Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä...
Olipa hieno viikko Punkaharjulla, kansallismaisemissa!
Ilmat suosivat - helteistä eiliseen asti.
Tasokas majoitus Kulennoisjärven rannalla Hiekkalahden lomakeskuksessa aivan pilkkahintaan (119,- viikko sisältäen lakanat, pyyhkeet, keittiön, saunan, takan puineen jne.).
Runsaasti mustikkaa metsissä.
Uintia monta kertaa päivässä - juuri nythän vedet ovat parhaimmillaan.
Hiekkalahti sen verran syrjässä valosaasteelta, että elokuun tähtitaivaskin pääsi oikeuksiinsa.
"Entä yö! Taivaan vallat, mikä yö tuolla ylhäällä korkeudessa! Entä ilma, entä kaukainen korkea taivas saavutamattomissa, niin äärettömänä, niin kimaltelevana ja kirkkaana!". - Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Uintireissuista paras oli tämänaamuinen, sateessa.
Mikä nautinto uiskennella tyynessä suomalaisessa järvessä, isojen sadepisaroiden ropistessa veteen ympärillä! Ei sitten millään olisi tehnyt mieli lähteä pois - mutta kun oli pakko.
Kaikki työasiatkin sujuivat hyvin niin Savonlinnassa, Punkaharjulla, Imatralla kuin Kuopiossakin. Punkaharjulta oli hyvä liikkua eri puolille Itä-Suomea. Nautitaan julkisen liikenteen yhteyksistä niin kauan kuin niitä vielä on - vääjäämättömällä varmuudella heikkenevät jo aivan lähiaikoina.
09.51 -junan kyytiin Retretin asemalta on päästävä, illalla on oltava kämpillä Tallinnassa. Taas on vain yksi päivä - huominen - aikaa hoitaa kotona asioita, ja sitten taas viikoksi Suomeen, Tampereelle.
Ensi vuonna elokuussa taas viikoksi Punkikselle, jos Luoja suo!
/
 |
| Syksyllä kaikki on toisin |
Punkaharju, sunnuntaina 23.8.2015
Eilen illalla meni vinkkua "vähän enemmän kuin lekuri määrää" - kiitos mm. kämpillä Talllinnassa kadun toisella puolella sijaitsevan Rimi -lähikaupan. Litran pänikkä espanjalaista valkkaria eur. 3,19!
Telkusta, Teemalta tietenkin, tuli Francois Truffautin yksi parhaita pätkiä, Missisippin velho / La sirène du Mississipi / Missisippi Mermaid. Starring Catherine Deneuve ja Jean-Paul Belmondo.
Stoori:
Rikas tupakkatehtailija Reunionin saarelta löytää pikkuilmoituksen kautta morsiamen. Nainen osoittautuu huoraksi. Putsaa yhdessä rikoskumppaninsa kanssa hepun. Tyhjentää tilit. Kaveri lähtee vosun perään Ranskaan "selvittämään asioita". Nainen yrittää rotanmyrkyllä päästä sankaristamme eroon. Tämä huomaa juonen, ja kertoo kaikesta huolimatta rakastavansa naista. Tämä liikuttuu, koska "kukaan ei koskaan ole rakastanut häntä niin paljon". Seuraa sovinto ja hellyyttä. Lopussa rakastavaiset jatkavat yhdessä matkaansa rajan yli, kohti tuntematonta tulevaisuutta... Heillä on toisensa. - FIN.
Vive l'amour!
Kaunista, kaunista. Herkkää, herkkää.
Rakkaus se sentään on jotakin - tilien tyhjentämisen ja rotanmyrkyn syötön jälkeenkin!
Mitä olisi elämä ilman - rakkautta? Ei mitään - ei yhtikäs mittään!
Leffa perustuu johonkin amerikkalaiseen rikosromaaniin, tietty.
Catharine Deneuve todellakin oli tuohon aikaan, 60 -luvulla, jumalaisen kaunis nainen. Noissakin kohtauksissa, missä hänen tukkansa oli isona.
Toisaalta Marcello M. kertoi, että yhteiselämä Catherinen kanssa noihin aikoihin oli yhtä helvettiä...
Nukahdin sohvalle vaatteet ja valot päällä.
Pientä darranpoikasta herätessä.
Jossakin vaiheessa, aamu-uinnin jälkeen, aika kuitenkin suunnistaa ihmisten ilmoille. Hiekkalahdesta on semmoinen muutaman kilsan fillarointi Retretille.
Harjun Portissa on sunnuntaisinkin seisova pöytä katettuna - hinta ainoastaan 9,90! Siis että lounasta Suomenmaasta ylipäätään jostakin sunnuntaina saa, ja vieläpä tuohon hintaan! - Paitsi tietenkin noiden haukuttujen maahanmuuttajien mestoista, jotka ovat auki jopa Jouluna! Mamujen ruokapaikat ovat olleet pelastus moniaita kertoja. Esimerkiksi Kihniössä. Kun kantasuomalaisille ei joko työ kelpaa, tai sitten homma on tehty "kannattamattomaksi" pöyristyttävien pyhätyökorvausten avulla.
Tänään on Harjun Portissa tarjolla lohileikkeitä! Yhdistetty aamupala-lounas. Kaupungeissa niitä kutsutaan nykyään "brunsseiksi", eikä moista alle kolmella kympillä Suomesta ole suurtakaan toivoa löytää. Aloitan samalla leimojen keräämiseen heidän kantiskorttiinsa.
Yhdestoista kerta on sitten ilmainen! Ihanaa kun elämällä on nyt tavoite.
Kahviin päästyä soitan Esa Löppöselle. Tanjan eilen antamien ohjeitten mukaan.
Käy ilmi, että hän onkin juuri parhaillaan Valtionhotellilla. Kuulemma "odottaa vieraita". Ehdottaa, että tulisin heti käymään, hakemaan omaisuuteni pois, kuten Tanja -tyttären kanssa sovimme.
En olisi millään juuri tänään halunnut toimenpidettä suorittaa, mutta ei auta. Mentävä on.
Kun fillaria taluttaen sitä Valtsun mäkeä ylös saavun tuon vanhan puutalon pihalle, huomaan siellä ryhmää. Jotakin on tekeillä, vaikka itse hotelli on mennyt jo joskus elokuun puolivälissä kiinni. Juuri sopivasti ennenkuin kesä tänä vuonna alkoi.
Sivuutan ryhmän.
Hotellin ulko-ovan vieressä, penkillä, istuu hahmo, joka samassa katsahtaa minua ja huudahtaa tavattoman ilahtuneena: Terve! Hän tunnistaa minut välittömästi, vaikka olemme viimeksi tavanneet vuosikymmeniä sitten, joskus 80 -luvun alussa.
Tunnistan hänet, ehkä puolen sekunnin viiveen jälkeen: Tuohan on sympaattinen tuttava Huvilakadun vuosilta, Iiro Mikkola!
Iiro ei ole muuttunut, mies on vanhentunut tosi tyylikkäästi. Mitä nyt vähän harmaata parransängessä...
Niin, niin... Miehet ja viini... Paranevat vaan vanhetessaan...
Iiro aloittaa tenttaamisensa:
Mitä teen täällä?
Vastaan hänelle, että miksi ihmeessä en olisi täällä? Juuri nythän täällä kannattaa olla!
Pientä hymynkaretta havaittavissa Iiron suupielillä.
Kuitenkin naamasta näkyy, että täälläoloni ihmetyttää...
Melkein kuulee, kun aivot raksuttavat kaverilla... Yrittää hahmottaa: "Oletko täältä päin lähtöisin?".
Kysymys on niin outo, että menen aluksi sanattomaksi.
Minä? Täältäpäin ?
Vastaan että olen syntynyt hänelle niin tutulla Huvilakadulla, Eiran sairaalassa.
Ankara pohdinta näkyy jatkuvan.
Olen ollut täällä - Punkaharjulla ja Valtionhotellilla - vuodesta 1983 alkaen. En tietenkään yhtäjaksoisesti, mutta yhteenlaskettuna kuitenkin kuukausia elämästä. Olen täällä kuin kotonani.
Nyt minulta eiralaisen vierailijan taholta tivataan, mitä "teen" täällä.
Selvää on, että aiheutan Iirolle suurta päänvaivaa...
Yht'äkkiä edessäni seisoo - Laila Snellman!
Olin kulkenut hänen ohitseen - tunnistamatta häntä!
Eipä ole tavattu vuosikymmeniin!
Lailakin haluasi alkaa penäämään jotakin - kiemurtelen eroon. Talon sisällä odottaa eräs pieni työtehtävä.
Kun nousen Valtionhotellin rappusia - rappusia, joita olen satoja kertoja noussut, vuosikymmenien aikana - suvaitsee aatelinen diplomaatintyttäremme kailottaa perään:
"Sä et oo vieläkään kertonut, mitä sä teet täällä!".
Ohhoh! Tämähän menee kummalliseksi!
Aatelinen diplomaatintytär penää - vieläpä osin tuntemattoman ryhmän edessä - mitä "teen" täällä! Ikäänkuin olisin jotenkin tilivelvollinen.
Kaiken lisäksi tämän kiinteistön omistaa Työeläkelaitos Elo - meikäläisenkin työeläkevakuuttaja. Sinne olen maksanut 80 -luvulta alkaen pienen omaisuuden. Saa nähdä, kerkiääkö noista masseista saada ropoakaan takaisinpäin, vai katoavatko nekin Mustaan Aukkoon.
Elame, näeme - sanotaan uudessa asuinvaltiossa, Eestissä.
Siis minun olisi nähtävästi Lailan mielestä pitänyt alkaa selvittämään osin tuntemattomillekin, varmaankin mielellään yhdellä sanalla, mitä "teen" täällä? Nyt Mallimammalla vippaa tilannetaju, ja pahasti.
Totean Lailalle jo vastanneeni - omalla tavallani.
"Elän. Olen elossa!".
Jatkan:
"Leonard Cohenilta kysytiin, mitä menestys on.
Vastasi: "Survival!"
Naamat menevät koko herrasväellä pitkäksi. Vastaus ei tyydytä, selvästikään.
Harpon kuitenkin sisälle Valtionhotelliin, ja hoidan asiani. Siihen menee muutama minuutti. Omaisuus on kassissa, ja illalla kirjoitamme tänne laskun.
Tässä vaiheessa tajuan, kuka tuo pitkä punatukkainen nainen on. Hänhän on se julkkis - joku malli, kai? - Saimi Nousiainen-Höijer. Joka usein on värikuvalehdissä suitsuttanut juuri tätä Punkaharjun aluetta.
Samassa Laila astuu sisään.
No, nyt olisi hetki aikaa rupatella. Yritän.
"You want to talk to me
Go ahead and talk!".
- Dylan: Tight Connection To My Heart (Has Anybody Seen My Love?)
Jäykkää on, jutustelu.
Laila kysyy, olenko tulossa 40 -vuotisluokkakokoukseen syksyllä. Kuulemma 25.10.
Olen silloin Vuokatilla. Patikoimassa, ja varmaan siellä ylhäällä laavulla tulilla, lukemassa kylältä hommattua Hesaria. Juuri samoin kuin samalla viikolla viime vuonnakin. - No, tapoihinhan ei kuulu töräyttää "En tule", mutta innostukseni puute ei jää tietenkään Lailalta huomaamatta.
Muutama vuosi sitten oli erään toisen entisen luokan vastaavat pippalot. Olin Lapissa, enkä missään tapauksessa olisi luokkakokoukseen mennytkään.
Kuvat tulivat sitten heti parin päivän päästä meiliin, ja voi hyvänen aika sentään mitä matskua tuo olikaan!
Tuo on rullatuolisssa. Useat ovat jo selviä vanhuksia. Monet ylipainoisia. Kaikkia ei sitten millään edes pysty tunnistamaankaan... No, Pohtamon Anne, nykyinen evankelista, sentään näkyy tehneen entreensa Suuren Maailman tyyliiin...
Vanheneminen on tragedia. Mitä järkeä olisi vielä jonnekin luokkakokoukseen mennä asiasta muistutusta saamaan?
Lailalla alkaa katse hapuilemaan kiinni laittetun hotellin vastaanoton baaritiskin suuntaan. Siellä lojuvat pari viikkoa aikaisemmin järjestetyn kirpputorin jämät - Lomaliiton -aikaisista ruokailuvälineistä alkaen.
Hetken luulen, että tuo roju onkin monikymmenvuotisen tuttavani mielestä kiinnostavampi kuin jutteleminen kanssani. Käy kuitenkin ilmi, että Mallimamma lähteekin hakemaan astiaa ja vettä kahdelle pis... - anteeksi, koirilleen.
Meinasi lipsahtaa, sanavalinta. Onneksi kerkisimme korjata.
Juttu siirtyy Estelle -siskon Pariisin -ravintolaan.
Kerron vuosia sitten tavanneenikin Estellen Parriisissa, ja rohkenen tiedustella, mahtaako siskon ravinteli vielä olla toiminnassa. On pitänyt käydä siellä syömässä, mutta aina on ollut niin kiire - lähinnä asiakkaiden luokse, ja sitten pakoon tuolta Pariisi -sontaläjästä niin nopeasti kuin mahdollista.
Laila: "Estellella ei ole enää sitä ravintolaa".
Minä: ?
Laila: "Sillä on New Plans".
Selvä. Hyvä kun suunnitelmia riittää!
Mitä rakastettavimman Estellen (tuttu jo kouluajoilta) ravintolastahan tuli proggista siinä Jaakko Selinin sarjassa "Jaakko ja maailmanvalloittajat". Ei tästä ole kuin kai puolisentoista vuotta.
Ohjelmaa katsoessa tuntui heti, että tuosta kuviosta ei voi tulla mitään. Mahdotonta. Pariisinkin tuntien.
Ilmeisesti tapaamisemme Mallimamman kanssa ei ollut hänelle niin kiinnostava tahi mieleinen, että hän olisi halunnut vielä jutella. Laila kiirehtii saliin, missä nuo muut jo ovat kerääntyneet pöydän ääreen. Heillä on ilmiselvä neuvottelutilanne.
Viimeiset sanani Lailalle kuuluvat: "Nähdään täällä ensi kesänä!" - ei reaktiota.
No, luokkakokouksen osallistumatttomuuteni ainakin tuosta selvisi.
Tämmöinen oli siis kahden Suomen historian merkkihenkilön, J.V. Snellmanin ja Santeri Alkion suoran jälkeläisen kohtaaminen Punkaharjun Valtionhotellin historiallisessa miljöössä.
Samassa Esa Löppönen vielä pujahtaa ohitseni keittiöön.
Yritän jotakin sanailua hänenkin kanssaan, tyyliin:
"Ai teillä on täällä palaveri. Toivottavasti tärppää!".
Ei reaktiota Löppös -Esaltakaan. Painelee ohi vaitonaisena, jopa närkästyneenä.
Selvää on, etten ole tänne tervetullut, heillä on jotakin meneillään. Jotakin taloon liittyvää - olihan arkkitehti Iirollakin talon pohjapiirustukset sylissään.
No, ei tarvitse olla Einstein tajutakseeen, mistä herrasväki täällä palaveeraa: Ensi kesän mahdollisesta vuokrasopimuksesta tms., tietenkin.
Ilmestyin pahaan aikaan paikalle, "häiriköimään".
Kun poistun talosta, kajauttaa Iiro salin perältä kuuluvat moikat.
Hän olikin ainoa, joka ilahtui näkemisestäni.
Siinä on miellyttävä kaveri! Olen aina pitänyt tuosta Iirosta.
/
Sen verran alkoi teema kiinnostamaan, että tuli sitten vähän googlattua. Muistin virkistykseksi.
Toden totta, parisen vuottta sitten Laila antoi laajan haastiksen Eeva -lehdelle, jossa tilitti kihlauksensa Iiron kanssa purkautuneeen!
Uudelleen luettuna tuossa jutussa Laila Snellman ja sitoutumisen vaikeus on pari varsin hyvä pointtia Lailalta:
" Intohimoa on vain alussa".
Bravo! Kiitos, Rouva Suorasuu!
"Tapasin hiljattain ensimmäisen aviomieheni. Yhteinen poikamme on 35 -vuotias. Minulla oli mukana vuodenikäinen tyttärenpoikani, hänellä omat kuusi- ja neljävuotiaat lapset. Siinä on viisikymppisen miehen ja naisen ero".
Loistavaa! Lämmin kiitos tästäkin!
Toisaalta: Kuka sanoi, että elämä olisi reilua...
Sitten taas toiselta puolelta asiaa tarkastellen:
Oikeudenmukaisuutta elämässä loppupelissä kuitenkin on, kunhan jaksaa muutaman vuosikymmenen odotella. Antaa noiden nuorten naisten rauhassa oikutella!
Heillähän on se Prime Time kuitenkin niin lyhyen aikaa!
/
Muistuu samalla mieleen jokunen muukin Mallimamman vuosien varrella antama haastattelu.
Yksi teema on ollut tuo hänen isoisänsä, Teo Snellman. J.V. Snellmanin pojanpoika.
Teosta Laila on muovannut kuvaa polkupyöräilevänä individualistina, joka "toi kasvissyönnin ja joogan Suomeen". Soitti viulua Pohjoisrannan asunnon rapussa. Jne.
Tuo kaikki pitää varmaankin kutinsa.
Useammasta lähteestä kuitenkin käy ilmi, että Teo Snellman, joka nk. Maydell -skandaalin takia erotettiin Ulkoministeriön palveluksesta, oli kiihkeä natsi.
Wikipediasta voi aloittaa, ketä kiinnostaa.
(Lisäys 28.7.2021:
Eilen tuli tuossa "Seksi-Suomen historia" -proggiksessa YLE Ykköseltä uutta tietoa Snellmanin suvusta.
Suomen kansallisfilosofin, J.V. Snellmanin pojat olivat tunnettuja, kovia huoripukkeja.
Kyse on siis em. Teo Snellmania edeltävän sukupolven ylimyksistä.
1800 -luvun Helsingissä, missä muuten joka sadas asukas oli prostituoitu, pojat kunnostautuivat "alan miehinä".
Jopa niin, että yrittivät väkisin, kovalla rynkytyksellä, bordelliin sisään!
"Öppna dörren, för helvete!".
Niin pakottavat olivat näiden aatelismiesten panohalut.
Toisaalta...
Mitäpä häpeämistä tuossa olisi?
Pelkästään positiivista, että kavereilla viriliteettiä piisasi!
😏😏😏
Tuollaisista sukulaisista kannattaa pikemminkin olla ylpeä!).
/
Mutta takaisin Valtsulle...
Kymmenen minuutin kuluttua olen jo elementissäni, niemen kärjen laiturilla. Uimassa. Vanhalla, jo jäkäläisellä penkillä makoilemassa.
Vesi on lämmintä. Samoin ilma. Aurinko paistaa. Tästä tuli lopultakin vallan mainio kesä!
Makoilua, makoilua, makoilua! Uimista!
Mitäkö minä "teen" täällä!
Mitä muuta pitäisi "tehdä"?
No, illalla voisi toki kirjoittaa laskun tuonne Valtionhotellille. Summaksi tulee 48 euroa - siis ihan mukiinmenevä tili, tälle päivälle. Tuosta riittää kuittaamaan parin - kolmen päivän kulut!
Maataan, veljet!
Maataan, ja tuijotellaan Taivaan Sineen...
Ihmiset ovat sitten kummallisia.
Niinkuin nuokin, jotka tuolla ylhäällä Valtsulla istuvat pöydän ääressä ja suunnittelevat jotakin Valtionhotelliin liittyvää... Pitivät ilmeisesti minua niin tyhmänä etten tajuaisi, mitä siellä on tekeillä.
No, nyt voivat toki huokaista helpotuksesta, kun häivyin.
/
Niin tai näin, toivokaamme että Valtsulle tulevinakin vuosina löytyy hotellinpitäjä.
Ettei perinne katkea - olenhan itsekin yöpynyt talossa (huoneeni oli aina se pienin, numero 35) ja noissa rantamökeissä lukemattomia kertoja. Joskus viikonkin kerrallaan.
Toisaalta...
Hotellialallahan on se tunnettu vitsi:
"Miten tulla hotellibisneksessä miljonääriksi?
Se on helppoa!
Aloittaa monimiljoonikkona!".
Anteeksi leikinlasku!
/
Iltapäivän aurinko lämmittää jäseniä suloisesti.
Täällä ei ole ketään - suomalaiset tekivät tänäkin vuonna virheen kun uskoivat että "kesä" ja "heinäkuu" olisivat sama asia.
Tänäkin vuonna kiroilevat sitten nyt elokuussa sorviensa ääressä, kun ilmat ovat mitä parhaat.
Päivän Hesarikin tuli mukaan Harjun Portilta.
Käännetään sivua - ja kylkeä.
Taivaan Sineen katsellessa tulee "tehtyäkin" jotakin - Lailan ja Iiron sanastoa käyttääksemme.
Nimittäin ajateltua äskeistä kohtaamista vanhan koulutoverin kanssa.
Mallimammallamme on vuosikymmeniä ollut tapana - tarve, ilmeisesti - tilittää muitakin miessuhteitaan julkisuudessa.
Toimittaja Karri Kokko. Muusikot Pekka Tirkkonen ja Peter Lerche, se toinen Grünsteinin veljeksistä, 90 -luvun laman aikainen yöminis - anteeksi, sehän olikin työministeri - Ilkka Kanerva, mainosmies Erkki "Ere" Aalto, Jumalan Rakastaja Jussi Parviainen, nyt taas Mikkolan Iiro...
Mielenkiintoinen sarja, kaikessa monipuolisuudessaan. Jäsenten keskinäistä yhteyttä on kyllä vaikea kaikilta osin käsittää. Lailan MiesGallerian skaala on todella laaja!
Olen nähnyt kaikki, tuntenutkin osan.
Jos tuosta joukosta suosikki pitäisi valita, ykkössija menisi ehdottomasti tuolle Jumalan Rakastajalle.
Häpeällisesti ulkoministerin jobista strippari Johanna Tukiaisella lähettämiensä tekstareiden ("Oletko muistanut hoitaa puutarhaasi?") johdosta eroamaan joutunut Ike Kanerva sitten heti kakkossijalla.
Kuulunhan siihen tuhansien tai kenties kymmenientuhansien onnekkaiden joukkoon, jolla oli joku vuosi sitten tilaisuus netistä katsella Parviaisen legendaarista bylsimisvideota silloisen Saana -vaimonsa kanssa.
Uskomatonta settiä - kaikessa irvokkuudessaan.
Aivan kulttikamaa!
Siinähän tuo Parviainen makoili pedissä filmikameralla tilannetta tallentaen, kun Saana vaimo istui ja duunaili päällä... Kovin oli - hmmmm... - sanoisimmekö "löysä" tuo silloinen rouva Parviainen. Nuoresta iästään huolimatta. Seikka, joka tuli toisaalla Parviaisen kostoksi nettiin laittamasta klipistä varsin, sanoisimmeko "kliinisellä tarkkuudella" dokumentoiduksi.
Hyi helvetti, mikä lörpykkä! Yök!
Mitä Parviaiseen vielä tulee, osoittautui henkilön "miehuus" varsin vähäpätöiseksi. Poikkeuksellisen vähäpätöiseksi.
Paksuutta noin lyijykynän verran, kiero, lyhyt - ihan pahaa teki tuotakin katsella. Mallia "katkarapu".
Mutta yhtä kaikki - kiinnostava sosiologinen ilmiö.
Suomalainen julkkiskulttuuri nousi aivan kokonaan uusiin sfääreihin.
Google -haku Laila Snellmanin legendaariseen perseenvatkausvideoon Toivotaan, Toivotaan -ohjelmassa 1981:
Laila Snellman Riki Sorsa
Kulttikamaa!
Hienoa, että joku on sämplännyt kyseiseen YouTube -klippiin tuon Eveliina Kurjen biisin
Sä osaat sillälailla peppua vemputtaa!"
Haku:
Riki Sorsa & Eveliina Kurki & Laila Snellman
Toimiva konsepti!
(Tallinn 28.8.2015)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien nettikauppa
JÄLKIKIRJOITUS 23.1.2016
Iso artikkeli tämänpäiväisessä Iltalehdessä:
Saimi Hoyer: "Sain uuden mahdollisuuden".
Toden totta, tuo henkilö kumppaneineen on ostanut Valtsun, aivan kuten viime vuoden elokuussa
ounastelinkin.
Hmmmmmm...
Positiivista tuossa on tietenkin (kaupan yksityiskohtia tuntematta) se, että oma työeläkelaitokseni, Työeläkeyhtiä Elo, lienee saanut rahaa kassaan.
Hienoa!
Juuri kuluneen viikon maanantaina tuli täältä Rukalta laitettua osa-aikaeläkehakemus postissa Eloon. Joten rahaa on tarvis!
Toisaalta paikkaa aletaan mitä todennäköisimmin "kehittämään".
Se taas tarkoittaa välttämättä mm. hintojen nousua.
Aika todennäköistä on, että menetän ne rakkaat 70 -luvun jäännökseni, kulahtaneet rantamökit....
Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti!
Lehtijutun mukaan suunnitelmissa on iso remppa, tässä Museoviraston (!) suojelemassa rakennuksessa.
Sen jälkeen on vuorossa tanssien järjestämistä, viinikellari jne... Kauhealta kuulostaa!
Saimi Hoyer: "Jos minulla on näin mahtava tuote kuin Punkaharjun luonto, en voi epäonnistua".
No, vuosikymmenien varrella kun on nähnyt alueen matkailun asteittaisen, varman hiipumisen...
Retrettikin sössittiin...
Kun Punkaharjulla on elämästään kuukausia viettänyt... Kymmeniä kertoja vaikkapa patikoinut sitä tyhjää Kokonharjun aarnialueen luontopolkua... Ei ainoatakaan vastaantulijaa... Ei luonto enää yksin "myy".
Onnea kuitenkin yritykselle!
"Hotelli Punkaharju tulee työllistämään ympärivuotisesti kymmenen ihmistä, kausiluontoisesti huomattavasti enemmän".
Ohhoh!
Suuret on suunnitelmat! Syrjäisessä kohteessa, jota ei ole vuosikausiin kannattanut edes sesongin ulkopuolella pitää auki...
"Missä kuljin kerran" - ilta Punkaharjulla
(Rukalla 23.1.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppa verkossa
Kohtaaminen (melkein) Bulevardilla
Helsinki 26.4.2019
Pitkän ja raskaan Lapin -rundin jälkeen Stadissa, odottelemassa iltalauttaa kotiin Tallinnaan.
Poistun kantapaikasta Bulevardin Indigo -hotellista. Tuolla olen juonut kohta kai tuhat kuppia kahvia.
Alan katukäytävällä värkkäilemään pyörän ja kantamusten parissa.
Kello on 20:20. Viikkari lähtee 21:00. Ehdin!
Samassa: Laila Snellman pyyhältää ohi!
Ehkä kahden metrin päästä takaani.
Poplarissa, menossa ehkä johonkin iltarientoon.
Vaikea sanua, hokasiko kyseinen aatelisnainen miut.
Ja oli olevinaan huomaamatta...
Kovin oli pyylevöitynyt, taas. Entisestään tätimäistynyt.
Time waits for no-one.
Niin...
Tuo tuhti myöhäis-keski-ikäinen lyhyehkö nainen vemputti persettään 80 -luvulla BIG TIME!
Täytyypä tsekata taas netistä tuo Lailan twerkkaus -video.
On se niin uskomatonta settiä!
You Tubesta löytyy.
(Tallinn 26.4.2019)
www.ArcticParadise.fi
Pitkäs -Tommin postikortit netistä
Päivitys: Bongasin Saimi Hoyer-Nousiaisen!
Punkaharju 16.5.2019
Junareissulla Savonlinna - Kajaani huomaamme ikkunasta, että Luston asemalta kyytiin nousee - itse tämä kuuluisuus Saimi Hoyer-Nousiainen!
Sillä on kullanväriset, hohtavat nilkkuri -buutsit.
Näissä olosuhteissa, näissä maisemissa, kuin toiselta planeetalta oleva näky!
Vaihtoasemalla Parikkalassa, samoin kuin IC -junassa johon siirrymme, on mahdollisuus tsekata arvon rouvaa lähiettäisyydeltä...
Siis tämäkö on joskus tepastellut Milanon catwalkeillakin?
Jaaha...
Erityistä huomiota herättää henkilön istuminen IC -junan ensimmäisessä luokassa.
Vaikka firma - Saimaan Luontomatkailu Oy - on viimeisten tilinpäätöstietojen mukaan edelleenkin raskaasti tappiollinen.
Tosin n. 700 000 euron tappio on "kutistunut" n. 400 000 euroon, mutta silti.
Päätähuimaavan tappiollista toimintaa, tuo Saimi Hoyer-Nousiaisen hotellinpito!
Mutta ekassa luokassa pitää tämänkin julkimon vaan körötellä...
Mitäköhän velkojat ovat moisesta mieltä?
Olis kiva tietää...
(Kajaanissa 16.5.2019)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttejani netistä!
Seuraavana päivänä
Kas vaan, mitä täältä IltaSanomista löytyykään!
Fotoja julkkiksista jossakin muotinäytöksessä, Helsingin hulinoissa. Ja kukas tuossa kireästi "hymyileekään", ellei samainen Hoyer-Nousiainen.
Ahaa! Siis siksi se reissasi Helsinkiin sieltä Punkaharjulta.
Tämä - oman kertomansa mukaan - luonnonystävä ja -suojelija.
Hmmmmmm...
Näin kertoo juorutoimittaja Rita Tainolan jutun kuvateksti:
"Olen elämässäni nyt hyvässä paikassa ja parisuhde kukoistaa", Punkaharjulta muotinäytökseen saapunut hotelliyrittäjä Saimi Hoyer iloitsee.
Häh?
"Hyvässä paikassa..."?
Firma tahkoaa satojen tonnien tappiot per vuosi.
"Parisuhde kukoistaa..."? - eikös tuo juuri eronnut, rähäkän jälkeen.
Ex -aviopuolison sukunimi näkyy kuitenkin vielä kelpaavan.
(Tallinnassa 17.5.2019)
ArcticParadise.fi
Pitkäs - Tommin postikorttikauuppa netissä - myös kuvia Punkaharjulta!
Mutta takaisin Valtsulle...
Kymmenen minuutin kuluttua olen jo elementissäni, niemen kärjen laiturilla. Uimassa. Vanhalla, jo jäkäläisellä penkillä makoilemassa.
Vesi on lämmintä. Samoin ilma. Aurinko paistaa. Tästä tuli lopultakin vallan mainio kesä!
Makoilua, makoilua, makoilua! Uimista!
Mitäkö minä "teen" täällä!
Mitä muuta pitäisi "tehdä"?
No, illalla voisi toki kirjoittaa laskun tuonne Valtionhotellille. Summaksi tulee 48 euroa - siis ihan mukiinmenevä tili, tälle päivälle. Tuosta riittää kuittaamaan parin - kolmen päivän kulut!
Maataan, veljet!
Maataan, ja tuijotellaan Taivaan Sineen...
Ihmiset ovat sitten kummallisia.
Niinkuin nuokin, jotka tuolla ylhäällä Valtsulla istuvat pöydän ääressä ja suunnittelevat jotakin Valtionhotelliin liittyvää... Pitivät ilmeisesti minua niin tyhmänä etten tajuaisi, mitä siellä on tekeillä.
No, nyt voivat toki huokaista helpotuksesta, kun häivyin.
/
Niin tai näin, toivokaamme että Valtsulle tulevinakin vuosina löytyy hotellinpitäjä.
Ettei perinne katkea - olenhan itsekin yöpynyt talossa (huoneeni oli aina se pienin, numero 35) ja noissa rantamökeissä lukemattomia kertoja. Joskus viikonkin kerrallaan.
Toisaalta...
Hotellialallahan on se tunnettu vitsi:
"Miten tulla hotellibisneksessä miljonääriksi?
Se on helppoa!
Aloittaa monimiljoonikkona!".
Anteeksi leikinlasku!
/
Iltapäivän aurinko lämmittää jäseniä suloisesti.
Täällä ei ole ketään - suomalaiset tekivät tänäkin vuonna virheen kun uskoivat että "kesä" ja "heinäkuu" olisivat sama asia.
Tänäkin vuonna kiroilevat sitten nyt elokuussa sorviensa ääressä, kun ilmat ovat mitä parhaat.
Päivän Hesarikin tuli mukaan Harjun Portilta.
Käännetään sivua - ja kylkeä.
Taivaan Sineen katsellessa tulee "tehtyäkin" jotakin - Lailan ja Iiron sanastoa käyttääksemme.
Nimittäin ajateltua äskeistä kohtaamista vanhan koulutoverin kanssa.
Mallimammallamme on vuosikymmeniä ollut tapana - tarve, ilmeisesti - tilittää muitakin miessuhteitaan julkisuudessa.
Toimittaja Karri Kokko. Muusikot Pekka Tirkkonen ja Peter Lerche, se toinen Grünsteinin veljeksistä, 90 -luvun laman aikainen yöminis - anteeksi, sehän olikin työministeri - Ilkka Kanerva, mainosmies Erkki "Ere" Aalto, Jumalan Rakastaja Jussi Parviainen, nyt taas Mikkolan Iiro...
Mielenkiintoinen sarja, kaikessa monipuolisuudessaan. Jäsenten keskinäistä yhteyttä on kyllä vaikea kaikilta osin käsittää. Lailan MiesGallerian skaala on todella laaja!
Olen nähnyt kaikki, tuntenutkin osan.
Jos tuosta joukosta suosikki pitäisi valita, ykkössija menisi ehdottomasti tuolle Jumalan Rakastajalle.
Häpeällisesti ulkoministerin jobista strippari Johanna Tukiaisella lähettämiensä tekstareiden ("Oletko muistanut hoitaa puutarhaasi?") johdosta eroamaan joutunut Ike Kanerva sitten heti kakkossijalla.
Kuulunhan siihen tuhansien tai kenties kymmenientuhansien onnekkaiden joukkoon, jolla oli joku vuosi sitten tilaisuus netistä katsella Parviaisen legendaarista bylsimisvideota silloisen Saana -vaimonsa kanssa.
Uskomatonta settiä - kaikessa irvokkuudessaan.
Aivan kulttikamaa!
Siinähän tuo Parviainen makoili pedissä filmikameralla tilannetta tallentaen, kun Saana vaimo istui ja duunaili päällä... Kovin oli - hmmmm... - sanoisimmekö "löysä" tuo silloinen rouva Parviainen. Nuoresta iästään huolimatta. Seikka, joka tuli toisaalla Parviaisen kostoksi nettiin laittamasta klipistä varsin, sanoisimmeko "kliinisellä tarkkuudella" dokumentoiduksi.
Hyi helvetti, mikä lörpykkä! Yök!
Mitä Parviaiseen vielä tulee, osoittautui henkilön "miehuus" varsin vähäpätöiseksi. Poikkeuksellisen vähäpätöiseksi.
Paksuutta noin lyijykynän verran, kiero, lyhyt - ihan pahaa teki tuotakin katsella. Mallia "katkarapu".
Mutta yhtä kaikki - kiinnostava sosiologinen ilmiö.
Suomalainen julkkiskulttuuri nousi aivan kokonaan uusiin sfääreihin.
 |
| Kaksin aina kaunihimpi. (Valtionhotellin mökeistä.) |
Google -haku Laila Snellmanin legendaariseen perseenvatkausvideoon Toivotaan, Toivotaan -ohjelmassa 1981:
Laila Snellman Riki Sorsa
Kulttikamaa!
Hienoa, että joku on sämplännyt kyseiseen YouTube -klippiin tuon Eveliina Kurjen biisin
Sä osaat sillälailla peppua vemputtaa!"
Haku:
Riki Sorsa & Eveliina Kurki & Laila Snellman
Toimiva konsepti!
(Tallinn 28.8.2015)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien nettikauppa
JÄLKIKIRJOITUS 23.1.2016
Iso artikkeli tämänpäiväisessä Iltalehdessä:
Saimi Hoyer: "Sain uuden mahdollisuuden".
Toden totta, tuo henkilö kumppaneineen on ostanut Valtsun, aivan kuten viime vuoden elokuussa
ounastelinkin.
Hmmmmmm...
Positiivista tuossa on tietenkin (kaupan yksityiskohtia tuntematta) se, että oma työeläkelaitokseni, Työeläkeyhtiä Elo, lienee saanut rahaa kassaan.
Hienoa!
Juuri kuluneen viikon maanantaina tuli täältä Rukalta laitettua osa-aikaeläkehakemus postissa Eloon. Joten rahaa on tarvis!
Toisaalta paikkaa aletaan mitä todennäköisimmin "kehittämään".
Se taas tarkoittaa välttämättä mm. hintojen nousua.
Aika todennäköistä on, että menetän ne rakkaat 70 -luvun jäännökseni, kulahtaneet rantamökit....
Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti!
Lehtijutun mukaan suunnitelmissa on iso remppa, tässä Museoviraston (!) suojelemassa rakennuksessa.
Sen jälkeen on vuorossa tanssien järjestämistä, viinikellari jne... Kauhealta kuulostaa!
Saimi Hoyer: "Jos minulla on näin mahtava tuote kuin Punkaharjun luonto, en voi epäonnistua".
No, vuosikymmenien varrella kun on nähnyt alueen matkailun asteittaisen, varman hiipumisen...
Retrettikin sössittiin...
Kun Punkaharjulla on elämästään kuukausia viettänyt... Kymmeniä kertoja vaikkapa patikoinut sitä tyhjää Kokonharjun aarnialueen luontopolkua... Ei ainoatakaan vastaantulijaa... Ei luonto enää yksin "myy".
Onnea kuitenkin yritykselle!
"Hotelli Punkaharju tulee työllistämään ympärivuotisesti kymmenen ihmistä, kausiluontoisesti huomattavasti enemmän".
Ohhoh!
Suuret on suunnitelmat! Syrjäisessä kohteessa, jota ei ole vuosikausiin kannattanut edes sesongin ulkopuolella pitää auki...
"Missä kuljin kerran" - ilta Punkaharjulla
(Rukalla 23.1.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppa verkossa
Kohtaaminen (melkein) Bulevardilla
Helsinki 26.4.2019
Pitkän ja raskaan Lapin -rundin jälkeen Stadissa, odottelemassa iltalauttaa kotiin Tallinnaan.
Poistun kantapaikasta Bulevardin Indigo -hotellista. Tuolla olen juonut kohta kai tuhat kuppia kahvia.
Alan katukäytävällä värkkäilemään pyörän ja kantamusten parissa.
Kello on 20:20. Viikkari lähtee 21:00. Ehdin!
Samassa: Laila Snellman pyyhältää ohi!
Ehkä kahden metrin päästä takaani.
Poplarissa, menossa ehkä johonkin iltarientoon.
Vaikea sanua, hokasiko kyseinen aatelisnainen miut.
Ja oli olevinaan huomaamatta...
Kovin oli pyylevöitynyt, taas. Entisestään tätimäistynyt.
Time waits for no-one.
Niin...
Tuo tuhti myöhäis-keski-ikäinen lyhyehkö nainen vemputti persettään 80 -luvulla BIG TIME!
Täytyypä tsekata taas netistä tuo Lailan twerkkaus -video.
On se niin uskomatonta settiä!
You Tubesta löytyy.
(Tallinn 26.4.2019)
www.ArcticParadise.fi
Pitkäs -Tommin postikortit netistä
Päivitys: Bongasin Saimi Hoyer-Nousiaisen!
Punkaharju 16.5.2019
Junareissulla Savonlinna - Kajaani huomaamme ikkunasta, että Luston asemalta kyytiin nousee - itse tämä kuuluisuus Saimi Hoyer-Nousiainen!
Sillä on kullanväriset, hohtavat nilkkuri -buutsit.
Näissä olosuhteissa, näissä maisemissa, kuin toiselta planeetalta oleva näky!
Vaihtoasemalla Parikkalassa, samoin kuin IC -junassa johon siirrymme, on mahdollisuus tsekata arvon rouvaa lähiettäisyydeltä...
Siis tämäkö on joskus tepastellut Milanon catwalkeillakin?
Jaaha...
Erityistä huomiota herättää henkilön istuminen IC -junan ensimmäisessä luokassa.
Vaikka firma - Saimaan Luontomatkailu Oy - on viimeisten tilinpäätöstietojen mukaan edelleenkin raskaasti tappiollinen.
Tosin n. 700 000 euron tappio on "kutistunut" n. 400 000 euroon, mutta silti.
Päätähuimaavan tappiollista toimintaa, tuo Saimi Hoyer-Nousiaisen hotellinpito!
Mutta ekassa luokassa pitää tämänkin julkimon vaan körötellä...
Mitäköhän velkojat ovat moisesta mieltä?
Olis kiva tietää...
(Kajaanissa 16.5.2019)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttejani netistä!
Seuraavana päivänä
Kas vaan, mitä täältä IltaSanomista löytyykään!
Fotoja julkkiksista jossakin muotinäytöksessä, Helsingin hulinoissa. Ja kukas tuossa kireästi "hymyileekään", ellei samainen Hoyer-Nousiainen.
Ahaa! Siis siksi se reissasi Helsinkiin sieltä Punkaharjulta.
Tämä - oman kertomansa mukaan - luonnonystävä ja -suojelija.
Hmmmmmm...
Näin kertoo juorutoimittaja Rita Tainolan jutun kuvateksti:
"Olen elämässäni nyt hyvässä paikassa ja parisuhde kukoistaa", Punkaharjulta muotinäytökseen saapunut hotelliyrittäjä Saimi Hoyer iloitsee.
Häh?
"Hyvässä paikassa..."?
Firma tahkoaa satojen tonnien tappiot per vuosi.
"Parisuhde kukoistaa..."? - eikös tuo juuri eronnut, rähäkän jälkeen.
Ex -aviopuolison sukunimi näkyy kuitenkin vielä kelpaavan.
(Tallinnassa 17.5.2019)
ArcticParadise.fi
Pitkäs - Tommin postikorttikauuppa netissä - myös kuvia Punkaharjulta!
Päivitys 14.2.2021
Tuli fillaroitua iltapäivällä ohi, tuosta Punkarjun Valtionhotellista. Siis nykyinen "Hotelli Punkaharju".
Harjun Portin mainion ja lounaan jälkeen, tänne Kruunupuistoon nettiin taivaltaessa.
Tänään Harjun Portissa oli härkää ja kermaperunoita, vain 13,90, vaikka on sunnuntai.
Arkisin lounas kustantaa vain 10,80.
Noutopöytä!
Ja kun saa kymmenen leimaa korttiin, onkin 11. lounas sitten ilmainen!
Kruunupuistossa kun käy lounaalla tai kahvilla tms., voi samalla hyödyntää tätä kolmannen kerroksen nettihuonetta.
Niin, ja tänne tulevat lehdetkin, vapaasti alalerran seurusteluhuoneessa luettaviksi.
Kaunis, aurinkoinen talvipäivä.
Harjun Portissa oli isohko joukko asiakkaita Ystävänpäivä -lounaalla, kokonaisia perheitäkin.
Hotelli Punkaharju sensijaan oli kiinni. Lappu ovella.
Sisältä kuului tuttu ääni.
Kova-äänisesti jakeli määräyksiä.
Isohko paku oli parkissa pihalla.
Rekkari: ART - 1.
Helppo arvata, kenelle kuuluu.😏...
Vilkaistaanpa tämän Saimi Hoyer-Nousiaisen hotellin taloustietoja:
Tappio 2017: 692.000,-
Tappio 2018: 440.000,-
Tappio 2019: 304.000,-
Tappio 20202: 339.000,-
Hotelli Punkaharjun kumulatiiviset tappiot neljän viimeiset tilikauden ajalta:
Yht. 1.775.000,- euroa. Lähde: Finder
Huh-huh!
Mutta toisaalta...
Saimihan tekee paljon puhujakeikkoja ympäri Suomea - teemana "Yrittäjyys"....
Tottahan toki!
Pitäisiköhän mennä kuuntelemaan?
Paljoinkohan tuo tarjoamansa "sisältö" maksaisi?
😏
(Punkaharjulla 14.2.2021)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttituotantoani netistä.
Vastuullisesti, ympäristöystävällisesti.
Juuri Sinulle, Nainen!
