Olipa hieno reissu kotua Tallinnasta tänne Riikaan - "Baltian Pariisiin" - tänään.
Nuo LuxExpressin bussit todellakin ovat luxusta. Täyttä Luxusta!
Tilaakin oli yllin kyllin. Kuten aina on ollutkin, tämän firman busseissa.
Ecolinesin ja Simplen halpisbusseissa sitäkin ruuhkaisempaa.
Tallinnasta tänään kello 14.45 lähtiessämme sai vapaasti valita mestan, makoilla, lukea - Eesti Päevalehessä kiinnostava artikkeli Norjan lohen hinnannoususta. Aihe kiinnostaa - Marine Harvestia löytyy salkusta pienoinen siivu.
Vaipua syvään uneen...
Big sleep.
Matkan hinta viisi euroa per suunta. Paluu ylihuomenna.
Kun varaa kolmisen kuukautta etukäteen, maksaa samalla, ja välttää ruuhkapäiviä. Niin tämä onnistuu.!
Varasinkin jo seuravan reissun, maaliskuun lopulle. Jälleen vitosen per suunta!
Se vaan vähän harmittaa, että paluuosuus ylihuomenna torstaina alkaa jo kello 11.15.
Ei siis ehdi olemaan kaupungilla, esim. Art Hotel Laineeessa, nettipisteen äärellä kello 11.00. Kuten kovasti haluttaisi. Ehdottomasti!
Tuolla kellonlyömällä nimittäin julkistetaan Jari Aarnio -keissin nk. "huumehaaran" tuomio. Se lienee luettavissa iltapäivälehtien etusivuilta minuutin - kahden viiveellä.
LuxExpressin busseissa tosin on jonkinlaiset nettipäätteetkin, mutta en ole varma, osaanko sellaista käyttää. Tänään osa niistä näytti olevan epäkunnossakin.
No, jos ei muu auta, täytyy sitten käydä kysymässä joltakin kanssamatkustajalta, kenellä näkyy olevan nk.''älypuhelin".
Että mikä se Aarnion "huumerikoshaaran'' tuomio on.
"Trevoc-haarassahan" Jartsa jo kolmen vuotta ehdonta kakkua saikin. Hovi vieläpä kovensi tuomiota.
Vuoden Pollisimme vm. 1987 valitti, tietenkin.
Näkee nyt sitten,antaako KKO tällä kertaa edes valituslupaa.
Viime keväänä tuli kuluneeksi viisitoista vuotta täällä Latvian markkinoilla. Huh!
Ensimmäinen yö meni neukkutyyppisessä kotimajoituksessa pääkadun Brivibas ielan varrella.
Muutama vuosi sitten vakkarina silloisessa Viktorija -hotellissa.
Nyt kohta kymmenen vuotta täällä Art Hotel Laineessa.
Kyllä nämä hyviä vuosia ovat olleet, kaiken kaikkiaan.
Yhtään reissua ei ole mennyt miinukselle - jokunen tosin plus/miinus nolla -tasolla.
Kolme julkaisukelpoista kuvaa on syntynyt. Mm. tämä:
 |
| Riika ● Riia ● Riga |
Baltian Pariisi on tullut hyvinkin tutuksi. Nykyisen asuinmaani naapurimaan pääkaupunki.
Suomesta katsoen lähin eurooppalainen, mannermainen suurkaupunki. Eihän tuota asuinkaupunkia Tallinnaa oikein voi laskea mukaan.
Jurmalassa on tullut käytyä uimassa ja kuvaamassa useampaankin otteeseen. Kerran jopa lokakuun alussa - oli elämys, joka ei unohdu.
Siguldan luonnonkauniilla alueella tuli alkuvuosina käytya useimminkin. Jopa patikoimassa.
Tänne Riikaan on tosiaankin jäänyt jälkeen sita kuuluisaa elettyä elämää.
On ollut kivaa. Useinkin.
Mutta mitapa tuosta.
Ei siitä sen enempää - jollekullehan voisi tulla vaikka paha mieli.
Ei kaikkea voi kertoa!
Ai niin...
Riikaa on kiittäminen siitäkin, että salkusta löytyy pieni siivu Olvia. On ollut todella hyvä, jopa erinomainen investointi.
Idea tuohon sijoitukseen tuli nimenomaan täällä Riiassa, kymmenkunta vuotta sitten.
Paikallisia olutmarkkinoita tutkiessa, ja johtopäätöksiä vetäessä.
Matkailu avartaa!
Samoin päätös lähteää mukaan Lassila & Tikanojaan syntyi täällä. Kelpo sijoitus sekin.
Kerran eräästä yksityisasunnosta pois hiippaillessa, kun kyseisen "talon" sisäpihan roskiksissa olivat L & T:n logot.
Joskus sijoituspäätökset syntyvät kummallisissa paikoissa, outoina hetkinä - kun osaa vaan "yhdistellä" asioita....
Kävin tänään asiakaskäynnillä Väinäjoen toisella rannalla.
Takaisin keskustaan sen "kolmannen sillan" kautta fillaroidessa Riian kaupunkinäkymä oli taas henkeäsalpaavan kaunis. Sieltä sillan autokannen alapuoliselta kävely- ja pyörailyliuskalta nähtynä.
Oli hyvä hetki!
Maaliskuun lopun reissulla, palatessa tuon saman asiakkaan luota, täytyy ottaa huurteinen mukaan. Nyt oli viela liian kylmää. Siihen toimintaan.
Art Hotel Lainen Skolas iela -kadun Eirovins -kauppa oli nyt saanut niitä asiakaskortteja, jotka viimeksi syyskuussa olivat finaalissa.
Onneksi olivatkin - silloin kortti olisi maksanut seitsemän egeä. Nyt ilmainen. Kuitenkin saa saman alen.
Eirovinsissä on laaja valikoima gruusialaisia, paljon parempi kuin Tallinnan marketeissa. Suomesta puhumattakaan.
Härmän Alkossa on "tarjolla" tällä hetkellä Gruusiasta yksi valkkis ja kaksi punkkua hintahaarukassa 11 - 15 egeä. Ylihintaa noissa pyynnöissä on yli puolet.
Tämä Eirovinsin "suhoje" eli kuiva on varsin juotavaa - liiankin hyvin uppoaa. Vaikea pitää kiinni tuosta itse asetetusta puolen flindan kiintiöstä.
Eipä silti, eihän näista valkkiksista samanmoista darraa tule kuin punaisista, jopa yhdestä putelista. Mutta väsyttää kuitenkin seuraavana aamuna, jos tuo kokopullo tosiaankin pääsee uppoamaan.
Äsken löytyi sattumalta - tai siis johdatuksesta, kuten kaikki muukin - uusi ruokapaikkakin. Monen mutkan kautta.
Gertrudas iela -kadun Lido.
Erinomainen hinta-laatusuhde.
"Linjalta"sai valkata lautaselleen mieluiset appeet, ja poistua skruudaamaan nopeasti kassan kautta. Ilman mitaan joutavia, rasittavia tarjoilija -kuvioita.
Kanasaslikki, paistetut potut, pari maustekurkkua ja tomaatimehu yhteensa 6,90!
Saivat samalla meikäläisestä vakiasiakkaan.
Kymmenisen vuotta onkin tullut etsittyä uutta hyvää ruokapaikkaa, sen jälkeen kun se Vanhan Kaupungin erinomainen vakimesta Melitta katosi kuvioista.
Noin puolella on hintataso noista Melittan ajoista noussut.
Kr. Barona -kadun Rimissä kelpasi Tallinnan Rimin kanta-asiakaskortti.
Sai kymmenen senttiä alea semmoisesta samanlaisesta Rimin 390 ramman kirsikkajugurtista, joita tulee Kalamajan Rimistämme ostettua usein.
Salaattibaari täälla oli periaatteessa samanlainen kuin Kalamajassa, mutta kuitenkin hieman eri tuotteista rakennettu.
Eikä täälta saanut salaatista sitä kello 20.00 jälkeistä-30% alea, kuten kotona.
Semmoisia kulttuurieroja.
...
Kappas vaan!
Jopas nyt jotakin!
Huomasimme sattumoisin, että Maestro Risto Lounema (s.1939) on netissä alkanut kaupittelemaan valokuva-arkistoaan, tai ainakin osaa siitä. Hänellähän matskua taitaakin riittää. Riesaksi asti.
Pitkään kesti ennekuin hiffasin, mitä tuo Louneman saitin etusivulle ilmestynyt keltainen kuvio oikein meinaa.
Kauan aikaa luulin, että kyseessä todellakin on - pökäle. Sitä itteään. Louneman omaa tuotantoa?
Selväksihän on tullut, että Mestarimme oman vakaumuksen mukaan hänen tuotoksensa ovat nimenomaan - kultaa. Jopa kultaakin kalliimpia.
Monen tihrustelun jälkeen po. kuva viimeinkin avautui.
Ahaa!
Kyseessä onkin vuosikymmeniä vanhan (sinänsä tasoltaan sangen keskinkertaisen) kullanhuuhdonta-rojektin kauppaamisyritys!
Lycka till!
Toteaahan eräs Suomen kansan sananparsikin jotenkin niin, että vanhenevalla miehellä pitää olla kolme (3) asiaa kondiksessa:
- Vanha vaimo (semmoinenhan Ristolla näkyy, toden totta, olevan. Kuten viimekeväisestä ihmissuhde -julkistuksesta Galleria Laurassa saimme tietää: Kahdeksankymppinen Inari Lounema -muusansa.).
- Uskollinen koira (tästä meillä ei ole tarkempaa tietoa).
- Paljon käteistä fyffeä (massia yritetään nyt näköjään hankkia, "paljous" on sitten asia erikseen).
Niin, niin...
Monet vanhemman polven fotarit elättelevät loppuun asti kuvitelmaa, että heidän arkistoillaan eli nk. "elämäntöillään" jotakin rahallista arvoa olisi, suurtakin.
Väärin!
Netti ja digitalisaatio, tämä nykyinen massiivinen kuva-tulva sekä valokuvan arvon romahtaminen ovat pilanneet "markkinat".
Useimmiten on tilanne se, että jos jollakin valokuva-arkistolla ylipäätään jotakin "arvoa" on, pitää puhua negatiivisesta arvosta:
Arkistot vievät tilaa. Keräävät pölyä. Aiheuttavat hoito- ja ylläpitokustannuksia - vähintäinkin juuri tilantarpeensa johdosta.
Aiheuttavat paljon pahaa mieltä jälkeläisille. Nämä monasti pettyvät, kun vainajan arkistoa ei "arvostetakaan". Himoittu myyntitulo jääkin perijöiltä saamatta.
Jälkeläiset riitaantuvat joskus keskenäänkin.
Museot ja laitokset eivät yhä enenevässä määrin halua ottaa valokuva-arkistoja vastaan.
Vaivoikseen.
Paras - usein ainoa - ratkaisu on arkiston hävittäminen.
Ongelmajätteenä!
Mutta antakaamme Risto Louneman toki yrittää arkistoaan kaupitella. Tässä kohtaa siis tuota perin keskinkertaista kullankaivaja -osaa siitä.
Ainahan sitä saa yrittää...
Toki!
(Riga, Art Hotel Laine 27.12.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppaa netissa
