31.7.2025

Finnvera rahoitti "mallikaunotar" Anne Kukkohovin bisneksiä: Kauppaa nyt pikkuhousujaan Jenkeissä!


Katos, katos!

Aina luotettavan Seiskan pääjuttu tänään: Ex -mallikaunotar Anne Kukkohovin taloussotkut.


 

Siis tällä USA:aan livahtaneella, kuulemma Los Angelesissa LuxusElämää viettävällä "Kansainvälisellä kaunottarellamme" "Karmivat velat Suomessa", kuten Seiska otsikoi.

Monenmoista velkaa  sinne ja tänne, merkittävä osa haalittu vuonna 2024 juuri ennen Jenkkilään hipsaisemista. 

Mikä mielenkiintoisinta:

Yli viisikymppiselle ent. mallikaunottarelle myönnetty yhteisistä varoista eli Finnveralta

lainaa "Kansainvälistymishankkeisiin".

Näin kuului lainahakemuksen perustelu. 

 

Seiska:

"Käräjäoikeuteen on tullut 26.5.2025 vireille velka Finnveralle, jonka pääoma on 18.670,-  euroa.

Tätä velkaa peritään Kukkohovilta henkilökohtaisesti".

 

Seiska arvioi ulosotossa varattomaksi todetun Kansainvälisen kaunottaremme" tiedossa olevaksi kokonaisvelkasaldoksi 135 730,- euroa.

 

x

 

Mutta ei hätää!

Annekin on nyt avannut oman Only Fans -tilin

Tuotepalettiin kuuluvat viisikymppisenä Los Angelesin kivikoville ja nuoruutta palvoville "kauneusmarkkinoille" uraa luomaan kadonneen Suomi-Tyttömme käytetyt pikkuhousut.

Oliko se 500 taalaa per alkkarit?

Postitus minigrip -pussissa, jotta "aromit säilyvät". 

Lisäksi Annelta voi ostaa "peniksen arviointi -palvelua". 

Sillä lailla!

Monipuolinen "yrittäjä", tuo Kukkohovin Anne!

 

Upeaa!

Edustajamme mualimalla - Suomi-Kuvaa rakentamassa! 

Nymenivät Finnveran yhteisistä varoistamme myöntämät kansainvälistymisrahat oikeaan osoitteeseen!

 

Eikä Suomi olisi Suomi, ellei meitä kansalaisia, Finnveran rahoittajia, valistettaisi myös tämän Kukkohovin "villistä seksielämästä" siellä Losissa. 

Siis sillä aikaa kun Annen laskut Härmässä ovat pystyssä. 


Iltalehti 11.12.2024

"Anne  Kukkohovi avautuu villistä seksielämästään Los Angelesissä!


Edelleen Seikasta, jo 8.10.2022:

Anne Kukkohovi julkaisi sensuellin bikinikuvan:  

"Takaportti aina raollaan!".

Vai niin.

Kiitos tiedosta! 

   

Mutta hei!

Eikö olisi vähintäin kohtuullista, että Anne Kukkohovi "tulouttaisi" siellä Kaliforniassa Only Fans -sivustonsa kautta kaupittelemiensa kalsareiden myyntituloja myös Valtionkonttorin kautta Finnveralle?

😏 


(skannimine suu)  

 

 Kaunotar -aiheisia tekstejä:

 DuckDuckGo-,  Bing-, Yahoo- (ja Google) -haut:

 

Matkamiehen mietteitä Laila Snellman

Matkamiehen mietteitä Saimi Höyer 

Matkamiehen mietteitä Wilma Schlizewski 

 

(IC -juna Jojensuu - Helsinki 31,7,2025)

ArcticParadise.fi

"Two things you can not escape: Taxes and Karma". 

 

 

26.7.2025

Majoituskokemus: Hotelli Kajaani ( erikoiseksi menee...) / "Nälkämaa" Kainuu palamassa vanhaan rooliinsa!

(kesken)

 

Tuhansia hotelliyöpymisiä vuosikymmenien varrella.

Mutta Hotelli Kajaani (ent. Kajaanin Kuukkeli) pääsi yllättämään.

Aivan ainutlaatuista toimintaa - tai pikemminkin toiminnan puutetta.  

 

Kaksi yötä kyseisesä majoituslikkeessä:

Pe 25.7.- su 27.7.2025  

Tuloiltana sisäänkirjauksen ja maksun jälkeen vastaanoton heppu - Juha -niminen - avaimen antamisen jälkeen alkaa tarjoamaan "ovikoodia"

 

Niin, edellisestä yöpymisestä tässä hotellissa on jo vuosia.

Silloin ei mitään "ovikoodi" -käytäntöä tainnut ollakaan. 

Samalla huoneen oven muoviläpyskällä sai ulko-ovestakin kulkea. 

Puhumattakaan 80- ja 90 -luvuista, varmaan pitkälle kuluvan vuosisadan puolellekin:

Yöpäivystys respassa toimi. 

 

No, otan tältä Juhalta sen "ovikoodin".

Olisi halunnut lähettää sen jonnekin "äppiin" vai mikä se oli.

Mutta kuultuaan ettei asiakkaalla ole älyhärpäkettä, suostuu antamaan sen paperilapulla. 

Neljä numeroa ja risuaita. 

 

Kello on jotain puoli yhdeksän maissa illalla.

Hotelli Kajaanin nettisivuilla ja ovessakin ilmoitetaan respan olevan auki kello 21:n asti.

 

Vien kamat huoneeseen, otan pyyhkeen ja uikkarit mukaan ja lähden uimaan Kajjjaani -jokeen, muutaman kivenheiton päähän. 

"Vastaanottopäällikkö" Juha on jo livahtanut kotiinsa reilusti etu-ajassa.

Tänä kauniina kesäiltana ei herra ollut viitsinyt noudattaa hotellin lupausta vastaanoton aukiolosta. 

 

Uintireissun (liian lämpimässä) Kajjjaani-joessa jälkeen alkaa totuus tuosta "ovikoodista" paljastua:

Varmaan ihan näppärä keksintö, tuo "ovikoodi"... 😏

Vaikka arvoitus onkin, miksi ne perinteiset huoneen oven muovikortti -avaimet eivät enää ulko-oveen toimikaan? 

Miksi tämäkin piti monimutkaistaa, kuten kaikki? 

 

 "Ovikoodi ei toimi!". 

Useita yrityksiä. 

Ei toimi, ei!

"Muuten hyvä, muttei toimi!".


siin

 

Varustuksena ovat uikkarit ja pyyhe.

Näinkö tässä jäädään yöksi ulos kesäyöhön? 

 

Sitten juolahtaa mieleen käydä kokeilemassa toista, sivuovea.

Sama tilanne sielläkin.

Ei toimi "ovikoodi". 

 

Mutta hei!

Yhdessä alakerran ikkunassa palaa valot - siis yhdessä, koko hotellissa.

Ei auta muu kuin häiritä asiakkaita ja rymistellä verhottua ikkunaa.

Herra tajuaa heti mistä kystymys.

Tulee heti avaamaan oven  

Onkohan joutunut ovenavaamis -hommiin aikaisemminkin?

 

Olen pelastettu. 

Pääsen huoneeseeni, numero 210. 

Mutta ei kai tämän näin pitänyt mennä? 

Siis että kun tulee hotelliin yöksi, maksaa huoneen, käy uimassa - niin pitää taistella, jotta pääsee yöksi huoneeseen ja pehkuihin.

HÄH? 

 

Seuraava päivä.

Aamulla kerron tapauksesta tuolle vastaanottopäällikkö Juhalle.

Sen verran on tässä kilometrien varrella kertynyt ihmistuntemusta, että eilinen mielikuva hepusta vahvistuu:

Aivan nolla-tason tyyppi.

Kun nk. "raualankamallista" vääntäen selostan keissiä hwerralle, ei hän milläänmeinaa jaksaa kuunnella.

Kaksi kertaa meinaa livahtaa matkoihinsa.

Joudun nk. "Isoja Kirjaimia" käyttäen toteamaan:

KUUNTELE! KUUNTELE! 

Tähän tämä Juha:

"Eiku mä vaan meen kattomaan sitä ovea".

Ikäänkuin tuontasoisen "vastaanottopäällikön" "katsomisesta mitään apua olisi ollut... 

 

Haluan ehtiä aamupalalle, ja junakin on kohta lähdössä.

En hakua jäädä jumiin mihinkään nolla -"keskussteluun" moisen kanssa, vaan totean:

 

"Mä oon nyt kertonu sulle tapauksen.

Tee omat johtopäätöksesi".

 

No, illalla sitten kävi kristallikirkkaaksi, että Juha tuskin edes kuunteli.

Saatikka että olisi käsittänyt mitään - vielä vähemmän että olisi  tehnyt vakavalle ongelmalle jotakin.

 

Käynti Oulussa.

Hyvin meni reissu, uudesta korttitelineestä rautatieaseman Taito-Sopissa tulee noin yhden vuorokauden matkakulut. 

Hienoa!

Lapland Hotellissa kahvit, siellä on aina Hesarikin.

Mukava nojatuoli, sekä nettiyhteys. 

 

Joskus 90 -luvun alussa, muistaakseni, tämä taisi olla Rantasipi -hotelli.

Tein tänne tilauksesta "oman" postikortinkin, tilaushommat olivat tuolloin tosi tärkeitä. 

Sen jälkeenkin täällä oli Pitkäsen postikorttiteline respassa, ei enää tule mieleen minkä ketjun hotelli tämä silloin oli. 

Ainoa mitä muistan oli kiva vastaanottopäällikkö, kovan luokan suýöksylaskija -nainen.

Tulimme mainiosti juttuun.

Mitäköhän hän nykyään puuhailee? 

 

Niin...

Hotelli -alalla, jios missä, kuviot muuttuvat tiheään...

Kauankohan tätä nykyistä Lapland Hotels -konseptia kestää?

 

Junassa takaisin Kajjjaaniin vielä ilmaiset kahvit, syynä ekan luokan Interrail -lippu, joka on vielä voimassa.

Suomen IC -junien viileät toisen ketrtroksen ensimmäisen luokat vaunuit ovat super -mukavia.

Siis silloin - kuten nyt - kun ne ovat lähes tyhjiä. 

 

Kajjjaanin steissiltä Hotelli Kajaaniin fillaroidessa tulee mieleen hotellin ulko-ovi...

Mitenköhän nyt käy?

Onko Juha -herra pannut tikkua ristiin asian johdosta? 

 

 EI! 

 

Sama ruljanssi ulko-oven kanssa jatkuu.

Ei aukea ovi "vastaanottopäällikön" antamalla "ovi-koodilla", ei! 

 

Aikani räplään numeroita siihen kooditauluun, ei auta.

Jostakin syystä vempele "piippaa" ensimmäisten kolmen annetun numeron kohdalla, ikään kuin "kuiottaisi ne hyväksytyiksi".

Sama juttu sivuovella, eikä eilisessä huoneessakaan ole valoja, että voisi pyytää heitä avaamaan sivuoven. 

 

Kello on yli yhdeksän, joten Hotelli Kajaanin "virallinen" respan aukiolo pon loppunut.

Siis se "virallinen", ennen jionka määräajan loppoumista Juha eilenkin livahti kotiinsa.

Lieneekö mennyt grillaushommiin pihalleen, näin kauniina kesäiltana...? 

😏

 

Soitan vasta nyt pääoven ikkunan ihan alakulmasta äkkäänmääni "päivystysnumeroon".

Se on tosiaankin "piilotettu" aivan ovan ikkunan alakulmaan.

 

Ihme ja kumma, sieltä vastataan. 

Nimittäin jostakin toisesta hotellista, Kempeleeltä. 

Tyttö kuuntelee ja pahoittelee.

Antaa jonkun toisen koodin, ja pyytää kokeilemaan sitä.

Sekään ei toimi. 

 

Kello on ehkä 21.35. 

 

Lopuksi tyttö ilmoittaa ottavansa yhteyttä johonkin Hotelli Kuukkkelin henkilökunnan edustajaan, kotinumeroon, ja palaavansa asiaan. 

 

Jaaha.

Täällä sityä taas kärvistellään ulkona.

Tavarat ja kaikki huoneessa sisällä.

Tietoa ensi yön sujumisesta ei ole.

 

Samassa äkkään silmänurkasta, että sivuoven ulko-ovi on raollaan! 

Yksi äijä on tullut ulos tupakille!

Pelastus!

 

Menen huoneeseen 202  pötköttelemään.

Avaanpartsin oven, ja vedän syvään henkeä.

Olihan sekoilua tämän Hotelli Kajaaniin sisään pääsyssä! 

 

Joskus 22.15 tulee soitto sieltä Kempeleestä.

Kuuntelen tytön selittelyjä - kuten arvata saatta, niitä piisaa.

Pääasiana se, että oli kai saanut henkilökunnasa jonkun vihdoin kiinni, mutta tämä ei klerkiä tulemaan.

Voisin kuulemma soittaa jionnekin vartointiliikeeseen, sieltä tultauisiin avaamaan ovi.

Hotellin piikkiin.

 

Tässä vaiheessa tulee tytön  tarinoinnissa pienipaussi, ja saan kertoa:

"Olen huoneessa".

 

Tämä on tytön mukaan "hienoa".

 

Vastaan ettei tietenkään ole mitään "hienoa" tilanteessa.

Aikaa ja voimia tuhlaantui ISOSTI. 

Ei tämä näin voi mennä. 

Entä jos multa oolisi loppunut virta kännykästä?

 

Kerron tytölle selostaneeni ovi-kuvion jo aamulla tuolle Juha -tyypille.

Joka siis ei tehnyt asialle mittään.

Kovasti tyttö myötäilee, ettei tilannetta todellakaan ole hoidettu hyvin. 

Vakuuttaa "antavansa hotellille palautetta". 

 

Höpö-höpö.

Kaikkihan me tuollaiset "palautteet" tiedämme.

Ainoa järkevä "palaute" olisivat potkut tuolle "vastaanottopäällikkö" Juhalle.

Mutta niinhän ei tule tapaahtumaan.

Koska  Suomi.

 

  

 

 

 

 DuckDuckGo-, Bing-, Yahoo- ( ja Google) - haut:


Matkamiehen mietteitä Scandic Hotel Marski

Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Matkamiehen mietteitä Hotelli Katajanokka

Matkamiehen mietteitä Övernäsgården, Maarinhamina

Matkamiehen mietteitä Chic & Basic Tallers, Barcelona

Matkamiehen mietteitä Best Western Hotel Carlton

 

 

 

 

(skannimine Kajaani) 

 

 

 (IC -juna Kajaani - Joensuu 27.7.2025)

ArcticParadise.fi

"Right now you are in the BEST time to live the life you want,

You just need to not follow the same path as everyone else".

7.7.2025

Seura -lehti: Ympäristörikoksesta tuomittu Levin Päivikki Palosaari: "Olen ajojahdin uhri!".

Seura 25.2.2025:

"Päivikki tuomittiin 2019 ympäristön turmelemisesta viiteenkymmeneen  päiväsakkoon. Vuonna 2021 hovioikeus kovensi rangaistusta ja antoi ympäristörikoksesta kolme kuukautta ehdollista vankeutta. Päivikki koki joutuneensa ajojahdin kohteeksi.

"Joudun kantamaan ympäristörikollisen leimaa koko lopun elämäni. Se tuntuu raskaalta, sillä luonnonsuojelu ja kierrättäminen ovat aina olleet sydämenasioitani. Asia on mielessäni päivittäin".

 

Just joo... 

 "Ajojahdin uhripa" hyvinkin...

Aivan!

 😏 

 

Mutta onpa hienoa olla täällä Levillä!

Viihtyisä hirsimökki tuolla Etelärakassa.

Täysin varustettu - paitsi WiFiä ei ole.

Hiljaista seutua, mäntymetsää.

Eikä ole miesmuistiin tullut goisattua näin hyvin! 

Ikkuna raollaan korvan juuressa - sisään virtaava ilma tätä Maailman Puhtainta.

Sen tuntee selvästi. 

Miten ilma hyväilee kasvoja. 

 

Mökin viikkohinta RCI:n kautta 199,-, josta saa vielä sen 24 euron hyvityksen jälkeenpäin. 

 

Uusi uimapaikkakin löytyi!

Levijärven puolelta "Lumikkolenkin" päässä hiekkaranta.

Siellä ei juuri koskaan ketään.

Levi muutenkin tosi hiljainen aina heinäkuussa - sopii! 

 

Kävin HulluPorossa kuntosalilla.

Asiallinen sali. 

Mukavaa juttuseuraa. 

Yhdeksän (9,-) euroa. 

Mutta "pieniäpä ne on silakat joulukaloiksi"- HulluPoro Oy:n taloustietoja kun kattoo. 

Tappiollinen tilikausi takana, Finderin mukaan. 

 

DuckDuckGo-, Bing-, Yahoo -(ja Google) -hakuja:

 

Matkamiehen mietteitä Päivikki Palosaari 

Matkamiehen mietteitä Lappi 

Matkamiehen mietteitä Kauko Raatiniemi

Matkamiehen mietteitä Jussi Eiramo 

Matkamiehen mietteitä Vastuullista matkailua 

Arctic Paradise Reilut lappilaiset nokipannukahvit 

 

(skannimine varjud Paradiisis) 

 

 (Levillä 7.7.2025)

ArcticParadise.fi

"When you truly understand karma, you realize you are responsible for everything in your life." - Keanu Reeves

 

 

 

 

12.5.2025

Kohtaamiani: Puukontekijä Kauko Raatiniemi, Kolari (eli maailman, tai ainakin Suomen kalleimmat postikortit...?)

 (kesken)


Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä...


Tähän valloittavaan persoonaan mulla oli kunnia tutustua joskus noin parikymmentä vuotta sitten.

Palataan Teemaan myöhemmin.



Kunhan keritään...


 

Lappi -ja Kuusamo, Kainuu-ja Pohjois-Karjala -aiheisia  tekstejä: 

Elämää Pohjois-Suomessa...

 

DuckDuckGo-, Bing,- Yahoo- (ja Google) -haut:

 

Matkamiehen mietteitä Reidar Särestöniemi

Arctic Paradise  Karhun kanssa törmäyskurssilla

Matkamiehen mietteitä Pentik 

Arctic Paradise Suksitestarin tapaus 

Matkamiehen mietteitä Luottotappio Harri Kukkonen Ilomantsi

Matkamiehen mietteitä Dominick Arduin 

Arctic Paradise Vihattu ja rakastettu Ruka 

Matkamiehen mietteitä Eläköön Posion terveyspalvelut ulkoistetaan

Matkamiehen mietteitä Saariselkä Vastuullista matkailua

Matkamiehen mietteitä Kateus voittaa kiimankin 

Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Arctic Paradise Pako Pohjoiseen 

Matkamiehen mietteitä Levi Päivikki Palosaari

Matkamiehen mietteitä Posion Ossuuspankki

Matkamiehen mietteitä Kakslauttanen Jussi Eiramo

Matkamiehen mietteitä Saamelaisille Sajos 

Matkamiehen mietteitä Levillä ei levitellä

Matkamiehen mietteitä Majoituskokemus Hotelli Kajaani

Matkamiehen mietteitä Tapaus Koillismaan liikenne 

Matkamiehen mietteitä Hotelliaamiainen Lapissa 

Arctic Paradise Kuusamon Kuningas-Timantti 

Matkamiehen mietteitä Kuusamo

Matkamiehen mietteitä Ruka

Arctic Paradise Kuusamo 

Arctic Paradise Ruka 

Matkamiehen mietteitä Posio

Matkamiehen mietteitä Salla

Arctic Paradise Salla

Matkamiehen mietteitä Pentik 

Matkamiehen mietteitä Jouni Alavuotunki

Matkamiehen mietteitä Seppo Ervasti

Matkamiehen mietteitä Jouko Kämäräinen

Matkamiehen mietteitä Kuusamon Hyvinvointikeskus

Matkamiehen mietteitä Posion Osuuspankki 

Matkamiehen mietteitä Pro Kuusamo ry

Matkamiehen mietteitä Elämää luontokaupunki Kuusamossa 

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kaivoshanke 

Arctic Paradise Kuusamon Kuningas-Timantti 

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kansanopisto 

Matkamiehen mietteitä Paanajärvi 

Matkamiehen mietteitå Tervetuloa "LuontoKaupunki" Kuusamoon 

Matkamiehen mietteitä Petkeljärvi luottotappio Hatri Kukkonen 

 



(IC -juna Tampere - Helsinki 12.5.2025)

ArcticParadise.fi

Karma doesn't shout.

It whispers 

- and then it strikes.

9.5.2025

Kirja-arvio: Antti Poikelus: Hotellimuistelmat


Mieluisimpiä lukukokemuksia aikoihin.

Tämä kirja löytyi - kuinkas muuten - erään hotellin "jätettyjen kirjojen" hyllystä.


Teoksen aiheena tuttu hotelli: Tampereen nyt jo lopetettu Victoria.

Tuttu kirjoittaja: entinen vastaanottopäällikkö Antti Poikelus.


Victoriassa mulla oli aikanaan postikorttitelinekin.

Hotellissa tuli yövyttyä muutamia kertoja.


Tuohon aikaan - olisiko ollu joskus 2005 - 2010 paikkeilla - nk. Hotel Vip Club -kortilla sai edulliset yöpymiset tuossakin hotellissa.

Nyt tuo etukortti -kuviokin on ollut jo kauan lopetettu.

Aika ajoi ohi.


Victoriahan sijaitsi Tampereen keskustassa aivan ihanteellisella paikalla.

Siinä Itsenäisyydenkadun "mäessä", rautatieaseman takana, vastapäätä Tullikamaria.


Jossakin vaiheessa tutustuin Anttiin.

Mukava mies.

Tulimme hyvin juttuun, ja sain sijoitettua korttiständinkin respan tiskille.


Victoriassa miellytti sekin, ettei hotelli ollut liian "luxus".

Ihan perushotelli.

 

Häätyy kyllä sanua, että tämä Antin kirja yksityiskohtaisuudessaan on järkälemäinen kuvaus hänen vuosistaan Victorian vastaanottopäällikkönä.

35 vuotta!

Elämänmakuista tarinointia.

 

Voi sanoa että kirja on melko perusteellinen "ruumiinavaus" yhden tamperelaishotellin historiaan ja päivittäiseen toimintaan.

Paikoitellen tava -lukijalle liiankin perusteellinen.

Esimerkiksi kun sivukaupalla käydään läpi vaikkapa jotakin työvuorolistojen laadintaprosessia... 

 

Henkilökunnalle ehkä tärkeää - asiakkaalle ja lukijalle vähemmän. 


Antti oli epäilemättä alan "viimeisiä mohikaaneja"- ellei peräti viimeinen.

Mitä uran pitkä -ikäisyyteen tulee.

Mutta hänelläkin jäi ura "kesken"- kuten itse kirjoittaa.

 

Antti pääsi yllättämään.

Eipä olisi arvannut, että tuon joviaalin hahmon sisällä piili tämän tasoinen tekstinikkari! 

Omien sanojensa mukaan maalaispoika jostakin Pirkanmaalta - kaikkea muuta kuin akateeminen teoreetikko!

Jouhevasti soljuvaa, eräänlaisella ironistis-satiirisella huumorilla ryyditettyä tekstiä. 

Hauskoja - tai ainakin kiintoisia - tapauksia vuosien varrelta. 


Mulla meni Antin kanssa aina hyvin.

Tosin hyvin toimineelle, kohtuullisesti myyneelle  korttitelineelle tuli talon ämmien aloitteesta lähtö hotellista.

Samalla loppui asiakassuhteeni Hotelli Victoriaan.

Ei minua siellä kaivattu. 

Näköjään.


Arvoisilla Rouvilla  oli ilmeisesti nk. "tekemisen puute", kun ottivat korttitelineeni silmätikuksi.

No, nyt nuilla naisilla ei ole sitten mitään tekemistä - ei ainakaan Hotelli Victoriassa.

Josko muuallakaan - ei ole tietoa. 

Epäilenpä, ettei.


Antti vaikeroi asiasta ilmoittaessaan jotakin "työyhteisön ilmapiiristä".

Mies oli nk. "kahden tulen välissä", enkä halunnut häntä siihen jättää. Kärvistelemään.

Kiitin ja kumarsin.

Poistuin. 

Tampereelta löytyi sittemmin muita majoituspaikkoja, jonne roponi kelpasivat. 


Sitten Hotelli Victoria lopetettiin.

Rakennus purettiin.

Käsittämättömältä liike tuntui silloin - ja tuntuu vieläkin.

 

Aina tuota Itsenäisyydenkatua fillaroidessa - siis todella usein - tulee mietittyä, mitä järkeä tuossakaan nyt oli?

Myöskään Antti kirjassaan ei käsitä, saati hyväksyä tapahtunutta.

Vaikka uransa pitkä olikin, kirjoittaa Antti että se jäi "kesken". 


No, minun postikorttikuvioni Victoriassa ehti tuskin alkaakaan.

😏


Toisaalta Antti lienee niitä viimeisiä - ellei peräti viimeinen - joka Suomessa hotellialalla kykeni pitkän uran luomaan.

Juuri hiljattain eräs tuttu hotellinjohtaja kertoi, että tyypillisen uran kesto nykyään on luokkaa 6 - 7 vuotta.

 

Loppuvuonna 2014 Victoria siis suljettiin, ja sittemmin koko talo purettiin pois. 

Nyt Victorian paikalla jököttää massiivinen Scandic Hotelli.

Tyhjältä, jopa tosi tyhjältä on tuo viime vuodet vaikuttanut.

Scandic Suomen "tulos" tappiollinen viime vuosien (2020 - 2023) aikana yhteensä n. 145 miljoonaa euroa.

Lähde: Fonecta Finder.

Siis tappiota neljän viimeksi ilmoitetun tilikauden aikana n. 145 miljuunaa!

Huh - huh! 


Poikeluksen Antilla  on omalaatuinen, brittityylinen ja Suomessa harvinaislaatuinen huumori, jota ilahduttavasti viljelee läpi teoksen.

Tyyliin:

"(Nuorena) myyntipalvelussa toimiessani aktivoiduin kyselemään aika paljon hotellin toiminnasta. Tämän johdosta sain kommentin, jonka muistan hyvällä edelleen: "Sinä pääset tällä alalla vielä pitkälle". Näinhän siinä kävikin. Ainakin vuosissa mitattuna".

😏

"Postisalaisuus säilyi. Emme me työkaverin kanssa yövuorossa koskaan ottaneet aulan postilaatikkoon jätettyjä kortteja aamu neljän aikoihin ja lukeneet jokaista. Emme suinkaan".

😏 


Erityisen antoisaa on lukea Antin - työvuorolistojen laatijan - kertomusta saikuttelijoiden aiheuttamasta lisäduunista. 

Saikku -soiton saatuaan "alkoi armoton säätäminen".

Voi kuvitella tilanteen.

No, nythän viime vuosina kaiken kiristyessä saikutteluun lienee jo saatu ainakin jotakin pientä rotia, mutta Antin aikoina tilanne lienee ollut melko tolkuton. 

 

Realistisesti kirjassa kuvataan myös harjoittelijoiden aiheuttamaa monenmoista ongelmaa:

"Monasti ajatellaan, että harjoittelijat ja työssäoppijat ovat tervetullutta lisätyövoimaa. Joidenkin tehtävien osalta näin onkin. Mutta kolikon toinen puoli on se, että homma sitoo ja kuormittaa kovasti vakituista henkilökuntaa. Melkein tuplatyön joutuu treenivuoroissa tekemään".

Ei ole yllättävä lausunto.

Näkeehän tilanteen toki asiakaspuoleltakin, ja vieläpä vuosi vuodelta enenevässä määrin. 

Uusavuttomuuden alati vallatessa alaa.

 

Pari jännää hämäläista ilmaisua opetti kirja:

"Kölvit".

"Olla hökällä".

 

Kirjan kustantaja Warelia on uusi tuttavuus.

Ei ole julkisuudessa paistatellut. 

Kuitenkin firmalla on kohtuullisen laaja tuotanto, oma myymälä (auki kesäisin) ja oma verkkokauppakin.

Ilmoittaa olevansa  "Itsenäinen ja omaleimainen yleiskustantamo, joka julkaisee suomenkielistä tieto - ja kaunokirjallisuutta".

Siellä "Suomen kirjapääkaupunki" Sastamalassa.

Paljon meteliä itsestään ei Warelia todellakaan ole pitänyt. 


Jos katsoo Warelian taloustietoja Finderista:

Liikevaihto viimeisten viiden vuoden ajan luokkaa 120 - 150k vuosi.

Tulos kahtena vuonna tonnin miinuksella.

Muina kolmena vuonna tulos 3 - 10k plussalla.

Varsin vaatimatonta.

 

Miten ihmeessä nuin vaatimattomilla luvuilla on voinut laajahkoa toimintaa harjoittaa?

Voiko kirjailijoille tuollaisista numeroista jäädä paljon mitään?

 

Ei voi ymmärtää...

 

(skannimine Tampere)

 


Bing-, Yahoo-, DuckDuckGo  (ja Google) -haut:


Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Matkamiehen mietteitä Pekka Kleemola

Matkamiehen mietteitä Hotelli Marski

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere

Matkamiehen mietteitä Hotel Bulevard Hanko Esa Aarnio

Matkamiehen mietteitä Chic & Basic Barcelona

Matkamiehen mietteitä Scandic Park Hotel Helsinki

Matkamiehen mietteitä Kuortaneen liikuntahotelli

Matkamiehen mietteitä Hotel Indigo Bulevard

Matkamiehen mietteitä Hotel Katajanokka

Matkamiehen mietteitä Best Western Hotel Carlton

Matkamiehen mietteitä Hotelli Punkaharju

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere



(Virrat 9.5.2025)

ArcticParadise.fi


The world is different now.

Only the most competitive will survive.

You aren't going to have a work-life balance anymore. 

- Andrew Tate



23.4.2025

Luottotappio: Riihimäen Uusi Kirjakauppa

 

Näitähän riittää - ja jatkossa vielä enemmän.

Kun tämä hyvässä vauhdissa oleva Suomen talouden alasajo ja yhteiskunnan romahdus  ottaa vielä uusia kierroksia.

Kivijalkamyymälät kadonnevat kaikki, tai lähes kaikki.

Pikkupaikkakunnilta eritoten - mikäli siellä enää mitään lopetettavaa kohta edes onkaan.

 

Nyt sitten Riihimäkikin, kohtuullisen kokoinen paikkakunta ruuhka -Suomessa.

 

Viime vuonna tuli muutaman vuoden tauon jälkeen Riksussa vierailtua.

Oli ilahduttavaa, että vanha asiakas Riihimäen Uusi Kirjakauppa oli löytänyt uuden yrittäjän.

Vanhan Rouvan eläköidyttyä. 

 

Tuon Vanhan Rouvan kanssa meillä meni aina hyvin.

 

Tämä uusi kauppias, Henrik Pohjavirta...

Osin boheemin oloinen tyyppi. 


Tilasi postikortteja ja kirjoja yhteensä 91,- euron satsin.


Seuraavassa kuussa kun itse henkilökohtaisesti kävin viemässä, ei tyyppi kyennytkään kaivamaan kuvettaan.

Red flag.

Annoin henkilölle kuitenkin LUOTTOA.

Ei olisi pitänyt.


No, eihän sitä suoritusta koskaan tullut.

Firma nurin.

Siis hänen firmansa.


Tavallaan sääli, tuohan oli niitä ihan viimeisiä yksityisiä, ketjuihin kuulumattomia kirjakauppoja.


Ja kuten kuvioihin kuuluu, putiikki sai viime vuosina paikallislehdistössä runsaasti palstatilaa.

Toki.

Vihervassari-hörhö-suvakkitoimittajat pitivät "esimerkillisenä yrittäjänä", 

Myös "Yrittäjän podcastissa" Henrik pääsi myötämielisen toimittaja Pauli Reinikaisen  avustuksella ilmaiseksi markkinoimaan "yrittäjyyttään".

Otsikolla "Yrittäjä joka ei anna periksi".

Jakso 7.2.2024 - muutama kuukausi ennen kuin suvaitsi jättää laskunsa mulle maksamatta.

91,- euroa!

 

Taas lopahti yksi liike Riksun kuihtuvassa keskustassa, jossa ei kohta enää haavanlehtikään värähdä.

Kymmenien ja satojen suomalaisten paikkakuntien tavoin.


Suomen, sellaisena kuin sen tunsimme, romahduksen alati täydellistyessä.


Sääli että Riihimäen Uusi Kirjakauppa meni nurin.

Melkein satavuotias liike.

Ei ollu tuosta Henrik Pohjavirta -hahmosta Vanhan Rouvan toiminnan jatkajaksi.


Oli omalla tavallaan sympaattinen puoti - kaikessa sekasotkussaan, jopa kaaoksessaan.

Tavaranpaljous ja epäjärjestys toivat mieleen legendaarisen Keski-Töölön Paperikaupan,  Ruusulankadulla.

Mahtaako se enää sinnitellä?

Täytyypä käydä kurkistamassa.

Aivan ainutlaatuinen puoti.

Tunnelma suoraan jostakin 50 -luvulta.


Erikoisuus tässä luottotappio  -keississä Riihimäen Uudesta Kirjakaupasta:

Hyväpuheisen Henrik Pohjavirran tilaamien korttimallien - joita hän ei siis koskaan kyennyt maksamaan - joukossa tämä erikoisuus:


(skannimine loot)


Jotenkin kuvaavaa, että juuri tämä malli oli Riksuun tilattujen joukossa!

Unkarilaisessa paikallisjunassa kuvattu.

😏


Jotenkin ironista, että tämä luottotappio -keissi saattoi olla elämäni viimeinen asiointi Riihimäellä.

Mahdollisesti. 

Todennäköistä, ei kuitenkaan varmaa.

Eipä nyt tule mieleen yhtään syytä, miksi masentavassa Riksussa enää vierailla.


Nimenomaan Riksuun nimittäin tein tämän yhä jatkuvan urani ensimmäisen "iskun" keväällä 1982.

Joku pieni tilaus taskussa poistuin paikkakunnalta kulahtaneella paikallisbussilla.

Ainoana matkustajana, osan aikaa.

Vihellellen.

Tuota linkkaria odotellessa lueskelin mukana ollutta kirjaa silloisen linjiksen takapihalla,

Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys.

Teksti oli niin hyvää, että lukemista piti jatkaa vielä joitakin Hämeen syrjäkyliä sorateiltä pitkin kiemurtelevassa paikkarissakin.


Se oli hieno päivä.

Oma polku oli löytynyt!


Ja nyt sitten samaisesta Riksusta ehkä viimeisellä käynnillä, 43 vuoden kuluttua, luottotappio niskaan...


Olisi voinut olla nätimpi Riksu -finaali.


Henrik "Ohari" Pohjavirta valitsi kuitenkin toisin.


Kontiomäki 23.04.2025)

ArcticParadise.fi

Karma catches up.

Sooner or later.

 

 

17.4.2025

Kappas! R!sto "Räppääjä" Lounema ylistää blogissaan "Homo -Reitari" Särestöniemi -töhertelijää! / Urkki, Nikita ja Marski

Mitä hemmettiä!

 

Risto "Räppääjä" Louinema (s. 1939, Pori) hehkuttaa saitillaan Reidar "Homo" Särestöniemeä.

Tuota Suomen yliarvostetuinta (varsinkin Kekkosen aikaan) sutailijaa. Varsinainen töhrijä.

Hyvää sauna -kamuaan.

😏 


Urho Kaleva Kekkonenhan oli myös innokas Reitarin kanssa saunoja...


No.

Se mikä olisi kiinnostavaa:

 

Oliko Urkkin homo?

Tai kenties  bi?

 

Kova saunamies, ainakin.

Myös Neuvostoliiton Nikita Hrustsovin kaa...

😏

 

Kerrotaan, että Nikitan Urkki -kaveruus olikin juuri se syy, miksi Kremlin herrat kyseiselle papparaiselle antoivat fudut.

Meni kapitalistisen maan presidentin kanssa alasti saunaan juomaan kaljaa.

"No nyt se perkele menee antamaan Urkille Karjalan takaisin!".

Potkut tuli Nikitalle.

Lokakuu 1964.

Syytösluettelossa kiinnostava kohta "pidäkkeettömästä käytöksestä".

Siis saunomisesta Urkin kaa...

😏


Lähtiäislahjaksi iso, kallis Hasselblad -kamera.

Suurvaltajohtajan loppuvuodet kuluivat datsalla kukkia kuvatessa.


Niin, olihan kahden lesbo -tyttären isä Marskikin gay.

Alkaen vaakuna -symboliikastaan...

Mitä vaakunansa symboliikkaa ei kuitenkaan löydy sukunsa vaakunasta Helsingfors Riddarhusetista:

Aatelissuku numero kahdeksan vaakuna.

Siinä seinällä, heti muusikoiden esiintymispaikan takana


Eli homo -erotiikka oli Marskin kehittelemä oma juttu.

 

(KIlpisjärvellä 17.4.2025)

ArcticParadise.fi

It's all a charade!


Bing-, Yahoo- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Risto Lounema

Matkanmiehen mietteitä Reidar Särestöniemi