Olipa mainio viikko Spa Hotel Naantalissa 8. - 14.1.2016!
Tilava, mukava huone merinäköalalla, iso taulutelkkari jne. vain 119,- egeä viikko!
Siis viikko, ei yö! Seitsemän yötä - piti tosin lähteä päivää aikaisemmin pois, käymään kotona Tallinnassa.
Aamupalakin maksoi vain kasin, ja kuntosali kutosen. Molemmat varsin laadukkaita. Hotellin aulassa hyvin toimiva ilmainen nettipiste tulostimineen. Siis pääte, eli tietokone, eikä mikään höpö-höpö "ilmainen Wi-Fi".
Yksi uusi asiakaskin löytyi - sekä jokunen uusi kuvauskohde / -idea.
Esimerkiksi ihan tuossa Naantalin edustalla, kaupungin ja Kultarannan välisellä jäällä, oli ensimmäisenä päivänä, aurinkoisena lauantaina sekä retkiluistelijoita että talvikalastajia. Palaamme asiaan.
Erityismaininnan ansaitsee Naantalin Aurinkoinen -ketjun kahvila torin laidalla. Joka aamu tuli käytyä siellä tsufella, ja sitten semmoinen lehtevä juuto -justska, lämmitettynä. Hinta taisi olla 4,50, yhteensä.
Kahvilassa mainiot tuotteet, nätit kassatytöt, ja kaiken lisäksi: Päivän lehdet, myös Hesari, sekä ilmaisia tietokoneita.
Yläkerrassa sijaitsee nimittäin Naantalin Kirjasto, ja osa toiminnoista hajautettu kahvilan yhteyteen.
Aivan esimerkillinen kuvio: Julkisen ja yksityisen toimijan saumatonta yhteistyötä ja rinnakkaiseloa. Taitaa olla Suomessa ainoa laatuaan?
Kiitos kuluneista päivistä kuuluu joku vuosi sitten hommatulle viikko-osakkeelle Kuusamon Tropiikista, ja siihen sittemmin liitetylle RCI:n Platinum -jäsenyydelle. Näitä SuperEdullisia viikkoja saa nyt itse asiassa enemmän kuin ehtii käyttämään.
Siis jos pystyy reisaamaan sesonkien ulkopuolella.
Sesonkiaikoina vastaavat maksavat sitten 5 - 10 kertaa enemmän.
Hienoa, että ydinperhe on edelleenkin vallitseva elämänmuoto Suomenmaassa. He saavat sitten maksaa tämän lystin, meikäläisenkin puolesta. Heillähän nuo mahdollisuudet reissata ovat niin kovin, kovin rajoitetut...
Oma vika!
Niin makaa kuin petaa!
Perheet reissaavat käytännössä samaan aikaan kuin kaikki muutkin - ja hinnat ovat sitten sen mukaiset.
Sopii mulle!
Pääasia että joku tämän kaiken maksaa!
Kunhan se vaan ei ole meikäläinen!
Tuloviikonlopun jälkeen tuli joka päivä käytyä Naantalista jossakin lähialueilla, työasioissa: Tietenkin Turussa, sitten Uudessakaupungissa, Porissa, Tampereella sekä Jyväskylässä.
Yhteydet Naantalista Turkuun pelasivat hyvin.
FÖLI -järjestelmän bussit liikennöivät väliä aamuisin jopa kymmenen minuutin välein. Iltaisin, kämpille palatessa, vähän harvemmin.
Fillari mukana joka päivä, tietenkin. Ei kertaakaan mitään ongelmaa.
Silmiinpistävää on ollut, että kuljettajista aika moni on maahanmuuttaja - ja he ovat olleet kaikkein ystävällisimpiä.
Kai heillä on motivaatiota - siis sillä pienen pienellä osalla heistä, jotka työpaikan ja kielitaidon onnistuvat hankkimaan.
Pisin työpäivä oli keskiviikko, 13.1.
IC -juna Tampereen kautta Jyväskylään lähti Turusta jo 09.05. Paluu Turkuun vasta kello 23.00 illalla, juna oli myöhässä.
Naantalin -bussin pysäkki sijaitsee Kauppatorilla.
Lähtöaika klo 23.15. Pysäkki T7, aivan siinä Hansakorttelia vastapäätä. Linja numero 6, vai oliko se 7.
Pakkasta tuommoiset parisenkymmentä graadia.
Pysäkillä vain muutama asiakas odottamassa bussia.
Se kaartaa Hamburger Börssin edestä pysäkillemme ajallaan.
Sitten alkavat ongelmat.
Kuskin avattua oven, ennenkuin nuo muutama matkustaja ovat ehtineet nousta autoon, menen etuovelle kysymään, josko keskioven saisi auki, ja pyörän sisään.
Kuski ottaa heti totaalisen jyrkän asenteen:
"Kassi ja sinä voitte tulla, mutta pyörää mä en ota!".
"Miksi?".
"En halua ottaa mitään riskiä. Siitä voi tulla ongelmia".
"Mitä ihmeen ongelmia? Mikä riski tässä on?".
"No, jos esimerkiksi tulee joku kolari, ja pyörä lentää jonnekin, ja tanko tökkää jotakin matkustajaa".
"Mutta mä voin vaikka seistä sen vieressä, ja pitää kiinni".
"Ei käy".
"Ootsa noin mukava mies? Mulla odottaa majoitus Naantalissa".
"Joo, mä oon todella vittumainen mies. En ota majoitukseesi mitään kantaa, mutta pyörä ei tule kyytiin".
"Tulihan se teidän bussilla aamulla tännekin".
"Se on kuljettajakohtaista. Mä en enää keskustele sun kanssas".
"Ei voi olla totta. Mitä ihmeen riskiä tässä nyt muka olisi".
"Juurihan selitin sinulle. Onko sulla ymmärryksessä vikaa?".
"Tässä tapauksessa kyllä'".
Matkustajat - nuo muutama - ovat jo sisällä, ja bussin lähtöaika koittaa.
On pirun kylmä, ja tulee mieleen pitääkö tässä taksilla lähteä Naantaliin? Mitä se maksaisi - omaisuuden. Vai pitääkö jäädä Turkuun yöksi?
Etuovi on edelleen auki. Heitän vielä kuskille:
"Kuule. Mulla olisi sulle ehdotus. Jos sulla on tommoinen elämänasenne, niin etkö saman tien voisi jäädä aamulla petiiṇ. Ettei olisi mitään riskiä!".
"Niin minä teenkin. Ajan vaan näitä iltavuoroja".
"Niin, niin, mutta voisit pysyä siellä pedissäsi!".
Ei vastausta. Bussi lähtee matkaan.
Vähän matkan päässä on infotaulu. Sinne.
Kas, 23.40 lähtisi vielä bussi Naantaliin. Onneksi ei sentään ollut viimeinen vuoro tuo äskeinen.
Entä jos sekään ei ota kyytiin?
Torilla on näköjään pari tolppaviritelmää polkupyöriä varten.
Osittain lumen peittäminä niiden ympärillä lojuu parisenkymmentä pyöränromua.
Uskaltaisinko ottaa riskin ja jättää fillarin Turun torille yöksi? Pyörässä on sekä lukko että ketju jolla sen saisi tolppaan kiiinni. Mutta ilkivalta?
Toisaalta on niin kylmää, ja jo myöhäistä, ettei näin keskellä tammikuun viikkoa riski suuren suuri olisi. Mutta kuitenkin.
Lähdetäänpä Hotel Hamburger Börsin kahvilaan lämmittelemään ja tuumailemaan.
Hampurin Pörssin kuppila on mennyt jo yhdeltätoista kiiinni.
Siis eikun takaisin Turun torille hytisemään.
Kello 23.40 bussi saapuu.
Kuljettajalla on aivan erilainen persoona kuin tuolla edellisen vuoron jästipäällä, omien sanojensa mukaan vittumaisella miehellä.
Esitän asiani, ja samassa pyörä on jo kyydissä. Matkustajia on taas vain muutama.
Bussin keskituhdolla on vieläpä suojavyö, jolla fillarin voi kiinnittää. Kaikissa noissa busseissa on.
Kuljettaja jättää lisämaksun fillarista perimättä. Mukava mies, juttelemme puolet matkasta Naantaliin.
...
Perillä "kämpillä" vasta puolenyön jälkeen.
Hotellin aula on hiljaistakin hiljaisempi. Sama aasialainen heppu vaan, joka joka ilta näpräilee läppäriään pikkutunneille asti.
Tungosta ei todellakaan ole - kuten ei ole koko Naantalissa ollut koko viikkona.
Meitä matkailijoita on tässä uneliaassa pikkukaupungissa tällä viikolla vain muutama.
..
Miksiköhän piti tuokin selkkaus Turun torilla läpikäydä?
Aivan turhaa energian haaskausta.
Mistä noita jästipäitä oikein piisaa?
(Naantali 14.1.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkomyyntiä. Vastuullisesti!
Tilava, mukava huone merinäköalalla, iso taulutelkkari jne. vain 119,- egeä viikko!
Siis viikko, ei yö! Seitsemän yötä - piti tosin lähteä päivää aikaisemmin pois, käymään kotona Tallinnassa.
Aamupalakin maksoi vain kasin, ja kuntosali kutosen. Molemmat varsin laadukkaita. Hotellin aulassa hyvin toimiva ilmainen nettipiste tulostimineen. Siis pääte, eli tietokone, eikä mikään höpö-höpö "ilmainen Wi-Fi".
Yksi uusi asiakaskin löytyi - sekä jokunen uusi kuvauskohde / -idea.
Esimerkiksi ihan tuossa Naantalin edustalla, kaupungin ja Kultarannan välisellä jäällä, oli ensimmäisenä päivänä, aurinkoisena lauantaina sekä retkiluistelijoita että talvikalastajia. Palaamme asiaan.
Erityismaininnan ansaitsee Naantalin Aurinkoinen -ketjun kahvila torin laidalla. Joka aamu tuli käytyä siellä tsufella, ja sitten semmoinen lehtevä juuto -justska, lämmitettynä. Hinta taisi olla 4,50, yhteensä.
Kahvilassa mainiot tuotteet, nätit kassatytöt, ja kaiken lisäksi: Päivän lehdet, myös Hesari, sekä ilmaisia tietokoneita.
Yläkerrassa sijaitsee nimittäin Naantalin Kirjasto, ja osa toiminnoista hajautettu kahvilan yhteyteen.
Aivan esimerkillinen kuvio: Julkisen ja yksityisen toimijan saumatonta yhteistyötä ja rinnakkaiseloa. Taitaa olla Suomessa ainoa laatuaan?
Kiitos kuluneista päivistä kuuluu joku vuosi sitten hommatulle viikko-osakkeelle Kuusamon Tropiikista, ja siihen sittemmin liitetylle RCI:n Platinum -jäsenyydelle. Näitä SuperEdullisia viikkoja saa nyt itse asiassa enemmän kuin ehtii käyttämään.
Siis jos pystyy reisaamaan sesonkien ulkopuolella.
Sesonkiaikoina vastaavat maksavat sitten 5 - 10 kertaa enemmän.
Hienoa, että ydinperhe on edelleenkin vallitseva elämänmuoto Suomenmaassa. He saavat sitten maksaa tämän lystin, meikäläisenkin puolesta. Heillähän nuo mahdollisuudet reissata ovat niin kovin, kovin rajoitetut...
Oma vika!
Niin makaa kuin petaa!
Perheet reissaavat käytännössä samaan aikaan kuin kaikki muutkin - ja hinnat ovat sitten sen mukaiset.
Sopii mulle!
Pääasia että joku tämän kaiken maksaa!
Kunhan se vaan ei ole meikäläinen!
Tuloviikonlopun jälkeen tuli joka päivä käytyä Naantalista jossakin lähialueilla, työasioissa: Tietenkin Turussa, sitten Uudessakaupungissa, Porissa, Tampereella sekä Jyväskylässä.
Yhteydet Naantalista Turkuun pelasivat hyvin.
FÖLI -järjestelmän bussit liikennöivät väliä aamuisin jopa kymmenen minuutin välein. Iltaisin, kämpille palatessa, vähän harvemmin.
Fillari mukana joka päivä, tietenkin. Ei kertaakaan mitään ongelmaa.
Silmiinpistävää on ollut, että kuljettajista aika moni on maahanmuuttaja - ja he ovat olleet kaikkein ystävällisimpiä.
Kai heillä on motivaatiota - siis sillä pienen pienellä osalla heistä, jotka työpaikan ja kielitaidon onnistuvat hankkimaan.
Pisin työpäivä oli keskiviikko, 13.1.
IC -juna Tampereen kautta Jyväskylään lähti Turusta jo 09.05. Paluu Turkuun vasta kello 23.00 illalla, juna oli myöhässä.
Naantalin -bussin pysäkki sijaitsee Kauppatorilla.
Lähtöaika klo 23.15. Pysäkki T7, aivan siinä Hansakorttelia vastapäätä. Linja numero 6, vai oliko se 7.
Pakkasta tuommoiset parisenkymmentä graadia.
Pysäkillä vain muutama asiakas odottamassa bussia.
Se kaartaa Hamburger Börssin edestä pysäkillemme ajallaan.
Sitten alkavat ongelmat.
Kuskin avattua oven, ennenkuin nuo muutama matkustaja ovat ehtineet nousta autoon, menen etuovelle kysymään, josko keskioven saisi auki, ja pyörän sisään.
Kuski ottaa heti totaalisen jyrkän asenteen:
"Kassi ja sinä voitte tulla, mutta pyörää mä en ota!".
"Miksi?".
"En halua ottaa mitään riskiä. Siitä voi tulla ongelmia".
"Mitä ihmeen ongelmia? Mikä riski tässä on?".
"No, jos esimerkiksi tulee joku kolari, ja pyörä lentää jonnekin, ja tanko tökkää jotakin matkustajaa".
"Mutta mä voin vaikka seistä sen vieressä, ja pitää kiinni".
"Ei käy".
"Ootsa noin mukava mies? Mulla odottaa majoitus Naantalissa".
"Joo, mä oon todella vittumainen mies. En ota majoitukseesi mitään kantaa, mutta pyörä ei tule kyytiin".
"Tulihan se teidän bussilla aamulla tännekin".
"Se on kuljettajakohtaista. Mä en enää keskustele sun kanssas".
"Ei voi olla totta. Mitä ihmeen riskiä tässä nyt muka olisi".
"Juurihan selitin sinulle. Onko sulla ymmärryksessä vikaa?".
"Tässä tapauksessa kyllä'".
Matkustajat - nuo muutama - ovat jo sisällä, ja bussin lähtöaika koittaa.
On pirun kylmä, ja tulee mieleen pitääkö tässä taksilla lähteä Naantaliin? Mitä se maksaisi - omaisuuden. Vai pitääkö jäädä Turkuun yöksi?
Etuovi on edelleen auki. Heitän vielä kuskille:
"Kuule. Mulla olisi sulle ehdotus. Jos sulla on tommoinen elämänasenne, niin etkö saman tien voisi jäädä aamulla petiiṇ. Ettei olisi mitään riskiä!".
"Niin minä teenkin. Ajan vaan näitä iltavuoroja".
"Niin, niin, mutta voisit pysyä siellä pedissäsi!".
Ei vastausta. Bussi lähtee matkaan.
Vähän matkan päässä on infotaulu. Sinne.
Kas, 23.40 lähtisi vielä bussi Naantaliin. Onneksi ei sentään ollut viimeinen vuoro tuo äskeinen.
Entä jos sekään ei ota kyytiin?
Torilla on näköjään pari tolppaviritelmää polkupyöriä varten.
Osittain lumen peittäminä niiden ympärillä lojuu parisenkymmentä pyöränromua.
Uskaltaisinko ottaa riskin ja jättää fillarin Turun torille yöksi? Pyörässä on sekä lukko että ketju jolla sen saisi tolppaan kiiinni. Mutta ilkivalta?
Toisaalta on niin kylmää, ja jo myöhäistä, ettei näin keskellä tammikuun viikkoa riski suuren suuri olisi. Mutta kuitenkin.
Lähdetäänpä Hotel Hamburger Börsin kahvilaan lämmittelemään ja tuumailemaan.
Hampurin Pörssin kuppila on mennyt jo yhdeltätoista kiiinni.
Siis eikun takaisin Turun torille hytisemään.
Kello 23.40 bussi saapuu.
Kuljettajalla on aivan erilainen persoona kuin tuolla edellisen vuoron jästipäällä, omien sanojensa mukaan vittumaisella miehellä.
Esitän asiani, ja samassa pyörä on jo kyydissä. Matkustajia on taas vain muutama.
Bussin keskituhdolla on vieläpä suojavyö, jolla fillarin voi kiinnittää. Kaikissa noissa busseissa on.
Kuljettaja jättää lisämaksun fillarista perimättä. Mukava mies, juttelemme puolet matkasta Naantaliin.
...
Perillä "kämpillä" vasta puolenyön jälkeen.
Hotellin aula on hiljaistakin hiljaisempi. Sama aasialainen heppu vaan, joka joka ilta näpräilee läppäriään pikkutunneille asti.
Tungosta ei todellakaan ole - kuten ei ole koko Naantalissa ollut koko viikkona.
Meitä matkailijoita on tässä uneliaassa pikkukaupungissa tällä viikolla vain muutama.
..
Miksiköhän piti tuokin selkkaus Turun torilla läpikäydä?
Aivan turhaa energian haaskausta.
Mistä noita jästipäitä oikein piisaa?
(Naantali 14.1.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkomyyntiä. Vastuullisesti!
