Männä viikolla Maestromme suvaitsi saitillaan ilmoittaa tulevasta näyttelystään Galleria Laurassa, Pikku Roballa.
Avajaiset 5.2.2016.
Teemana: Nuo kyseisen taisteli... siis taiteilijan tuotannossa esimerkiksi Hymy lehden palstoilla niin tutuiksi tulleet: Kivet!
Tätä on odotettu!
Kauan vaiennut Mestari palaa kehiin!
"Kivet kummat ja vielä kummemmat" kuuluu näyttelyn mielikuvitusta kiihoittava motto.
Hmmmm....
Lupaavaa...
Rajua settiä lienee lupa odottaa - valokuvia erikoisista kivistä Risto Räppääjän vuosikymmenien mittaisen Suomi -vaelluksen varrelta...
Tuo näyttely on nähtävä!
Pakko!
Ihan pakko!
Kyllä pääkaupungin kulttuuriyleisöä nyt hemmotellaan!
Juuri kun pääsimme tokenemaan viime kuun lopussa päättyneen Ateneumin Henry Cartier-Bresson -näyttelyn annista, ilmaantuukin yllättäen tämmöinen kattaus unohtuneen ja syrjityn Mestarin valokuvataidetta!
Herkkua!
...
Niin, erikoisista kivistä on siis kymysys... Suomen Luonnon Ihmeitä!
Louneman taiteellisen tuotannon kaksi toista pääteemaa - väkkäräiset puunrungot ja suuret muurahaispesät - jäänevät siis odottamaan seuraavaa näyttelyä?
Hienoa, ettei pajatso tyhjene kerralla!
Rohkenemme toivoa sitäkin, että tyypillisen Lounema -aiheen "Oikorata Kerava-Lahti" materiaali sekin jossakin vaiheessa ripustetaan näytille. Varmaankin kunnollisesti suureen formaattiin vedostettuna tuokin matsku pääsisi parhaiten oikeuksiinsa.
...
Niin, eikä Lounema olisi Lounema, ellei saitin näyttelyilmoituksessa olisi taas tuota tyypillistä listaa erilaisista kansainvälisistä kokoelmista ja julkaisuista, joissa tämän MestariValokuvaaja-Instituution tuotantoa olisi edustettuna.
Harmi vaan, että kun joku vuosi sitten tuli Louneman silloista saavutusten listaa käytyä läpi, tuli tulokseksi nk. "vesiperä": No Results!
Mutta mitäpä tuosta. Älkäämme sortuko pikkusieluisuuteen. Riittäköön, että räpsijän "kansainvälinen maine" on henkilölle itselleen kristallinkirkasta!
Henkilölle näyttää olevan tärkeätä "paaluttaa" oma roolinsa ei ainoastaan suomalaisen valokuvauksen kentässä, vaan saman tien koko kansainvälisessä taide -skenessä.
Toivokaamme, että näyttelyyn saapuisi myös joitakin noista marttyyri -Louneman monikymmenvuotisen taipaleen vastustajista, Valtionhallinnon Kylddyyri-Byrokraateista.
Jotta Oikeus vihdoinkin - ennen kuin se on liian myöhäistä - voittaisi, ja Yksinäisen Hahmon Ritarillemmekin myönnettäisiin edes jonkinlainen tyypin niin kiivaasti kaipaama virallinen tunnustus valtiovallan taholta!
Hei herätys siellä Presidentinlinnassa! Ensi syksyn vieraslistaa sommitellessa!
Miten olisi Risto Louneman rehabilitointi?
Edes jonkinlainen tunnustus! Ettei kaikki olisi ollut turhaa!
(Hanko. Hotel Bulevard 12.2.2016)
Hanko,elokuu
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppiaasi verkossa
PÄIVITYS 9.3.2016
Tsekattu!
Eilen kotoa Tallinnasta Stadiin saavuttua tuli fillaroitua Pikku Robaa entisen leffateatteri Glorian ohi. Filon sai taas jättää jemmaan melkein kolmeksi viikoksi erääseen Albertinkadun klitsuun ennen tämän Thaimaan -lennon alkamista.
Louneman proggiksessa kehystysliike / Galleria Laurassa ei ollut yleisöä ainoatakaan.
Kiviä, kiviä, kiviä... Hui, kuinka kummallisia kiviä!
Juuri kuten arvata saattoi: Näpsäisy isosta kivenmöhkäleestä törröttämässä rantsussa. Huikeaa settiä!
Hoh-hoijaa...
Kemisti-valokuvataitelija-marttyyrimme näkyy yrittäneen korvata subject matterinsa mitättömyyttä tuolla eräänlaisella vääräväritekniikalla.
Se vaan, että tyyppi on vuosikymmeniä myöhässä.
Andy Warhol, muiden muassa, teki samaa jo 1960 -luvulla - paitsi että aiheena eivät olleet kivet, vaan Marilyn, Mao jne.
Samoin tekniikkaa käytti eräs tunnettu suomalainen valokuvaaja, jonka "vääräväritekniikalla" toteutetut Helsinki -kortit elävät eli ovat myynnissä vieläkin.
Mutta... Näyttelypaikkana toimivan kehystysliikkeen markkinointina tämä esillepano kylläkin toiminee. Täytyyhän kehysten sisällä olla jotakin! Täytettä seinille!
Taiteilija Lounemalle - joka on ilmoittanut että "hänen julkisia tekemisiään saa arvostella" - kyseessä lienee yritys jälleen kerran tavoitella sitä saamatta jäänyttä "julkista tunnustusta". Jonka "arvostuksen" puutteesta Lounema (s. 1939) on vuosikymmeniä marissut.
Viimeisen kierroksen epätoivoinen riuhtaisu... Tavoitteena oma henkilökohtainen ennätys.
Maakuntason piirimestaruus -kilipailussa.
Chiang Mai, Thailand 9.3.2016
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkokauppa
"Näyttelyarvioita"...
Tänään täällä Hangossa tuli - ihan uteliaisuudesta, ajan kuluksi - käytyä tsekkaamassa netistä, minkälaiset mahtoivat olla Louneman näyttelyn keräämät arviot.
No... niitä ei ole.
Omaani lukuunottamatta.
Valokuvatailteilija Risto Louneman kuvat kivistä eivät kiinnostaneet.
Miksi olisivatkaan.
Onhan pääkaupungin näyttelytarjontakin nykyisin niin ylenpalttisen runsas - valtaosin pelkkää paskaa, tietenkin - että ihme olisi ollut, jos Louneman kivet olisi edes jotenkin noteerattu.
Sivuutettiin maininnatta.
Mutta hei!
Tuossahan on Galleria Lauralta juttua (siis markkinointiaineistoa) avajaisista!
Näyttelyn avajaiset - harmaahapsisen yleisön keski-ikä ehkä70 vuotta - olivat kuulemma "menestys". Niinpä tietenkin.
Maestro itse pönöttää tuossa - Biitles -tukassaan - ottamassa kukkapuskaa vastaan maireasti hymyileviltä nk."huuhkaja-osaston" naisilta.
Kaunista. Kaunista.
Entäs tuo rouva tuossa Mestarin vieressä... Kyseessä täytyy olla Louneman pitkä-aikainen mielitietty, elämänkumppani Inari Lounema.
Entinen suhteellisen korkea -arvoinen virkanainen: Uudenmaan TE -keskuksen keksintöasiamies.
Varmaankin kunnollista palkkaa nauttinut, vuodesta 2008 jo hyvällä eläkkeellä.
Täytyy sanua, että tuossa suhteessa Lounema on kyllä ollut järkimies!
Eihän mikään ole ensiarvoisen tärkeämpää levottomassa free-lance -valokuvajaan duunissa pitkään toimivalle, kuin juuri taloudellinen back-up.
Onhan nuita toki muitakin, jotka ovat onnistuneet - mikäli sitä sanaa nyt voidaan voidaan käyttää - turvaamaan selustansa varakkaista lähtökohdista olevan tai hyväpalkkasen vaimon avulla.
Ensimmäisenä tuleepi mieleen tietty Sammallahden Pena. Pirkkohan (entinen matematiikan yksityisopettajani) on lähtöisin toimitusjohtajatason perheestä Westendin Mustikkatieltä, ja lisäksi vielä korkeasti koulutettu ja hyvässä virassa toiminut. Mikä sinänsä ei tosin estänyt Penttiä toimimasta apurahavetoisesti vuosikymmenien ajan.
Sitten Antti Leinonen.
Ellei muistini petä, kertoili taannoin jossakin haastiksessa että on aviksessa opettajanaisen kanssa. Loistavaa back-upia, jälleen, taloudellisesti epävarmassa luontokuvaus -skenessä toimivalle!
Siihen sitten vielä vuosikymmenien apurahoitus -putki päälle, ja viimeksi tuo himoittu valtion taiteilija-eläke, vuonna 2014. Avot!
"Täytyy olla kiitollinen apurahoista. Se, että olen voinut keskittyä ahmoihin näin täysipainoisesti, on ihan seurausta niistä". - Antti Leinonen Lähde: Luontokuva 5/2006, julkaistu Tuomo Björkstenin blogissa:
www.bjorksten.fi
Apurahakuvaaja mikä apurahakuvaaja.
Antti Leinosesta löytyy muuten mainiota juttua toimittaja Mikko Niskasaaren blogista.
Niskasaaren mukaan hän olisi joutunut raivoisaan painiotteluun luontokuvaaja Leinosen kanssa jossakin Oulujärven saaressa.
Niskasaari esittelee blogissaan kuvaa käsivarrestaan, johon oli kertoman mukaan jäänyt pysyvästi ahmakuvaaja Leinosen puremisesta arvet...
Google -haku: Mikko Niskasaari Antti Leinonen
Hauskaa lukemista! Suositellaan!
Näin Niskasaari:
"Hän (Antti Leinonen) hyökkäsi kimppuuni, pääsi iskemään tai lyömään takaapäin. Suistuin järveen. Pääsin sieltä pois uhkaamalla Leinosta kaasuaseella. Örisevä ahmakuvaaja perääntyi".
"Aamulla 17.7. Leinonen kiihdytti itsensä uuteen raivoon. Hän hyökkäsi kimppuuni silmittömästi nyrkeillä hakaten. Hän hyökkäsi kerta toisensa jälkeen. Siinä oli tappamisen makua. Sain välillä Leinosen pään puristusotteeseen käsivarsien väliin - ja hän iski hampaansa kyynärvarteeni ahman vimmalla. Lopulta onnistuin sumuttamaan pippurikaasua kuvaajan silmille".
Ohhoh! Nykyisessä luontokuvauksessahan näkyy käytettävän välillä rajujakin otteita!
Itse olen aina arvostanut tuon Leinosen toimintaa sen taannoisen Hannu Hautalan kuvamanipulaatio -skandaalin yhteydessä. Kun Hautala jäi nk. "rysän päältä kiinni".
Leinonenhan kirjoitti Hautalan suhmuroinneista Luontokuva -lehteen jutun otsikolla "Miksi huijaat, Hannu Hautala?".
Suomen oloissa, missä kaikki pyritään "lakaisemaan maton alle", varsin suoraselkäistä toimintaa!
Apropoo, fotareista puheenollen...
TEEMAlta tuli se proggis Caj Bremer - valokuvaaja.
Jälleen kerran tämä valokuvaajasuuruus yritti puhdistaa mainettaan 60 -luvun VIIKKO-SANOMIEN törkyjournalisminsa takia.
Tuo karsea juttu jostakin keskisuomalaisesta köyhälistöperheestä: "TÄMÄ ON KÖYHYYDEN KEHTO".
Perhe sydämistyi pahasti - jopa niin paljon, että emäntä kiersi kylältä vähillä rahoillaan ostamassa kaikki VIIKKO-SANOMAT pois.
Bremer yrittää edelleen puolustautua, että "toimitus kehitti otsikon". Niin, niin...
Me jotka olemme 60 -luvun eläneet ja joille syrjäseutujen asukkien silloiset elinolosuhteet ovat vielä muistissa, tiedämme kyllä miten raju kontrasti tuollainen on. Kun "Piäkaupunnista" arvoisa Herra Toimittaja ja tämän niinikään hällssingforssilainen Fotograf astuvat sisään sisäsuomalaiseen tölliin revittelemään sensaatiota.
Varsinaista sosiaalipornoa.
Tirkistelyä - kuten 60 -luvulla tavattiin sanoa - nk. "Siirtomaa -Suomeen".
Eikä se selittelemällä vieläkään muuksi muutu. Vaikka olisi kuinka joviaali halailija.
Hyväksikäyttöä mikä hyväksikäyttöä.
Yhdessäkin kuvassa paljaspeppuinen tyttölapsi piirtelee fotografin anteliaasti lahjoittamalla lyijykynällä ja paperiarkilla. Bremerin mukaan piirtelyä kesti tunteja. Olivat mökkikurjalistolle niin haluttua ja harvinaista herkkua: Yksi lyijykynä ja paperiarkki!
Vähän niinkuin Lyndon B. Johnson vuonna 1963 Suomen -vierailullaan nakkeli ympärilleen tuliaisiksi kuulakärkikyniä.
Eipä silti, kyllä Bremerin pitkään, vuosikymmenien mittaiseen uraan hyvääkin settiä mahtuu.
Pidän kovasti mustavalkoisesta kuvasta Laatokalta 1960 -luvulta. Lähikuva, jossa kaksi tummaa kaunotarta veneessä tukat hulmuten. Ihan klassikko.
Toisaalta onhan hänellä ollut noita maksajiakin reissuilleen...
Ja todettava toki on, että lehtivalokuvaajana Caj Bremer on tasoltaan ollut aivan toista luokkaa kuin vaikkapa Kalle Kultala ja Seppo Saves. Nämä niinikään aikanaan sangen kuuluisat nimet.
Puhumattakaan tuosta ylihypetetystä Hannes Heikura -vainaasta. Niin tuskaista, niin tuskaista - kuten oli kuvaaja itsekin. - R.I.P.
Samassa proggiksessa Guest Starina tuo paljon hypetetty naisvalokuvaaja, Meeri Koutaniemi.
Hänhän pääsi kuuluisaksi roisilla kuvillaan naisten ympärileikkauksesta Afrikassa. Sitähän on nyt niiiiin muodikasta kauhistella ja vastustaa.
Kumma juttu vaan, että viime viikolla BBC:n HardTalk-ohjelmassa Steven Sackurin vieraana oli musta nainen Afrikasta, nykyisin USAssa asuva, joka tavattoman intelligentistä puolusti tuota käytäntöä: "Osa afrikkalaista kulttuuria", "terveellistä" jne.
Hänelle itselleen toimenpide oli suoritettu.
Tosi hillitysti esiintyi, tyylikkäästi.
Sensijaan ohjelman opponentti, niinikään musta nainen, oli varsinainen raivopää. Ei antanut suunvuoroa edes haastattelijalle.
Mutta niinhän se menee, että nuo "hyvät ihmiset" ovat nykyisin niitä kaikkein agressiivisimpia. Asiassa kuin asiassa.
Eikä tuostakaan ympärileikkaus -teemasta ainakaan Härmään mahdu nykyisin kuin yksi Totuus. Eikös niin?
Muuten Afrikassa kyseistä operaatiota kutsutaan kuulemma "kaunistamiseksi"...
Sitten samassa ohjelmassa vilahtaa Bremerin poika, niinikään valokuvaaja Stefan Bremer.
Piti oikein netistä tsekata, mitä hän mahtaa nykyisin puuhata.
Pitihän se arvata!
Pakulaisteemaa pukkaa!
Selvä! Suvakki mikä suvakki.
Varmaan hyvät kylddyyriapurahat ovat jaossa tuollaiseen touhuun!
Se "vasemmistolainen kulttuurieliitti"...
Elelee surullisenkuuluisassa punavihreässä kuplassaan.
Niin, niin... Ne valokuvaajat...
Oma suosikkini suomalaisista on parikymmentä vuotta ollut Markku Tano, legendaarinen Koli -kuvaaja.
Meillä on Markun kanssa erityissuhde, koska ikäeroa on yksi (1) päivä.
Markkua oli jo 90 -luvulla mukava tavata Kolilla. Joskun Paimentuvassa majoittumassa, joskus jossakin Kolin vaarojen kuvauspaikoilla, kerran Petkeljärvelläkin.
Sekin syyskuinen täyskuu -ilta, jolloin patikoimme yhdessä Ukko-Kolilta Mäkrävaaralle, oli vallan mainio.
Mukava, vaatimaton mies. Ahkera, kova työmoraali, oma "ääni" (jos nyt valokuvauksen yhteydessä sanaa "ääni" voi käyttää.
Mutta ei ole Markkua näkynyt vuosiin. Kotisivut päivittämättä 24.5.2010 lähtien. Muuttanut Pohjois-Karjalasta takaisin Hämeeseensä.
Rajua on ajan riento. Kokonaiset ammatit katoavat.
Ja kuinka massiivisen työpanoksen Markkukin antoi, ja miten mittavat olivat hänen investointinsa digiin, kotisivuihin jne.
Jos ei Markku - tuolla panostuksella - pärjännyt, niin... Sitten ei pärjää kukaan!
Onneksi en koskaan alkanut valokuvaajaksi! Onneksi en koskaan siirtynyt digiin!
Pystyyköhän kukaan Suomessa elättämään itsensä puhtaasti luontokuvauksella?
Lassi Rautiainenkin näkyy työllistävän puoli sukuaan siellä Kainuussa karhujen "piilokoju" -safareilla.
Sehän se on sitä ekologiaa, luonnonsuojelua, kun Belgiasta ja muualta lennetään Kajjjaaniin suihkukoneilla suurpetokuvauksiin.
Siitä vaan sitten maastureilla Kuhmon mehtiin, ja hyvin varustettuihin "piilo" kojuihin kytikselle. Raskaan kaluston kanssa, odottamaan koska karhut ja sudet hiippailevat heille järjestettyjen herkkupalojen kimppuun...
Hintaa reissuille kertynee nelinumeroisia summia.
Teemasta "valokuvaus" tulee vielä mieleen nimi L. Ron Hubbard.
Häneltä on peräisin tämä:
"Jos haluat rikkaaksi, perusta kirkko. Jos haluat upporikkaaksi, perusta uskonto!"
Kyseinen Scientologia -kirkon perustajahan oli alkuperäiseltä ammatiltaan nimenomaan valokuvaaja.
Olisi mielenkiintoista nähdä hänen kuviaan! Mistäköhän niitä löytyisi?
Mutta mihinkäs jäimmekään alkuperäisestä teemastamme, valokuvataiteilija Risto Louneman näyttelystä...?
Niin...Hyvä, että Lounema toi julkisuuteen tuon parisuhteensa.
Kaunista, kaunista.
Näinä levottomina aikoina, kun ihmiset koko ajan vaan eroavat, jotakin pysyvää silti on: Risto Louneman avioliitto, näköjään!
Herkkää, herkkää.
Tässä on siis Louneman muusa - monikymmenvuotisen avioliiton toinen osapuoli.
Mutta kunnioittakaamme toki avioliitto-instituutiota!
Jättäkäämme siis tässä yhteydessä mainitsematta nuo pari varsin osuvaa avioliittoa koskevaa mietelmää:
"Avioliitto on Rakkauden hauta".
"Avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen".
Ilman muuta! Ei missään nimessä!
Älkäämme repostelko Risto Louneman avioliittoa, tuota julkisuuteen tuomaansa kai kohta kahdeksankymppistä vaimoaan!
Sitäpaitsi eihän vanhusseksi (if any) muutenkaan ole mitenkään kiinnostava topikki - päinvastoin.
Alkaa etomaan pelkkä ajatuskin - YÖK!
Hyi he-le-vet-ti!
Meinaa laatta lentää!
...
The Greater the Truth,
The Greater the Libel!
(Hanko, Hotel Bulevard 3.4.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppa netissä!
Avajaiset 5.2.2016.
Teemana: Nuo kyseisen taisteli... siis taiteilijan tuotannossa esimerkiksi Hymy lehden palstoilla niin tutuiksi tulleet: Kivet!
Tätä on odotettu!
Kauan vaiennut Mestari palaa kehiin!
"Kivet kummat ja vielä kummemmat" kuuluu näyttelyn mielikuvitusta kiihoittava motto.
Hmmmm....
Lupaavaa...
Rajua settiä lienee lupa odottaa - valokuvia erikoisista kivistä Risto Räppääjän vuosikymmenien mittaisen Suomi -vaelluksen varrelta...
Tuo näyttely on nähtävä!
Pakko!
Ihan pakko!
Kyllä pääkaupungin kulttuuriyleisöä nyt hemmotellaan!
Juuri kun pääsimme tokenemaan viime kuun lopussa päättyneen Ateneumin Henry Cartier-Bresson -näyttelyn annista, ilmaantuukin yllättäen tämmöinen kattaus unohtuneen ja syrjityn Mestarin valokuvataidetta!
Herkkua!
...
Niin, erikoisista kivistä on siis kymysys... Suomen Luonnon Ihmeitä!
Louneman taiteellisen tuotannon kaksi toista pääteemaa - väkkäräiset puunrungot ja suuret muurahaispesät - jäänevät siis odottamaan seuraavaa näyttelyä?
Hienoa, ettei pajatso tyhjene kerralla!
Rohkenemme toivoa sitäkin, että tyypillisen Lounema -aiheen "Oikorata Kerava-Lahti" materiaali sekin jossakin vaiheessa ripustetaan näytille. Varmaankin kunnollisesti suureen formaattiin vedostettuna tuokin matsku pääsisi parhaiten oikeuksiinsa.
...
Niin, eikä Lounema olisi Lounema, ellei saitin näyttelyilmoituksessa olisi taas tuota tyypillistä listaa erilaisista kansainvälisistä kokoelmista ja julkaisuista, joissa tämän MestariValokuvaaja-Instituution tuotantoa olisi edustettuna.
Harmi vaan, että kun joku vuosi sitten tuli Louneman silloista saavutusten listaa käytyä läpi, tuli tulokseksi nk. "vesiperä": No Results!
Mutta mitäpä tuosta. Älkäämme sortuko pikkusieluisuuteen. Riittäköön, että räpsijän "kansainvälinen maine" on henkilölle itselleen kristallinkirkasta!
Henkilölle näyttää olevan tärkeätä "paaluttaa" oma roolinsa ei ainoastaan suomalaisen valokuvauksen kentässä, vaan saman tien koko kansainvälisessä taide -skenessä.
Toivokaamme, että näyttelyyn saapuisi myös joitakin noista marttyyri -Louneman monikymmenvuotisen taipaleen vastustajista, Valtionhallinnon Kylddyyri-Byrokraateista.
Jotta Oikeus vihdoinkin - ennen kuin se on liian myöhäistä - voittaisi, ja Yksinäisen Hahmon Ritarillemmekin myönnettäisiin edes jonkinlainen tyypin niin kiivaasti kaipaama virallinen tunnustus valtiovallan taholta!
Hei herätys siellä Presidentinlinnassa! Ensi syksyn vieraslistaa sommitellessa!
Miten olisi Risto Louneman rehabilitointi?
Edes jonkinlainen tunnustus! Ettei kaikki olisi ollut turhaa!
(Hanko. Hotel Bulevard 12.2.2016)
Hanko,elokuu
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppiaasi verkossa
PÄIVITYS 9.3.2016
Tsekattu!
Eilen kotoa Tallinnasta Stadiin saavuttua tuli fillaroitua Pikku Robaa entisen leffateatteri Glorian ohi. Filon sai taas jättää jemmaan melkein kolmeksi viikoksi erääseen Albertinkadun klitsuun ennen tämän Thaimaan -lennon alkamista.
Louneman proggiksessa kehystysliike / Galleria Laurassa ei ollut yleisöä ainoatakaan.
Kiviä, kiviä, kiviä... Hui, kuinka kummallisia kiviä!
Juuri kuten arvata saattoi: Näpsäisy isosta kivenmöhkäleestä törröttämässä rantsussa. Huikeaa settiä!
Hoh-hoijaa...
Kemisti-valokuvataitelija-marttyyrimme näkyy yrittäneen korvata subject matterinsa mitättömyyttä tuolla eräänlaisella vääräväritekniikalla.
Se vaan, että tyyppi on vuosikymmeniä myöhässä.
Andy Warhol, muiden muassa, teki samaa jo 1960 -luvulla - paitsi että aiheena eivät olleet kivet, vaan Marilyn, Mao jne.
Samoin tekniikkaa käytti eräs tunnettu suomalainen valokuvaaja, jonka "vääräväritekniikalla" toteutetut Helsinki -kortit elävät eli ovat myynnissä vieläkin.
Mutta... Näyttelypaikkana toimivan kehystysliikkeen markkinointina tämä esillepano kylläkin toiminee. Täytyyhän kehysten sisällä olla jotakin! Täytettä seinille!
Taiteilija Lounemalle - joka on ilmoittanut että "hänen julkisia tekemisiään saa arvostella" - kyseessä lienee yritys jälleen kerran tavoitella sitä saamatta jäänyttä "julkista tunnustusta". Jonka "arvostuksen" puutteesta Lounema (s. 1939) on vuosikymmeniä marissut.
Viimeisen kierroksen epätoivoinen riuhtaisu... Tavoitteena oma henkilökohtainen ennätys.
Maakuntason piirimestaruus -kilipailussa.
Chiang Mai, Thailand 9.3.2016
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkokauppa
"Näyttelyarvioita"...
Tänään täällä Hangossa tuli - ihan uteliaisuudesta, ajan kuluksi - käytyä tsekkaamassa netistä, minkälaiset mahtoivat olla Louneman näyttelyn keräämät arviot.
No... niitä ei ole.
Omaani lukuunottamatta.
Valokuvatailteilija Risto Louneman kuvat kivistä eivät kiinnostaneet.
Miksi olisivatkaan.
Onhan pääkaupungin näyttelytarjontakin nykyisin niin ylenpalttisen runsas - valtaosin pelkkää paskaa, tietenkin - että ihme olisi ollut, jos Louneman kivet olisi edes jotenkin noteerattu.
Sivuutettiin maininnatta.
Mutta hei!
Tuossahan on Galleria Lauralta juttua (siis markkinointiaineistoa) avajaisista!
Näyttelyn avajaiset - harmaahapsisen yleisön keski-ikä ehkä70 vuotta - olivat kuulemma "menestys". Niinpä tietenkin.
Maestro itse pönöttää tuossa - Biitles -tukassaan - ottamassa kukkapuskaa vastaan maireasti hymyileviltä nk."huuhkaja-osaston" naisilta.
Kaunista. Kaunista.
Entäs tuo rouva tuossa Mestarin vieressä... Kyseessä täytyy olla Louneman pitkä-aikainen mielitietty, elämänkumppani Inari Lounema.
Entinen suhteellisen korkea -arvoinen virkanainen: Uudenmaan TE -keskuksen keksintöasiamies.
Varmaankin kunnollista palkkaa nauttinut, vuodesta 2008 jo hyvällä eläkkeellä.
Täytyy sanua, että tuossa suhteessa Lounema on kyllä ollut järkimies!
Eihän mikään ole ensiarvoisen tärkeämpää levottomassa free-lance -valokuvajaan duunissa pitkään toimivalle, kuin juuri taloudellinen back-up.
Onhan nuita toki muitakin, jotka ovat onnistuneet - mikäli sitä sanaa nyt voidaan voidaan käyttää - turvaamaan selustansa varakkaista lähtökohdista olevan tai hyväpalkkasen vaimon avulla.
Ensimmäisenä tuleepi mieleen tietty Sammallahden Pena. Pirkkohan (entinen matematiikan yksityisopettajani) on lähtöisin toimitusjohtajatason perheestä Westendin Mustikkatieltä, ja lisäksi vielä korkeasti koulutettu ja hyvässä virassa toiminut. Mikä sinänsä ei tosin estänyt Penttiä toimimasta apurahavetoisesti vuosikymmenien ajan.
Sitten Antti Leinonen.
Ellei muistini petä, kertoili taannoin jossakin haastiksessa että on aviksessa opettajanaisen kanssa. Loistavaa back-upia, jälleen, taloudellisesti epävarmassa luontokuvaus -skenessä toimivalle!
Siihen sitten vielä vuosikymmenien apurahoitus -putki päälle, ja viimeksi tuo himoittu valtion taiteilija-eläke, vuonna 2014. Avot!
"Täytyy olla kiitollinen apurahoista. Se, että olen voinut keskittyä ahmoihin näin täysipainoisesti, on ihan seurausta niistä". - Antti Leinonen Lähde: Luontokuva 5/2006, julkaistu Tuomo Björkstenin blogissa:
www.bjorksten.fi
Apurahakuvaaja mikä apurahakuvaaja.
Antti Leinosesta löytyy muuten mainiota juttua toimittaja Mikko Niskasaaren blogista.
Niskasaaren mukaan hän olisi joutunut raivoisaan painiotteluun luontokuvaaja Leinosen kanssa jossakin Oulujärven saaressa.
Niskasaari esittelee blogissaan kuvaa käsivarrestaan, johon oli kertoman mukaan jäänyt pysyvästi ahmakuvaaja Leinosen puremisesta arvet...
Google -haku: Mikko Niskasaari Antti Leinonen
Hauskaa lukemista! Suositellaan!
Näin Niskasaari:
"Hän (Antti Leinonen) hyökkäsi kimppuuni, pääsi iskemään tai lyömään takaapäin. Suistuin järveen. Pääsin sieltä pois uhkaamalla Leinosta kaasuaseella. Örisevä ahmakuvaaja perääntyi".
"Aamulla 17.7. Leinonen kiihdytti itsensä uuteen raivoon. Hän hyökkäsi kimppuuni silmittömästi nyrkeillä hakaten. Hän hyökkäsi kerta toisensa jälkeen. Siinä oli tappamisen makua. Sain välillä Leinosen pään puristusotteeseen käsivarsien väliin - ja hän iski hampaansa kyynärvarteeni ahman vimmalla. Lopulta onnistuin sumuttamaan pippurikaasua kuvaajan silmille".
Ohhoh! Nykyisessä luontokuvauksessahan näkyy käytettävän välillä rajujakin otteita!
Itse olen aina arvostanut tuon Leinosen toimintaa sen taannoisen Hannu Hautalan kuvamanipulaatio -skandaalin yhteydessä. Kun Hautala jäi nk. "rysän päältä kiinni".
Leinonenhan kirjoitti Hautalan suhmuroinneista Luontokuva -lehteen jutun otsikolla "Miksi huijaat, Hannu Hautala?".
Suomen oloissa, missä kaikki pyritään "lakaisemaan maton alle", varsin suoraselkäistä toimintaa!
Apropoo, fotareista puheenollen...
TEEMAlta tuli se proggis Caj Bremer - valokuvaaja.
Jälleen kerran tämä valokuvaajasuuruus yritti puhdistaa mainettaan 60 -luvun VIIKKO-SANOMIEN törkyjournalisminsa takia.
Tuo karsea juttu jostakin keskisuomalaisesta köyhälistöperheestä: "TÄMÄ ON KÖYHYYDEN KEHTO".
Perhe sydämistyi pahasti - jopa niin paljon, että emäntä kiersi kylältä vähillä rahoillaan ostamassa kaikki VIIKKO-SANOMAT pois.
Bremer yrittää edelleen puolustautua, että "toimitus kehitti otsikon". Niin, niin...
Me jotka olemme 60 -luvun eläneet ja joille syrjäseutujen asukkien silloiset elinolosuhteet ovat vielä muistissa, tiedämme kyllä miten raju kontrasti tuollainen on. Kun "Piäkaupunnista" arvoisa Herra Toimittaja ja tämän niinikään hällssingforssilainen Fotograf astuvat sisään sisäsuomalaiseen tölliin revittelemään sensaatiota.
Varsinaista sosiaalipornoa.
Tirkistelyä - kuten 60 -luvulla tavattiin sanoa - nk. "Siirtomaa -Suomeen".
Eikä se selittelemällä vieläkään muuksi muutu. Vaikka olisi kuinka joviaali halailija.
Hyväksikäyttöä mikä hyväksikäyttöä.
Yhdessäkin kuvassa paljaspeppuinen tyttölapsi piirtelee fotografin anteliaasti lahjoittamalla lyijykynällä ja paperiarkilla. Bremerin mukaan piirtelyä kesti tunteja. Olivat mökkikurjalistolle niin haluttua ja harvinaista herkkua: Yksi lyijykynä ja paperiarkki!
Vähän niinkuin Lyndon B. Johnson vuonna 1963 Suomen -vierailullaan nakkeli ympärilleen tuliaisiksi kuulakärkikyniä.
Eipä silti, kyllä Bremerin pitkään, vuosikymmenien mittaiseen uraan hyvääkin settiä mahtuu.
Pidän kovasti mustavalkoisesta kuvasta Laatokalta 1960 -luvulta. Lähikuva, jossa kaksi tummaa kaunotarta veneessä tukat hulmuten. Ihan klassikko.
Toisaalta onhan hänellä ollut noita maksajiakin reissuilleen...
Ja todettava toki on, että lehtivalokuvaajana Caj Bremer on tasoltaan ollut aivan toista luokkaa kuin vaikkapa Kalle Kultala ja Seppo Saves. Nämä niinikään aikanaan sangen kuuluisat nimet.
Puhumattakaan tuosta ylihypetetystä Hannes Heikura -vainaasta. Niin tuskaista, niin tuskaista - kuten oli kuvaaja itsekin. - R.I.P.
Samassa proggiksessa Guest Starina tuo paljon hypetetty naisvalokuvaaja, Meeri Koutaniemi.
Hänhän pääsi kuuluisaksi roisilla kuvillaan naisten ympärileikkauksesta Afrikassa. Sitähän on nyt niiiiin muodikasta kauhistella ja vastustaa.
Kumma juttu vaan, että viime viikolla BBC:n HardTalk-ohjelmassa Steven Sackurin vieraana oli musta nainen Afrikasta, nykyisin USAssa asuva, joka tavattoman intelligentistä puolusti tuota käytäntöä: "Osa afrikkalaista kulttuuria", "terveellistä" jne.
Hänelle itselleen toimenpide oli suoritettu.
Tosi hillitysti esiintyi, tyylikkäästi.
Sensijaan ohjelman opponentti, niinikään musta nainen, oli varsinainen raivopää. Ei antanut suunvuoroa edes haastattelijalle.
Mutta niinhän se menee, että nuo "hyvät ihmiset" ovat nykyisin niitä kaikkein agressiivisimpia. Asiassa kuin asiassa.
Eikä tuostakaan ympärileikkaus -teemasta ainakaan Härmään mahdu nykyisin kuin yksi Totuus. Eikös niin?
Muuten Afrikassa kyseistä operaatiota kutsutaan kuulemma "kaunistamiseksi"...
Sitten samassa ohjelmassa vilahtaa Bremerin poika, niinikään valokuvaaja Stefan Bremer.
Piti oikein netistä tsekata, mitä hän mahtaa nykyisin puuhata.
Pitihän se arvata!
Pakulaisteemaa pukkaa!
Selvä! Suvakki mikä suvakki.
Varmaan hyvät kylddyyriapurahat ovat jaossa tuollaiseen touhuun!
Se "vasemmistolainen kulttuurieliitti"...
Elelee surullisenkuuluisassa punavihreässä kuplassaan.
Niin, niin... Ne valokuvaajat...
Oma suosikkini suomalaisista on parikymmentä vuotta ollut Markku Tano, legendaarinen Koli -kuvaaja.
Meillä on Markun kanssa erityissuhde, koska ikäeroa on yksi (1) päivä.
Markkua oli jo 90 -luvulla mukava tavata Kolilla. Joskun Paimentuvassa majoittumassa, joskus jossakin Kolin vaarojen kuvauspaikoilla, kerran Petkeljärvelläkin.
Sekin syyskuinen täyskuu -ilta, jolloin patikoimme yhdessä Ukko-Kolilta Mäkrävaaralle, oli vallan mainio.
Mukava, vaatimaton mies. Ahkera, kova työmoraali, oma "ääni" (jos nyt valokuvauksen yhteydessä sanaa "ääni" voi käyttää.
Mutta ei ole Markkua näkynyt vuosiin. Kotisivut päivittämättä 24.5.2010 lähtien. Muuttanut Pohjois-Karjalasta takaisin Hämeeseensä.
Rajua on ajan riento. Kokonaiset ammatit katoavat.
Ja kuinka massiivisen työpanoksen Markkukin antoi, ja miten mittavat olivat hänen investointinsa digiin, kotisivuihin jne.
Jos ei Markku - tuolla panostuksella - pärjännyt, niin... Sitten ei pärjää kukaan!
Onneksi en koskaan alkanut valokuvaajaksi! Onneksi en koskaan siirtynyt digiin!
Pystyyköhän kukaan Suomessa elättämään itsensä puhtaasti luontokuvauksella?
Lassi Rautiainenkin näkyy työllistävän puoli sukuaan siellä Kainuussa karhujen "piilokoju" -safareilla.
Sehän se on sitä ekologiaa, luonnonsuojelua, kun Belgiasta ja muualta lennetään Kajjjaaniin suihkukoneilla suurpetokuvauksiin.
Siitä vaan sitten maastureilla Kuhmon mehtiin, ja hyvin varustettuihin "piilo" kojuihin kytikselle. Raskaan kaluston kanssa, odottamaan koska karhut ja sudet hiippailevat heille järjestettyjen herkkupalojen kimppuun...
Hintaa reissuille kertynee nelinumeroisia summia.
Teemasta "valokuvaus" tulee vielä mieleen nimi L. Ron Hubbard.
Häneltä on peräisin tämä:
"Jos haluat rikkaaksi, perusta kirkko. Jos haluat upporikkaaksi, perusta uskonto!"
Kyseinen Scientologia -kirkon perustajahan oli alkuperäiseltä ammatiltaan nimenomaan valokuvaaja.
Olisi mielenkiintoista nähdä hänen kuviaan! Mistäköhän niitä löytyisi?
Mutta mihinkäs jäimmekään alkuperäisestä teemastamme, valokuvataiteilija Risto Louneman näyttelystä...?
Niin...Hyvä, että Lounema toi julkisuuteen tuon parisuhteensa.
Kaunista, kaunista.
Näinä levottomina aikoina, kun ihmiset koko ajan vaan eroavat, jotakin pysyvää silti on: Risto Louneman avioliitto, näköjään!
Herkkää, herkkää.
Tässä on siis Louneman muusa - monikymmenvuotisen avioliiton toinen osapuoli.
Mutta kunnioittakaamme toki avioliitto-instituutiota!
Jättäkäämme siis tässä yhteydessä mainitsematta nuo pari varsin osuvaa avioliittoa koskevaa mietelmää:
"Avioliitto on Rakkauden hauta".
"Avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen".
Ilman muuta! Ei missään nimessä!
Älkäämme repostelko Risto Louneman avioliittoa, tuota julkisuuteen tuomaansa kai kohta kahdeksankymppistä vaimoaan!
Sitäpaitsi eihän vanhusseksi (if any) muutenkaan ole mitenkään kiinnostava topikki - päinvastoin.
Alkaa etomaan pelkkä ajatuskin - YÖK!
Hyi he-le-vet-ti!
Meinaa laatta lentää!
...
The Greater the Truth,
The Greater the Libel!
(Hanko, Hotel Bulevard 3.4.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppa netissä!
