La vérité est scandaleuse! - Michel Houellebecq: "Rester vivant"
Entinen naapurini, Pekka Ruokolahti -niminen henkilö, on suvainnut muistaa meikäläistä As. Oy. Topeliuksenkatu 15:n "90 -vuotishistoriikissa". Vuosia talosta ja samalla Suomesta pois muuttoni jälkeen.
Sinänsä ei mitenkään yllättävää. Sopii mainiosti eläkeläinen Pekka Ruokolahden "profiiliin".
Palataan tuohon herra Pekka Ruokolahteen, ja tyypin katkeruuden 1980 -luvulta johtuviin syihin, myöhemmin...
"Historiikissa" on luetteloitu talossa asuneita merkkihenkilöitä.
Tässä kohtaa täydennyksenä muutama kuuluisuus, joita kyseisen 90 -vuotis"historiikin" "merkkihenkilöiden" lista ei luonnollisestikaan mainitse. Onhan kysymys poroporvarillisesta eli pikkuporvarillisesta töölöläisestä kivitalosta. Kiusallisiksi koetut asiat yksinkertaisesti - sivuutetaan.
"Vaikeneminen on kultaa!".
"Poroporvarillinen" = sovinnainen, vanhoillinen, pikkusieluinen. (Lähde: Sivistyssanakirja)
Merja Ailus - KEVAn poispotkittu johtaja, nykymuotoisen Suomalaisen Ahneuden kuuluisin edustaja. Me Naiset -lehden 6.7.2014 mukaan nykyisin työtön. Artikkelin mukaan "Nyt on toipumisen aika". "Toipumisen" - mistä? Siitä ahneudestako? - No, satojen tonnien eroraha (summaltaan moninkertaisesti keskimääräisen suomalaisen koko nettovarallisuus) lievittänee Merjan tuskia...
Ups! Nyt taisi tulla annettua lähimmäisestä osittain väärä todistus. Ollaksemme täsmällisiä ei Ailusta erotettu - hän erosi itse. Rajun julkisen ryöpytyksen jälkeen... Sen jälkeen, kun KEVAn hallituksen puheenjohtaja Laura Räty oli julkisuudessa todennut, ettei Ailus nauttinut hänen luottamustaan. Seuraavana päivänä Räty vielä korotti panoksia todeten, että Ailuksen pitäisi itse erota. - Että niin "vapaaehtoinen" ero.
Maarit Tyrkkö-Huovinen, Urho Kaleva Kekkosen rakastajatar (ikä-eroa puolisen vuosisattaa). Julkaisee kuulemma syksyllä memuaarinsa. - Kas, ääni kellossa on muuttunut! Maarithan ei vuosikymmeniin kommentoinut suhdetta - totesi vaan, että "entisen Presidentin henkilökohtaisen elämän penkominen on varsin sopimatonta".
Viime keväänä Maarit kertoi yhdessä haastiksessa, että aviomies, sotkamolainen Pentti Huovinen (kyseisestä herrasta lisätietoa muualla tällä saitilla: Google -haku: Pentti Huovinen Matkamiehen Mietteitä) ei halunnut Urkki -kuviota mainittavan mitenkään. Ovatkohan vuodet tehneet tehtävänsä, ja herra Huovisen kantakin pehmentynyt?
Ehkä saamme vihdoinkin kuulla Maaritin version, muutakin kuin tuon "olimme vain ystäviä". Tekiks ne Urkin kaa sitä? Loppuisi vihdoin tää spekulointi. Entä millainen Urho oli sängyssä? - No, joka tapauksessa, Maaritin piakkoin ilmestyvä kirja Urkki -suhteensa tosiallisesta laadusta lienee syksyn tapaus! Odotamme tätä versiota tapahtumista mielenkiinnolla!'
Maaritin versiota odotellessa voi toki palata Tasavallan Presidentin linnanvoudin, Arimo Raesteen muistelmateokseen "Paroni von Raesteen Ihmeelliset Seikkailut". Sisältää erinomaisen herkullisen version tuosta Urkki/Maarit - suhteesta. - Arimosta tuli kirjan myötä idolini.
Arimon teoksen innoittamana tulin muuten ottaneeksi selville, mitä latinankielinen ilmaisu "Vestigia terrent" (Horatius), jota hän Maaritin ja Urkin yhteydessä käyttää, tarkoittaa...
Toivottavasti syksyllä ilmestyvät Maaritin muistelmat samalla laittavat pisteen noille vuosikausia velloneille alhaisille huhuille Urho Kaleva Kekkosen ja Reidar "Lapin Shamaani" Särestöniemen sauna -suhteen laadusta! Stoppi Urkin mollaamiselle!
(3.9.2014:
No nyt tuo Maaritin kirja "Tyttö ja nauhuri" sitten ilmestyi.
Ennakkoon julkaistuista otteista kävi jo ilmi, että vastausta kysymykseen "Paniks ne?" ei sitten tullut. Pitihän se arvata!
Iltasanomat 3.9.:
- Mikä oli merkittävin hetki, jonka koit UKK:n kaa?
- Kyllä se oli se, kun minä Lavijärvellä menin nukkumaan hänen selkänsä taakse.Se oli jotenkin uskomaton kokemus ja suuri leikki(...)
- Kerrotko enempää tapahtumista?
- Ei. En kerro
Toisaalta jos epätietoisuus jää meitä kansalaisia vaivaamaan, niin helppoa ei liene ole ollut aviomiehellä, herra Pentti Huovisellakaan.
Miehellä on vain Maaritin versio tapahtumista, tai vaikeneminen.
Mahtaa olla pirullista kun on pitänyt vuosikymmeniä aprikoida, onko UKK:n kaa nk. "napalanko" vai ei...)
Sauli Niinistö, Suomen Tasavallan Presidentti. Ei tosin koskaan asunut talossa, kunhan riiuulla kävi. Aikansa, noina legendaarisina "puolivallattomina poikamiesvuosinaan". No, bointsit Salelle, Leena oli tuolloin aikoinaan varsin tyylikäs daami.
Mutta sittenhän Sauli löysi vieläkin nuorempaa, ja - mikäs sen luonnollisempaa - jatkoi matkaansa.
Hyvä, Sale!
Kukapa tolkussaan oleva vapaa, menestynyt mies ei ottaisi nuorta ja nättiä? Ja kyllähän noita morsiamia alfa -urosten ympärillä pyöriikin... Puhdasta biologiaa.
-
Sattumuksista ja henkilöistä Asunto Oy Topeliuksenkatu 15 - talossa löytyy aikaisempaa tarinaa toisaalta tällä saitilla. Nopeimmin löytää Google -haulla: Topeliuksenkatu 15 Kotini
--
Takaisin Pekka Ruokolahteen. Otetaan teeman käsittelyssä siis vauhtia jostakin 1980 -luvun lopusta.
Tuolloin Ruokolahden kämpässä asusteli vaihtuva joukko vuokralaisia. Jossakin vaiheessa myös hänen tyttärensä, muiden mukana.
Alkoi sitten öisiä järjestyshäiriöitä esiintymään, kiimaisten, riiuulle vonkaavien kollien taholta. Kyse nk. "pillurallista".
Siinä alkoivat yö -unetkin jo häiriintyä.
Yksi kaveri varsinkin oli sinnikäs sisäänpyrkijä. Joskus se onnistui, joskus toiste sitten taas ei.
Sekös nuoren miehen vihan pisti kiehumaan.
Jouduin tekemään isännöitsijälle - tuolle tuonaikaiselle nollalle - ja hallitukselle useampia muistutuksia ja valituksia asiasta. Ei toimenpitteitä.
Sitten eräänä yönä tilanne kärjistyi. Kauheaa mekkalointa ja ovien paiskimista siellä talon ylimmän, kuudennen kerroksen ylätasanteellamme.
Kun sängystä kömmin rappuun katsomaan, mitä hemmettä oikein on tekeillä, oli heppu jo häippäissyt - jättäen jälkeensä veriseksi pahoinpidellyn kissan, ja Ruokolahden oveen karmeat potkimisen jäljet.
Seuraavana päivänä jälleen raporttia talon hallinnolle.
Seurauksena vihdoinkin varoitus Ruokolahden kämpälle - koville otti, muuta varoitus hallitukselta viimeinkin saatiin aikaan. Taisin itsekin istua hallituksessa tuolloin.
Tämä kymmenien vuosien takainen tapaus on Pekka Ruokolahden allekirjoittanutta kohtaan tunteman, talon 90 -vuotishistoriikkiin kirjaamansa katkeruuden syy.
Ettäs kehtasinkin puuttua noihin järjestyshäiriöihin. Ruokolahti ei ikinä ole antanut sitä anteeksi. Kuten "Historiikista" huomaamme.
-
Mennäänpä Fast Forward -menetelmällä kymmenisen vuotta etiäppäin, suunnilleen 90 -luvun loppuun.
Se oli samoja aikoja, kun se yksi kuudennen kerroksen naapuri, alkoholisoitunut YLEn toimittaja, teki itsarin. Entisessä lapsuudenkodissani, muuten.
Nuo olivat muutoinkin tapahtumarikkaita vuosia - myöskin naapuritalossamme, Topeliuksenkatu 17:ssä. Siellähän niitä kuuluisuuksia myöskin asusteli.
Kyseisen talon Anneli Jäätteenmäki joutui häpeällisesti eroamaan 63 päivän pääministeriyden jälkeen.Sotki asiansa, "puhuttuaan niin totta kuin voi"... - Toisaalta hyvä, että siitä päästiin eroon. Tyypin ensimmäinen enklanniksi suoritettu lausunto Pääministerinä oli nimittäin niin karseaa kuultavaa. Jopa Ahti "Tankero" Karjalais -vainaan kielitaito oli tuohon verrattuna aivan eri sfääreissä.
Btw. Henry Laasasen blogista löytyy (20.10.2011) hyvää settiä Jäättenmäestä. Tai siis lähinnä siitä "kuva-arvoituksesta".
Google-haku: Ihmissuhteet ja tasa-arvo Annukka
-
Alpo Rusin vakoiluepäilyksiä vatvottiin pitkään ja hartaasti.
Mitenkäs se valtionsyyttäjä Jarmo Raudaskosken Rusi -päätös menikään?
Täytyypä oikein verestää muistia ja tarkistaa asia....
-
Kas näin:
Päätös 11.6.2003 / nrot 03/47 ja 03/48 (dnro R 03/51):
"Valtionsyyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta näytön puuttumisen perusteella epäiltyä törkeää vakoilua koskevassa asiassa".
(...)
"Koska vakoilun on epäilty tapahtuneen 26 - 33 vuotta sitten, ei syyteharkintaa ole ollut mahdollista suorittaa kuin törkeästä vakoilusta".
Selvä!
Näyttö ei siis riittänyt törkeään vaklailuun.
Kiinnostaisi vaan tietää, jotta mitä se "ei-törkeä", "tavallinen" vaklailu sitten oikein mahtanee olla?
-
No, niin tai näin: Hyviä, korkeapalkkaisia Valtion virkoja tuolle Rusille on tapauksen jälkeenkin riittänyt. Aina suurlähettilästasolle asti.
-
Mutta jälleen takaisn tuohon entisen naapurini, Ruokolahden Pekan kämppään...
Asunnon saaman huomautuken jälkeen meno rauhoittui. Joksikin aikaa.
Ison asunnon vuokralaiset vaihtuivat jälleen. Jossakin vaiheessa siellä majaili kai kolme nuorta heppua.
Järjestyshäiriöitä sinänsä ei enää esiintynyt.
Mutta, mutta...
Olihan se rajua, kun monasti viikonloppuisin, aikaisin aamulla, joku noista nuorista miehistä kun oli yöseuraa kämppään haalinut...
Hillitöntä hässimistä, aivan senaikaisen sankyni vierestä, käytännössä 50 sentin päässä - eikä äänieristystä ollut juuri ollenkaan.
Ei sinänsä, että meikäläiselle mitään tuota toimintaa vastaan olisi ollut, päinvastoin. Mutta nukkumista tuo bylsiminen häiritsi todella rajusti.
Varsinkin kun joku noista tytöistä oli varsin kova-ääninen. Tytön "bravuuri" oli tuo aamuinen kiljunta:
Nussi mua perseeseen! Nussi mua perseeseen!
Varsin tehokas "herätys" seinänaapurillekin!
No, nuoret ovat nuoria... Suotakoon se heille ;-).
Pääasia, ettei jätä taakseen elämätöntä elämää.
Kohtahan kuolemme kaikki. Tasapuolisesti.
Memento mori!
-
Elämätöntä elämää...
Kuten esimerkiksi eräskin entinen naapuripariskunta.
Kaveri kertoi pihalla, roskisten luona jutellessamme, silmät kiiluen tuon keski-ikäisen pariskunnan Amsterdamin -reissusta.
Olivat juoneet teetä hotellissa, ja sitten vanhan vaimo -luuskan kanssa yhdessä kävelylle Red Lights Districtille.
Säälittävää.
Varsinaisia tirkistelijöitä.
Kohta vanhuus koittaa tuollakin kaverilla...
Jäljelle jäi sitten todellakin sitä elämätöntä elämää...
Niin, tiedossahan ei ole, että yksikään mies kuolinvuoteella olisi katunut seksin liiallista määrää.
Murskaava enemmistö - lähestulkoon melkein kaikki - sensijaan katuvat seksin puutetta. Katkerasti katuvatkin.
No, ehkäpä tuo vanhenevan, varakkaan töölöläispariskunnan Amsterdamin -keikka oli jonkinlainen epätoivoinen, viimeinen yritys puhaltaa kipinää monikymmenvuotisen, puuduttavan avioliiton hiipuvaan hiillokseen...
Mahtoikohan apua löytyä, sieltä Punaisten Lyhtyjen Alueelta?
-
Mitenkäs se yksi eronnut nainen ammoin Topeliuksenkatu 15:n A -portaan hississä opettikaan?
Loihi lausuman nuo kuolemattomat sanat, joilla on sittemmin ollut paljon käyttöä. Eri yhteyksissä:
"Avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen!".
Kiitos tuostakin viisaudesta, Topeliuksenkatu 15!
Vaikka - kumma juttu! - tuollekin rouvalle jäi sitten erorähäkän jälkeen satojen tonnien kämppä....
Niin, eihän ilmaista seksiä kalliimpaa olekaan - miehelle.
Vaikka suurin osa jorsseista ei sitä joko tajua, tai hiffaavat vasta sitten kun on jo liian myöhäistä...
-
No nyt tämä Ruokolahti sitten - luulleen etten saisi tietää asiasta - selän takana taloyhtiön "Historiikissa". yrittää morkata meikäläistä.
Asunnostani on herran "historiankirjoituksen" mukaan kuulunut "tömähdyksiä".
Voi hyvä tavaton sentään! Au secours! Pekka Ruokolahden rauhaa on häiritty!
-
Totta on, että kyseisessä talossa asuessani loppuvuosina varastoni ja työtilani sijaitsivat kämpässäni.
Siirsin ne kellarista, jossa olin taloyhtiön vuokralainen vuosien ajan, asuntooni hermostuttuani rottiin.
Viimeinen niitti oli, kun niitä rottia alkoi - ilmeisesti "myrkytyksen uhreina" - kuolla ilmanvaihtohormeihin.
Se löyhkä oli jotakin aivan sanoinkuvaamatonta! Ei sellaista olisi kestänyt Erkkikään!
Sanoin vuokrasopimuksen irti, ja kannoin tavarani asuntooni.
Mistään "laittomuudesta" ei ollut kyse - talossahan on käytännössä aina toiminut lukuisia ompelijoita, hammaslääkäreitä, kotitoimistoja jne. Kuten Pekka Ruokolahden omista muisteluksista kymmenien vuosien ajalta on luettavissa. Todennäköisesti tälläkin hetkelle asianlaita on sama, kuten se on aina ollut. Taloyhtiössä kuin taloyhtiössä.
Hyvä niin.
Elämää, sentään.
-
Muistan tuon hissitapauksen, jota entinen naapuri Pekka Ruokolahti vieläkin näkyy märehtivän.
Tosin en ole sitä muistellut - elämässä on ollut niin paljon muutakin.
Tapaus näkyy kuitenkin Pekka Ruokolahteen tehneen lähtemättömän vaikutuksen.
Kysymys oli tosiaankin tavaran - tarkemmin: painotuotteiden - kuljetuksesta asuntoon/konttorille. Hissillä.
Ruokolahti tuli vikisemään metelistä.
Minulle, naapurilleen, joka koko "paluumuttaja" Ruokolahden tämän viimeisen talossa-asumisen-jakson ajan olin noin 300 vuorokautta vuodessa matkoilla. Poissa asunnostani!
Joka en omistanut sen enempää telkkua, kuin radiotakaan. Jonka luona ei käynyt vieraita.
Ruokolahti "historioi", että tapauksen yksityiskohtia ei sovi julkituoda.
No, tuodaanpa ne nyt sitten julki.
Totesin tuolloin Ruokolahdelle pari seikkaa:
1) "Tämä on työtä. Työnteosta koituu ääniä. Ainakin minun työnteostani. Susta en sitten tiedä!".
2) "Teillähän tehtiin, naapurissani, kuukausikaupalla raskasta remonttia, ennenkuin herrasväen huusholli oli siinä kunnossa, että kelpasi muutttaa sisään. Valitinko remontistanne? En!".
Sinne livahti, närkästynenä, kämppänsä sisuksiin naapuri. Paiskaten oven perässään kiinni.
Nyt sitten "historioi", vuosien jälkeen.
-
Niin, ja mitä tuohon rappumme hissiiin sinänsä tulee, löytyy stooria noiden vuosien hissinkorjaus -farssistakin tältä saitilta Google -haulla Topeliuksenkatu 15 Kotini.
Tosin tuo entinen kuudennen kerroksen naapuri Ruokolahti elvisteli vuosien ajan, ettei hän hissiä käytä. "Historiikin" mukaan ei käytä nykyäänkään, paitsi milloin on raskaampaa kantamista.
Aika hyvin, kun kuitenkin on kysymys noin 70 -vuotiaasta henkilöstä. Päätellen siitä, että hän on Jukka Kuoppamäen ikätoveri, mikä "Historiikissakin" tuodaan esiin..
-
Ruokolahti raapustelee edelleen, että olisimme olleet alkuvuodet "kohteliaissa" väleissä, ja rupatelleet niitä näitä.
Tuo pitää paikkansa.
En ole mikään tuppisuu, ja varmaankin olen kyseisen herran kanssa jotakin tyhjänpäiväisyyksiä lätissytkin. Tietty sosiaalisuus kuuluu tunnetusti stadilaisuuteen.
Tosin asuihan talossa monia sellaisikin, joihin ei vuosikymmeniin saanut minkäänlaista kontaktia. Menetinköhän paljon? - Vitsi, vitsi!
Jos nyt kuitenkin kysytään, mistä kyseisen herra Ruokolahden kanssa olen keskustellut.... Öööööö... Jään vastauksen velkaa.
Mahdotonta nimetä ainoatakaan teemaa, joka olisi jäänyt mieleen. Mahdotonta muistaa ainoatakaan kiinnostavaa näkökulmaa, jonka olisi naapuriltani kuullut. Että niin kiehtova persoonallisuus, tuo Ruokolahti...
Tai hetkinen! Jotakin muistuu henkilöstä sentään mieleen!
Kerran kirjastossa katsoimme ällistynenä, minkälaista "kirjallisuutta" herra kotiinsa kantoi:
Kilokaupalla pelkkiä roskaromaaneja.
.
Entinen naapurini "historioi" myös, ettei - ilmeisestä halustaan eli uteliaisuudestaan huolimatta - ollut harmikseen päässyt keskustelemaan kanssani "bisneksistäni".
Anteeksi - mistä bisneksistä?
Sana "bisnes" tuo mieleen jonkin laajamittaisen liiketoiminnan, esimerkiksi kahviautomaattien maanlaajuisen vuokraustoiminnan, liikevaihtoa miljoonia. Tai jotakin muuta vastaavaa.
Meillä on Suomessa maailmanlaajuisestikin ajatellen erittäin läpinäkyvä, avoin yhteiskunta.
Mikäli Pekka Ruokolahtea noin kovasti meikäläisen sinänsä vaatimaton toiminta kiinnosti - tai vaikkapa kiinnostaisi edelleenkin - neuvon käväisemään Kaupparekisterissä. Vai onko sen nimi nykyisin joku YTJ - "Yritystietojärjestelmä". En tiedä.
En ole siellä vuosiin vieraillut. Ei ole ollut syytä, mielenkiintoa eikä aikaa. Luulen että tiedot ovat vieläpä ilmaisiakin. Ehkä jopa netistä luettavissa.
Jospa entinen naapuri sieltä saisi apua tuohon mieltänsä kalvavaan epätietoisuuteensa...
Miksi eläkeläinen Pekka Ruokolahden uteliaisuuden tyydyttäminen työasioillani olisi ollut tehtäväni?
Eihän Pekka Ruokolahdessakaan ollut henkilönä mitään minua kiinnostavaa.
-
Ai niin...
Vielä noista talossa asuneista kuuluisuuksista...
Ruokolahti mainitsee kyhäelmässään - kuten kunnon tavis konsanaan - talossa asuneen artistin, Jukka Kuoppamäen. Useampaan kertaan jopa.
Jukkahan kuvattiin jokunen aika sitten jopa Hesarin 70 -vuotispäivä -artikkelissa Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n pihalla.
Kyse sattuu olemaan entisestä naapuristani, Espoon Haukilahdesta, jokunen vuosikymmen sitten.
Viimeksi tapasin Jukan Joensuun Kimmel -hotellin aulassa kuluvan vuoden toukokuussa.
Ikinuori kaveri.
Mutta täytyy myöntää, ettei logiikkani riittänyt, kun taitelija Kuoppamäki alkoi selvittämään teorioitaan.
Jotenkin - mikäli oikein ymmärsin - kyse oli muinaisesta, kadonneesta Atlantiksesta, Rudolf Steinerin opeista, sekä ilmeisesti tulevaisuudessa koittavasta Venäjän "spirituaalisesta maailmanjohtajuudesta".
Kai. Tai jotain.
Putosin tosiaankin kärryiltä. Pakko myöntää.
Mutta kerrassaan miellyttäväkäytöksinen mies, kuten aina on ollutkin!
-
Herätys tänään aamuvarhaisella oli Lakarin Leirintäalueeella, Virrat -kesäparatiisissa.
Eilen illalla kun fillaroin Virtojen keskustasta sinne: BINGO!
Torisevajärven pohjoisrannalle, siihen Torisevan Kahvimajan rantaan, oli rakennettu laituri! Nyt siitä pääsee helposti uimaan! Vesi paljon, paljon kirkkaampaa kuin männä viikolla Sastamalassa. Tuolla sisä-Hämeessä tuli valkea pyyhekin aivan ruskeaksi - Ellivuoren seutuhan kuuluu jo Kokemäenjoen vesistöön. Virta tulee Tampereelta ja Nokialta...
Eilen illalla tuli Lakarin leirintäalueen mökki numero 4:n telkun Teema -kanavalta Arthur Pennin "Yön siirrot" (Night Moves) vuodelta 1975. Se oli kohtalainen, ei kuitenkaan niin hyvä kuin muistin. Melanie Griffithillä näkyi olleen melko hyvässä tikissä ollut runko - siis nelisenkymmentä vuotta sitten.... Nykyäänhän sekin on jonkinlainen zombie.
Pätkä meni aikoinaan siinä Mikonkadun ja Hallituskadun kulmassa, teatterin nimi jo unohtunut. Tilassa on vuosia toiminut erilaisia kuppiloita.
Muistuu mieleen, kun Jörkka Donner silloisine Jeanette Bonnier -puolisoineen suvaitsi kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan.
Pariskunta saapui salin jo pimennyttyä - ja Jörkka etsi heidän paikkansa riviltä fikkarilla! Professionaalista toimintaa!
-
Tänään, entisessä kotikaupungissa Helsingissä, löytyi luettavaksi todella kiehtova kirja: Unto Boman-Parvilahden muistelmateos Berijan tarhat.
Uskomaton selviytymistarina. Vetävästi kirjoitettu. Ilmankos olikin aikoinaan todellinen best- seller, käännettiin useille kielille.
Teos tuotti hyvät hillot Boman-Parvilahdelle. Hän ansaitsi ne, kärsimyksillään.
Kuten myös Suomen Valtiolta laittoman kyydittämisensä johdosta saaneensa korvauksen, nykyrahassa noin tuhat euroa kuussa, takautuvasti, kymmenen vuoden ajalta. Summa oli siis pienehkö. Boman-Parvilahdelle - kuten muillekin nk. "Leinon vangeille" - olisi kuulunut paljon, paljon suurempi rahamäärä. - Toisen "Leinon vangin", Boris Björkelundin muistelmakirja oli myöskin muuten aivan erinomainen. Kiinnostava yksityiskohta on, että nämä kaksi herraa kuljetettiin - tai siis laittomasti kaapattiin, Suomen Valtion hiljaisella suostumuksella - Neuvostoliittoon käsiraudoilla toisiinsa kiinnitettyinä.
Viisikymmentä sivua Berijan tarhoja meni tänään kotimatkalla lautalla yhdessä hujauksessa, tekee mieli nauttia vielä pätkä näillä "samoilla silmillä.".
Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja. Sekä henkilö.
Parhaita kotimaisia kirjoja mitä vuosikausiin on saanut lukea - ja tuo Maarit Tyrkkö-Huovisen Urkki-ystävä teki 50 -luvun lopussa kaikkensa, jotta kirjan jakelu lopetettaisiin! Siinä lopulta onnistuen.
-
Jos on tuo menossa oleva Boman-Parvilahden muistelma hyvin kirjoitettu, niin samaa ei voi kyllä Pekka Ruokolahden kyhäelmästä lausua.
Aivan alkeellista tekstiä.
Sisällöltään jorinaa ja jaarittelua, kielellisesti monin paikoin todella avutonta.
Pari tyylinäytettä hallussani olevasta tulosteesta riittänee:
"Tosiasiassa ellemme kotona saaneet selkään niin talkkari Sjölund ja koira kyllä kuritti meitä, ainakin silloin saivat kiinni."
"Meillä oli talon eka telkkari, jota sitten yhdessä ihmeteltiin niin lapset kuin vanhemmatkin ja osaksi sitäkin kautta alkoi sitten tietämys maailmankin asioista levitä".
Hoh - hoijaa...
-
No, tämän jälkeen tietenkin tekstiä kiirehditään stilisoimaan.
Toivottavasti pätevää apua löytyy!
-
Sepustuksessaan Ruokolahti omistaa peräti puolisen sivua asunnostani kuuluneiden työn äänien vatvomiseen.
"Kun hän järjesteli tavaroitaan, niin aikamoisia tömähdyksiä kuului meillekin".
No, Ruokolahden kämpästä kuuluneita ääniä - jotka siis kaikki eivät olleet remontista johtuvia - on jo käsitelty aiemmin tässä artikkelissa.
Siis ääniä ennen paluumuttajamme kotiinpaluuta lapsuutensa taloon. (Muuten stadilaisuuteen tunnetusti liittyy myös tietty sietäminen. Suvaitsinhan minäkin Ruokolahden kämpän erilaisia ääniä - poisluettuna se yksi mainittu vakava järjestyshäiriö. Ruokolahdella tuo sietämiskynnys oli siis huomattavasti matalampi, kun piti päiväsaikaan tapahtuneesta painotuotteiden lastaamisesta hissiinkin tulla inisemään.)
Samoin hissin korjausfarssia on jo riittävästi tässä yhteydessä käsitelty.
-
Erityisen vastenmieliseksi historiankirjoittajamme sepustuksen tekee jeesusteleva tyylilaji.
Hän on kuulemma yrittänyt viritellä kanssani "ystävällistä keskustelua" ja "mukavaa naapuruutta". Jaaha. Vai niinkös se olikin?
Suvaitseepa herra vieläpä paasata:
"Hyvä naapuruus on hyvin tärkeä ja vaalittava asia johon me kaikki voimme suuresti vaikuttaa omalla tekemisellä tai myös tekemättömyydellä.".
Paraskin saarnaaja!
-
Kävipä tuuri, että putkirempan johdosta jouduin jättämään talon, viime hetkellä tuli vielä suhteellisen hyvä tarjous kämpästä. Kypsät omenat putosivat syliin.
Sitten kun kaupanteon jälkeen kämpässä ilmeni vakava vesi/homevahinko, koitui siitä massiivinen vaiva ostajalle - muttei kuitenkaan kuluja. Iso remppa meni taloyhtiön piikkiin.
Kiitos!
Täällä manner-Euroopassa tuollainen olisi ilman muuta laitettu asunnon piikkiin. Aiheuttanut kauhean riitatilanteen ostajan kanssa. Kysymys oli nimittäin ilmeisesti viisinumeroisesta summasta.
Kiitos vielä kerran!
-
Mutta ehkä lopetteleiksemme. Päivä on ollut pitkä.
Jättäkäämme Pekka Ruokolahti rouvineen asustelemaan sinne sangen tilavaan asuntoonsa Topeliuksenkatu 15:n yläkertaan.
Hänelle lienee ollut helpotus, kun muutin pois - "Historiikissa" useaan kertaan viljelemäänsä sanaan "kiva" ei täten tältä osin tule enää säröä.
Kivaa elämää! Toivokaamme, että tuota kivaa riittää!
Edelleen: "(...) talon asukkaat vastaavat tervehdykseen yleensä myös hymyllään". Jestas sentään!
Koskeekohan tuo sitä erästäkin pariskuntaa, joka vuosikausia suorastaan pihisi kiukusta? Koko ajan piti peljätä, että kyseisen avioparin aivot sinkoutuvat jonnekin ulkoavaruuteen - silkasta pahasta olosta johtuen.
Toivottavasti vesivahinkojakaan ei enää tule muistelijamme niskaan - kuten "Historiikista" saamme tietää tulleen ilmeisesti kahteenkin kertaan, poismuuttoni jälkeen.
Tosin kohta on niin epäselvästi kirjoitettu, ettei täysin selviä oliko kattovuotoja yksi vai kaksi.
Soromnoo. Niin tai näin.
Kattoongelmien perussyyhän oli - kuten omankin asuntoni kohdalla - että talo on silloin 1920 -luvulla pula-aikaan rakennettu, ja kyseinen kuudes kerros vieläpä jälkeenpäin taloon lisätty. Käsittääkseni. Siitä ongelmat.
Jos katto vielä alkaisikin vuotaa, löytyy "Historiikin" mukaan ainakin rouva Ruokolahdelta ihaltavaa mielentyyneyttä:
Veden alkaessa tippua katolta huoneistoon "Vaimoni vain jatkoi Hesarin lukemista ilmeenkään edes värähtämättä".
Hei, tuohan on ihailtavaa stoalaisuutta!
Niin, ja se hyöty Ruokolahden sepustuksestakin, että aloin ymmärtämään paremmin tuota rva Ruokolahteakin.
Kommunikointimme rajoittui sanan "Päivää!" lausumiseen. Vuodesta toiseen.
Aviomies Pekka Ruokolahden kertoman mukaan tuossa ei ollut mitään ihmeellistä - jopa mittavan vesivahingon sattuessa rouva jatkaa kuulemma Hesarin lukemista "ilmeenkään värähtämättä".
Kiitos tästäkin tiedosta!
Lisää tarinaa Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:sta tästä linkistä:
Kotini
(Tallinnassa 8.8.2014)
www.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkomyyntiä - saitin etusivulta sisään!
///
MAARITIN JA URKIN TALOUDELLINEN KUVIO?
Suomen Kuvalehdessä 22.8.2014 julkaistiin otteita tuosta Maarit Tyrkkö-Huovisen "Tyttö ja nauhuri" -kirjasta.
Siis tämän Urho Kaleva Kekkosen luottotoimittajan ja jonkinlaisen rakastajattaren, joka vielä Urkin lähestyessä finaalivaihettaan kirjoitteli Apu- lehteen jutun "pirteästä ja eloisasta presidentistä". Siihen kaikkeen karmeimpaan 70 -lukulaiseen, Kekkoslovakian aikaiseen, bresneviläiseen Pysähtyneisyyden Aikakauden tyyliin.
Alkoi kiinnostamaan suhteen taloudellinen puoli.
Vanha, varakas presidentti ja nuori toimittajanalku? Suhteen alussa Suomen Kuvalehden avustaja.
"Punaisena lankana (...) olivat työt, jotka sitoivat ja joita riitti. Kun jokin työ valmistui, olivat uudet jo odottamassa. Tauno V. Mäen kirjaa seurasivat presidentin myllykirjeet".
Eikös tuo ole aikaa selvää tekstiä?
Samassa numerossa päätoimittaja Ville Pernaa analysoi:
"Tyrköstä tuli presidentin lähiystävä, mutta välillä hän hoiti myös avustajan, sihteerin ja haamukirjoittajan tehtäviä. Tehtäviin kuului niin arkistojen järjestämistä kuin presidentin matkalaukun purkua yhteisillä matkoilla".
Tuolta osin kuvio kuulostaa työsuhteelta - siis taloudelliselta suhteelta.
Toisaalta noina vuosina kaupungilla puhuttiin, että Kekkosella olisi Krunikassa ollut tilava lukaali, jonka asukkaana... Oikein arvattu! (Lähde: "Tamminiemen pesänjakajat" -kirja, Aarno Laitinen)
Tyrkölle järjestyi sittemmin myös hyvä työpaikka kustannustalo Weilin & Göösiltä - jossa Kekkosen hyvän kaverin Eino S. Revon veli toimi johtajana.
Eli kaiken kaikkiaan varsin onnistuneelta taloudelliselta järjestelyltähän tuo näyttää.
Kolilla 8.9.2014
www.ArcticParadise.fi
Postikorttien nettikauppa - saitin etusivulta sisään!
Päivitys 31.8.2016
No tulihan se sieltä - kun vaan tarpeeksi kauan, muutamia vuosikymmeniä, jaksaa odottaa!
Maarit Tyrkkö-Huovinen, joka vielä joitakin vuosia sitten oli "Olimme Urho Kekkosen kanssa ystäviä ja työtovereita" -linjalla, on julkaissut jopa kaksi kirjaa suhteestaan Urkkiin!
Käyttää ilmeisesti nykyään vain tuota tyttönimeään Maarit Tyrkkö.
Yhdessä haastiksessa totesi, että Urkki -suhde "oli hänen avioliittonsa aikana tabu".
Tuo tarkoittanee, että se entinen kiukkuinen naapurini, herra Pentti Huovinen on poistunut kuvioista...
Maarit on itkeskellyt telkussa...
"Pitikö minun kirjoittaa tämä kirja ymmärtääkseni rakkauden määrän?".
"Rakastin Urho Kekkosta". Jne.
Kaunista, kaunista!
Herkkää, herkkää!
Mielenkiintoista sinänsä, että Mape Veijalaisen Studio 55 -proggiksessa viime viikolla entinen rakas naapurini totesi, että "lakanaleikit olivat ihan sivuasia".
Mitä? Sivuasiako?
Siis niitä hässimisiä Urkin kaa kuitenkin oli!
Niin, niin...
Tulihan se tunnustus...
Lopultakin!
Kiitos!
Toisaalta nämä Maarit Tyrkkö-Huovisen uudet paljastukset auttavat ymmärtämään hieman tuota taannoista super-kiukkuista naapuria, entistä Otavan kustannusjohtaja Pentti Huovistakin.
Kyllähän se miestä syö, jos Tasavallan Presidentti Urkki nussii vaimoa!
Muinasten roomalaisten sanoin:
"Vestigia terrent!".
(Hotel Indigo, Bulevardi, 31.8.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Reality check, please!
