Weke, Seke, Ike, kuitti ja mä
Heti 2010 JoulunPyhien jälkeen tuli suruviesti:
Weke lähti ny sit!
Sain tietää asiasta ensimmäiseksi SEKE:n ( Soome Ettevõttajate Klubi Eestis, olin tuolloin jäsen) meilistä. Oikein kaunis muistokirjoitus tuli, laatinut SEKE Mtü:n puheenjohtaja Raija Pedersen:
"Tapaninpäivänä saimme suruviestin, jäsenemme ja hovikokkimme Weke Ahonen hävisi taistelun ankaraa sairautta vastaan. Weke menehtyi vain 47 -vuotiaana. Kaikki Weken tunteneet muistamme hänen valtavan energiansa ja ennen kaikkea suuren sydämen.
Olemme esittäneet osanottomme Weken vanhemmille Kuusamossa sekä sisaruksille.
Tulemme aina muistaman Wekeä lämmöllä."
Tulin tottakai itsekin muistelleeksi Ahosen Wekeä...
-
Tutustuimme 90 - luvun puolessa välissä, kun hän toimi erän kuusamolaisen majoitusliikkeen vastaavana.
Hittolainen, että oli reilu kaveri!
Oma-aloitteisesti ehdotti kaikkein edullisinta huonetta. Muistuupi vieläkin mieleen, että kämppä kustansi vain 150 markkaa per yö. Huone ja aamupala, suihkussa piti käydä käytävällä.
Tätä jatkui vuosia.
Weke oli myös erittäin hyvä asiakas.
Otti meikäläisen korttiständin ko. majoitusliikkeen respaan. Tilasi "räätälintyönä" oman postikortinkin tuolle yritykselle. Muistan vieläkin, miten kiipesin erään savupiipun päälle Ouluntien vastakkaiselle puolelle taloa kuvaamaan.
Pahimpaan lama-aikaan 90 -luvulla tuli Wekeltä tervetullut tilaus: Em. majoitusliikkeen huoneisiin kuvasuurennukset. Taisi olla peräti 16 kipaletta.
Kerta kaikkiaan mainio mies. Juttumies. Asiointi Weken kansa oli ilo!
No, Wekelle tuli sitten nk. "äkkilähtö" tuosta kuusamolaisesta työpaikastaan. Syistä myöhemmin lisää...
Sitten seuraavina vuosina törmäsin Weken eri puolilla Suomea.
Milloin mies oli Saariselällä, taaskin majoitusliikkeen palveluksessa. Milloin kiersi Suomea erikoislihojen kauppiaana. Milloin kemiläisessä ravintolassa konsulttitehtävissä. Milloin torikauppiaana festareilla muikunmyyntihommissa... Vauhtia piisasi.
Jossakin vaiheessa Weke katosi kuvioista, mutta löytyi muutaman vuoden kuluttua Eestistä, jonne oli etabloitunut. Joskus törmäsin häneen kadulla, toisinaan lautalla. Wekellähän oli tapana seilata nk. "hyvässä laitamyötäisessä".
Muistan vieläkin, kun Weke nauresteli sille jonkinlaiselle työllisyyskurssille, jonka johdosta hän Eestiin asettui.
EU -tukien piikki kyseiselle "koulutukselle" oli auki. Weke kertoili, miten touhun rahoittajatahoja vedettiin kuin märkää pässiä narusta. Koulutettavien edut olivat hulppeat. Mitä 90 -luvun työllisyyskouluttajiin taasen tulee, firmojen taloussotkujahan prosessoitiin sekä pitkään että hartaasti...
Fast Forward etiäppäin taas pari vuotta, ja Weke ilmestyy Rovaniemelle. Kuvio on tuttu: Weke toimii hotellinjohtajana. Ottaa korttiständini respan tiskille, ja antaa spesuhintaisen huoneen. Vanha kunnon Weke!
No, tuostakin jobista Wekelle tuli nopea lähtö, samankaltaisista syistä kuin Kuusamossa. ... Vauhtia todellakin riitti. - "Vauhti-Weken" silloinen, lyhytaikainen työnantaja oli ja on hyvä tuttavani.
Kerran huomasin Wekestä jutun jossakin lehdessä - artikkeli koski jotakin hanketta Siurossa, jossa "liikemies" Weke Ahonen niihin aikoihin asusteli. Olisiko kyse ollut jostakin perinnemaiseman kunnostushankkeesta?
Eräs tuttu kertoi, että Wekellä oli projekteja myös itärajan takana Karjalan puolella. Mikäs sen luonnollisempaa. Kuusamollahan oli perinteisesti hyvät kauppasuhteet Vienaan, ennen rajan sulkeutumista.
Heti tuon SEKEltä tulleen suruviestin jälkeen alkoivat sitten omat hankaluuteni kyseisen yhdistyksen kanssa.
Alunperin tuli liityttyä porukkaan taloudellisista syistä: SEKEn jäsenkortilla sai mahtavat alennukset Helsinki - Tallinna lauttalipuista. Alkuvuonna 2010 oli tilanne kuitenkin se, että Viking Clubin jäsenkortilla sai tiketit edullisemmin kuin ko. yhdistyksen monta kymppiä kustantaneella jäsenkortilla.
Ehdin kuitenkin maksaa jäsenyyden, mutta "erehdyin" pyytämään jäsenmaksusta kuittia.
Sepäs ei ollutkaan niin yksinkertaista.
Piti kirjelmöidä viikkotolkulla puheenjohtaja Pedersenille, kunnes hän vihdoin toimitti minulle - ei kuittia, vaan - LASKUN. Eräpäivä se ja se. Viivästyskorko se ja se.
Siis elinkeinoelämässä toimivan yrittäjien yhdistyksen puheenjohtaja ei ymmärtänyt käsitteiden "kuitti" ja "lasku" eroa. Sillä lailla!
Asiallisen, kirjanpitoon kelpaavan kuitin kyseisestä yhdistyksestä onnistuin viikkojen ponnistelujen jälkeen saamaan vasta otettuani yhteyttä erääseen yhdistyksessä vaikuttaneeseen tuttuun, joka ohjasi minut suoraan yhdistyksen tilitoimistoon Narva maanteellä. Pienen mutinan jälkeen kuitti annettiin sieltä.
Voitto! Mutta koville otti.
Mikäli asianmukaisten kuittien saaminen olisi muualtakin yhtä vaikeaa kuin SEKEstä, kävisi elinkeinoelämässä toimiminen yksinkertaisesti mahdottomaksi.
Samainen Pedersen tosin tilitti eräässä viestissään, että on toiminut niin ja niin kauan "yrittäjänä" ja kaikki on itse asiassa varsin selvää hänelle. Mutta kun ei ollut.
Heräsi tietenkin kiinnostus, jotta minkä alan yrittäjä tämä Raija Pedersen oikein on. Kun käsitteiden "kuitti" ja "lasku" ero oli hänelle jäänyt hämärän peittoon.
Ei löytynyt googlettamalla henkilön yritystoiminnasta minkäänlaista tietoa.
Eipä silti, lieneehän teoreettisesti toki mahdollista toimia vuosiakin yrittäjänä, ilman että netistä löytyy asiasta tietoa. En väitä, että se olisi mahdotonta. Aika erikoinen tapaus, kuitenkin.
Mutta niin...
"Yrittäjänä" oleminenhan on nykyisin niiiiiiin muotia - naisten keskuudessa varsinkin.
Nuokin Helsingin keskustan rätti- ja kenkäkauppiaat, italialaista muotia... Miljunäärien vaimot... Toki he mielellään tuovat värikuvalehtien haastiksissa esiin, että ovat kovia "yrittäjiä". Kiire ja stressi kuulemma koko ajan riesana... Just joo...
Sekin palautuu mieleen, miten meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun eräänä aamuna Eckerö Linen lautalla matkalla Tallinnaan muutama vuosi sitten, kun lehdestä hokasin vaalimainoksen:
"Sosiaalidemokraattisen puolueen ainoa yrittäjä -ehdokas, Hilkka Ahde".
Ei mitään rajaa.
(No, senverran oli Suomen Kansalla järkeä päässä, ettei Hilkkaa valittu. Hänestä tuli sitten ammattiyhdistysliikkeeseen (AKT) tiedottaja, joka homma tätä kirjoitettaessa 3.12.2011 on kriisissä. Eilen YLEn 20.30 Uutisissa Hilkka itki ja tilitti tulleensa "työpaikkakiusatuksi". - Ei tullut kansanedustajaa Hilkasta, eikä "yrittäjää".)
Toisaalta aloin tuota SEKEläistä ajatusmaailmaa ja kulttuuria ymmärtää vähän paremmin juuri sittemmin saman keväänä, 2010.
He olivat nimittäin kutsuneet erääseen tilaisuuteensa Tallinnassa vieraaksi Ilkka "Ike" Kanervan.
Jotenkin tuntui sopivan kuvaan...
Vieläkin potuttaa, etten kyseiseen tilaisuuteen kerinnyt. Olisihan se ollut hyvää viihdettä, ja kiintoisaa ihan "human interest" -näkövinkkelistä.
No, sittemminhän ulkoministerin postista skandaalin kautta eroamaan joutunut Ike on kunnostautunut jälleen ahkerana tekstiviestittelijänä. Viite: Seiska viikolla 47 / 2011.
Lisäksi Kanervan 60 -vuotissynttäreitä puidaan parhaillaan oikeudessa.
"Syyttäjä vaatii kansanedustaja Kanervalle vähintäin kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta, lahjusrikkomuksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta". - US 14.11.2011
Mutta taisin parittaja -Wekeen...
Suomalaisen parittajan ("pimpin") muotokuva
Hautajaisissa oli kuulemma paljon väkeä. Eestistä saakka.
Niin mukava mies oli kyseessä.
Eikä se meikäläista ainakaan häirinnyt - ei mitenkään - että Weke muitten bisnestensä ohella ja sivussa roudasi niitä Eestin tyttöjä Härmään, ja erityisesti Kuusamoon silloin 90 -luvulla.
Kysyntä Kuusamossa oli kova. Jopa kivikova. Niinkuin se tietenkin on vieläkin, ja ikuisesti, mutta homma on tehty mahdottomaksi. Se oli liian hyvää, jotta se olisi voinut jatkua.
Sutenööri -Weken ja kumppaneiden junailemassa kuviossa kaikki voittivat:
Eestin tytöt saivat kaipaamansa valuuttaa. Kuusamon miehet saivat himoitsemaansa nuorta lihaa. Ja Weke - no, Wekehän olikin "liikemies"...Joka sitäpäitsi voimainsa päivinä tykkäsi syödä ja juoda hyvin...
Suomalais-eestiläistä yhteistyötä parhaimmillaan!
Joku kauppatieteen opiskelija muuten voisi tehdä tutkimuksen, paljonko kuluneiden esim. 30 vuoden aikana Suomi-Pojat ovat investoineet eestiläiseen pilluun. Tehdäänhän sitä näköjään "tutkimuksia" paljon jonninjoutavimmistakin aiheista.
Summan täytyy olla valtaisa, se edustanee huomattavaa osaa Eestin BKT:sta. Täytyy muistaa, että nykyäänkin Eestin kansantulo kokoluokaltaan vastaa suunnilleen meillä Turun tai Tampereen alueen budjettia. Vaikka väkeä on moninkertainen määrä.
Eestin BKT:stä EU -tukien osuus lienee suuruusluokkaa 35 - 40 prossaa.
Valistunut arvaus on, että suomalaisten miesten seksinosto rahoittaa vielä nykyäänkin jonkun prosentin Eestin taloudesta, aikaisemmin vielä paljon enemmän.
Mutta palatkaamme Kuusamoon...Eihän tuollainen pilluralli Kuusamon tapaisessa käpykylässä voinut tietenkään jatkua.
Anteeksi, mutta Kuusamohan onkin nykyisin "kaupunki". Niin että tervemenoa vaan "luontolomalle" Kuusamon kaupunkiin. Kitkajärvessä tosin kesäisin sinilevä kukkii, kiitos Öky -Rukan jätevesien. Pieni pläntti alkuperäistä luontoa löytyy vielä Oulangan kansallispuistosta, ainakin parinsadan metrin levyinen kaistale mehtää siinä joen varressa. Sitten alkavat hakkuuraiskiot. Metsät on vaihdettu öky -maastureihin ja rivitalonpätkiin...
Kuusamon ämmät pillastuivat, kun siipat kantoivat talousrahat Weken isännöimän majoitusliikeen pariin huoneeseen. Sitten alkoivatkin polliisikammarin puhelimet päristä, ja homma oli sitä myöten selevä. Wekelle lähtö siitäkin työpaikasta.
Jälleen kerran Härmässä kateus voitti kiimankin. - Ilmiö muuten kärjistyy, mitä Pohjoisemmaksi mennään!
Weke -sutenöörin keissi toi esiin senkin, miten miellyttäviä henkilöitä "pimpit" usein ovat. Loogista sinänsä, eiväthän he muuten voisi toimiakaan.
Kuten SEKEn puheenjohtaja Raija Pedersen tuossa yllä jo muistosanoissaan totesikin:
"Kaikki Weken tunteneet muistamme hänen valtavan energiansa ja ennen kaikkea suuren sydämen".
R.I.P!
Jälkikirjoitus:
18.4.2012:
Vihdoinkin tuli Ikelle vankeustuomio suhmuroinneistaan. Käräjäoikeudesta. Lisäksi heppu tuomittiin menettämään julkiset luottamustehtävänsä.
JEEEEEE!
Eikä Ike olisi Ike, ellei hän heti tänään olisi kiirehtinyt vakuuttamaan, jotta "hänen sydämessään ei ole rikoksen muruakaan!".
Just joo.
Mutta toki Kanervalla on lailliset oikeutensa valitustien käyttämiseen, jos niin harkitsee.
Ehdotus SEKElle sinne nykyiseen kotikaupunkiini Tallinnaan, ja etenkin puheenjohtaja Raija Pedersenille:
Kutsukaa Ilkka "Ike" Kanerva taas luennoimaan tilaisuuteenne!
Lupaan liittyä uudelleen SEKEn jäsenenksi, jos näin toimitte!
Jää vain kysymys, että hyväksyisittekö meikäläisen uudestaan jäseneksenne?
Kelpaisinko teille?
(Sodankylässä 18.4.2012)
-
Heti 2010 JoulunPyhien jälkeen tuli suruviesti:
Weke lähti ny sit!
Sain tietää asiasta ensimmäiseksi SEKE:n ( Soome Ettevõttajate Klubi Eestis, olin tuolloin jäsen) meilistä. Oikein kaunis muistokirjoitus tuli, laatinut SEKE Mtü:n puheenjohtaja Raija Pedersen:
"Tapaninpäivänä saimme suruviestin, jäsenemme ja hovikokkimme Weke Ahonen hävisi taistelun ankaraa sairautta vastaan. Weke menehtyi vain 47 -vuotiaana. Kaikki Weken tunteneet muistamme hänen valtavan energiansa ja ennen kaikkea suuren sydämen.
Olemme esittäneet osanottomme Weken vanhemmille Kuusamossa sekä sisaruksille.
Tulemme aina muistaman Wekeä lämmöllä."
Tulin tottakai itsekin muistelleeksi Ahosen Wekeä...
-
Tutustuimme 90 - luvun puolessa välissä, kun hän toimi erän kuusamolaisen majoitusliikkeen vastaavana.
Hittolainen, että oli reilu kaveri!
Oma-aloitteisesti ehdotti kaikkein edullisinta huonetta. Muistuupi vieläkin mieleen, että kämppä kustansi vain 150 markkaa per yö. Huone ja aamupala, suihkussa piti käydä käytävällä.
Tätä jatkui vuosia.
Weke oli myös erittäin hyvä asiakas.
Otti meikäläisen korttiständin ko. majoitusliikkeen respaan. Tilasi "räätälintyönä" oman postikortinkin tuolle yritykselle. Muistan vieläkin, miten kiipesin erään savupiipun päälle Ouluntien vastakkaiselle puolelle taloa kuvaamaan.
Pahimpaan lama-aikaan 90 -luvulla tuli Wekeltä tervetullut tilaus: Em. majoitusliikkeen huoneisiin kuvasuurennukset. Taisi olla peräti 16 kipaletta.
Kerta kaikkiaan mainio mies. Juttumies. Asiointi Weken kansa oli ilo!
No, Wekelle tuli sitten nk. "äkkilähtö" tuosta kuusamolaisesta työpaikastaan. Syistä myöhemmin lisää...
Sitten seuraavina vuosina törmäsin Weken eri puolilla Suomea.
Milloin mies oli Saariselällä, taaskin majoitusliikkeen palveluksessa. Milloin kiersi Suomea erikoislihojen kauppiaana. Milloin kemiläisessä ravintolassa konsulttitehtävissä. Milloin torikauppiaana festareilla muikunmyyntihommissa... Vauhtia piisasi.
Jossakin vaiheessa Weke katosi kuvioista, mutta löytyi muutaman vuoden kuluttua Eestistä, jonne oli etabloitunut. Joskus törmäsin häneen kadulla, toisinaan lautalla. Wekellähän oli tapana seilata nk. "hyvässä laitamyötäisessä".
Muistan vieläkin, kun Weke nauresteli sille jonkinlaiselle työllisyyskurssille, jonka johdosta hän Eestiin asettui.
EU -tukien piikki kyseiselle "koulutukselle" oli auki. Weke kertoili, miten touhun rahoittajatahoja vedettiin kuin märkää pässiä narusta. Koulutettavien edut olivat hulppeat. Mitä 90 -luvun työllisyyskouluttajiin taasen tulee, firmojen taloussotkujahan prosessoitiin sekä pitkään että hartaasti...
Fast Forward etiäppäin taas pari vuotta, ja Weke ilmestyy Rovaniemelle. Kuvio on tuttu: Weke toimii hotellinjohtajana. Ottaa korttiständini respan tiskille, ja antaa spesuhintaisen huoneen. Vanha kunnon Weke!
No, tuostakin jobista Wekelle tuli nopea lähtö, samankaltaisista syistä kuin Kuusamossa. ... Vauhtia todellakin riitti. - "Vauhti-Weken" silloinen, lyhytaikainen työnantaja oli ja on hyvä tuttavani.
Kerran huomasin Wekestä jutun jossakin lehdessä - artikkeli koski jotakin hanketta Siurossa, jossa "liikemies" Weke Ahonen niihin aikoihin asusteli. Olisiko kyse ollut jostakin perinnemaiseman kunnostushankkeesta?
Eräs tuttu kertoi, että Wekellä oli projekteja myös itärajan takana Karjalan puolella. Mikäs sen luonnollisempaa. Kuusamollahan oli perinteisesti hyvät kauppasuhteet Vienaan, ennen rajan sulkeutumista.
Heti tuon SEKEltä tulleen suruviestin jälkeen alkoivat sitten omat hankaluuteni kyseisen yhdistyksen kanssa.
Alunperin tuli liityttyä porukkaan taloudellisista syistä: SEKEn jäsenkortilla sai mahtavat alennukset Helsinki - Tallinna lauttalipuista. Alkuvuonna 2010 oli tilanne kuitenkin se, että Viking Clubin jäsenkortilla sai tiketit edullisemmin kuin ko. yhdistyksen monta kymppiä kustantaneella jäsenkortilla.
Ehdin kuitenkin maksaa jäsenyyden, mutta "erehdyin" pyytämään jäsenmaksusta kuittia.
Sepäs ei ollutkaan niin yksinkertaista.
Piti kirjelmöidä viikkotolkulla puheenjohtaja Pedersenille, kunnes hän vihdoin toimitti minulle - ei kuittia, vaan - LASKUN. Eräpäivä se ja se. Viivästyskorko se ja se.
Siis elinkeinoelämässä toimivan yrittäjien yhdistyksen puheenjohtaja ei ymmärtänyt käsitteiden "kuitti" ja "lasku" eroa. Sillä lailla!
Asiallisen, kirjanpitoon kelpaavan kuitin kyseisestä yhdistyksestä onnistuin viikkojen ponnistelujen jälkeen saamaan vasta otettuani yhteyttä erääseen yhdistyksessä vaikuttaneeseen tuttuun, joka ohjasi minut suoraan yhdistyksen tilitoimistoon Narva maanteellä. Pienen mutinan jälkeen kuitti annettiin sieltä.
Voitto! Mutta koville otti.
Mikäli asianmukaisten kuittien saaminen olisi muualtakin yhtä vaikeaa kuin SEKEstä, kävisi elinkeinoelämässä toimiminen yksinkertaisesti mahdottomaksi.
Samainen Pedersen tosin tilitti eräässä viestissään, että on toiminut niin ja niin kauan "yrittäjänä" ja kaikki on itse asiassa varsin selvää hänelle. Mutta kun ei ollut.
Heräsi tietenkin kiinnostus, jotta minkä alan yrittäjä tämä Raija Pedersen oikein on. Kun käsitteiden "kuitti" ja "lasku" ero oli hänelle jäänyt hämärän peittoon.
Ei löytynyt googlettamalla henkilön yritystoiminnasta minkäänlaista tietoa.
Eipä silti, lieneehän teoreettisesti toki mahdollista toimia vuosiakin yrittäjänä, ilman että netistä löytyy asiasta tietoa. En väitä, että se olisi mahdotonta. Aika erikoinen tapaus, kuitenkin.
Mutta niin...
"Yrittäjänä" oleminenhan on nykyisin niiiiiiin muotia - naisten keskuudessa varsinkin.
Nuokin Helsingin keskustan rätti- ja kenkäkauppiaat, italialaista muotia... Miljunäärien vaimot... Toki he mielellään tuovat värikuvalehtien haastiksissa esiin, että ovat kovia "yrittäjiä". Kiire ja stressi kuulemma koko ajan riesana... Just joo...
Sekin palautuu mieleen, miten meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun eräänä aamuna Eckerö Linen lautalla matkalla Tallinnaan muutama vuosi sitten, kun lehdestä hokasin vaalimainoksen:
"Sosiaalidemokraattisen puolueen ainoa yrittäjä -ehdokas, Hilkka Ahde".
Ei mitään rajaa.
(No, senverran oli Suomen Kansalla järkeä päässä, ettei Hilkkaa valittu. Hänestä tuli sitten ammattiyhdistysliikkeeseen (AKT) tiedottaja, joka homma tätä kirjoitettaessa 3.12.2011 on kriisissä. Eilen YLEn 20.30 Uutisissa Hilkka itki ja tilitti tulleensa "työpaikkakiusatuksi". - Ei tullut kansanedustajaa Hilkasta, eikä "yrittäjää".)
Toisaalta aloin tuota SEKEläistä ajatusmaailmaa ja kulttuuria ymmärtää vähän paremmin juuri sittemmin saman keväänä, 2010.
He olivat nimittäin kutsuneet erääseen tilaisuuteensa Tallinnassa vieraaksi Ilkka "Ike" Kanervan.
Jotenkin tuntui sopivan kuvaan...
Vieläkin potuttaa, etten kyseiseen tilaisuuteen kerinnyt. Olisihan se ollut hyvää viihdettä, ja kiintoisaa ihan "human interest" -näkövinkkelistä.
No, sittemminhän ulkoministerin postista skandaalin kautta eroamaan joutunut Ike on kunnostautunut jälleen ahkerana tekstiviestittelijänä. Viite: Seiska viikolla 47 / 2011.
Lisäksi Kanervan 60 -vuotissynttäreitä puidaan parhaillaan oikeudessa.
"Syyttäjä vaatii kansanedustaja Kanervalle vähintäin kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta, lahjusrikkomuksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta". - US 14.11.2011
Mutta taisin parittaja -Wekeen...
Suomalaisen parittajan ("pimpin") muotokuva
Hautajaisissa oli kuulemma paljon väkeä. Eestistä saakka.
Niin mukava mies oli kyseessä.
Eikä se meikäläista ainakaan häirinnyt - ei mitenkään - että Weke muitten bisnestensä ohella ja sivussa roudasi niitä Eestin tyttöjä Härmään, ja erityisesti Kuusamoon silloin 90 -luvulla.
Kysyntä Kuusamossa oli kova. Jopa kivikova. Niinkuin se tietenkin on vieläkin, ja ikuisesti, mutta homma on tehty mahdottomaksi. Se oli liian hyvää, jotta se olisi voinut jatkua.
Sutenööri -Weken ja kumppaneiden junailemassa kuviossa kaikki voittivat:
Eestin tytöt saivat kaipaamansa valuuttaa. Kuusamon miehet saivat himoitsemaansa nuorta lihaa. Ja Weke - no, Wekehän olikin "liikemies"...Joka sitäpäitsi voimainsa päivinä tykkäsi syödä ja juoda hyvin...
Suomalais-eestiläistä yhteistyötä parhaimmillaan!
Joku kauppatieteen opiskelija muuten voisi tehdä tutkimuksen, paljonko kuluneiden esim. 30 vuoden aikana Suomi-Pojat ovat investoineet eestiläiseen pilluun. Tehdäänhän sitä näköjään "tutkimuksia" paljon jonninjoutavimmistakin aiheista.
Summan täytyy olla valtaisa, se edustanee huomattavaa osaa Eestin BKT:sta. Täytyy muistaa, että nykyäänkin Eestin kansantulo kokoluokaltaan vastaa suunnilleen meillä Turun tai Tampereen alueen budjettia. Vaikka väkeä on moninkertainen määrä.
Eestin BKT:stä EU -tukien osuus lienee suuruusluokkaa 35 - 40 prossaa.
Valistunut arvaus on, että suomalaisten miesten seksinosto rahoittaa vielä nykyäänkin jonkun prosentin Eestin taloudesta, aikaisemmin vielä paljon enemmän.
Mutta palatkaamme Kuusamoon...Eihän tuollainen pilluralli Kuusamon tapaisessa käpykylässä voinut tietenkään jatkua.
Anteeksi, mutta Kuusamohan onkin nykyisin "kaupunki". Niin että tervemenoa vaan "luontolomalle" Kuusamon kaupunkiin. Kitkajärvessä tosin kesäisin sinilevä kukkii, kiitos Öky -Rukan jätevesien. Pieni pläntti alkuperäistä luontoa löytyy vielä Oulangan kansallispuistosta, ainakin parinsadan metrin levyinen kaistale mehtää siinä joen varressa. Sitten alkavat hakkuuraiskiot. Metsät on vaihdettu öky -maastureihin ja rivitalonpätkiin...
Kuusamon ämmät pillastuivat, kun siipat kantoivat talousrahat Weken isännöimän majoitusliikeen pariin huoneeseen. Sitten alkoivatkin polliisikammarin puhelimet päristä, ja homma oli sitä myöten selevä. Wekelle lähtö siitäkin työpaikasta.
Jälleen kerran Härmässä kateus voitti kiimankin. - Ilmiö muuten kärjistyy, mitä Pohjoisemmaksi mennään!
Weke -sutenöörin keissi toi esiin senkin, miten miellyttäviä henkilöitä "pimpit" usein ovat. Loogista sinänsä, eiväthän he muuten voisi toimiakaan.
Kuten SEKEn puheenjohtaja Raija Pedersen tuossa yllä jo muistosanoissaan totesikin:
"Kaikki Weken tunteneet muistamme hänen valtavan energiansa ja ennen kaikkea suuren sydämen".
R.I.P!
Jälkikirjoitus:
18.4.2012:
Vihdoinkin tuli Ikelle vankeustuomio suhmuroinneistaan. Käräjäoikeudesta. Lisäksi heppu tuomittiin menettämään julkiset luottamustehtävänsä.
JEEEEEE!
Eikä Ike olisi Ike, ellei hän heti tänään olisi kiirehtinyt vakuuttamaan, jotta "hänen sydämessään ei ole rikoksen muruakaan!".
Just joo.
Mutta toki Kanervalla on lailliset oikeutensa valitustien käyttämiseen, jos niin harkitsee.
Ehdotus SEKElle sinne nykyiseen kotikaupunkiini Tallinnaan, ja etenkin puheenjohtaja Raija Pedersenille:
Kutsukaa Ilkka "Ike" Kanerva taas luennoimaan tilaisuuteenne!
Lupaan liittyä uudelleen SEKEn jäsenenksi, jos näin toimitte!
Jää vain kysymys, että hyväksyisittekö meikäläisen uudestaan jäseneksenne?
Kelpaisinko teille?
(Sodankylässä 18.4.2012)
-
