Källviken / Dagmarskällan...
Sekin oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti...
Toukokuussa 2017 Totuus, ankara Totuus paljastuu:
Voi hyvä tavaton sentään!
Källviken / Dagmasrskällankin onnistuttiin sitten pilaamaan!
Tämä kohde oli kaksi vuotta sitten todellinen löytö!
Todellinen herkkupala!
Heti ensi kerralla tuntui kuin olisi saapunut kotiin.
Käyntikertoja Dagmarskällanilla ehti kertyä noin kymmenen, edellinen viime vuoden syyskussa.
Uintia, silloinkin. Makoilua vanhalla, kauniisti ajan patinoimalla bryggalla.
Mitä ihanin paikka. Juuri koskaan siellä ei ollut ketään.
Ja se lähdevesi!
Aivan käsittämätőn mesta.
Etelä-Suomessa!
Niin lähellä asutustaajamaa: Tammisaari- Ekenäsiä.
Kuitenkin säilynyt hyvässä, suorastaan erinomaisessa kondiksessa. Alkuperäisessä kondiksessa.
Kruununa kaikelle nuo polut!
Juuri tuossa edessä, lahdella, Venäjän Tsaari Aleksanteri Kolmas tanskalaissyntyisine Dagmar- eli Maria Fjodorovna -puolisoineen useina kesinä pysäkői keisarillisen huvijahtinsa.
Tulivat tälle samalle rannalle lähteen vettä juomaan ja muutenkin kesäpäivistä nauttimaan...
Jotenkin paikan mittasuhteet ovat niin täydelliset.
Miten se pieni metsäkaistale Källvikenin rannalle onkin jäänyt rääsimättä? Vaikka ihan 50 - 100 metrin säteellä ovat jo hakkuut tehneetkin tehtävansä,
Kuinka somasti nätti puro solassa virtaakaan, pienessä "rotkossa".
Voi hyvä tavaton sentään!
Källviken / Dagmasrskällankin onnistuttiin sitten pilaamaan!
Tämä kohde oli kaksi vuotta sitten todellinen löytö!
Todellinen herkkupala!
Heti ensi kerralla tuntui kuin olisi saapunut kotiin.
Käyntikertoja Dagmarskällanilla ehti kertyä noin kymmenen, edellinen viime vuoden syyskussa.
Uintia, silloinkin. Makoilua vanhalla, kauniisti ajan patinoimalla bryggalla.
Mitä ihanin paikka. Juuri koskaan siellä ei ollut ketään.
Ja se lähdevesi!
Aivan käsittämätőn mesta.
Etelä-Suomessa!
Niin lähellä asutustaajamaa: Tammisaari- Ekenäsiä.
Kuitenkin säilynyt hyvässä, suorastaan erinomaisessa kondiksessa. Alkuperäisessä kondiksessa.
Kruununa kaikelle nuo polut!
Juuri tuossa edessä, lahdella, Venäjän Tsaari Aleksanteri Kolmas tanskalaissyntyisine Dagmar- eli Maria Fjodorovna -puolisoineen useina kesinä pysäkői keisarillisen huvijahtinsa.
Tulivat tälle samalle rannalle lähteen vettä juomaan ja muutenkin kesäpäivistä nauttimaan...
Jotenkin paikan mittasuhteet ovat niin täydelliset.
Miten se pieni metsäkaistale Källvikenin rannalle onkin jäänyt rääsimättä? Vaikka ihan 50 - 100 metrin säteellä ovat jo hakkuut tehneetkin tehtävansä,
Kuinka somasti nätti puro solassa virtaakaan, pienessä "rotkossa".
Tuossa on tsaariperheen vierailujen muistomerkki, päivämäärineen.
Tuossa taasen pieni kiviallas, joka lähteelle on rakennettu kohtaan juuri ennen kuin vesi laskee mereen.
Miten upeita nuo ympärőivät metsät ovatkaan. Ilo silmälle!
Sekin vähä, mitä niitä luonnontilaisina vielä on jäljellä.
Kruununa kaikelle nuo polut!
Etelä-Suomen ehkä kauneimmat metsäpolut.
Etenkin tuo yksi kohta, jossa polku haarautuu kahdeksi.
Useampana kesäna sitä tuli yritettyä kuvata.
Aina oli kuitenkin väärä valo, aluskasvillisuuden paras alkukesän vehreys kadonnut. Tai jotain.
Aina jäi paikalta pois fillaroidessa mieleen, että ensi kesänä sitten.
No, nyt sitä "ensi kesää" ei sitten koskaan tule.
Toukokuun alussa 2017 siis paljastui, että Källvikenillä oli käyty sőrkkimässä.
Ronkkimassa.
Nuo kauniit polut, täydelliset lajissaan, on levennetty ja päällystetty jollain harmaalla sepelimurskalla.
Yők!
Ympäristőrikos.
Se siitä sitten!
Jotain kun tuli netistä vähän googlailtua tapauksen taustoja, vaikutti siltä että tämä hulluus liittynee jotenkin Suomi 100 -juhlavuoteen.
Maa-alueen omistaja, Fiskars Oy, kuuluu lahjoittaneen kyseisen alueen Suomi-Finlandille.
Siinä yhteydessä lienee jollekin pikkubyrokraatille lahjanantaja- tai vastaanottajapäässä "lamppu syttynyt".
"Tehdään tästä esteetön!".
"Liikuntarajoitteisille saavutettava", "turvallinen" tai muuta vastaavaa sontaa.
Mitään tarvetta moiselle mielisairaalle touhulle ei tietenkään ollut. Eikä ole. Eikä tulekaan.
Mutta kun piti vaan mennä sőrkkimään.
Todellisen, järkevän tekemisen puutteessa.
Varmaan menevät seuraavaksi raiskaamaan sen laiturinkin.
Varmaan siitäkin tulee "vammais-ystävällinen".
Tai muuta vastaavaa paskaa.
Ellei bryggaa sitten ole jo pilattu.
Vaikea sanua, kun ei tänä vuonna toukokuun alun shokin jälkeen ole tullut käytyä.
Sattuneesta syystä...
(Tallinn 2.5.2017)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien nettikauppaa
Päivitys 5.3.21
Hieno pyöräilypäivä eilen.
Aamulla Hangossa aurinkoista, keväistä.
Antoivat Hotel Bulevardissa sen tokan kerroksen huoneen "Erik", Erik Bruunin mukaan.
Pirteitä Jaffa- ja Pax - julisteita seinällä.
Me likes!
Päivän ensimmäinen shokki sitten Hanko - Karjaa paikallisjunasta Skogbyn pysäkillä poistuessa:
Monttu loksahtaa - kirjaimellisesti - auki:
Valtaisa työmaa!
Puolisen tusinaa raskasta maansiirtokonetta ja tusinan verran äijiä hääräämässä.
Käynnissä on alikulkukäytävän rakentaminen tuolle Skogbyn hiljaistakin hiljaisemmalle seisakkeelle.
Kuluneen ehkä kuuden vuoden aikana, toistakymmentä käyntikertaa, ei siellä ole koskaan näkynyt ainuttakaan kulkijaa, autoa - ei mitään. Ei kertaakaan.
Täysin syrjäinen, unohtunut seisake.
Nyt menossa siis miljoonainvestointi.
Kaikesta päätellen erittäin raskaasti rakennetaan, kuten nyky -Suomessa aina.
Rahaa säästämättä.
Luonnollisesti jokainen sentti - velkarahaa.
Juttuhan menee niin, että kun valtakunnassa makaa nuita kalliita koneita ja laitteita satojen miljoonien ja miljardien arvosta, täytyy niille yrittää keksiä jotakin värkkäämistä.
Toki. Vaikka väkisin!
Maksoi mitä maksoi!
Entä Valtion velkojen (tällä hetkellä 124 miljardia) takaisinmaksu...?
Vitsi - vitsi!
Parisen kilsaa "Rantakaarta" eteenpäin, ja olemme Villa Kosthållissa.
Uskomaton mesta. Kaikessa teeskentelemättömyydessään.
Talossa meren rannalla toimii täysin "brändäämätön" kahvi- ja ruokapaikka.
Vähän kulahtanut, mutta ihan siisti ja toimiva.
Kuppi kahvia ja korppu 2,40,-!
Korppu! Eihän niitä nykyisin ole tarjolla juuri missään - toisin kuin ennen.
Nykyisinhän vanhentuneet pullat heitetään roskikseen...
Hetkinen!
Kosthållissa on jäljellä vielä tuo juke-boxi!
Mukava Ulla -emäntä antaa kuvausluvan, ja tulee vieläpä laittamaan vekottimeen taustavalon päälle.
Eikä masiina edes vaadi kolikkoja - vempele on jäänyt jonnekin markka -ajalle.
Muhkeat soundit levy-automaatissa.
Löytyy mm. Pave Maijasen "Ikävä", sekä Cliftersiä bändin kulta-ajalta: "Angelica" ja "Leikkikalu"
Jaana Rinteen sanoitukset ovat kestäneet ajan hyvin.
Paitsi ettei tuollaisista teemoista tämän nyky -uusmoralismin aikana enää voisi kirjoittaa.
Kauhistus! Kysymys on prostituutiosta!
Hyi hyi hyi!
Hyvä kuvaussessio, aivan yllättäen.
Jalusta ja 100 millin Macro.
Juke-boxin soittolistasta löytyy yksi (1) kohta, josta saa sommiteltua kuvan.
Kaksi levy"lappua" rinnan, ja oliko se neljä vai viisi "pystyyn".
Tämä kohta löytyi juke-boxin aivan vasemmasta alkulmasta.
Kaikkialla muualla listassa oli aukkoja, jotakin poistettuja nimikkeitä.
Mikä tuuri!
Jännä nähdä, saako tästä matskusta kunnon kuvaa aikaiseksi.
Aihe on kyllä todella hyvä, ja täydellisesti tähän meikäläisen filosofiaan sopiva.
Katsotaan sitten kun filmi - siis todellakin filmi - on saatu kehitettyä.
Siihen menee viikosta kuukauteen, about.
Aika jatkaa taivallusta kohti Källvikeniä.
Tänäseksi nimittäin luvattiin aluksi lumisadetta, ja sitten aurinkoista.
Jos tuo luvattu lumi jotenkin peittäisi nuo viime käynnillä havaitut kauniin metsikön rääsimiset...
Mutta ei.
Ei tule lunta, armahtavaa lunta, ei.
Sensijaan Källvikenissä odottavat uudet tyrmistykset.
Nyt ne on mennyt rakentamaan tänne huussinkin!
Sekä valtaisan roskiksen.
Molemmat metsikön aivan parhaalle paikalle.
Sitten vielä opaskylttejä siellä sun täällä.
Sekä polkupyöräteline.
Ikäänkuin mitään noista tarvittaisiin.
Esimerkiksi yhtäkään pyöräilijää täällä ei ole näkynyt ikinä.
Eipä juuri ketään muutakaan.
Hulluus huipussaan!
Hetkiseksi laiturille istumaan, ja mereen solisevasta lähteen vedestä vesipulloa tankkaamaan.
Aurinko paistaa, olen täällä yksin. Kuten melkein aina.
Tätä vanhaa laituria ei sentään ole vielä menty sörkkimään - mutta sen aika koittaa varmaankin kohta.
Mitään syytä ei tietenkään taaskaan ole - paitsi että varmasti jonkun ympäristöhallinnon virkanaisen työpöydällä suunnitelmat ovat jo valmiina.
Peruste: "Turvallisuus", "vammaisystävällisyys" ym. paskaa.
Ups!
Sanoimmeko "virkanaisen".
Niinpä tietenkin - naisenpa hyvinkin.
Noissa tuollaisisa puuhasteluissahan ylivoimainen enemmistö tietenkin on nimenomaan noita "korkeakoulutettuja" naisia.
Hakeutuvat tuollaisiin nolla - virkoihin.
Hyvin palkattua, siistiä, turvallista sisätouhuskelua.
Vesi kielellä odottavat että pääsevät sörkkimään taas uusia ja uusia "ympäristöhankkeita" - kuten täälläkin on käynyt.
Yrittävät "työllistää" itseään - anteeksi sanan "työ" käyttö tässä yhteydessä.
Voi sitä riemua, kun löytävät jotakin turhaa värkkäilyä!
Naamat löytyvät tietenkin Veispuukista.
Herttaisesti hymyileviä nuorehkoja naisia, jotka "kommunikoivat" niin maan vimmatusti.
Harrastuksena yleisesti esim maraton -juoksu tai kiipeily. Tai sukellus.
Mieluiten uukomailla, tietty - ja siitä pitää heti mennä päivittämään.
Helpot hommat vaativat tietty vastapainoksi nuita "extreme-harrastuksia".
Sitten itketään yhteiskuntaa apuun, kun jokin menee pieleen.
Tallinnan näkötornissa kiipeillessä.
Tai Norjassa jään alla luolasukeltamassa.
Tahi jossakin.
Yhteiskunnan apu noille vastuuttomille maksaa BIG TIME.
Sellaisia kullannuppuja.
(Kesken)
(Hanko 5.3.2021)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttituotantoani juuri Sinulle, Nainen. Rakkaudella.
Vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti, Kestävän Kehityksen periaatteiden mukaisesti.
