Henkilökuva Matti Kurjensaaren hengessä
Erään käyntikortin tarina...
Korpelan Raine
Tuttu töölöläishahmo jo 1970 -luvulta.
Piti siihen aikaan Töölöntorin varrella sitä ravintolaa. Mestarin Krouvi vai mikä sen nimi olikaan...
Siellä meillä oli lukioaikoina jotakin luokkabileitäkin...
Muistuu mieleen, kuinka mukaan ottamani T. herätti kate... siis huomiota.
Jonkun toisen silloisen tyttöystävän kanssa istuimme tuossa kapakassa usein. Siellä yläkerrassa.
No, rähinäksi meni, sekin ihmissuhde.
Kaikki on mielessä, kuin eilinen päivä!
-
Fast Forward muutamia vuosikymmeniä etiäppäin...
Raine K. alkaa pyörittämään Cafe Regattaa, joka oli jo ollut asiakkaani jostakin 80 -luvun lopulta asti. Ja pysyikin asiakkaana. Heinäkuuhun 2015 asti. Siellä meni postikortteja ihan kivasti, etenkin alkuaikoina (ensimmäiset pari vuosikymmentä), kun kahvila oli erään yhdistyksen hoidossa.
Korpelalle tein sitten herran omia käyntikorttejakin vaikka kuinka monta painosta. Tosin rajusti tingittyyn hintaan.
Tämä käyntikortti on muuten meikäläisen historian painetuin käyntikortti.Ylivoimaisesti. Yhteispainosmäärä reippaasti yli 10 000 kpl. Siis aivan ihanteellinen kuva, ja ihanteellinen kuvio: Paljon käyntikortteja käyttävä asiakas, joka haluaa aina samaa kuvaa.
Eipä silti, kuvahan on onnistunut, Suomen lippuineen. Tuollaista ei kyseisessä paikassa enää pysty synnyttämäänkään, aidan viereen on tullut ruma lyhtytolppa jne. Kävipä tuuri tuolloin, taisi olla kesäkuun lopussa 2011!
Muistuupi mieleen, että olin samana aamuna tullut pitkältä Euroopan -rundilta Stadiin, ja odottelin iltalauttaa kotiin Tallinnaan. Simo lainasi fillaria päiväksi. Tässä tulos. Kiitos, Simo!
Korpela jopa soitti vuosien varrella toisinaan perään ja penäsi uutta painosta.
Alussa oli kylläkin vaikea tälle kärsimättömälle herralle saada selvitettyä, ettei käyntikortteja paineta yhtä kerrallaan. Vaan kyse on kokonaisen arkin painatuksesta. Arkin, jolla on lukuisia eri posti- ja käyntikorttimalleja - joukossa Kahvila Regatta. Siis niin haluttaessa.
Ei millään meinannut mennä viesti perille - kunnes keksin ottaa käyttöön vertauksen.
"Ettehän tekään paista yhtä korvapuustia kerrallaan, vaan kokonaisen pellillisen".
Ymmärsi!
Samoin tein kyseiselle kahvilalle "oman" postikortin, joita siellä oli vielä myynnissä ainakin heinäkuun alussa 2015.
-
Jälleen Fast Forward suunnilleen vuoteen 2012, vai oliko se 2013...
Istumme samassa koneeessa, vieläpä vierekkäisissä penkeissä, puuduttavan lennon Phuketiin. Siellä koneen takaosassa, jonne sinkut yleensä ahdetaan.
Korpelalla oli tuolloin Phuketissa hotelli. Tai siis osa-omistus jonkun paikallisen kanssa. Thaimaan lakihan sallii "farangeille" ainoastaan osa-omistuksen.
Enemmistön firmojen omistuksesta pitää pysyä Thaikuilla.
Lycka till vaan niille, jotka tuohon kuvioon sortuvat...
Vaikea kuvitella riskialttiimpaa businesstä.
Maassa jossa ulkkiksien vedättäminen on kehitetty huippuunsa.
Tiedetään esimerkiksi tapauksia, jossa eurooppalainen osa-omistaja on joutunut lentämään tunniksi paikalle jonkun paperin allekirjoittamista varten. Edes faksi ei Thaimaan viranomaisille kelvannut.
Tiedetään niinikään tapauksia, jossa "business" thaimaalaisen "partnerin" kanssa on päättynyt - riitojen jälkeen - keskiöiseen kohtaukseen.
Rankkasateessa, pankkiautomaatille.
"Partneri" suvaitsee ojentaa joitakin bateja kahvirahaksi - ja liukenee sulavasti Phuketin yöhön.
Niin, eikä kyseisellä ulkolaisella "investorilla" noille kujille enää ole asiaa...
Rainelle kävi - kertomansa mukaan - juuri näin.
-
Yövyinkin kerran tuossa Rainen hotellissa.
Tai siinä tuli kaksi kertaa samalla:
Ensimmäinen ja viimeinen!
-
Muistikuva Korpelasta Karon Beachilta, sieltä Patak Roadin sivukujalta, muutaman vuoden takaa:
Yli kuusikymppinen mies - Hawain -paidassa, spaddu suupielissä, skootterin päällä.
Jotain kultahelyjä kaulassa.
Heittää läppää sekä oikealle että vasemmalle, sillä tönkkö -enkullaan. Noille parikymppisille kissoille, jotka parveilevat iäkkäämpienkin farang -miesten ympärillä. Sitähän ei voi Thaikuissa edes välttää. Jos joku terve mies edes tahtoisi...
Hyvä meininki!
"You sexy man!".
Kuusikymmentä on uusi neljäkymmentä!
Stadilainen pärjää aina!
-
Muistan katselleeni kaveria, tuumaten:
Hei, tuohan on esimerkillistä!
Yli kuusikymppinen jaksaa vielä yrittää!
On kahvilaa Töölössä, hotellia, lukuisia raskaita Thaimaan -reissuja vuosittain...
Way to go!
Periksi ei koskaan saa antaa!
Ei ikuna!
Korpela itse ei muuten yöpynyt omassa hotellissaan. Tai ehkä joskus.
Olenkin Rainelle tavattoman kiitollinen siitä, että juuri häneltä sain kuulla vinkin herran vakituisesta Phuketin -hotellista, Full Moon Resortista. Siitä tuli omakin kantahotellini.
Kymmeniä öitä on tullut Full Moonissa sittemmin vietettyä.
Paikka tarjoaa kenties Phuketin parasta hinta/laatusuhdetta.
Viimeksi tänä keväänä siellä meni muutama yö: Tuhat batia yö bungalowissa.
Phuketin "keskustassa", mutta kuitenkin kivenheiton päässä hulinasta.
Välttävä uima-allas. Siistit huoneet. Kertaakaan ei ole edes torakkaa näkynyt. "Viitakko" alkaa aivan vierestä - eli lintujen laulua.
Kiitos, Raine!
Tosin viime keväänä löytyi uusi, vielä parempi mesta Phuketista - en ehka tarvitse enää Full Moonin palveluita. Aikansa kutakin.
-
Erikoista tietenkin oli, että miehellä oli hotelli Phuketissa - eikä tosiaankaan itse yöpynyt siellä. Hyvin erikoista.
No, syynkin hän kertoi.
Palataan siihen myöhemmin...
-
Eräänä päivänä joku vuosi sitten tapaan Korpelan Full Moon Resortin uima-altaalla.
Raine on yksin, ja mietteissään. Jopa alakuloinen.
Kova tarve avautua, kertoa...
Ja millaisen stoorin hän minulle tarinoikaan!
Korpela haluaa kertoa "kaiken" 90 -luvun Rovaniemen -tapauksestaan, tilityksen eläke-kuvioistaan jne...Yksityiskohtaisesti. Juttua piisaa.
Enkä siis kysynyt mitään. En yhtään mitään. Eipä silti, ei tuon suoltamisen väliin mitään ehtinyt juuri kommentoimaankaan. Ei saanut suunvuoroa.
Palataan Rainen stooriin myöhemmin...
Alastomassa kaupungissa on kahdeksan miljuunaa tarinaa...
-
Nyt kun tässä kuussa kävin tempaisemassa sinne pyydetyn korttiständini Regatasta pois, on hyvä hetki muistella menneitä...
Kahvilahan ( muistaakseni läheisen Pauligin huvilan entinen sivurakennus, muuten ) oli tosiaankin vuosikymmenet melojayhdistyksen hoidossa.
Ja hyvin meni.
Mukavan kulahtanut, leppoisa tunnelma. Kuten entisessä Helsingissä ylipäätään.
Satoja kupeja kahvia siellä tuli litkittyä...
Sitten alkoi tämä yksityistämisboomi Suomenmaassa, eikä Regattakaan siltä säästynyt...
Nythän on sitten tilanne se, että Helsingin kaupunki on viisaudessaan myynyt Kahvila Regatan yli satavuotiaan hirsirakennuksen - Juliett Service Oy:lle.
Yle Uutiset 31.10.2014:
"Vaikka vuokrasopimusta oli jäljellä vielä kuutisen vuotta, halusi mies varmistaa työnsä hedelmien säilymisen jälkipolville; kahvilassa on työskennellyt paitsi Korpela itse niin myös hänen kolme lastaan, yksi miniä ja yksi vävy.
(...) Korpela halusi turvata sekä lastensa että lastenlastensa tulevaisuuden...".
Oho! Aika kauaskantoiset on tulevaisuudensuunnitelmat! Kohta 70 -vuotiaan Korpelan visiot siis ulottuvat ei ainoastaan vuosien, vaan useamman sukupolven päähän! Näinä - etenkin liike- sekä perhe-elämässä - levottomina aikoina!
Em. artikkelin mukaan Korpela "ei hiisku" kauppahinnasta, mutta myöntää olevansa tyytyväinen.
Ja minä kun luulin, että yhteisen eli kaupungin omaisuuden kauppahinta olisi julkista tietoa! Miten väärässä - ilmeisesti - olinkaan!
Eli tapaus Regatta on ihan linjassa tämän Suomenmaan yleisen "kehityksen" kanssa:
Mukavasta, leppoisasta puuhastelusta on askel askeleelta tullut bisnestä. Cafe Regatassa "Tämä on vene" - tyylisen kökköhuumorin siivittämää, mutta bisnestä yhtä kaikki.
"Helvetin hyvä bisnes", kuten Korpela minulle lennolla Phuketiin totesi.
Viidessä sekunnissa netistä löytyvät Juliett Servicen taloustiedot vahvistavat asian. "Tulos" kieltämättä oli viimeisen nettitiedon mukaan vaatimatonta luokkaa, mutta paljon olennaisempaahan ovat esimerkiksi nostetut / maksetut palkat.
Cafe Regattahan on tullut kuuluisaksi myös siitä, että "Kassan taakse palkataan vain nuoria naisia, koska he miellyttävät silmää", (Lähde: HS 22.04.2014)
Hyvä boogie!
Erinomaisen virkistävää kuulla tuollaista puhetta näinä kaikkinaisen pikkusieluisuuden, moralismin, ilonpilaamisen ja tasa-arvo -jankutuksen aikoina. Kiitos, Korpela!
Tuostahan tulee mieleen legendaarinen ravintoloitsija Timo T. Kaukonen, joka aikoinaan totesi että työhaastattelut hänen ravintoloihinsa suoritetaan - Kaukosen sängyssä!
Niin, niin...
Ajat ovat muuttuneet... Valitettavasti.
Enää tuollainen Timo T. -tyyppinen johtaminen ei ole mahdollistakaan. Ainakaan laajemmassa mittakaavassa.
Siitä pitää huolen edellä lueteltujen kielteisten ilmiöiden lisäksi myös nk. Kiss and Tell -systeemi. Kukaan ei ole turvassa, etenkään julkisuuden henkilöt.
Nyyh...
Onneksi myin kämppäni Töölöstä ja tein muuttoilmoituksen pois Suomesta jo vuosia sitten.
Olen elänyt tuon Timo T:n ja muiden suurten persoonallisuuksien aikakauden Suomessa. Minun on ikävä tuota aikaa!
Mutta ei hätää.
Samassa Hesarin jutussa Raine Korpela kertoo Suomen Kansalle:
"Ruutupaperi loppui kesken laskiessani entisten tyttöystävieni nimiä!",
Lover Boy!
Edelleen kahvilaisäntämme mainitsee Jaana Rinteen isossa lehtiartikkelissa (ilmaista puffia) keväällä 2014 hankkineensa jalleen 2000 käyntikorttia.
No, tosiasiassa niitä oli enemmän.
Tiedän, koska kuskasin ne paikalle.
Fillarilla, muuten.
Ai niin... Meinasipa unohtua.
Miksi Raine sitten ei yöpynyt omassa hotellissaan Phukiksessa?
Omien sanojensa mukaan "Ettei juttu alkaisi Härmässä levitä... Tästä elämäntyylistäni".
Restonoomimme hotellissahan oli suomalaista henkilökuntaa.
Ongelmansa kullakin!
(Tallinna 9.7.2015)
www.ArcticParadise.fi
xxx
Jälkikirjoitus:
Full Moon Resort, Kata Beach, Phuket 15.3.2017:
Täällä ollaan, taas. Vaikka ei tämän näin pitänyt mennä!
Minunhan pitäisi olla Chiang Maissa, Pohjois-Thaikuissa! Liput oli hommattu, ja hotellit buukattu!
Mutta kaikki ei aina käy kuin Strömsössä - matkatoimisto Hong Kongissa suostui kuitenkin lopulta antamaan korvaukseksi BIG TIME sössimisistään tämän ekan suoran lennon Thaikkuihin: Phukikseen!
Vaikka luulin jo, ettei tänne enää koskaan tarvitsisi tulla!
Mutta täällä sitä siis ollaan, tutussa Full Moon Resortissa, Taina Roadilla, Kata Beachilla.
Kiitos muuten Korpelan Rainen. Hänhän mulle ekaa kertaa tästä paikasta aikoinaan vinkkasi. Täällähän hän asusteli, vaikka olikin hotellinomistaja tuossa lähistölla, Karonilla. Kiinnostavaa sinänsä...
Honkkareissa jäi lippuhässäkän laukeamisen jälkeen noin viisi minsaa aikaa buukata samaksi yöksi huone Phuketista. Matkatoimiston koneella. Ennen syöksyä lentokentälle.
Full Moon Resortissa oli vapaata.
En tiedä, minne kalliiseen paikkaan olisi muuten pitänyt mennä.
Korpelasta oli siis konkreettista hyötyä vielä vuosienkin kuluttua.
Mainio mies.
...
Tuo Full Moonin monta vuotta niin jäyhänä pysytellyt omistaja, espanjalainen Senor Miguel on tällä kertaa - todennäköisesti viimeisellä visiitilläni täällä - yllättävän ystävällinen.
Tarjoaa edullisen huoneen, jopa kahvit.
Juttelemme, ja ensimmäistä kertaa näen hänen vähän nauravankin.
"Onkos Korpelan Rainea näkynyt?".
Leveä hymy leviää Miguelin kasvoille:
"Nou, ai hääv not siin Raine in meni jears... Meipi foor..
Oh, Raine...
Hee vas reelli Ould Skool. Thö lääst van!
Vii dount get men laik tät hiir änimoor!".
Ja kertoopa Miguel anekdootin jos toisenkin restonoomi Korpelan tapahtumarikkaista vauhtivuosista Phuketissa...
Hauskaa kuultavaa, sinänsä.
Niin...
Sankarimatkailijan oman kertomuksen mukaan kotiin Helsingin Töölöseen palattua noilta takavuosien lukuisilta Thaimaan -tripeiltä piti viikko goisia.
Raskaita reissuja, tuon ikäiselle - eppäilemättä kuitenkin sangen antoisia...
(Full Moon Resort, Kata Beach, Phuket, Thailand 15.3.2017)
shop.ArcticParadise.fi
Pitkäs -postikorttien kauppa netissä
