22.2.2019

Retkikohde: Cascades d'Ouzoud -vesiputos, Marokko / Säästövinkki: Hedelmätiskien muovipussit / Kehnoa kosher -viiniä


Rakas lukija,

Tämän Marokossa syntyneen juttu -aihion kerkesimme kirjaamaan vasta yli vuosi kyseisen reissun jälkeen, Tampereella koronaa paossa 27.3.2020.


"We sit here stranded

Though we're all trying our best to deny it..."

- Bob Dylan: Visions of Johanna



Muistikuvat helmikuun 2019 reissusta tässä vaiheessa jo hatarahkoja.

Muutama asia jäi toki matkalta mieleen:

Antiikin roomalaisten tärkeän kaupungin, Volubilisin, rauniot tekivät vaikutukset. BIG TIME!

Siis todellakin.

Kohde sijaitsi maaseudulla, mitä kauneimmissa, avarissa maisemissa.

Hienosti olivat rakentaneet sinne kylpylänkin aikoinaan...


Bussimatkalla pysähdyimme tienposkessa, missä vuohet kiipeilivät puun oksilla.

Oli jännän näköistä touhua.

Vieressä tietenkin paikalliset yrittivät saada fotailusta jotakin korvausta.

Kuvat syntyivät, vieläpä erinomaisen hyvätkin.

Harmi vaan, ettei nuillekaan ole enää mitään käyttöä... "Markkinan" kadottua alta lähes kokoaan.

Ja se kiihtyy vaan - tämä korona -hässäkkä tulee jättämään jälkeensä "poltetun maan".






Bisse- ja vinkkusosasto, sitten...



Aika vaatimatonta tasoa nuo paikalliset nektarit.

Parasta niissä olivat etiketit.

Mutta toki nuokin mallasjuomat upposivat!


Tuohon kosher -viiniin tartuimme suurella kiinnostuksella, mitä korkeimmin odotuksiin.

Jotenkin olimme psyykanneet itsemme semmoisiin toiveisiin, että nimenomaan tästä marginaalituotteesta, Marokon ikivanhan juutalaisvähemmistön korsher -viinistä, löytyisi mieletön, vanha makupaletti.

Miten väärässä olimmekaan.

Ihan litkua.


Otsikossa mainittu vesiputous:

Hieno paikka.

Kerta kaikkiaan.

Putouksen alta löytyi sitten vielä - kuten olimme arvellutkin - pieniä altaita, jossa käydä tsimmaamassa.

Ihan Superia!


Niin, ja bussissa putoukselle sattui naapuriksi kuopiolainen eläkkeellä oleva linja-autonkuljettaja rouvineen.

Mukavaa juttuseuraa. Savolaisia kun olivat.

Kaverilta tuli sitäpaitsi ihan huippuvinkki.

Hetelmiä kaupassa punnitessa on sulaa hulluutta laittaa jokainen eri hedelmä -laji omaan muovipussukkaansa.

Vaaka nimittäin punnitsee sen pussukankin!


Viimeksi eilen täällä Tampreella testasimme kuvion:

Kyllä, yhden banaanin ostoksessa hintalapussa pussukassa/ilman pussukka on yhden eurosentin ero!

Säästää, kun laittaa eri hedelmälaadut kaikki vaan samaan pussukkaan!


Allekirjoittanut ostaa pääsääntöisesti iltaisin neljää eri hetelmäsorttia, yhden jokaista:

- banaani
- aplari
- kiivi
- omena.

Menevät sitten iltaisin sen aamu-smoothien tekkoon.


Jonkun sentin säästy on siis saavutettavissa em. kuopijolaisen bussikuskin vinkillä, jota on kohta vuoden päivät tullut noudatettuakin.

Kerran laskimme, että loppupelissä kyse saattaa vuositasolla olla jopa muutamasta eurosta.

Reissu vesiputoukselle maksoi muistaaksemme viitisen kymppiä - kelpo savolaisemme säästövinkillä retkimaksu tulee takaisin ehkä noin kymmenessä vuodessa.

Tietenkin tulee ottaa huomioon myös "ekologinen näkökohta".

Kas kun emme aikaisemmin olleet tuota tulleet ajatelleeksi!


No, nyttemmin on käynyt niin, että asuinmaassa Eestissä monet kauppiaat ovat alkaneet veloittaa noista hedelmäpussukoista viisi senttiä kipale.

Eestissä tilanne siis tältä osin vieläpä korostuu.


Yksi kunnollinen koko illan kuvaussessio saatiin Marrakeshissä viettyä.

Kaupungin liepeillä oli mieletön tie. nimi taisi olla Kuningas Hassanin Bulevardi.

Melko vähän liikennettä - Marokkohan on köyhä maa.

Mutta mikä strada!

Pitkä, suora ja leveä - ja poskettomat valaistukset.

Paljon punaista ja vihreää, Marokon väre.

Oli hauska kuvaussessio - vaikkei noillekaan kuville sitten loppupelissä tule käyttöä.


No, edellisellä Marokon -käynnillä, taisi olla 1995, tuli kyllä julkaisukelpoista matsua.

Ramadanin ensimmäisen illan "Kumma kuu" Agadirista. Alla.




              Sekä rantapoitsut samasta paikasta. Ruåttalaisheput olivat synnynnäisiä poseeraajia.




Molemmat loppuunmyytyjä postikorttipainoksina.

Ranstapoitsuista voisi joskus ottaa uuden painoksenkin, kuvaa tietyllä tavalla muokaten.

Ehkä. Vaikea sanua.

Olemmehan siirtyneet nyt epävarmuuden aikaan. 

Todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi.

Ainakin omiksi elinajoiksemme.



Mitäköhän tuolle matkan järjestäjälle, TSS Travelille muuten on tapahtunut?

Ennen sieltä tuli noita halpis -lomien spesutarjouksia meiliin tiheään tahtiin.

Nyt: Silenzio.

Ei oo kuulunu mitään varmaan vuoteen.

Ei oo näkyny ilmoituksia lehdissä.


Homma perustui ilmeisesti siihen, että bussit pysäytettiin usein noihin nahka- koru- ja kultaliikkeisiin.

Sitten alkoi suljetuissa sisätiloissa armoton osto -hiillostus.

Pakoon ei päässyt.

Olivatko härmäläiset liian huonoja asiakkaita.?


Marokon -matkan satoa oli myös tutustuminen käsitteeseen nimeltä  Carborundum.

Aikaisemmin tuiki tuntematon teema.


Bussissa nökötti yksikseen eräs sinkkumies.

Tosi sulkeutuneen oloinen heppu. Tuijotteli ikkunasta. Ei ottanut kontaktia kehenkään.

Tosin eipä kyytiläisten joukossa ollut kehumistakaan.

Perusjuntteja.


Jossakin vaiheessa huomasin, ettei mies osallistunut koskaan taukopaikkojen ennalta maksettuihin ruokailuihin.

Livahti aina omille teilleen, ilmestyi takaisin minuutilleen kun matka jatkui.

Ei siis ollut mikään turha heppu.

Oli pääteltävissä, että henkilö pärjäsi yksikseen Marokon vilinässä - päinvastoin kuin valtaosa seuramatkamme muista osallistujista.

Joita piti suunnilleen kädestä pitäen taluttaa - oman turvallisuutensa vuoksi.


Suunnilleen reissun puolivälissä heittäydyimme juttusille miekkosen kanssa.

Hänellä nimittäin oli läppäri, jota halusimme hyödyntää jossakin majapaikassa, missä yleisöpäätettä ei ollut.

Herra osoittautui ystävälliseksi.

Antoi käyttää konettaan.

Ilahtui jopa, kun joku tuli juttelemaan.


Parin illan kuluttua olimme melkein naapurit, ja menimme koputtelemaan ovelleen läppärin lainauksen merkeissä.

Tyyppi tarjosi paukut.

Sitten alkoi Carborundum - paasaus.


Kaveri osoittautui insinööriksi, ja valmisteli kuulemma jotakin yksityistä tutkimustaan tästä Carborundumista.

Hänen mukaansa aine on "avain kaikkeen". 

Tarina polveili välillä Afrikkaan, välillä Espanjaan, sitten Venäjälle, sieltä autoteollisuuden alkuvaiheisiin.

Juttu meni jotenkin niin, että Espanjassakin tämän ihmeaineen louhintaan olisi ollut salaisia kaivoksia.

Kaikki kaivostyöläiset sittemmin kuulemma tapettiin, tuhansia, ettei kukaan olisi jäänyt kertomaan puuhasta.

Vai niin.

Mitä enemmän tarinaa kuuntelimme, sitä vakuuttuneemmaksi tulimme että henkö oli vähintäin lievästi häiriintynyt.


Yhä enemmän alkoivat siis herran Carborundum -teoriat kuulostaa joltakin salaliittoteorialta. 


Sitten kun jälkeenpäin tulimme suomenkielisestä Wikipediasta tarkistaneeksi mikä kummallisuus oli kyseeessä...

Suomen Wikissä mainittiin tämä matkakumppanillemme niin huipputärkeä Carborundum vain jonkin taidegrafiikan vedostustekniikan yhteydessä.

Enkku -Wikistä löytyi vähän enemmän:

Kyseessä on ilmeisesti jokin "puolijohde", silicon carbide.

Liittyy jotenkin mm. hiontaan. 

Ja autojen jarruihin.



Niin, ja  semi -latinankielinen lause Nigel Faragen solmiossa:

Non illegitimi carborundum

"Don't let the bastads grind you down".




(Marrakesh, Maroc 22.2.2019)

shop.ArcticParadise.fi
  
Pitkäs -Tommin postikortit netista 






5.2.2019

Reidar Särestöniemen sutaisun "Heliotrooppinen" (pyyntö 75.000,-) myynti Hagelstamilla epäonnistui!



Jaaha.

Risto Louneman vedätys -yritys päästä eroon Reidar Särestöniemen "Heliotrooppinen" -töherryksestä sitten epäonnistui.

Hintapyyntö Hagelstamin huutokaupassa 75.000,- euroa!

Hillitöntä.

Ei mitään rajaa!

Kyseisen tori"taiteen" tasoa olevan pläjäyksen realistinen hinta saattaisi olla luokkaa 75 euroa. Max. 


Sinänsä aika hyvä iltalypsy -yritys Lounemalta (s.1939). 

Tältä omasta mielestään "valokuvataiteilijalta". 

Ainahan kannattaa kokeilla, jos joku höhlä ostaja löytyisi. 

Ei vaan väärinymmärretty taide-valokuvaajamme tuossa Hagelstamin huutokaupassa onnistunut puijauksessaan. 
 

Sen verran järkeä löytyi Suomen kansalta, ettei moisen tuherruksen rahastus -yritykseen lähtenyt mukaan.    

Ei edes kukaan lappilainen huoltoasema -yrittäjä. 

Hyvä, Suomi!


Niin...


Tuo Reitarihan oli varsinainen Töhertelijä -Mestari. 

Aivan kauheaa settiä. 1970-luvun Kekkoslovakiaa pahimmillaan.

Tyyppi kuului Urkin Hoviin, kuten toinenkin vastaava Mestari, surullisenkuuluisa Ilja Glazunov.

Jonka töitä erehdyttiin jossakin UKK:n ja Neuvostoliiton mielistelyprojektissa Härmään ostamaan, ja joita hirvityksiä Urkin kuoltua sitten yritettiin piilotella.

Ei meinannut löytyä Glazunovin mestariteoksille paikkaa mistään!

No, sittemmin Ilja kuuluu perustaneen Moskovaan oikein tehtaan suoltamaan roskaansa.


Mitä tähän Kittilän homo -shamaaniin tulee, olihan hänelläkin toki ansionsa - nimittäin aikaansa edellä olevana oman persoonansa markkinoijana eli nykykielellä  brändääjänä.

Oli aikaansa edellä - nykyäänhän tuollainen taiteilijoiksi-itseään-kutsuvien  brändäys on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.


Reitari =  "Pohjolan Picasso"? 

No, ainakin siinä mielessä, että karsea tuhertelijahan tuo Pablokin oli. 

Loistava markkinoija, kuitenkin, hänkin.   


Niin, ja kova saunamies kuuluu homo -Reitari olleen.

Särestössähän se kävi Urkkikin bastuilemassa - kuten tämä "Heliotrooppista" -moskaa tuhatkertaiseen ylihintaan Hagelstamin huutokaupassa myydä yrittänyt Risto Lounema. Ilmeisesti vieläpä useinkin.

Lounema tarinoi rampanneensa Reitarinsa tykönä tiheästi vuosien ajan: 1967 - 1970. Sitten riitti.   

Poikivathan nuo lukuisat käynnit Särestössä myös tuon isännältä - harvinaisen pienimunainen, muuten, valokuvataiteilija Louneman kuvista päätellen - lahjaksi saadun "Heliotrooppista" - ongelmajätteen.

Jos roskasta nyt sitten siis yritettiin päästä eroon.


Homostelussa Reitarille taisi vetää vertoja korkeintaan toinen kuuluisa kittiläläinen rappio"taiteilija": pervo Kalervo Palsa.


Reitarin "taiteellehan" kävi sitten niin, että Urkin delattua piti hinnoista pudottaa yksi nolla sieltä perästä pois.

Nyt sitten "Contemporaty Photographic Artist" Risto Louneman johdolla ilmeisesti yritetään vielä yhtä rahastuskierrosta.


Huonoin tuloksin, toistaiseksi. 


(Tukholma 5.2.2019)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäsen postikorttien nettikauppa. Kortit yhden euron (1,-) kpl! Sis alvin!