Pelkosenniemi
Tapaus heinäkuulta 2012:
Pelekosenniemen Ossuuspankin ryöstö.
Taisi olla perjantai-päivä. Olin yöpynyt Kemijärvellä, ja menossa viikonlopuksi Pyhälle.
Bussi starttasi Matkahuollolta kympiltä. Olin ainoa matkustaja. Kuten niin usein.
Samassa alkoivat ratiosta kello kymmenen uutiset: Pelkosenniemen Ossuuspankki oli juuri ryöstetty. Ryöstäjät pakomatkalla saaliin kanssa.
Tätä sitten kuskin kanssa päivittelemään, ja vähän yli tunnin kuluttua olimmekin jo Pelkosenniemellä. Toden totta, siinä Ossuupankin edessä seisoskeli suurehko ryhmä ihmisiä. Pankki näkyi olevan suljettu. Tietenkin.
Luonnollisesti lähdin paikan päälle jututtamaan ihmisiä.
Joku kertoi, että
psykologi olisi jo paikalla,
kriisiterapiaa antamassa. Ryöstön yhteydessä kai tuupittiin ihmisiä, ja uhkailtiin leikki-aseella.
Tuossa vähän matkan päässä omakotitalon pihalla pari eläkeläispappaa. Juttelemaan heidänkin kanssaan.
Mutta Pyhän -bussin lähtöön on vieläkin runsaasti aikaa. Lähdetäänpä fillarilla tutustumaan Pelkosenniemen lähiympäristöön.
Tuoreet kotimaiset mansikat ovat jo ehtineet tänne - niitä ropposellinen mukaan "retkieväiksi".
Vähän matkan päästä löytyykin laituri, jolta pulahtaa uimaan, ja sitten ei muuta kun mansikoiden kimppuun!
Siinä meni silta yli virran.
Joen toisella puolella oli jotakin suontapaista. Fillaroin hiekkatiellä.
Polliisiauto tai pari tuli vastaan.
Helikopteri pörrää ilmassa. Hmmm... Täällä on selvästi
tilanne päällä.
Mutta se viimeinen yhteys Pyhälle lähtee kohta. Pakko ehtiä mukaan.
Bussissa ei ole kuin muutama matkustaja. Istun kuljettajan vieressä edessä.
Tietenkin jutun aiheena on aamupäivällä tapahtunut pankkiryöstö. Rosvoja kuulemma ei ole vielä tavoitettu. Lienevät pötkineet pakoon laajoille suo-alueille...
Jossakin vaiheessa, kun ryöstösaaliista tulee puhe, taidan todeta, "ettei saalista koskaan löydetäkään".
No, kohta olemmekin jo Pyhällä.
Viikonlopusta tule todella hieno.
Yövyn Railin luona Pyhän Astelissa. Siihen aikaan siellä kaikki oli vielä hyvin.Palvelu pelasi. Sittemminhän toimintaa on paljolti alasajettu, eri yrittäjien toimesta.
Siitä kello viiden seisovasta pöydästäkään, jossa oli tarjolla aitoa poronkäristystä, ei ole vuosiin ollut jäljellä kuin haalea muisto vain...
Lihavat vuodet ovat ohi!
Tulee käyttökelpoista matskua tuon viikonlopun aikana Pyhältä - mm. tämän postikortin taustakuva.
Pelkosennimen pankkiryöstö vaipuu kuvaus- ja patikointitouhuissa
Unholaan...
Jossakin vaiheessa - olisiko ollut sunnuntaina? - uutisissa tiedotetaan, että ryöstäjät löytyivät. Olivat tosiaankin rynnineet jonnekin suolle, ja löytyivät sieltä kuusen näreen alta kylmissään. Kaikin puolin heikossa hapessa. Vailla kunnollisia varusteita, vailla muonaa... Ressukat. - Taisivat muuten olla liettualaispoikia.
Ryöstösaalista sensijaan ei löytynyt.
No, reissasin jo Helsinkiin, ja muutaman päivän päästä kerrottiin uutisissa, että saaliskin oli löytynyt. Summa aivan mitätön, löytyi ihan sattumalta. Pojat olivat paniikissaan unohtaneet kätköpaikan...
-
No, elämän jatkui.
Kului joitakin kuukausia, ja olin taas matkalla Pyhälle. Olisikohan ollut marraskuussa, samana vuonna.
Soitin Railille, ja varasin huonetta. Niitä edullisia Astelin retkeilymajapuolen kämppiä, joissa on kerrossängyt.
Rupattelimme niitä näitä. Ollessani jo puhelua lopettelemassa, kertoi Raili:
"Ai niin, muistatko sen viimekesäisen Pelkosenniemen Osuuspankin ryöstön? Täällä alueella velloi päiväkausia huhu, että
sinä olit sotkeentunut tapaukseen.
Tulit juuri sopivasti paikkakunnalle, ja totesit naureskellen, "ettei niitä rahoja koskaan löydetä!".
Justiinsa!
Niin lappimaista, niin lappimaista, että!
/
Kemijärvi
Viimeaikaista Kemijärvi -uutisointia:
- Kemijärvi purkaa kaupunginjohtaja Olli-Pekka Salmisen virkasuhteen
- Kaupunginjohtajan kunnianloukkausjutun esitutkinta lopetettu
- Kaupunginjohtajan tutkintapyyntö tutkittu
- Kaupunginjohtajan tutkintapyynnön tutkinta yhä kesken
- Kuulusteluja kaupunginjohtajan kunnianloukkausjutussa
- Luottamusmiehet: Kemijärven kaupunginjohtajan työsuhteen purkamisesta sopimus
- Poliisi alkanut tutkia Salmisen rikosilmoitusta
- Kemijärven kaupunginjohtajasta halutaan eroon
- Kemijärven kaupunginhallitus pohtii valiokunnan perustamista
- Kemijärven kaupunginjohtaja: Tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta
- Kemijärven kaupunginjohtaja sai luottokorttiohjeet
- Kemijärven kaupunginhallitus toimi laittomasti
- Kemijärven kaupunginjohtajan uhkausepäily syyttäjälle
- Tutkintapyyntö kaupunginjohtajasta
- Kemijärven kaupunginjohtajalle kirjallinen varoitus
(Lähde: YLE)
"Kemijärven kaupunginjohtajan ero oli ihmeellinen farssi. Eroa edelsi värikkäitä käänteitä, poliisitutkintoja ja töppäilyjä alkoholin kanssa... Jälkipuinti käynnissä... Poliittiset taistelut, uhkailu, paljastuskirje..."
(Lähde: HS)
"Kemijärven kaupunginjohtaja saa "erorahaa" yli 40.000,- ... Tapahtumat "kulminoituivat" poissaoloon kesäkuussa... Virkasuhde puretaan 31.7.2014... Salminen itse ei saapunut lomaltaan kuulemaan päätöstä...
(Lähde: Lapin Kansa)
"PÄÄTTÄJÄT OVAT SELITYKSEN VELKAA
"Kemijärven kaupunginjohtajan Olli-Pekka Salmisen ero - tai erottaminen - puhututtaa Kemijärvellä. Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia ei tunnu löytyvän mistään.(...) Salmisen virkasuhteen purkamiseen johtaneet syyt ovat yhä hämärän peitossa. "Olemme yhdessä sopineet, että niistä ei puhuta", kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Ojala toteaa. (...) Totuus satuttaa, mutta se myös vapauttaa ja puhdistaa ilman. Kemijärvellä tähän totisesti on tarvetta."
(Lähde: Lapin Kansa 9.7.14)
Näin Kemijärvellä.
Tarpeetonta kai mainitakaan, että kunnan talous totaalisen kuralla.
Se elektroniikkafirma Salcomp häipyi jo vuosia sitten, sellutehdas seurasi perässä. Ison rähäkän jälkeen, tietty. Duunarit penäsivät "oikeuksiaan".
Ainoa postikorttiasiakkaani - Hotelli Kemijärvi - pani lapun luukulle viime talvena.
Konkka.
Ihme ja kumma, luottappioita ei kertynyt. Huh!
Onneksi tilanne tuli ennakoitua, ja tempaistua korttiständi sieltä pois jo
"hyvän sään aikana".
Kyseinen hotellihan menetti kai suurimman asiakkaansa, kun sen Kari "Vänä" Väänäsen Taivaan Tulet - junttisarjan vilimaus lopetettiin.
Kerran yritin katsoa kyseistä proggista, mutta kyllähän se niin hirveetä törkyä oli, ettei kestänyt kahta minsaa kauempaa tsiigata.
Täytä paskaa.
Kemijärven väkiluvun kehitys 1990 - 2014: Yli 12 000 - alle 8000 (Lähde: Wikipedia). Hurjaa "kehitystä".
Viimeinen joka häipyy, sammuttaa valot?
Kuusamo
"Miesseurue tunkeutui kirveen kanssa rivitaloasuntoon Kuusamossa. Teon taustalla olivat ilmeisesti tapaukseen liittyvän naisen entisen ja nykyisen poikaystävän erimielisyydet ja vahva humalatila". - Lahde: TS Heinäkuu 2014
-
Lapin väkiluku jatkaa laskuaan...
Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun se ensimmäistä kertaa laski alle 200 000:n rajan.
Nyt
WikiPedian mukaan jäljellä enää 183 775 henkilöä. Valtavan kokoisella alueella. Melkein kolmasosa Suomen pinta-alasta.
Mainittakoon, että Lapin väkiluku on ollu yhtä alhainen viimeksi puoli vuosisataa sitten, 1950 -luvun alkuvuosina...
-
Sitten jos ajatellaan, montako tosi hyvännäköistä misua tuohon väestömäärään sisältyy...
Hyvin vähän. Ja kuinka laajalle alueelle levittäytyneinä!
Että nuo harvat
Prinsessat vielä olisivat "vapaita"...
Älä unta näe!
Tässäpä Lappia ( Härmää ylipäätään ) vaivaavan väkivaltaisuuden ydin. Ytimien ydin.
Hyvännököisillä nuorilla kimuleilla on, mistä valita. Joko paikallisista sulhaskandidaateista, taikka sitten Etelän herroista, mielellään ulkkiksista.
Lapin nuoret miehet elelevät etupäässä puutteessa. Seksuaalinen turhautuminen rajua luokkaa.
Osa väkivallasta suuntautuu tietenkin nuorukaisia
itseään vastaan. Yhtenä esimerkkinä "liikenneonnettomuudet", jotka monasti ovat tosiasiassa itsemurhia. Sääli sitä rekkakuskia, joka joutuu tyhjällä, öisellä tiellä itsemurhaajan "maalitauluksi".
-
Toisaalta
kovaa pornoa Lapissa kyllä piisaa.
Riittää, kun vilkaisee melkein minkä tahansa huolto-aseman - paikkakuntiensa "kulttuurikeskuksia" - tarjontaa.
-
Uskovaiset - etenkin
lessut - sensijaan ovat järkänneet asiansa hyvin.
Mahdollisimman nuorena
giftikseen, ja raju hässiminen päälle. Tuloksena valtaisa kakaralauma. Yhteiskunnan piikkiin, tietty. Massiivisten julkisten tulonsiirtojen nauttijoiksi!
Sitten kun se eka vaimo multiraskausten johdosta nelikymppisenä, kuiviin imettynä rusinana kupsahtaa, ovatkin uskonveljet jo katsoneet uutta nuorikkoa peliin. Ja eikun jatkamaan:
"Lissäntykkää ja täyttäkää maa!".
Uskovaisten keskuudessa niin tavalliset
seksuaaliset hyväksikäytöt ovat sitten oma lukunsa...
-
Lapin poromiehilläkin on oma kuvionsa.
Nykytilanteesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta vielä 90 -luvulla oli
viekas systeemi käytössä: Nk.
"luontaistila" - järjestelmä.
Ihmetytti jossakin vaikkapa Enontekiöllä käydessä, miten hienoissa taloissa nuo "alkuasukkaat" elelivät.
Sitten selvisi. Tosiaankiin
ovela kuvio.
Riitti, kun kykeni jollakin tavalla osoittamaan jonkinlaista "luontaiselinkeinojen harjoittamista". Vaikkapa riekonpyyntiä tai hillanpoimintaa, kukaan tuskin toiminnan
laajutta syynäsi. Suomessa kun ollaan.
Lopputuloksena oikeus valtaisaan "luontaistilalainaan" Valtiolta. Pituus kymmeniä vuosia, korko aivan mitätön.
Eli inflaatio hoitaa lainan. Tuskin edes lyhennyksistä kovasti perään kyseltiin?
Niin että kenellä se elintaso sitten korkea onkaan -
Etelän herroilla, vai Lapin
uuninpankolla makoilijoilla?
-
Toisaalta...
Ei noilla poromiehilläkään niin hyvin mene... Vaikka pöly onkin jo laskeutunut sen 90 -luvun
poronlihaskandaalin jälkeen. Silloinhan
mätänevää poronlihaa löytyi eri puolilta Lappia pressujen alta läjäpäin. Kärpäset vaan pörräsi kasojen ympärillä.
Ennenhän homma oli kuitenkin "luonnonmukaista", ja vissiin kannattavaakin.
Sitten porojen määrää
ahneuksissa kovasti lisättiin.
Lopputulos: Elukat eivät millään löydä tarpeeksi murkinaa Koillismaan ja Lapin loppuunkalutuilta jängiltä. Pakko turvautua kalliiseen
keinoruokintaan. Lisätään siihen touhuun
motorisoituminen, niin ymmärrettäväksi käy, että ei homma enää lyö leiville. Sitten - luonnollisesti - itketään
Valtiota apuun.
Niin ja missä hinnoissa se poronliha nykyään onkaan! Muutama sellainen millinpaksuinen savulihaviipale marketissa muoviin pakattuna 5 - 10 euroa!
Onneksi lihaa voi kuitenkin ostaa suoraan tutuilta poromiehiltäkin.
Tosin eräs heistä tarinoi, että poromiesten keskinäinen peli on
raakaa, mutta julmaa.
Kuppaavat otuksia toisiltaan. Vuoroin vieraissa!
Hänkin kertoi, että kymmeniä poroja vohkittiin - ja tekijät ovat tiedossa.
Mitään ei kuitenkaan voi - selkosilla - asialle tehdä.
-
Poromies murkinalla naapurin tykönä:
Isäntä: "Ai kun on hyvvää poroa. En mie omia koskhaan syökhään!
Naapuri:
No nyt syöt!
-
Entäs sitten Lapin Matkailu?
Otetaan vaikkapa tuo mökkipuoli.
Enemmän tai vähemmän
luxus -mökkejä löytyy Lapista tuhatmäärin. Kukahan laskisi, paljonko niissä on rahaa kiinni? Paljon turhempaakin tutkitaan. Onhan noita - joutilaita "tutkijoita".
Nyt on sitten tilanne se - on ollut jo kauan - että mökkirakentaminen on käytännössä
seis. Kaikissa suurissa kohteissa, Rukalta Leville.
Mökkejä on myynnissä satoja jokaisessa suuremmassa kohteeessa.
Entä hinnat?
Juuri tänään, täällä Sallassa, yksi heppu esitteli itsensä "grynderiksi", ja kertoi kauppaavansa kahta omien sanojensa mukaan "luxux-mökkiä".
Toisessa olisi kuulemma ollut 172 neliötä, hintapyyntö 250.000,- euroa.
250.000 euroa! Sehän on rutkasti enemmän, kuin esimerkiksi suomalaisen henkilön keskimääräinen nettovarallisuus!
Mökistä Lapissa!
Ja mitkä karmeat matka-, ylläpito-, vakuutus- ym. kulut!
Ei mitään järkeä!
Tyyppi kertoi saavansa mökeistään kyllä vuokratuloja. Kuulemma
venäläisiltä Joulun/Uudenvuoden aikaan tulee 15.000,- käteen.
Mitä sitten? Tuohan on aivan pikkusumma, investoinnin koon huomioiden.
Heppu jatkoi, että vaikka mökkimarkkinoilla nyt on nihkeää, "aina on tullut hyvä aika huonon jälkeen".
Totesin hänelle, että nyt on toisin. "Hyvää aikaa" ja sen mukana mökkimarkkinoiden elpymistä
ei tule enää koskaan.
Kaveri meni hiljaiseksi.
-
Olipa muuten fantastinen päivä tänään täällä Sallassa.
Mukava patikointikierros, nk. Hangasjärven reittiä pitkin. Semmoinen kuutisen kilsaa.
Sallatunturin Tuvilta kun lähti, metsäpolkua, välillä pitkospuita myöten, parin kilsan päässä pääsi pulahtamaan puroonkin. Uimaan erään puusillan alle.
Sitten vielä parisen kilsaa, niin saapui komeaa harjua pitkin idylliselle Hangasjärvelle.
Vesi juuri sopivan lämpöistä/viileää.
Kiva kellua, helteisenä, aurinkoisena heinäkuun päivänä. Muhkeat pilvet.
Hiljaisuuden "rikkoi" vain rantasipin viserrys.
Oma erämaajärvi, puolen tunnin ajan!
Eikä maksa mitään! Jokamiehenoikeudet toimii!
Mutta uhkaavat pilvet, tuolla idässä. Sallatunturin takana, Venäjän puolella. Pahaenteistä ukkosen jyrinää. Aika lähteä talsimaan takaisin kämpille.
Sallatunturilla takaisin
viisi minsaa ennen kauhena rankkasateen alkua.
Ei muuta kun
Sallatunturin Kelopirtti - ruokapaikkaan lounaalle. Lohikeittoa!
Vettä tulee kuin aisaa!
Välillä jopa rakeita!
Ukkosta, salamointia. Sähköt katki.
-
Kelomökki tuossa Sallatunturin rinteessä.
Petivaatteet, pyyhkeet, telkku, keittiö, jääkaappi, sauna, polttopuut...
Hinta / seitsemän yötä: Sata
(100,-) euroa.
"Satasella Sallaan!".
Kuka hullu laittaisi mökkiin euroakaan kiinni, saati sitten tuon luxuxmökki -hepun vaatimaa neljännesmiljoonaa?
Tai edes muutamaa tonnia viikko-osakkeeseen.
Siis toiseen.
Riittää, kun on yksi, niin pääsee tämän etujärjestelmän/äkkilähtötarjousten piiriin.
-
Viideltä sain päähäni lähteä patikoimaan Ruuhitunturille. Käsittämätön
pakkomielle.
Niin, tuollahan se siintelee, näköetäisyydellä. Hangasjärven luontopolulta sinne johtaa viitoitettu reitti. Muutaman kilsan patikointi, kylttien mukaan.
Ei muuta kuin menoksi.
Melko nopeasti käy ilmi, ettei tämä mikään
piknikki olekaan!
Kantamusta - kuten fotareilla yleensä - on varmaan toistakymmentä kiloa.
Kostea, sateenjälkeinen ilma. Itikkaa ilmassa "ihan kotitarpeiksi". Pysähtyä ei voi.
Kilometrit taittuvat, osin pitkospuita pitkin. Välillä kinttupolkua. Seuraa monen kilometrin pituinen nousu tunturille. Jatkuu ja jatkuu... Eikä tämä koskaan lopu?
Ruuhitunturin näkötorni saavutettu minuutilleen kahden tunnin kuluttua Sallatunturin Tuvilta matkaan lähdöstä.
Ihanaa! Tuulee! Hetken helpotus
itikoilta!
Komeat maisemat, sinänsä. Mutta kuvia ei tule - väärä ilma.
Hyvä kuitenkin, että tunturin laella tuli käytyä. Tietää paikan, tuntee reitin, tietää kauanko matka kestää.... Helpompi joskus palata asiaan.
-
Nämä ovat olleet hyviä päiviä täällä Sallassa.
Kolme uutta asiakasta on löytynyt.
Kuvia on tullut. Sen pari vuotta sitten epäonnistuneen
Sotkan Ämmin lähde -teeman kanssa vierähti pari päivää. Luultavasti julkaisukelpoista matskua nyt syntyi. Ehkä.
Ainoa, että tuossa Sallan keskustan ainoassa lounaspaikassa sapuskat kyllä jäivät kesken. Ei tuota moskaa voinut syödä. Harmi, pari vuotta sitten siella oli vielä mainiot murkinat.
Sitten semmoinen tapaus, että Sallan Ossuuspankille osoittautui tilinumeron oikein kirjoittaminen
ylivoimaikseksi tehtäväksi.
Asioinnin jälkeen, illalla kämpillä, huomasin että tilisiirron tilinumerossa on jotakin feelua.
Ei ollut virkailijalla
huolellisuus riittänyt. Ja minä kun olin aina kuvitellut, että nimenomaan nämä tilinumero/tilisiirtoasiat olisivat jokaiselle pankille sitä
"ydinosaamista".Tai ainakin pitäisi olla.
Miten väärässä olinkaan!
Ei kun uudestaan asioimaan. Mitään pahoittelua, tms. ei tullut. Vain toteamus, että jos ei Salla miellytä, täältä sopii poistuakin.
Vastasin että aivan, ja
tuhannet ovat jo postuneetkin.Noin puolet väkiluvusta. Göötteporissahan on enemmän sallalaisia kuin täällä.
Ja jos asenne on tuollainen - kuten Sallan Ossuuspankissa osoittautui olevan - ollaan Sallassa
kohta tilanteessa, jolloin
viimeisenä poistuva sammuttakoon valot!
-
No, ei muuta kuin parin päivän kuluttua takaisin Sallan Ossuuspankkiin. Korjaamaan virkailijan tekemää virhettä.
Ei pienintäkään pahoittelun, katumuksen tms. ilmausta.
Kaiken huippu oli, että kun vielä uudestaan näytin samalla virkailijalle kännykästä kyseistä tilinumeroa - hän luki sen
edelleenkin väärin! Jälleen piti korjata: "Ei siinä sarjassa todellakaan ole neljää nollaa, vaan kolme!".
Totaalisen välinpitämätöntä ja osaamatonta toimintaa virkailijan taholta. Alkoi vieläpä inttämään .
Kun poistuessani toivoin, että sentään yrittäisivät
pysytellä hereillä siellä Ossuuspankissa, tuli hätääntyneeltä virkailijalta vastaus: "Yritä säkin pysytellä hereillä". Ei raukka muuta keksinyt.
Vastasin, ettei hereilläolossani ole ongelmaa - minähän saavuin varta vasten paikalle
korjaamaan heidän erehdystään!
-
Illalla Sallatunturilla
valituksen tekkoon.
Anne Harju
Sallan OP
Päivää,
Olen tämän viikon Sallassa, ja kävin pari päivää sitten hoitamassa erään sinänsä pienehkön asian konttorissanne.
Tänään kävin vielä toistamiseen teillä - korjaamassa virkailijan (Virkkula tai Virkkala?) virheen.
Tilinumeron oikein kirjoittaminen osoittautui hänelle ylivoimaisen vaikeaksi, siihen tarvittiin asiakkaan tarkistusta, apua ja uusintakäynti.
Selittelyä - perisuomalaiseen tapaan - virkailijalta kyllä tuli solkenaan...
Ja minä kun luulin, että pankkitilin numerot olisivat / ainakin niiden pitäisi olla "ydinosaamistanne". Miten väärässä olinkaan!
Mitään pahoittelua tms. virkailija ei esittänyt. Sensijaan ko. virkailija ilmoitti, että jos ei Salla miellytä, voipi täältä lähteä.
(Muuten minulla on ollut muutamia hienoja päiviä Sallassa, mm. eilen patikointireissu Ruuhitunturille ja senjälkeinen uintireissu Hangasjärvelle).
No, olen täällä vapaamuotoisesti viikon ajan, mutta tuhannethan ovat toki jo äänestäneetkin jaloillaan...
Kai suuruusluokkaa puolet väkiluvusta?
Terveisin,
Tommi Pitkänen
Valitukseen tuli sitten tämmöinen vastaus:
"Hei!
Ikävä kuulla, että Teillä jäi huono kuva asiakaspalvelustamme asioidessanne pankissanne. Meillä on ammattitaitoinen henkilökunta, joka hoitaa työnsä tunnollisesti, mutta toki virheitä voi sattua. Onneksi yleensä ei kuitenkaan mitään peruuttamatonta, vaan virheet voidaan korjata pankissakin. Varmasti teidänkin tapauksessanne asia on hoidettu kuntoon. Arvostan palautettanne ja toivotan hyvää loman jatkoa Sallassa."
Anne Harju
Sallan Osuuspankki
Siis yhtä tyhjän kanssa.
Täytyy kyllä hattua nostaa tuolle, miten nuo byrokraatit osaavat sanallisesti kiemurrella - sanomatta mitään. Tai vähätellen tapausta, kuten nyt.
Tässä oma vastaukseni samana iltana Sallan Ossuupankille:
Anne Harju
Sallan Osuuspankki
Iltaa,
1)
Minulle ei jäänyt mitään "huonoa kuvaa" asiakaspalvelustanne, vaan
kovat faktat.
Ensiksikin virkailijan osaamattomuus oikean tilinumeron kirjaamisessa. Tilinumeron annoin hänelle selvimmällä mahdollisella tavalla - kännykkäni näytöltä, ryhmiteltynä neljän kirjaimen/numeron ryhmiin. Näyttö oli selkeä, poistin jopa kännykän muovisen suojakotelon.
Vielä uudestaan paikalle saapuessani virkailija tavasi numerosarjaa, ja totesi minulle "siinä olevan neljä nollaa". Uskomatonta! Nollia oli ja on
kolme (3) kpl .
Olkaa hyvä ja katsokaa vaikka dokumentista.
Siis joko hänellä on vaikeuksia numeroiden
näkemisessä, tai muuten vaan
käsityskyvyssä.
Edelleen virkailijalla oli
totaalisen väärä asenne tilanteeseen kun toisen kerran pankkiinne saavuin.
Ei pienintäkään pahoittelun, katumisen tms. elettäkään - päinvastoin, alkoi inttämään.
Siis jos tilinumeron kirjaaminen selvääkin selvempien ohjeitten (mallin) mukaan ei pankissanne onnistu - mikä sitten onnistuu?
2)
Päinvastoin kuin kirjoitatte, henkilökuntanne ei osoittautunut olevan ammattitaitoista.
3)
Toki virheet voi korjata pankissa. Siksihän tulin vielä uudelleenkin - korjaamaan virkailijanne virheen. Asia "hoidettiin kuntoon" vain, yksinomaan ja ainoastaan minun avullani. Voin hyvin kuvitella, mikä hässäkkä olisi ilman kontrollointiani syntynyt.
En muuten asu Suomessa, ja minulla todellakin
ON muutakin puuhaa kuin tämäntyyppinen
apu-opetuksen anto. Taikka sitten joskus hamassa tulevaisuudessa (irtisanomani Pohjolan Osuuspankin jäsenyyden maksupalautus käsittääkseni keväällä 2016) karmeä värkkääminen asian suhteen...
4)
"Vastaustanne" pidän aivan
nollan arvoisena. Kirjoituksenne on sinänsä omalla tavallaan hyvä selittely -yritys, teillä olisi edellytyksiä poliitikoksi.
Nyt ei vaan yritys onnistunut, ei ollenkaan.
5)
No, viimeinen Sallasta poistuva sitten sammuttaa valot?
Terveisin,
Tommi Pitkänen
x
Ei siis onnistunut tilisiirto
Sallan Ossuuspankissa - eikä meinannut toisellakaan yrittämälläkään onnistua.
Pieleen meni kyseiseltä paikallispankilta myös reklamaatioon vastaaminen.
x
Ai niin... Tuosta Kemijärvestä vielä.
Tänne Sallaan viime viikolla tullessa asiakaskäynti siellä.
Edellisen kerran tuli kyseisessä
käpykylässä pysähdyttyä huhtikuussa.
Nyt viime viikolla asiakas oli kärmeissään. Syynä "esiintymiseni" silloin huhtikuussa. Oli saanut "palautetta" joltakin nurkan takana, liikkeessä olleelta paikalliselta asiakkaaltaan.
Piti oikein muistella - tosin melko laihoin tuloksin - sitä huhtikuun tapausta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, noin tusinassa maassa. Enemmän kuin keskivertokemijärveläisellä koko
"elämänsä" (jos sitä nyt siksi voi nimittää) aikana.
Tosiaankin, jutusteltiin tuolloin huhtikuussa asiakkaan kanssa siellä putiikissa. Hän teki isohkon tilauksen (maksua tosin piti karhuta).
Poistuessani mainitsin lähteväni
Mestarin Kievariin lounaalle. Siellä on se hyvä, jopa erinomaisen runsaasti varustettu kala- ja äyriäispöytä.
Kello oli hädin tuskin yli yhdentoista.
Heitin
läpällä, että pitää pitää kiirettä, että pääsee syömään herkut kalapöydästä tyhjäksi. Kun se on niin edullinenkin. Esimerkiksi Pääkaupungissa ei ole mitään vastavaa. Ainakaan kympin lounasmestoissa.
No, nurkan takana joku
hörökorva oli kuullut läpän, ja ei muuta kun kauhea juoruilu päälle.
"Se Etelän herra käy täällä vaan naureskelemassa ja käyttämässä meitä hyödyksi".
No, tuostahan syntyi tietenkin kauhea härdelli, Kemijärven kaltaisessa kituvassa tuppukylässä.
Vaikea sanoa, oliko kyseinen
hörökorva polliisi, verovirkamies vai mikä. Tuollaistahan ei koskaan kerrota - "intimiteettisuojasyistä", tietenkin.
Joka tapauksessa olivat "selvittäneet" asioitani.
Asiakas on saanut minulta laskuja kai
viitisentoista vuotta, ja Y -tunnus koko ajan pysynyt samana.
Myös Eestiin muuton jälkeen - verovelvollisuus on ja pysyy Härmässä. En ole siitä edes yrittänyt päästä eroon, eikä se edes onnistuisikaan.
En muuttanut Eestiin verotuksen vuoksi. Vaan elinkustannusten, ja yleisen elämänlaadun.
Sattumoisin mukana oli postia verottajalta, jota saman tien näytin asiakkaalle. Siinä on tosiaankin kotiosoite Tallinnassa, mutta
verotuskuntana Helsnki.
Hiljaiseksi meni tämäkin tyyppi.
Siis kaveri on toiminut
yrittäjänä vuosikymmeniä. Eikä tajua, että ratkaisevaa on Y -tunnus, ei yrityksen postiosoite. (Ei muuten aina fyysinen olinpaikkakaan. Toiminta ratkaisee verotusmaan, ei esimerkiksi varaston - if any- sijaintipaikka).
x
Mutta mitäpä tuosta.
Lapissa kaikenlainen
kateus ja
pahanilkisyys, kostonhalu ja
seksuaalinen kurjuus kukoistavat - eikä siellä oikein mikään muu kukoistakaan. Paitsi kesällä erilaiset
orkideat, johtuen muutaman viikon Yöttömästä Yöstä.
Lapissa on erinomaisen miellyttävää käydä kylässä - kuten olen tehnyt vuosikymmenien ajan, satoja kertoja. Iso osa tuloista - ja kuvista - on tullut ja tulee Lapista. Sekä Koillismaalta ja Kainuusta.
Mutta hulluksihan tuolla Pohjoisessa tulisi, jos siellä asumaan joutuisi...
x
Entäpä sitten tilanne Kittilässä? Mikä meno?
No, sitä normaalia...
Kohta vuoden ajan on vellonut
Levin kriisi.
Ensiksi hissipomo Jouni Palosaari erotettiin. Sitten otettiin takaisin. Sitten alettiin vaihteeksi puuhaamaan kunnanjohtajan erottamista....
Nyt on tilanne se, että apulaisvaltakunnansyyttäjä
Jorma Kalske on ilmoittanut, että kunnanhallituksen toimet jupakan yhteydessä tutkitaan... Kantelun johdosta.
Aivan
normaalia lappilaista kunnallispolitikointia, siis....
x
Juttu menee näin:
Lapissa ihmisiä kiinnostaa lähinnä kaksi asiaa:
- Kuinka paljon sulla on massia, ja mistä se tulee?
- Ketä sä nait?
Niin kauan, kun nämä asiat ovat epäselviä, eivät lappilaiset saa
mielenrauhaa.
Kaikkein parasta on, jos olet
konkurssissa, avioerossa, ja mieluiten vielä
lusimassa.
Sitten ovat lappilaiset
tyytyväisiä.
Tai sanoisimmeko pikemminkin
tyydytettyjä.
x
Mutta silti...
Onhan Lappi (ja Koillismaa) upeaa seutua...
Eivät ihmisten takia, vaan
niistä huolimatta.
Jos Härmässä enää mitään semmoista seutua on, missä
hengittäminen edelleenkin on mahdollista, löytyy se juuri
Lapista. Sekä jossain määrin saaristosta.
Lapissa täytyy vain tietää ne oikeat paikat, minne mennä.
Ne paikat ja ihmiset, joita
välttää.
Pitää pientä vauhtia päällä, koko ajan.
Jos tuonne Lapin
"ihmisten" joukkoon nimittäin jää vähääkään pitemmäksi aikaa, niin...
Eihän sitä kestä Erkkikään!
-
Ai niin...
Tämmöinen tekstari Lappi -teemasta tuli kerran pietarilaiselta Sergei -ystävältä:
"Kyllä Lappi vissi oikein kaunis,
Lähde sinne mis ei mita pauhaa
vain tuuli siella korvissasi soi,
saat siella kaipamasi rauhaa,
vaikka parempaa ei olla vois!".
(Sallassa 15.7.2014)
www.ArcticParadise.fi
Arvot kohillaan!
