Kertomus siitä, mitä eräs ulkomailla asuva suomalainen 63 -vuotias eläkkeennauttija sai kokea selkäjumpassa Kuusamon Hyvinvointikeskuksessa 16.1.2019 klo 15.00 - 15.41
Maksu 10,- euroa
Kuusamon Hyvinvointikeskuksen hallituksen puheenjohtaja Riina Johanna Pelli
Olipa unohtumaton, lajissaan ainutlaatuinen kokemus tuo selkäjumppa Kuusamon Hyvinvointikeskuksessa.
Paikka on sinänsä tuttu - muutamaan kertaan on viimeisen parin vuoden aikana tullut käytyä siellä erilaisissa ryhmäjumpissa. Ongelmia ei ole ollut.
Jäi mieleen sekin ystävällinen ja osaava nuori jumppari, posiolaistyttö. Olisiko ollut viime- vai toissavuonna...
No, tänään oli tilanne sellainen, että jos meinasi takaisin mökille Rukalle ajoissa illalla ehtiä, kello 15.00 kalenterin mukaan alkava selkäjumpparyhmä oli ainoa vaihtoehto.
Kuusamon kirjastossa jumppien aikatauluja tutkiessa tuli kiire. Jotenkin omituisesti olivat tunnit kalenteriin merkattu.
Hyvinvointikeskuksen saitilla vaikutti olevan kaksi eri kalenteria, jotka olivat erilaiset. Toisessa enemmän tunteja kuin toisessa.
Kirjaston asiakaspäätteellä tuli nettimaksunkin kanssa vähän hoppu.
Tuosta kympin maksusta ilmestyi kuitenkin eräänlainen kuittaus sähköpostiin.
Ajattelin joka tapauksessa mennä, kun olen rekisteröitynyt asiakaskin. Jäsenkortti, asiakasnumero ja kaikki.
Käytävällä odotellessa, salin ulkopuolella, ilmaantui sitten aivan viime tipassa ennen tunnin alkua naishenkiö, joka oli helppo heti tunnistaa jumppariksi.
Nimi Riina oli rinnuksissa.
Esitin asiani, jäsenkortti kädessä, ja kerroin että en ole varma tuliko varsinainen ilmoittautuminen asianmukaisesti suoritetuksi.
Kehoitin tarkistamaan maksun läpimenon.
Tämä Riina ilmoitti että "sisään vaan".
Lisäksi hän kertoi, että kyseessä ilmeisesti - niin ymmärsin - oli jonkinlainen "suljettu ryhmä", jonkinlainen "kurssi".
Mutta tilaa oli runsaasti - saliin ei tullut kuin 6 - 7 naista.
Olin ainoa mies.
Etelässä - esimerkiksi Tampereen GoGo -liikuntakeskuksessa, jonka erilaisissa jumpissa usein tulee käytyä - miehiä on käytännössä kaikissa tai lähes kaikissa ryhmissä.
Vähemmistö, toki, mutta kuitenkin.
Ei siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota.
Tuskin edes ajatteleekaan asiaa.
Samoin on asianlaita suosikkipaikassani Vuokatin Katinkullassa.
Ryhmissä on aina miehiä - silmämääräisesti arvioituna he ovat urheilijoita.
Kuusamossa on toisin.
Jos on ehkä kuusi kertaa noissa Kuusamon Hyvinvointikeskuksen jumpissa selän takia tullut käytyä, ei niissä koskaan ole ollut muita miehiä.
Kuntosalin puolella painojen kanssa ähisemässä sitäkin runsaammin.
Tätä Riinan vetämää selkäjumppaa ei ollut kulunut montaakaan minuuttia, kun hälytyskellot alkoivat soimaan.
Ensinnäkin.
Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella monesta eri maasta on käynyt täysin selväksi, että noita jumppareita on kahta sorttia:
Asiallisia, osaavia ja hillittyjä, jotka vetävät tunnin liikkeet näyttämällä, ilman turhia metelöintejä.
Ja sitten on näitä tämän Riinan tapaisia, jotka puhua pälpättävät aivan liian paljon. Tekoreippaasti. Amerikkalaistyylisesti. Tyhjää juttua suoltamalla suoltaen.
Ovat koko ajan huomauttelemassa ja "korjaamassa", ja yrittävät koko ajan pitää jonkinlaista väkinäistä "tunnelmaa" yllä. Kehoitushuutoinen jne.
Tämä Riina osoittautui selkeästi kuuluvansa tuohon jälkimmäiseen ryhmään.
Liikkeet sinänsähän ovat varsin yksinkertaisia, mutta tuo aivan turha paasaminen ja huutelu ovat omiaan panemaan asiakkaalta vaan pään sekaisin.
Riina näköjään tiesi tämän itsekin, koska jossakin vaiheessa totesi että tämä jumppa on yksinkertaista, ja että toisten mielestä tästä yksinkertaisesta kuviosta yritetään vaan "tehdä vaikeata".
Juuri niin! Hän sanoi sen itse!
Jostakin käsittämättömästä syystä Riina kuitenkin jatkoi tuota meuhkaamistaan.
Ja, kuten sain todeta, otti nimenomaan minut silmätikukseen.
Sensijaan etä olisi pysytellyt siellä salin etuosassa, otti Riina asiakseen säntäillä salissa asiakkaita "neuvomassa". Aivan turhaan.
Hän alkoi yhä tiivimpään tahtiin "vierailla" minunkin luonani. Nimenomaan minun luonani.
Milloin oli joku "pieneksi" liikkeeksi tarkoitettu kahden sentin jalkojen nosto sentin liian korkea, milloin mitäkin.
Kaiken huipuksi alkoi hän käpälöimään.
Inhottavilla, kylmillä käsillään tarttui mm. kinttuihin.
Riina yritti hermostuneesti "nauraa" ( kyse oli naurun irvikuvasta ) että "hän tietää että hänellä on kylmät kädet".
Niin todellakin olivat, ja todella epämiellyttävät muutenkin.
Miksi ihmeessä hän sitten halusi sörkkiä?
Sitäpaitsi tuo asiakkaaseen tarttuminen oli aivan turhaa, kuten hänen "puuttumisensa" muutenkin.
Kunhan yritti tehdä "tikusta asiaa".
Tärkeillä.
Muutaman minuutin kulutta en ollut uskoa korviani.
Jumppari Riina höpötti taas jotakin "ohjeistusta" salin etu-osassa, ja alkoi tarinoimaan - kiveksistä!
Jotakin ihmeellistä "ajatuksenjuoksua" pitkin, paasatessaan taas tärkeilevästi jonkin simppelin liikkeen tekemisestä, alkoi Riina juttelemaan nimenomaan kiveksistä.
Että kun jokin liike tehdään niin sen pitäisi tuntua siltä että ikään kuin "kivekset menevät kasaan" tai jotakin sellaista. Näin kuului Riinan "ohje".
Tuo Riinan möläytys oli niin ihmeellinen ja odottamaton, että jos en olisi ollut juuri silloin lattialla jotakin liikettä suorittamassa, olisi suu varmasti loksahtanut auki ällistyksestä.
Mitä tämä kives -puhe tekee täällä selkäjumppa ryhmässä, jossa olen ainoa mies?
Käsittämätöntä.
No, muutama minuutti taas eteenpäin, ja Riina jatkaa tuota samaa sörkkimistään.
Taas hänellä on jotakin "pakottavaa asiaa" luokseni.
Jotakin hän yrittää "opastaa" - saan vastatuksi kesken jonkun liikkeen että "ei tässä ole ongelmaa".
Ilmeisesti vastaukseni ei häntä miellyttänyt, kun ilmestyi taas muutaman minuutin kuluttua hääräämään.
Jälleen joku epämiellyttävä koskettelu, ja sitten hän kysyy:
"Onko selkä OK?".
Kysymys oli käsittämätön, enkä vastannut siihen mitään.
Pahat aavistukset alkoivat nyt todella toden teolla nousta pintaan.
Mainittakoon muuten että tämän em. yli kolmenkymmenen vuoden erilaisiin jumppiin osallistumisien jälkeen voin sanoa, etten tuossa porukassa missään nimessä ollut siitä huonoimmasta päästä. Kaukana siitä.
Osa - etenkin eturivin iäkkäämmät naiset - olivat silmämääräisesti arvioiden todella huonossa kunnossa, ja rajusti ylipainoisia.
Kaikkinainen Riinan turhaksi silmätikuksi joutumiseni oli sikälikin aivan asiatonta.
Hetkisen kuluttua Riina alkoi kiveksistä turinoimaan toiseen kertaan.
Huh-huh!
Erikoiseksi menee.
Ja vähintäin yhtä kummallista oli tulossa lisää.
Kesken jonkun turhan paasauksensa Riina yllättäen - häneltä noita ylläreitä näköjään piisaa - osoitti minulle jonkun turhan huomautuksen ja jatkoi:
"En tiedä oletko lapsena leikkinyt Barbi -nukeilla mutta tämä liike on niinkuin ne Barbin kädet... jne..".
Totaalisen absurdia.
Ensin Riina tarinoi tämmöisessä selkäjumpparyhmässä sukupuolielimistä - miehen sukupuolielimistä - puolen tunnin aikana kahteen kertaan.
Seuraavaksi hän alkaa kyselemään tilaisuuden ainoalta miespuoliselta osallistujalta onko tämä "Leikkinyt Barbi -nukeilla?".
Jos tuollainen ei - yhdistettynä turhaan, toistuvaan käpälöintiin vastenmielisillä kylmillä käsillä - ole ahdistelua, seksuaalista häirintää ja seksismiä, niin mikä on?
Aloin jo vilkuilla kelloa salin seinällä.
Kello oli tässä vaiheessa jo jotain 15.35.
Riina ei rauhoittunut.
Joku minuutti eteenpäin, ja hän ilmestyi taas viereeni "neuvomaan ja opastamaan" - tuota tavaramerkikseen tullutta vastenmielistä käpälöintiään unohtamatta.
Tämä kerta oli kaikkein pahin - ja lopullinen.
Riina hääräsi ympärilläni niin vimmatusti.
Milloin jalkopäässä, milloin milläkin puolella hän "ohjasi" - ja pakonomaisesti tökki minua käsillään.
Tässä vaiheessa katsoin tämän omituisen touhun riittävän.
Nousin pystyyn.
Kokosin kamppeeni - salkun, kännykän ja vesipullon.
Marssin salin läpi pois. Kello oli 15.41.
Totesin - minulla on kuuluva nk. "upseerinääni", minun ei tarvitse huutaa - Riinalle:
"Sähän oot ihan mahdoton!
Niin, mä muuten EN ole leikkinyt Barbi -nukeilla!
Olipa poikkeuksellisen typerä möläytys sulta!".
Ja jatkoin - täällä kun jumppari -Riinan oli tapana jostakin syystä keskustella sukupuolielimistä, Herra yksin tietää miksi:
Voi vittu mitä jengiä!".
Tässä kohtaa minulla sattui pieni virhe - ainoani.
Minun ei olisi pitänyt käyttää monikkoa.
Enhän ollut noiden muiden muutaman osallistujan kanssa missään tekemisissä ollutkaan.
Minun olisi tietenkin pitänyt sanoa, Riinalle.
"Voi vittu mikä tyyppi!".
Poistuessani kuulin Riinan sopertelevan takanani:
"Kiitos palautteesta.
Tarkoitus oli vaan huolehtia selän oikeasta asennosta jne. jne."
Lässyn lässyn. Höpö-höpö. Seli-seli.
Varmaan tuolta Riinalta selittelyjä piisaa.
Loputtomasti.
Summa summarum:
Tuo Kuusamon Hyvinvointikeskuksen Riina teki tapauksessa kaikki mahdolliset virheet.
Turha käpälöinti (jatkuva)
Asiattomat, käsittämättömät sukupuolielin -puheet
Törkeät Barbi -puheet
Nollatoleranssi moiselle Riinan harjoittamalle seksismille!
Oma käsitykseni on, että Kuusamon tapaisessa käpykylässä - painvastoin kuin nk. "Suuressa Maailmassa", jopa Tampereella - miehen ilmestyminen selkäjumpparyhmään on shokki.
Ainakin se oli sitä tälle Riinalle. Kyseinen Riina ei hallinnut tilannetta alkuunkaan. Ei kyennyt mitenkään jouhevasti suhtautumaan.
Häneltä menivät konseptit sekaisin täydellisesti.
Tilannetaju Riinalta petti täysin.
100 %.
Luonteva suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen oli Riinalle hakusessa aivan totaalisesti.
Kuvitellaanpa, että selkäjumpparyhmä olisi ollut miesvaltainen, ja yksi (1) nainen olisi eksynyt joukkoon.
Ja miespuolinen jumppari olisi käyttäytynyt yhtä törpösti - törppöäkin törpömmin - kuin tämä Riina?
Mikä skandaali siitä olisikaan syntynyt, nyky -Suomessa.
Mutta nythän olikin kysymys naisista, noista kullannupuista.
Joiden on vuosikymmeniä toitotettu olevan kaikin puolin sivistyneempiä, paremmin käyttäytyviä jne. kuin miehet.
No, tässä on tulos.
Mitäs jos #MeToo onkin #SheToo?
Suihkun jälkeen poistuessani leikkasin Kuusamon Hyvinvointikeskuksen jäsenkortin kahtia, ja kiinnitin sen teipillä vastaanoton tyhjän lasikopin seinään.
Yhteenvetona:
Olipa hienoa että tuli myytyä kämppä pois Suomesta helmikuussa 2011!
Muutto ulukomaille oli oikea liike!
Kuusamon päättäjät koolla
(Rukalla 17.1.2019)
shop.ArcticParadise.fi
Pitkäs -postikortteja netistä
Päivitys 30.9.2020
Ai että oli taas hyvää BodyBalancea äsken täällä Imatran Kylpylähotellilla!
Vetäjänä vanha tuttu Sini.
Positiivinen, mukava karjalaisnainen - bonuksena puhui tosiaan tuota sympaattista Etelä-Karjalan murretta.
Mitään seksismiä ei tietenkään esiintynyt - kuten ei ole esiintynyt Kuusamon Pahoinvoi... anteeksi, Hyvinvointikeskuksen Tapaus Riinan jälkeen missään muuallakaan.
Ei sen pahemmin eri puolilla Suomea kuin asuinkaupunki Tallinnassakaan.
Lukuisia eri paikkoja, kymmeniä erilaisia jumppia. Ongelmitta!
Tapaus Riina Pelli Kuusamon Hyvinvointikeskuksella viime vuoden tammikuussa oli lajissaan aivan ainutlaatuinen.
Kaikkine käpälöinteineen, asiattomuuksineen ja seksismeineen.
Google -haku: Matkamiehen mietteitä Kuortaneen liikuntahotelli
Google -haku: Matkamiehen mietteitä Naantalin jumpat
(Imatralla 30.9.2020)
shop.ArcticParadise.fi
Miun postikorttiloita netiistä.
Juuri Siulle, Nainen!
Ja arvot kohillaan!
