Kylmää kyytiä.
Voi tätä vaikerruksen määrää, kun Velaksi Elämisen, velkaa-velan-päälle-ottamisen, pitäisi nyt pikkuhiljaa loppua. Koko "Länsi-Maailmasta".
Juttuhan menee tosiaankin niin, ettei ruisleivässä mitään vikaa ole, päinvastoin! Se on hyvää ja terveellistä.
Mutta auta armias, kun porukka pääsee välillä mansikkakakun makuun...Niinkuin meillä on käynyt.
Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä, kun pitää taas palata normaaliin, hyvään ruokavalioon!
-
Tänä vuonna salkusta suli pois koko viime vuoden arvonnousu, eikä piisannutkaan.
Mutta kas kummaa!
Lukuja kun tsiigailee, kokonais"tappiot" aivan minimaalista luokkaa. Ja joka päivä on ollut maha täysi!
Sitäpaitsi vuoden aikana tehdyistä uushankinnoista ainakin osa on todennäköisesti tullut ostettua varsin edullisesti, jatkoa silmällä pitäen.
Tämän vuoden uudet laput:
Lännen Tehtaat (Yhtiökokouksessa Säkylässä oli hyvä tarjoilu. Säkylän Pyhäjärven muikkuja! Sekä oman talon eineksiä, ja myös olutta! Bissekin taisi olla länsisuomalaista, Mallaskosken Kuohua.
Aurinkoinen kevättalvinen päivä, nautinto käydä samalla reissulla Pyhäjärven jäällä kuvaamassa. Lisäksi sai hoidettua yhden asiakaskäynnin Säkylässä - aivan ihanteellinen keikka!
Tosin pakko myöntää näin ensikokemuksen perusteella, etteivät nuo Pyhäjärven muikut suinkaan vedä vertaa Itä- ja Pohjois -Suomen muikuille. Miten muuten voisi ollakaan, eihän Säkylän uimarannalla voi loppukesästä uida, sinilevän takia. Toisaalta "Lahjahevosta ei ole hampaisiin katsominen" - kyllä noita söi, kun "ilmaiseksi" sai!)
Pohjola Pankki (Vakaa, hyvä osingonmaksaja. Kai. Suomalaisen pääoman linnake.Kai.)
Kesko (Mikä ettei, mullahan on useita asiakkaita K -ryhmässä. Jotakin puhumista heidän kanssaan...)
Aktia (Suomenruotsalainen pääoma lienee hötkyilemätöntä. Lisäksi viisas Timo Tyrväinen on tuolla ekonomistina.)
Aspo (Mielenkiintoinen kotimainen moniala-konsepti. Hyvä osingonmaksaja.)
Capman (Omistaa useiden asiakkaitteni kiinteistöjä.)
Elisaa lisää ("Turvasatama"?)
Vikingiä lisää (Possan satakertaistaminen)
YIT (Kasvua Venäjältä. Guru Ilkka Brotherus on tässä mukana, taitaapi olla suurimpia henkilöomistajia, noin prossan siivulla. Ei voi olla huono firma. Sitäpaitsi olenhan aloittanut työ-uraani raksahommista Moskovassa vuonna 1975. Kiva palata kuvioihin - nyt sijoittajan ominaisuudessa.)
Ålandsbankenia lisää osake-annissa (Kyseessä nk. "smörgårdsbord-aktie"), eli otettu salkkuun yhtiökokoustarjoilujen takia. Ei maksanut viime keväänä osinkoa. Rahat hassattu Ruotsin -seikkailuihin. No, nyt kuulemma saneeraus käynnissä. Kummalliselta onkin näyttänyt, että Oolannin pikkusaarilla, Kökarista alkaen, on ylläpidetty kallista konttoriverkostoa. Näin netin aikakaudella. Nyt siis nuo rouvat menettävät naurettavan helpot hommansa. Globaali finanssikriisi lopettaa nuokin suojatyöpaikat.)
Jotakin tuli myytyäkin - usko Nokiaan alkoi olla niin finaalissa. Lihoiksi meni kalliimmat Noksut, ostettu kurssiin 11,47, myyty kurssilla 4,11 egeä. Kipeää teki!
Tästä päästäänkin perusasiaan: Virheen myöntämisen vaikeuteen.
Myyminenhän on väärässä olon tunnustamista. Jos odottaisi, voisi teoriassa vielä "näyttää" olevansa oikeassa. Itselleen!
Niin, psykologiaahan tämä kaikki on. Kuten melkein koko talouselämä, pohjimmiltaan."On tutkittu", että joka tapauksessa sijoituspäätöksistä 80 prossaa perustuukin juuri tunteisiin. Myönnetään, tosi on!
Esimerkiksi YIT tuli hommattua salkkuun toimitusjohtajan haastattelusta luetun mukavan lauseen johdosta. Se meni jotenkin niin, että "ei ole olemassa hyviä tai huonoja aikoja, on vain erilaisia tilanteita".
Kelasin, että jos firmalla on tuollainen filosofi johdossa, voisi sijoituspäätöksen saman tien tehdä!
-
Eräs merkittävä tapahtuma sijoitusvuoden 2011 aikana oli toimittaja Marko Erolan kirjan "Paras sijoitus" ahmiminen kuvausreissulla Thaikuissa, Similanin saarella maaliskuussa.
Erola osoittaa vastaansanomattomasti, kuinka hölmöä rahastojen kanssa värkkääminen on - korkeitten kulujen vuoksi. Varsinainen rahastusautomaatti pankeille, nuo rahastot.
Rahastosijoitusten hallittu purkaminen alkoikin saman tien, varojen osoitteena Erolan oppien mukaisesti indeksiosuudet. Ja nimenomaan "Osta ja Pidä" -strategian mukaisesti, tietenkin.
-
Niin, ja tuleva nousu tulee sitten taas olemaan rivakka ja lyömään ällikällä...
-
Salkun kanssa pelaaminen on joka tapauksessa ihan maapähkinöitä (verrattavissa sanaristikkojen täyttämiseen) varsinkin tällaisena vuonna, kun elämässä on tullut tehtyä monikymmenkertaisesti suurempia päätöksiä:
Oman asunnon myynti Helsingissä ja muutto uuteen kotimaahan, Eestiin.
Asunnon myynnissä ja muutossa kuluvan vuoden keväänä oli Onni mukana niin vahvasti, ettei se vieläkään oikein tunnu todelta. Voiko näin hyvää tuuria ylipäätään olla? Siis että yhdennellätoista hetkellä, juuri ennen Isoa Katastrofia, paikalle ilmestyy ostaja. Joka vieläpä korottaa tarjoustaan kymppitonnilla, ja antaa korvaamattoman arvokkaan muutto-avun Tallinnaan. Että Tallinnasta löytyy unelmakämppä... Käsittämätöntä... Kaikki tämä siis käytännössä tunteja ennen putkiremppa -asian kohtalonkellojen lyömistä, ja tammikuussa tapahtuneen vesivahingon vakavuuden selviämistä... - Onnenpotkun mittasuhteet valjennevat vasta aikanaan, vuosien kuluessa.
Mutta toisaalta: Stadilainen pärjää aina!
Livahdin putkirempan ja vesivahingon alta "kuin hauki rannasta".
"Katosi kuin kuppa Töölöstä".
Elintaso ja samalla Elämisen Laatu nousivat maastamuuton johdosta rajusti.
Mieleen jäi esimerkinomaisesti yksi päivä Tallinnassa kuluvan kuukauden alusta:
Kyseinen päivä kului varasto- ja kirjanpitotöissä kämpillä Talskussa, mutta ulkonakin tuli käytyä:
- itsepalvelupesula: 3,32 (Viimeksi kun käytin Töölössä helmikuussa oli hinta muistaakseni 7,- tai 8,- ).
- parturi 5,- (Huom! Sisään ilman suomalaistyyppistä naurettavaa ajanvarausta. Hinta Härmässä nykyisin kai 15,- - 20,- ?).
- keittolounas 2,- (Sai syödä niin paljon kuin halusi. Sisältäen leivän, voin, veden ja kahvin. Plus päivän Hesarin luku-oikeuden! Vastaava soppalounas Stadissa 8,50).
Nämä olivat sen päivän suoraan lompsasta maksetut kulut. Kun perusasioissa tulee tämänkaltaista säästöä päivittäin, kertyy siitä vuositasolla huomattava summa.
Niin, kun se juttu nyt vaan menee niin, että Härmässä rahalla EI ole ostovoimaa!
Ai niin, täällä Kuressaaressahan tuossa Tallinna -kadun numeron 32 Meeste Juuksuurissa veloitus on vain 2 egeä. Täytyykin heti maanantai-aamuna käydä parturissa... Heh-heh!
-
Niin, ja sitten varsinainen oma tuotanto, valokuvaus...
Voisi luulla, että tämmöisenä Suurena Murrosvuonna tuotanto olisi ihan jäissä.... Kaikkea muuta!
Eräänä iltana tuli laskettua, että kuluvana vuonna on tullut tuotettua uutta materiaalia paremmin kuin vuosikausiin, ehkä koskaan:
Vähintäin 15 julkaisukelpoista kuvaa, joita osa on jo painettukin. Se on iso määrä. Välillä on ollut vuosia, jolloin on saanut 2 - 4 julkaisukelpoista fotoa aikaiseksi.
Mikä parasta, uustuotantoa syntyi parista uudestakin maasta: Puolasta ja Unkarista. Uskomaton mäihä molemmissa maissa!
Unkari varsinkin oli todellinen löytö. On selvää, että sinne täytyy palata, ja usein, nyt kun kuviot tulivat tutuiksi.
Közenöm! Jesd, ketu, harom, neesd!!!
-
Ai niin...
Tapahtuihan kuluvana vuonna semmoinenkin taloudellisesti todella merkittävä seikka, että suurin hankinta-erä, painatuspalvelut, siirtyi myös pois Härmästä. Eestiin sekin. Todella isoa säästöä kertyy nyt sitten siitäkin.
Se on loppu nys sit: 30 -vuotinen sota suomalaisten kirjapainojen kanssa.
Eipä jää heitä ikävä - eikä heillä minua.
Minähän olin "vaikea asiakas" - ihanteellinen keikka heille varmaankin on postimyyntiyrityksen kataloogin painaminen miljoonapainoksin.
Monelaista kusettajaa tuli kirjapainoalalla tavattua...
Hyppäys tuntemattomaan - uuteen ulkolaiseen kirjapainoon - kannatti:
Laatu - vähintäinkin Suomen tasoa (silloin kun meikäläisillä on "hyvä päivä"), ylikin.
Palvelu - ylivertainen Härmään verrattuna. Asiointi tallinnalaisessa painossa oli hauskaa!
Hintataso - about puolet meikäläisestä.
Ei voi kuin ihmetellä, millä ilveellä Härmässä meinataan pärjätä? Kuka tietää, kertokoon.
-
Eipä tässä mittään.
Parin tunnin kuluttua alkaa viimeinen täysi vuosi työelämässä ilman eläkettä.
Vuoden seisoo vaikka päällään, jos on tarvis.
Ei niin, että mitään lakisääteistä eläkettä olisi luvassa - eläke-ikärajathan nousevat koko ajan, karkaavat ylöspäin. Toisaalta niinhän karkaavat myöskin nuo eläke-ikien nostoa paasaavat eläkejohtajatkin - nimittäin 59 - 60 vuotiaina eläkeelle!
Tästä teemasta oli mainio kirjoitus Hesarissa 23.12.2011: Tuomo Pietiläisen "Näkökulma":
"Eläkejohtajille täysi eläke 60 -vuotiaana".
Repäisin sen talteenkin.
Pietiläinen kertoo, miten eläkejohtajat livahtavat yksi toisensa jälkeen täydelle eläkkeelle ja vieläpä tavallista paremmin eduin:
- talousjohtaja Jouko Oksanen / Varma: 60 -vuotiaana joulukuussa 2011
- hänen edeltäjänsä Markku Hyvärinen: 60 -vuotiaana muutama vuosi sitten
- varatoimitusjohtaja Hannu Tarvonen / Varma: Eläke-ikä 60 -vuotta tulee täyteen 9.8.2012. Kiintoisaa nähdä, tiedottaako Varma Tarvosen eläköitymisestä silloin?
Niin, eivät herrojen paasaamat työurien pidennystavoittteet heitä itseään näytä koskevan.
Mutta vapaa-ehtoiset eläkevakuutukset alkavat meikäläiselle juoksemaan alkuvuonna 2013, ja sitten on Pitkäsen Pojallakin ensimmäistä kertaa työelämässä hieman kovaa maata jalkojen alla.
(Hotel Mardi, Kuressaare, Saaremaa 31.12.2011)
