Paluumatkalla Sotkamosta ja Saimaalta Stadiin pieni mutka Tuusulan kautta.
Sattuu nimittäin olemaan Honkarakenteen yhtiökokous tänään.
Käydäänpä tsekkaamassa ja fiilistelemässä mitä tuolle firmalle kuuluu.
Onhan sitä salkussakin pikkuinen siivu.
Hankittu keväällä 2022.
Possan arvo laskenut luokkaa 40 rosenttia.
Dividenditkin vaatimatonta tasoa.
Eli jotain tolle alisuoriutujalle tarttis tehdä...
Alunperin Honkaa tuli merkattua keväällä kolme vuotta sitten Holiday Club Rönnäsin (Loviisa) mökin inspiroimana.
Tuokin mökkikylä - kuten myös toinen hyvä tuttu, Ähtärin HC -mökkikylä - on nimittäin Honkarakenteen tuotantoa.
Ihan toimivat, jopa mukavat kai joskus 80/90 -luvuilla rakennetut mökit.
Tuli mieleen, että jos kerran Hongan mökit kelpaavat mulle majoituksiin näin hyvin, niin miksipä ei silpaista firman lappuja pikkusatsi salkkuunkin?
Onhan kysymyksessä kotimainen, vakiintunut, hyvämaineinen brändi.
Pohjois-Karjalais -lähtöinen perheyritys, Saarelaiset.
Joka vieläpä oli 80 -luvun alussa työnantajani iso asiakas.
Yksi myyntikonttori sijaitsi tuolloin Etu-Töölössä Hotelli Presidentin alakerrassa, ja sijaitsee vieläkin.
Jotain metsäkuvia tuli käytyä sinne viemässäkin.
Mutta kovin on laskusuuntainen ollut Hongan trendi.
On ollut niin paljon "Musta Joutsen" -tyyppistä markkinahäiriötäkin.
Nk. "koronaa" (tai siis sitä lietsottua hysteriaa).
Ukrainan sotaa.
Venäjän -kauppakin hyytyi.
Jne.
Keravan asemalta fillarilla Hongan pääkonttoriin Tuusulaan, osoite Lahdentie 870.
Möötti on jo alkanut vartti sitten.
Nyt pitää kiirehtiä.
Kauhea ilma, ja vastatuuli.
Alussa vaikea löytää tuota nk. "Vanhan Lahdentien" alkuakin.
Mutta sinnikkäästi vaan, etiäppäin.
Matka on arvioitua pitempi.
Ei se Hongan pääkonttuuri olekaan vielä tuon mutkan tai tuon nyppylän takana.
Mutta periksi ei anneta, kun kerran tänne asti on vaivauduttu!
Vihdoinkin näkyvät vasemmalla Hongan keltaiset kyltit.
Olen tietty viimeinen joka yhtiökokoukseen saapuu.
Kokouspaikkana toimivan ruokasalin ovet ovat jo kiinni.
Joku nainen tulee avaamaan, kun kurkistelen ikkunan takaa.
Juuri salin takaosaan marssiessani on toimitusjohtaja katsauksessaan päässyt esityksensä Crescendoon:
- Huonosti menee
- Erittäin huonosti.
- "Haastavat ajat".
- Henkilökunta joutunut "venymään äärimmilleen".
- Harkinnassa ovat "uudet liittoutumat".
Jne jne.
Ei hyvältä kuulosta! Ei todellakaan.
Osinkoakaan ei jaeta.
Joku kysyy alan yleisnäkymistä.
Vastaukseksi ilmoitetaan, että "saneerauksia tai konkursseja ei alalla ole ilmennyt".
Siis toistaiseksi.
Sitten joku tiedustelee vasta uutisoidusta kilpailija Kontiotuotteen saamasta jättitilauksesta.
Alkaa merkillinen kiemurtelu.
Toimitusjohtaja toteaa vähättelevään sävyyn, että kysymys olisi vain jonkinlaisesta kilpailijan saamasta "aiesopimuksesta".
Että "katsotaan, miten tässä käy".
Samassa toimitusjohtaja toteaa olevansa alan edunvalvontajärjestön johtaja.
Jaahas.
Tätä tyypillistä nyky -suomalaista huttua, siis.
Kahdella pallilla istumista.
Toisaalta vähätellään kilpailijan saamaa isoa tilausta.
Toisaalta ollaan alan nokkamiehenä muka-iloisia Suomeen saadusta isosta tilauksesta.
Olen että: Ei saatana!
Nyky-Suomi sontaa.
Ensin tarvon tänne kovalla kiireellä, vastatuuleen pinnistäen.
Raju fyysinen ponnistelu tänne pääsyssä.
Firman osakekurssi laskenut BIG TIME,
Osinkoa ei tiedossa.
Toimitusjohtaja maalaa tilanteesta synkkääkin synkemmän kuvan.
Sitten vielä alkaa venkoilla kilpailijan saaman tilauksen suhteen.
Toisaalta vähättelee, toisaalta "iloitsee".
Onneksi möötin virallinen osuus loppuu, ja alkaa "kahvittelu".
Tarjolla on vege -mössöä, kahvia sekä jotakin makeaa.
Aika heikko esitys.
Samalla kypsyy päätös:
Myyntiin vaan, Hongan laput!
Kaikki!
Otetaan tappio kotiin!
Yleensä vastaavissa tilanteissa on ollut tapana jättää muutama nk. "yhtiökokous -osake" salkun pohjalle..
Esimerkiksi toisen toivottoman tapauksen, Panostajan suhteen näin tuli meneteltyä.
Panostajalla olikin helmikuun alussa Tampereella taas kelpo tarjoilut.
Nyt ei ole järkeä jättää salkkuun edes nuita yhtiökokous -lappuja..
Kun tänne on näin hankala tulla, ja tarjoilutkin näin vaatimatonta tasoa..
Hyvästi, Honkarakenne!
Mutta kukapas tuossa naapuripöydässä kahvitteleekaan!
Tuohan on se yksi korkean profiilin somettaja -sijoittaja!
Vaihdamme pari sanaa.
Samalla kiinnittyy huomio kaverin pikkutakin hihansuihin:
Todella erittäin rispaantuneet!
Erittäin!
Kappas vaan!
Äijähän on pihi!
Ilmankos hän aina kuvien kera raportoikin yhtiökokoustarjoiluista.
Joita kutsuu "reaaliosingoiksi".
Selvä!
Tyypillä lienee salkun koko seitsennumeroinen.
Kulkee kärkkymässä muutaman euron "reaaliosinkoja" yhtiökokouksista.
Käyttää about 20 - 25 vuotta vanhaa, hihoista rispaantunutta pikkutakkia.
Tyypillinen piensijoittaja, siis!
Ja vähän suurempikin!
Pöytääni ilmestyy jyväskyläläinen pariskunta.
Ohoh!
Nyt ei ollakaan osastolla - Samuli Putroa lainataksemme - "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään".
Yllättävää!
Seuraa toinenkin, jätti -ylläri:
Arvosteltuani tarjoilujen vege -sontaa (muuta suolaista ei ole), veikkaa mukava rouva että olen ammatiltani - maanviljelijä!
Tämä oli huippujuttu!
Pelkästään tämän takia tänne kannatti tulla!
Minä - stadilainen "intellektuelli", syntynyt Eiran sairaalassa, käynyt Englantilaista koulua, kirjoittanut Sykistä - "maanviljelijä".
😏
Ukki tosin oli, Karjalan kannakselta.
Mutta ei nyt sotkeennuta siihen...
Tsufet silpaistuani hyppään fillarin selkään ja aloitan sotkemisen kohti Järvenpäätä.
Muutama kilsa.
Järvenpään asemalla on R-kiska, eli ilmainen WiFi.
Kohta on Pörssin sulkemisaika.
Äkkiä Honkarakenteet myyntiin - se onnistuu.
Melkein samalla summalla merkkaan Nokian Panimoa.
Meni usko Honkaan.
Toisaalta käytänhän Nokian Panimon tuotteitakin - lähinnä Keisari -bisukkaa.
Ja heidän yhtiökokouksiinsa on helpompi pääsy kuin tänne.
Oletettavasti paremmat tarjoilutkin.
Saihan Olvinkin möötistä Iisalamesta mukaansa kaksi muovikassillista firman virvokkeita...
😏
Tämä EXIT Hongasta ei merkitse kuitenkaan siltojen polttamista siihen suuntaan.
Hongallahan on vallan mainiot tuotteet!
Joita tulee käytettyä - ton edellä mainitun Isnäsinkin (Rönnäs) ohella.
Esimerkiksi Ähtärin Holiday Clubin mökit.
Rakastan!
Höylähirttä.
Sisäpuolelta KOKONAAN puulla vuorattua - lattioita lukuun ottamatta.
Sauna (Harvia, salkun eniten noussut lappu) siitä hyvällä tavalla "erikoinen", että vaikka se jonkun telkkari -ohjelman ajaksi jää vaikka tunniksi päälle...
Silti OK löylyt.
Eivät liian kuivat tai kylmät...
Sama koskee Ähtärin Honka -mökkien takkaa:
Ei mitään onkelmia sytyttämisessä!
Mikä imukyky korsteenilla!
Mukava köllötellä siinä n. 2,5 metrin päässä soffalla.
Takkatulen loisteessa ja lämmössä...
Toinen asia on, että takka ei ole "varaava".
Eli "lämmitetään harakoille".
No, kyllä takan seinämissä jotain lämpöä vielä aamuisinkin on...
Mutta silti...
Summa summarum:
Kiitos, Honkis!
Ja hyvästi!
(Paitsi mökkienne käyttäjänä, asukkaana...
Kiitti!😏)
x
Kappas!
Tänään julkistettiin:
Tytti Yli-Viikarille löytynyt vihdoinkin töitä!
Tämähän on upeaa!
Tytillä tärppäsi!
Aika montaa "tasonsa mukaista" hommaahan rouva jo turhaan ehtikin hakea.
Tämä Arvoisa Rouva ent. Valtiontalouden Tarkastusviraston Pääjohtaja eli Pukki Kaalimaan Vartijana ei tähän päivään mennessä ole osoittanut minkäänlaisia katumuksen merkkejä.
Hän maksaa siitä kalliisti.
On jo maksanutkin.
Eihän Suomen Kansa tuollaista porsastelua anna anteeksi - eikä unohda.
Ei ikuna!
Jaahas, nyt Tytti yrittää come-backiä "kiertotietä".
"Alakautta".
Onnistui työnsaanti Porvoon J.L. Runeberg -museosta - "kesäoppaaksi".
Selvä.
Joku kesä ehkä siellä (toivottavasti hyvätuloinen mies Tytillä).
Sitten - pölyn laskeuduttua - ylöspäin museohierarkiassa.
Rouvahan osaa sitä ranskaakin...
Ennemmin tai myöhemmin sitten museonjohtajan homma jossakin.
Suomessa riittää museoita.
Sitten pääsee taas johtajanhommiin.
Ja edustuskuluihin plus matkoihin käsiksi.
Helppoa kuin heinänteko!
Yhtä kaikki:
Täytyypä taas ensi kesänä pistäytyä tuolla Ruuneperi -museossa.
Tuolla nerokkaalla Museokortilla.
Nauttimassa Tytin opastuksesta.
Ja onhan siellä se hauska seinä Johan Ludvigin metsästysaseitakin.
Pakko nähdä ja kuulla tuo Tytti -kuuluisuus livenä- in action!
😏
x
Stadissa konserttiin Ritarihuoneelle.
Kävi Joulu - viimesyksyisestä Suomalaisen Barokkiorkesterin (FiBo) asiakaskyselystä arpajaisvoitto!
Pe/Fre 11.4.2025 klo/kl. 19
BÖÖMIN SIETÄMÄTÖN KEVEYS
BÖHMENS OLIDLIGA LÄTTHET
Tulossa yli kahden viikon mökkimajoituksista Itä-Suomesta.
Mahtaako habitukseni herättää kiusallista huomiota?
Ei suinkaan.
Sekaan vaan!
Kukaan ei tuijota asusteita.
Sitä paitsi tuossa astelee juuri heppu farkuissa ja lenkkareissa.
Täällä ehkä Valtakunnan upeimmassa salissa - Ritarihuoneella.
Saan tuolin numero 90.
Aikoinaan kuulunut Riddersvärd -suvulle.
(...) " Adoptoitu sukuhaara immatrikuloitiin Suomen Ritarihuoneeseen 6.2.1818 aatelisena sukuna numero 90. Se sammui 22.4.1881".
Tämä sopii minulle.
Sammunhan kohta itsekin pois, katoan näyttämöltä.
Musa alkaa.
Kyllähän tämä on puhdistavaa settiä - kaiken nyky -kakofonian keskellä.
Proggis:
Biber (1644 - 1704)
Muffat (1653 - 1704)
Biber
Muffat
Huomio kiinnittyy Muffatin viimeisen setin otsikkoon:
"Delirium amoris"
😏
En muistanutkaan miten upeat nuo Ritarihuoneen vaakuna -seinät ovat.
Oisiko niin, että valaistusta olisi viimevuotisesta eli edellisestä - ensimmäisestä - kerrasta jotenkin säädetty?
Vaakunat ovat kaikki hyvässä tikissä, huollettu ja väritykset sekä kultaukset kondiksessa.
Varsinkin heti orkan takan oleva seinä loistaa ja kimaltelee.
Vaakunat kuin säkenöiviä jalokiviä!
Näin perjantaisin Viikkari kämpille Tallinnaan lähtee tuosta Skattalta ysiltä.
Joten on poistuttava jo väliajalla.
Väliajan alkaessa on kuitenkin tilaisuus kiertää salia ja tarkastella vaakunastoa lähemmin.
Silmiinpistävä yleiskuva:
Ruåttin värien, keltaisen ja sinisen, hallitseva käyttö heraldiikassa.
Esimerkiksi tuo aatelissuku Bäck i Finland, aateloitu 1633, sammunut vuonna 2008:
Keltauinen risti sinisellä taustalla.
Voiko asiaa selkeämmin ilmaista?
Allt för Sverige!
Heja Sverige!
Heja, heja, heja!
Du gamla, du fria!
Kas!
Tuossahan on Standertskjöld -suvun vaakuna!
Kovin on sini - keltainen, sekin.
Mutta hetkonen!
Alunperin Lempäälän papin-perkeleen eli kirkkoherra Justanderin suku jakautui sittemmin kahteen haaraan:
Aateliseen ja vapaherralliseen.
Kumpaankohan 60 -luvun suosikkilaulaja Carola Liemola kuului?
Niin tai näin, eversti ja tehtailija Hugo Robert Standertsköldtin rakentama (rakennuttama) Aulanko on upea!
Kävin viimeksi pari viikkoa sitten.
Monumentti luonnossa!
Tuossa af Schultén -suvun vaakuna.
Eipä jätä tämäkään mitään arvailujen varaan:
Lähestulkoon pelkkää sinistä ja keltaista taas.
Varmuuden vuoksi vielä Ruåttin lippu ylhäällä liehumassa.
Saken är klar!
Mutta mitäköhän tämän vaakunan sisällä kolmio ja kolme ruusuketta merkkaavat?
Tre Kronor?
Götaland, Svealand, Norrland?
Tähän af Schultén -sukuun mulla on sitäpaitsi erikoissuhde,
Huhtikuussa 1981 kaikkien aikojen ensimmäinen asiakas oli silloinen Artekin taiteellinen johtaja, arkkitehti Ben af Schultén.
Kaikki alkoi siitä.
Mutta nyt ei ehdi vaakunoita enempää tutkia.
Pakko poistua siis jo väliajalla.
Jotta kerkiää lauttaan, ja toisaalta ettei herätä liikaa häiriötä poistumalla salista kesken kaiken.
Jotain siinä vastaanoton nuorten kanssa rupatellaan.
Kappas!
Ohi kävelee tutun näköinen mies.
Hymyilee ironisesti minut - itä-suomalaisessa mökkeily -vaatetuksessa, lukuisine kasseineni - nähdessään.
Nähtävästi hän tajusi, että olin hieman erikoisempi tapaus konserttivieraiden joukossa.
Vasta jälkeenpäin välähtää, kuka henkilö oli.
Takavuosina paljonkin julkisuudessa esiintynyt professori, kansanedustaja, monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Kovasti on vanhentunut, on jo kahdeksankymppinen.
Vilkaisen hänen blogiaan. Melko vaatimatonta settiä huippuvuosien teksteihin verrattuna.
Toisaalta hän on ollut tavallaan oikeassa vuosikymmenien ajan.
Nähtävästi on koittanut aika himmailla, ja nauttia kamarimusiikista.
Hyvä niin.
Ehdin jo fillaroida suunnilleen Päävartion kohdalle kun muistan!
Hemmetti, mullahan oli se kaljatölkki jemmassa, viilentymässä, siellä Ritarihuoneen pihalla, roskiksen takana!
Juuri ja juuri ehtii palata sen hakemaan.
Mukava hörppiä Ms Viking Xpressin kannella Keisari -bisseä!´
Osakkeenomistajana!
Katsella taakse jäävän Helsinki -synnyinkaupungin loittonevaa siluettia.
Tämä oli hyvä päivä.
(Hotel Lilla Roberts, 11.4.2025)
ArcticParadise.fi
It's all a charade!
