30.12.2016

VR ja InterRail -kortit: Sössiminen jatkuu, jatkuu, jatkuu... Ja jatkuu.




Pienen hetken ehdin jo kuvitella, että tämä sekoilu loppuisi...

Mutta ei!

Eivät nuo hölmöläiset koskaan opi!


MS Finlandia -laiva asuinkaupungista Tallinnasta saapui tänään Helsingin Länsisatamaan tänään 30.12.2017 klo 14.30.

Turkuun 16.37 ehtivään junaan piti ehtiä.

Ajattelin käydä ostamassa InterRail Global -kortin valmiiksi ensi toukokuun lopun Keski-Euroopan -rundille.

Hinta miinus 15 prossaa, kun ostaisi viimeistään kuluvan kuun loppuun mennessä.

Merkittävää säästöä, siis.

Tämä on viimeinen mahdollisuuteni ostaa tuo lippu spesuhintaan. 


Helsingin rautatieaseman lipunmyynnissä ensiksi virallinen henkilöllisyystodistus sekä väestörekisteriote (dokumentti asuinpaikasta) tiskille.

Virkailija Olga K. alkoi heti tuon tutuksi, niin tutuksi tulleen jankutuksen passista. Tuota samaa turhaa löpinäähän tässä on viitisentoista vuotta tullut kuunneltua.

Jouduin useampaan kertaan rauhallisesti toistamaan hänelle: "Passia ei tarvita".

Uskoi, ihme kyllä, lopulta.

Jotakin yritti mutista, että "heillä on suositus" jankuttaa tuosta passista.

Yritti vielä jotakin pulista, jotta "Näinä aikoina... Euroopassa..."

Ymmärsi kuitenkin lopettaa, kun en osoittanut minkäänlaisia taipumisen merkkejä.

Miksi olisinkaan.


Sitten kun kysyin ko. lipputuotteen hintaa, antoi väärää tietoa.

Kysyin nimenomaisesti, mitä yli 60 -vuotiaan lippu maksaa. Niihinhän tulee se "seniori-alennus" kymmenen prossaa.

Vastasi, että "valitettavasti sellaista lippua ei ole" - väitti että on olemassa vain lasten- nuorten-, ja aikuisten liput.

Tiesin, että hän on väärässä, mutten alkanut tuossa vaiheessa reagoimaan. Ajattelin, että katsotaan mitä tuleman pitää.


Kun Olga K. oli päässyt etiäppäin, koitti maksun aika.

Mikäs siinä, korttia vaan päätteelle, ja tunnuslukua peliin. Selvä.


Odotin koko ajan, että koskahan ne vaikeudet alkavat. Melkein poikkeuksettahan ainahan niitä on tullut, Vuosikymmenien ajan.

Melkein aina noilta VR:n tyypeiltä menee jotakin pieleen.


Aivan oikein!

Heti lipun käteen saadessani hiffasin, ettei tästä tule mitään.

Virkailija oli kirjoittanut asuimaaksi VIRO. Siis Suomeksi.

Ei onnistu.

Eihän tuolaisella lipulla voi Keski-Euroopassa kuukautta reissata - tuskin kukaan tietää, mistä maasta on kysymys.

Huomautin asiasta.

Olga K. otti heti totaalisen jyrkän asenteen:

"Olemme Suomessa ja käytän suomenkieltä. En ala tuota muuttamaan!".

Totesin hänelle, etten voi käyttää tuota lippua.

Näytin tiskillä olevaa edellistä InterRail One Country (Suomi) -korttiani, tällä hetkellä voimassa olevaa. Jolla reissasin tänne Naantaliinkin. Siinäkin asuinmaana on Estonia, kuten pitää ollakin .

Närkästynyt Olga lähti "kysymään neuvoa" jostakin - niinhän avuttomassa Suomessa tehdään. Normi.

Ankaraa neuvonpitoa näytti olevan jonkun toisen virkailijan kanssa, ja sitten Olga palasi takaisin.

"No niin, ei mitään hätää, vaihdetaan tuo maan nimi Estoniaksi.

Vastasin Olgalle, että tietenkin. Sehän on ainoa vaihtoehto!

Sitten alkoi vimmattu lipun uudestikirjoitaminen. Jo kortilla maksettu hinta piti palauttaa - kovaa värkkäämistä sekin .


Koko ajan ajattelin, ettei tästä tule mitään.


Kuten ei tullutkaan. Sössimiseksi meni. Taas.


Lippu oli viimeinkin uudelleen kirjoitettu ja oikea maan nimi ESTONIA komeili etusivulla - kuten olla pitikin. Olisi pitänyt olla heti alussa!


Sitten alkoi maksurevohka. Siis toinen maksurevohka.


Työnsin korttia taas päätteeseen - ei reaktiota. Tapahtumaa ei hyväksytty.

Siinä vaiheessa muistin, että jotakin vastaavaa tapahtui Pasilan asemalla - sieltäkin on lipunmyynti sittemmin lopetettu - joku vuosi sitten.

Kävi ilmi, että perutun maksun jälkeen kortin kanssa pitää odottaa - oliko se seuraavaan vai sitä seuraavaan päivään - ennenkuin uusi veloitus onnistuu. Kate menee välillä "pakkaselle".

Virkailija Olga hoputti yrittämään uudestaan.

Kerroin hänelle, että hommasta tuskin tulee mitään, ja kerroin syynkin.

Olga alkoi soittelemaan jonnekin "apua" saadakseen.

Niin tietenkin.

Tuohan on Suomessa todellakin sääntö - aina ollaan "apua" vailla, sitä kinuamassa.

Kas kummaa - Olga ei saanut ei vastausta.

Sanoin Olgalle, että arvasinkin, ettei vastausta tule.

Hän mutisi jotakin, että tilanne on "valitettava".


Yksi täti ilmestyi jostain taustalta puuttumaan tilanteeseen.

Ankarasti siinä taas naiset "selvittivät". Ei ratkaisua.

Sitten kuulin että jostakin tälle Olgalle vastattiin.

Kovaa selvittelyä kuului jälleen olevan tilanteesta.

Jostakin lahjakorteista tms. siinä keskusteltiin, josko niistä olisi tilanteen ratkaisijaksi?


Vihelsin pelin poikki, ja kysyin voinko tulla seuraavalla viikolla maksamaan?

Ehdotin että tehdään tilausvahvistus vaan nyt.

InterRail -kortin erikoistarjous loppuisi huomenna 31.12.

Taas ankaraa "selvittelyä", joka päättyi esitettyyn toivomukseen, että saapuisin UudenVuoden -päivänä 1.1. Naantalista "selvittämään" asiaa paikan päälle henkilökohtaisesti.

Kuulemma siihen asti olisi jossakin heidän maksusysteemissään jonkinlaista "armon" - eli viiveaikaa, mihin mennessä maksu pitäisi olla suoritettu. 

Tähän minä:

"Hetkinen! Meinaatko, että saapuisin UudenVuoden -päivänä Naantalista tänne Helsinkiin tämän asian takia?

Ei muuten käy!".

Olga uskoi.

Jatkoi "selvittelyjään"...


Kun asiasta ei tahtonut tulla mitään, tein uuden ehdotuksen:

"Tehkää todellakin se tilausvahvistus valmiiksi, niin tulen sitten uudestaan käymään 6.1., kun olen paluumatkalla Naantalista kotiini Tallinnaan".

Taas ilmestyi paikalle joku täti, jonka kanssa "neuvoteltuaan" Olga ilmoitti että se kävisi.

Hän antoi minulle ison nivaskan erilaisia dokumentteja - maksua, maksun peruutusta, tilausvahvistusta jne. jne.

Poistuessani  soperteli Olga jonkinlaista anteeksipyyntöä tyyliin "Pahoittelut!".

Vastasin hänelle:

"Ei täs nyt "pahoittelut" auta. Sensijaan haluan saada sen lipun käteeni, kiitos!".

Sinne jäi Olga K. yhdessä kollegansa kanssa tuijottamaan perääni.

Nin, ja nykytyylin mukaisesti kaikki on tietenkin kameralla, ehkä nauhallakin.

Vesi kielellä odottavat, että asiakas syyllistyisi johonkin "sopimattomaan käytökseen", jotta siihen vedoten sitten pääsisivät, sössijät, pälkähästä.




Seuraavalla viikolla oli hetki aikaa Turun rautatieasemalla. Tuli mieleen käydä siellä "selvittämässä" asiaa. Parempi nyt, kuin perjantaina Helsingin läpi kotiin Tallinnaan palatessa. Kiireessä.

Turun rautatieasemalla on tyhjä lipunmyyntitoimisto.

Tapahtuu ihme!

Paikalla sattuu olemaan aivan poikkeuksellisen - VR:n lipunmyyjien yleisen tason huomioiden - osaava lipunmyyjä.

Tulimme rouvan kanssa hyvin juttuun heti ensimmäisestä sekunnista alkaen.

Epäuskoisena pyöritti päätään, kun kerroin edellisen viikon hässäkästä Helsingin rautatieaseman lipunmyynnissä.

Kaikki dokumentit - maksukuitit, maksun peruutuskuitit, tilausnumerot jne. - hänelle näytettyäni kykeni hahmottamaan tilanteen.

Vajaa puolisen tuntia siinä meni.

Jännitys tiivistyi, kun kaiken setvimisen jälkeen koitti H -hetki ja InterRail -kortti piti lopuksi tulostaa.

Rouva totesi, että juuri tässä tulostusvaiheessa homma vielä usein saattaa mennä pieleen: Tulostin ei toimi!

Kerroin hänelle että tuostakin on kokemusta, vuosien varelta. Vieläpä usein.

Mutta kas kummaa!

Tulostus onnistui!

Jossakin vaiheessa tämä mukava turutar jopa ehdotti sinutteluun siirtymistä, joka sopi minulle hyvin.


Jutellessamme mainitsin hänelle, että aivan sattumoisin sain juuri joulukuussa selville, että VR veloitti minulta puolisentoista vuotta ylihintaa käyttämistäni kahdeksan vuorokauden Suomi -InterRail -korteista.

Joulukuussa, kun viimeksi semmoisen ostin, oli hinta yllätäen vain 215,- egeä.

Ostotilanteessa kun tulin kysyneeksi, onko lipun hinta laskenut - ne olivat aina olleet 239,- per lippu - vastasi kyseinen lipunmyyjä, että kyseessä on "kampanja" vuoden loppuun.

Aloin ihmettelmään, miksi alennus siten on 10 prossaa, kun muissa tuon samaisen "kampanjan" InterRail -lipuissa ale on ollut 15 %.

Netistä asiaa tutkiessa selvisi, että mitään "kampanjaa" noille Suomi -korteille ei ollutkaan. Väärää tietoa oli tuokin.

Tuo kymmenen prossaa on yli 60 -vuotiaiden ale.

Jonka lipunmyyjät siis keväästä 2016 lähtien ovat minun kohdallani johdonmukaisesti jättäneet huomioimatta.

Eli satasia tuli maksettu liikaa, yhteensä, noista melkein joka kuukausi käytetyistä lipuista.

Kun nuo Valtionrautateiden lipunmyyjät nyt yksinkertaisesti ovat tuollaisia tomppeleita. Ettei yli puoleentoista vuoteen yhdellekään virkailijalle lamppu syty. Vaikka henkkarit ovat joka kerta olleet heidän edessään.

Turun rouvakin oli sitä mieltä, että virkailijoiden olisi ehdottomasti pitänyt tajuta asian oikea laita - heillehän on joka kerta esitetty paitsi virallinen henkilökortti, myös väestörekisteriote, josta siitäkin syntymäaika selviää.

Mutta kun ammattitaitoa ja oma-aloitteisuutta, hoksnokkaa ei ole.

Kun ei ole, niin ei ole!

Tyhjästä on paha nyhjästä!



Rouva lahjoitti  pari etukuponkia junan ravintolavaunuun.

Seisemän (7,-) ja neljän (4,-) euron arvoiset.

Kiva!


xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Tampere perjantai-aamuna 13.1.2017

Kello 11.00 lähtee juna Kokkolaan - ennen sitä ostamaan InterRail -korttia.

Vaikeroinniksi meni. Tietty.

Tämäkin virkailija oli täysin kuutamolla asiasta.

Ensin tietenkin se tavanomainen "Mutta tehän olette suomalainen!" -sekoilu.

Rautalangasta piti tuolelkin tädille vääntää, ettei kansalaisuus ratkaise. Asuinpaikka ratkaisee. Se lukee hänen edessään olevassa Väestörekisteriotteessa.

No, kun asia tädille vihdoin valkeni, alkoi hän sekoilemaan, että tässa oltaisiinkin ostamassa jotakin korttia Eurooppaan. 

Ei ymmärtänyt millaan, että oltiin ostamassa InterRail -korttia Suomeen - nk. "One Country Pass".

Jonnekin soitti hädissään. Sitten ryntäsi hakemaan apua.

Joku nuori heppu tuli siihen taustalle neuvomaan arvoisaa rouvaa.

Kovaa vääntöä, ennenkuin joskus parinkymmenen minsan päästä päästiin finaaliin.

Avuton oli tuonkin rouvan esitys.


x


Helsinki 11.2.2017 


Tällä kertaa ostamaan InterRail -korttia Helsingin rautatieasemalta.

Ennen junan lähtöä Imatralle. Onneksi aikaa on.

Sitä tarvitaankin!


Söheltämiseksi meni. Taas.Tälläkin kertaa.

Virkailija sinänsä oli kyllä siitä "hereillä olevimmasta päästä", lukuisiin kollegoihinsa verrattuna.

Mutta "ohjelmisto" brakasi. Tai nïn he ainakin selittivät. 

Ei edistynyt asia sitten millään.

Apua lähti hakemaan, tietty, tämäkin "palveluneuvoja".

Kaksi rouvaa siinä yli kaksikymmentä minsaa värkkäilivät, ennenkuin lippu oli handussa.

Brakasiko ohjelmisto todella, vai eivätkö he vain osanneet sitä käyttää? Vaikea sanoa.


Mielenkiintoista oli, että tämänkertainen rouva itse oma-aloitteisesti pyyteli anteeksi, "kun tämä kesti näin törkeän kauan".

Ohhoh!

"Törkeän kauan?".

Harvoinpa on noilta VR:n tyypeiltä tämmöistä kuultu!

"Törkeän kauan?".

Ei ole todellista! Henkilöhän käyttää tilanteessa oikea, totuudenmukaista termiä! Jopas jotakin!

Erikoista, todellakin!



shop.ArcticParadise.fi

Pitkäs -korttien verkkomyyntiä




Interrail -kortin ostotapahtuma 4.4.2017

Käymässä Suomessa, ja synnyinkaupunki Helsinki/Helsingforssissa.

Käydäänpä taas ostamassa - tai ainakin yrittämässä ostaa InterRail -kortti. 

Nimittäin Suomeen. Semmoinen nk. "One Country Pass". Mikäs on ostaessa, kun kerran olen virallisesti ulkosuomalainen.

Kas kummaa. 

Jonottaa pitää vain alle 15 minsaa. Tämäpä erikoista!

Vaikka kaikesta, koko Helsingin rautatieaseman salissa, näkeekin että toiminta ollaan "ajamassa alas".

Ajan kysymys, koska tämä loppuu. 

Eivät nuokaan tädit tuossa enää kauaa istu. 

...

Marssin luukulle, kun vuoro koittaa.

Annan rouvalle jonotusnumeroni.

Jotenkin tuntuu siltä, että hän tuntee minut.

Varmaankin olen noiden lipunmyyjien piireissä jo julkkis. Kaikkien selkkausten - vuosikausia kestäneiden - jälkeen. Niitä on ollut kymmeniä.

Juoruavat keskenään. Mikäs sen luonnollisempaa.

...

Kas kummaa!

Naapuriluukun nuori tyttö ilahtuu miut nähdessään!

Alkaa heti tervehtimään:

"Moikka! Mitä kuuluu?".

Todellinen ylläri!

Tyttö on kyllä tutun oloinen, mutten mitenkään muista koska ja missä yhteydessä olisin hänet tavannut.

Niin tai näin, tapaaminen lienee ollut mukava, hänen mielestään.

No, muutama vuosi luukun takana istumista vielä, niin samanlainen hapannaama tulee hänestäkin, kuin noista muista. Kollegoistaan. 

Ajan kysymys.


Tai sitten meikäläisestä on todellakin tullut VR:n virkailijoiden piirissä julkkis. Kaikkien eri välikohtausten jälkeen.

...

Aloitan esittämään omalle virkailija -tantalleni asiaani.

Ohhoh!

Tämä asiointi onkin kevytversio, ainakin moneen aikaisempaan verrattuna!

Virkailija -nainen syynää ensin tarkasti tiskille laittamani henkkarin ja väestörekisteriotteen. Ei löydä huomauttamista.  Miten löytäisikään.

Sitten kun olen jo rouvalle kertonut että lippu tulisi kuluvan viikon perjantaista voimaan, kysyy hän silti:

"Siis tämän viikon perjantaistako?".

Vastaan tädille:

 "Kuten sanoin".

Tähän täti:

"Ei kun halusin vain tarkistaa". 

Mie: "Ei se mitään. Oon tottunut tähän, Suomessahan kysytään aina samat asiat moneen kertaan".

Täti tiuskaisee:

"Niin, ja vaikka viiteen kertaan, jos on tarvis!".

Mie:

"Toki.  Ja eritoten jos ei mitään tarvetta ole. Etenkin silloin!".

Rouva vaikenee. Ei löydä enää sanottavaa. Hää ei ymmärrä.

Asiointi jatkuu jäätävän ilmapiirin vallitessa. Siis rouvan puolelta. Minä olen rauhallinen, tyyni.

Jotenkin pääsemme ostotapahtuman loppuun ja - ihme kyllä - tällä kertaa ei virkailijan tarvii rynniä hakemaan apua jostakin, tai soittaa hätäpuhelua jonnekin. Tulostinkin toimii, outoa sekin. 

Otan vielä puheksi, ettäö olisi kiva, jos lipussa olisi oikea hinta. Huomautan olevani yli 60 vee "seniori".

Nainen alkaa heti lievästi kiihtyneenä tilittämään, että nykyisin on käytössä joku erikoisohjelma, joka automaattisesti syntymäajan perusteella antaa oikean hinnan.

Sitten täti ojentaa liput miulle ja pyytää tarkistamaan. 

Näinhän he ovelasti siirtävät "vastuun" mahdollista virheistään asiakkaalle. 

Kaikki on kuitenkin kunnossa. Syntymäaika, asuinmaa (Eesti) jne.

Mainitsen, että tulin puolisentoista vuotta maksaneeksi ylihintaa. Asianmukaista "seniori-alea" ei myönnetty, "kenelläkään ei kello alkanut päässä soimaan".

Täti hiiltyy lisää. Alkaa kiukkuisesti inttämään, että "he eivät ole koneita" ja vastaavaa soopaa.

Aha.

Siis puolentoista vuoden aikana noin tusinassa lipussa sama virhe, ylihinnoittelu. 

Ja sitten selityksenä että "he eivät ole koneita".

Selvä pyy!

Poistuessani  lausun kiusallani:

"On se hienoa, että teillä on nykyisin tuo ohjelma, joka "ottaa seniori-alen automaattisesti huomioon. Kun virkailijat nimittäin eivät ole hereillä."

Hän ei taaskaan ymmärrä.

Ei tiedä miten suhtautua.

Olenhan rauhallinen ja kohtelias, sekä lausahdukseni alussa "positiiviseti" totean että "On se hienoa...".

Täti ei kerta kaikkiaan käsitä, miten tulisi suhtautua.

Sinne jää ihmettelemään. Toljottelemaan perääni.

Juoruamaan.  

...

Mutta yhtä kaikki:

Moneen, moneen muuhun ostokokemukseen verrattuna helppo keikka.

Tai siis ainakin paljon helpompi, kuin monet aikaisemmat painajaiskokemukset. 

Ainahan noilta akoilta jotakin pulinaa tulee, toki.  

Eiväthän nyö muuten olisikaan - suomalaisia naisia. 


(Jojensuussa perjantaina 7.4.2017)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkästen postikorttien verkkomyymälä 





 













 





  


29.12.2016

"Vuoden poliisi 1987" Jari Aarniolle 10 vuotta (lisää) tuomiota - mikä on esimiesten vastuu katastrofista?

(kesken)


No tulihan se sieltä!

Aarnion Jatsalle kymmenen vuotta kakkua lisää huumerötöksistä, entisen kolmen vuoden (Trevoc -haarasta) lisäksi!

Avot!



Kiinnostaisi tietää, mikä on Aarnion entisten esimiesten vastuu?

Jossakin vaiheessahan se Helsingin entinen poliisikomentaja Jukka Riikonen vilahtikin jossakin oikeuden istunnossa.

Hänen kommenttinsa toimittajille käräjäoikeuden aulassa:

"En kommentoi!".

Käräjäsalissa kuului Riikosen lausunto:

"Johdin niin isoa taloa, että en laskeutunut operatiiviselle tasolle ja alkanut pähkäilemään, mitä siellä on tapahtunut". - Lähde: HS 2.2.2016



Entäs tämä poliisiylijohtaja Mikko Paatero sitten?

Paateron "valvonta" näyttää olleen yhtä löperöä, vähintäinkin.

Jos mitään "valvontaa" ylipäätään on ollutkaan... 


Kuitenkin Mikko Paatero vielä eläköitymisensä jälkeenkin on katsonut asialliseksi "kommentoida" maan asioita. Lausuntoa pukkaa.

Miksi ihmeessä?

Vaikenisi jo. Mitä tarjottavaa eläkeläinen Paaterolla Suomelle enää voisi olla?

Kuka kaipaa noita Mikko Paateron lausuntoja?

Lähtisi pilkille, ja feidaantuisi veks. 

Epäonnistuneen uransa jälkeen.

Korkeintaan - häpeäisi. 


Jotakin - paljonkin - tuosta Paaterosta kuin myös Suomen poliisista yleensäkin kertoo jupakka silloisen sisäministeri Päivi Räisäsen kanssa syksyllä 2011.

Sisäministeri - Paateron esimies - oli tuolloin, Aarnio -hässäkän alkuvaiheissa aivan järkyttynyt poliisin toiminnasta, ja kehoitti Mikko Paateroa eroamaan.

Paatero "harkittuaan asiaa" päätti olla eroamatta. 

Sillä lailla!

Suomen poliisi - valtio valtiossa. 



No, sekä Riikonen ja Paaterohan ovat tosiaankin siirtyneet juuri sopivasti - eläkkeellä...

Sillä lailla!


Siis Aarnion korkeapalkkaiset esimiehetkö olivat vuosia, jopa vuosikymmeniä täysin pihalla? 

Niinkö?

No, ei tästä muuhunkaan johtopäätökseen voi tulla. Mahdotonta.


Sekin on hyvä kysymys, että kuinkako monta / monta kymmentä / monta sataa syytöntä Jari Aarnion rikolliskopla / Helsingin huumepolliisi vuosien saatossa telkien taakse on saattanut?

Kuinka paljon pahaa nuo "lainvartijat" ovat saaneet aikaan?

Kuuluisassa USA:n rikollispresidentin Richard Nixonin julistamassa "huumeiden vastaisessa sodassaan"?  

Mikä muuten on hävitty jo vuosikymmeniä sitten.  Mutta edelleenkin tarjoaa hyviä bisnesmahdollisuuksia paitsi huumeparooneille, myös eri maiden "huumeiden vastaisille taistelijoille". Kuten siis Suomessakin. 






(Tallinna 29.12.2016)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäsen postikortit netistä





27.12.2016

Risto Lounema -maestro kaupittelee arkistoaan; Aika Riikassa



Olipa hieno reissu kotua Tallinnasta tänne Riikaan - "Baltian Pariisiin" - tänään.


Nuo LuxExpressin bussit todellakin ovat luxusta. Täyttä Luxusta!

Tilaakin oli yllin kyllin. Kuten aina on ollutkin, tämän firman busseissa.

Ecolinesin ja Simplen halpisbusseissa sitäkin ruuhkaisempaa.

Tallinnasta tänään kello 14.45 lähtiessämme sai vapaasti valita mestan, makoilla, lukea - Eesti Päevalehessä kiinnostava artikkeli Norjan lohen hinnannoususta. Aihe kiinnostaa - Marine Harvestia löytyy salkusta pienoinen siivu.


Vaipua syvään uneen...

Big sleep.


Matkan hinta viisi euroa per suunta. Paluu ylihuomenna.

Kun varaa kolmisen kuukautta etukäteen, maksaa samalla, ja välttää ruuhkapäiviä. Niin tämä onnistuu.!

Varasinkin jo seuravan reissun, maaliskuun lopulle. Jälleen vitosen per suunta!


Se vaan vähän harmittaa, että paluuosuus ylihuomenna torstaina alkaa jo kello 11.15.

Ei siis ehdi olemaan kaupungilla, esim. Art Hotel Laineeessa, nettipisteen äärellä kello 11.00. Kuten kovasti haluttaisi. Ehdottomasti!

Tuolla kellonlyömällä nimittäin julkistetaan Jari Aarnio -keissin nk. "huumehaaran" tuomio. Se lienee luettavissa iltapäivälehtien etusivuilta minuutin - kahden viiveellä.

LuxExpressin busseissa tosin on jonkinlaiset nettipäätteetkin, mutta en ole varma, osaanko sellaista käyttää. Tänään osa niistä näytti olevan epäkunnossakin.

No, jos ei muu auta, täytyy sitten käydä kysymässä joltakin kanssamatkustajalta, kenellä näkyy olevan nk.''älypuhelin".

Että mikä se Aarnion "huumerikoshaaran'' tuomio on.

"Trevoc-haarassahan" Jartsa jo kolmen vuotta ehdonta kakkua saikin. Hovi vieläpä kovensi tuomiota.

Vuoden Pollisimme  vm. 1987 valitti, tietenkin.  

Näkee nyt sitten,antaako KKO tällä kertaa edes valituslupaa.


Viime keväänä tuli kuluneeksi viisitoista vuotta täällä Latvian markkinoilla. Huh!

Ensimmäinen yö meni neukkutyyppisessä kotimajoituksessa pääkadun Brivibas ielan varrella. 

Muutama vuosi sitten vakkarina silloisessa Viktorija -hotellissa.

Nyt kohta kymmenen vuotta täällä Art Hotel Laineessa.


Kyllä nämä hyviä vuosia ovat olleet, kaiken kaikkiaan. 

Yhtään reissua ei ole mennyt miinukselle  - jokunen tosin plus/miinus nolla -tasolla.

Kolme julkaisukelpoista kuvaa on syntynyt. Mm. tämä:



Riika ● Riia ● Riga


Baltian Pariisi on tullut hyvinkin tutuksi. Nykyisen asuinmaani naapurimaan pääkaupunki. 

Suomesta katsoen lähin eurooppalainen, mannermainen suurkaupunki. Eihän tuota asuinkaupunkia Tallinnaa oikein voi laskea mukaan. 


Jurmalassa on tullut käytyä uimassa ja kuvaamassa useampaankin otteeseen. Kerran jopa lokakuun alussa - oli elämys, joka ei unohdu.

Siguldan luonnonkauniilla alueella tuli alkuvuosina käytya useimminkin. Jopa patikoimassa. 


Tänne Riikaan on tosiaankin jäänyt jälkeen sita kuuluisaa elettyä elämää. 

On ollut kivaa. Useinkin.


Mutta mitapa tuosta.

Ei siitä sen enempää - jollekullehan voisi tulla vaikka paha mieli. 

Ei kaikkea voi kertoa!


Ai niin...

Riikaa on kiittäminen siitäkin, että salkusta löytyy pieni siivu Olvia. On ollut todella hyvä, jopa erinomainen investointi. 

Idea tuohon sijoitukseen tuli nimenomaan täällä Riiassa, kymmenkunta vuotta sitten.

Paikallisia olutmarkkinoita tutkiessa, ja johtopäätöksiä vetäessä.

Matkailu avartaa!


Samoin päätös lähteää mukaan Lassila & Tikanojaan  syntyi täällä. Kelpo sijoitus sekin. 

Kerran eräästä yksityisasunnosta pois hiippaillessa, kun kyseisen "talon" sisäpihan roskiksissa olivat L & T:n logot.

Joskus sijoituspäätökset syntyvät kummallisissa paikoissa, outoina hetkinä - kun osaa vaan "yhdistellä" asioita....


Kävin tänään asiakaskäynnillä Väinäjoen toisella rannalla.

Takaisin keskustaan sen "kolmannen sillan" kautta fillaroidessa Riian kaupunkinäkymä oli taas henkeäsalpaavan kaunis. Sieltä sillan autokannen alapuoliselta kävely- ja pyörailyliuskalta nähtynä.

Oli hyvä hetki!


Maaliskuun lopun reissulla, palatessa tuon saman asiakkaan luota, täytyy ottaa huurteinen mukaan. Nyt oli viela liian kylmää. Siihen toimintaan. 



Art Hotel Lainen Skolas iela -kadun Eirovins -kauppa oli nyt saanut niitä asiakaskortteja, jotka viimeksi syyskuussa olivat finaalissa.

Onneksi olivatkin - silloin kortti olisi maksanut seitsemän egeä. Nyt ilmainen. Kuitenkin saa saman alen.

Eirovinsissä on laaja valikoima gruusialaisia, paljon parempi kuin Tallinnan marketeissa. Suomesta puhumattakaan.

Härmän Alkossa on "tarjolla" tällä hetkellä Gruusiasta yksi valkkis ja kaksi punkkua hintahaarukassa 11 - 15 egeä. Ylihintaa noissa pyynnöissä on yli puolet.

Tämä Eirovinsin "suhoje" eli kuiva on varsin juotavaa - liiankin hyvin uppoaa. Vaikea pitää kiinni tuosta itse asetetusta puolen flindan kiintiöstä. 

Eipä silti, eihän näista valkkiksista samanmoista darraa tule kuin punaisista, jopa yhdestä putelista. Mutta väsyttää kuitenkin seuraavana aamuna, jos tuo kokopullo tosiaankin pääsee uppoamaan.


Äsken löytyi sattumalta - tai siis johdatuksesta, kuten kaikki muukin - uusi ruokapaikkakin. Monen mutkan kautta.

Gertrudas iela -kadun Lido. 

Erinomainen hinta-laatusuhde.

"Linjalta"sai valkata lautaselleen mieluiset appeet, ja poistua skruudaamaan nopeasti kassan kautta. Ilman mitaan joutavia, rasittavia  tarjoilija -kuvioita.

Kanasaslikki, paistetut potut, pari maustekurkkua ja tomaatimehu yhteensa 6,90!

Saivat samalla meikäläisestä vakiasiakkaan.

Kymmenisen vuotta onkin tullut etsittyä uutta hyvää ruokapaikkaa, sen jälkeen kun se Vanhan Kaupungin erinomainen vakimesta Melitta katosi kuvioista.

Noin puolella on hintataso noista Melittan ajoista noussut.


Kr. Barona -kadun Rimissä kelpasi Tallinnan Rimin kanta-asiakaskortti.

Sai  kymmenen senttiä alea semmoisesta samanlaisesta Rimin 390 ramman kirsikkajugurtista, joita tulee Kalamajan Rimistämme ostettua usein.

Salaattibaari täälla oli periaatteessa samanlainen kuin Kalamajassa, mutta kuitenkin hieman eri tuotteista rakennettu.

Eikä täälta saanut salaatista sitä kello 20.00 jälkeistä-30% alea, kuten kotona.


Semmoisia kulttuurieroja. 

...


Kappas vaan!

Jopas nyt jotakin!

Huomasimme sattumoisin, että Maestro Risto Lounema (s.1939) on netissä alkanut kaupittelemaan valokuva-arkistoaan, tai ainakin osaa siitä. Hänellähän matskua taitaakin riittää. Riesaksi asti.

Pitkään kesti ennekuin hiffasin, mitä tuo Louneman saitin etusivulle ilmestynyt keltainen kuvio oikein meinaa.

Kauan aikaa luulin, että kyseessä todellakin on - pökäle. Sitä itteään. Louneman omaa tuotantoa?

Selväksihän on tullut, että Mestarimme oman vakaumuksen mukaan hänen tuotoksensa ovat nimenomaan - kultaa. Jopa kultaakin kalliimpia. 

Monen tihrustelun jälkeen po. kuva viimeinkin avautui.

Ahaa!

Kyseessä onkin vuosikymmeniä vanhan (sinänsä tasoltaan sangen keskinkertaisen) kullanhuuhdonta-rojektin kauppaamisyritys!

Lycka till!


Toteaahan eräs Suomen kansan sananparsikin jotenkin niin, että vanhenevalla miehellä pitää olla kolme (3) asiaa kondiksessa:

- Vanha vaimo (semmoinenhan Ristolla näkyy, toden totta, olevan. Kuten viimekeväisestä ihmissuhde -julkistuksesta Galleria Laurassa saimme tietää: Kahdeksankymppinen Inari Lounema -muusansa.).

- Uskollinen koira (tästä meillä ei ole tarkempaa tietoa).

- Paljon käteistä fyffeä (massia yritetään nyt näköjään hankkia, "paljous" on sitten asia erikseen).


Niin, niin...

Monet vanhemman polven fotarit elättelevät loppuun asti kuvitelmaa, että heidän arkistoillaan eli nk. "elämäntöillään" jotakin rahallista arvoa olisi, suurtakin.

Väärin!

Netti ja digitalisaatio, tämä nykyinen massiivinen kuva-tulva sekä valokuvan arvon romahtaminen ovat pilanneet "markkinat".

Useimmiten on tilanne se, että jos jollakin valokuva-arkistolla ylipäätään jotakin "arvoa" on, pitää puhua negatiivisesta arvosta: 

Arkistot vievät tilaa. Keräävät pölyä. Aiheuttavat hoito- ja ylläpitokustannuksia - vähintäinkin juuri tilantarpeensa johdosta.

Aiheuttavat paljon pahaa mieltä jälkeläisille. Nämä monasti pettyvät, kun vainajan arkistoa ei "arvostetakaan". Himoittu myyntitulo jääkin perijöiltä saamatta.

Jälkeläiset riitaantuvat joskus keskenäänkin.

Museot ja laitokset eivät yhä enenevässä määrin halua ottaa valokuva-arkistoja vastaan.

Vaivoikseen.


Paras - usein ainoa - ratkaisu on arkiston hävittäminen.

Ongelmajätteenä!



Mutta antakaamme Risto Louneman toki yrittää arkistoaan kaupitella. Tässä kohtaa siis tuota perin keskinkertaista kullankaivaja -osaa siitä.

Ainahan sitä saa yrittää...


Toki!



(Riga, Art Hotel Laine 27.12.2016)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttikauppaa netissa




15.12.2016

Kuusamon Kansanopiston historiikkia lukiessa... / Kingston Wall ja Petri Walli



Lueskelin tällä viikolla täällä Kuusamossa aikani kuluksi netistä löytynyttä tekstiä "Kuusamon Kansanopiston vuosisata", kirjoittanut herra Jouni Alavuotunki.

Ihmetyttämään jäi, miksei muisteloissa mainittu ollenkaan Kuusamon Kansanopiston  muka -järjestämää  legendaarista Paanajärven -reissua syksyllä 1998? Starring opiston silloinen rehtori Jouni Alavuotunki.

"Muka -järjestämää", koska loppupelissä varsinaiseksi järjestäjäksi osoittautuikin vallan muu taho.


Tarinaa reissusta löytyy Google -hauilla:


Kuusamon Kansanopiston Paanajärven -reissu 

ja

Kuusamon Kuningas-Timantti


Lue ja nauti, Rakas Lukija!


---


Oli hieno viikko täällä omassa viikko-osakkeessa Kuusamossa, taas kerran. 

Aamulla kuitenkin aika palata omaan kotikaupunkiin: Tallinnaan. 


---


Täällä Kuusamon Tropiikissa on kaikki hyvin - ainakin asiakasomistajan kannalta.

Henkilökunnalla ehkä ei.

Resepsuuni on viime kerran (syyskuussa) jälkeen muuttanut käytävän päähän, ja samaan yhteyteen on perustettu iso R -kiska. 

Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että henkilökunnan työmäärä samalla lisääntyi, rajusti.

Se on tätä nykyaikaa. Kaikki kiristyy.

Ihan kaikki!

Toisaalta olihan tämä selvää, kun uusi omistaja, intialainen jättiyritys Mahindra, Holiday Clubin osti.


Hyvä puoli asiassa on, että tämä Tropiikin ilmainen nettipiste samalla jäi syrjään, "katve-alueelle".

Saapi rauhassa istua, kirjoittaa... - Ja kuunnella musaa!

Tämän viikonlöytö on ollut Kingston Wall.

Huh-huh, mitä settiä!


Toki nimi oli tuttu jo ennestään. Bändin liideri Petri Walli kuuluu olevan legenda.

Tiesin toki, että kaveri hyppäsi nuorena, noin 25 -vuotiaana, Töölön kirkon katolta alas.

Tuttu paikka, muuten - kerran 90 -luvulla tuli kiivettyä sinne kuvaamaan... Komeat maisemat.


Petri Wallin äiti, aikansa jullkisprostituoitu Anita Walli oli Töölössä kauan asuessani  vakiokasvo.

Samoin Petri Wallin velipuoli, muusikko Hasse Walli. 


Mutta että näin kovaa kamaa, tämä Kingston Wallin setti!

Viimeksi on tämmöinen simppeli rummut - kitara - basso -combo kuulostanut näin stydiltä joskus 70 -luvun alussa, Jimi Hendrixin Band of Gypsies - vaiheen aikoihin.


Kingston Wallin  tuotantoa  kuunnellessa käy heti selväksi, että bändillä oli tuo "jokin" - oma tyylinsä, oma soundinsa. 

Kuuluu olleen raju live -bändi - helppo uskoa.

Mutta kovin, kovin lyhyt oli Petri Wallin elämä ja ura muusikkona - niin lahjakas kaveri. Tämä hippi - ja samalla vänrikki.

Sienet  kuuluvat näytelleen vahvaa roolia muusikon elämässä. Biisienkin mukaan.

Toisaaalta ovathan nuo muusikot aivan oma rotunsa - vaikea kuvitella todella lahjakasta raitista muusikkoa.

Löysin Kingston Wallin siis melkein neljännesvuosisata Petri Wallin itsarin jälkeen.

Tosin totuuden nimessä on mainittava, että todella hyviä biisejä YouTubelta löytyvässä matskussa on vain muutama. "Shine On Me" on todellinen helmi. 

Mutta niinhän se on kaikilla artisteilla. 

Valtaosa tuotannosta ihan turhaa.
   

Ai niin...

Hauskaa tuo bändin kansitaide: Trio lentävän maton päällä, vapaamuurarien ym. silmäsymboli, itämaiset rakennukset, katoilla kuunsirpit...

Niin, muusikot ovat aivan todellakin oma rotunsa.

---

Mutta ehkä lopettelemme.

Huoneessa odottaa kotua Tallinnasta tuotu eestiläinen käsityöolut, puolikas punkku ja puolikas Kuusamon Juuston sinistä Emmentalia.

Emmental oli eilen Paimenpoika -myymälässä tarjouksessa, -30%. Hinnaksi jäi kolme euroa, 300 gramman jötikälle.

Ohhoh! Tuohan on reilua kauppaa!

Mikä kumma nyt on?

Aikaisemmin tuolta tehtaanmyymälästä on Holiday Clubin kortilla saanut vain viisi rosenttia alea - "Emmental -ryhmän" juustoista. Ei siis esimerkiksi savujuustosta. 

Vaan siis nimenommaan Emmental -ryhmän juustoista. Vain, yksinommaan ja ainuastaan niistä! 
 
Viisi rosenttia! 

Tarkkaa hommaa!

Firmalla, joka netistä löytyvien talouslukujen mukaan on "tahkonnut" kolme viime vuotta useiden miljuunien tappioita per vuosi!

Toisaalta niinhän muuttotappiokunta Kuusamon Koillismaan Ossuuskauppakin teki. Julkisten tietojen mukaan viime vuonna tappiota BIG TIME.

Bussikuski kertoi,että Etuovi.comissa on myynnissä satoja kämppiä Rukalta. Ja että se uusi rakennus, se missä Kuksa -ravintola sijaitsee, on puoliksi tyhjä. Vain jotkun yläkerrosten maisemahuoneistot on saatu kaupaksi.

Näin Kuusamossa. 




(Kuusamossa 16.12.2016)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettimyymälä 

13.12.2016

Come To Finland / "Off the beaten track" / Suomi 100 vee -massia on jaossa! BIG TIME!



Pauli Vahteran blogista "Kaarnaveneen hinta" / IL / 4.12.:


"Suomi 100 jakaa 20 miljoonaa monenlaiseen humpuukiin
 
Hankelista on mykistävä - muutama esimerkki

- Come To Finland - Off the beaten track 25.000 euroa myönnetty 25.9.2015".


(Lista muuten jatkuu paljonpuhuvasti:

-  Tom of Finland 100.000,- (Toki!Iliman muuta!)

- Suomi yhdessä luovasti eteenpäin 70.000,-

- WOW - Women of the world 60.000,-

- Monikultttuurinen itsenäisyys 40.000,- 

- Pakolainen 80.000,- 

- Konfrenssi romanien integraatiosta Suomessa ja Romaniassa 1.000,- 

- Sata saunailtaa Pariisissa 10.000,- 

- Shortcut Lab: Mahanmuuttajat, nuoret ja start-up -maailma: Uusia reittejä integraatioon 80.000,- 

- Koodaribussi Afrikassa 30.000,- 

- Startup Refugees 150.000,- 

- Suomalaisuuden uudelleenmäärittely 50.000,- 

Jne. jne. ).


Massia todellakin on jaossa!

Äkkiä hakemukset sisään, kuka ei ole vielä kerinnyt lomaketta rustata!.


Mutta palatkaamme tuohon Come To Finland -keissiin.

Netistä selviää nopeasti, että kysymys on jonkinlaisesta julistenäyttelystä. Historiallisia matkailujulisteita. Sinänsä hauskoja. 

Mutta hetkinen!

Tämähän on sama kaupallinen toimija, joka tekee - tai yrittää tehdä - myös bisnestä teemalla. Mm. noita postikortteja on myynnissä kymmenissä myyntipisteissä ympäri Suomen. 


Katsotaanpa netistä vielä kyseisen yrityksen, Come To Finland Publishing Oy:n, taloustietoja:


Asiakastieto 4.12.2016:

Come To Finland Publishing Oy:

Liikevaihto 12/13: 162 tuhatta, 12/14: 307 tuhatta, 12/15: 272 tuhatta

Tulos 12/13: -133 tuhatta, 12/14: -112 tuhatta, 12/15: -143 tuhatta

Henkilöstö  2013: 17, 2014: 25,  2015: N/A  


Hei mutta tuohan on hurjaa! 

Noin pienillä liikevaihdoilla noin kauheat tappiot!

Noin pienillä liikevaihdoilla noin massiivinen henkilökunnan määrä! 


Jaahas, yhteiskunnan ilmaista rahaa on näköjään osattu hakea, ja sitä on kumma kyllä myönnettykin. Tai mikäpä kumma se oikeastaan on, tuota listaakin katsellessa... 

Näppärä kuvio sinänsä, että "kulttuurihankkeelle" saadaan hommattua yhteiskunnan rahaa - joka näyttää loppupelissä olevan puhdas yritystuki. 

Vaikka nopeastihan tuollainen 25.000 euron summa on hulahtanut, mikäli ko. firman talousluvut pysyvät osapuilleenkaan samanlaisina kuin viime vuodet.

Tai sitten täytyy firman pyörittäjillä olla todella, todella syvät taskut!


Mutta annetaanpa puheenvuoro Come To Finland Ab Oy:n pääosakkaalle (mm. firman nettisivujen mukaan), yrityksen perustajalle Magnus Londenille.

Näin tarinoi herra nettisivuillaan:

"Suurimpia intohimojani ovat matkailujulisteet ja matkakertomukset. Come To Finland - projektin yhteydessä perustin Come To Finland Publishing Ab Oy:n eritysalanaan matkailujulisteet.


Niin, kun kerran ilmaista massia on jaossa, olisihan tyhmää olla ottamatta.

Kun kerran kaikki muutkin ottavat!


Kaunista! 



Niin ja mitäpä tuosta, että Suomi jakaa olematonta rahaa. Lainarahaa.

Omat rahathan ovat olleet loppu jo vuosikausia sitten.  

Talous on ollut käytännössä koomassa jo kohta kymmenen vuotta. Ainoa mikä on kasvanut, on valtion velka. Hirvittäviin sfääreihin. 

Juuri kuluvalla viikolla Suomen Pankin  päätirehtööri Erkki Liikanen julisti "taantuman olevan ohi". "Kasvun alkaneen".

Hetkinen!

Luvassa on kuulemma yhden prosentin talouskasvua lähivuosina. Kasvun "moottorina" kuulemma "kotimainen kysyntä" eli kulutus. Velkarahalla, tietenkin.

Kun nk. "kestävyysvaje" on suuruusluokkaa kymmenen miljardia vuodessa, ja mitään ratkaisevampaa  pelastusta ei ole toivottavissa ilman usean prosentin vientivetoista talouskasvua. 


Miksiköhän Liikas-Erkki meni tuollaista soopaa puhumaan?

Siksikö, että on kohta eläköitymässä? 
 

Mutta ei anneta näiden ikävien talousfaktojen häiritä Come To Finlandin ja muiden vastaavien rahankinuajien hömppä -projekteja. 

Ei olla ilonpilaajia! 

Eihän?  

 

(Kuusamo 13.12.2016)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttimyyntiä verkossa