14.10.2020

Ylivieskan "uudistettu" rautatieasema: Järjenkäyttö (if any, VR?) loppui


No nyt on sitten päästy Ylivieskan rautatieasemallakin värkkäilemään ja sörkkimään. 

Kovasti olivat asemanseutua "kehittäneet".

Lopputuloksena katastrofi, tietty. 

Miten muuten voisi olla?

 

Tokihan miljuunien maansiirtokoneille täytyy yrittää vaikka väkisin löytää jotakin hommaa. 

Samoin ihmis -työvoimalle - olipa tarvetta tahi ei.

Älkäämme kuitenkaan alkako turhia kyselemään, kuka tämän hullutuksen maksaa...

Härmältähän ovat omat eväät syöty jo vuosia, vuosia sitten.

Syömävelalla mennään. 

Mutta se siitä - ei olla nyt ilonpillaajia! 

    

Semmoinen valtava tunneli rakennettu radan alta, Ylivieskan toiselta puolelta toiselle.

Rata-alue on menty aitaamaan. 

Erittäin tukevat metalliaidat.

Laiturille pitää siis pyörän kanssa mennä - hissillä. Kun ei laiturin kautta enää voi raiteitten yli "kiertää", täälläkään.

Kas kun "varmuuden vuoksi" on alhaalta tunnelista laiturille johtavista portaista "unohtunut" rakentaa ne tavanomaiset "liuskat".

Siis ne, millä pyörän ja raskaitten kassien roudaaminen tunnelista laiturille toisilla asemilla toimii.


Entäs hissi?

Ei oo todellista! 

Mutta onpas kuitenkin!

Hissitila on rakennettu noin kymmenen senttiä liian lyhyeksi.

Tavallinen ihan normikokoinen miesten polkupyörä ei mahdu Ylivieskan rautatieaseman hissiin!

Kaunista!

 

Sitten kun matkailijalla on muutama kassi, selkäreppu ja muutakin rompetta kuskattavana, onkin katastrofi valmis.

Kiva survoutua liian pieneen hissiin pyörän ja runsaitten kantamusten kanssa.

Muuta keinoa ei ole, kuin yrittäa saada fillaria semmoiseen omituiseen puoli-pystyasentoon.  

Melkoista taistelua!

 

Mitähän hissin suunnitelijat oikein ovat "miettineet" - jos mitään?  

 

Onneksi Härmässä on vielä joitakin rautatieasemia, joilla hissi/käytävä -hässäkän "kiertäminen" fillarilla on mahdollista.  

Esimerkiksi Parikkala.  

Sekä Karjaa.  

Kouvolakin, ainakin vielä viime talvena. 

Vaikka aitojen pystyttäminen onkin suunta. Ilman muuta.

Niin rautatieasemilla, kuin kaikkialla muuallakin.  

Sitä "turvallisuus" mantraa mumistessa. 

 

Karjaa jäi mieleen muutama vuosi sitten ihan painajaismaisena paikkana. Mitä hissiin tulee.

Kun Stadista Hankoon reissatessa vaihtoaikaa Karjaalta lähtevään paikallisjunaan on alle kymmenen minuuttia...

Jos erehtyy yrittämään hissin kautta...

Hissi on varattu!

Joku monilapsinen maahanmuut... siis maahantunkeutujaperhe siellä touhuaa.

Puolesta minuutista oli kiinni viimeiseen Hangon -stogeen ehtiminen!

 

Sen jälkeen onkin sitten tullut aina selitettyä kondarille tilanne, ja he ovat soittaneet Hangon -junan kuljettajalle, että odottaisivat.

Ja aina on tullut - vahingosta viisastuneena - fillarilla "kierrettyä" sieltä laiturin Helsingin -puoleisesta päästä.  


Ai niin...

Pietarsaaren rautatieasema "Pännäinen" on myöskin paha paikka. Siis nykyään, "uudistusten" jälkeen.

Kun sinnekin muutama vuosi sitten rakennetiin megalomaaninen uusi asemahässäkkä.

Hissi taisi kyllä olla fillarille tilava, mutta jos haluaa "kiertää" koko ongelman:

Laiturihässäkän "kiertämisestä'" tulee satojen metrien lenkki. 

Että pääsee takaisin asemarakennuksen puolelle.  


Miten asiakaskäynniltä Nivalasta takaisin Ylivieskaan ja sieltä eteenpäin Kempeleelle sitten rautatieasemalla kävi?


Sattui olemaan tuttu kondari Nivala - Ylivieska -osuudella.

Tarinoimme aiheesta - hän oli tarpeksi vanha ja kokenut ettei yrittänyt alkaa vänkäämään selvää asiaa. 

Myönsi koko katastrofin.

Soitti sitten etukäteen Ouluun menevälle junalle, että odottaisivat Nivalasta saapuvaa matkustajaa, jolla on hississä varmoja vaikeuksia. 

Näin tapahtuikin.

Koko pitkä IC -juna, matkustajia ehkä 100? 200?, odotti Ylivieskan rautatieasemalla yhtä yksinäistä pyörineen Nivalasta saapuvaa asiakasta. 

Onko järkee? 

    

Muuten sitten tuolla Ylivieska - Kempele -osuuden IC -junassa...

Se normaali taistelu fillarin asettamisesta siihen pikkuruiseen tilaan, joka joskus satojakin metrejä pitkissä IC v-junissa on polkupyörille suotu.

Kolme polkupyöräpaikkaa!

VR:n IC -junissahan on se maailman epäkäytännöllisin, ihmeellinen "teline" -systeemi, johon filo pitäisi "ohjeitten" mukaan asetella.

Kolikoilla toimiva absurdi hökötys.

Niin, ja pyöräpaikka on etukäteen varattava...

 Jne. jne. jne.


Niin, ja entäs sitten nuo InterCity -junien ovet?

Sitten kun juna on pysähtynyt asemalle ja se vihreä nappi syttyy... Mitä painamalla ovi aukeaa.

Joitakin sekuntteja pysyy ovi auki, näin on "harkittu parhaaksi".

Siinä kun sitten touhuaa ensin pyörää laiturille, ja sitten vielä useaita kasseja ja pusseja...

Oven automatiikka alkaa huutamaan varoitusta, jotta menee kiinni!

IC -junien normi pysähdys asemilla kestää yleensä parisen minsaaa, joskus ei sitäkään.

Aina pitää olla huolissaan, ettei osa tavaroista jää laiturille - ja matkailija itse poiskiitävän junan sisään!

Missään nimessä ei saa esimerkiksi jättää salkkua (sis. mm. lompakon, luottokortit - koko elämä) laiturille pyörän tankoon siksi aikaa kun itse vielä hoitaa loppuja matkatavaroita junasta ulos laiturille.

Varmuuden vuoksi: Salkku pitää aina olla olkapäillä (hihnassa), siltä varalta että tämä painajainen toteutuu.

Hyvin suunniteltu, VR!


Tästä pääsemmekin perusongelmaan:

InterCity -junien hankinta Härmään oli Iso Virhe.

Ne nyttemmin käytöstä poistetut 70/80 -lukujen Siniset Pikajunat olivat vallan mainioita!

Niillä olisi voitu toimia vielä pitkään, pitkään... 

Mutta kun piti alkaa värkkäilemään. 


Ei Härmä ole mikään tiheään kansoitettu Saksa, Hollanti tai Belgia, joka tarvitsisi tuollaisia kalliita, suurimman osan ajasta Suomessa lähes tyhjinä liikennöiviä  IC -hömpötyksiä!


Eikö fillarin kuljettamista VR:n IC -junissa saisi enää yhtään vaikeammaksi? 

 

Ai niin...

Hangon rautatieasemakin on "uudistettu".

Massivinen kulkukäytävä menty rakentamaan raiteitten alta.

Asema.-alue on pilattu. 

Takavuosina kun tuli usein yövyttyä legendaarisessa, nyt tyhjillään olevassa Park Innissä, ihan siinä raiteitten eteläpuolella...

Suora näkymä kulahtaneen Parki Innin yläkerran ikkunasta rautatieasemalle.

Joskus, tietyssä valaistuksessa...

Näkymä sellainen, että itse Bob Dylan olisi sen voinut ikuistaa johonkin noita rujonkauniista  tauluistaan.

Juuri tuontyyppistä hänellä on tuotannossaan. 

 

Poissa.

Pysyvästi poissa! 

 


 


                                               Ystävänpäivä    Waiting For A Friend

 

(Airport Hotel Vihiluoto, Kempele 14.10.2020)

shop.ArcticParadise.fi 

Erinomaisen vastuullsita ja ympäristöystävällista postikorttikauppaa.

Ja arvot kohillaan!

 Juuri Sinulle, Nainen...