"Hiljainen kylätie...": Suomalaisia kuolevia paikkakuntia

(kesken)

Salla


Satun paikalle heinäkuussa, Salla -päivänä.

Fillarilla Sallatunturilta "keskustaan" (ennen puhuttiin "kirkonkylästä").

Tavallisesti niin hiljainen "keskusta" on kerrankin eloisa: Vuosittainen Salla -päivä.

Torilla joku äijä lukee korokkeella paperista puhetta.

Sallalla menee hänen mielestään vallan mainiosti. 

"Peruspalvelut" turvataan, hänen mukaansa. - Muuten naapurikunnassa Posiollahan viime talvena sosiaalitoimi terveyskeskuksineen yksityistettiin Coronaria Oy:lle. Tuloksena miljoonaluokan vuosittaiset säästöt. Varmaankin ainoa oikea liike - ja varsin ymmärrettävä, Posion jäykkääkin jäykemmässä terveyskeskuksessa kerran joku vuosi vierailleena. Se oli aivan painajaismainen paikka!   

Kysyn joltakin torilla seisoskelijalta, mikä mies tuo puhuja oikein on. Kuulemma kyseessä joku kunnanhallituksen edustaja.

Puhuja pääsee paperissaan kohtaan, jossa alkaa kehua Sallan matkailuelinkeinon erinomaista tilaa. 

Matkailijoita on hänen mukaansa tulossa enemmän kuin pystytään ottamaan.   

Tyyppi jatkaa, että "Holitei Klup" meinaa investoida Sallaan isosti.  


Diagnoosi: Perspektiivitön kylä


(Sallassa 26.7.2016)

ArcticParadise.fi

Postikorttejani netistä


Kannonkoski


Hieno viikko täällä Kannonkoskella takana.

Viisi yötä Piispalan leirikeskuksessa.

Ei olisi paremmin voinut mennä: Oma huone jossa telkku, kolme ateriaa päivässä, kuntosali, muutakin jumppaa, uintia, rantasaunaa, "kehonkoostumusmittauksen" tulokset melko hyvät...

Ihanat aurinkoiset elokuun ilmat. Vedet uintilämpöisiä.

Kuvaushommissa kävi kahtena päivänä todelliset onnenpotkaukset.

Kaiken kaikkiaan mainio jakso - ikävä että täytyy kohta lähteä pois. Mutta palaan asiaan - nyt kun tämä kohde on löytynyt. Sopivasti Sinisen Tien varrelta.

Tämä on meikäläiselle ennestään suhteellisen tuntematonta seutua, Keski-Suomea.

Tuo iso Kivijärvi osoittautui hämmästyttävän kirkasvetiseksi, kuin Lapissa ikään.

Silmiinpistävää on, että tämä on todellista syrjäseutua.

Matkailukuviot - Piispalaa lukuunottamasta - paljon paljon kehittymättömämmät kuin vaikkapa Lapissa - onneksi.


Lähes päivittäin tuli fillarilla käväistyä täällä Kannonkosken kylätaajamassa. Kirjaston nettiä käyttämässä.

Kaiken huippu, että kirjaston rouva osti tuohon tiskille - se on nyt tuossa näköetäisyydellä, kolmen metrin päässä - yhden kappaleen kuvateosta Ptkästen Parhaita - Opus 2. 

Vallan mainiota!

Myyntituloja 13 euroa. Käteisellä. 


Tuo kuittaa kaikki Kannonkoskelle tällä viikolla jättämäni matkailueurot:

- kaksi kahvia Ullan RuokaHuoltamossa à 1,70

- yksi kahvi erikoishintaan 1,- 

- K -kaupasta partavaahto (Pirkka -tuote) ja pari maustekurkkua yht. 2,40. 

Yhden kirjan myynnistä jäi em. kulujen jälkeen siis taskuun vielä  6,20!


Eikä siinä vielä kaikki.

Tuo "keskustan" huoltamo/ruokala, Ullan RuokaHuoltamo, tilasi myyntitelineellisen Opinel -linkkareita! Viikon kulut tulivat suurin piirtein katettua!

Entä mikä on Kannonkosken perspektiivi, noin pitemmässä juoksussa?

Wikipedian mukaan kunnassa olisi noin tuhatviisisataa asukasta nykyisin - se on noin puolet huippuvuosista.

Hiljainen on kylätie...

Maitotiloja jäljellä bussikuskin mukaan viisi kappaletta. Kaikki pientilat kuolleet pois. 

Ullan Ruokahuollosta sattui käteen komea värikuvaesite. Brosyyriin on satsattu.

Otteita:

"Kannonkoskella kaikki lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta ja opetusta turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä."

"Ekologisuus on kasvatuksessa oleellisessa osassa."

 "Kannonkoskella pääsee nauttimaan monipuolisesta kulttuurista niin tapahtumien kuin arkkitehtuurinkin myötä".

"Kuntalaisten arkea tuetaan tarpeen mukaan monipuolisilla tukitoimilla ja palveluilla".

"Turvallinen koti kaikille..."

"Keskeinen sijainti..."

...

""Vuosittain järjestetään pelimannitapahtuma mestaripelimanni Antti Vesterisen muistoksi."

"Lisäksi järjestetään runsaasti kaikille avoimia lauluiltoja, kesätansseja ja kuorotoimintaa."

"Kansalaisopiston kursseilla syntyy mm. taidokkaita käsitöitä, joista järjestetään muiden kädentaitojen ohella hienoja näyttelyitä."

"Uusi huippunopea ja toimintavarma valokuituverkko mahdollistaa etätyön tekemisen ja tehostaa työskentelyä. Tehokas valokuituverkko mahdollistaa myös aivan uusien yritysten ja toimialojen syntymisen Kannonkoskelle."

- Ohhoh!

Kannonkoskelle ei siis ainoastaan ole tulossa uusia yrityksiä, vaan samantien kokonaisia uusia toimialoja!

Sillä lailla!


Diagnoosi:

Käpykylä.


(Kannonkosken kirjastossa 18.8.2017)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien verkkokauppa 


Haapamäki

Tänään tuli tilaisuus - "kiitos" koronaviiruksen - vierailla Haapamäellä.

Paikallisjunalla Tampereelta.

Toki Haapamäen kautta on tullut junalla reissattua kymmeniä kertoja, Jyväskylä-Seinäjoki -reitillä. Tai toisinpäin.

Muttei koskaan aikuisena pysähdyttyä.


Haapamäki... 

Myyttinen Haapamäki. Haapamäen ennen niin vilkas rautatieasema. Junaliikenteen tärkeä solmukohta.

Kerran 60 -luvulla, matkalla "kesälapseksi" Pohjois-Hämeeseen, heräsin makuuvaunussa yöllä Haapamäen asemalla

Minkälaisia namuja ne makuuvaunut tuolloin olivatkaan! Ne vesipullot!

Ikkuna oli auki, väki purkautumassa asemaravintelista hämäläiseen kesäyöhön.

Sitä kuuntelin.

Tunnelma jäi mieleen - ikuisesti.


Eipä ollu tänään kuin muutama ihminen paikallisjunassa Haapamäelle. Hallitushan on katsonut viisaimmaksi laittaa Suomen nyt kiinni.

Omassa vaunussa sai olla ihan yksin.


Oriveden asemalla lastattiin pölleja vaunuihin!

Upeaa!

Niitä harvinaisia taloudellisen toiminnan elonmerkkejä mitä on viikkoihin näkynyt!


Haapamäen asemarakennus on upea.

Arkkitehti legendaarinen Bruno Granholm, 1897.

"Kansallisromanttista" tyyliä, puuleikkauksia.

Rakennus ollut toimettomana vuosikausia.


Edesmeenneen Matti Kassilan yksi viimeisimmistä elokuvista filmattiin näissä maisemissa: Kaikki pelissä (1994).

Kassilahan oli täkäläisiä.

Aikanaan se tuli nähtyä, meni Capitolissa.

Nuori Satu Silvo esitti säpäkän naintikohtauksen.

Olin näytöksessä tytön kanssa. Rähäkkään päätyi sekin ihmisuhde.

Kassilan leffan stoori itsessään heppoinen, mutta pätkässä oli muistaakseni hyvää miljöökuvausta - nimenomaan täältä Haapamäeltä.

Tämä on sitä varsinaista Suomea!


Veturipuisto aivan aseman vieressä.

Vanhoja höyryvetureita, vaunuja - ja pari semmoista 50 -luvun (?) sinistä "lättähattua".

Toinen hyvässä kunnossa, ja maalissa.


Juuri tuollaisella tein matkaa Seinäjoki - Vaasa -välillä elokuussa 1981, opiskelemaan.

No, valtaosin hukkaan heitettyä aikaa, tietty, tuo "opiskelu".

Mutta samalla reissulla olen vieläkin.


Täällä Haapamäellä asui aikoinaan satoja rautatieläisiä.

Onhan tuossa tuo vanha veturitallikin jäljellä.

Nyt - silenzio. 

Aseman lähitienoon talot enimmäkseen tyhjinä, ikkunatkin monissa säpäleinä.

Tuo yksi kerrostalokin näyttää ihan hiljaiselta. Piha täynnä romua.


Lähdetäänpä käymään asema-alueelta "keskustassa".

Kas, tuossa on pylväässä karttataulukin.

Matkaa "keskustaan" joitakin satoja metrejä.


Sale.

Muutamia tyhjiä liikehuoneistoja.

Rinnettä vähän ylöspäin, niin löytyy Apteekki sekä Ossuuspankki.

Hiljainen on kylätie.


Salessa pari autoa pihalla.

Yritän jututtaa kassaneitiä:

"Mitä Haapamäelle kuuluu?".

Vastaus: "Rauhallista".

Rauhallistapa hyvinnii!


Jätän Haapamäen Saleen matkailueuroja 4,18.

Kävipä tuuri, siellä oli Reissumies -leipiä "punalaputettuina" -30%.

Mukaan tulevat molemmat.

Tässähän tuli säästyä, kiitos Haapamäen -reissun!

Lisäksi Salesta löytyy maustekurkkuja semmoisesa tynnyrissä.

Noukin liemestä matka-eväiksi mukaan kolme.

Kas, näinä hysteerisinä korona -aikoina vielä myydään "irtona" maustekurkkuja!


Takaisin asemalle.

Sieltähän se juna takaisin Tampereelle jo Seinäjoelta tuleekin.


Alle tunnin kesti tutustuminen Haapamäkeen.


Tuomio:

Perspektiivitön kylä, yksi sadoista. 

Viimeisenä poistuva sammuttakoon valot. 


(Tampere 12.4.2020)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttieni nettikauppa

Valkeakoski

Takaisin Valkeakoskella!

Toki bussin kyydissä tästä on tullut mentyä läpi kymmeniä kertoja, mutta ilman pysähdystä.

Tänään tarjoutui hyvä sauma palata Valakeakoskelle - tuttuakin tutumpaa seutua kesältä 1970... Vai oliko se 1971...

Ikimuistoinen heinäkuu Mallasmäen kesälukiossa, Pälkäneellä.

Tampereen linja-autoasemalta Valakeakosken Liikenteen paikallisbussi.

Eläkeläislippu edullinen, vain .

Eikä fillaristakaan peritä maksua!

Valkeakoski.

Suoraan tätä kulahtanutta linja-autoasemaa vastapäätä tuo sama talo, jossa aikoinaa sijaitsi paikallinen Alko.

15 - 16 -vuotias meikäläinen käveli pokkana sisään punkkuostoksille - hyvällä menestyksellä.

Tästä samalta linjikseltä lähdimme Mallasmäen kesälukiosta Jari Terin kanssa "karkumatkalle" Stadiin.

Kesälukion opettaja, runoilija-toimittaja Osmo Jokinen tuli samalla bussilla.

Osmo osti linja-autoaseman kioskista varmaan kilon aikakauslehtiä.

No niin.

Tuossa vatapäätä kulahtanauytt linjista on tuo sama kulahtanut talo, josta hiippailin ostamaan 15 

Voipaalan "Taidekeskuksen" sivurakennuksessa kesänäyttely "Cerameca 2020".

Tämä aittarakennus on varmasti aikoinaan ollut tärkeä talousrakennus.

Täällä on tehty jotakin  järkevää. 

Nyt on järkevä toiminta muuttunut järkyttäväksi touhuksi. 

Tuota keramiikkaa kun katsoo:

Voi Herran tähden sentään!

Täyttä humbuugia.

Ei mitään käyttötarkoituksia moisilla härpäkkeillä ja "installaatioilla".

Toki kaiken tuon roskan kiljutaan olevan "Taidetta". 

 

Ja - Härmlandiassa kun ollaan - kaikki nuo turhat "artesaanit" ja "Taiteen maisterit" ponnekkaasti vaativat yhteiskuntaa maksamaa puuhastelunsa. 

 

Niin, ja tietty koko sosiaaliturva ja eläkkeet päälle! Toki!

 

 

Kas, onhan tuon roinan joukkoon eksynyt joku Anu Pentikinkin tekele.

 

No, hän sentään on tehnyt elämäntyönsä KÄYTTÖ keramiikan parissa - mutta vanhoilla päivillään on Anulla kova hinku olla niin taiteilijaa, niin taiteilijaa, että!

(Tampere 9.8.2020)

shop.ArcticParadise.fi

Luotettavaa, vastuullista ja mitä ihmisläheisintä postikorttikauppaa netissä!

Virrat

Lottoarvonnan Virallinen Valvoja: Hannele Juusela Fan Club!

Lottoarvonta 23.7.2016:




"Virallinen Lottovalvoja" Hannele Juusela näkyy olevan back!


Eipä ole aikoihin ollut tilaisuutta kattoo suomalaista Lottoarvontaa - tämäpä yllätys!

Luulimme jo että henkilö, tämä Itäisen Uudenmaan polliisilaitoksen lupapäällikkö, olisi kadonnut jonnekin YLE -aikaan, mutta kas! Kuvioissa vielä nyt, kun Lotto on siirtynyt MTV:lle!

Sitkeä tyyppi, ei anna periksi! Pitää kiinni hommasta.

Varsin hyvin palkatusta pestistä, käytännössä ihan nollatason "työstä".

Muhkeilla korvauksilla. Tietenkin.

Varsin mukavaa palkanlisää!

Vaikka eihän se tuontasoisen virkamiehen palkka muutenkaan huono ole. Eduista puhumattakaan.


Way to go, Hannele!


No, olihan tuossa Lottoarvonnassa toinenkin "Virallinen valvoja", joku herra Jukka Hertell.

Kuulemma "Polliisihallituksen polliisitarkastaja".

Mitäköhän tuommoinen virkanimike pitää sisällään? Mitä tarkastellaan?

No, Jari Aarnion touhuja ei ainaskaan tarkasteltu...

Käytännössä ei ollenkaan. Ei kukaan.

Jari Aarnio sai huseerata kuin pukki kaalimaalla.

Vuosikymmeniä. 

 

Hannele Juusela oli jopa laittautunut tämäniltaista Lottoarvoantaa varten:

Oli pukeutunut semmoiseen lystikkääseen "shaaliin".

Varsin yleisöystävällistä,  tuollainen pukeutuminen!

Lottoarvonnan viihdearvo senkun nousee, kiitos Hannelen!


Tuokin, miten Hannele toivotti  Hyyyvää iltaa..

Ai että!

Jestas sentään, mikä suoritus! 


Ja sitten se numeroiden luku - Hannele sen teki, tietenkin.

Otti tilanteen haltuunsa. Suvereenisti!

Miehen osahan on nyky - Härmässä kadota jonnekin taka-alalle... Statistiksi.

Miten selkeästi Hannele numbat luettelikaan!

On tuossa ollut opettelemista, harjoittelemista!


Korvausta yhdestä lottokeikasta nuo tyypit saanevat jotakin muutaman satkun luokkaa. Plus matkakorvaukset jne., tietenkin.

Eli yhden numeron lausumisesta Hannele kumppaneineen saanee palkkiota jotakin vajaan satkun luokkaa...

Hyvää bisnettiä!


Veikkauksen slogan kuuluu:

"Suomalainen voittaa aina!". 

Oikeesti sen pitää kuulua:

"Virallinen Lottovalvoja voittaa aina!".    


Mutta tärkeintä, kaikkein oleellisinta tietenkin on:

Suomessahan ei siis ole korruptiota!



Mutta mitä jos....

Sitä ei edes tarvita!

Homma toimii muutenkin, ilman mitään "korruptiota" - vieläpä varsin mainiosti! 

Näillä rakenteilla...


Lotto, Alko, Apteekkilaitos... Jne...Jne...

Kaikki tämä - ja paljon muuta - on tietenkin tarkoitettu Kansan Parhaaksi!


Toki!



Muuten...


Mitäköhän Hannelen edeltäjälle ja oppi-isälle, legendaariselle Aulis Gerlanderille nykyään kuuluu?




(Scandic Hotel Lahti, 23.7.2016)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettikauppaa

Raiskaus Suomessa: "The usual suspect..."

MSN Uutiset 19.7.2016:


20 -vuotias nainen raiskattiin Espoon keskuksessa

Poliisi julkaisi epäillyn tarkemmat tuntomerkit:

"Epäilty on poliisin mukaan noin 30 -vuotias, noin 180 -senttinen musta mies, jolla on lyhyehköt ja kiharat hiukset. Hänellä on parransänkeä, ja hän puhuu englantia huonosti."


...


Miksiköhän tämä alkaa kuulostamaan niin tutulta?


Hei! Suomi monikulttuuristuu!


Tämähän on merkillistä - ilmoitetaan, että kyseessä on MUSTA mies! Eivätkös suvakit ole hereillä - missä viipyy heidän tavanomainen ininänsä "rasismista"?


"Ajattelivatkohan" Punaisen Ristin höppänä -tädit ja muut pakolaisbisneksen pyörittäjät, että Härmään tunkeutuneet  kymmenet tuhannet nuoret, riuskat ja kuumaveriset mustat miehet vuosia ja vuosikymmeniä pelkän NyrkkiKyllikin varassa Suomenmaassa loisisivat? 


Täydellä ylöspidolla, ilman työvelvoitetta, muuten. 



Eheiiiiii... Ei se niin mene. 


Maahantunkeutujat  haluavat - yllätys! yllätys! - hässiä!


Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla...


...


Jatkoa seuraa... 
 


(Kuusamon Tropikki, 20.7.2016)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttimyynti verkossa 

   

Tuli tappotuomio suomalaiselta naiselta ; Päiväretki Aegnalle

Heinäkuun ensimmäinen sunnuntai, 2016.


Kotona Tallinnassa kauniina kesäsunnuntaina ensimmäistä kertaa kai vuosiin.

On ollut raju työputki, ja se jatkuu ensi viikolla.

Ei perkele!

Ei tätä kestä Erkkikään! Elämme vain kerran!

Lähdetäänpä Aegnalle, paratiisisaarelle!


Vesta -lautta Kalasatamasta parin kivenheiton päässä kämpiltä lähtee vasta kympiltä.

Ehtii käydä kahvilla kämpän kanssa saman katon alla sijaitsevan PK Hotel Ilmarisen aamiaisravintolassa.


Reitti kulkee hotellin baarin läpi. 

Tapana on aina ollut hakea kahvikuppi ravintolasalista, ja nauttia se täällä baarissa. Poissa aamiashuoneen turistiruuhkasta.

Antavat meille saman talon asukkaille, "püsikliendeille",  vieläpä hyvän alenkin, kahvin saa hintaan 1,20. 

Aitäh!
 

Mutta mitä ihmettä?   

Baarin läpi aamiaissaliin kävellessä...

Tuon vakipöytäni ympärillä lojuu kolme suomalaisturistia - tyypillisiä "poroja" - jalat pöydällä!

Pysähdyn ehkä kolmeksi sekunniksi, ällistyneenä, katsomaan näkymää. Eipä ole moista PK Hotel Ilmarisessa ikinä tullut nähtyäkään.Tämä on neljän tähden hotelli, joka ei edes kohdenna markkinointiaan suomalaisille.

Viisasta kyllä. Suomalaisjuntithan karkoittaisivat muut asiakkaat.

Joukon ainoalla "naisella"  on vielä tässä vaiheessa sen verran tolkkua, että samassa nopeasti laittaa jalkansa alas. 

Joukon vanhempi, isomahainen mies toteaa kovalla äänellä jotta "What?".  

Jatkan matkaani ravintolasaliin, kahvia noutamaan.  

Tuttu, kiva tarjoilijaneitonen kahvimasiinan vieressä toivottaa Tere hommikust!

Annan hänelle vitosen, ja jatkan vapaana olevaan pöytään. Salin perältä löytyy, verholla erotettu äskeisestä baarista.

Kun istun alas, huomaan että verho on osittain läpinäkyvä.

Suomalaisjuntit noteeraavat tuloni. Sitten alkaa tapahtua.

Nainen huutaa:

"Duu juu hääv prooplem?".

Jatkan kahvinjuontia. 

Entistä pääministeriä Harri Holkeria lainataksemme: "Minä juon nyt kahvia!".

Kuten arvata saattaa, akka ryntää paikalle. Istuu pöytääni kiukusta punaisena. Jatkaa enklantinsa solkkaamista. 

Sanon akalle suomeksi: "Ai sä osaat vähän enklantiakin?".

Ämmä hämmästyy kuultuaan suomea. Alkaa tilittämään, jotta "osaa englantia varsin hvyin, koska on käynyt englantilaista koulua".

Siis omaa kouluani. En kuitenkaan mainitse tästä huuhkajalle mitään. 

Sen sijaan totean tyypille."No et sä ainakaan oppinut siellä mitään!". 

Harakan raivo yltyy yltymistään.

Kysyy, olenko Viron Mafian päällikkö (parta oli ollut monta päivää ajamatta). 

Alkaa juomaan kahviani! 

Ilmoittaa, että hänen tekisi mieli heittää kahvit vasten naamaani! 

Vastaan luuskalle, että vaikea minun on häntä estääkään. Seuraukset ovat sitten kokonaan eri asia.

Suunnilleen tässä vaiheessa toinen miehistä, se vanhempi, ilmestyy verhon takaa tilanteeseen mukaan.

Akka alkaa heti tietenkin valittamaan hänelle. 

Herra on ilman kenkiä.

"Mihin sä oot kenkäs jättäny?", tiedustelen.

"Unohtu vessaan!".

"No niinpä tietysti!".

Samassa viereinen keittiön ovi aukeaa ja tarjoilija, jolle vitosen olin antanut, palaa vaihtorahojen kanssa. Tässä vaiheessa olen jo noussut seisomaan. Varotoimenpiteenä, jos se kahvi tosiaankin alkaa lentämään...

Tarjoilija katsoo tilannetta hämmästyneenä.

Kerron hänelle - eestiksi - että nainen ilmestyi pöytääni litkimään kahviani.  

Suomalaisämmä menee entistä enemmän sekaisin, kun puhunkin kaiken lisäksi vielä eestiä. Hänhän oli varustautunut pärjäämään tilanteessa sillä enklannillaan. Otus yrittää jotakin eestiksi solkata, muttei siitä mitään tule.  

Huomaa sitten lähteneensä "soitellen sotahan" - ihmiset, rauhalliset ulkolaiset turistit ravintolasalissa ovat tietenkin jo alkaneet reagoida selkkauksen. Päitä kääntyy.

Räyhääjänainen "kavaljeereineen" poistuu verhon taakse, baarin puolelle. Jupisemaan. 

Juon kahvini - siis tarjoilijan tuoman uuden kahvin - loppuun ja nousen. Suunnistan kotiini pakkaamaan päivän Aegnan -reissua varten. Kulku käy noiden votkaturistien ohi. 

"Toivottavasti kahvi maistuu - sinä maksat nimittäin siitä!", totesin akalle. 

Sinne jäävät jurnuttamaan.

...

Niin, suomalaisia joutuu Tallinnassa usein häpeämään silmät päästään. 

Ennen muinoin pahimpia häiriköitä olivat miehet - nuo kuuluisat votkaturistit.

Nykyään kaikkein kauheimpia ovat naiset, nuo kullannuput - kuten nytkin.

He syttyvät silmittömään raivoon kuullessaan sanan "Ei!".

Tänä aamuna riitti kolmen sekunnin ällistynyt katsominen, kun naisella oli jalat pöydällä.

Tuloksena selkkaus ja tappotuomio.      

...

Pakkaamisen jälkeen jää vielä hetki aikaa. Vesta -laiva lähtisi vasta 10.00.

Menen  resepsuuniin pahoittelemaan tapausta.

Vastaaanoton virkailijat alkavat kohteliaaseen eestiläistyyliin pyytelemään minulta anteeksi.

Kertovat, että kyseisen herrasväen kanssa on ollut "muitakin ongelmia", eikä heitä oteta hotelliin sisään.

... 


Vesta -lautta lähtee siis kympiltä Aegnalle.

Eilen oli lauantai, ja Kalaturg. 

Matkaeväinä on siis veilä eilisiä ostoksia, erilaisia kalatuotteita. Mm. sitä erinomaista kalakabanossia. . 

Lautta on melkein tyjhjä, vaikka on heinäkuu. 

Tallinnalaiset eivät nimittäin juurikaan arvosta Aegnaa. 

Kumma juttu sinänsä.

Paratiisi aivan lähellä, noin tunnin lauttamatkan päässä. 

Edestakainen piletti fillarin kanssa alle kasin.

Jos on Tallinnaan virallisesti asukkaaksi rekisteröitynyt, ovat matkat jopa ilmaiset - sillä edellytyksellä, että lautassa on tilaa.  

Tuttava kertoi, että arvostuksen puute johtuisi siitä, että Aegna neukkuaikoina oli jonkinlainen Komsomol -nuorten ja pioneerien  leirikohde. 

Vanhemmat tallinnalaiset muistavat nuo ajat - ja siksi karttavat saarta.

Nuoremmat taas...

Heille Aegna taitaa olla liian lähellä - Ibizaa ja  Rhodosta sen olla pittää!

... 


Kapteeni kutsuu koppiinsa juttelemaan.

Hänen mukaansa eestiläisten väkiluku on vain noin 700 000 henkeä - muuta ovat eestiläisittäin ilmaistuna "sisserändäjiä", eli "maahanmuutajia", eli erilaista Homo Sovieticus - väkeä.

Kun mainitsen kapteenin väitteestä kansimiehelle, kommentoi hän:

"See oli tema arvamus".

Eli yksimielisyyttä ei ole.  

...

Aegnan sadamassa lähden - ainoana laivalla saapuneena  pyöräilijänä - kajjaa pitkin kohti tutun saaren sisäosia.

Ohitan muutaman suomalaisnaisen ryhmän heidän vasemmalta puoleltaan, hyvän välimatkan päästä kiertäen.

Heti alkaa jupina.

"Voi kauheat akun tuo pyöräilijä ei käytä kelloa!".

Niin, niin...

Mihin erityistä kontrollia enää Suomessa tarvittaisikaan - nuohan tekevät sen itse!

No, kohta olen kuitenkin jo tämän rakkaan saaren metsissä.

Tutut kuvauskohteet tulee käytyä läpi - ei anna aihetta toimenpitteisiin. Väärä valo. Ja lisäksi se kaikkein vehrein vihreys on jo poissa, näin heinäkuun alussa.

Ensi vuonna pitää yrittää päästä käymään muutamaa viikkoa aikaisemmin.


Löydän kuitenkin lepopaikkani metsän siimeksestä. Tänne on hyvä nukahtaa, sadeviitan päälle, toviksi. Kukaan eikä mikään häiritse!

Herätessä tuntuu hetken siltä, että tällaista varmaankin on Taivaassa.


Tuorein voimin aloitan taivalluksen kohti tuttua uimapaikkaa, hiekkarantaa niiden pienten dyynintapaisten takana.

Tyhjällä metsätiellä kohtaan saman suomalaisnaisten porukan. Siellä he kartasta ovat pysähtyneet tutkimaan reittiä. Pulina ja setviminen on kova.

En malta olla heidän ohittaessani livauttamatta:

"Voi kauhea kun on tuo pyörän kello epäkunnossa - nyt on liikenneturvallisuus vaarassa!".

Seuraa hermostunutta "naureskelua" - naiset haluavat tuoda esiin, että "kyllä he ovat huumorintajuisia" - eivätkä selvästikään ymmärtäneet pikkiä. 


Rannalta löydän uimapaikkani. Tässä on hyvä. 


Eipä aikaakaan, kun naisjoukko saapuu vähän matkan päähän, kova-äänisesti. Minua he eivät huomaa rantakasvillisuuden seasta.

Kauhea mekkala päällä, heillä.

Miksi on pakko koko ajan huutaa?

No, onneksi he päätyvätkin tekemään  tukikohtansa kauemmaksi. 

Säästyn siis noiden keski-ikäisten pullukoiden, kulahtaneiden naissruhojen näkemiseltä. Huh!


Aika kuluu nopeast uidessa ja makoillessa. 

Täältä on hieno näkymä Tallinnan kaupunkiin. 


Koittavi kotiinlahdön hetki.  

Lauttaa odotellessa hauska heittää läppää sataman Vabatahtlik reservpäästerühman porukan kanssa.

Sitten tuossa bryggan vieressä on kioskikin. 

Komea kolmekymppinen eestitär, jolla nuori apulainen, ja pienokainen rattaissa kopin takana nukkumassa.

Mukava jutella heidänkin kanssaan. 

Kaunis nainen, tuo eestitär, ja miten naisellisesti ja mitä suurimmalla riemulla hän käykään välillä skidiä katsomassa. Todellinen äitityyppi.

Täällä on myynnissä Premian / Tallinna külmhoone As:n jätskejä. Nyt testataan tuo uutuus, "Eriti rammus". 

Naiset opettavat nimen merkityksen: Se lienee suomeksi suunnilleen "Erittäin maukas". 

Toden totta - tämä jätski on kuin onkin tuhtia kamaa!

Kaiken kukkuraksi tästä kiskasta saa ehkä postikorttiasiakkaan asiakkaan ensi suveksi.


Takaisin kotona käyn vielä PK Ilmarine -hotellin respassa pahoittelemassa aamun kahakkaa.  

Se vaalea lapsenääninen tyttö, joka on työskennellyt respassa useita vuosia, kertoo että erityisesti aamuisen seurueen nainen oli käyttäytynyt tavattoman ikävästi.

"Tema oli nii bravaadne!".


Taas tuli vastaan uusi sana. 

Sanakirjasta sitä ei löydy, mutta päättelemällä ja tutuilta kyselemällä asia selviää.

Kantasanana lienee jokin latinalaisten kielten bravado -sanan muoto.

Tarkoittanee jotenkin meluavaa, suureellista, räyhäävää, tms. 

Enklannin "bravado" = "uhmamieli, mahtailu".


Eestissä noita lainasanoja riittää - moninkertaisesti sen mitä suomessa! 

Tuli opittua yksi uusi eestinkielen sana!  


Mutta summa summarum:

Jah!

Kyllä Eestissä joutuu useinkin häpeämään omien maanmiestensä touhuja.

Nykyisin - "Suomalaisen Miehen" tultua jo sisäsiistiksi "opetetuksi" - koko ajan entistä enemmän Suomi-Tytön häiriköinnin johdosta.

Erona se, että noita suomalaisia naisia ei pidättele mikään. Kuten tapauksessa havaitsimme.

Suomalaisten naisten agressiivisuus - siis pahoinvointi - on aivan huipussaan.  




Ai niin...

Google -haulla: 


Aegna Paratiisi

löytyy jonkun suomalaisen fotarin Baltic Guide -lehdessä ilmestynyt juttu Aegnalta muutaman vuoden takaa. Kuvineen.


Check it out!






(Tallinn 3.7.2016)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettimyyntiä