26.7.2016

"Hiljainen kylätie...": Suomalaisia kuolevia paikkakuntia

(kesken)

Salla


Satun paikalle heinäkuussa, Salla -päivänä.

Fillarilla Sallatunturilta "keskustaan" (ennen puhuttiin "kirkonkylästä").

Tavallisesti niin hiljainen "keskusta" on kerrankin eloisa: Vuosittainen Salla -päivä.

Torilla joku äijä lukee korokkeella paperista puhetta.

Sallalla menee hänen mielestään vallan mainiosti. 

"Peruspalvelut" turvataan, hänen mukaansa. - Muuten naapurikunnassa Posiollahan viime talvena sosiaalitoimi terveyskeskuksineen yksityistettiin Coronaria Oy:lle. Tuloksena miljoonaluokan vuosittaiset säästöt. Varmaankin ainoa oikea liike - ja varsin ymmärrettävä, Posion jäykkääkin jäykemmässä terveyskeskuksessa kerran joku vuosi vierailleena. Se oli aivan painajaismainen paikka!   

Kysyn joltakin torilla seisoskelijalta, mikä mies tuo puhuja oikein on. Kuulemma kyseessä joku kunnanhallituksen edustaja.

Puhuja pääsee paperissaan kohtaan, jossa alkaa kehua Sallan matkailuelinkeinon erinomaista tilaa. 

Matkailijoita on hänen mukaansa tulossa enemmän kuin pystytään ottamaan.   

Tyyppi jatkaa, että "Holitei Klup" meinaa investoida Sallaan isosti.  


Diagnoosi: Perspektiivitön kylä


(Sallassa 26.7.2016)

ArcticParadise.fi

Postikorttejani netistä


Kannonkoski


Hieno viikko täällä Kannonkoskella takana.

Viisi yötä Piispalan leirikeskuksessa.

Ei olisi paremmin voinut mennä: Oma huone jossa telkku, kolme ateriaa päivässä, kuntosali, muutakin jumppaa, uintia, rantasaunaa, "kehonkoostumusmittauksen" tulokset melko hyvät...

Ihanat aurinkoiset elokuun ilmat. Vedet uintilämpöisiä.

Kuvaushommissa kävi kahtena päivänä todelliset onnenpotkaukset.

Kaiken kaikkiaan mainio jakso - ikävä että täytyy kohta lähteä pois. Mutta palaan asiaan - nyt kun tämä kohde on löytynyt. Sopivasti Sinisen Tien varrelta.

Tämä on meikäläiselle ennestään suhteellisen tuntematonta seutua, Keski-Suomea.

Tuo iso Kivijärvi osoittautui hämmästyttävän kirkasvetiseksi, kuin Lapissa ikään.

Silmiinpistävää on, että tämä on todellista syrjäseutua.

Matkailukuviot - Piispalaa lukuunottamasta - paljon paljon kehittymättömämmät kuin vaikkapa Lapissa - onneksi.


Lähes päivittäin tuli fillarilla käväistyä täällä Kannonkosken kylätaajamassa. Kirjaston nettiä käyttämässä.

Kaiken huippu, että kirjaston rouva osti tuohon tiskille - se on nyt tuossa näköetäisyydellä, kolmen metrin päässä - yhden kappaleen kuvateosta Ptkästen Parhaita - Opus 2. 

Vallan mainiota!

Myyntituloja 13 euroa. Käteisellä. 


Tuo kuittaa kaikki Kannonkoskelle tällä viikolla jättämäni matkailueurot:

- kaksi kahvia Ullan RuokaHuoltamossa à 1,70

- yksi kahvi erikoishintaan 1,- 

- K -kaupasta partavaahto (Pirkka -tuote) ja pari maustekurkkua yht. 2,40. 

Yhden kirjan myynnistä jäi em. kulujen jälkeen siis taskuun vielä  6,20!


Eikä siinä vielä kaikki.

Tuo "keskustan" huoltamo/ruokala, Ullan RuokaHuoltamo, tilasi myyntitelineellisen Opinel -linkkareita! Viikon kulut tulivat suurin piirtein katettua!


Entä mikä on Kannonkosken perspektiivi, noin pitemmässä juoksussa?

Wikipedian mukaan kunnassa olisi noin tuhatviisisataa asukasta nykyisin - se on noin puolet huippuvuosista.

Hiljainen on kylätie...

Maitotiloja jäljellä bussikuskin mukaan viisi kappaletta. Kaikki pientilat kuolleet pois. 


Ullan Ruokahuollosta sattui käteen komea värikuvaesite. Brosyyriin on satsattu.

Otteita:

"Kannonkoskella kaikki lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta ja opetusta turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä."

"Ekologisuus on kasvatuksessa oleellisessa osassa."

 "Kannonkoskella pääsee nauttimaan monipuolisesta kulttuurista niin tapahtumien kuin arkkitehtuurinkin myötä".

"Kuntalaisten arkea tuetaan tarpeen mukaan monipuolisilla tukitoimilla ja palveluilla".

"Turvallinen koti kaikille..."

"Keskeinen sijainti..."

...

""Vuosittain järjestetään pelimannitapahtuma mestaripelimanni Antti Vesterisen muistoksi."

"Lisäksi järjestetään runsaasti kaikille avoimia lauluiltoja, kesätansseja ja kuorotoimintaa."

"Kansalaisopiston kursseilla syntyy mm. taidokkaita käsitöitä, joista järjestetään muiden kädentaitojen ohella hienoja näyttelyitä."

"Uusi huippunopea ja toimintavarma valokuituverkko mahdollistaa etätyön tekemisen ja tehostaa työskentelyä. Tehokas valokuituverkko mahdollistaa myös aivan uusien yritysten ja toimialojen syntymisen Kannonkoskelle."

- Ohhoh!

Kannonkoskelle ei siis ainoastaan ole tulossa uusia yrityksiä, vaan samantien kokonaisia uusia toimialoja!

Sillä lailla!


Diagnoosi:

Käpykylä.


(Kannonkosken kirjastossa 18.8.2017)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien verkkokauppa 


Haapamäki

Tänään tuli tilaisuus - "kiitos" koronaviiruksen - vierailla Haapamäellä.

Paikallisjunalla Tampereelta.

Toki Haapamäen kautta on tullut junalla reissattua kymmeniä kertoja, Jyväskylä-Seinäjoki -reitillä. Tai toisinpäin.

Muttei koskaan aikuisena pysähdyttyä.


Haapamäki... 

Myyttinen Haapamäki. Haapamäen ennen niin vilkas rautatieasema. Junaliikenteen tärkeä solmukohta.

Kerran 60 -luvulla, matkalla "kesälapseksi" Pohjois-Hämeeseen, heräsin makuuvaunussa yöllä Haapamäen asemalla

Minkälaisia namuja ne makuuvaunut tuolloin olivatkaan! Ne vesipullot!

Ikkuna oli auki, väki purkautumassa asemaravintelista hämäläiseen kesäyöhön.

Sitä kuuntelin.

Tunnelma jäi mieleen - ikuisesti.


Eipä ollu tänään kuin muutama ihminen paikallisjunassa Haapamäelle. Hallitushan on katsonut viisaimmaksi laittaa Suomen nyt kiinni.

Omassa vaunussa sai olla ihan yksin.


Oriveden asemalla lastattiin pölleja vaunuihin!

Upeaa!

Niitä harvinaisia taloudellisen toiminnan elonmerkkejä mitä on viikkoihin näkynyt!


Haapamäen asemarakennus on upea.

Arkkitehti legendaarinen Bruno Granholm, 1897.

"Kansallisromanttista" tyyliä, puuleikkauksia.

Rakennus ollut toimettomana vuosikausia.


Edesmeenneen Matti Kassilan yksi viimeisimmistä elokuvista filmattiin näissä maisemissa: Kaikki pelissä (1994).

Kassilahan oli täkäläisiä.

Aikanaan se tuli nähtyä, meni Capitolissa.

Nuori Satu Silvo esitti säpäkän naintikohtauksen.

Olin näytöksessä tytön kanssa. Rähäkkään päätyi sekin ihmisuhde.

Kassilan leffan stoori itsessään heppoinen, mutta pätkässä oli muistaakseni hyvää miljöökuvausta - nimenomaan täältä Haapamäeltä.

Tämä on sitä varsinaista Suomea!


Veturipuisto aivan aseman vieressä.

Vanhoja höyryvetureita, vaunuja - ja pari semmoista 50 -luvun (?) sinistä "lättähattua".

Toinen hyvässä kunnossa, ja maalissa.


Juuri tuollaisella tein matkaa Seinäjoki - Vaasa -välillä elokuussa 1981, opiskelemaan.

No, valtaosin hukkaan heitettyä aikaa, tietty, tuo "opiskelu".

Mutta samalla reissulla olen vieläkin.


Täällä Haapamäellä asui aikoinaan satoja rautatieläisiä.

Onhan tuossa tuo vanha veturitallikin jäljellä.

Nyt - silenzio. 

Aseman lähitienoon talot enimmäkseen tyhjinä, ikkunatkin monissa säpäleinä.

Tuo yksi kerrostalokin näyttää ihan hiljaiselta. Piha täynnä romua.


Lähdetäänpä käymään asema-alueelta "keskustassa".

Kas, tuossa on pylväässä karttataulukin.

Matkaa "keskustaan" joitakin satoja metrejä.


Sale.

Muutamia tyhjiä liikehuoneistoja.

Rinnettä vähän ylöspäin, niin löytyy Apteekki sekä Ossuuspankki.

Hiljainen on kylätie.


Salessa pari autoa pihalla.

Yritän jututtaa kassaneitiä:

"Mitä Haapamäelle kuuluu?".

Vastaus: "Rauhallista".

Rauhallistapa hyvinnii!


Jätän Haapamäen Saleen matkailueuroja 4,18.

Kävipä tuuri, siellä oli Reissumies -leipiä "punalaputettuina" -30%.

Mukaan tulevat molemmat.

Tässähän tuli säästyä, kiitos Haapamäen -reissun!

Lisäksi Salesta löytyy maustekurkkuja semmoisesa tynnyrissä.

Noukin liemestä matka-eväiksi mukaan kolme.

Kas, näinä hysteerisinä korona -aikoina vielä myydään "irtona" maustekurkkuja!


Takaisin asemalle.

Sieltähän se juna takaisin Tampereelle jo Seinäjoelta tuleekin.


Alle tunnin kesti tutustuminen Haapamäkeen.


Tuomio:

Perspektiivitön kylä, yksi sadoista. 

Viimeisenä poistuva sammuttakoon valot. 


(Tampere 12.4.2020)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttieni nettikauppa


Valkeakoski


Takaisin Valkeakoskella!

Toki bussin kyydissä tästä on tullut mentyä läpi kymmeniä kertoja, mutta ilman pysähdystä.

Tänään tarjoutui hyvä sauma palata Valakeakoskelle - tuttuakin tutumpaa seutua kesältä 1970... Vai oliko se 1971...

Ikimuistoinen heinäkuu Mallasmäen kesälukiossa, Pälkäneellä.


Tampereen linja-autoasemalta Valakeakosken Liikenteen paikallisbussi.

Eläkeläislippu edullinen, vain .

Eikä fillaristakaan peritä maksua!


Valkeakoski.

Suoraan tätä kulahtanutta linja-autoasemaa vastapäätä tuo sama talo, jossa aikoinaa sijaitsi paikallinen Alko.

15 - 16 -vuotias meikäläinen käveli pokkana sisään punkkuostoksille - hyvällä menestyksellä.

Tästä samalta linjikseltä lähdimme Mallasmäen kesälukiosta Jari Terin kanssa "karkumatkalle" Stadiin.

Kesälukion opettaja, runoilija-toimittaja Osmo Jokinen tuli samalla bussilla.

Osmo osti linja-autoaseman kioskista varmaan kilon aikakauslehtiä.


No niin.

Tuossa vatapäätä kulahtanauytt linjista on tuo sama kulahtanut talo, josta hiippailin ostamaan 15 


Voipaalan "Taidekeskuksen" sivurakennuksessa kesänäyttely "Cerameca 2020".

Tämä aittarakennus on varmasti aikoinaan ollut tärkeä talousrakennus.

Täällä on tehty jotakin  järkevää. 

Nyt on järkevä toiminta muuttunut järkyttäväksi touhuksi. 

Tuota keramiikkaa kun katsoo:

Voi Herran tähden sentään!

Täyttä humbuugia.

Ei mitään käyttötarkoituksia moisilla härpäkkeillä ja "installaatioilla".

Toki kaiken tuon roskan kiljutaan olevan "Taidetta". 
 
Ja - Härmlandiassa kun ollaan - kaikki nuo turhat "artesaanit" ja "Taiteen maisterit" ponnekkaasti vaativat yhteiskuntaa maksamaa puuhastelunsa. 
 
Niin, ja tietty koko sosiaaliturva ja eläkkeet päälle! Toki!
 
 
Kas, onhan tuon roinan joukkoon eksynyt joku Anu Pentikinkin tekele.
 
No, hän sentään on tehnyt elämäntyönsä KÄYTTÖ keramiikan parissa - mutta vanhoilla päivillään on Anulla kova hinku olla niin taiteilijaa, niin taiteilijaa, että!








(Tampere 9.8.2020)

shop.ArcticParadise.fi

Luotettavaa, vastuullista ja mitä ihmisläheisintä postikorttikauppaa netissä!


Virrat