30.6.2021

Oh Happy Day! Mestariselittelijä Tytti Yli-Viikarille potkut Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan jobista!


Vihdoinkin!

Kauanhan ton kanssa on jo vehdattukin.

Potkut tuli Tytille - aivan ansaitusti.

Äärimmäisen härski tyyppi.


Mestariselittelijä kuitenkin, täytyy myöntää.

Selityksiä todella piisasi!

Kaikkein etovinta oli tuo hänen runositaattinsa - siltä papin-perkeleeltä, kuvottavalta Irja Askolta. 

Hyi helvetti!

Oksettavaa!


Miten tuollainen on koskaan pystynyt Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan virkaan pääsemään?

Jonkinlaisilla Ranskasta hommatuilla maisterin -papereilla?

Mikä itse asiassa on ollut saman viran entisen haltijan, nykyisen oikeuskanslerin Tuomas Pöystin rooli?

Tytin suojelija?

Perhetuttuja ovat kuulemma, ja molemmilla ranskalaiset puolisot. 

Vive la France!


Mutta, mutta...


Ilman lehdistöä, nimenomaan iltapäivälehdistöä, ja siellä muutamaa ahkeraa ja peräänantamatonta toimittajaa, ei erottamisprosessi olisi edes käynnistynyt. 

Marko-Oskari Lehtonen, Olli Waris, Jarno Liski - tässä ovat tarinan todelliset sankarit!


Niin tavattoman nihkeätä on ollut tuon "valvovan elimen", Eduskunnan, toiminta keissin eri vaiheissa.

Nyt sitten lopuksi ryhdistäytyivät julkisen paineen takia, sekä lehdistön esiin kaivamien jatkuvasti uusien, musertavien faktojen johdosta. 


Kovin tuskalliselta on näyttänyt esimerkiksi Eduskunnan puhemiehen Anu Vehviläisen ja "tarkastuvaliokunnan" pj:n Outi Alanko-Kahiluodon toiminta. 

On näyttänyt siltä, että mielellään olisivat lakaisseet jutun vaan maton alle.

Mutta pakon edessä alkoivat sitten lopulta toimenpitteisiin..


Paljonhan Yli-Viikarilla on syntisäkkiä niskassaan.

Asenne käsittämättömän ylimielinen. 

Kertoo paljonkin nykyisen virka-aatelistomme maailmankuvasta. 

Kun se hillotolppa on löytynyt, alkaa hillitön rahastus.

Laillisesti, toki. 

Ei ole arroganttiudella rajaa, ei määrää.


Miten Tytille sitten käy?

No, ainakin n. 6.000,- euron irtisanomisajan pallkka juoksee puoli vuotta.

Sitten siellä surullisenkuuluisassa "Valtiontalouden tarkastusvirastossa" (mikä vitsi!) odottaa se "pakastevirka": 

Ylijohtajan virka!

Palkkaa jotain melkein kymppitonni. 

😏

Pas de problème!

Kaunista!


Keissin keskiössä ovat kuitenkin nuo kuuluisat Finskin lentopisteet. 

Joita Tytti on kieltäytynyt selvittämästä. Vedoten "yksityisyyteensä". 

Tätä Keskusrikospoliisi parhaillaan tutkii, ja "vuoti" jo julkisuuteen, jotta "jotakin on löytymässä"...

Hmmmm...

Nyt jos käy ilmi, että arvoisa Rouva Pääjohtaja on kuin onkin lennellyt esim. sinne rakkaaseen Ranskaansa perheensä kanssa lomailemaan virkamatkoilla kertyneillä lentopisteillä...

No, se on sitten siinä!


Mutta valistunut arvaus:

Kyse on ollut ihan normaalista nk. maan tavasta.


Mitä todennäköisimmin, jos alettaisiin oikein kunnolla pöyhiä asiaa, tuota virkamatkoilta kertyneiden lentopisteiden käyttöä yksityismatkoihin löytyisi tuhansilta muiltakin.

Virkamiehiltä ja poliitikoilta. 


Paitsi että "Suomessa ei ole korruptiota"!


Eihän?


"Kaikki ottavat. Olisi tyhmää olla ottamatta".

- Nikoli Gogol: Kuolleet sielut (päähenkilö Pavel Ivanovits Tsitsikov)


Ai niin.

Ylen Uutiset tänään 20.30 alkoivat. 

Uutistenlukija kelasi alussa päivän aiheet läpi.

Ei mainintaa Tytin erottamisesta.

Ei halaistua sanaa.

Tästä historiallisesta tapauksesta. 

Tietenkään - kysehän on Valtion kanavasta. 

Perkele kun kaukosäätimestä loppui juuri silloin pattereista virta - ei päässyt noista YLE:n sonta-uutisista niin nopeasti eroon kuin olisi tehnyt mieli.


Oma lukunsa ovat sitten nuo lukuisat toiset VTV:ssä - kuten tietenkin kaikilla hallinnonaloilla - hääräävät muut naiset.

Naisethan - nuo kullannuput - niin mieluusti hakeutuvat juuri tuollaisiin hallinto- ja kontrollointitehtäviin.

Hyvin palkattuihin, ja suhteellisen vähäriskisiin.

Esimerkiksi VTV:ssä Tuula Sandholm -niminen naisjohtaja hyväksyi pomonsa  Yli-Viikarin kulutositteet, "eikä nähnyt siinä mitään ongelmaa". Lähde: US 30.3.2021

Toinen hyväpalkkainen VTV:n naisjohtaja, Anna-Liisa Pasanen, "kunnostautui" puolestaan tuossa paljonpuhutussa "tarkastuskertomusten muokkaamisessa "asiakkaan" (?) eli siis kohteen ja potentiaalisen pahantekijän mieleiseksi". Lähde: HS 9.4.21

Suomen virastoista ja laitoksista löytyy tuhansittain tuollaisia nais -häärääjiä. Kaikessa rauhassa saavat touhuta.

Niin, ja nähtiinhän sekin, kuinka tavattoman vastenmielistä Eduskunnan puhemies Anu Vehviläiselle oli edes alkaa tähän Tytti -prosessiin.

Kiemurteli loppuun asti kuin mato koukussa, kunnes valtavan julkisen painostuksen edessä oli pakko taipua. 


Google-haku: Matkamiehen mietteitä Tytti Yli-Viikari

Google-haku: Matkamiehen mietteitä Oikeuskanslerin kännisekoilut 


(skanniminen Tampere) 


(Tampere 30.6.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Kaikille oikeudenmukaisuutta, toimeentuloa sekä tasa-arvoa!

Vastuullisesti, tottakai!






6.6.2021

Kohtaamiani: Anarkisti Veikko Leväaho; toimittaja Osmo Jokinen; Muska; valokuvaaja Jari Tertti; musamies Waldemar Wallenius (Mallasmäen taidekesälukio 1971)

Mallasmäen taidekesälukio, Pälkäne, 1971


Anarkisti Veikko "Veka" Leväaho


Täytyy sanua, että Veikko "Veka" Leväahon entrée oli melko vaikuttava.

Kesälukio -kuukautta Pälkäneen kauniissa hämäläismaisemassa oli ehtinyt kulua muutama päivä, kun yksi vetäjistä, toimittaja Osmo Jokinen, hehkutti "Vekan" tänään olevan tulossa.

Osmo "etukäteismarkkinoi" Vekaa BIG TIME.

Leväaholle oli varattu Mallasvedelle jonkinlainen Guest Starin rooli.

Osmo tarinoi jo etukäteen tulossa olevasta Tähdestä: 

Anarkisti, maailmanmatkaaja, kultakauppias, aseseppä, keksijä, guru - suoraan Portugalista!

Ajaessaan Euroopan halki kesiksi Suomeen pysähtyy Veka aina Monacon Casinolla "täydentämässä matkakassaansa"! 

Kyllä teini-ikäiselle tuollaisesta hypetyksestä mielenkiinto herää - varsinkin kun eletään vuotta 1971!


Muistuupi mieleen sitten ensi ensinäkymä tähän IhmeMieheen:

Mallasveden parkkipaikalle kurvaa kulahtanut Citroenin pakettiauto.

Ulos kömpii pitkätukkainen viisikymppinen.

Harmaat hiukset, jäntevä kroppa, ei ylipainoa. 

Ihankuin tuulahdus jostakin Kalifornian hippipiireistä, guru à la Timothy Leary. Profeetta!

Otimme Vekan kansa kontaktia heti tuolla parkkipaikalla. 

Ei Leväaho kuvioissa koko kolme - neljäviikkoista viipynyt.

Olisiko viikon viihtynyt Mallaveden taidekesälukiossa.

 

Tyyppi oli mielekiintoinen -  kaikista kurssilaisista eniten juuri meikäläisen mielestä. 

Monet muut tuskin edes käsittivät, millainen persoonallisuus joukossamme vaikutti. 

Ei mennyt kauaakaan, kun välimme olivat jo niin läheiset että tämä yli viisikymppinen aikuinen ojensi mulle luettavaksi vihkosensa, johon oli kirjoittanut "eroottisia muistojaan" Pariiisista.

Yhden illan niitä tuli lueskeltua - käsiala taisi olla niin söheröä, ettei siitä mitään tullut.

Ainoa joka jäi jotekin mieleen oli kuvaus katukahvilassa istumisesta ja jonkinlaiset "joutilaan aatokset" ohikulkevasta naisesta.

Vuosia myöhemmin melkein samantyyppinen tematiikka tuli vastaan sitten Charles Baudelairen  tuotannossa: "Ohikulkevalle naiselle.."  

 

Oleskelu taidekesälukiossa oli erittäin vapaamuotoista. 

Oli oma huonekin. 


Niinpä tuli kuljeskeltua ympäriinsä aika paljon - jopa kesäöisiä liftausmatkoja pitkin Hämettä.

Liftaaminen?

Sellaistakin on joskus ollut!

Ihme sinänsä, ettei mitään vakavaa koskaan sattunut - vissiin jo tuolloin osasin käyttää tervettä järkeä ja nk."varovaisuusperiaate" oli hallinnassa.


Juolahti sitten mieleen lähteä Pori Jazziin.

Tästä kun Vekan kanssa tuli puhetta, kääntyi juttu jotenkin dullaan.


Veka oli jo aikaisemmin kertonut avoimesti olevansa pitkäaikainen marijuanan käyttäjä.

Mitä lämpimimmin suositteli Veikko Leväaho kyseisen lievän huumausaineen käyttöä.

No, tottakai Porissa sitten näin tapahtuikin. Selvä se! 

 

Mutta sitä ennen sinne Poriin oli jotenkin päästävä.

Liftaamalla, tietty.

Tampereen kautta.  

 

Ikimuistettava oli tuo yö Tampereella, aamun valkeamista ja liikenteen käynnistymistä ootellessa.

Rahaa taskussa muutama kolikko, asemanravintolasta sai lautasellisen hernaria kahdella markalla. 

Siinä aikaa tappaessa ilmestyi paikalle, muutaman metrin päähän istumaan, joku viihde-porukka, keulakuvanaan Jyrki "Jyräys" Hämäläinen, aikansa suurjulkkis. Olivat varmaan palaamassa joltakin kesäöiseltä keikalta. 

Vauhti oli sakilla kova - jopa erittäin kova. Kello jotain 04.00.

Ja minä istuin yksin muutaman metrin päässä joku lantti farkkujen taskussa liftaamista ootellessa... 

Aivan eri maailma.  

Silloin aloin seuraamaan Jyräystä vähän tarkemmin, molemmat elämänkerratkin tuli sittemmin luettua.  

Esikuvallinen hahmo - yksi niistä harvoista suomalaisista miehistä, joka uskalsi ja osasi elää. 

No, loppu oli sitten surkea.


Muuten ei mikään ihme, että Jyräyksen mielikirja oli juuri Errol Flynnin "My wicked, wicked ways". 

😏

Sopi kuvaan -täydellisesti!


Porissa satoi.

Kirjurinluodolla telttailtiin. 

Yksi porukka jäi mieleen - muutama ranskalainen heppu.

1970 -luvun alun Härmässä eksoottisia lintuja. 

Millä ihmeellä olen oikein tuolloin 16 -vuotiaana elänyt?

Missä nukuin?

Mistä sain sapuskaa?

Miten selvisin sieltä rahattomana takaisin Pälkäneelle?

Täydellinen mysteeri!


Joka tapauksessa pilveä löytyi - diilerina keikarimainen mustalais -Aleksi. 

Tyyppi tuskin on elävien kirjoissa ollut enää vuosikymmeniin. 

Mitäköhän mömmöä se mulle oikein trokasi?

Koko yö tuli vaan kuljeskeltua ja käveltyä Kirjurinluodolla - ja jalkoja särki ihan helvetisti.

Muuta vaikutusta tuosta tylyn Aleksin kauppaamasta kamasta ei ollut. 

Niin, ja tietenkin sillä oli joku hemaiseva hempukka kuvioissa mukana. Niin aina. 


Jossakin ilmeisesti olen kuitenkin saanut nukuttuakin, koska seuraavana iltana oli ohjelmassa legendaarinen leffa "Woodstock".

Kohta, jossa Santana jammailee biisinsä "Soul Sacrifice" teki sekin ikimuistettavan vaikutuksen.

Erityisesti rumpali  Michael Shrieve. 

Kaunis mies, jolla oli uskomaton draivi.

Idolini!

Rumpalina hän on kai vuosikymmenien ajan sittemmin ollut tavattoman arvostettu.

Mutta kun katsoo kuvia kaverista nykyään... Voi surku. 

Time waits for no-one!

 

No, jotenkin sitten onnistui matka takaisin Mallasveden Kesälukioon tuolta Porin -reissulta. 

Veka oli vielä kuvioissa. 

Pilvenpoltosta tuli juttua, toki. 

Ei hän osannut selittää tuota jalkojen kipeytymistä ja muuten nolla -vaikutusta mitenkään. 

 

Sitten meillä oli joku yhteinen illanistuminen saunarakennuksen oleskelutilassa heti sen jälkeen. 

Tunnelma jäykkä.

Kesälukiolaisethan olivat tietty valtaosin tuollaisia 15 - 16 vuotiaita, siis lapsia.  

Tilaisuuden Tähtenä siis tuo Osmo Jokisen hehkuttama IhmeMies Veikko Leväaho.

Ilmeisesti kyseessä oli taloudellinen  kuvio - tod. näk. majoitusta ja muonitusta vastaan hänen oli tuo ilta seurusteltava kurssilaisten koko joukon kanssa. 

Joka tapauksessa "kipinää" ei tahtonut löytyä.


Siispä Veka äkkäsi meikäläisen - joka on aina vihannut kaikkea julkista esiintymistä ja keskipisteenä olemista - ja alkoi rummuttaa kysymyksillä.

Erittäin kiusallista. 

No, oikeassahan Veka tietenkin oli siinä, että olin tottakai joukossa ainoa, jolta mies minkäänlaista vastakaikua edes saattoi odottaa. 

Mutta silti. 

Miksi ihmeessä viisikymppinen "guru" yleisötilaisuudessa nosti miut tikunnokkaan?

Loppuiko häneltä sanottava?

Yritti pistää "palloa etiäppäin"?

Hänhän siellä leipänsä etteen  esiintyi - en mie!


Mikä sitten oli Veikko "Veka" Leväahon "sanoma" Mallasveden taidekesälukion rantasaunan oleskelutilan illanistujaisissa?

Veka: 

"Ajatelkaa omalla hattutelineillänne!". 

Siinä kaikki. 


Melko heppoista matskua, siis.

Vaikkakin lausuma sinänsä pitää kutinsa. Toki.


Osmo Jokinen kertoi tuolla Pälkäneellä Vekan vaikeuksista Suomen Tullin kanssa. 

Tulli oli tietenkin haistanut miehen huumemyönteisyyden.

Seurauksena Vekan auton - sen saman Sitikan pakun - takavarikoiminen joskus kuukausiksikin. 

Yksi lisäsyy individuaalianarkistimme katkeroitumiseen virkavaltaa kohtaan. 


Helppo kuvitella, minkälaisia nuo vaikeudet olivat - 1970 -luvun alussa. 

Kun ei teemasta sen jälkeen muutamaankaan kymmeneen vuoteen ole Suomen yhteiskunnassa mitään järkevää keskustelua ole saatu aikaiseksi. 

Ja vieläpä Stadin johtava huumekyttä Jari Aarnio osoittautui itse huumediileriksi.

Syttyiköhän Aarniolla pitkän uransa loppuvaiheissa lamppu:

"Täähän on ihan höhlää?".

Vaihtoi puolta, "lennossa"...

😏


Lisäksi Veka - ennenkuin häipyi - jakoi mulle suppeahkon kirjoitelmansa.

Ikäänkuin Credonsa. 

Pumaska oli otsikoitu: 

"Julkisista valtarakenteista irtautumisen koodi". 

Tekstin sisään oli "leivottu" muutamia latinankielisiä sanoja, kai "vaikuttavuutta" tuomaan.

Tyyliin "A priori".


Paperi tuli luettua tuolloin, ja muutaman kertaan vuosien varrella sitemminkin. 

Anarkismin perusperiaatteita, siis Vekan edustaman nk. "individuaalianarkismin". 

Jonniinmoista "aristokraattista anarkiaa", kai. 

Veka oli kuulemma "anarkki"...


Sääli että tuo "Julkisista valtarakenteista irtaantumisen koodi" -pruju on vuosien ja muutojen myötä kadonnut. Netistäkään sitä ei tunnu löytyvän. 


Tekstistä jäi elävästi mieleen, miten kirjoittaja yht'äkkiä alkoikin ylistää - avioliitto -instituutiota!

Vekan mukaan juuri se, ja nimenomaan se, olisi jonkinlainen vapaa, "sopimukseen perustuva" instituutio.

Vailla yhteiskunnan tai muuta "pakkovaltaa".

Tuo kohta kummastutti BIG TIME jo teininä, ja vielä enemmän nyt. 

Avioliitto?

Ensin kauhea yhteiskunnallinen, sosiaalinen, taloudellinen ja juridinen paine moiseen kuvioon.

Toinen haluu pillua, toinen rahaa ja elatusta/"turvallisuutta".

Ja "itku pitkästä (käytännössä lyhyestä) ilosta." 

Miten tuo sopii anarkismin periaatteisiin?

En tajunnut tuota silloin, ja vielä vähemmän nyt. 


x

 

Vasta vuosien kuluttua - vuosikymmenien, oikeastaan - kävi ilmi Tullin ohella eräs toinenkin syy Vekan katkeroitumiselle viranomaisia kohaan.

Ihan netistä on luettavissa, Wikipediasta, vaikeudet sotilasviranomaisten kanssa, oliko se Kuopiossa.  

Ateisti tuomittiin niskoittelusta esimiesta vastaan, syynä Herran siunauksen lukematta jättäminen iltahartaudessa. 

Rangaistus: Kuukausi vettä ja leipää. 

Tuollainen maa oli Suomi vm. 1944.  

Tuleehan tuollaisesta väkisinkin anarkistiksi.


Joskus 70 -luvun lopussa tuli Inkoon mökillämme jostakin syystä puheeksi herra Veikko Leväaho kirjakauppias Matti Dahlbergin kanssa. 

Mitenköhän lienee juttu teemaan johtanutkin...

"Matti Sakarihan" oli kirjakauppias kai toisessa polvessa: Ensin "Erottajan Kirja", sitten siihen lisäksi vielä "Töölön Kirja".

Heti kuultuaan nimen Veikko Leväaho syttyi Matti Sakarilla lamppu:

"Voi ei! Se oli ihan toivoton asiakas! "Lainasi" kilokaupalla kirjoja, eikä koskaan palauttanut!". 

Sellaista "Käytännön anarkiaa"... 😏



Kovin laihaksi jäi anarkkimme kirjallinen tuotanto - "Leväahon kirjoitus "Anarkistinen puheenvuoro" (1968) on yhä julkaisematta". (Lähde: Jarkko S. Tuusvuori / Filosofia.fi 21.12.2009).

 

Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n sivuilta löytyy Vekan pieni kirjoitus "Minun anarkismini luonnehdinta"  vuodelta 2009.

Gurun teesit:

1) Ihminen syntyy vapaana olentona maapallolle, ei kenenkään eikä minkään vallanalaisuuteen.

2) Ihminen on kokonainen, suvereeni olento itsensä suhteen, ei mikään partikkeli jostain laumasta eli yhteisöstä.

3) Ihminen on erilainen, kaikista muista ihmisistäkin poikkeava olento, jolle toisen ihmisen normit eivät sovi. 


Vielä:

"Ei pidä tehdä toiselle mitään, mitä ei suo itselle tehtävän". 

Eli tuohan on suoraan Raamatusta napattu, tosin hieman muokattu. 

Ja muokattu nimenomaan hyvään suuntaan, eli negaatioksi. 

"Älä tee...".

Tuosta Credosta bointsit Vekalle. 


 Niin, ja sitten vielä tuo Mallasveden taidekesälukiossa kuultu:

Ajatelkaa omilla hattutelineillänne!

Parin sivun "Julkisista valtarakenteista irtautumisen koodikin" lienee kateissa. 

Kaiken kaikkiaan: Aika vaatimatonta matskua. 


Viisi latteahkoa, osin lainattua lausetta.

Siinäkö Mestarin elämäntyö, opetukset?

 

Tässä mielessä Leväaho muistuttaakin toista "filosofiksi" nimettyä edesmennyttä suomalaista gurua, nimittäin maolaisliikkeen Matti Puolakkaa.

Habitus molemmilla kyllä oli vaikuttava, erittäin vaikuttava. Uskottava.

Heppoiset olivat Matinkin eväät: "Mitä ihminen on?" -kirjoitelma. 

Molempien kohdalla hypetys sitten sitäkin kovempaa luokkaa...

 

Google -haku:

Matkamiehen mietteitä Matti Puolakka


Toimittaja Osmo Jokinen 


Osmo Jokinen jäi mieleen erittäin miellyttävänä persoonana.

Varsinainen "humanisti", sanan parhaassa mielessä.

Osmo veti "Tiedotusoppia" Mallasveden taidekesälukiossa.

Meillä oli jotakin harjoituksia, ja sitten kai jonkun julkaisun kyhääminen ohjelmasssa.

Monistuskonettakin tuli kokeiltua - silloin sitä pidettiin ihmeverkottimena. 

Ainakin se oli sottaista touhua, sen musteen kanssa....


Joku hengentuote, artikkeli tms., piti tuohon julkaisuumme aikaansaada.

Minä lähdin "reportaasimatkalle" Vuolteensillan tanssilavalle Danny -showhun. 

Liftaamalla Valkeakosken kautta. 

Loppupätkä jonkin raggarilauman amerikanraudassa, kauhea pelko päällä että pirullisesti naureskeleva sakki pieksää, ryöstää tms. 


Lämppäribändinä esiintyi Kalevala.

Rumpaleita kaksi: Remu sekä Affe Forsman.

Raivokasta settiä...


Ja sitten - MUSKA!

Voi hyvä tavaton sentään!

Missä tikissä alle parikymppinen venäläiskaunottaremme tuona kesänä olikaan!

Naurava, aatelisnenäinen, upeahiuksinen, tumma hyvähampainen neito parhaassa Prime Timessä!

Huh - huh!

Mie olin myyty!


Peitetarinana ollut "jutun teko kesälukion lehteen" tarjosi oivan tavan päästä tekemään tuttavuutta.

"Haastattelemaan"...😏

Sydän pamppaillen. 


No, minkälainen Muskastakin sittemmin tuli... 😏

Että hänellekin mentiin - monta, monta kertaa anottuaan - myöntämään valtion elinikäinen taiteilija-eläke. 

Millä meriiteillä?

Rockin rääkymisellä?

"Taiteilija"?.

No, tää on tätä suomaista hulluutta.

Velkarahalla, tietty. 


Onkohan tuota kesälukion lehdykkää missään enää tallella?'

Olis kiva lukea teksti vuosikymmenten jälkeen. 


Takaisin Jokisen Osmoon. 

Kesälukio -kuukausi tuli hengailtua melko paljon kurssilainen, myöhemmin julkkis -valokuvaaja Jari Tertin  (hänestä myöhemmin lissää) kanssa.

Jonakin punaviininhuuruisena iltana saimme päähämme lähteä käymään Haukilahdessa, jossa tuolloin asuinkin.

Mellsteninrannan Stella Mariksessa järjestettäisiin yhtenä viikonloppuna nk. "Sika-Bailut", organisaattorina entinen naapuri Munkkivuoren ajoilta:

As. Oy Teljäntie kolmosemme A -rapun Heikki "Lennu" Leinonen, myöhemmin tunnettu nimellä "poikkitaiteilija Heikki A. Leinonen".

Parhaan kaverin, Matin, isobroidi. 

Keskiluokkaisen insinööri/opettajaperheen kasvatti, joka heittäytyi Underground -mieheksi jo teini-ikäisenä. Täysillä!

Raju kapinallinen. Arroganttiakin arrogantimpi tyyppi.

Oman luonnehdintansa mukaan siis "multitaiteilija". Tarkoittanee jonniinmoista "taiteen moniottelijaa"? "Moniossaajaa"? - Soromnoo. 

Hahmo, joka sekalaisten taideproggiksiensa jälkeen nyt reippaasti yli 70 -vuotiaana kotisivuillaan - paitsi luettelee "saavutuksiaan" - kitisee eläkkeensä pienuudesta: 

"Tämän hetkinen eläkkeeni ei riitä toimeentuloon Suomessa ja olenkin parin viimeisen vuoden aikana yrittänyt löytää Espanjasta asuntoa. KELA on katsonut toimintani Espanjassa asumiseksi ja poistanut jopa takuu -eläkkeeni...".

Hyi helvetti miten vastenmielistä marinaa. 


Miksi ihmeessä nuita "takuu-eläkkeitä" (lue: sosiaaliavustuksia) tarttisi lähetellä Epsanjaan? Varsinkaan Heikki A. Leinosen tasoisille "taiteilijoille"? 


Toisaalta tuokin nk. "U -miehistä" yksi kaikkein kuuluisimmista, herra Mattijuhani Koponen...

Möhömahainen taiteilija-eläkeläinen!

Ja taiteilija-eläkettähän on siis anottava Valtiolta. 

Montakohan kertaa Koponen anoi - vai tärppäsikö jo eka kerralla?

Säälittävää, yhtä kaikki.


Edelleen: Tuokin aikansa "Yhteiskunnan Rienaaja Numero Yksi" - Harro "Sikamessias" Koskinen.

Anonut hänkin valtion elinikästä taiteilija-eläkettä - ja saanut sen vuonna 2005. 


No, M.A. Numminen on sentään tullut toimeen "omillaan".

Siis nuilla kammottavilla renkutuksillaan. 

Kertoo omaa, surullista kieltään Suomen Kansan - Det Finska Folket - mausta.

Tai siis sen totaalisesta puutteesta. 


Mutta eihän Härmä olisi Härmä, ellei Mauri Anterollekin olisi menty myöntämään parinkin eri Yliopiston "Filosofian Kunniatohtoriutta". 

Toisaalta...

Onhan M.A. toki hyvässä seurassa - mm. autonasentaja Hannu Hautalan kanssa. 😏


Takaisin Heikki A. Leinoseen. 

Lennun valitusvirsi muistuttaa "valokuvataiteilija" Risto Louneman vuosikymmeniä jatkunutta kitinää "saamatta jäneestä tunnustuksesta" - paitsi että Lounemahan on hoitanut asiansa avioliitolla hyvin tienanneen virkanaisen kanssa. 

Kuten vaikkapa kirjailija Markku Turunen Hannu Hautala -kirjassaan "Nokikkain" kuvailee, vierailtuaan Louneman arvohuonekaluin sisustetussa Töölön -lukaalissa.


Antakaamme kuitenkin Leinos -Heikille kredittiä, silloin kuin kuuluu. 

Matti -broidin tykönä vieraillessa kerran - olikohan 1965? - sain kuulla Bob Dylania. 

Se oli Heikin älppäri "Highway 61 Revisited."

Sitä alkoi meikäläisen elinikäinen Dylan -suhde...

Joka jatkuu... 

Kiitos, Lennu!


Jokis -Osmo... 

Jotenkin klaarasimme sitten Tertin Jarin kanssa Valkeakosken linjikselle - liftaten, kai. 

Samalla bussilla oli lähdössä Helsinkiin käymään myös Osmo.

Jäi ikuisesti mieleen, miten Osmo asteli bussipysäkille linja-autoaseman kioskilta - noin kilo erilaisia sanoma- ja aikakauslehtiä kädessään. 

Ajattelin, mitä tuo ostos maksoikin?

Osmo kävi heti bussissa painotuotteisiin kiinni "kuin sika limppuun".

Näki, että hän oli Mallasvedellä kärsinyt eniten juuri printtimedian puutteesta. 

Toimittaja kun oli. 

Erityisesti sarjakuvat olivat hänelle läheisiä - nimitettiinhän hänet sitten aikanaan jopa "Sarjakuvaneuvokseksi". 


Niin, muuten...

Valkeakosken tuolloin niin vilkkan linja-autoaseman seutu on tietenkin nykyisin vain varjo entisestään. 

Vastapäisessä talossa toimi tuona kesänä Alko, josta 16 -vuotiaana tuli haettua punkkua ilman ongelmia...

Flinda jos toinenkin. 

Pitkäripaisen ovi kävi muutenkin tiuhaan tahtiin...


Alkon talon alakerran kivijalkamyymälät ovat kadonneet...

"Kehitys" siis täsmälleen sama kuin koko Suomessa. 

Kaikkialla Suomessa. 

Finis Finlandiae. 


No, se reissu Sika-Bailuihin meni täysin plörinäksi. Bileet olivat jo ohi. 

Haukilahden -kodin avaimiakaan ei löytynyt - parvekkeen kautta piti kiivetä kesätyhjään asuntoomme sisään. 


Mistä olen saanut ruokarahaa? Miten olen päässyt parin päivän kuluttua takaisin Mallasvedelle?

No, hyvää "koulutusta" sinänsä tälle sittemmin koko elämän mittaiselle resuamiselle, jolle ei loppua näy....


Mallasvedellä odotti se sama oma huone, kasettimankka/radio, ja säännölliset ruoka-ajat. 

Mungo Jerryn "In the Summertime" oli kesän hitti. 

Samoin The Beatles -yhtyeen "The Long and Winding Road"... 

Vieläkin itkettää... 😏


Sittemmin joskus 70 -luvun lopussa tai 80 -luvun alussa Osmo Jokinen alkoikin esiintymään Hesarin TV -toimittajana. 


Viimeinen tapaamisemme 80 -luvun alussa Runskin ratikkapysäkillä:

Olin jo työelämässä mukana, ja Osmo huomasi sen heti.

Näin kommentoi Osmo:

"No, vaellusvuodet on sitten ohi?".

Hän oli tavallaan oikeassa. 

Mutta vain tavallaan. 


Pelin henkihän on aina ollut, Santeri Alkiota lainataksemme ("Puukkojunkkarit"):


"Kulkeella, vaan ei kerjuulla!". 


Vasta vuosikymmenien kuluttua selvisi, että Osmo oli nuoruudessaan toiminut runoilijana.

Hän oli 60 -luvulla julkaissut runokokoelman "Nollapiste" - siitä puuttuivat sanat. 

Tyypillistä Osmoa.

Hänen tiedotusopin -tunneillaan harrastettiin vastaavaa. 


Osmo Jokinen oli mukava mies. 

Todellinen humanisti - sanan parhaassa merkityksessä.


Valokuvaaja Jari Tertti


Jari oli yksi kurssilaisista. 

Se, kenen kanssa eniten tuli hengailtua. 

Lyhyehkö, hyvin bodannut kaveri, taisi olla jo tuolloin kaljupää tai melkein. 

Niin harvinaista kuin bodaus tuolloin vielä olikaan...

Edelläkävijä!

Vasta vuosia jälkeenpäin tuli mieleen, jotta mitenköhän "luomua" nuo lihakset mahtoivat olla...

Vaikea sanua.


Sanavalmis kaveri, joka edusti - ihme kyllä - tuohon aikaan perin harvinaista konservatiivista arvomaailmaa. 

Aikakauden kaiken vasemmistolaisuuden keskellä.


Iltapäivisin meillä oli Jarin kanssa tapana ulkona parkkipaikan vieressä sijainneella  pöydällä pelata pingistä.

Kilpailuhenkinen tyyppi.

Voittaminen tuntui olevan hänelle tärkeätä.

Vieraalta tuntui, moinen.

Mulle toi pingiskin oli vaan - viihdykettä.


Jo tuolloin, hippiajan jälkilöylyissä, bodattu Tertin Jari toi esiin - paitsi em. oikeistolaisuutensa - myös nyrkkeilyharrastuksensa.

Oho!

Olipa erikoista. Siis noissa kuvioissa, ja tuohon aikaan!

Sanavalmis oikeistolainen-bodari-nyrkkeilijä vasemmistohenkisessä Mallasmäen taidekesälukiossa, jälki -hippiläisenä aikana!

Jari Tertti!


Joskus iltaisin lähdimme Mallasmäeltä taksilla Pälkäneen keskikaljakuppilaan.

Jari, mie, se kommunistinen matematiikanopettaja, joka sotki Vietnamin sodan jopa matikan laskuihin...

Pari-kolme muuta.

Kuusi keskaria oli illan kiintiö.

Mistäköhän nekin rahat tulivat?

 

Punkkua lipiteltiin Jarin kanssa.

Papereita multa, 16 - 17 vee, ei Valkeakosken Alkossa kysytty. 

Vakuuttava, itsevarma käytös riitti. 

Iltasmäen kyläkaupasta (R.I.P.) haettiin fillarilla ranskista ja Cokista. 


Ja sitten saimme päähämme sen Helsingin -reissun, päämääränä Haukilahden "SikaBailut".

Josta on jo juttua aikaisemmin tässä postauksessa, ylempänä Osmo Jokisen yhteydessä. 


Mallasmäen -kuukauden jälkeen meni parisen vuotta, niin kohtasimme taas Jarin kanssa.

Tällä kertaa heillä kotona bileissä - Espoon Lippajärvellä vai Lähderanta vai mikä se oli. 

Keskiluokan perheestä oli Jari lähtöisin.

Isä kuulemma joku markkinointimies, ja ansioitunut sukututkija. 


Sitten kaveri katosikin näköpiiristä vuosiksi, kunnes yht'äkkiä ilmestyi kotirappuuni, Topeliuksenkatu 15:n C -portaan alakertaan.

Siinä hissin oven vieressä alatasanteella olevassa ikkunattomassa kopissa pyöritti jotakin firmaa, kuulemma.

Pari toisen hepun kanssa.

Epämääräiseltä vaikutti touhu. 

Kertoili juuri palanneensa linnareissulta. 

Tieto ei yllättänyt. 

 

Sen jälkeen 80 -luvun lopussa ja pitkin 90 -lukua, ehkä tämän vuosituhannen puolellakin satunnaisia kohtaamisia kadulla, sekä busseissa.

Jariin törmäsi mm. Kluuvikadulla.

Hänestä olikin yllättäen tullut fotari, työskenteli IltaLehdelle. 

Jonka toimitus sijaitsi tuolloin Kluuvin kauppakeskuksessa. 


Toisinaan hänellä oli kerrottavaa jostakusta julkkiksesta jota oli kuvannut.

Melko usein Jari oli juuri tulossa tai lähdössä Thaimaahan. 

Ja nimenomaan kyseessä oli Pattaya, tuo "Planeettamme likaviemäri". 

Jopa turismislummi Phuket on Pattayaan verrattuna Paratiisi - mutta Jarin valinta siis oli kerta toisensa jälkeen juuri Pattaya.

 

Nykäsestä Jarilla riitti kertomista. 

Oli taas ollut Matilla jotkut häät tms., ja morsian saman tien silmä mustana jnpp...

Haastava meikattava lehtikuviin!


Kerran tuli käytyä Jarin Facebookin tiedot tsekkaamassa ja ällistymässä:

Ainoana tietämänäni henkilönä mainitsi suosikeissaan Michelangelo Antonionin elokuvat.

Antonioni - teinivuosieni idoli!

Toisaalta - Jarista kun oli  kysymys - oli vaikea sanoa kiinnostuksen laadusta mitään - namedroppailuako vain?

Vähän niinkuin nuo hänen mainitsemansa opiskelupaikatkin: Helsingin Yliopisto, Kungliga Tekniska Högskolan jne.: 

 

"Political Science, University of Helsinki 1981 - 1986" - Häh? Silloinhan mies oli kertomansa mukaan lusimassa!

"Architecture, Kungliga Tekniska Högskolan 1980 - present".

 

Joo, joo... 😏

Mikä yleisnero! 

Varsinainen renesanssinero!

 

No, ainakin Helsingfors Svenska Social- och kommunalhögskolanissa hän istui mahdollisesti (?) jopa loppuun asti. 

Mene, tiedä.  

Tuolta "Soc-Komistahan" valmistui nk. "sosionomeja" - työelämässä heidän tyypillinen tehtävänimikkeensä on kunnallisvirkamies. 

Vaikea Jaria kuvitella moisissa hommissa...😏

 

Hyvä puhuja Jari joka tapauksessa oli. 

Sillä taidollahan voi elämässä päästä pitkällekin...  

 

Joku on muutanut Jarin FB -sivuston In Memoriam -tyyliseksi.

Maininta tuosta "Soc-Kom" -kunnallisvirkamieskoulusta on poistettu. 

Sivuille on pläjäytetty melko mittava kuvakavalkadi valokuvaajamme aikaansaannoksista.   

Aivan hirveää matskua, räppäilytasoa.  

Pitikö nuokin julkistaa?

Miksi ihmeessä?


Nuorena lähti, Tertin Jari.


(kaluri)


Musamies Waldemar Wallenius


(Vuokatti 6.6.2021)

Hyvien puolella!