Kappas vaan - posti toi kirjeen!
Posion Osuuspankki suvaitsee ilmoittaa, että tilille on tupsahtanut eur. 1,26 verotonta osuuspääoman korkoa.
Vallan mainiota! Jeee! Verotonta!
Samalla palautuu mieleen, minkälainen härdelli tilin avaamisesta kyseiseen osuupankkiin kesällä 2011 seurasi...
-
Niin, kaikki alkoi siitä kun heinäkuussa 2011 Posiolla päätin avata tilin mainittuun pankkiin. Samalla ostaa sen sadan euron (100;-) arvoisen ossuustovistuksen.
Keskikesällä pankin konttori oli lähes tyhjä. Asiakas ohjattiin heti sivuhuoneeseen, jossa naisvirkailija alkoi täytellä papereita.
No, ei siinä mitään. Täytyyhän tiedot kirjata ja paperit täyttää. Toki.
Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun virkailija - pienen hiljaisuuden jälkeen - ikäänkuin itsekin kysymystään ihmetellen lausui:
"Oletteko te, tai joku lähisukulaisenne, toiminut upseerin arvoisissa tehtävissä puolustuslaitoksen tai rajavartiolaitoksen palveluksessa Suomessa tai ulkomailla?". - Voi olla, että tarkka sanamuoto ei ollut pilkulleen tämä, mutta asiasisältö oli.
Ohhoh! Mikä kysymys!
Tämähän on kovaa kyytiä!
No, mitäpä tuohon äkkiseltään vastaamaan, muuta kuin tottuuen: En. Ei.
Virkailija meni nopeasti eteenpäin papereittensa täyttämisessä. Kohta oli jo ensimmäinen pieni talletus tehty, ja poistuin konttorista Posion Osuupankin jäsenenä.
-
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Mikä ihme kysymys tuo oikein oli?
Kiireisen syksyn jälkeen tammikuussa 2012 taas käymässä Posiolla. Järkeenkäypää syytä tuollaiselle kummalliselle kysymykselle ei ollut kuukausiin tullut mieleen.
Aamulla, kun bussi Posiolta Kuusamoon lähti, soitto pankinjohtajalle. Voisiko hän valistaa, mihin kysymys perustui, ja mihin sillä pyrittiin?
Kerroin ikäni ja sotilasarvoni arvellen, etten syntymävuoteni puolesta kuulu enää edes reserviin. Pankinjohtaja vahvisti asian. Todellakin, 56 -vuotias kuuluu jo nostoväkeen.
Tirehtööri heittäytyi tuttavalliseksi, pyysi saada sinutella ja lupasi palata asiaan. Kuulemma hän soittaisi viikon sisällä.
Sitä soittoa ei koskaan tullut.
No, fast forward viikon verran.
Uusi soitto ko. pankinjohtajalle.
Mitään selitystä sille, ettei sitten ottanutkaan yhteyttä, mies ei anna. Henkilö ei myöskään enää ole niin tuttavallinen kuin ensimmäiselle kerralla.
Alkaa "asialliseksi" ja kertoo, että "asiat eivät ole niin yksinkertaisia". Että hänellä on kirjallista dokumenttia siitä, mihin heidän kysymyksensä perustuvat. Lupaa lähettää.
Kun sitten aikanaan paluu kotiin Tallinnaan koittaa, on siellä toden totta kirje odottamassa Posion Ossuuspankilta.
Kirje sisältää Finanssialan Keskusliiton esitteen "Asiakkaan tunteminen - miksi pankki kysyy".
Tekstistä ei löydy mitään perustetta heidän esittämälleen, sotilasasioita koskevalle kysymykselle.
Sensijaan tekstistä löytyy kohta "Poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt".
Tekstin mukaan lainsäädäntö edellyttää, että pankki selvittää onko asiakas "poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö".
Lainaus tekstistä:
"Poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö on henkilö, joka toimii tai on toiminut viimeksi kuluneen vuoden aikana toisen valtion palveluksessa
- valtionpäämiehenä, ministerinä, parlamentin jäsenenä, ylimmän oikeusasteen jäsenenä, valtion varainhoitoa tarkastavan ylimmän päättävän elimen jäsenenä, keskuspankin johtokunnan jäsenenä, suurlähettiläänä tai asianhoitajana, kenraalikuntaan kuuluvana upseerina tai valtion kokonaan omistaman yrityksen johtotehtävissä
Kohta koskee myös "perheenjäseniä ja läheisiä yhteistyökumppaneita".
Sotilaspuolella kysymys on siis vain "kenraalikuntaan kuuluvista upseereista". Siis toisen valtion palveluksessa.
Meitsiltä sensijaan ei tivattu mitään - ei yhtikäs mitään - noista muista ryhmistä, ainoastaan omasta tai lähisukulaisten upseerinhommista.. Vaikka upseereista lista mainitsee vain kenraalit.
Sillä lailla!
Hyvinpä oli Posion Osuuspankissa ohjeet luettu - ja eritoten ymmärretty.
-
Oikeastaan tapaus on varsin kuvaava Härmän nykymenolle.
Vaikeaksi on mennyt. Aivan tavallisetkin vähäiset asioinnit.
Kysymyksiä kysymysten perään - valtaosin aivan turhia.
Nykyisessä asuinmaassa Eestissä meininki on onneksi vielä jonkin verran rennompaa.
Otetaanpa esimerkki Eestin ja Suomen erosta:
Kun Tallinnan satamassa menee ostamaan lauttalipun Helsinkiin, kestää asiointi keskimäärin 45 sekunttia.
Sitten on jo maksu suoritettu ja liput handussa.
Kun saman toimenpitteen sensijaan suorittaa Härmässä, kestää asiointi - siis identtinen keissi - keskimäärin kymmenen minuuttia.
Tuossa asiassa virkailija tavanonmaisesti tekee useampia aivan turhia kysymyksiä.
Tyyliin
- olihan se sitten aivan varmasti huomenna se lähtö ( juurihan sen hänelle sanoin!)
- entä yövyttekö laivalla?
- onko teillä autoa mukana?
Sitten kun viimeinkin piletit on onnistunut saamaan, ja helpotuksesta huokaisten nousee rahilta ja ottaa kurssin kohti ulko-ovea, kuuluu takaa vielä virkailijan hermostunut peräänhuuto:
"Hei herra, vielä yksi asia!".
Ei voi olla totta, mitä nyt vielä....
"Olihan teidän puhelinnumeronne varmasti tämä 040 564....?".
"On, on. Mitä sinä sitä vielä kyselet?".
"Ihan vaan varmuuden vuoksi. Että jos sattuu jotakin".
Aivan toivotonta!
-
Tuossa samassa Finanssialan Keskusliiton sinisessä esitteessä "Asiakkaan tunteminen - miksi pankki kysyy?" on viimeisenä kappaleena mielenkiintoista juttua pankin oikeudesta kieltäytyä liiketoimesta.
Tekstin mukaan pankilla on oikeus tarvittavassa määrin kerätä tietoja asiakkaan henkilöllisyydestä ja liiketoimien luonteesta.
Suomalaisen lainsäädännön mukaan tilanne on "pankin harkinnassa".
Niin, niin... "harkinnassapa" hyvinkin.
Entäpä jos tilanteessa onkin kysymys harkintakyvyn puutteesta?
Kuten esimerkiksi toisaalla tässä blogissa kerrotussa tapauksessa, jossa Kuusamon Ossuuspankki alkoi kysellä tuhannen (1.000,-) euron rahasumman alkuperästä?
Esitteen mukaan pankilla on siis oikeus "kieltäytyä liikesuhteesta tai liiketoimesta".
Juu, juu...
Mutta tuohan toimii toiseenkin suuntaan.
Onhan asiakkaallakin oikeus äänestää jaloillaan, jos tuollaista "harkintaa" aletaan soveltaa.
-
Relevantti kysymys on tietenkin se, että mitä lisäarvoa tuollainen Suomessa harjoitettu ylenmääräinen, absurdi kontrollointi- ja säätelypolitiikka mahdollisesti synnyttää?
Kenties jotakin uutta työtä ja toimeentuloa Härmän kituvalle, kriisiytyvälle kansantaloudelle?
Vitsi - vitsi!
-
Toisaalta...
Kyllähän noiden Pohjoisen pikkupaikkakuntien äärimmäisen ahdistava henkinen ilmapiiri on tiedossa.
Nuoret muuttavat pois. Ei noissa lestadiolaisissa Kepulandian tuppukylissä voi hengittää, elää!
Esimerkiksi Posion naapurikunta Sallan väkiluku oli 60 -luvulla 11000 henkeä - nykyisin jotain 4000. Posion "kehitys" lienee ollut samansuuntainen.
Pois, pois, pois!
-
Pohjoisen käpykylissä paikallisten uteliaisuus on tyydytetty (!) vasta silloin, kun he saavat omasta mielestään kattavan selvityksen:
- Mistä rahasi ovat peräisin? Paljonko sitä on?
- Ketä sinä nait?
Siinäpä ne tärkeimmät. Heidän näkökulmastaan.
JÄLKIKIRJOITUS
Lapin Kansa 22.9.2012
"Miksi pankki kuvaa henkilökortin?".
Uutisen mukaan yksityishenkilö on tehnyt Tietosuojavaltuutetulle valituksen Pohjolan Ossuuspankin käytännöstä skannata henkilökortti.
Ohhoh!
Edes laillisen henkilötodistuksen esittäminen ei enää piisaa - nyt se halutaan vieläpä skannata ja arkistoida! Sillä lailla!
Kuvio täydellistyy entisestäänkin...
www.ArcticParadise.fi
www.ArcticParadise.fi
Postikorttien nettimyyntiä - saitin etusivulta sisään!
