13.9.2018

Hotelli-arvio: Hotelli Mardi, Kuressaare. Tuonne ei edes haluttu asiakkaita!

(kesken)

Niin...

Kymmenisen vuotta olin tässä hotellissa asiakkaana... Yhteensä varmaan monta kymmentä yötä...


Mutta tänään aamulla kun poistuin...

Tyttö respassa: Nägemist!

Mie:Hüvasti!


Hotell Mardin muovisen kanta-asiakaskortin jätin jo eilisiltaisen respa -akan eteen pöydälle. Kahtia leikattuna.

Todeten, ettei kortilla enää ole käyttöä.

Ei virkannut prouva mittään, tuijotteli vaan papereitaan...  

Aikaisemmin tiusksittuaan minulle, että naapurirapun hostellipuolen nettihuone on "tarkoitettu vain talossa sijaitsevan koulun oppilaille".

Siis se sama nettihuone, jonka koneita olen kymmenisen vuotta käyttänyt - kun hotellista alunperin ilmoitettiin, että noita päätteitä saa vapaasti käyttää.

Toissailtana kun tulin, oli koko tuossa nettihuoneessa vain kaksi tyttöä Jonkun aikaa.

Tietokoneita on jotain 15 kpl

Lukemattomia kertoja on nettihuoneessa saanut olla ihan ypöyksin.


Täytyy sanua, että tämä Hotell Mardi kyllä oli uskomaton mesta.

Aito palanen vanhaa kunnon Neuvostoliitto  -meininkiä jo neljännesvuosisata sitten vapautuneessa Eestissä!

Eipä ole vuosikymmeniin tosiaankiaan tullut nähtyä moista kuin Hotelli Mardissa: 

Siellä maksetaan noille respan naisille palkkaa istumisesta!


Olin tämän hotellin asiakas siis vuosikausia, yhteensä varmaan kymmeniä öitä.

Parhaita, ellen paras yksityisasiakas.

Hyvä jos parina aamuna oli aamiashuoneessa joku toinen asiakas - yleensä siellä sai olla yksin.

Riippumatta vuodenajasta, ei Hotelli Mardilla asiakkaita ollut.


No, aamupala sinänsähän tuolla muuten oli todella karu. 


Sitten kun ohitti respan matkalla pääovesta ulos...

Joku täti siinä respassa aina istui kuin tatti.

Iltaisin heillä oli aina telkkari auki - mikä ihanteelinen työpaikka, kyseisten tätien kannalta:

Palkkaa maksettiin television katselusta!


Sama on meininki  naapurirapussa, talon nk. "hostellisiivessä". Missä tämän Kuresaaren Ametikoolin oppilaat asustelevat, ja missä sijaitsee siis se tietokone -huone.

Vähitäin yksi, usein kaksikin tätiä istuskelee porrastasanteella tiskin takan tärkeän näköisinä. 

Mitään "työtä" ei heilläkään yksinkertaisesti ole.


Ellei siksi sitten lasketa oppilaiden menemisten ja tulemisten vahtimista - etenkin nuorten tyttöjen. Joita oppilaista on iso enemmistö.

Tantat vissiin vahtivat, etteivät kollit pääse livahtamaan piikojen aittoihin?

Sehän olisi kauheaa, aivan kauheaa!

Kun noiden tätien oma, aktiivinen elämä on selvästikin jäänyt jonnekin vuosikymmenien taakse.

Elämä, tai todennäköisesti elämätön elämä.

Nyt pitää sitten vahtia nuoria. 


Pisteet noille Hotelli Mardin tädeille (eestiksi "Mutid") täytyy antaa aivan ensiluokkaisesta näyttelijäsuorituksestaan tässä vuosien varrella.

Miten he osasivatkaan näytellä näytellä työntekoa!

Aamuisin kun heillä oli "vahdinvaihto" tai joku "pomo" takahuoneesta ilmestyi hetkeksi kuvioihin, oli "neuvonpito" varsin vakavaa ja tärkeännäköistä.

Sen kymmenisen minuuttia, mitä sitä kesti.

Sitten "pomo" katosi jonnekin  omaan koppiinsa, ja respan nainen keskittyi taas - istumiseen.

Oscarin arvoinen suoritus, tuo Mardi Hotellin naisten "työnteon" näytteleminen! Bravo!


Suomesta jos etsisi vastaavaa, niin ensimmäisenä tulee mieleen Porin Cumulus.

Tosin sehän ei enää ole Cumulus, vaikka Cumuluksen kyltti vielä toistaiseksi jäljellä onkin. Scandic osti sen.

Ja on jo myynyt eteenpäinkin - raumalaiselle Hotelli Raumanlinnalle,. 

Porin Cumuluksessa tuli käytyä kymmenisen vuotta, ja kymmeniä kertoja - lähinnä alakerran Huviretki -ravintolassa kahvilla ja lehtiä lukemassa, sekä yläkerran asiakaspäätteellä.

Nuo naiset Porin Cumuluksen respassa olivat samanlaisia kuin Hotelli Mardin väki: istuivat paikoillaan kuin tatit. 

Vuodesta toiseen.

Kunnes tuolle istumiselle nyt sitten tuli loppu.

Mistäköhän kyseiset naiset löytävät uudet työpaikat?

Onkohan vuosikausien istuminen pätevöittänyt heitä johonkin, alati kiristyvillä työmarkkinoilla?'

Vitsi-vitsi! 


Kysymys on siitä, että nuo akat - niin Hotel Mardissa kuin Porin Cumuluksessakin - joitakin vuosia vastaantotossa istuttuaan alkavat "ajattelemaan" että tuo työpaikka on jotenkin ikäänkuin  heitä varten olemassa.

No, kun se työpaikka sitten on kadonnut alta - ei kai kukaan usko että noita mihinkään kunnon töiihn enää palkattaisiin - on sitten aikaa ajatella. 

Työttömänä.

"Mikä meni pieleen?". "Miten tässä näin kävi".

Ystävättärien kanssa juoruilu palkan juoksiessa on sitten LOPPU.

 

  

   







(skannimine paati)
     

(jatkuu)

(Kuressaare, 13.9.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäs -postikorttien kauppasi verkossa 

26.8.2018

Case Asia Argento: MeToo olikin SheToo! ( Anthony Bourdainin itsemurha)



Ahaa.

Tämä sairaan  MeToo -noitavaino-joukkohysterian yksi perustajista ja pää-riekkujista onkin jäänyt kiikkiin seksin hommaamisesta alaikäiseltä nuorukaiselta.(HS 24.8.2018)

New York Times mukaan Asia Argento maksoi Jimmy Bennetille "korvauksia" 380 000 taalaa eli noin 330.000,-  euroa ettei heppu tulisi asian kanssa julkisuuteen.

Sillä lailla!

"Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!".


Tämäpä virkistävää, tämä Asia Argento -keissi!

Emmehän me ole kohta vuoteen kuulleetkaan juuri muusta kuin iljettävien, limaisten miesten seksuaalisista "törkeyksistä" ( usein vuosikymmeniä sitten tapahtuneiksi väitettyjä ) Hänen Pyhyyttään, Naista kohtaan. 

Kiitos, Asia Argento!

Niin, ja tämähän on sama Asia Argento, joka tuli tunnetuksi yhtenä niistä jotka väittivät sen "niljakkaan" Harvey Weinsteinin syyllistyneen "seksuaaliseen häirintään".

Just joo. 


Olkaamme kuitenkin oikeudenmukaisia ja antakaamme puheenvuoro tarinan päähenkilölle, Asia Argentolle:

"Argento on itse sanonut, että hänen nyt jo edesmennyt miesystävänsä Anthony Bourdain hoiti maksusta sopimisen, jotta Bennett jättäisi heidät rauhaan. Argenton mukaan Bennett olisi ollut talousvaikeuksissa ja pyytänyt heiltä siksi rahaa". 

Tää on hyvä!

Kyseessä on valtava summa, 330.000,- euroa.

Näyttelijättären mukaan hän siis maksoi sen, että nuorukainen "jättäisi hänet rauhaan". 

Uskottavaa?

Ha-ha-haa! 



Nyt nousee tietenkin esiin kysymys Anthony Bourdainin - joka kuulemma Argenton puolesta "välitti" "korvaus"fyffet - itsemurhan syistä.

Miksi ihmeessä vasta kuusikymppinen komea, menestyvä ja varakas mies yht'äkkiä päätti päivänsä?

Tiesikö hän, että Asia Argento -härdelli kohta alkaisi BIG TIME?

Teki omat johtopäätöksensä, ja poistui näyttämöltä...

Kysymyksiä, kysymyksiä.




Erinomaisen Against Love - A Polemic -kirjan julkaissut  Laura Kipnis käsitteli 24.8.18 tapausta ansiokkaasti Guardianissa.

Kipnis  kirjoittaa olevansa "helpottunut" näistä Asia Argento -paljastuksista.

Lopultakin alkaa tulla stoppia tälle sairaalle naissukupuolen uhriuttamiselle ja "korkean moraalin" ihannoinnille.

Juurikin näin.


Sitäpaitsi onhan vaikea kuvitella mitään pahempaa seksismiä  kuin tämä eräiden naisten MeToo -joukkohysteria. 

Seksismiä naissukupuolta kohtaan!

Tuostahan saa käsityksen, että naiset olisivat jotakin aivan avuttomia, lapsen tasolla olevia uhreja nimenomaan.

Ei kai se niin mene?


(Naantalin Kylpylässä 26.8.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttimyymälä internetissä


16.7.2018

Halb krediidi / Luottotappio / Filmari As / Stella Kööp / Tallinn

(keskeneräinen)

Ai että oli mukava ihminen tuo Filmarin Stella Kööp!

Oli vägä, vägä tore inimine, see Stella Kööp!

Hauskaa juttuseuraa - otti aina iloisesti vastaan. Niinä vuosina kun ostin häneltä filkkaa.

Mugav oli koos Stellaga vestelda. Rõõmsad kohtumised. Kõikide nenda aastade jooksul, kui ma temalt filmid ostin.

Jossakin vaiheessa liikeeseen tuli myös korttitelineeni. Myyntitilille.

Siis üks kord paikutime Stellakauplusse minu postkaardialuse. Komissioonile.

Ikävä vaan, että loppupelissä - Filmarin muutettua kahteenkin kertaan, toiminnan alati supistuessa (kinofilmin myyntikin lopahti) - Stella ei loppulaskua maksanut.

Kahjuks ainult et lõppude lõpuks Stella viimast arved ei maksanud. Pärast seeda, kui firma oli kolinud juba kaks korda, ja teguvus oli alati saanud väiksemaks. Juba diafilmi müügi lõppus Filmarilt ära. 

Sanoi kyllä maksavansa, mutta käteistä ei rouvalta paikan päällä 29.6.2018 löytynyt.

Räägis, maksab ära. Aga kohapela ei temalt sularaha leidnüd...

Pyysi kirjoittamaan laskun. Eur. 92,40.

Palus kirjutama arvet. Summa eur. 92,40.

Suoritusta ei tullut.

Ei ole arvet maksanud.

Mutta kuten sanottu, erittäin ystävällinen ihminen!

Aga, nagu ütlesime, eriti meeldiv inimine!

Paitsi rikotusta lupauksesta ja maksamattomasta laskusta, tulemmekin muistamaan Stellan juuri ystävällisyydestään!

Tuleme mäletama Stellat ei ainult rikutust lubadusest ja maksamatu arvest, samuti sõbralikkusest!


(Tähän skannataan allekirjoitettu lähetysluettelo / Stella Kööp  ja maksamaton lasku / Filmari As 28.6.2018)



(Kemin kaupunginkirjasto, 16.7.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja netistä, myös Tallinna- ja Eesti -aiheisia

30.6.2018

"Helsinki Pride" 2018 - ja homotus senkun jatkuu... Ja jatkuu... Ja jatkuu...




Toissa-aamuna, perjantaina 29.6. kun tulin aamun Viikkarilla Tallinnasta Suomeen, oli näky Helsingin Kaupungintalon ohi pyöräillessä tyrmistyttävä:

Helsingin Kaupungintalon edustan lippurivistössä liehuivat homojen sateenkaari -liput!

Ohhoh!

Tähänkö on tultu?


Sitten kun iltapäivällä sai päivän Hesarin käteensä, jatkui sama homotus:

Helsingin Sanomien etusivu, samoin takasivu, oli kauttaaltaan pervojengin sateenkaari -värien peitossa.


Hesarin perinteinen "leijona sulkakynä kädessä" -tunnus oli ympäröity motolla:

"Tasa-arvon puolesta". 


Oksettavaa.

Iljettävintä oli, että niin monet yritykset olivat ängenneet logonsa sivun alanurkkaan, eppäilemättä sponsorin roolissa:


- Marimekko (tietysti)


- Stocca


- Prisma


- Gigantti


- Burger King


- Microsoft jne. jne.


Huvittavaa kyllä, joukosta löytyi myös Alma Media.

Firma, joka vain muutama vuosi sitten antoi Lapin Kansan päätoimittajaksi valitsemalleen Johanna Korhoselle potkut nimenomaan tämän sukupuolisen suuntauksen takia.

Häviten sitten jutun oikeudessa, ja maksaen jättikorvaukset.


Nopeastipa kääntyi kelkka Almallakin!


(Toinen asia on, että mitä kertoo Alman tuolloisista johtajista se, etteivät yhtä lepakkoa pystyneet etukäteen tunnistamaan...

Ei noita "johtajia" ainakaan liaasta elämänkokemuksesta voi syyttää!).


Tämä homotus -menohan on aivan kuin anekauppa pimeimmällä inkvisito -keskiajalla, tai luonnonsuojelu -aate joitakin vuosia sitten.


Päätoimittaja Kaius Niemi näkyi sisäsivuilla jaarittelevan jotakin lisää tasa-arvo -höpinää. Lukematta jäi.


Eilen on kuulemma Helsingissä ollut Pride -kulkueessa 100.000 marssijaa.

Kulkueen kärjessä Helsingin kaupunginjohtaja Jan Vapaavuori - siis tyypillinen alfa -uros.

Sillä lailla!

Poliitikkojen mielistelyllä ei näköjään ole rajaa, ei määrää.


Muuten Jan Vapaavuorihan on tuomittu pahoinpitelystä ja varkaudesta.

Että niin mukava mies - noin niinkuin pohjimmiltaan...  


Ilmeisesti homostelusta on kuin onkin tulossa - ja jo tullutkin - Suomessa valtionuskonto.

Kirkon jäsenmääränkin koko ajan laskiessa - mikä sinänsä on tietenkin positiivista. 



(Seili / Själö 30.6.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäsen Tommin postikortituotantoa netistä

10.6.2018

"Valokuvataiteilija" Raakel Kuukalle taiteilija-eläke - miksi?







Jaahas.


Tuollekin taide-paskan-suoltajalle siis myönnettiin Valtion taiteilija-eläke.


Huh-huh!


Mutta eihän tässä oikeastaan mitään ole voinut ihmetellä enää moneen monituiseen Herran vuoteen.


Jos kuitenkin uhraisimme kallista aikaamme muutaman minsan ja kurkistamme netistä, minkälaista on "valokuvataiteilija" Raakel Kuukan tuotannon taso...


Ei voi olla totta!


Voiko tuollaista sontaa olla edes olemassakaan?


Vai onko kyseesä kenties joku vitsi?


Hesarissa 26.5. kyseinen "taidevalokuvaaja" tilittää huonoa taloudellista menestystään. Perin huonoa.


Asustelee pienessä kaupungin vuokra-asunnossa. Nyyyyh!


Sossun luukkuunkin on ollut turvauduttava.


Näyttelystäkin jäi vaan velkoja niskaan. Makselee yhä velkaa pankkiin.


Hyvä! Toivottavasti tuo Kuukan ansaittu taloudellinen katastrofi osaltaa hillitsee tuota taide-paskan-suoltamista!


Jotakin järkeä näkyy sentään Suomen Kansallakin olevan vielä jäljellä, ettei moista roskaa ole mennyt näyttely-ostoilla taloudellisesti tukemaan.


Kiitos, suomalaiset!


Niin, noista Raakel Kuukan kuvista...


Teemana näkyy olleen nuori nee... siis mustaihoinen tyttö suomalaisessa kansallispuvussa...


Hoh - hoijaa...


Kuinka tuo Kuukka ilkeää moista soopaa esittää?




Sitten - jos haluaa järkyttyä - netin Kuukka -kuvista löytyy tietenkin ´"taiteilijan omakuvia".


Eräänlaista äärimmäisyyttä edustaa kuva meikittömästä R. Kuukasta Nikita -karvahattu päässään. Varmuuden vuokasi vielä läpät alas vedettyinä.


Mahdotonta - täysin mahdotonta - määritellä kuvan esittämän henkilön sukupuolta kyseisen "taidevalokuvan" perusteella.


Jos arvata pitäisi...


Pohjois-karjalainen tai koillismaalainen metsuri jostakin 60 -luvulta. Tosin aivan liian pulska, sen ajan kärppämäiset standardit huomioiden.


Ai niin, mutta Kuukka kuuluukin "teoksissaan" tutkineen naiseutta ja suomalaisen naisen identiteettiä". Niinpä tietenkin!


Ja tässä on tulos.




Taitelija-eläkkeen paikka!













Hyvä, Suomi!


Ja Onnea!

















(Malmö 10.6.2018)

shop.ArcticParadise.fi
 Pitkäs -postikortteja nettikaupasta! 

8.6.2018

Eino "Emppu" Grön - varakas taiteilijaeläkeläinen Floridan golf-kentiltä suomalaisille tanssilavoille



Kas vaan!

Kesä tuli, ja golffaava taiteilija-eläkeläisemme Floridasta, Eikka Grön, palasi taas Härmään. Keikkaa pukkaa!

Keväällä ilmestyivät tietenkin ensimmäiset haastikset lehdissä. Markkinointia, markkinointia!

Sillä onhan toki niin, että "hyvääkin tuotetta täytyy myydä" - jopa Valtion taiteilija-eläkeläisen.


Yhdessä jutussa lueteltiin vappaamuurari  -Empun omistuksia:

Kesä-asunnot Reposaaressa ja Hangossa.

Luulisi, että pääkaupunkiseudullakin joku kämppä?

Tietenkin asunto siellä Floridassa.

Varakas mies!


Taiteilija-eläkettä nauttinut kauan, hyvin kauan...

Kohta neljännesvuosisadan ajan!

Eikalle nimittäin myönnettiin tuo jokaikisen suomalaisen viihdepellen ja kulttuuripuuhastelijan himoitsema lottopotti erinomaisen nuorena, vain 57 vuotiaana!


Toki laulajan kollegoissa moinen yhteiskunnan rahansiirto kilpailevan keikkalaulajan taskuun on herättänyt närää.

Näin tarinoi toinen tangolaulaja, Reijo Taipale, Iltalehdessä 7.7.2012:

"Ihmettelen kovasti miksi Eino Grön sai taiteilija-eläkkeen jo 57 -vuotiaana  ja muillakin tangolaulajilla kuten Markus Allanilla, Reijo Kalliolla ja Esko Rahkosellakin se on, mutta ei minulla", Taipale lausuu.


Niin juuri! Justiinsa!

"Mulle kans!", kulkee ajatuksenjuoksu noilla viihdemaakareilla. 


Ja kyllähän tuollainen katkeraksi vetääkin...

Kun toiset kollegat saavat tuollaisen yritystueksi luokiteltavan mahtavan edun valtiovallalta.

Sitä vaan ei missään nimessä saa kutsua omalla nimellään: Yritystuki!

Kysehän on kylddyyristä - eikös niin? 


No, niinikään varakas Reiska Taipale kuuluu sittemmin lopettaneen taitelija-eläkkeen mankumisensa.

Anottuaan sitä turhaan kaksitoista (12)  kertaa! 


Muuten joku vuosi sitten meinasi porilaisen hotellin aamiaispöydässä mennä aamukahvi väärään kurkkuun.

Paikallisen yrittäjä -yhdistyksen lehdessä oli nimittäin juttua "Yrittäjä" Eino Grönistä!

Siis jopa yrittäjäjärjestöillä Härmässä menevät käsitteet sekaisin:

Kuka on Yrittäjä, ja kuka Apurahataiteilija?

Aivan hämärän peitossa.


Eikä Härmä tietenkään olisi Härmä, elleivät esim. suurtuhlari Vesa-Matti Loiri (Uuno Turhapuro) ja varakas Ilkka "Danny" Lipsanenkin olisivat olleet taiteilija-eläkkeitä kärkkymässä.

Onneksi turhaan, kuitenkin.

Vaikka kyllä noita lottovoittoja on sadoille  mitättömyyksille jaettukin!

   
Eikan kotisivuilta löytyy räpp... anteeksi: rapparilaulajan keikkakalenteri. 

Kiirettä pittää!


Vielä syksylläkin on ohjelmassa näköjään joku kirkkokonsertti.

Niin, Emppu taisi tulla jossain vaiheessa uskoonkin?

Paitsi että löytyihän miehen nimi takavuosina noilta rappari -listoiltakin...

Netistä vieläkin. Useammastakin kohtaa.


Tosin siihen aikaan kuin tunsin Eikan (1970-1972), oli meno tyystin toisenlaista.

Joku voisi sanoa että niin railakasta että ihan hirvitti.

Kun tämä naapurini Haukilahden Melsteninrannasta tuli yöllä keikalta kotiin, alkoi ryyppääminen talkkarimme, legendaarisen Kallion Paven kämpillä.

Välillä piti tietenkin vetää sormikoukkkua, tai vääntää kättä, tai vaikkapa - painia. 

Vauhdikasta katseltavaa 15 -vuotiaalle pojanklopille!

Ne olivat hienoja aikoja! 


Seuraava muistikuva Eikasta sijoittuu vuoteen 1972: Pori Jazz. 

Jos meni Eikalla joskus lujaa, niin myös Yours Trulylla. Joskus 70 -luvulla, nimittäin.

Ne olivat vauhdikkaat festarit, 17 -vuotiaalle. 

Mieleen jäi, kun jonkun juoppoköörin kanssa aamuyöllä sekoilimme eräässä porilaisessa puistossa, ja hiljaa lipui pakettiauto ohi...

Sieltä huikkasi orkkansa kanssa keikalta palaava Emppu: "Moi, Pitkänen!".  


Fast forward vuoteen 1984: 

Olen juuri käynnistänyt postikorttituotannon, ja reissaan keväällä Meri-Lapissa.

Legendaarisen Salmelan Liikenteen 60 -luvun bussikaunottarella Torniosta Kemiin. Herrojen Kemmiin!

Kas!

Eikkahan se siinä!

Eino opettelee uutta raitista elamäänsä juuri noihin aikoihin, ja on keikkapaikaltaan Torniosta lähtenyt päiväseltään pistäytymään naapurikaupungissa Kemissä.

Juttelemme mukavia.

Annan Empulle muutamia postikorttejamme.


Hyvänen aika sentään!

Jonkun ajan kuluttua Eikalta tule Floridasta kiitoskortti - yksi omistamme.

Miellyttävä mies!



Jälkipolvet kun nykymenoa tulevat arvioimaan, kysyvät sitten:

Kukahan oli sen aikoinaan Suomessa vallinneen avokätisen taiteilija-eläke -järjestelmän pahin hyväksikäyttäjä? 

Nimi Eino "Eikka" Grön tulee olemaan ihan kärkikahinoissa!


Aika usein tulee kuunneltua Eino Grönin biisiä "Sata kelloa" YouTubesta.

Se on kyllä hieno tulkinta - paljon italialaista alkuperäistä, sekä kuin myös Markus Allanin ja Kari Tapion versioita parempi.

Ihastuin Eikan versioon jo joskus 70 -luvun alussa Korkeavuorenkadun "Kuparipannun" juke-boxista.

Kiitos, Emppu!


Kansanedustajien sopeutumiseläke - kuviokin sitten kansan vaatimuksesta lopetettiin, ainakin pääosin.

Milloin koittavat glasnost ja perestroika "kulttuuripuolella"?


Niin...

Ihmeellistä on Suomen nk. "taide- ja kyldyyri-elämä". Perin ihmeellistä.

Mutta toisaalta...

Kysehän onkin maasta, jossa tuo mailmanhistorian ehkä turhin ja väkinäisin naamanvääntäjä, Pertti "Spede" Pasanen, lepäilee Hietaniemen hautuumaan nk. "taiteilijakukkulalla". 

Ihan siinä Akseli Gallén-Kallelan, Jean Sibeliuksen ja Alvar Aallon vieressä! 

Mikseivät siis tangolaulajat ja muut viihde-pelletkin olisi taiteilija-eläkkeitään ansainneet? 


Kyllä Valtio maksaa - ja jos rahat loppuu...

Ei muuta kun verot Valtion maksettaviksi! 


Hyvä Suomi!

Ja Onnea! 



(Karlsruhe, Baden-Württenberg, Saksa 9.6.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäs -korttien tukku- ja nettimyyntiä!