Yhteiskunnan tuki / Pentti Sammallahti / Faktatietoa
Taiteen keskustoimikunnan tuki valokuvaaja Pentti Sammallahdelle 2005 - 2010:
110 676 euroa
(Lähde: HS 19.5.2011)
Siis tämä oli vain yksi viisivuotisjakso!
Lisäksi on huomioitava, että tuet lienevät ainakin osittain verovapaita?
Lisäksi on huomioitava, että muut mahdolliset tuet eivät sisälly em. lukuun.
Teosten myynti, mahdolliset julkaisu-, esitelmä- ym. -korvaukset sitten vielä tuohon päälle.
Niin ja Pentti S., syntynyt 1950, pääsi normaalista työelämästä ja taloushuolista eroon ja 15 -vuotisen apurahan nauttijaksi jo pari vuosikymmentä sitten, 90 -luvun alussa. Vähän yli nelikymppisenä!
Varmaankin apurahoitusta herralle suotiin jo ennen pitkää apurahaa. Jota 15 - vuotista muuten taidettiin Pentin tapauksessa vieläpä jatkaa.
Valokuvataiteilijaamme odottaa lopussa sitten vuorenvarmasti Valtion taiteilija-eläke. Jos viitsii anoa.
Kaikki tämä massiivinen tulonsiirto ei tietenkään estä Jerryä - kuten viimeksi taas Fredalla Fotoyhdessä joku vuosi sitten tavatessamme - valittamasta miten "koko hänen omaisuutensa seuraa mukana, jos hän tipahtaa kuvauskeikalla puusta".
Ikäänkuin omaisuudella olisi mitään merkitystä, jos yhteiskunnan tuet, sosiaaliedut ja eläkkeet ovat tuota tasoa! Moni antaisi koko omaisuutensa ilomielin vaihtokaupassa pois, jos tuollaiselle vihreälle oksalle pääsisi istuskelemaan!
Aika hyvää bisnestä tuo apurahavalokuvailu!
(Kolilla 26.12.2011)
www.ArcticParadise.fi
Epilogi:
Kas, Jerrylle on taas kilahtanut kiva uusi apurahapotti:
Pentti Sammallahdelle myönnettiin Suomen Kulttuurirahastolta apurahaa syksyllä 2011
21.000 euroa.
Apurahan antajan verkkosivun mukaan kyse on kolmivuotisen apurahan ensimmäisen vuoden maksatuksesta.
Sanattomaksi vetää.
(Jyväskylässä 12.10.2012)
Luontokuva 1/2014: "Ei kenenkään elävän vihamies"
Kappas vaan, harrastelijakuvaajien "Luontokuva" -lehdessä on iso juttu Jerrystä.
Kuvat tuttuja, suurelta osin vuosien, jopa vuosikymmenien varrella lukuissa yhteyksissä nähtyjä. Valtaosin koirakuvia.
Artikkelin teksti on Jorma Luhdan (aikojen saatossa niinikään raskaasti apurahoitettu nk. "valokuvataiteilija".
(Komeita kuvia, tuolla Luhdalla. Kilpisjärven -bussi kun pysähtyy aina iltapäivisin Karesuannon Raja-Baarissa, ehtii siinä Maahengen kustantamaa "Tähtiyöt" -teosta selailla. Niitä löytyy siitä sisään tullessa vasemmalta, lehtihyllyn yläosasta, samalta riviltä sellofaaniin käärittyjen pornolehtien kanssa. (Tilanne huhtikuu 2014). Jorma Luhdan kirja maksaa eur. 41,90, Jallu -lehti 8,90. Noita kahta varsin erilaista sisältötuotetta on telineessä jopa päällekkäin.
Muuten kotikalja, salaatti, pyttipannu, riisiä, broilerinkoipia ja kahvi Raja-Baarissa 10,50. Ruokapuoli on siellä petrannut hyvin tällä vuosituhannella. 1980- ja 90 -luvuilla se oli vaan "kahvi ja sämpylä" -pohjaista toimintaa...)
Mutta takaisin Sammallahteen: "Kun apurahakausi loppui, Pentti havaitsi pärjäävänsä aivan hyvin originaalivedostensa myynnillä. Vastoin alkuperäisiä aikeita, hänen kuvistaan oli tullut haluttua kauppatavaraa. Hän päätti, ettei enää koskaan hae uutta apurahaa tai eläkettä".
No mutta!
Jopas on ääni kellossa muuttunut!
Maailma tosiaankin muuttuu, ja näköjään Penttikin. Aikoo jatkossa pärjätä omillaan! Jestas!
Pienyrittäjä/käsityöläisperheen poika näyttää harjoittavan itsekin sitten lopulta yksityisyrittäjyyttä - yli kuusikymppisenä! Itse asiassa lakisääteisen eläköitymisajan jälkeen. Vuosikymmenien apurahaputki on nyt sitten loppu?
Hienoa! Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!
Mutta hetkinen... "Kun apurahakausi loppui..."
15 -vuotinen apuraha alkaen 1991. Siihen Pentti taisi tosiaankin saada vielä joitakin vuosia jatko-aikaakin, ellemme väärin muista. Tuon laskelman mukaan ollaan apurahoituksessa tällä vuosikymmenellä. Kuitenkin edellisestä tämän ketjun päivityksestä (12.10.2012 tuossa ylhäällä) selviää että syksyllä 2011 Sammallahdelle maksettiin vielä kolmivuotisen apurahan ensimmäinen vuosi.
Eli hups vaan - olemmekin vuodessa 2014!
Eli: Paljon onnea vasta-alkaneelle yrittäjätaipaleelle!
Entä tuo artikkelissa mainittu eläke sitten?
Missä määrin eläkettä ehti kertyä apurahavuosina? Jotakin eläkekertymää lienee apurahoissakin ollut. Ja vaikka ei olisikaan - ei hätää, sitten tulee valtion takuu-eläke vastaan. Vaikka ei eläkemaksuja olisi maksanut ropoakaan.
Entäpä valtion taiteilija-eläke? Sitä pitää käsittääksemme anoa. Ilman anomusta sitä ei voitane myöntää.
Pentti saisi sen aivan varmasti - siksi tuo päätös olla eläkettä anomatta on varsin kiinnostava...
Vai onko niin, että Luhdan artikkelissa mainittu originaalivedosten eli "kauppatavaran" myynti on niin tuottoisaa, ettei pomminvarmaa valtion taiteilija-eläkettä edes tarvitse anoa?
Kysymyksiä, kysymyksiä...
x
Tietäen kansainvälisillä markkinoilla nykyään maksetut valokuvateosten hinnat, voidaan arvioida että Pentin tapauksessa tuo anomatta jäävä valtion taiteilija-eläke on kyllä siihen verrattuna ihan maapähkinöitä.
x
Niin tai näin, yhteiskunta (käytännössä lähinnä tuulipukuinen lottokansa) elätti Jerryn vuosikymmenien ajan. Rahoitti laajat matkat, niistä kertyvine kuvapankkeineen. Mahdollisti oma-ehtoisen valokuvaaja-elämän. Taiteilijamme sai rauhassa kehittää ja hioa tuota ainutlaatuista, fantastista mustavalkoista vedostustekniikkaansa.
Vedostustekniikkaa, jolla sinänsä vaatimatonkin kuva-aihe saadaan jalostettua "taiteeksi".
Elinkeinoelämän puolella tuollaista kutsutaan yritystueksi.
Mutta - kauhistus! - nythän onkin kysymys taide-alasta.
Vaikka Luhdan artikkelissa toisaalta puhutaankin Sammallahden valokuvista "kauppatavarana".
Hmmmmm...
Monimutkaista!
x
Sitten tuo Pentin kuuluisa mantra: "Ei kenenkään elävän vihamies"?
Sitähän hän on toistanut vuosikymmeniä. Muistan kuulleeni sen Taiteilijan omasta suusta Ravintola Elitessä jo 1970 -luvulla. Siinä pitkällä sohvalla, heti sisään tullessa vasemmalla, pylvään vieressä.
Kaunis ajatus, mutta käytännössä mahdoton. Pentillekin.
Varsinaista jeesustelua.
Ajatellaanpa vain esimerkiksi sitä, kuinka monen sadan nuoren, innokkaan ja lahjakkaan valokuvataiteilija -aspirantin apurahahaaveet yksi tuommoinen vuosikymmeniä kestänyt ja satoja tuhansia yhteiskunnalle maksanut apurahaputki à la Sammallahti on tullut torpedoineeksi...
Eri asia on, että nuoret ovat - yleensä - hiljaa... Pelkäävät, vissiin. Eivät tiedä, eivät ymmärrä kuviota. Eivät halua suututtaa "tahoja" - heillähän on elämä vielä edessä.
Vaikka heille ei ole tiedossa kuin murusia pöydästä. Sen jälkeen kun Suuret Ikäluokat ovat itsensä kylläiseksi syöneet - velaksi, tietenkin.
Ei kukaan voi olla "Ei kenenkään elävän vihamies" - varsinkaan, jos on Pentin tavoin imuroinut noin hillittömän määrän julkista massia. Joka on aina joltakin/jostakin pois.
Tästä Luontokuva -lehden artikkelista saamme myös lukea sen kiintoisan seikan, ettei edes Pentti Sammallahden "suu ole tuohesta tehty".
"Jonkun talousviisaan mukaan kaikki on kaupan, kunhan löytyy oikeanlainen hinta. Eikä Pentinkään suu tuohesta, ja syksyllä hän reissasi elämänsä ensimmäisen tilauskeikan".
Kiitos tiedosta! Ehdimme jo hetken - melkein - luulla toista, henkilön omista lausumista päätellen.
Tilauskeikat ja tuotannon kaupallistaminen ovat Pentiltä ihan OK - onhan itse Bob Dylankin tehnyt viime vuosina muutamia mainoksia. Joista se jugurttimainos on sitäpaitsi hauskakin.
x
Kerran galleriassa Yrjönkadulla, joskus 90 -luvulla, suvaitsin - kutsusta! - kunnioittaa Taiteilijan näyttelyn avajaisia.
Maistissa ollut valokuvaajamestari tuli tungoksessa tilittämään taloudellista tilannettaan.
Kuulemma "jos hän rojahtaa puusta alas, koko omaisuus tipahtaa samalla mukana".
Näinköhän?
Pentin todellinen omaisuus, varallisuutensahan on nimenomaan tuotanto, jonka olemme juuri kuulleetkin olevan "niin haluttua kauppatavaraa", ettei edes pomminvarmaa taiteilija-eläkettä ole syytä anoa.
Ja tuo tuotanto syntyi siis yhteiskunnan mitä avokätisemmällä rahoituksella.
Varsin näppärää.
Etenkin, kun artikkelin mukaan jo apurahakauden aikana "Pentin työt ostettiin sekä näyttelyistä että valokuviin erikoistuneista gallerioista".
x
No, kaikki tämmöinenhän tulee loppumaan, prosessi on jo hyvällä alulla.
Suomen talouden katastrofi syvenee syvenemistään. Taloudessa on karmea kestävyysvaje. Tilanteen korjaaminen/tasapainottaminen vie vuosia, monen asiantuntijan mukaan kymmenen vuotta ei riitä. Tämänhetkinen pääministerikin ehti jo väsyä kivireen vetämiseen.
Velkaa on Suomenmaalla sata miljardia, ja lisää kertyy noin kymmenen miljardia per vuosi. Velka on pääosin kertynyt sen jälkeen, kun nuo alunperin kai "hyvää" tarkoittaneet päätökset massiivisista kulttuurituista, erityisesti piiitkistä valtion apurahoista joku vuosikymmen sitten tehtiin.
Aika on nyt toinen. Kokonaan toinen.
Edessä on - on jo alkanutkin - leikkauksia, leikkauksia, leikkauksia. "Hyvinvointivaltion" alasajo.
Yksityinen sektori ei enää kerta kaikkiaan kykene kustantamaan tuota megalomaanisiin mittoihin paisutettua julkista sektoria. Josta apurahataiteilijat ovat osa. Pieni, mutta osa kokonaisuutta, yhtä kaikki.
Taiteen keskustoimikunnan tuki valokuvaaja Pentti Sammallahdelle 2005 - 2010:
110 676 euroa
(Lähde: HS 19.5.2011)
Siis tämä oli vain yksi viisivuotisjakso!
Lisäksi on huomioitava, että tuet lienevät ainakin osittain verovapaita?
Lisäksi on huomioitava, että muut mahdolliset tuet eivät sisälly em. lukuun.
Teosten myynti, mahdolliset julkaisu-, esitelmä- ym. -korvaukset sitten vielä tuohon päälle.
Niin ja Pentti S., syntynyt 1950, pääsi normaalista työelämästä ja taloushuolista eroon ja 15 -vuotisen apurahan nauttijaksi jo pari vuosikymmentä sitten, 90 -luvun alussa. Vähän yli nelikymppisenä!
Varmaankin apurahoitusta herralle suotiin jo ennen pitkää apurahaa. Jota 15 - vuotista muuten taidettiin Pentin tapauksessa vieläpä jatkaa.
Valokuvataiteilijaamme odottaa lopussa sitten vuorenvarmasti Valtion taiteilija-eläke. Jos viitsii anoa.
Kaikki tämä massiivinen tulonsiirto ei tietenkään estä Jerryä - kuten viimeksi taas Fredalla Fotoyhdessä joku vuosi sitten tavatessamme - valittamasta miten "koko hänen omaisuutensa seuraa mukana, jos hän tipahtaa kuvauskeikalla puusta".
Ikäänkuin omaisuudella olisi mitään merkitystä, jos yhteiskunnan tuet, sosiaaliedut ja eläkkeet ovat tuota tasoa! Moni antaisi koko omaisuutensa ilomielin vaihtokaupassa pois, jos tuollaiselle vihreälle oksalle pääsisi istuskelemaan!
Aika hyvää bisnestä tuo apurahavalokuvailu!
(Kolilla 26.12.2011)
www.ArcticParadise.fi
Epilogi:
Kas, Jerrylle on taas kilahtanut kiva uusi apurahapotti:
Pentti Sammallahdelle myönnettiin Suomen Kulttuurirahastolta apurahaa syksyllä 2011
21.000 euroa.
Apurahan antajan verkkosivun mukaan kyse on kolmivuotisen apurahan ensimmäisen vuoden maksatuksesta.
Sanattomaksi vetää.
(Jyväskylässä 12.10.2012)
Luontokuva 1/2014: "Ei kenenkään elävän vihamies"
Kappas vaan, harrastelijakuvaajien "Luontokuva" -lehdessä on iso juttu Jerrystä.
Kuvat tuttuja, suurelta osin vuosien, jopa vuosikymmenien varrella lukuissa yhteyksissä nähtyjä. Valtaosin koirakuvia.
Artikkelin teksti on Jorma Luhdan (aikojen saatossa niinikään raskaasti apurahoitettu nk. "valokuvataiteilija".
(Komeita kuvia, tuolla Luhdalla. Kilpisjärven -bussi kun pysähtyy aina iltapäivisin Karesuannon Raja-Baarissa, ehtii siinä Maahengen kustantamaa "Tähtiyöt" -teosta selailla. Niitä löytyy siitä sisään tullessa vasemmalta, lehtihyllyn yläosasta, samalta riviltä sellofaaniin käärittyjen pornolehtien kanssa. (Tilanne huhtikuu 2014). Jorma Luhdan kirja maksaa eur. 41,90, Jallu -lehti 8,90. Noita kahta varsin erilaista sisältötuotetta on telineessä jopa päällekkäin.
Muuten kotikalja, salaatti, pyttipannu, riisiä, broilerinkoipia ja kahvi Raja-Baarissa 10,50. Ruokapuoli on siellä petrannut hyvin tällä vuosituhannella. 1980- ja 90 -luvuilla se oli vaan "kahvi ja sämpylä" -pohjaista toimintaa...)
Mutta takaisin Sammallahteen: "Kun apurahakausi loppui, Pentti havaitsi pärjäävänsä aivan hyvin originaalivedostensa myynnillä. Vastoin alkuperäisiä aikeita, hänen kuvistaan oli tullut haluttua kauppatavaraa. Hän päätti, ettei enää koskaan hae uutta apurahaa tai eläkettä".
No mutta!
Jopas on ääni kellossa muuttunut!
Maailma tosiaankin muuttuu, ja näköjään Penttikin. Aikoo jatkossa pärjätä omillaan! Jestas!
Pienyrittäjä/käsityöläisperheen poika näyttää harjoittavan itsekin sitten lopulta yksityisyrittäjyyttä - yli kuusikymppisenä! Itse asiassa lakisääteisen eläköitymisajan jälkeen. Vuosikymmenien apurahaputki on nyt sitten loppu?
Hienoa! Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!
Mutta hetkinen... "Kun apurahakausi loppui..."
15 -vuotinen apuraha alkaen 1991. Siihen Pentti taisi tosiaankin saada vielä joitakin vuosia jatko-aikaakin, ellemme väärin muista. Tuon laskelman mukaan ollaan apurahoituksessa tällä vuosikymmenellä. Kuitenkin edellisestä tämän ketjun päivityksestä (12.10.2012 tuossa ylhäällä) selviää että syksyllä 2011 Sammallahdelle maksettiin vielä kolmivuotisen apurahan ensimmäinen vuosi.
Eli hups vaan - olemmekin vuodessa 2014!
Eli: Paljon onnea vasta-alkaneelle yrittäjätaipaleelle!
Entä tuo artikkelissa mainittu eläke sitten?
Missä määrin eläkettä ehti kertyä apurahavuosina? Jotakin eläkekertymää lienee apurahoissakin ollut. Ja vaikka ei olisikaan - ei hätää, sitten tulee valtion takuu-eläke vastaan. Vaikka ei eläkemaksuja olisi maksanut ropoakaan.
Entäpä valtion taiteilija-eläke? Sitä pitää käsittääksemme anoa. Ilman anomusta sitä ei voitane myöntää.
Pentti saisi sen aivan varmasti - siksi tuo päätös olla eläkettä anomatta on varsin kiinnostava...
Vai onko niin, että Luhdan artikkelissa mainittu originaalivedosten eli "kauppatavaran" myynti on niin tuottoisaa, ettei pomminvarmaa valtion taiteilija-eläkettä edes tarvitse anoa?
Kysymyksiä, kysymyksiä...
x
Tietäen kansainvälisillä markkinoilla nykyään maksetut valokuvateosten hinnat, voidaan arvioida että Pentin tapauksessa tuo anomatta jäävä valtion taiteilija-eläke on kyllä siihen verrattuna ihan maapähkinöitä.
x
Niin tai näin, yhteiskunta (käytännössä lähinnä tuulipukuinen lottokansa) elätti Jerryn vuosikymmenien ajan. Rahoitti laajat matkat, niistä kertyvine kuvapankkeineen. Mahdollisti oma-ehtoisen valokuvaaja-elämän. Taiteilijamme sai rauhassa kehittää ja hioa tuota ainutlaatuista, fantastista mustavalkoista vedostustekniikkaansa.
Vedostustekniikkaa, jolla sinänsä vaatimatonkin kuva-aihe saadaan jalostettua "taiteeksi".
Elinkeinoelämän puolella tuollaista kutsutaan yritystueksi.
Mutta - kauhistus! - nythän onkin kysymys taide-alasta.
Vaikka Luhdan artikkelissa toisaalta puhutaankin Sammallahden valokuvista "kauppatavarana".
Hmmmmm...
Monimutkaista!
x
Sitten tuo Pentin kuuluisa mantra: "Ei kenenkään elävän vihamies"?
Sitähän hän on toistanut vuosikymmeniä. Muistan kuulleeni sen Taiteilijan omasta suusta Ravintola Elitessä jo 1970 -luvulla. Siinä pitkällä sohvalla, heti sisään tullessa vasemmalla, pylvään vieressä.
Kaunis ajatus, mutta käytännössä mahdoton. Pentillekin.
Varsinaista jeesustelua.
Ajatellaanpa vain esimerkiksi sitä, kuinka monen sadan nuoren, innokkaan ja lahjakkaan valokuvataiteilija -aspirantin apurahahaaveet yksi tuommoinen vuosikymmeniä kestänyt ja satoja tuhansia yhteiskunnalle maksanut apurahaputki à la Sammallahti on tullut torpedoineeksi...
Eri asia on, että nuoret ovat - yleensä - hiljaa... Pelkäävät, vissiin. Eivät tiedä, eivät ymmärrä kuviota. Eivät halua suututtaa "tahoja" - heillähän on elämä vielä edessä.
Vaikka heille ei ole tiedossa kuin murusia pöydästä. Sen jälkeen kun Suuret Ikäluokat ovat itsensä kylläiseksi syöneet - velaksi, tietenkin.
Ei kukaan voi olla "Ei kenenkään elävän vihamies" - varsinkaan, jos on Pentin tavoin imuroinut noin hillittömän määrän julkista massia. Joka on aina joltakin/jostakin pois.
Tästä Luontokuva -lehden artikkelista saamme myös lukea sen kiintoisan seikan, ettei edes Pentti Sammallahden "suu ole tuohesta tehty".
"Jonkun talousviisaan mukaan kaikki on kaupan, kunhan löytyy oikeanlainen hinta. Eikä Pentinkään suu tuohesta, ja syksyllä hän reissasi elämänsä ensimmäisen tilauskeikan".
Kiitos tiedosta! Ehdimme jo hetken - melkein - luulla toista, henkilön omista lausumista päätellen.
Tilauskeikat ja tuotannon kaupallistaminen ovat Pentiltä ihan OK - onhan itse Bob Dylankin tehnyt viime vuosina muutamia mainoksia. Joista se jugurttimainos on sitäpaitsi hauskakin.
x
Kerran galleriassa Yrjönkadulla, joskus 90 -luvulla, suvaitsin - kutsusta! - kunnioittaa Taiteilijan näyttelyn avajaisia.
Maistissa ollut valokuvaajamestari tuli tungoksessa tilittämään taloudellista tilannettaan.
Kuulemma "jos hän rojahtaa puusta alas, koko omaisuus tipahtaa samalla mukana".
Näinköhän?
Pentin todellinen omaisuus, varallisuutensahan on nimenomaan tuotanto, jonka olemme juuri kuulleetkin olevan "niin haluttua kauppatavaraa", ettei edes pomminvarmaa taiteilija-eläkettä ole syytä anoa.
Ja tuo tuotanto syntyi siis yhteiskunnan mitä avokätisemmällä rahoituksella.
Varsin näppärää.
Etenkin, kun artikkelin mukaan jo apurahakauden aikana "Pentin työt ostettiin sekä näyttelyistä että valokuviin erikoistuneista gallerioista".
x
No, kaikki tämmöinenhän tulee loppumaan, prosessi on jo hyvällä alulla.
Suomen talouden katastrofi syvenee syvenemistään. Taloudessa on karmea kestävyysvaje. Tilanteen korjaaminen/tasapainottaminen vie vuosia, monen asiantuntijan mukaan kymmenen vuotta ei riitä. Tämänhetkinen pääministerikin ehti jo väsyä kivireen vetämiseen.
Velkaa on Suomenmaalla sata miljardia, ja lisää kertyy noin kymmenen miljardia per vuosi. Velka on pääosin kertynyt sen jälkeen, kun nuo alunperin kai "hyvää" tarkoittaneet päätökset massiivisista kulttuurituista, erityisesti piiitkistä valtion apurahoista joku vuosikymmen sitten tehtiin.
Aika on nyt toinen. Kokonaan toinen.
Edessä on - on jo alkanutkin - leikkauksia, leikkauksia, leikkauksia. "Hyvinvointivaltion" alasajo.
Yksityinen sektori ei enää kerta kaikkiaan kykene kustantamaan tuota megalomaanisiin mittoihin paisutettua julkista sektoria. Josta apurahataiteilijat ovat osa. Pieni, mutta osa kokonaisuutta, yhtä kaikki.
Hyvä, että Penttikin näyttää sen nyt vihdoinkin havainneen. Bravo!
"Hän päätti, ettei enää koskaan hae uutta apurahaa tai eläkettä".
Mikäli tämä ilmoitus todellakin pitää kutinsa, on kyseessä tärkeä ennakkotapaus.
Sitten vaan odottelemme, kuka näistä suomalaisista yhteiskunnan runsasta ja pitkäaikaista tukea saavista, kaikesta päätellen samaan aikaan hyvää kaupallista menestystä kansainvälisillä taide-markkinoilla nauttivista vapaamatkustaja-taiteilijoista seuraavaksi tekee samanlaisen ilmoituksen?
Kenties Elina Brotherus?
x
Joka tapauksessa Pentti S.:n päätös olla koskaan enää anomatta uutta apurahaa tai eläkettä (ei siis ilmeisesti tarkoita, etteikö voisi noita ottaa vastaan, jos niitä anomatta tarjotaan?) avaa huimaavia perspektiivejä:
Todellinen game-changer, kansainvälisen politiikan termiä käyttääksemme.
Ensinnäkin siis tuo päätöksen esimerkkiluonne.
Toiseksi: Ajatelkaamme ex-Neuvostoliittoa, tahi käytäntöä yritysmaailmassa.
Neukkulassa oli tapana, että Pyhä Valtiovalta huolehti "kansantaiteilijoistaan". Hautaan asti.
Kolikon toinen puoli oli, että Valtio omi tekijänoikeuskorvaukset. Loogista, ja noissa oloissa jopa tietyllä tavalla oikeudenmukaistakin.
Sama juttu yritysmaailmassa.
Käytäntönä on, että työnantajan palveluksessa, työajalla ja palkalla kehitetyt keksinnöt, patentit jne. kuuluvat työnantajalle. Loogista, ja oikeudenmukaistakin.
Tätä taustaa vasten on sitten varsin erikoista, jopa ainutlaatuista, että jossakin Suomessa Pentin kaltaiset piiiitkän apurahaputken hyödyntäjät - Kruunun Kuvaajat - "saavat pitää kakun, ja syödä sen".
Edelleen: Monissa maissa valtio kustantaa opiskelut - ja sen jälkeen pitää valmistuneen sitoutua toimimaan omassa maassa, monasti julkisen sektorin palveluksessa tietty määrä vuosia.
Mutta ei.
Härmässä "Hyvinä Aikoina" rakennettu, läpimätä apurahasysteemi mahdollistaa "kakun syömisen, ja sen pitämisen".
Valtiovalta huolehtii perustoimeentulosta. Jopa ylenpalttisen runsaasti niille, jotka aikoinaan pääsivät nautiskelemaan noista 15 -vuotisista apurahoista, mahdollisine jatko-aikoineen ja taiteilijaeläkkeineen.
Sitten voipi teoksia myydä vapailla kansainvälisillä taide-markkinoilla tuhansien ja kymmenien tuhansien arvosta - siihen päälle! Kaunista.
x
Mutta ajat tosiaankin muuttuvat, vääjäämättömästi.
Valokuvataiteilija Sammallahti on siis tehnyt viime tipassa omat, sinänsä oikeat johtopäätöksensä.
Pentti jää historiaan eräänä kaikkien aikojen taloudellisesti tuetuimmista fotareistamme. Nuoret, sekä tulevat sukupolvet eivät moisista eduista voi edes haaveilla.
Jopa - kuvista päätellen - esikuvansa Josef Koudelka on toiminut vuosikymmeniä myös freelancerina. Kaupallisen Magnum -kuvatoimiston kuvaajia.
x
15 -vuotiset apurahat on nyttemmin lopetettu.
Se on hyvä alku.
(kesken)
(Kiilopäällä, Inarissa 17.4.2014)
EXIT Risto Lounema / Osa 1
www.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkomyyntiä - saitin etusivulta sisään
