9.1.2022

Kirja-arvio: Santeri Alkion "Puukkojunkkarit"



Huh-huh!


Santeri Alkion "Puukkojunkkarit" tarvottu Finaaliin asti!

Koville otti, mutta nyt on urakka ohi.

Kauan kesti, kuukausia.

Kyllä se työstä kävi!

Ei tota voinut lukea kuin parisen sivua illassa, sitten aina: Uni voitti, armahti.

No, hyvää unilääkettä, toki!

Se toki myönnettäköön. 


Toisaalta...

Eikös Paavo Väyrynen - "alkiolainen" hänkin, kuulemma, kuten niin monet nyky -kepulaiset - kehuskellut lukaisseensa Santeri Alkion koko massiivisen tuotannon yhden viikonlopun aikana?

Vai oliko kysymys Dostojevskin tuotannosta?

Vaiko kenties sittenkin Volter Kilven "Alastalon salissa" -mammutista...? 

Jota allekirjoittanut muuten sai kahlattua joskus aikoinaan satakunta sivua etiäppäin, kunnes usko ja voimat loppuivat...

Niin tai näin, kova lukija tuo Väyrys -Paavo!


Kristallinkirkkaaksi kävi, miksi Alkiota on nimetty "kansankirjailijaksi".

Kansankirjailija, totta tosiaan.

Pitkä on välimatka jonnekin Volter Kilpeen, Joel Lehtoseen, F.E. Sillanpäähän... Ilmari Kiantoonkin. 

Nimittäin laadullinen välimatka. 


Noin kaksisataa viisikymmentä sivua ryyppäämistä ja rähinöintiä.

Tyylilaji: Vanhahtava jankkaus.

Miljöö: Etelä-Pohojanmaan pikkukylät, joskus kai 1860 -luvulla. 


Oikeastaan melkein ainoa uusi, yllättäväkin tieto kirjassa oli tuo körttiläisten rooli.

Emme tienneetkään, että tuolloin häjyjen ja körttiläisten välit olivat Pojojanmaalla noin tulehtuneet.

Aina joukkotappeluiksi asti.

Legendaarinen "Korvenloukon tappelu"...

Puukkojunkkarit saivat seipäillä varustetuilta körttiläisiltä nenäänsä!


Tai niin...

Olihan tuokin yllättävää, kun varsinkin tarinan alussa kuvattiin häjyjen vierailuja piikojen luhdeissa.

Ennen muuta Järvelän Santran.

Kertomuksesta saa käsityksen, että sukupuoli"moraali" tuolloin Pohojanmalla on ollut varsin rento.

Järvelän Santran luhdin ovi kävi kuin käkikellon luukku.

Välillä kaksikin urhoa pyrkimässä jaolle - tilanteet kärjistyivät käsirysyiksi asti.

 

Lukijalle tulee mieleen:

Entä ehkäisy tuohon aikaan?

Entä sukupuolitaudit?

Jos meno kerran noin railakasta oli...

Uskomattomalta tuntuu touhu!


Huvittavaa, että vaikka Santeri tosiaan yllättää aikakauden railakkaalla sukupuolielämän kuvauksellaan, käyttää hän puuhista ilmaisua "maata".

Kas kun ei "nukkua".


Tämähän on kyllä häveliäästä ja kaksinaismoralistisesta angloamerikkalaisesta kulttuurista tuttua.

Siellähän hässimistä kuvataan kiertoilmaisulla "to sleep".

"Did you sleep with her?".

😏

Jees jees!

"Nukuimme, tosiaankin, ja kuorsasimme!".


Sekin ihmetytti heti kirjan alussa, että miksi päähenkilön sukunimi on Karhu?

Esa Karhu.

Tyypillinen karjalainen sukunimi Pohojanmaalla?

Mitä järkeä?

Olisi ollut vaikka Hakala, Hakola, Jyllilä, Kasari, Peltoniemi, Luoma... Isotalo, Leikas, Jakku... 

Mutta että Karhu?

Puukkojunkkarien pääjehuna?

Ei voi ymmärtää!


No, oli kirjassa yksi hyväkin kohtaus:

"Uusia juurakoita lisättiin takkaan. Samalla kun siitä lähti loimottavaa, kirkasta valoa tanssitupaan, lisäsi tuli yhä jo raastavaa kuumuutta. Mutta kun pelimanni alkoi soittaa polskaa, tarttui kuin tuli helmoihin. Jok'ikinen vedettiin esiin. Koko tupa muuttui yhtäkkiä kuin reunojaan myöten kiehuvaksi padaksi, jossa jokainen pisara näyttää olevan toisensa tiellä. Se ei ollut enää tanssimista, se oli jotakin muuta. Kukin pari pyöri kyynärpäät pystyssä, tölmäisyjä sai vähän itse kukin. Riemusta ja vallattomasta ilosta säteilivät kaikkien kasvot, nautinnosta ja tyytyväisyydestä hohtivat. Riidan soraääniä ei kuulunut, vain iloisia, vallattomia huudahduksia. Ei kukaan levännyt, ei kukaan väsynyt, vaikka olikin niin ahdasta, että toisinaan tuntui kuin seinän täytyisi pullistua ja nurkkain ratketa".


Kappas Santeria!

Kaverihan on aivan liekeissä tanssikohtauksesta!

Asian tekee erittäin mielenkiintoiseksi se, että esimerkiksi Aulis J. Alasen perusteellisen elämäkerran mukaan Alkio ei todellakaan ollut mikään parkettien partaveitsi, päinvastoin.

Kun kansankirjailijamme - silloin jo kuuluisakin - 1900 -luvun alussa saapui Helsinkiin johonkin "kirjalliseen iltaan", taisi olla Kaivohuoneelle (?), ja daamiksi valikoitui Maila Talvio, oli ilta kuulemma jäykkä.

Ei Santeria saatu rientoihin mukaan.

Mies oli tarkkailija.

Kuten melkein kaikki kirjailijat.


Niin, ja yksi käyttökelpoinen sanonta löytyy teoksesta, käytettiin kahteenkin eri kertaan:

"Kulkeella, vaan ei kerjuulla!".

Juurikin nuin!

Hyvä, Santtu!


Helpotus päästä nyt "Puukkojunkkareista" eroon, viimeinkin. 

Enää on tuosta isoäidin nimikirjoituksella varustetusta Santeri Alkion Valitut teokset -kirjasta jäljellä viimeinen kertomus, "Murtavia voimia".

Stooria 1860 -luvun katovuosien Pohojanmaalta. 

Kyllä sekin tulee jossakin kohtaan luettua, vaikka väkisin.

Sitäpaitsi aihe kiinnostaa, jopa. 


Vedätään nyt kuitenkin välillä vähän henkeä. 

Mauri Sariolan - aliarvostettu kirjailija - Susikoski -stoori "Pyykki on pantu ja pysyy" tuli jo aloitettua,


Niin, ja löytyihän Alkion Valittujen teosten ensimmäisestä kertomuksesta, "Mennyt", myös muuan hyvä kohta.

Se, jossa päähenkilö taivaltaa yksin sinne Laihian kirkonkylän lähelle, harjulle, kelailemaan elämäänsä.

Keski-ikäisen, sairaalloisen miehen pohdintoja. 


Tyylillisesti muistutti erästä I.K. Inhan (s. Nyström) tekstiä.

Sitä, missä Into Konrad purjehtii yksin kesäiselle luodolle Helsingin edustalle, ja niinikään pohtii siihenastista elämäänsä.

Tyyliin "Tässäkö tämä nyt oli?". 


Oho!

Tuliko heittäydyttyä tuttavalliseksi, kutsuttua Laihian Profeettaa, suurta Santeri Alkiota (s. Aleksander Filander), "Santuksi"?

Juu, kyllä.

Näin todellakin pääsi käymään. 


Mieshän oli esi-isäni, suorassa polvessa.

Äidin äidin isä.

Jolta on epäilemättä tullut perittyä - tämän 100 % Santeri Alkio -nenän ohella - myös luonteenpiirteitä.

Hyvässä ja pahassa. 


Niin..

Jos ei tuo Santtu -esi-isä niin kummoinen kirjailijana ollutkaan, olihan hänellä toki ansionsa muilla elämänaloilla,

Historiallinen fakta on, että juuri Santeri Alkiota on isolti kiittäminen siitä, ettei Suomesta onnistuttu vääntämään jonkinlaista pilipali -kuningaskuntaa.

Vaikka tuolloinen "oikeisto" J.K. Paasikiven johdolla niin kovasti yrittikin.

Lähettivät jopa jonkinlaisen valtuuskunnan Berliiniin Saksan keisarilta anelemaan jotakin pojistaan tänne kunkuksi.

Keisari Vilhelm Toinen ei ollut hankkeeseen halukas, mutta vastasi että jostakin Etelä-Saksasta löytyisi secunda -prinssi Friedrich Karl, joka joutaisi lähteä vaikka Suomeen...

Onneksi Saksan keisarikunta sitten romahti Ensimmäisen Maailmansodan tappioon, ja Suomen Kuningas -suunnitelma haudattiin lopullisesti. 


Voi vain kuvitella, minkäläista teatteria meno Kuningas-Härmässä olisi viimeiset 100 vuotta ollut...😏

Ajatellaanpa vaikka Kekkosen hovia, lukuisine kuuluisine nk. "perässähiihtäjineen"...

Tuollaiset tyypit jos olisivat päässeet kuninkaallisen hovin liepeille hännystelemään, hääräämään, suhmuroimaan...

Auta armias!

Toisaalta...

Ovathan Härmälle riittäneet ihan hyvin nuo julkkikset ja missit - tuo osasto on vallan mainiosti kyennyt tyydyttämään osan kansasta kuninkaallis -himon.


Niin tai näin.

Sadan vuoden takaisista yksittäisistä suomalaisista poliittisista voimahahmoista juuri Santeri Alkiota on kiittäminen kuningashaave -hömpötysten torpedoinnista.


Ilkka -lehden perustaminen ja pitkäaikainen päätoimittajuus...

Toki muistelemme Santeria lämmöllä aina kun osingot kilahtavat tilille!

Viime vuonna summa oli 17,40 euroa brutto, eli osinkotuottoprossa n, 6,3!

Huikeaa, ollakseen kysymys media -alasta, etupäässä printistä. Auringonlaskun ala.

Lisäksi on huomioitava, että tuo Santerin 1900 -luvun alussa perustama Ilkka ( nykyään nimellä Ilkka-Pohjalainen ) on kestänyt aikaa erinomaisen hyvin.

Kun Helsingin pörssin päälistaa katselee, ei sieltä montaakaan vanhempaa, yhä toimivaa yritystä enää löydy.


Esi-isää ajatellessa tulee mieleen hänen talousasiansa.

Perunkirjoituksessa ei löytynyt mitään isoa omaisuutta.

Toimi pitkään kai melko kohtuullisesti palkatuissa päätoimittajan ja kansanedustaja/ministerin töissä, mutta ei taloudellisista syistä kyennyt esimerkiksi matkailemaan Keski-Euroopassa, vaikka kovasti halusi.

Reissut rajoittuivat lähinnä Baltiaan ja taisi olla Puolan reissuun oliko se Valtiopäivien vai Eduskunnan aikana, sekä 1920 -luvulla, politiikan jo jättäneenä, Ruotsin -reissuun.

Toisaalta eihän politiikkakaan tuolloin sellainen hillotolppa ollutkaan kuin nykyään.

Lisäksi Alkiolla oli elätettäviä, aikuisena, pikkuveljiensä jälkeenkin.

Hän huolehti äidistään kotonaan hyvin pitkään.

Toisen vaimon, Anna Faleniuksen, rampa sisar tuli myös taloon avioliiton myötä.


Niin, suomalaisuusmies Alkion toinen vaimo oli todellakin ruotsinkielinen. 😏

Vaikka miehellä oli lisäksi lapsuuden kauppareissuilta isänsä kanssa Vaasaan kova vastenmielisyys kaikkea ruotsalaisuutta kohtaan.

Vaasan porvarien kohtelu oli ollut tylyä.

Mikä ei kuitenkaan estänyt häntä yrittelemästä oppia toista kotimaista joskus 1910 -luvulla.

Päiväkirjamerkintä:

"Ruotsi alkaa sujua".


Santtu, jonka Juho isä toimi siis myös räätälin ammatissa, oli myös aina kuvista päätellen sangen huoliteltu pukeutumiseltaan

Hänellä oli oma tyylinsä, todella herrasmiesmäinen. 

Jopa siinä määrin, että jollakin Sisällissodan jälkeisillä kutsuilla itse Mannerheim, jolla nk. "pelisilmää" varmasti oli, osoitti mielenkiintoa tätä pohojalaista "Talonpoikaisruhtinasta" kohtaan...😏

Kiinnostavana yksityiskohtana Alkio sittemmin 20 -luvunmittaan pettyi marskiin pahemman kerran, nimittäen tätä "Operettikenraaliksi".


Sitten taas tuo Santeri Alkion elinikäinen päähänpinttymä, raittiusaate ja kieltolaki...

Voi Herran tähden sentään!

Raittiusasian nyt vielä jotenkuten voi ymmärtää, ottaen huomioon tuon 1800 -luvun lopun hillittömän dokaamisen Pohojanmaalla.

Sekä Santerin omakohtaiset, kovat kokemukst.

Isänsä, räätäli ja kyläkauppias Juho Filander (s. Leikas) lienee loppuvuosinaan ollut melkoinen "olutjuoppo". - Mutten tuon myöhäisemmän Filander -sukunimen latinankielinen kantasana "filum" tarkoittaa lankaa.

Jätti hyvin nuorelle Santerille paitsi velkaisen kyläkaupan myös pari huolehdittavaa pikkuveljeä.

Santeri klaarasi kovalla työllä sekä velat että veljiensä elatuksen, jopa koulutuksen.

Tuota taustaa vasten Alkion raittiusaate oli täysin ymmärrettävää.

Kun tuo viina-homma meni Pohojanmaalla niin överiksi. 


Mutta idioottimainen kieltolaki!

Siinähän mentiin sitten vaan ojasta allikkoon, kieltolaki oli täysi katastrofi, mutta Alko jänkäsi asiaa ihan Finaaliin asti.

Mitkään lain toimimattomuutta todistavat seikat eivät hänelle riittäneet. 

Meni kieltolakimiehenä hautaansa asti, kesällä 1930.


Saaden osakseen Pohojanmaan historian isoimmat ja komiammat  hautajaiset.


(Nagu bibliotek 9.1.2022)

shop.ArcticParadise.fi

Ekovänligt vykortsproduktion.

Dessutom etisk!


1.1.2022

Hyvää Uutta Korona-Vuotta 2022! THL:n Mika Salminen puhuu "flunssasta"... / Feikki -"tilastointia"!

 

Häätyy sanua, jotta olipahan melekone pommi minkä tuo THL:n Mika Salminen (vahingossa?) laukaisi viime viikolla eräässä TV - haastiksessa.

Covid -tarinoinnin lomassa yht'äkkiä alkoikin nimittämään koronaa "flunssaksi".

Monttu loksahti kuulijalta auki. 

Ensimmäinen kertaa kohta kahden "korona -vuoden" aikana, kun korkea viranomainen tai päättäjä näin on lausunut.

"Freudilainen lipsahdus?". 


No niin...

Tulihan se sieltä!

Korona onkin flunssa!


Selvä!

Kiitos tiedosta!


Ja lissää hyvää settiä Mikalta:

Eilisessä Turun Sanomissa:

"Koronaan ei voida ikuisesti suhtautua toisin kuin muihin tauteihin".

Juuri näin!

Hyvä, Mika!


Faktahan on, että tähän niin kutsuttuun korona-pandemiaan on nyt kohta kahden vuoden aikana "kuollut" eli kuolinsyyksi on tilastoitu "koronaan liittyvä":

Alle 1500 henkilöä.

Samassa ajassa on suomalaisia kuollut noin 5000 henkilön kuukausivauhtia, erilaisista luonnollisista syistä.

Eli yhteensä noin 120 000 ihmistä.


Entä tuo nk. "koronaan liittyvien kuolemien" tilastointi?


Virallisen määritelmän mukaan henkilö kirjataan "koronaan liittyen" kuolleeksi, mikäli ko. ihmiseltä on 30 päivän kuluessa ennen kuolemaa löytynyt koronavirusta.

Eli Mika Salmista lainataksemme eräänlaista  flunssavirusta. 


Lapsikin ymmärtää, että tuollaiset "tilastointiperusteet" ovat ihan huuhaata.


Sen toki olemme saaneet viime syksyyn asti THL:n virallisista tilastoista lukea, että 

- "koronaan liittyvien" kuolemien mediaani-ikä 84 vee 

- N. 95%:lla noista vanhuksista 1-2 perussairautta taustalla.


Ääri-esimerkki:

Henkilö kuolee auto-onnettomuudessa.

Korona todettu 30 päivän kuluessa ennen kuolemaa. 

Tilastoitu kuolinsyy:

Korona!


Tottahan toki!

Mikäpä muukaan!


(Tallinn 1.1.2022)

www.ArcticParadise.fi

Terveysturvallista, hiilineutraalia, mitä eettisintä postikorttituotantoa!