Tapaus Kylmäpihlajan majakkasaarelta, Rauman edustalta, heinäkuu 2010.
Päiväretkellä saarella.
Aamulla Poroholmalta vesibussilla reissuun.
Tuttu kohde. Löysin tämän saaren pari vuotta sitten, ja tajusin heti että tänne jään.
Siellä onkin tullut jo paljon kuvattua, uitua, syötyä hyvin... Pitkäsen Postikortitkin menevät Kylmiksellä kaupaksi! Ihanteellista!
No, tämänkesäinen käynti on siis vain päiväreissu. Saarella jää muutama tunti aikaa ennen paluukuljetusta Raumalle. Hyvä niinkin!
Syntyy uutta matskua, asiakasuhdetta saa hoidettua. Uintia! Uutuutena löytyy saaren opastuskeskuksesta ilmainen nettipiste. Hienoa!
Kuten tavallista, aika kuluu touhutessa niin hyvin ja nopeasti, että paluumatkalle, vesibussiin tulee kiire. Juoksujalkaa laiturille...
Mitä ihmettä!
Aikaa paluukuljetuksen lähtöön on enää pari-kolme minuuttia, ja ryhmämme odottaa kiltisti laiturilla.
Ryhmän koko about tusinan verran. Joku eläkeläispariskunta, pari lapsiperhettä jne. Sekä minä.
Spontaani huudahdukseni, kun pyyhällän laiturille: "Miksi te siinä vielä istuskelette? Vesibussi lähtee aivan kohta!".
Vastaus kuuluu: "Kun ei oo annettu lupaa".
Tähän minä: "Ootte te kyllä aika erikoisia! Tehän olette maksavia asiakkaita täällä!".
Vaivaantunut hiljaisuus.
No, samassa olen jo paatin takakannella.
Kajuutasta ilmestyy vesibussin lähes parimetrinen kansimies. Mulkoilee minua epäluuloisesti.
Kaikesta huomaa, että se on siina ja siinä, ettei tyyppi ala rutisemaan jotakin "omavaltaisesta käyttäytymisestäni". Aikaa lähtöön on enää minuutti, ehkä sen takia hän jättää väliin, vaikka mieli selvästi tekee. - Niin, ja se vakiomantrahan on se "turvallisuus" -höpötys, millä lähes minkälainen idiotismi hyvänsä saadaan vietyä läpi.
Heppu menee sensijaan laiturille viittilöimään noille harvoille maksaville asiakkaille, jotta nyt sopisi nousta kyytiin...
Lammaslauma kömpii alukseen...
-
Niin, tapaus sinänsä pieni, mutta hyvin kuvaava Härmän nykymeiningille.
Suomalaisten "koulutus" on edennyt tähän pisteeseen.
Aloitekyvyn puute on likimain täydellistä.
Omatoimisuus ja omilla aivoilla ajatteleminen loistavat poissa-olollaan.
-
No, ylipainoisuus sentään lisääntyy lisääntymistään. Kaikkinainen velttous. Henkinen pahoinvointi.
Kaikki tämä velkavetoisesti, tietty.
-
Kohta sitten kuuluu jotta "POKS".
13.9.2011
11.9.2011
Kohtaamiani: Karri Kokko
Sarjasta "Kohtaamiani":
Muotokuvia Muistista, Matti Kurjensaaren hengessä
Erikoinen tapaus kesäkuun alusta, 2011.
Aikani kuluksi köpikseläisessä hotellissa satuin Suomen Kuivalehden nettisivuille. Siellä vanha luokkatoveri Karri Kokko oli Kohtaamisia -palstallaan joutunut apuraha -asioista väittelyssä pahasti alakynteen palautteen antajien kanssa.
Kovasti kehui Karri Taiteen keskustoimikuntaa, joka hänelle Italian residensiin oli stipendin antanut. No, se nyt vielä olisi puuttunut, että lahjansaaja olisi haukkunut hyväntekijäänsä. "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt".
Oli kiintoisaa seurata noita Karrin postauksia Italiasta ja syntynyttä keskustelua, sen lyhyen aikaa kun sitä kesti.
Perin vaatimatonta tasoa olivat K.K.:n postaukset. Runoilijamme kertoili joistakin paikallisista kyläjuhlista. Oli käynyt katsomassa Sienan katedraalia. Tammipuita seudulla oli monen sorttisia...
Edelleen: "Kuuntelen lintuja. Jotkut lajit tunnistaa samoiksi kuin Suomessa, toisten kanssa on vaikeampaa. (...) Käen kukunnassa ei ole eroja. Varis ja harakka ovat samannäköisiä. Peippo ei täällä viserrä, joku pajulinnun tapainen sen sijaan kyllä." - Tämäntasoista tekstiä siis kokeneelta ammattitoimittajalta, s. 1955. Kuvatkin ihan räppäyksiä, huippuna otos hepoista laitumella.
Joku keskustelijoista totesikin, jotta minkä matkailumarkkinoijan ala Karrissa onkaan menettänyt!
Useimpiin K.K.:n postauksiin ei tullut ainoatakaan kommenttia. Joihinkin vain yksi. Pariin sitten sitäkin kiukkuisempi palauteryöppy, juuri K.K..n ylistämää apurahajärjestelmää koskien. Tyyliin "Kiva matkailla verorahoilla!".
Tähän KK, todettuaan ensin ettei Suomella ole paljoakaan "puolustettavaa" viiden vuoden kuluttua, mikäli lakkaamme tukemasta "kulttuuria" verorahoilla:
"Niin, ja milloin olitte ajatelleet lakata maksattamasta minulla lastenne koulunkäyntiä ja isienne sairaanhoitoa? Nämä nyt vaan ovat asioita, joihin yhteisiä varoja hassataan".
Hassataan?
Nyt on bardimme kyllä pahasti eksyksissä, jos - ei vaan kun - hän laittaa "kylddyyrin" kaltaisen "Huvitukset ja Humpuuki" - osaston touhun mainitsemiensa perustarpeiden lasten koulunkäynnin ja vanhusten sairaanhoidon edelle.
-
Sekin on perin outoa, että nuo Karrin kaltaiset nettiin omaa aineistoaan kommentointimahdollisuudella suoltavat heti alkavat vikisemään, kun kommentointi ei olekaan heille mieluista. Sitten alkaapi hirmuinen valitus "puskasta ampumisesta". - No, tuohonhan on yksinkertainen ratkaisu: Ei postaile hengentuotteitaan yleisön riepoteltavaksi. Kuten Karri muuten syystä tai toisesta ainakin SK:n foorumille sittemmin kesällä lopettikin... Veti omat, oikeat johtopäätöksensä. Ellei lehden päätoimittaja sitten vetänyt.
Vastaillessaan vihaisille veronmaksaja - kansalaisille, hänen Italian -reissunsa kustantajille, totesi runoilijamme kokevansa jopa pahoinpitelyn uhkaa. Ohhoh!
Minulle apurahataiteilijamme suvaitsi lähettää kiukkuista meiliä, jossa esitti väitteen, että joku postauksista olisi Yours Trulylta. No, ainahan sitä saa väitteitä esittää, ja Karrillahan on normaalit Suomen kansalaisen oikeusturvakeinot käytettävissään. Mikä intoa ja perusteita riittää.
Ehkä skrivasin, ehkä en.
Joka tapauksessa on omituista, että Karrin tapaisesta henkilöstä, jonka luokkatoverina siis hyvin muistan, kehkeytyi tuollainen Härmän läpimädän apuraha -järjestelmän ylistäjä.
Ekonomi/toimitusjohtajaperheen poika Helsingin Munkkiniemestä, eliittikoulu SYK:n kasvatti. Asunut lapsuudessaan/nuoruudessaan siinä kuuluisassa Munkan tiilitornissa, jonka rokkari Ville Valo taannoin joillakin miljuunilla osti.
Suomen sairaan apurahajärjestelmän apologeetikko - vieläpä siihen pisteeseen asti, että hänen preferensseissään maan keskinkertaisten "taiteilijoiden" tukeminen menee lasten koulunkäynnin ja vanhustenhoidon edelle?
Jokin kuviossa mättää. Pahasti.
Ai niin. Yrittihän Karri jossakin postauksessaan kritisoida maahanmuuttokritiikoitakin - jääden tässäkin debatissa 6 - 0 alakynteen. Ei ollut runoilijastamme poliiitikoksi.
Kun se nyt vaan ON niin, että maahanmuuttokriitikoilla, Jussi Halla-ahosta alkaen, ovat FAKTAT puolellaan. Tyyliseikoista voidaan sitten olla montaa mieltä. - Noilla lipilaareilla on sitten vastaavasti sitäkin enemmän hurskaita, fantasiamaailmasta lähtöisin olevia toiveita sekä moraalista närkästystä.
No, kuten todettu, Karri Kokon "Kohtaamisia" -palsta hiljeni sitten. Heinäkuun lopun jälkeen 2011:
"Silenzio"...
Feidaantui veks.
-
Tuli muuten käytyä sittemmin, syksyllä 2011 tsekkaamassa nk. Fast Forward tai pikemminkin Fast Fast Forward -menetelmällä tuon Suomen Kuvalehden "Kohtaamisia" -palstan aiheluettelo, vähän yli vuoden ajalta.
Ei oikeastaan yhtään kiinnostavaa aihetta.
Siellä näkyi olevan joku pätkä jopa tästä Elina Brotherus -vedätyksestämme.
Pelkästään tuo juttuluettelo puhuu omaa, karua kieltään kylddyyrihenkilömme maailmankuvasta. Mitä hirvittävämmästä taide-paskasta on kymysys, sitä varmemmin näkyy Karri olevan asiasta kiinnostunut.
Toivottomalta näyttää tilanne, mutta toisaalta... Edellämainitun aiheluettelon taustaa vasten jopa tuo ylläoleva Karri Henrikin pöyristyttävä lausunto aiheesta kylddyyri versus lasten koulunkäynti ja vanhustenhoito alkaa aueta.
(Heltermaa Hotell, Hiiumaa 16.10.2011)
www.ArcticParadise.fi
Päivitys 30.9.2017
Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä
Päiväreissulla Suomessa, entisessä kotikaupungissa Helsingissä, ja fillarilla viemään paketteja Verkkokauppa.comin postiin. Olenhan vielä - päinvastoin kuin lähes kukaan ikätoverini - työelämässä mukana.
Ylellistä!
Ekäketurvakeskuksen mukaan Suomessa keskimääräinen työeläkkeelle siirtymisaika vuonna 2016 oli 61,1 vuotta!
On ilo jatkaa töitä vielä 62,5 -vuotiaana!
Todellinen etuoikeus!
Toki Helsinki Kymppikin olisi auki, mutta ei niitä virkailijoita siellä kestä. Ellei ole aivan pakko mennä.
Koska Verkkokauppa.comin posti toimii yksityisellä henkilökunnalla, on asiointi tietenkin monin verroin jouhevampaa kuin Postin virkailijoiden kanssa. On ne niin jähmeitä ja jäykistyneitä siellä Postitalossa.
Kas vaan!
Verkkokauppa.comin ovesta astuu juuri ulos runoilijaksi-itseään-kutsuva Karri Kokko!
Tunnistammme toisemme välittömästi. Sekunnin murto-osassa. Tietenkin.
Vaikka vuodet ovatkin tehneet tehtävänsä, löytyy sieltä kuoren sisältä se alkio samasta ihmisestä kuin joskus 60/70 -luvun vaihteessa.
Kuka paremmassa, kuka huonommassa kondiksessa...
Karri alkaa heti tivaamaan: "Mitä sä teet? Asut siellä Eestissä ja valokuvaat?".
Aha, ai tuo on tuota tasoa...
Vastaan hänelle että teen niin paljon ettei aika - hänen aikansa - riittäisi asian käsittelyyn. Jatkan, että varsinainen ammatinihan on aina ollut Tommi Pitkäsenä oleminen.
Kyllä se työstä käy - mutta ah! niin antoisaa!
Karri ei tiedä mitä vastata.
Alkaa heti - syystä tahi toisesta - tilittämään omia eläke-kuvioitaan:
Hän on kuulemma varhennetulla vanhuuseläkkeellä, 62 vuotta täytettyään. Eihän hänen juttujaan ole lehdissä vuosiin näkynytkään.
Alkaa kehua retostelemaan miten hyvä palkka hänellä toimittajan töissä oli, ja siksipä eläke - hän mainitsee summankin - on ihan mukavan suuruinen.
Totean Karrille, että kuvioon sisältyy koukku: Matemaattinen fakta on, että "varhennettu vanhuus-eläke" pienentää lopullista eläkettä 0,4 prossaa jokaisesta "nautitusta" kuukaudesta.
Päinvastoin kuin vanhan järjestelmän mukainen nk. "osa-aikaeläke", jolla itse olen ollut 61 vuotta täytettyäni. Pieni lottovoitto.
Olemme Karrin kanssa melkein päivälleen saman ikäisiä, joten hänen tapauksessaan kyse on 15 x 0,4 pinnasta eli kokonaisesta kuudesta (6) prossasta.
Sehän on todella iso pienennys lopulliseen eläkkeeseen!
Karri ei ota puhetta kuuleviin korviinsa.
Jatkaa vaan, että hän kyllä ottaa tuon tarjotun varhennetun, ja voi esimerkiksi "sijoittaa" kyseisiä masseja.
Jaaha.
Mikään järkipuhe ei mieheen tehoa.
Hän ei halua kuulla enempää koko asiasta. Viittaa kintaalla argumenteilleni.
...
No, mikäs siinä.
Jos sitä fyrkkaa kerran on, niin samapa kai tuo sitten.
Karrin mainitseman luvun perustella voi päätellä, että hänelle on tulossa tosiaankin muhkea lopullinen eläke. Omaan itse maksettuun yrittäjäeläkkeeseeni verrattuna noin kaksinkertainen.
Tulee mieleen että ihmekös tuo jos printtimedia on kriisissä, jos toimittajien palkat ja eläkkeet todellakin ovat olleet tuota luokkaa.
Siis olleet...
Kaikki tuohan on jo hyvää vauhtia muuttumassa.
Nyt kun meistä jokainen voi olla oma mediansa.
Mihin noita kovapalkkaisia toimittajia tarvitaan?
...
Olemme tunteneet Karri Henrikin kanssa toisemme melkein puoli vuosisataa, ja nähneet viimeksi joskus parisenkymmentä vuotta siten.
Tämä tapaamisemme kadulla on kuitenkin kovin, kovin lyhyt - Karri nimittäin ottaa jalat alleen.
Kohtaamisemme ja lyhyt keskustelumme oli hänestä vissiin niin epämiellyttävä, että hän luikki tiehensä.
Runoilija ei selvästikään ollut mukavuusalueellaan.
Tavallaan harmi, olisin kyllä voinut henkilön kanssa rupatella kauemminkin, mutta näin bardimme suvaitsi valita.
Selvä.
Sinne häipyi. Mahtoiko olla jo viimeinen kerta, kun polkumme kohtasivat?
Surkea runoilija. Varsinainen taide-paskan suoltaja.
Joskus vuosikymmeniä sitten yritin lukea hänen jotain tuotostaan.
Ei siitä mitään tullut.
Olisi se sellaista sontaa.
...
Niin...
Mitenkäs Jean Sibelius aikoinaan totesikaan...
Mukava seurustella liikemiesten kanssa, kun heidän parissaan voi keskustella esimerkiksi Taiteesta.
Niin kutsutut "taiteilijat" sensijaan jankuttavat aina vaan rahasta - sehän tuolla Kokon Karrillakin oli päällimmäisenä mielessä.
Kauppaneuvoksen pojalla. Runoilija-sijoittajalla.
Syntynyt kultalusikka suussa.
(Hotell Mardi, Kuressaare, Saaremaa 3.10.2017)
shp.ArcticParadise.fi
Pitkästen postikorttien verkkokauppaa
Muotokuvia Muistista, Matti Kurjensaaren hengessä
Erikoinen tapaus kesäkuun alusta, 2011.
Aikani kuluksi köpikseläisessä hotellissa satuin Suomen Kuivalehden nettisivuille. Siellä vanha luokkatoveri Karri Kokko oli Kohtaamisia -palstallaan joutunut apuraha -asioista väittelyssä pahasti alakynteen palautteen antajien kanssa.
Kovasti kehui Karri Taiteen keskustoimikuntaa, joka hänelle Italian residensiin oli stipendin antanut. No, se nyt vielä olisi puuttunut, että lahjansaaja olisi haukkunut hyväntekijäänsä. "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt".
Oli kiintoisaa seurata noita Karrin postauksia Italiasta ja syntynyttä keskustelua, sen lyhyen aikaa kun sitä kesti.
Perin vaatimatonta tasoa olivat K.K.:n postaukset. Runoilijamme kertoili joistakin paikallisista kyläjuhlista. Oli käynyt katsomassa Sienan katedraalia. Tammipuita seudulla oli monen sorttisia...
Edelleen: "Kuuntelen lintuja. Jotkut lajit tunnistaa samoiksi kuin Suomessa, toisten kanssa on vaikeampaa. (...) Käen kukunnassa ei ole eroja. Varis ja harakka ovat samannäköisiä. Peippo ei täällä viserrä, joku pajulinnun tapainen sen sijaan kyllä." - Tämäntasoista tekstiä siis kokeneelta ammattitoimittajalta, s. 1955. Kuvatkin ihan räppäyksiä, huippuna otos hepoista laitumella.
Joku keskustelijoista totesikin, jotta minkä matkailumarkkinoijan ala Karrissa onkaan menettänyt!
Useimpiin K.K.:n postauksiin ei tullut ainoatakaan kommenttia. Joihinkin vain yksi. Pariin sitten sitäkin kiukkuisempi palauteryöppy, juuri K.K..n ylistämää apurahajärjestelmää koskien. Tyyliin "Kiva matkailla verorahoilla!".
Tähän KK, todettuaan ensin ettei Suomella ole paljoakaan "puolustettavaa" viiden vuoden kuluttua, mikäli lakkaamme tukemasta "kulttuuria" verorahoilla:
"Niin, ja milloin olitte ajatelleet lakata maksattamasta minulla lastenne koulunkäyntiä ja isienne sairaanhoitoa? Nämä nyt vaan ovat asioita, joihin yhteisiä varoja hassataan".
Hassataan?
Nyt on bardimme kyllä pahasti eksyksissä, jos - ei vaan kun - hän laittaa "kylddyyrin" kaltaisen "Huvitukset ja Humpuuki" - osaston touhun mainitsemiensa perustarpeiden lasten koulunkäynnin ja vanhusten sairaanhoidon edelle.
-
Sekin on perin outoa, että nuo Karrin kaltaiset nettiin omaa aineistoaan kommentointimahdollisuudella suoltavat heti alkavat vikisemään, kun kommentointi ei olekaan heille mieluista. Sitten alkaapi hirmuinen valitus "puskasta ampumisesta". - No, tuohonhan on yksinkertainen ratkaisu: Ei postaile hengentuotteitaan yleisön riepoteltavaksi. Kuten Karri muuten syystä tai toisesta ainakin SK:n foorumille sittemmin kesällä lopettikin... Veti omat, oikeat johtopäätöksensä. Ellei lehden päätoimittaja sitten vetänyt.
Vastaillessaan vihaisille veronmaksaja - kansalaisille, hänen Italian -reissunsa kustantajille, totesi runoilijamme kokevansa jopa pahoinpitelyn uhkaa. Ohhoh!
Minulle apurahataiteilijamme suvaitsi lähettää kiukkuista meiliä, jossa esitti väitteen, että joku postauksista olisi Yours Trulylta. No, ainahan sitä saa väitteitä esittää, ja Karrillahan on normaalit Suomen kansalaisen oikeusturvakeinot käytettävissään. Mikä intoa ja perusteita riittää.
Ehkä skrivasin, ehkä en.
Joka tapauksessa on omituista, että Karrin tapaisesta henkilöstä, jonka luokkatoverina siis hyvin muistan, kehkeytyi tuollainen Härmän läpimädän apuraha -järjestelmän ylistäjä.
Ekonomi/toimitusjohtajaperheen poika Helsingin Munkkiniemestä, eliittikoulu SYK:n kasvatti. Asunut lapsuudessaan/nuoruudessaan siinä kuuluisassa Munkan tiilitornissa, jonka rokkari Ville Valo taannoin joillakin miljuunilla osti.
Suomen sairaan apurahajärjestelmän apologeetikko - vieläpä siihen pisteeseen asti, että hänen preferensseissään maan keskinkertaisten "taiteilijoiden" tukeminen menee lasten koulunkäynnin ja vanhustenhoidon edelle?
Jokin kuviossa mättää. Pahasti.
Ai niin. Yrittihän Karri jossakin postauksessaan kritisoida maahanmuuttokritiikoitakin - jääden tässäkin debatissa 6 - 0 alakynteen. Ei ollut runoilijastamme poliiitikoksi.
Kun se nyt vaan ON niin, että maahanmuuttokriitikoilla, Jussi Halla-ahosta alkaen, ovat FAKTAT puolellaan. Tyyliseikoista voidaan sitten olla montaa mieltä. - Noilla lipilaareilla on sitten vastaavasti sitäkin enemmän hurskaita, fantasiamaailmasta lähtöisin olevia toiveita sekä moraalista närkästystä.
No, kuten todettu, Karri Kokon "Kohtaamisia" -palsta hiljeni sitten. Heinäkuun lopun jälkeen 2011:
"Silenzio"...
Feidaantui veks.
-
Tuli muuten käytyä sittemmin, syksyllä 2011 tsekkaamassa nk. Fast Forward tai pikemminkin Fast Fast Forward -menetelmällä tuon Suomen Kuvalehden "Kohtaamisia" -palstan aiheluettelo, vähän yli vuoden ajalta.
Ei oikeastaan yhtään kiinnostavaa aihetta.
Siellä näkyi olevan joku pätkä jopa tästä Elina Brotherus -vedätyksestämme.
Pelkästään tuo juttuluettelo puhuu omaa, karua kieltään kylddyyrihenkilömme maailmankuvasta. Mitä hirvittävämmästä taide-paskasta on kymysys, sitä varmemmin näkyy Karri olevan asiasta kiinnostunut.
Toivottomalta näyttää tilanne, mutta toisaalta... Edellämainitun aiheluettelon taustaa vasten jopa tuo ylläoleva Karri Henrikin pöyristyttävä lausunto aiheesta kylddyyri versus lasten koulunkäynti ja vanhustenhoito alkaa aueta.
(Heltermaa Hotell, Hiiumaa 16.10.2011)
www.ArcticParadise.fi
Päivitys 30.9.2017
Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä
Päiväreissulla Suomessa, entisessä kotikaupungissa Helsingissä, ja fillarilla viemään paketteja Verkkokauppa.comin postiin. Olenhan vielä - päinvastoin kuin lähes kukaan ikätoverini - työelämässä mukana.
Ylellistä!
Ekäketurvakeskuksen mukaan Suomessa keskimääräinen työeläkkeelle siirtymisaika vuonna 2016 oli 61,1 vuotta!
On ilo jatkaa töitä vielä 62,5 -vuotiaana!
Todellinen etuoikeus!
Toki Helsinki Kymppikin olisi auki, mutta ei niitä virkailijoita siellä kestä. Ellei ole aivan pakko mennä.
Koska Verkkokauppa.comin posti toimii yksityisellä henkilökunnalla, on asiointi tietenkin monin verroin jouhevampaa kuin Postin virkailijoiden kanssa. On ne niin jähmeitä ja jäykistyneitä siellä Postitalossa.
Kas vaan!
Verkkokauppa.comin ovesta astuu juuri ulos runoilijaksi-itseään-kutsuva Karri Kokko!
Tunnistammme toisemme välittömästi. Sekunnin murto-osassa. Tietenkin.
Vaikka vuodet ovatkin tehneet tehtävänsä, löytyy sieltä kuoren sisältä se alkio samasta ihmisestä kuin joskus 60/70 -luvun vaihteessa.
Kuka paremmassa, kuka huonommassa kondiksessa...
Karri alkaa heti tivaamaan: "Mitä sä teet? Asut siellä Eestissä ja valokuvaat?".
Aha, ai tuo on tuota tasoa...
Vastaan hänelle että teen niin paljon ettei aika - hänen aikansa - riittäisi asian käsittelyyn. Jatkan, että varsinainen ammatinihan on aina ollut Tommi Pitkäsenä oleminen.
Kyllä se työstä käy - mutta ah! niin antoisaa!
Karri ei tiedä mitä vastata.
Alkaa heti - syystä tahi toisesta - tilittämään omia eläke-kuvioitaan:
Hän on kuulemma varhennetulla vanhuuseläkkeellä, 62 vuotta täytettyään. Eihän hänen juttujaan ole lehdissä vuosiin näkynytkään.
Alkaa kehua retostelemaan miten hyvä palkka hänellä toimittajan töissä oli, ja siksipä eläke - hän mainitsee summankin - on ihan mukavan suuruinen.
Totean Karrille, että kuvioon sisältyy koukku: Matemaattinen fakta on, että "varhennettu vanhuus-eläke" pienentää lopullista eläkettä 0,4 prossaa jokaisesta "nautitusta" kuukaudesta.
Päinvastoin kuin vanhan järjestelmän mukainen nk. "osa-aikaeläke", jolla itse olen ollut 61 vuotta täytettyäni. Pieni lottovoitto.
Olemme Karrin kanssa melkein päivälleen saman ikäisiä, joten hänen tapauksessaan kyse on 15 x 0,4 pinnasta eli kokonaisesta kuudesta (6) prossasta.
Sehän on todella iso pienennys lopulliseen eläkkeeseen!
Karri ei ota puhetta kuuleviin korviinsa.
Jatkaa vaan, että hän kyllä ottaa tuon tarjotun varhennetun, ja voi esimerkiksi "sijoittaa" kyseisiä masseja.
Jaaha.
Mikään järkipuhe ei mieheen tehoa.
Hän ei halua kuulla enempää koko asiasta. Viittaa kintaalla argumenteilleni.
...
No, mikäs siinä.
Jos sitä fyrkkaa kerran on, niin samapa kai tuo sitten.
Karrin mainitseman luvun perustella voi päätellä, että hänelle on tulossa tosiaankin muhkea lopullinen eläke. Omaan itse maksettuun yrittäjäeläkkeeseeni verrattuna noin kaksinkertainen.
Tulee mieleen että ihmekös tuo jos printtimedia on kriisissä, jos toimittajien palkat ja eläkkeet todellakin ovat olleet tuota luokkaa.
Siis olleet...
Kaikki tuohan on jo hyvää vauhtia muuttumassa.
Nyt kun meistä jokainen voi olla oma mediansa.
Mihin noita kovapalkkaisia toimittajia tarvitaan?
...
Olemme tunteneet Karri Henrikin kanssa toisemme melkein puoli vuosisataa, ja nähneet viimeksi joskus parisenkymmentä vuotta siten.
Tämä tapaamisemme kadulla on kuitenkin kovin, kovin lyhyt - Karri nimittäin ottaa jalat alleen.
Kohtaamisemme ja lyhyt keskustelumme oli hänestä vissiin niin epämiellyttävä, että hän luikki tiehensä.
Runoilija ei selvästikään ollut mukavuusalueellaan.
Tavallaan harmi, olisin kyllä voinut henkilön kanssa rupatella kauemminkin, mutta näin bardimme suvaitsi valita.
Selvä.
Sinne häipyi. Mahtoiko olla jo viimeinen kerta, kun polkumme kohtasivat?
Surkea runoilija. Varsinainen taide-paskan suoltaja.
Joskus vuosikymmeniä sitten yritin lukea hänen jotain tuotostaan.
Ei siitä mitään tullut.
Olisi se sellaista sontaa.
...
Niin...
Mitenkäs Jean Sibelius aikoinaan totesikaan...
Mukava seurustella liikemiesten kanssa, kun heidän parissaan voi keskustella esimerkiksi Taiteesta.
Niin kutsutut "taiteilijat" sensijaan jankuttavat aina vaan rahasta - sehän tuolla Kokon Karrillakin oli päällimmäisenä mielessä.
Kauppaneuvoksen pojalla. Runoilija-sijoittajalla.
Syntynyt kultalusikka suussa.
(Hotell Mardi, Kuressaare, Saaremaa 3.10.2017)
shp.ArcticParadise.fi
Pitkästen postikorttien verkkokauppaa
Kadonnutta Jörkkaa etsimässä
Ei tullunna Jörkka Donnerista, 78 v., Senaattoria keväällä 2011.
Kumma että hän vielä pyrki. Tekemisen puuteko miestä vaivaa?
-
Joka tapauksessa sattui silmiin netissä nuo legendaariset fotot Jörkan Gambian -reissulta vuodelta 1971. HYMYlehden pikkiin, kuvat kuulun Olavi Kaskisuon. Löytyvät googlaamalla sekunnissa.
Huh-huh!
En muistanutkaan miten hottia shittiä. Näin nykyajan "poliittisesti korrektista", seksuaalisesti uuskonservatiivisesta ja hysteerisestä näkövinkkelistä katsoen.
Herra paratkoon sentään! Ei tulisi kuulonkaan nyky -Suomessa tuollainen. Mahdoton ajatus!
Tämä kuvasarja on aivan ainutlaatuinen!
Tulihan tuo setti tietenkin silloin aikoinaan nähtyä, muttei matsku silloin niin ihmeelliseltä tuntunut. Aika oli toinen: Irwin, Kalevi Keihänen, Veikko Vennamo, Hymylehti... Se oli sitä, omalla tavallaan hienoa aikaa.
Tämä alaikäisen kanssa jöörnijä on ollut vuosikausia "Arvostettu Kansalainen". "Kulttuurivaikuttaja". "Valtiomies" jne. Muutama vuosi sitten telkussa totesi ykskantaan olevansa "Suomen sivistyneimpiä". Eppäilemättä!
Tuossahan tuo pelehtii nakuna gambialaisella biitsillä 15 -vuotiaan mustan Ida -neidon kaa."The Gambia Experience", kyseisen maan matkailuslogania lainataksemme (käyty on).
Jörkka röhnöttää selällään, Ida -neito ratsastaa päällä. Donneri kourii himokkaasti mustan tytön kieltämättä runsaahkoja hinkkejä... Sillä lailla! Hyvä meininki, Jörkka! Anna palaa!
Älkäämme kuitenkaan kiirehtikö nimittämään Donneria pedofiiliksi. Termihän tarkoittaa lapsiin sekaantujaa, ja kuvissa oleva 15 -vuotias Ida on kyllä muodoiltaan täysi nainen. Sitäpaitsi Afrikassa aloitetaan hässiminen jo viimeistään tuossa 12 vuoden kieppeillä. Muun tekemisen puutteessa, kai.
Meillä Pohjolassahan tytöt saavuttavat sukukypsyyden keskimäärin 13 -vuotiaina, mutta eri syistä naiminen noina nuorina vuosina on huomattavasti vähäisempää. Tyttöjen dokaaminen, röökaaminen, kiroilu ja henkinen pahoinvointi sitävastoin sitäkin runsaampaa. - Herää luonnollisesti kysymys, onkohan näillä asioilla korrelaatio?
Mikä mahtoi olla sakkolihan juridinen määritelmäkään Gambiassa vuonna 1971? Anyways, ikuisen porttikiellon tuohon maahan kulttuurivaikuttajamme kuitenkin kuuluu hankkineen.
Toisaalta, esittelihän Jörkka seisokkiaankin siinä yhdessä tuon ajan leffassaan. Oliko tekele "Naisenkuvia" vai "Mustaa valkoisella", ei jaksa muistaa... Tosin kyseinen otos oli aika kaukaa kuvattu, vaikea sanua oliko kysymyksessä lavastus.
Omituista, ettei tästä Jörkan taustasta enempää älämölöä ole pidetty. Vaikka onhan sankarimme toiminut - muiden puolueiden ohella - tuossa kaikkein tekopyhimmässäkin porukassa, Svenska Folkpartietissa. - Johtuukohan siitä kun kyseessä on Jörn Donner?
Sitten taas vertailukohtana joku Timbe Salonen. Elämä ja ura tuhottiin juuri sakkolihan johdosta. Timbestä tuli "epähenkilö". Vaikea tosin tietää, mitä kaikkea keissiin sisältyi - ainestohan julistettiin salaiseksi. Tiedä sitten kuinka innokkaasti sukukypsät, mutta lain kirjaimen mukaan kuitenkin ala-ikäiset tytöt Timbenkin köyrittäviksi kinusivat. Todennäköisesti varsin. Olihan kyseessä julkkis, tuo saalista himotuin.
Entäs sitten Matti "Sig" Inkinen.
Poliisi puhutteli häntäkin samoista sakkoliha -asioista. Heppu otti homman niin raskaasti, että käveli mereen omia aikojaan, ennen kuin murskaava julkisuus- ja oikeusprosessi edes ehti alkaa. Katsoi viisaammaksi.
Mutta Jörkka on porskuttanut etiäppäin halki vuosikymmenten, samantyyppisestä taustasta huolimatta.
Ei taidakaan olla mikään "tavallinen jörndonner". Tosi Äijä!
Eikä tämmöisiä enää ole, eikä tule. Neuvolassa varmaan on jo parikymmentä vuotta sotkettu velliin jotakin "jarrua" - tuloksena nämä löysät nyky"miehet".Paljon miehekkäämpiä Suomessa ovatkin naiset. (Niin, ja lämmin osanotto kaikille teille ainakin henkilöllisyystodistuksenne mukaan miespuolisille, jotka vielä Suomessa elätte! Tsemppiä!).
Timbe Salonen, kansanedustaja/SFP Rainer Erlund (joka "hukkui"), Matti "Sig" Inkinen - halveksittuja pedoja.
Jörkka Donner: Arvostettu Kansalainen, ex -kansanedustaja, lausunnonantaja jne. Näin se menee...
Eipä silti, enemmän fanitin sitä Vanhaa Jörkkaa kuin tätä uudestisyntynyttä, Kunnon Kansalaista.
-
No, paskaahan Jörnin kirjat ja leffat ovat aina olleet. Lehtijututkin aikamoisia sutaisuja. Teema kun teema, vanhalla narsistillamme on tuo "minä, minä, minä!" -levy päällä.
Kiitos kuitenkin kaikesta.
Etenkin Gambian -keikasta, ja siitä että J. suvaitsi Ingmar Bergman -kirjassaan kertoa tämän oppi-isänsä ja esikuvansa - Neron, Suuren Ruotsalaisen Elokuvaohjaajan, Oscar -voittajan - olleen kinnostunut lähinnä oman suolensa toiminnasta.
Siis milloin Maestro ei ollut toisessa mielipuuhassaan, "syöpöttelemässä kuormasta", eli kuksiskelemassa leffojensa naisnäyttelijöitä. Lista on pitkä, Liv Ullmannista ja Harriet Anderssonista alkaen.
Hmmmm.... Kiintoisaa...
Tackar och pockar!
(Kuressaari 3.10.2011)
EPILOGI
Kadonnut Jörkka löytyi!
Nimittäin Helsingin Kaupunginmuseon ilmaisista elokuvanäytöksistä, toissapäivänä, Kino Engelissä Sofiankadulla.
"Muistojeni Helsinki" oli pätkän nimi, vuodelta 1965. Salissa meitä oli kolme katsojaa, iltapäivällä. Monasti noissa näytöksissä saa istua yksinkin. Tattista vaan, Stadi!
Leffassa Jörkka voimainsa päivinä.
Helsinki lapsuuteni aikaisissa kuvissa. Autot, vaatteet, katukyltit. Jokainen kadunkulma tuttu. Nyyh...
Eipä tuo Jörkka näytä tyyliltään vuosikymmenien aikana paljoakaan muuttuneen - muuttuuko kukaan?
Aivan omituinen oli jakso, jossa J. tilitti suhdettaan sosialismiin. Krunikalainen ruotsinkielinen porvarispoika Kalliossa, Linjoilla. Työväenlehden kulttuuri- ja urheilutoimittajana. Ei voi olla!
Eniten tykkäsin leffassa kuitenkin Pentti Lasasen 60 -luvun jatsista. Siinä oli hieno aikakausi kotimaisessa jatsissa! Siinä on hieno muusikko!
Vaatimaton pitkän linjan puurtaja.
Muistuupi mieleen eräskin ilta Vanhalla joskus 70 -luvulla....
(Turku 16.12.2011)
Voihan nenä!
Taas romahti yksi illuusio!
Jussi Parviainen kertoo blogissaan ("Jussin Juorut"), ettei Jörkan stondis tuossa legendaarisessa leffassaan ollutkaan aito!
Jaakko "Jakkuli" Talaskivi järkkäsi asian nk. Special Effects" -systeemillä.
Voi itku!
Ei ollutkaan Jörkkä sellainen Äijä kuten antoi ymmärtää. Ja moni luuli.
Jotkut jopa vuosikymmenien ajan...
Niin, filofi Esa Saarisellakin on kirjassaan "Jörn Donner" (1987) kokonainen luku, jonka otsikko kuuluu:
Kansakunnan Kyrpä
Toisaalta mikäs sen paremmin kuvioon sopisikaan - Suomi -kansakunnassa:
Feikkiä oli - Tonnerin jättistondiskin.
Feikkiä oli - "Kansakunnan Johtava Intelektuelli", filosofi, akateemikko Georg Henrik von Wright. "Unohti" elämänkerrassaan nuoruuden natsiyhteytensä. Ei niin, että niissä mitään kummallista olisi tuon ajan huomioon ottaen ollut. Mutta eikös sana "filosofia" tulekin kreikankielen sanoista "filia" ja "sofia" - viisauden rakastaja? (Ai niin, mutta "viisaushan", ainakin poliittinen viisaus, oman edun tavoittelu, on toki eri asia kuin totuus...)
Feikkejä olivat - Suomen monen vuosikymmenen poliittiset johtajat. Aivan huipulle asti. Niin feikkejä, ettei "Tiitisen listaa" uskalleta julkaista.
Perkele - Kuvia Suomesta!
"Valhetta, valhetta, valhetta vaan
on kaikki laulut maan..."
(Kuusamo 19.12.2011)
5.8.2012:
Kappas vaan, Jörkkaa haastateltiin eilisessä Iltapäivälehdessä, jommassa kummassa.
Kysyttiin taas, jotta miltä se kohu noista stondis -fotoista tuntui, ja tuntuu?
Jörkan vastaus: "Työ on työtä!".
Ovelaa!
Juuri kun Parviainen meille on valistanut, että Jörkan kuuluisat stondis -fotot ovat feikkiä, kiertää Jörkka kuvien aitouden näppärällä tavalla!
Samassa jutussa muuten Donner kehuu edesmennyttä Spede -idioottia "hyväksi ystäväkseen" - ja sitten heti haukkuu Pasasen lyttyyn!'
Siis jos "ystävät" ovat tuollaisia, kuka tarvitsee vihollisia?
Loviisa, Hotel Degerby 5.8.2012
ArcticParadise.fi
Iltasanomat / Sunnuntai 30.11.2013:
"Jotkut ovat kysyneet, olenko lintu vai kala, ja vieläpä epäilleet, että olisin helvetin äveriäs. Olisi kiva olla helvetin äveriäs, mutta kun en ole". - Jörn Donner
No mutta...Katsotaanpa.
Iltasanomat 1.11.2010:
Jörn Donner ansiotulot 67527, pääomatulot 22956.
Luvut kertovat - jos ei nyt rikkaudesta - niin varsin mukavasta tulo- ja varallisuusasemasta.
Donnerillahan on tunnetusti sijoituksia iät ja ajat ollut Pörssiinkin.
Arvopaperi -lehdessä asiasta oli juttua marraskuussa 2013. Todettiin, että Jörkalla on varallisuutta pelkästään jo Pörssissä miljoonan euron osakesalkun verran.
Eikä siinä mittään.
On OK olla varakas, jopa rikas.
Mutta miksi ihmeessä sitä täytyy em. kaltaisilla lausunnoilla yrittää peitellä?
Siis henkilö, joka on halunnut HYMY -lehden palstoilla alaikäisen afrikkalaistytön kanssa aurinkoisella rannalla pelehtimistään esitellä koko Suomen kansalle, muuttuukin toisinaan äkkiä kainoksi, kun tulee kysymys hänen tulo- ja varallisuusasemastaan?
Sanois vaan reippaasti, jotta hilloa löytyy!
Vuokatti 19.1.2014
www.ArcticParadise.fi
Kumma että hän vielä pyrki. Tekemisen puuteko miestä vaivaa?
-
Joka tapauksessa sattui silmiin netissä nuo legendaariset fotot Jörkan Gambian -reissulta vuodelta 1971. HYMYlehden pikkiin, kuvat kuulun Olavi Kaskisuon. Löytyvät googlaamalla sekunnissa.
Huh-huh!
En muistanutkaan miten hottia shittiä. Näin nykyajan "poliittisesti korrektista", seksuaalisesti uuskonservatiivisesta ja hysteerisestä näkövinkkelistä katsoen.
Herra paratkoon sentään! Ei tulisi kuulonkaan nyky -Suomessa tuollainen. Mahdoton ajatus!
Tämä kuvasarja on aivan ainutlaatuinen!
Tulihan tuo setti tietenkin silloin aikoinaan nähtyä, muttei matsku silloin niin ihmeelliseltä tuntunut. Aika oli toinen: Irwin, Kalevi Keihänen, Veikko Vennamo, Hymylehti... Se oli sitä, omalla tavallaan hienoa aikaa.
Tämä alaikäisen kanssa jöörnijä on ollut vuosikausia "Arvostettu Kansalainen". "Kulttuurivaikuttaja". "Valtiomies" jne. Muutama vuosi sitten telkussa totesi ykskantaan olevansa "Suomen sivistyneimpiä". Eppäilemättä!
Tuossahan tuo pelehtii nakuna gambialaisella biitsillä 15 -vuotiaan mustan Ida -neidon kaa."The Gambia Experience", kyseisen maan matkailuslogania lainataksemme (käyty on).
Jörkka röhnöttää selällään, Ida -neito ratsastaa päällä. Donneri kourii himokkaasti mustan tytön kieltämättä runsaahkoja hinkkejä... Sillä lailla! Hyvä meininki, Jörkka! Anna palaa!
Älkäämme kuitenkaan kiirehtikö nimittämään Donneria pedofiiliksi. Termihän tarkoittaa lapsiin sekaantujaa, ja kuvissa oleva 15 -vuotias Ida on kyllä muodoiltaan täysi nainen. Sitäpaitsi Afrikassa aloitetaan hässiminen jo viimeistään tuossa 12 vuoden kieppeillä. Muun tekemisen puutteessa, kai.
Meillä Pohjolassahan tytöt saavuttavat sukukypsyyden keskimäärin 13 -vuotiaina, mutta eri syistä naiminen noina nuorina vuosina on huomattavasti vähäisempää. Tyttöjen dokaaminen, röökaaminen, kiroilu ja henkinen pahoinvointi sitävastoin sitäkin runsaampaa. - Herää luonnollisesti kysymys, onkohan näillä asioilla korrelaatio?
Mikä mahtoi olla sakkolihan juridinen määritelmäkään Gambiassa vuonna 1971? Anyways, ikuisen porttikiellon tuohon maahan kulttuurivaikuttajamme kuitenkin kuuluu hankkineen.
Toisaalta, esittelihän Jörkka seisokkiaankin siinä yhdessä tuon ajan leffassaan. Oliko tekele "Naisenkuvia" vai "Mustaa valkoisella", ei jaksa muistaa... Tosin kyseinen otos oli aika kaukaa kuvattu, vaikea sanua oliko kysymyksessä lavastus.
Omituista, ettei tästä Jörkan taustasta enempää älämölöä ole pidetty. Vaikka onhan sankarimme toiminut - muiden puolueiden ohella - tuossa kaikkein tekopyhimmässäkin porukassa, Svenska Folkpartietissa. - Johtuukohan siitä kun kyseessä on Jörn Donner?
Sitten taas vertailukohtana joku Timbe Salonen. Elämä ja ura tuhottiin juuri sakkolihan johdosta. Timbestä tuli "epähenkilö". Vaikea tosin tietää, mitä kaikkea keissiin sisältyi - ainestohan julistettiin salaiseksi. Tiedä sitten kuinka innokkaasti sukukypsät, mutta lain kirjaimen mukaan kuitenkin ala-ikäiset tytöt Timbenkin köyrittäviksi kinusivat. Todennäköisesti varsin. Olihan kyseessä julkkis, tuo saalista himotuin.
Entäs sitten Matti "Sig" Inkinen.
Poliisi puhutteli häntäkin samoista sakkoliha -asioista. Heppu otti homman niin raskaasti, että käveli mereen omia aikojaan, ennen kuin murskaava julkisuus- ja oikeusprosessi edes ehti alkaa. Katsoi viisaammaksi.
Mutta Jörkka on porskuttanut etiäppäin halki vuosikymmenten, samantyyppisestä taustasta huolimatta.
Ei taidakaan olla mikään "tavallinen jörndonner". Tosi Äijä!
Eikä tämmöisiä enää ole, eikä tule. Neuvolassa varmaan on jo parikymmentä vuotta sotkettu velliin jotakin "jarrua" - tuloksena nämä löysät nyky"miehet".Paljon miehekkäämpiä Suomessa ovatkin naiset. (Niin, ja lämmin osanotto kaikille teille ainakin henkilöllisyystodistuksenne mukaan miespuolisille, jotka vielä Suomessa elätte! Tsemppiä!).
Timbe Salonen, kansanedustaja/SFP Rainer Erlund (joka "hukkui"), Matti "Sig" Inkinen - halveksittuja pedoja.
Jörkka Donner: Arvostettu Kansalainen, ex -kansanedustaja, lausunnonantaja jne. Näin se menee...
Eipä silti, enemmän fanitin sitä Vanhaa Jörkkaa kuin tätä uudestisyntynyttä, Kunnon Kansalaista.
-
No, paskaahan Jörnin kirjat ja leffat ovat aina olleet. Lehtijututkin aikamoisia sutaisuja. Teema kun teema, vanhalla narsistillamme on tuo "minä, minä, minä!" -levy päällä.
Kiitos kuitenkin kaikesta.
Etenkin Gambian -keikasta, ja siitä että J. suvaitsi Ingmar Bergman -kirjassaan kertoa tämän oppi-isänsä ja esikuvansa - Neron, Suuren Ruotsalaisen Elokuvaohjaajan, Oscar -voittajan - olleen kinnostunut lähinnä oman suolensa toiminnasta.
Siis milloin Maestro ei ollut toisessa mielipuuhassaan, "syöpöttelemässä kuormasta", eli kuksiskelemassa leffojensa naisnäyttelijöitä. Lista on pitkä, Liv Ullmannista ja Harriet Anderssonista alkaen.
Hmmmm.... Kiintoisaa...
Tackar och pockar!
(Kuressaari 3.10.2011)
EPILOGI
Kadonnut Jörkka löytyi!
Nimittäin Helsingin Kaupunginmuseon ilmaisista elokuvanäytöksistä, toissapäivänä, Kino Engelissä Sofiankadulla.
"Muistojeni Helsinki" oli pätkän nimi, vuodelta 1965. Salissa meitä oli kolme katsojaa, iltapäivällä. Monasti noissa näytöksissä saa istua yksinkin. Tattista vaan, Stadi!
Leffassa Jörkka voimainsa päivinä.
Helsinki lapsuuteni aikaisissa kuvissa. Autot, vaatteet, katukyltit. Jokainen kadunkulma tuttu. Nyyh...
Eipä tuo Jörkka näytä tyyliltään vuosikymmenien aikana paljoakaan muuttuneen - muuttuuko kukaan?
Aivan omituinen oli jakso, jossa J. tilitti suhdettaan sosialismiin. Krunikalainen ruotsinkielinen porvarispoika Kalliossa, Linjoilla. Työväenlehden kulttuuri- ja urheilutoimittajana. Ei voi olla!
Eniten tykkäsin leffassa kuitenkin Pentti Lasasen 60 -luvun jatsista. Siinä oli hieno aikakausi kotimaisessa jatsissa! Siinä on hieno muusikko!
Vaatimaton pitkän linjan puurtaja.
Muistuupi mieleen eräskin ilta Vanhalla joskus 70 -luvulla....
(Turku 16.12.2011)
Voihan nenä!
Taas romahti yksi illuusio!
Jussi Parviainen kertoo blogissaan ("Jussin Juorut"), ettei Jörkan stondis tuossa legendaarisessa leffassaan ollutkaan aito!
Jaakko "Jakkuli" Talaskivi järkkäsi asian nk. Special Effects" -systeemillä.
Voi itku!
Ei ollutkaan Jörkkä sellainen Äijä kuten antoi ymmärtää. Ja moni luuli.
Jotkut jopa vuosikymmenien ajan...
Niin, filofi Esa Saarisellakin on kirjassaan "Jörn Donner" (1987) kokonainen luku, jonka otsikko kuuluu:
Kansakunnan Kyrpä
Toisaalta mikäs sen paremmin kuvioon sopisikaan - Suomi -kansakunnassa:
Feikkiä oli - Tonnerin jättistondiskin.
Feikkiä oli - "Kansakunnan Johtava Intelektuelli", filosofi, akateemikko Georg Henrik von Wright. "Unohti" elämänkerrassaan nuoruuden natsiyhteytensä. Ei niin, että niissä mitään kummallista olisi tuon ajan huomioon ottaen ollut. Mutta eikös sana "filosofia" tulekin kreikankielen sanoista "filia" ja "sofia" - viisauden rakastaja? (Ai niin, mutta "viisaushan", ainakin poliittinen viisaus, oman edun tavoittelu, on toki eri asia kuin totuus...)
Feikkejä olivat - Suomen monen vuosikymmenen poliittiset johtajat. Aivan huipulle asti. Niin feikkejä, ettei "Tiitisen listaa" uskalleta julkaista.
Perkele - Kuvia Suomesta!
"Valhetta, valhetta, valhetta vaan
on kaikki laulut maan..."
(Kuusamo 19.12.2011)
5.8.2012:
Kappas vaan, Jörkkaa haastateltiin eilisessä Iltapäivälehdessä, jommassa kummassa.
Kysyttiin taas, jotta miltä se kohu noista stondis -fotoista tuntui, ja tuntuu?
Jörkan vastaus: "Työ on työtä!".
Ovelaa!
Juuri kun Parviainen meille on valistanut, että Jörkan kuuluisat stondis -fotot ovat feikkiä, kiertää Jörkka kuvien aitouden näppärällä tavalla!
Samassa jutussa muuten Donner kehuu edesmennyttä Spede -idioottia "hyväksi ystäväkseen" - ja sitten heti haukkuu Pasasen lyttyyn!'
Siis jos "ystävät" ovat tuollaisia, kuka tarvitsee vihollisia?
Loviisa, Hotel Degerby 5.8.2012
ArcticParadise.fi
Iltasanomat / Sunnuntai 30.11.2013:
"Jotkut ovat kysyneet, olenko lintu vai kala, ja vieläpä epäilleet, että olisin helvetin äveriäs. Olisi kiva olla helvetin äveriäs, mutta kun en ole". - Jörn Donner
No mutta...Katsotaanpa.
Iltasanomat 1.11.2010:
Jörn Donner ansiotulot 67527, pääomatulot 22956.
Luvut kertovat - jos ei nyt rikkaudesta - niin varsin mukavasta tulo- ja varallisuusasemasta.
Donnerillahan on tunnetusti sijoituksia iät ja ajat ollut Pörssiinkin.
Arvopaperi -lehdessä asiasta oli juttua marraskuussa 2013. Todettiin, että Jörkalla on varallisuutta pelkästään jo Pörssissä miljoonan euron osakesalkun verran.
Eikä siinä mittään.
On OK olla varakas, jopa rikas.
Mutta miksi ihmeessä sitä täytyy em. kaltaisilla lausunnoilla yrittää peitellä?
Siis henkilö, joka on halunnut HYMY -lehden palstoilla alaikäisen afrikkalaistytön kanssa aurinkoisella rannalla pelehtimistään esitellä koko Suomen kansalle, muuttuukin toisinaan äkkiä kainoksi, kun tulee kysymys hänen tulo- ja varallisuusasemastaan?
Sanois vaan reippaasti, jotta hilloa löytyy!
Vuokatti 19.1.2014
www.ArcticParadise.fi
Parkanon hirmumyrsky 1.6.2011: Olin paikalla!
Keskiviikko, kesäkuun ensimmäinen, 2011:
Asiat kirjapainossa korttipainatuksen suhteen Vaasassa alkavat olla sillä mallilla, että voi välillä irrottautua päiväksi. Lähdenpä käymään Virroilla.
Helsingin -bussi lähtee Vaasasta klo 14.00. Parkanossa olisi sitten vaihto Pori - Jyväskylä -bussiin.
Noin tuntia ennen Parkanoa herään torkuiltani bussissa, sataa kaatamalla ja myrsky raivoaa.
Saavummekin Parkanoon varttitunnin myöhässä.
Kello ei ole viittäkään, mutta on melko pimeää, vaikka on jo kesäkuun alku.
Matkahuollon kopissa sinänsä ystävällinen asiamiespisteen hoitajanainen on tohkeissaan:
Sähköt ovat poissa, tietokone ei toimi, Porista tuleva bussi on myrskyn takia myöhässä.
Ostan kahvin. Kuskin ja toimipisteenhoitajan purkaessa muutamia paketteja autosta huomaan, että täällä myydään myös matkamuistoja. Päätän yrittää.
Alle viidessä minuutissa asia on selvä: Matkahuoltoasiamies, Eräpäivä Oy:n omistaja, ostaa kolme kirjaani ("Pitkästen Parhaita Opus 2") ja maksaakin käteisellä. Kolmekymmentä yhdeksän euroa! Loistavaa! Se on iso raha!
Kohta Porista tuleva linja-auto jo saapuukin, ja matka Virroille voi jatkua.
Kuskilla on kauhukertomuksia myrskyn tuhoista muutamaa minuuttia ennen Parkanoa: Irtirevittyjä puita jne.
Heti Parkanon jälkeen ovatkin myrskyn tuhot näkyvillä: Metsää on kaatunut kuin heinää! Hurjan näköistä. Tuossa on iso metallinen mainoskyltti vääntynyt ihan rusinaksi. Lukuisia kattoja repsottaa aukinaisina.
Eipä ole moista tullut Suomenmaassa aikaisemmin nähtyäkään - ja kaikki tämä tuho oli siis tapahtunut muutamia minuutteja sitten! Vaikka nyt paistaa jo aurinkokin!
Tuossa ovat jo ensimmäiset työmiehet moottorisahoineen katkomassa tien yli kaatuneita puita...
Mieletön on ollut myrskyn voima, ja nopeasti se meni ohi - yhtä nopeasti kuin yllättäen ilmestyikin.
Virroilla, Lakarin leirintäalueella odottaa tuttu mökki numero yksi.
Kas! Viime kesään verrattuna parannusta on tapahtunut: Mökkiin on laitettu telkkukin!
Kaikki on hyvin.
-
Seuraavana aamuna lehdissä on kuvia ja kertomuksia myrskyn hirmuisuudesta.
Tuossa on kuvia erään naisen autosta, jonka päälle iso petäjä on rojahtanut. Oli sekunneista kiinni, että nainen sai juuri ja juuri hypättyä autosta ulos!
Hmmmm...
Olin eilen siis sanan varsinaisessa merkityksessä "Myrskyn Silmässä" siellä Parkanon Matkahuollossa.
Parin kilometrin säteellä riehui valtaisalla voimalla kauhea hirmumyrsky - samaan aikaan kuin tein hyvää kirjakauppaa.
Onnistunut suoritus!
Stadilainen pärjää aina!
http://www.arcticparadise.fi/
Epilogi 18.9.2014
Aamulla herätys Virroilla, Lakarin leirintäalueen mökki numero kakkosessa.
Aamu-uinti laiturilta, vajaan kivenheiton päässä mökin ovelta. Vesi yllättävän lämmintä. Ehkä jotain 16 -asteista? Tosi nautinto, joka tapauksessa.
Asiakaskäynnit Virroilla, sitten 10.35. -bussilla Poriin.
Olen ainoa matkustaja, kuten niin usein. Kuski on eestiläinen, kuten niin usein, nykyisin.
Juttua piisaa. Eesti keelel.
Muuten mukava kaveri, mutta hurahtanut erilaisiin WTC ja Bildenberg -salaliittoteorioihin.
Virtojen Matkahuollolla on lyhennetyt aukioloajat - siis tätä samaa Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomen alasajoa, joka kiihtyy kiihtymistään. Matkahuolto avataan vasta yhdeltätoista.
Kuski ehdottaa, että ostaisin lipun Poriin asti vasta Parkanossa, jossa kuulemma pysähdymme vartiksi.
Sehän sopii.
Sitten saakin samalla sen 30 prossan alen, minkä Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran jäsenkortilla saa. Mutta vain Matkahuollosta, ei busseista.
-
Yli kolme vuotta on kulunut viime asioinnista täällä Parkanon Matkahuollossa.
Lipunoston yhteydessä yritän muistella, onko tuo rouva sama. Ei muistu mieleen...
Mutta kun asian ottaa puheeksi - kyllä!
On myynyt nuo kolme kirjaa - eilen!
Kuulemma jollekin suomalaiselle naiselle, joka otti ne tuliaisiksi Japaniin.
Tulee uusi tilaus: Keväällä on mahdollista viedä kolme kappaletta Pitkästen Parhaita Opus 2 -kirjoja tuonne Parkanon Matkahuollon yhteydessä toimivaan pieneen lähjatavara/matkamuistomyymälään.
Loistavaa! Kolmenkymmenen yhdeksän euron tili on tiedossa!
Tämä päivä alkoi hyvin, aamu-uinnin merkeissä, ja paranee vain!
(Yyterissä 18.9.2014)
www.arcticparadise.fi
Asiat kirjapainossa korttipainatuksen suhteen Vaasassa alkavat olla sillä mallilla, että voi välillä irrottautua päiväksi. Lähdenpä käymään Virroilla.
Helsingin -bussi lähtee Vaasasta klo 14.00. Parkanossa olisi sitten vaihto Pori - Jyväskylä -bussiin.
Noin tuntia ennen Parkanoa herään torkuiltani bussissa, sataa kaatamalla ja myrsky raivoaa.
Saavummekin Parkanoon varttitunnin myöhässä.
Kello ei ole viittäkään, mutta on melko pimeää, vaikka on jo kesäkuun alku.
Matkahuollon kopissa sinänsä ystävällinen asiamiespisteen hoitajanainen on tohkeissaan:
Sähköt ovat poissa, tietokone ei toimi, Porista tuleva bussi on myrskyn takia myöhässä.
Ostan kahvin. Kuskin ja toimipisteenhoitajan purkaessa muutamia paketteja autosta huomaan, että täällä myydään myös matkamuistoja. Päätän yrittää.
Alle viidessä minuutissa asia on selvä: Matkahuoltoasiamies, Eräpäivä Oy:n omistaja, ostaa kolme kirjaani ("Pitkästen Parhaita Opus 2") ja maksaakin käteisellä. Kolmekymmentä yhdeksän euroa! Loistavaa! Se on iso raha!
Kohta Porista tuleva linja-auto jo saapuukin, ja matka Virroille voi jatkua.
Kuskilla on kauhukertomuksia myrskyn tuhoista muutamaa minuuttia ennen Parkanoa: Irtirevittyjä puita jne.
Heti Parkanon jälkeen ovatkin myrskyn tuhot näkyvillä: Metsää on kaatunut kuin heinää! Hurjan näköistä. Tuossa on iso metallinen mainoskyltti vääntynyt ihan rusinaksi. Lukuisia kattoja repsottaa aukinaisina.
Eipä ole moista tullut Suomenmaassa aikaisemmin nähtyäkään - ja kaikki tämä tuho oli siis tapahtunut muutamia minuutteja sitten! Vaikka nyt paistaa jo aurinkokin!
Tuossa ovat jo ensimmäiset työmiehet moottorisahoineen katkomassa tien yli kaatuneita puita...
Mieletön on ollut myrskyn voima, ja nopeasti se meni ohi - yhtä nopeasti kuin yllättäen ilmestyikin.
Virroilla, Lakarin leirintäalueella odottaa tuttu mökki numero yksi.
Kas! Viime kesään verrattuna parannusta on tapahtunut: Mökkiin on laitettu telkkukin!
Kaikki on hyvin.
-
Seuraavana aamuna lehdissä on kuvia ja kertomuksia myrskyn hirmuisuudesta.
Tuossa on kuvia erään naisen autosta, jonka päälle iso petäjä on rojahtanut. Oli sekunneista kiinni, että nainen sai juuri ja juuri hypättyä autosta ulos!
Hmmmm...
Olin eilen siis sanan varsinaisessa merkityksessä "Myrskyn Silmässä" siellä Parkanon Matkahuollossa.
Parin kilometrin säteellä riehui valtaisalla voimalla kauhea hirmumyrsky - samaan aikaan kuin tein hyvää kirjakauppaa.
Onnistunut suoritus!
Stadilainen pärjää aina!
http://www.arcticparadise.fi/
Epilogi 18.9.2014
Aamulla herätys Virroilla, Lakarin leirintäalueen mökki numero kakkosessa.
Aamu-uinti laiturilta, vajaan kivenheiton päässä mökin ovelta. Vesi yllättävän lämmintä. Ehkä jotain 16 -asteista? Tosi nautinto, joka tapauksessa.
Asiakaskäynnit Virroilla, sitten 10.35. -bussilla Poriin.
Olen ainoa matkustaja, kuten niin usein. Kuski on eestiläinen, kuten niin usein, nykyisin.
Juttua piisaa. Eesti keelel.
Muuten mukava kaveri, mutta hurahtanut erilaisiin WTC ja Bildenberg -salaliittoteorioihin.
Virtojen Matkahuollolla on lyhennetyt aukioloajat - siis tätä samaa Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomen alasajoa, joka kiihtyy kiihtymistään. Matkahuolto avataan vasta yhdeltätoista.
Kuski ehdottaa, että ostaisin lipun Poriin asti vasta Parkanossa, jossa kuulemma pysähdymme vartiksi.
Sehän sopii.
Sitten saakin samalla sen 30 prossan alen, minkä Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran jäsenkortilla saa. Mutta vain Matkahuollosta, ei busseista.
-
Yli kolme vuotta on kulunut viime asioinnista täällä Parkanon Matkahuollossa.
Lipunoston yhteydessä yritän muistella, onko tuo rouva sama. Ei muistu mieleen...
Mutta kun asian ottaa puheeksi - kyllä!
On myynyt nuo kolme kirjaa - eilen!
Kuulemma jollekin suomalaiselle naiselle, joka otti ne tuliaisiksi Japaniin.
Tulee uusi tilaus: Keväällä on mahdollista viedä kolme kappaletta Pitkästen Parhaita Opus 2 -kirjoja tuonne Parkanon Matkahuollon yhteydessä toimivaan pieneen lähjatavara/matkamuistomyymälään.
Loistavaa! Kolmenkymmenen yhdeksän euron tili on tiedossa!
Tämä päivä alkoi hyvin, aamu-uinnin merkeissä, ja paranee vain!
(Yyterissä 18.9.2014)
www.arcticparadise.fi
10.9.2011
Afganistan: Kohti lopullista katastrofia
Kattelin telkusta BBC:n HARDtalkista Steven Sackurin amiraali Mike McMullen -haastista.
Heppu on iso sotaherra, ilmeisesti Afganistan -operaation ykkösmies.
Hyvänen aika sentään!
Ei todellakaan ollut vakuuttava tyyppi!
Sotilaallisen -siisti, moitteeton tukanleikkuu, uniformu viimeisen päälle... Kohtelias kuin mikä.
Samalla täysin epä-uskottava!
Kiemurteli vastauksisaan koko ajan, tyyliin "Kuten jo aikaisemmin totesin"... jnpp. Kunnon poliitikon tavoin.
Kaikesta huomasi, että tällä "sotilaalla" oli kova paine päällä olla "poliittisesti korrekti". Antaa "oikeita" vastauksia.
Vaikka - kuten Steven Sackurkin totesi - silloin kun hän jokin aika sitten Afganistaniin tuli, erehtyi tuolloin paikan päällä antamaan spontaanin, totuudenmukaisen lausunnon: "Tämä on täyttä helvettiä, tilanne on pahempi kuin osasin kuvitellakaan."
Nähtävästi oli saanut nyt määräyksen pitää suunsa supussa.
Ei hemmetti.
Ei mitään sotaa tuollaisen "kenraalin" avulla voiteta.
Vastakohta vaikkapa ekan Irakin sodan "Halki, poikki ja pinoon!" -menetelmällä nopeasti klaaranneeseen Norman Schwartzkopfiin oli raju.
-
No, kiitos vaan kuitenkin.
Tuli ainakin selväksi, että kohti lopullista katastrofia ollaan Afganistanissa menossa.
Nyt on siis tuollainen mannekiini puikoissa. Eikä ole kulunut kauaakaan siitä, kun sen toisen "loistavan sotilaan", kenraali David Petraeuksen piti hoitaa homma kotiin.
Kohta taas vuorossa joku uusi selittäjä.
www.ArcticParadise.fi
Heppu on iso sotaherra, ilmeisesti Afganistan -operaation ykkösmies.
Hyvänen aika sentään!
Ei todellakaan ollut vakuuttava tyyppi!
Sotilaallisen -siisti, moitteeton tukanleikkuu, uniformu viimeisen päälle... Kohtelias kuin mikä.
Samalla täysin epä-uskottava!
Kiemurteli vastauksisaan koko ajan, tyyliin "Kuten jo aikaisemmin totesin"... jnpp. Kunnon poliitikon tavoin.
Kaikesta huomasi, että tällä "sotilaalla" oli kova paine päällä olla "poliittisesti korrekti". Antaa "oikeita" vastauksia.
Vaikka - kuten Steven Sackurkin totesi - silloin kun hän jokin aika sitten Afganistaniin tuli, erehtyi tuolloin paikan päällä antamaan spontaanin, totuudenmukaisen lausunnon: "Tämä on täyttä helvettiä, tilanne on pahempi kuin osasin kuvitellakaan."
Nähtävästi oli saanut nyt määräyksen pitää suunsa supussa.
Ei hemmetti.
Ei mitään sotaa tuollaisen "kenraalin" avulla voiteta.
Vastakohta vaikkapa ekan Irakin sodan "Halki, poikki ja pinoon!" -menetelmällä nopeasti klaaranneeseen Norman Schwartzkopfiin oli raju.
-
No, kiitos vaan kuitenkin.
Tuli ainakin selväksi, että kohti lopullista katastrofia ollaan Afganistanissa menossa.
Nyt on siis tuollainen mannekiini puikoissa. Eikä ole kulunut kauaakaan siitä, kun sen toisen "loistavan sotilaan", kenraali David Petraeuksen piti hoitaa homma kotiin.
Kohta taas vuorossa joku uusi selittäjä.
www.ArcticParadise.fi
"Kiitos teile!", lausui Hassan ja poistui kauppakasseineen...
Elokuu, 2011.
Olen matkalla Oulusta Posiolle, pitäisi pysähtyä Taivalkoskellakin siinä välissä.
Ainoa yhteys tänään on Kutilan Liikenteen bussi, joka kauhukseni osoittautuu pikkubussiksi. No, hyvä sentään että fillari onnistutaan runnomaan mukaan, ahtaaseen takakonttiin.
Oulusta lähdettyämme eka pysäkki Tuirassa. Pysäkillä venttaa nuorehko, kolmekymppinen Afrikan sarvesta lähtöisin oleva kaveri.
Hänellä on pari saattajaa, maanmiehiään.Yhdessä he alkavat lappaamaan keltaisia muovikasseja sisään autoon. Lasken että noita ruotsalaisin tekstein varustettuja kauppakasseja on toista kymmentä kappaletta.
Tavattoman ystävällisesti kuski somalia auttaa.
Istun aivan edessä, vasemmanpuoleisen etuoven vieressä, ja somppu tulee istumaan käytävän toiselle puolelle, heti kuskin taakse. Ostoskassit hänellä on pinottuina viereensä.
Afrikkalainen ojentaa kuskille "litteran". Semmoinen samantyyppinen, mitä varusmiesaikoina intistä jaettiin. Tämä matkalippu on eppäilemättä sosiaalitoimistosta peräisin.
Jatkamme matkaa, ja tummaihoinen alkaa pälättämään luuriinsa.
Hänellä on hieno uusi puhelin. kaikilla herkuilla, näköjään
Puhetta sitten piisaakin, koko matkan ajan, Pudasjärvelle saakka. Toista tuntia, non-stop!
Lätinä ei tosiaan lakkaa hetkeksikään.
Ja se on kova-äänistä.
Täysin häpeämätöntä touhua. Ei puhettakaan kanssaihmisten kunnioittamisesta..
Tarkkailen, että heppu on ilmeisen hyvinsyöneen ja hyvinvoivan näköinen. Lenkkaritkin uudet ja komeat.
No, Pudasjärvellä herran matkateko sitten loppuu.
Kaiken huippu on, että kuski auttaa nuorta miestä kauppakassien siirrossa autosta ulos!
Vasta tässä vaiheessa somppu malttaa lopettaa puhelunsa. Puhelunsa, josta kotimaan taksoillakin tuli useiden kymppien arvoinen. Mikäli puhelun kohde oli Somaliassa, puhutaan satasista.
Sosiaalitoimiston piikkiin, luonnollisesti.
"Kiitos teile!", lausuu somali poistuessaan kauppakasseineen. Iloinen virnistys on miehellä naamalla - ja miksipä ei olisikaan.
Pudasjärven linjiksellä tyyppiä on vastassa varsinainen vastaanottokomitea, puolisen tusinaa heimoveljeä.
Jälleennäkemisen riemu on suuri. Kättelyjä ja halauksia.
Kaikki nuokin nuorehkot somalimiehet ovat hyväkuntoisen oloisia. Terveitä, riskejä.
Vaikuttaa siltä, että bussissa reissannut somali oli käynyt Ruotsissa ostoksilla noiden maanmiestensä lukuun. Siitä tuo riemukas vastaanotto.
No, he saivat odottamansa. Ehkä jotakin "bling-blingiä", jota he pitävät arvokkaana.
Sosiaalitoimiston pikkiin, tietenkin.
Sinne jäivät norkoilemaan, Hassanit Pudasjärvelle.
Mitään järkevää työtähän heillä ei ole, eikä sitä myöskään tule. Ikinä.
Sensijaan että olisivat rakentamassa omaa kotimaataan, lorvailevat Härmässä. Eivät koskaan tule sopeutumaan. Eiväthän intialaisperäiset mannemmekaan ole muutamassa sadassa vuodessa sopeutuneet.
Valistunut veikkaus on, että tämä musta porukka ei suomalaiseen yhteiskuntaan sopeudu edes tuhannessa vuodessa!
Voi vain kuvitella, miten turhauttavaa tuollainen tyhjän panttina loisiminen mahtaa olla, raavaille miehille. Miksei heitä laiteta vaikka risusavottaan?
Tai mistäpä sen oikeastaan tietää. Ehkä joutenolo on heistä mukavaa?
Voi vain kuvitella tuota seksuaalisen turhautuneisuuden määrää - sillä sarallahan vastaanottokeskuslaisten mahdollisuutensa ovat pienet tai oikeastaan olemattomat.
Ei mikään ihme, että maahanmuuttajat ovat lukumääräänsä nähden moninkertaisesti edustettuina rikos- ja väkivaltatilastoissa. Eritoten raiskauksissa.
Kun se "monikultturisuus" nyt vaan ei toimi - seikka, jonka jopa Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy ovat viime aikoina joutuneet toteamaan. Tai ajatellaanpa vaikka Lontoon mellakoita kesällä 2011...
-
Bussimme jatkaa Taivalkoskelle.
Jututan kuskia, ja hän kertoo Pudasjärvellä olevan vastaanottokeskuksen. Noita elintasopakolaisia reissaa Oulun -Pudasjärvi väliä tiheään. Täytyyhän heidän päästä shoppailemaan!
Sosiaalitoimiston pikkiin, tietenkin.
-
Ai niin. Meinasi vallan unohtua.
Nuo roskaväen maahanmuuton ja "monikulttuurisuuden" puolestapuhujathan aina jankuttavat, että maassa väki vanhenee, ja tarvitaan "uusia veronmaksajia".
Samalla "logiikalla" verot valtion maksettavaksi vaan! Avot!
-
Viime aikoina on löytynyt järjen äänen kaiken tämän pakolais -hulluuden keskellä: Pauli Vahtera. Bloggaa Iltalehdessä.
Hän on tutkinut pakolaiskysymyksen taloudellisia faktoja. Siis siltä osin kuin niistä ylipäätään voi saada selvää. Pakolaisten aiheuttamista kustannuksista suuri osahan on salaisia. Puhutaan nk. "harkinnanvaraisista" avustuksista. No, äskenhän näimme, mitä ne ovat.
Kuvioon kuuluu, että virkamiehiä on kielletty kertomasta lukuja.
Miljardeista joka tapauksessa puhutaan. Kaikki velaksi, tietenkin.
Seuraavien sukupolvien niskaan vaan, kylmästi.
KTM -tilintarkastaja Vahteran laskelmat ovat hämmästyttäviä. Suuruusluokat ovat päätähuimaavia.
Se meni jotenkin niin, että yhden tuollaisen "bling-bling" -himoisen riskin nuorehkon pakolaismiehen elättäminen Härmässä maksaa saman, kuin 12.000 lapsen koulunkäynti vuodessa siellä lähtömaassa.
Niin, pakolaismiehen...
Onhan noissa pakolaisissa toki naisiakin. Heitä näkee varmimmin Etelä-Suomen paikallisbusseissa. Pääsääntöisesti raskaina ja/tai lastenvaunujen kera. Kun Härmässä on niin hyvät edut sikiämiseen...
Järkee vai ei?
Ai niin, tätähän ei saa kysenalaistaa. Sehän on kuulemma "rasismia". Niinkuin sekin yksinkertainen toteamus, että maahanmuutossa pitäisi kiinnittää huomiota tulijoiden laatuun. Tervetuloa vaan Härmään sellaiset, joilla on jotakin konkreettista tarjottavaa. Tasokkaita osaajia tarvitaan! Juuri näinhän esimerkiksi Tanska on alkanut tehdä.
Sitten kun viranomaiset lakien mukaisesti ytittävät nakata ulos jonkun sairaan venäläismummon, josta on odotettavissa vain ja ainoastaan miljuunaluokan kulut: Hirveä huuto!
Just joo...
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka hillittömästi nuo mamujen paapojat - kaikki tapahtuu siis velkarahalla - Suomea vihaavat.
Ennen kaikkea he vihaavat nuoria, sekä tulevia sukupolvia, joille tämän hulluuden laskut lankeavat maksettavaksi. Kuten asiaan kuuluu, "monikulttuurisuuden" propagoijat uskovat "tekevänsä hyvää". Niin aina... Ääliöt! "Hyödylliset idiootit"!
Aikapommi tikittää jo.
On Suomi mielisairas maa.
www.ArcticParadise.fi
Olen matkalla Oulusta Posiolle, pitäisi pysähtyä Taivalkoskellakin siinä välissä.
Ainoa yhteys tänään on Kutilan Liikenteen bussi, joka kauhukseni osoittautuu pikkubussiksi. No, hyvä sentään että fillari onnistutaan runnomaan mukaan, ahtaaseen takakonttiin.
Oulusta lähdettyämme eka pysäkki Tuirassa. Pysäkillä venttaa nuorehko, kolmekymppinen Afrikan sarvesta lähtöisin oleva kaveri.
Hänellä on pari saattajaa, maanmiehiään.Yhdessä he alkavat lappaamaan keltaisia muovikasseja sisään autoon. Lasken että noita ruotsalaisin tekstein varustettuja kauppakasseja on toista kymmentä kappaletta.
Tavattoman ystävällisesti kuski somalia auttaa.
Istun aivan edessä, vasemmanpuoleisen etuoven vieressä, ja somppu tulee istumaan käytävän toiselle puolelle, heti kuskin taakse. Ostoskassit hänellä on pinottuina viereensä.
Afrikkalainen ojentaa kuskille "litteran". Semmoinen samantyyppinen, mitä varusmiesaikoina intistä jaettiin. Tämä matkalippu on eppäilemättä sosiaalitoimistosta peräisin.
Jatkamme matkaa, ja tummaihoinen alkaa pälättämään luuriinsa.
Hänellä on hieno uusi puhelin. kaikilla herkuilla, näköjään
Puhetta sitten piisaakin, koko matkan ajan, Pudasjärvelle saakka. Toista tuntia, non-stop!
Lätinä ei tosiaan lakkaa hetkeksikään.
Ja se on kova-äänistä.
Täysin häpeämätöntä touhua. Ei puhettakaan kanssaihmisten kunnioittamisesta..
Tarkkailen, että heppu on ilmeisen hyvinsyöneen ja hyvinvoivan näköinen. Lenkkaritkin uudet ja komeat.
No, Pudasjärvellä herran matkateko sitten loppuu.
Kaiken huippu on, että kuski auttaa nuorta miestä kauppakassien siirrossa autosta ulos!
Vasta tässä vaiheessa somppu malttaa lopettaa puhelunsa. Puhelunsa, josta kotimaan taksoillakin tuli useiden kymppien arvoinen. Mikäli puhelun kohde oli Somaliassa, puhutaan satasista.
Sosiaalitoimiston piikkiin, luonnollisesti.
"Kiitos teile!", lausuu somali poistuessaan kauppakasseineen. Iloinen virnistys on miehellä naamalla - ja miksipä ei olisikaan.
Pudasjärven linjiksellä tyyppiä on vastassa varsinainen vastaanottokomitea, puolisen tusinaa heimoveljeä.
Jälleennäkemisen riemu on suuri. Kättelyjä ja halauksia.
Kaikki nuokin nuorehkot somalimiehet ovat hyväkuntoisen oloisia. Terveitä, riskejä.
Vaikuttaa siltä, että bussissa reissannut somali oli käynyt Ruotsissa ostoksilla noiden maanmiestensä lukuun. Siitä tuo riemukas vastaanotto.
No, he saivat odottamansa. Ehkä jotakin "bling-blingiä", jota he pitävät arvokkaana.
Sosiaalitoimiston pikkiin, tietenkin.
Sinne jäivät norkoilemaan, Hassanit Pudasjärvelle.
Mitään järkevää työtähän heillä ei ole, eikä sitä myöskään tule. Ikinä.
Sensijaan että olisivat rakentamassa omaa kotimaataan, lorvailevat Härmässä. Eivät koskaan tule sopeutumaan. Eiväthän intialaisperäiset mannemmekaan ole muutamassa sadassa vuodessa sopeutuneet.
Valistunut veikkaus on, että tämä musta porukka ei suomalaiseen yhteiskuntaan sopeudu edes tuhannessa vuodessa!
Voi vain kuvitella, miten turhauttavaa tuollainen tyhjän panttina loisiminen mahtaa olla, raavaille miehille. Miksei heitä laiteta vaikka risusavottaan?
Tai mistäpä sen oikeastaan tietää. Ehkä joutenolo on heistä mukavaa?
Voi vain kuvitella tuota seksuaalisen turhautuneisuuden määrää - sillä sarallahan vastaanottokeskuslaisten mahdollisuutensa ovat pienet tai oikeastaan olemattomat.
Ei mikään ihme, että maahanmuuttajat ovat lukumääräänsä nähden moninkertaisesti edustettuina rikos- ja väkivaltatilastoissa. Eritoten raiskauksissa.
Kun se "monikultturisuus" nyt vaan ei toimi - seikka, jonka jopa Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy ovat viime aikoina joutuneet toteamaan. Tai ajatellaanpa vaikka Lontoon mellakoita kesällä 2011...
-
Bussimme jatkaa Taivalkoskelle.
Jututan kuskia, ja hän kertoo Pudasjärvellä olevan vastaanottokeskuksen. Noita elintasopakolaisia reissaa Oulun -Pudasjärvi väliä tiheään. Täytyyhän heidän päästä shoppailemaan!
Sosiaalitoimiston pikkiin, tietenkin.
-
Ai niin. Meinasi vallan unohtua.
Nuo roskaväen maahanmuuton ja "monikulttuurisuuden" puolestapuhujathan aina jankuttavat, että maassa väki vanhenee, ja tarvitaan "uusia veronmaksajia".
Samalla "logiikalla" verot valtion maksettavaksi vaan! Avot!
-
Viime aikoina on löytynyt järjen äänen kaiken tämän pakolais -hulluuden keskellä: Pauli Vahtera. Bloggaa Iltalehdessä.
Hän on tutkinut pakolaiskysymyksen taloudellisia faktoja. Siis siltä osin kuin niistä ylipäätään voi saada selvää. Pakolaisten aiheuttamista kustannuksista suuri osahan on salaisia. Puhutaan nk. "harkinnanvaraisista" avustuksista. No, äskenhän näimme, mitä ne ovat.
Kuvioon kuuluu, että virkamiehiä on kielletty kertomasta lukuja.
Miljardeista joka tapauksessa puhutaan. Kaikki velaksi, tietenkin.
Seuraavien sukupolvien niskaan vaan, kylmästi.
KTM -tilintarkastaja Vahteran laskelmat ovat hämmästyttäviä. Suuruusluokat ovat päätähuimaavia.
Se meni jotenkin niin, että yhden tuollaisen "bling-bling" -himoisen riskin nuorehkon pakolaismiehen elättäminen Härmässä maksaa saman, kuin 12.000 lapsen koulunkäynti vuodessa siellä lähtömaassa.
Niin, pakolaismiehen...
Onhan noissa pakolaisissa toki naisiakin. Heitä näkee varmimmin Etelä-Suomen paikallisbusseissa. Pääsääntöisesti raskaina ja/tai lastenvaunujen kera. Kun Härmässä on niin hyvät edut sikiämiseen...
Järkee vai ei?
Ai niin, tätähän ei saa kysenalaistaa. Sehän on kuulemma "rasismia". Niinkuin sekin yksinkertainen toteamus, että maahanmuutossa pitäisi kiinnittää huomiota tulijoiden laatuun. Tervetuloa vaan Härmään sellaiset, joilla on jotakin konkreettista tarjottavaa. Tasokkaita osaajia tarvitaan! Juuri näinhän esimerkiksi Tanska on alkanut tehdä.
Sitten kun viranomaiset lakien mukaisesti ytittävät nakata ulos jonkun sairaan venäläismummon, josta on odotettavissa vain ja ainoastaan miljuunaluokan kulut: Hirveä huuto!
Just joo...
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka hillittömästi nuo mamujen paapojat - kaikki tapahtuu siis velkarahalla - Suomea vihaavat.
Ennen kaikkea he vihaavat nuoria, sekä tulevia sukupolvia, joille tämän hulluuden laskut lankeavat maksettavaksi. Kuten asiaan kuuluu, "monikulttuurisuuden" propagoijat uskovat "tekevänsä hyvää". Niin aina... Ääliöt! "Hyödylliset idiootit"!
Aikapommi tikittää jo.
On Suomi mielisairas maa.
www.ArcticParadise.fi
Mielisairasta Touhua
Uutinen Helsingin Sanomissa 8.9.2011:
"Hermonsa menettänyt kuumailmapallon kippari sai sakkoja".
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja pahoinpitelystä 45 päiväsakkoon.
Mitä ihmettä?
Hänellä oli ollut pallossa mukana työporukka, joka oli määräysten vastaisesti nauttinut alkoholia. Eräs mies humaltui voimakkaasti ja häiriköi. Tilanne oli kiristynyt kipparin joutuessa puuttumaan häiriköintiin.
Siis kuumailmapallossa.
Taivaalla!
Itse kukin voi kuvitella tilanteen...
Syntyneessä hässäkässä kippari oli laskeutumisessa tehnyt virheitä. Pallon korin nauha tarttui lyhtypylvääseen jne.
Mutta laskeutuminen siis kuitenkin onnistui, asiakkaan häiriköinnistä huolimatta! Hieno suoritus!
Laskeutumisen jälkeen kippari oli motannut häirikköä turpaan pari - kolme kertaa.
Tästä siis tuli tuomio!
Voi Pyhä Sylvi sentään!
Jokainen suomalaisten humalakäyttäymistä edes hitusen tunteva tietää, miten mahdottomia nuo häiriköt ovat.
Suoranainen ihme - eikä tuomion vaan kiitoksen arvoinen asia! - että kippari kaikesta huolimatta onnistui säilyttämään hermonsa niin hyvin, että pallon maahan sai onnellisesti laskeutumaan.
Asiakasta kuonoon vetäminen oli aivan oikein. Vähintä mitä tuolle häirikölle saattoi tehdä! Häirikköhän vaaransi koko porukan elämän!
Tästä esimerkillisestä toiminnasta kippari siis saa Suomen Oikeusjärjestyksen mukaan tuomion ja sakot?
On tää mielisairasta touhua!
Ansaitsee mitskun - saa tuomion!
Mutta toisaalta...
Todettiinhan samaisen Suomen Oikeuslaitoksen puolelta tässä hiljattain, että Ior Bockin surmaaja tuli päästää vapaaksi. Ei mitään tuomiota liikuntakyvyttömän invalidin puukottamisesta.
Kas, kun Suomen Oikeuslaitos suvaitsi lausua, että vaikka intialainen surmaaja onkin henkisesti ihan OK, tyyppi surman tekohetkellä kuitenkin oli "syyntakeeton".
Heppu tarinoi kuulusteluissa ja tutkimuksissa, jotta Iorin listiessään "kuuli ääniä". Niinhän ne kaikki selittää. Just joo.
Muutamassa kuukaudessa sitten "parani".
Jee!
Ei muuta kun vapaaks vaan!
On Suomi mielisairas maa.
http://www.ArcticParadise.fi/
"Hermonsa menettänyt kuumailmapallon kippari sai sakkoja".
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja pahoinpitelystä 45 päiväsakkoon.
Mitä ihmettä?
Hänellä oli ollut pallossa mukana työporukka, joka oli määräysten vastaisesti nauttinut alkoholia. Eräs mies humaltui voimakkaasti ja häiriköi. Tilanne oli kiristynyt kipparin joutuessa puuttumaan häiriköintiin.
Siis kuumailmapallossa.
Taivaalla!
Itse kukin voi kuvitella tilanteen...
Syntyneessä hässäkässä kippari oli laskeutumisessa tehnyt virheitä. Pallon korin nauha tarttui lyhtypylvääseen jne.
Mutta laskeutuminen siis kuitenkin onnistui, asiakkaan häiriköinnistä huolimatta! Hieno suoritus!
Laskeutumisen jälkeen kippari oli motannut häirikköä turpaan pari - kolme kertaa.
Tästä siis tuli tuomio!
Voi Pyhä Sylvi sentään!
Jokainen suomalaisten humalakäyttäymistä edes hitusen tunteva tietää, miten mahdottomia nuo häiriköt ovat.
Suoranainen ihme - eikä tuomion vaan kiitoksen arvoinen asia! - että kippari kaikesta huolimatta onnistui säilyttämään hermonsa niin hyvin, että pallon maahan sai onnellisesti laskeutumaan.
Asiakasta kuonoon vetäminen oli aivan oikein. Vähintä mitä tuolle häirikölle saattoi tehdä! Häirikköhän vaaransi koko porukan elämän!
Tästä esimerkillisestä toiminnasta kippari siis saa Suomen Oikeusjärjestyksen mukaan tuomion ja sakot?
On tää mielisairasta touhua!
Ansaitsee mitskun - saa tuomion!
Mutta toisaalta...
Todettiinhan samaisen Suomen Oikeuslaitoksen puolelta tässä hiljattain, että Ior Bockin surmaaja tuli päästää vapaaksi. Ei mitään tuomiota liikuntakyvyttömän invalidin puukottamisesta.
Kas, kun Suomen Oikeuslaitos suvaitsi lausua, että vaikka intialainen surmaaja onkin henkisesti ihan OK, tyyppi surman tekohetkellä kuitenkin oli "syyntakeeton".
Heppu tarinoi kuulusteluissa ja tutkimuksissa, jotta Iorin listiessään "kuuli ääniä". Niinhän ne kaikki selittää. Just joo.
Muutamassa kuukaudessa sitten "parani".
Jee!
Ei muuta kun vapaaks vaan!
On Suomi mielisairas maa.
http://www.ArcticParadise.fi/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)