István Őrkényn "Minuutinovellien" konsepti vaikutti alkuun lupavalta:
Hmmmm... "Minuuttinovelleja"? Unkarilainen kirjailija?
Mistäköhän tämäkin kirja lőytyi... Ei jaksa muistaa...
No, anyways..
Tänään, junamatkalla (asiakaskäynti) Keszthely - Kaposvár, kirja tuli luettua lähes finaaliin.
Ristiriitaisten mietteiden vallitessa.
Jossakin teoksen puolivälissä olisimme olleet valmiit dissaamaan kirjan "sontana".
Mutta sitten... Muutama hyvä, jopa erinomainen pätkä opuksessa!
Yhtä kaikki - tavattoman epätasaista matskua.
Juuri siksi, että joukossa on hyvääkin settiä, ihmetyttää: Miksi väliin on ujutettu aivan turhia, täysin dorkia lukuja?
Esimerkiksi "novelli" Uutinen:
" Porari Márton Haris tupakoi vuoteessaan Borsodbányan asunnossaan. Poltettuaan savukkeensa hän sammutti lampun, kääntyi seinään päin ja nukahti."
Vastaavia turhakkeita löytyy valikoimasta useampia.
Huippuna "Tyhjä sivu" - joka tosiaankin on tyhjä.
Mitä järkeä?
Tuollainen tekee lukijan vain ärtyneeksi.
x
Näin ollen vielä kirjan puolivälin paikkeilla tosiaankin olisi Tuomio kirjalle langetettu liiallisesta "nokkeloinnista".
Mutta "toisella puoliajalla" Őrkény yllättäen parantaa tahtiaan kuin sika juoksuaan.
Käännekohdaksi muodostuu novelli "Luottakaamme tulevaisuuteen!", erityisesti siinä lanseerattu käsite "unkaroida".
x
Asiakaskäynti Kaposváriin sujuu sinänsä huonosti. "Unkaroinniksi" meni.
Hyvä että tuli käytyä, kuitenkin.
Tosin päivän alkuperäinen matkakohde olikin Pécs mutta aikataulusähläyksien (kyseessä jälleen tuo "unkarointi", siitä myöhemmin lissää) takia se saa jäädä ensi kertaan.
Tarkoitus onkin käydä vähitellen kaikissa Keszthelyn -tukikohdasta päiväretken etäisyydellä olevissa suuremmissa taajamissa. Ajan oloon, nimittäin.
Olemmehan tulleet tänne jäädäksemme.
Unkarilaiset paikallisjunat...
Varsinaista kőrőttelyä.
Jopa Etelä-Puolan lättähattu -paikallisjunat, esimerkiksi yhteys Krakova - Katowice, tuntuvat näihin verrattuina varsinaisilta luotijunilta!
x
Kaposvár, ilmeisesti jonkinlainen maakunnallinen keskus, taitaa olla tyypillisempää Unkaria kuin Keszthely -tukikohtani.
Kaposvárista puuttuu turismin tuoma "lisä". Sitäpaitsi Keszthely on entinen "aateliskaupunki".
Pääkatu, Fő utca, kertoo omaa karua kieltään:
Paljon suljettuja liikkeitä, tilat myynnissä tai vuokrattavana.
Kovin, kovin autiolta näyttää näkymä, parhaaseen liike-aikaan.
Todella korutonta kertomaa, Unkarin tilanteesta.
(Illalla "kotona" Keszthelyssa Club Hotel Abbázian portsari valisti, etta syitä on kaksi:
Ensinnäkin Unkarin talous on ihan kuralla.
Valtavasti väestöä muutanut ulkomaille.
Lisäksi tuonkin kaupungin liepeille on viime vuosina rakennettu useita kauppakeskuksia, jotka imevät keskustan kuiviin...
Kuulostaa niin tutulta....)
Telenorilla sentään vielä on liike Fő -kadun aivan parhaalla paikalla.
Hyvä!
Näky lämmittää, näin Nordnetin "Norja -SuperRahaston" kuukausisäästäjää. (Minimisijoitus 15 euroa kuussa, kulut 0,-, mainio instrumentti!).
Tuossa Oslon pőrssin indeksiä seuraavassa rahastossa Telenorin osuus on nimittäin 13,6 prossaa, viimeisimmän tiedon mukaan.
Eri asia sitten, kauanko norskit täällä Unkarissa vielä toimivat. Saavat toimia. Pystyvät toimimaan.
Norja ja Unkarihan ovat riitautuneet, syynä ilmeisesti Vuonomaan puuttuminen Unkarin "sisäisiin asioihin".
Ei olisi yllättävää, jos "heimoveljiemme" (tai ainakin kielisukulaistemme) närkästys ei olisi perusteltua.
Fenno-Skandinaavisen moralismin tuntien.
Ovathan tietyt härmäläisetkin tahot niin mielellään olleet Unkaria neuvomassa, mm. mustalaiskysymyksen hoidossa.
Vasta pois lähtiessä, rautatieasemalla, juolahtaapi mieleen:
Tuo Telenorin putiikki taisi olla ainoa näkyvissä oleva jonkun kansainvälisen brändin "outletti" Kaposvárin Fő -pääkadulla.
Vaikka kyse on sentään melkein 70 000 asukkaan kaupungista.
Brändien poisaolo antaa varman merkin siitä, että ostovoimaa yksinkertaisesti ei ole.
Siis kaupungin riutuvassa keskustassa.
Todennäköisesti nuo tavanomaiset Aldit, Lidlit ja Tescot todellakin ovat edustettuina kaupungin laitamilla.
Tuloksena sitten tämä historiallisen keskikaupungin kuolema.
x
Niin, Unkarin pääministerin Viktor Orbánin Fidezs -puoluetta on trendikästä Lännessä haukkua.
Kuitenkin kyseinen Unkarin valtapuolue on viime aikoina ottanut ohjelmaansa noiden kansainvälisten kauppajättien toiminnan hillitsemisen. Esimerkiksi verotuksen muodossa.
Vaikea nähdä Orbánin toiminnassa tuolta osin mitään moitittavaa, näin Kaposvárin hiljaista pääkatua kävellessä.
x
Kotimatkalla Kaposvárista, junassa, noudatetaan vanhaa sosialismin aikaista perinnettä: Lämmityksissä ei pihtailla!
Alkaa unettamaan, tietenkin... Melkein tunnin tirsat, tyhjässä vaunussa.
Sitten taas "Minuuttinovellien" pariin.
Kovin on todellakin epätasainen, Őrkényn tuotanto.
Esimerkiksi tuo pienoisnovelli "Oikeus jäädä seisaalleen" on aivan typerä väkivaltafantasia.
Samoin moni muukin pätkä on ihan turha. Jonkinlaista täytettä, vain.
Mutta sitten taas välistä löytyy hyviäkin pätkiä. "Häämatkalaiset kärpäspaperissa" vallan mainio.
Kai se sitten on niin, ettei "helmiä" löydy keneltäkään artistilta kuin muutamia.
Muusikoiden tuotannossa sama juttu.
x
Se hyöty kuitenkin tästä "lyhennetystä päiväohjelmasta" (Pécsista olisi ehtinyt kotiin vasta puoliltaöin), että kerkiää ihmisten aikoihin takaisin "kotiin", Keszthelyyn.
Apetito Étteremiin kahville ja ilmaiseen nettiin, ja sieltä uimaan Hévízin kanavalle. Kuten joka päivä.
x
Fillarimatka Hévíziin alkaa taas sitä tuttua reittiä, mäkea ylös pitkin Erzebét királyné utjaa.
Kappas vain!
Työmiehet ovat saaneet uuden asfaltoinnin valmiiksi!
Sen parissahan he muutaman päivän hommailivat.
Mutta mitä ihmettä?
Kaikki kadussa olevat kaivojen kannet ja muut metalliset ulokkeet on jätetty näkösälle, ylös!
Noita rautaisia kansia ym. on paljon.
Törröttävät jopa 6 - 7 senttiä tienpinnan yläpuolella.
Aivan kauheaa työn jälkeä...
Sen verran on duunareilla viitseliäisyyttä piisannut, että ovat osan noiden valurautaisten kaivonkansien terävistä reunoista maalanneet punaisiksi.
Mutta jostakin syystä - Herran yksin tuon "logiikan" ymmartää, jos hänkään - vain alareunat.
Päinvastaisen systeemin olisi jotenkin pystynyt käsittämään - mäkeä alaspäin tultaessahan nuo ulokkeet muodostavat erityisen suuren riskin.
Jos vaikkapa illalla, heikossa valaistuksessa fillarilla laskettelee tuota mäkeä alas, kova vauhti päällä.... Voi kuvitella, millaista jälkeä syntyy, kun fillarin etupyörä jysähtää tuollaiseen 6 - 7 senttiä korkeaan kaivonkanteen.
Mutta tässä taitaakin jälleen kyse olla tuosta István Őrkényn lanseeraamasta käsitteestä unkarointi.
x
Raskaan juna -päivän jälkeen on jälleen Taivaallista päästä Hévíz -järven terveyslähteen alapuoliseen kanavaan uimaan.
Toisinaan, iltaisin, kun on kylmä ilma, täällä tähdetkin näkyvät. Väkevä tunnelma.
Viime kesänä kanavalta tuli ensimmäinen julkaisukelpoinen kuvakin: Punainen lumme.
Ajatella, että kun seuraavan kerran olen täällä, ensi touko-kesäkuussa, on tuo kuva jo painettu postikortiksi... Myynnissä useissa paikoissa...
x
Uiskentelun jälkeen bastuun.
Saunomista seuraa illallinen Apetitossa.
Menossa on "liba -viikko", eli ankkaa olisi tarjolla.
Taivaan Vallat!
Eteen kannetaan paras ateria kymmeniin vuosiin!
Ankka rapeaa ja maistuvaa kuin mikä.
Entäs ne perunat!
Parhaat perunat miesmuistiin!
Voissa paistetut, persiljaa mukana.
Ateria olisi ollut varsin kulinaarinen jopa ilman tuota ankkaa. Perunat ja salaatti sinänsä jo täydellinen esitys!
Laskua kertyy euroissa 8,20 - sisaltäen yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan lasin Badacsonyi Olaszrizling -valkkaria.
Aivan täydellinen illallinen!
x
Toista valkkarilasia lopetellessa juolahtaa mieleen, että Minuuttinovelleja taitaa olla ensimmäinen unkarilainen kirjani.
Unkarilainen kirjallisuus...
Mitäköhan sen yhden unkarilaisen, Suomessa käyneen kirjailija-paran 1970 -luvulla ilmiantanut kommunisti Matti Rossi muuten nykyään puuhailee?
Ei ole tyypistä mitään kuulunut, vuosiiin...
Tällaista riimittelyä:
"Lenin -setä asuu Venäjällä,
ja sieltä on pitkä matka Vietnamiin.
Mutta minusta vain tuntuu,
että Lenin-setä asuu yhtä lähellä
kuin setä Ho-Chi Minh".
Hyvinkin kirjallisuuden valtionpalkinnon arvoinen suoritus - mikä Rossille muuten viime vuosikymmenellä luovutettiinkin.
Ilmiantaja Matti Rossille15 donaa!
Eikä Härmä olisi Härmä, ellei Rossin ilmiantaja -tausta olisi tullut yllätyksenä silloiselle kulttuuriministerille, Stefan Wallinille.
x
Mutta palatkaamme takaisin "Minuuttinovelleihin".
Takakannen mukaan kirjailijalle oli tyypillistä "röyhkeä elämänasenne ja kyky nauraa".
Elämänkertatietojen mukaan Örkény koki kovia - jopa kidutusta - Toisen Maailmansodan melskeissä.
Sai kärsiä juutalaisuudestaan. Kun kutsu työpalvelukseen (juutalaisten ei annettu kantaa asetta) tuli, mottasi upseeri ensimmäiseksi kirjailijaa kuonoon. Piti "röyhkeänä juutalaisena".
Saattoihan hän siinä olla oikeassakin.
Onhan niin, että on vaikea olla nöyrä, jos on niin hyvä - kuten tuo maailman lahjakkain kansa.
Chutzpah!
x
Ajoittain nämä pienet absurdit, välillä groteskit stoorit tuovat mieleen Kafkan..
Ikävänä puolena kokoelmassa on se, että tarinat aiheuttavat painajaisia.
Kuten esimerkiksi tälle lukijalle, joka heräsi kauheaan painajaisuneen. Aiheena ötökät vatsassa.
Painajaisen innoittajana eräs illalla luettu Minuuttinovelli.
Uni työstää sitten asioita omalla logiikallaan.
(Keszthely, Magyar, 14.11.2014)
www.ArcticParadise.fi
Postikorttien nettikauppaa - saitin etusivulta sisään!
