20.12.2019

"Kestävän kehityksen sertifikaatti" juppi -Rukalle - vastenmielistä ja iljettävää



Voi hyvänen aika sentään, mitä posketonta jeesustelua!

Ei mittään rajjaa!


Kaleva 17.8.2019:

Kuusamon Matkailuyhdistys haluaa kestävän kehityksen sertifikaatin Ruka-Kuusamo -alueelle.



No nyt noi teeskentelijät tietenkin ovat lähdössä mukaan tuohon kuvottavaan vastuullisuus -huuhaaseen!

Pitihän se toki arvata.

Kalevan jutussa kuva roskiksen ympärillä hääräävästä, massiivisiin mittasuhteisiin paisuneesta Rukapalvelun  Jouko "Jokke" Kämäräisestä. 

"Erityyppisissä sertifikaateissa, joita matkailutoimijoiden nyt odotetaan hankkivan, on ympäristön lisäksi myös sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävyyteen liittyviä painotuksia. Näistä kuitenkin luonto korostuu hyväksytyn sertifikaattilistan mukaan vastuullisuudesta puhuttaessa."


Oh My God, mitä sontaa!


Vertailukohtaa voi lähinnä hakea Keski-Ajan anekaupasta:


Syntiä saa tehrä niin perkuleesti - kunhan vaan maksaa siitä!


Kun raha kirstuun kilahtaa,

 niin sielu taivaaseen vilahtaa!


Eikös niin?


Muuten valistunut arvaus:

Nuista "vastuullisuus -sertifikaateista" pitää maksaa!

Nuita värkkäilevät ne Piäkaupunnin mainos- ja mediatoimistojen trendikkäät  30 + lattenaiset. 

Ne, joita voi nähdä kokonaisen salillisen yhdellä kerralla vaikkapa Bulevardin Indigo -hotellin lounaspöydän ympärilllä.

Liha kyseiseltäkin lounaalta tietty loistaa poissaolollaan.

Eipä silti, ei tuollakaan miehiä juuri enää näy.


Trendi-akat ovat kekanneet itelleen ovelan rahastusautomaatin!

Onnittelut!


Samasta jutusta:

"Rovaniemen moottorikelkkasafareilla voi jo maksaa kompensaatiomaksuja, kertoo Kämäräinen".

Hei! Tämähän on täydellistä!


Kaikki tämä tilanteessa, jossa tuo juppi -Ruka sinänsä on jo ympäristörikos.

Kaikki tämä tilanteessa, jossa joka ikinen juppi -Rukalla pörräävä Etelän Vetelä (no, ovathan Pohjoisen nyky -paikalliset useasti vieläkin vetelämpiä) on jo lähtökohtaisesti eko -terroristi.


Elokuussa 2019 Kuusamon Kantojärven rannalta noukitut lumikvartsit. Valkeat kivet ruskean mönjän peitossa - kiitos juppi -Rukan alapuolisten järvien satojen mökkien "päästöjen".
 
Sitten juppi -Rukan matkailuväki paasaa jostakin "Kestävän kehityksen sertifikaateista!".


Ei oo rukalaisten jeesustelulla rajaa, eikä määrää!


Matkailuväki houkuttelee juppi -Rukalle suihkukone -turisteja ympäri maailman.

Mässäilemään ja sontimaan. 

Moottorikelkoilla päristelemään.

Sitten koittaapi kilven kiillotuksen vuoro.

Yhtäkkiä kaikki onkin niin saatanan "vastuullista" ja sertifikoitua.

Hyi helevetti!


Kuinka ne kehtaa???




                                                    Lapsuuteni ihana Kantojärvi

Vesi juomakelpoista. Kesäöiden hiljaisuus täydellistä. Mitä nyt käki vähän kukkui, ja rantasipi visersi.



(Kuusamon Tropiikki 21.12.2019)

ArcticParadise.fi

Postikorttini netistä



17.11.2019

Epstein -skandaali: Prinssi Andrewn kootut selittelyt; Susan Ruusunen, Natascha Kampusch



Oh Happy Day!


Kävipä mieletön Joulu,  että satuimme juuri tänään, tänä nimenomaisena iltana, olemaan telkkarin ääressä!

Euroopan -rundi alkaapi kohta olemaan loppusuoralla - aamulla alkaa kotimatka.

Viimeinen ilta täällä tutussa Karlsruhen -tukikohdassa, Hotel Greifissä.

Mitä proggista BBC tarjosikaan!

Kaikkien aikojen viihdettä!

Prinssi Andrewin haastattelu, aiheena Epstein -skandaali!


Harvoin - jos koskaan - on saatu nautisekella näin upeasta kiemurtelusta kameran edessä!

Kymmenien miljoonien silmäparien vahtiessa jokaista kasvojenilmettä!

Äijä mokasi ihan totaalisesti!


Pahempaa PR -fiaskoa ei ole mahdollista edes kuvitella! Mielikuvitus ei riitä!

Tietenkin toi ukkeli kuului hyvän ystävänsä Jeffrey Epsteinin ja kumppanien panorinkiin.

Milloin Nykissä, milloin Lontoon clubeilla, milloin Bahamasaarilla.

Tietenkin se käytti tilaisuutta, Epsteinin tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen!

Ja kivaa oli!

Aikansa.


Nyt pitää arvon Rinssin sitten valehdella - että korvat heiluvat!

Ukko kiemurtelee tuolilla, silmät muljahtelevat kuin teuraaksi menossa olevalla mullivasikalla.


Duke of York oli Epstein -vuosinaan jo vakiintuneessa avioliitossa, pari tytärtäkin, joten ihan ymmärrettävää että nuorta lihaa alkoi tekemään mieli.

Mikäs sen luonnollisempaa.

Kuka sitä nyt omaa vaimoaan jaksaisi jyystää, pitempään.


Keississä -ja Rinssimme selittelyissä - mehukkaita yksityiskohtia riittää.

Heppu väittää ettei oo koskaan tavannut tuota syyttäjäänsä,  Virginia Roberts Giuffre  -neitoa, tuolloin 17 -vuotiasta.

Neitoa, jonka kohtaamisesta Andrewin kanssa  löytyy kuvakin - jota tämä mallikelpinen perheenisukkimme tietty väittää "väärennökseksi".

Tyyppi tarinoi edelleen, ettei olisi "voinutkaan kyseiseen kohtaamiseen osallistua" - sattui nimittäin juuri silloin olemaan ostamassa tyttärilleen purtavaa Pizza Expressistä.

Niin niin...


Se ainakin on selvää, että Andrewn tapauksesta riittää iloa pitkäksi aikaa!


Cheers, Your Royal Highness!

Carry on!


x


Niin...

Juolahtipa tässä mieleen pari muutakin kerrassaan mainiota telkkuhaastista tässä vuosien varrelta...

Susan Kuronen-Ruusunen! Pääministerin morsian!

Kohuhaastis tuli nähtyä Tallinnassa. Ikimuistoinen!

Olisko ollu 2005?

Iltapäivällä oli ollut hierontaa - ja tullut nukahdettua sinne pöydälle, piikkimaton päälle selälleen.

Suloiset unet.

Sitten illalla hieno hotellihuone Olümpiassa spesutarjouksena, vain 50,- ! Super!

Sisältäen aamupalan, kuntosalin sekä bastun!

Tuli asettauduttua oikein kunnolla nojatuoliin proggista vuottamaan, vesi kielellä.

Viinipullon kanssa, tietty.

Huoneesta upea näköala iltaiselle Liivalaia -kadulle alas.

Plaisir! Nyt nautitaan!


Puhdasta nautintoa haastattelu olikin! Hyvää settiä!

Tosikkomaisen paasaaja-raittiusmies-pääministeri Matti Vanhasen kulissit romahtivat että rytinä kävi.

Tajusimme heti alussa, että nyt ollaan Uuden Ajan Kynnyksellä. 

Mitä noiden poliitikkojen yksityiselämään, heidän harrastamaansa kusetukseen ja "nauttimaansa arvonantoon" tulee.

Entiseen ei ole paluuta. 


Isku oli Vanhaselle niin kova, että haastoi jopa entisen hoitonsa sekä myös Pääministerin morsian -kirjan kustantajan oikeuteen asti!

Kertoo tyypistä jotakin. Oikeastaan kaiken oleellisen. 

Mokasi itsensä niin pahasti,ettei poliittisiin huippuvirkoihin sen jälkeen ole ollut asiaa.

Huolimatta tuosta tyrkyllä-olostaan. Presidentin virkaan.


Tavattoman hauska yksityiskohta keississä oli tuon Pääministeri Vanhas-Matin valehtelu kysymyksestä, missä hoitonsa tapasi:

"Ikean jonossa Espoossa".

Paskan marjat!

Susan kertoi tutustuneensa Mattiin - netissä!

Siis Pääministeri vonkaa seksiä netissä!


Entä ihimissuhteen Susan Kuronen-Ruusunen / Matti Vanhanen rahaliikenne?

Jossakin vaiheessa ilmeni, että raha tosiaankin oli liikkunut.

Joku "laina" kuulemma Masalta Susanille, "pitopalveluyrityksen perustamiseen".


Nyt kiinnostaisi tietää:

Jos kymysyksessä tosiaankin "laina", onko maksettu takaisin?

Onko ilmoitettu verottajalle korot jne?


Entä jos olikin kysymyksessä lahja? 

Lahjaveroilmoitus?


Niin tai näin...

Eihän Pääministerin asemassa oleva henkilö tietenkään Suomessa maksa seksistä, vaikka pillua netissä vonkaisikin.

Eihän?

Toisin väittäminen - edes vihjaaminen - olisi tosi törkeää toimintaa!

Hyi!


Sitäpaitsi totesihan tuolloin Härmässä visiteerannut Ranskanmaan presidenttikin, jota Masa on "Euroopan seksikkäin pääministeri".

Tuollaisen komplimentin tullessa nimenomaan fransmannin suusta, onhan siihen toki uskominen!


Iliman muuta!



Huippujuttu!


Kyllä Kansa tietää - ja muistaa!



x



Tapaus Natascha Kampusch?


Niin.

Ikimuistettava haastattelu oli tuokin. Kun neiti Kampusch "vapautui".


Meikäläisen kämppä oli silloin vielä Suomessa, Töölössä, eikä telkkua ollut.

Sattumoisin tuli kuitenkin juuri sinä nimenomaisena iltana oleskeltua Scandic Simonkentän aulassa.

Siellä oli Pitkäsen postikorttiteline, sekä ilmainen asiakaspääte, tulostusmahdollisuuksineen.

Täydellistä!

Siis sitä aikaa, kun Scandic -ketjussa vielä noita asiakaspääteitäkin oli.

Nythän ei ole enää, ei myöskään postikorttitelineitä.

Näin ovat johtajat parhaaksi katsoneet.


Tuona iltana väkeä pyöri aulassa siihen malliin, ettei henkilökunta ehtinyt kiinnittää huomiota yhteen heppuun, joka liimautui telkun ääreen.

Heti haastattelun ensi hetkestä nousi tunne, ettei keississä ole kaikki niinkuin tässä yritetään uskotella.

Kovin haparoiva ja epäuskottava oli "uhrin" esiintyminen.


Sitten tapauksen yksityiskohtiin vähän enemmän paneutuessa....

Stoorissahan oli  - ja on edelleen - lukuisia ammottavia aukkoja. 

Esimerkiksi:

Miksi "uhri" pakeni vasta nyt - kun hänellä olisi ollut mahdollisuus "pakoon" aikaisemmin useita kertoja:

Yhteisillä retkillä eri hiihtokeskuksissa "kaappaajansa" kanssa.

Shoppailureissuilla kauppakeskuksissa - "kaappaajansa" kanssa...  Jne.

Miksi tyttö purskahti itkuun "itsemurhan tehneen" (siitäkin on epäilyksensä) "kaappajansa" kuolemasta kuultuaan?


Entäs tämä: 

"Even more bizarrely, in the hours after her escape, she asked police if she could be taken into the mortuary where her captor's remains were waiting for forensic tests and eventual burial.

To the astonishment of the officers, she threw herself over his body and wept".


Lähde: NZHerald.co.nz 20.5.2010


Häh?


Miksi tyttö vaalii Wolfgang Priklopil - "kaappaajahirviönsä" muistoa?

Miksi tyttö yhä suurimmaksi osaksi ajastaan elelee tuossa "kauhujen talossa", jonka sai Priklopilin jäämistöstä (testamentti?).

Tyttö ei ole koskaan solminut "kaappauksensa" jälkeen parisuhdetta, nuori nainen. Sensijaan kuvista päätellen syöpötellyt BIG TIME.

Satsaa "kauhujen talon" ylenpalttiseen siivoamiseen.

Miksi N.K. vuodesta toiseen on säilyttänyt Priklopilin kuvaa käsilaukussaan?

Miksi välit omaan isään, Ludwig Kochiin, ovat poikki - isän sanojen mukaan kunnes tyttö kertoo totuuden.

Mitä ovat nämä sinnikkäät huhut korkean tason pedofiiliringistä, poliisikorruptiosta sekä murhista?

Jne. jne.


Natascha Kampuksen stoorissa vastuu siirtyy kuulijalle!


Juttu haisee kilometrien päähän!

Mutta suorastaan erinomaista viihdettä - tuokin haastattelu ja kaikki mitä on tullut ilmi sen jälkeen.



Entä mistä kaikissa näissä kolmessa keississä, erilaisine outoine kiemurteluineen, lopulta on kymysys?

Hässimisestä, tietenkin!

Mistäpä muustakaan. 

Koska sitähän se kaikki on: 

Rakkautta rakkautta vaan!



He halusivat vain rakastaa. Omilla karuilla tavoillaan. 






(Karlsruhe 17.11.2019)

ArcticParadise.fi

Postikortteja internetistä



24.10.2019

Punaisen Ristin Sanomatalon veripalvelutoimisto: Hyvästi!

Miten kertoa kaikki nämä tarinat,

jotka mulla on hallussani?



Olipa hirvittävä käynti tuolla Punaisen Ristin Sanomatalon Veripalvelutoimistossa.

Aivan kammottavaa.

Tonne mua ei saa enää kilon kappaleinakaan!


Pakko oli kuitenkin mennä, kun jostakin syystä ei koko kesänä kerinnyt Tampereella, Turussa tai Kuopiossa käydessä noihin paikallisiin verenluovutuspaikkoihin.

"Paha veri" eli "vanha veri" oli saatava pois. Jotta verenkierto"systeemi" uusiutuu.


Se Kultainen Sääntöhän kuuluu:

Älä vaan Herran tähden missään tapauksessa mene nyky -Helsingissä tekemään mitään sellaista, jonka voit tehdä jossakin muualla. 

Missä vaan muualla! 



No, tämä oli taas hyvä esimerkki em. säännöstä. 


Heti ovella ilmeni, että paikassa on aivan kauhea jono.

Päätimme siitäkin huolimatta mennä - lehtiä oli mukana luettavaksi.

Siinä kahvia juodessa olisi aikaa ajatella, ja suunnitella asioita...


Heti vastaanottotiskillä pyyhälsi tuskaisen näköinen heppu pois salista, kohti ulko-ovea.

Todeten, että jonotus on niin toivottoman tuntuista, ettei enää pysty jäämään venttailemaan.


Kyllä sitä odotusta sitten piisasikin!


Joskus ehkä 25 minsan jälkeen kutsuttiin koppiiin hemoglobiinin mittaukseen ja siihen "haastatteluun".

"Haastattelu" noudatti tuota nyky -Suomessa varsin tutuksi tullutta kaavaa:

Toistoa toiston perään.

Jankuttaminen jättää asiakkaan ihmettelemään, kuka tässä oikein on se hölmö?

Pidetäänkö asiakasta ihan torvelona, kun jo vastattuja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan tivataan.

Vaiko nuo kyselijätkö niitä tomppeleita ovat?



Ilmapiiri kiristyi entisestään - ei se karsean odottamisen jälkeen mikään hyvä ollut "haastattelun" alussakaan.

Tuolilta noustessa oli pakko kysyä tuosta tässä verenluovutuspisteessä käytössä olevasta "kahden kaistan" systeemistä.

Että onko tosiaankin niin, että tämmöisen tolkuttoman jonotuksen välttämiseksi olisi tilattava aika?

Ajan varanneille tuolla tosiaan on "ohituskaista".


Tähän hoitaja alkoi sopertelemaan juuri kuten jokaisessa suomalaisessa organisaatiossa on moninkertaisin koulutuksin ja kurssituksin opetettu:

"Niin, niin, ei meillä yleensä ole jonoa, mutta joskus näin työajan päättyessä... Pientä ruuhkaa...".

Höpö-höpö.


Niin, nykyäänhän usein tyontekijöille opetetaan jopa vuorosanat.


Sitten vielä about parinkymmenen minsan jonotus ennenkuin varsinaiseen pikku operaatioon pääsi.

Sama hoitaja seurasi, kireän tunnelman vallitessa.

Kysymykseen, kummasta kädestä otetaan, sai hoitaja vastauksen:

"Aivan samantekevää". 

Naama meni hänelle mutruun, entistäkin enemmän.


Hoitsu alkoi värkkäilemään "suonen etsinnän" kanssa.

Vaikeaksi meni. Taas tuokin.

Paineli ja paineli käsivartta.

Mutisi jotakin. Otsa kurtussa.

Ja - Suomessa kun ollaan - säntäsi hakemaan "apua".

Kaksi hoitajaa siinä sitten hääräsi ympärilla, ja alkoivat tekemään "tikusta asiaa".

Kysyivat, kummasta kädestä asiakas on "yleensä" luovuttanut?

Vastaus kuului:

"En osaa sanoa. Olen ollut luovuttaja yli 40 vuotta, enkä ole pitänyt asiasta kirjaa".

Vaivautunut hiljaisuus. 

Ensimmäinen, avuttoman oloinen  hoitaja häipyi, piti varmaan asiakasta "liian vaikeana".

Seuraavalla hoitajalla ei sitten lopulta ollut minkäänlaisia vaikeuksia tuon yksinkertaisen toimenpitteen kanssa. Tuo ensimmäinen hoitaja vaan teki kaikesta niin vaikeata, niin vaikeata.

Lepotuolista noustessa oli Punaisen Ristin Sanomatalon verenluovutustoimistoon saapumisesta kulunut melkein tunti.

Sillä lailla!


Entäs sitten ne kuuluisat "tarjoilut"...? 

Täyttä farssia.

Itsepalvelu, tietty - sehän on selviö.

Jääkaapissa erilaisia sellofaaniin käärittyjä känttyjä.

Valitsin kalkkuna-eräänlaisen-"Reissumies"-tyyppisen.

Kylmä oli siis, ja muutenkin aivan onneton esitys.

Kahvi, sitten... 

Semmoinen "hieno" automaatti. 

Varmaankin maksanut maltaita ja - jos laitetoimittaja on fiksu, mitä ei ole syytä eppäillä - härvelistä koituu säännöllisiä hoito/huolto/ylläpitokuluja.

Kahvi huonointa mitä on miesmuistiin saatu. Kahvin IRVIKUVA.

Lisäksi - kylmää!

"To add insult to injury...". 

Kokonaisarvosana "tarjoiluille": Nolla!

Miten tuollaista "tarjoilua" kehdataan edes pitää esillä?

Miljuunien voittoa takovasssa monopoli -organisaatiossa?


Ei enää ikinä SPR:n Sanomatalon verenluovutuspisteeseen!


Mainittakoon, että useissa muun Suomen veripalvelupisteissä tarjoilut ovat olleet aivan toista luokkaa. 

Tosin häätyy rehellisyyden nimissä myöntää, että kirjoittajan kokemuksiin em. teeemasta tuli välillä vuosien tauko.

Suomesta poismuuton jälkeen, keväälla 2011 SPR:n Veripalvelusta nimittäin suvaittiin ilmoittaa, ettei herran palveluja enää kaivata.

Syy: Suomalaisen osoitteen puuttuminen.

Perusteluksi mainittiin edelleen, että "Kun Teitä on niin vaikea tavoittaa...".

Jaaha.



Sitten kuluvan vuoden keväällä Tampereen veripalvelupisteen ohi kulkiessa juolahti mieleen tarkistaa, onko kyseisessa jäykkäniskaisessa linjassa tapahtunut muutoksia.

Olihan niitä.

Nyt ulkolaisenkin osoitteen omaava kelpasi luovuttajaksi.

Kuulemma EU -säännöt edellyttävät tätä. Riittää, kunhan on EU:n kansalainen.

Hyvä, EU!

Malliesimerkki siitä, miten joskus omat uppiniskaiset viranomaisemme saadaan ylikansallisen lainsäädännön avulla ruotuun.


Tuosta tulikin mieleen, että täytyypä käydä  Tukholmissa tsekkaamassa, onnistuisiko verenluovutus taas sielläkin.

80 - luvulla tuli Karolinskassa käytyä vuosia, sieltä sai hyvät kaffeet ja jopa hieman fyffeäkin.

Homma loppui sitten AIDS -hässäkän johdosta. 

Olisi pitänyt kuulemma olla ruåttalainen henkilőtunnus.

Kun Suomessa ovat EU -säännőkset nyt saaneet muutoksen verenluovutuksen kuvioissa aikaan, niin miksei Sveduissakin?

Palataan asiaan.


Tampereella oli keväällä mainiot tarjoilut.

Helsinkiin verrattuna ihan toista luokkaa. 

Jonottamisaika luovutukseen noin viisi minsaa.

Rupattelu tärkeilemättömien manselaisten hoitajien kanssa mukavaa - kysehän siis EI ollut syntymäkaupungistani Helsingistä, missä kaikki ovat nykyään niin olevinaan, niin olevinaan.

Ja hirrrveä kiire! 

Olevinaan, ainakin.  

Jonnekin!


Mieleen jäi takavuosina - ennen em. tilapäiseksi osoittautunutta Mustalle Listalle joutumista - monet hyvät tarjoilut ympäri Suomea.

Hapankorppuja, juustoa, metvurstia. pullaa - hyvää kahvia!

Siis kunnollista, pannussa keitettyä, pannusta itse kaadettavaa - ei mitään tuollaista Sanomatalon veripalvelupisteen moskaa. Kahvin irvikuvaa!

Kerran Mikkelissä kesälla oli tarjolla jopa jäätelöa.

Vieläkin on vesi kielellä!   


x


Mielenkiintoista googlata tuota Suomen Punaista Ristiä, ja sen Veripalvelua.


Veripalvelussahan paljastui isot epäselvyydet muutama vuosi sitten.

Kiitos kähminnän julkitulosta kuului - taas kerran -  MTV:n 45 Minuuttia -ohjelmalle.

Kalustohankinnoissa oli suhmuroitu BIG TIME.

Oikeus päätti jättää teot tuomitsematta.  

Syytekynnys kuitenkin ylittyi, ja sotkusta koitui suurta imagohaittaa.

Veripalvelun silloinen johtaja Jukka Rautonen irtisanottiin. 

"Hallitus teki johtopäätökset sisäisestä tarkastuksesta". Lähde: Yle Uutiset 9.11.2010



Toisaalta emo -SPR:n toisissa sotkuissa edettiin tuomioonkin asti.

Taloussihteeri (nainen, tietenkin) tuomittiin yli kahden vuoden ehdottomaan tuomioon lähes puolen miltsin kavaltamisesta.

Kyseessä oli vuosikymmeniä rahaliikennettä hoitanut "luottotyöntekijä". 

Rahat eivät kuulemma olleet menneet "mihinkään erikoiseen" - kulutukseen vaan. 

Rahapeliautomaatteihin? Kenkäostoksiin?

Nainen tuomittiin lisäksi "palauttamaan fyffet".

Uskottavaa, että palautti? Että mitään löytyi?

Vitsi-vitsi!


Kuvaavaa, että kavallusta ei vuosikymmeniin edes huomattu. 

Mitäpä sitä pikkusummista - muutamista sadoista tonneista - kun rahaa SPR:llä on niin että ranteita pakottaa!


Aivan viimeisimmät tiedot kertovat, että ehkäpä "pinnan alla kytee" kuitenkin ja jonkinlaista kilpailua Punaisen Ristin verenluovutus -monopolille sittenkin olisi ilmaantumassa.

Tämä olisi hienoa.

Myös siksi, ettei meidän, jotka emme SPR:n  toimintaa muutoin kaikilta osin hyväksy, tarvitsisi verenluovutuksessa olla tekemisissä järjestön kanssa.

Järjestön, joka - paitsi että tekee niljakasta bisnestä ilmaiseksi saamallaan verellä - hyysää maahanmuut... siis maahantunkeutujia. 

Lahde: Satakunnan Kansa 28.3.2018



Niin...

Silkkihansikkain SPR:aa on mediassa käsitelty, enimmäkseen.


Googlaamalla löytyy harvoja poikkeuksia:


Veripalvelu - vampyyri hyväntekijän vaatteissa


Varsin ansiokas kirjoitus Uuden Suomen Mielipide -osastolla Martti Asikaiselta 11.12.2015

Martin jutusta käy ilmi, että em. kalustohankinta -skandaalin jälkeen tullut uusi toimitusjohtaja Martti Syrjälä nautti tuolloin 268 058 euron vuosiansioita.

Sillä lailla!

Tässä tyylinäyte tästä kirjoituksesta:

"Suomen Punainen Risti on aina nauttinut median koskemattomuutta, ja sillä on erityisasema muihin hyväntekevyysjärjestöihin nähden. Ihmisten hyväntahtoisuuden väärinkäytöksiä on tullut esiin muutamia, vaikka asiaa ei varsinaisesti koskaan ole pengottu läpikotaisin. Kukaan ei tunnu tietävan, mihin järjestön käyttöön luovutetut varat loppujen lopuksi menevät. Ei se tosin tunnu ketään kiinnostavankaan. SPR myy ihmisille puhdasta omaatuntoa, ja monelle tämä riittää. Tärkeintä on ajatus".

Hyvää settiä. Kiitos, Martti!


Edelleen samasta kirjoituksesta:  

"... johtajan ystäväksi paljastunut konsultti oli merkinnyt joululounaasta työtunteja 5.400,- euron edestä..."

Reipasta meininkiä!   


Martti Asikaisen tekstistä vuodelta 2015 ilmenee, että Veripalvelun liikevaihto oli ollut n. 66 miltsiä. 

Veripalveluhan myy noita verivalmisteita sairaaloille, ja ilmeisesti vientiinkin. Vaikea sanua tarkemmin, kun touhua ei ainakaan "läpinäkyvyydestä" voi syyttää.

Voittoa/"ylijäämää" oli jäänyt ruhtinaalliset 6.160.230,- euroa.

Aika rajua hommaa "yleishyödylliseltä" toiminnalta.   

 

Sitten tätä SPR - Pyhää Lehmää on käsitellyt sankarini Pauli Vahtera kirjoituksessaan joka puolestaan löytyy Google -haulla


Pauli Vahtera: Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa


Kyseessä Paulin Iltalehden blogi 29.7.2018.

KHT -tilintarkastajamme tuo esille Suomen Punaisen Ristin henkilökunnan ansiotason:

SPR:n henkilökunnan palkkataso ylittää esim. vastaavanlaisissa tehtävissä kuntasektorilla toimivien tienestit rajusti, useilla sadoilla euroilla kuukaudessa.

Valistunut arvaus on, että ylivoimainen enemmistö SPR:n henkilökunnasta tietenkin on naisia.


Kuten toisenkin möhkäleen, nimittäin Alkon.

Juuri tuollaisiin instituutioihin naiset niin mielellään hakeutuvat.

Siisteihin, turvallisiin sisätöihin. 



Aina alkaa ulkosuomalaista naurattamaan, kun kulkee ALKON myymälän ohi arkipäivänä.

Hienot, isot, hyvinvalaistut ja tip-top siistit myymälätilat - eikä ainoatakaan asiakasta!

Henkilökunta - ja sitä riittää - tekee parhaansa näytelläkseen työntekoa.

Hyllyjen "järjestäminen" on ihan klassikko!  

Ilmankos tuo naisvoittoinen (ylivoimaisesti) henkilökunta taannoin äänestikin työnantajansa "Suomen parhaaksi työpaikaksi".

Tottahan toki!  


 Näistä naisten rakastamista jonkinlaisista "yleishyödyllisistä" tai monopoliasemassa olevista "työ"paikoista pitää tietenkin mainita kaksi kukkasta lissää:

Veikkaus ja Unicef.

Varsinaisia suojatyőpaikkoja - kuten koko tuo hyväntekeväisyyssektori ylipäätään. 

Auttamisbisnestä!

"Työ"paikkojen naisvaltaisuus luokkaa 95%? Enemmän?  

Unicefin Suomen pääsihteerin palkka on Vahteran kirjoituksen 11.7.2019 mukaan 6.840,- euroa kuussa. Melko mukavaa tieninkiä! 

Henkilőkunnan keskipalkka Suomen Unicefissa saman kirjoituksen mukaan eur. 3.395,- / kk!

Rajua touhua!

Kuten yksi Paulin artikkelin väliotsikoista kuuluu:

Rahaa riittää!


Google -haku: 


Maapallon pelastaminen kävelemällä Pauli Vahtera



Unicefissa "työskentelee" 98 henkilöä. (Montako miestä? Voipiko laskea yhden käden sormilla?).

"Työ" on kuulemma "rahankeruuta, viestintää ja hallintoa".  

Anteeksi, rakas lukija, sanan "työ" käyttö tässä yhteydessä! 
 

Pauli Vahteran artikkelin mukaan SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpulaisen palkka on n. 9.000,- euroa /kk!


"Auttaminen on yhä enemmän liiketoimintaa ja ammatti", kuuluu eräs toinen jutun väliotsikko.


Hyvä, Pauli!

Lämmin kiitos!

  
                               
                                                               Mein Hertz brennt

(Tallinn, 24.10.2019)

ArcticParadise.fi

Postikortit netistä




Tampere 6.2.2020


Tänään Tampeerella tuli tilaisuus käydä verenluovutuksessa.


Toimipiste oli muuttanut - Holiday Innin talosta Koskikeskuksen alakertaan.

"Lähemmäksi asiakasvirtoja", kai - kysehän on siis liiketoiminnasta.

"Hyväntekeväisyyteen" verhotusta sellaisesta.
 

Ei ongelmia Tampereella, taaskaan, tietenkään.

Päinvastoin kuin tuolla Helsingin Sanomatalossa.  

Tampereella jonotusaika sekä hemoglobiinin mittaamiseen että varsinaiseen luovutukseen oli käytännössä olematon.

Eikä tuollaista Sanomatalon tyyppistä paskantärkeää kuulustelua, jankuttamista ja yleistä takakireyttä. 


Ihan miellyttävä käynti -  siis niissä rajoissa, joissa se tuollaisessa kovaa bisnestä tekevässä, toimintansa "hyväntekeväisyyteen" piilottavassa monopolissa ylipäätään on mahdollista.


Mustaa leipää, voita, juustoa ja meetvurstiakin oli tarjolla.

Päinvastoin kuin Sanomatalossa.

Samoin sain vuoden ensimmäisen ja viimeisen Ruuneperintorttuni!


No, kahvi tosin oli sitä ihan hirveää automaatti -litkua.


(Tampere 6.2.2020)

ArcticParadise.fi

Tommi Pitkäsen postikortit