Näitähän riittää - ja jatkossa vielä enemmän.
Kun tämä hyvässä vauhdissa oleva Suomen talouden alasajo ja yhteiskunnan romahdus ottaa vielä uusia kierroksia.
Kivijalkamyymälät kadonnevat kaikki, tai lähes kaikki.
Pikkupaikkakunnilta eritoten - mikäli siellä enää mitään lopetettavaa kohta edes onkaan.
Nyt sitten Riihimäkikin, kohtuullisen kokoinen paikkakunta ruuhka -Suomessa.
Viime vuonna tuli muutaman vuoden tauon jälkeen Riksussa vierailtua.
Oli ilahduttavaa, että vanha asiakas Riihimäen Uusi Kirjakauppa oli löytänyt uuden yrittäjän.
Vanhan Rouvan eläköidyttyä.
Tuon Vanhan Rouvan kanssa meillä meni aina hyvin.
Tämä uusi kauppias, Henrik Pohjavirta...
Osin boheemin oloinen tyyppi.
Tilasi postikortteja ja kirjoja yhteensä 91,- euron satsin.
Seuraavassa kuussa kun itse henkilökohtaisesti kävin viemässä, ei tyyppi kyennytkään kaivamaan kuvettaan.
Red flag.
Annoin henkilölle kuitenkin LUOTTOA.
Ei olisi pitänyt.
No, eihän sitä suoritusta koskaan tullut.
Firma nurin.
Siis hänen firmansa.
Tavallaan sääli, tuohan oli niitä ihan viimeisiä yksityisiä, ketjuihin kuulumattomia kirjakauppoja.
Ja kuten kuvioihin kuuluu, putiikki sai viime vuosina paikallislehdistössä runsaasti palstatilaa.
Toki.
Vihervassari-hörhö-suvakkitoimittajat pitivät "esimerkillisenä yrittäjänä",
Myös "Yrittäjän podcastissa" Henrik pääsi myötämielisen toimittaja Pauli Reinikaisen avustuksella ilmaiseksi markkinoimaan "yrittäjyyttään".
Otsikolla "Yrittäjä joka ei anna periksi".
Jakso 7.2.2024 - muutama kuukausi ennen kuin suvaitsi jättää laskunsa mulle maksamatta.
91,- euroa!
Taas lopahti yksi liike Riksun kuihtuvassa keskustassa, jossa ei kohta enää haavanlehtikään värähdä.
Kymmenien ja satojen suomalaisten paikkakuntien tavoin.
Suomen, sellaisena kuin sen tunsimme, romahduksen alati täydellistyessä.
Sääli että Riihimäen Uusi Kirjakauppa meni nurin.
Melkein satavuotias liike.
Ei ollu tuosta Henrik Pohjavirta -hahmosta Vanhan Rouvan toiminnan jatkajaksi.
Oli omalla tavallaan sympaattinen puoti - kaikessa sekasotkussaan, jopa kaaoksessaan.
Tavaranpaljous ja epäjärjestys toivat mieleen legendaarisen Keski-Töölön Paperikaupan, Ruusulankadulla.
Mahtaako se enää sinnitellä?
Täytyypä käydä kurkistamassa.
Aivan ainutlaatuinen puoti.
Tunnelma suoraan jostakin 50 -luvulta.
Erikoisuus tässä luottotappio -keississä Riihimäen Uudesta Kirjakaupasta:
Hyväpuheisen Henrik Pohjavirran tilaamien korttimallien - joita hän ei siis koskaan kyennyt maksamaan - joukossa tämä erikoisuus:
(skannimine loot)
Jotenkin kuvaavaa, että juuri tämä malli oli Riksuun tilattujen joukossa!
Unkarilaisessa paikallisjunassa kuvattu.
😏
Jotenkin ironista, että tämä luottotappio -keissi saattoi olla elämäni viimeinen asiointi Riihimäellä.
Mahdollisesti.
Todennäköistä, ei kuitenkaan varmaa.
Eipä nyt tule mieleen yhtään syytä, miksi masentavassa Riksussa enää vierailla.
Nimenomaan Riksuun nimittäin tein tämän yhä jatkuvan urani ensimmäisen "iskun" keväällä 1982.
Joku pieni tilaus taskussa poistuin paikkakunnalta kulahtaneella paikallisbussilla.
Ainoana matkustajana, osan aikaa.
Vihellellen.
Tuota linkkaria odotellessa lueskelin mukana ollutta kirjaa silloisen linjiksen takapihalla,
Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys.
Teksti oli niin hyvää, että lukemista piti jatkaa vielä joitakin Hämeen syrjäkyliä sorateiltä pitkin kiemurtelevassa paikkarissakin.
Se oli hieno päivä.
Oma polku oli löytynyt!
Ja nyt sitten samaisesta Riksusta ehkä viimeisellä käynnillä, 43 vuoden kuluttua, luottotappio niskaan...
Olisi voinut olla nätimpi Riksu -finaali.
Henrik "Ohari" Pohjavirta valitsi kuitenkin toisin.
Kontiomäki 23.04.2025)
ArcticParadise.fi
Karma catches up.
Sooner or later.