20.2.2018

Kirja-arvio: Anna-Leena Härkönen: Ihana Nähä! ja muita kirjoituksia



Tämä kirja tuli napattua mukaan viime lauantaina Helsingistä tänne Aurinkorannikolle lähtiessä erään keskustahotellin "lainattavien ja palautettavien" kirjojen hyllystä.

Tajusin nimittäin, ettei kahden viikon Espanjan -reissulle mukaan ollut tarpeeksi lukemista.


Muistui mieleen, että tyyliin on kuulunut yhden naisen kirjoittaman kirjan lukeminen per vuosikymmen:

1970 -luvulla se oli joku Anaïs Ninin kirja.

1980 -luvulla Marguerite Durasin  L'Amant. Ranskaksi!

1990 luvulla... En muista.

2000 -luku: Laura Kipnisin Against Love - A Polemic.

Ajattelin, että nyt voisi olla tuon A-L Härkösen vuoro. Kun tämä pienikoinen kirja tuossa juuri sopivasti oli tarjolla....

Näyttelijätär on tuttu jostakin 80 -luvulta. Kuuluisa naistenmies, filmiohjaaja Mikko Niskanenhan Härkösen aikoinaan julkisuuteen nosti.

"Mona ja palavan rakkauden aika".



Kirjanen osoittautui heppoistakin heppoisemmaksi kyhäelmäksi.

"Tarinoista" jaksoi lukea loppuun vain ensimmäisen, neljän (4) sivun mittaisen stoorin "Kreetalainen aasi".

Hajanaisia pikku muistumia matkoilta.

Hoh - hoijaa!

Seuraavasta kertomuksesta "Aprillia" kestin sivun verran. Sitten tuli stoppi. 

Pakko jättää kesken. Samalla koko kirja.

Ei jaksa!


Turha näihin raapustuksiin on aikaa tuhlata.


Tänään aamulla, kämpiltä Fuengirola - Marbella välisen A 7 -moottoritien siltaa ylittäessä,  aamupalalle Crown Resortiin (siella on aamuisin röstiperunoita!) talsiessa, lensi Härkösen kirja pusikkoon.

Parasta mitä sille voi tehdä: Palauttaa paperi Luonnon Suureen Kiertokulkuun.

Mätänemään bio-massaksi.


Tekstit on näköjään julkaistu aikaisemmin naistenlehti Annassa. 

Sinänsä nerokas ansainta- eli liiketoimintamalli:

Rahastaa ensin tekstit vuosien varrella kolumnien muodossa, varmaan monta hunttia kirjoituspalkkioita per pätkä.

Sitten paketoida samat jorinat kirjaksi,  ja myydä uudelleen.

Hatunnoston arvoinen rahastusmalli!


Mutta mahdollista vain julkkiksille. 

Mikäli näin vaatimattomat kirjoitukset olisivat jonkun taviksen aikaansaannoksia, ei niitä olisi voinut julkaista ja rahastaa ensimmäistäkään kertaa!




(Calahonda, Costa del Sol, 20.2.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäsen postikortteja verkkokaupasta   

5.2.2018

IL 3.2.2018: Saimi Hoyerin hotellibisnes lähes kuralla



Hauskaa katseltavaa nuo Saimi Nousiainen-Hoyerin hotellibisneksen talousluvut!

Miltsin liikevaihdolla tappiota noin 700 tonnia!

Sillä lailla! 


Ja Iltalehti jatkaa:

"Lisäksi yrityksellä on rahoituslaitoksen velkaa 1.737.500 euroa.

Suoritus sinänsä! 


Niin...

Näin tässä sitten kävi - eli juuri niin kuin oli heti alusta asti arvattavissa.

Ei tuosta Saimin hotellibisneksestä mitään tullut.

Ihan mahdoton yhtälö!


Ja voi sitä median lammasmaista hehkutusta silloin alussa, vajaa kaksi vuotta sitten!

Mediahan nieli Saimin höpötykset ihan kokonaan.

Tuonne Punkaharjulle piti tulemaan sienikursseja, jooga -retriittejä...

Juttujen mukaan Parriisin, Lontoon ja Njuu Jorkin herkkusuut ryntäisivät paikalle hotellin täyttämään...

Jne. jne.


Ihan höpöhöpöä.


Punkaharjun matkailun kulta-ajat ovat auttamattomasti ohi. 

Joskus 1980 -luvulla, Retretinkin ollessa vielä vedossa, Punkaharjulla oli kesäisin väkeä ihan ruuhkaksi saakka.

Nyt on toisin.  

Ikuisesti toisin.  






Entä sitten tämän (kuulemma) "ex-huippumallin" yksityiselämä?


Seiska 1.2.2018 valistaa meittiä:   


Saimi Hoyerin avioliitto ohi - rajuja riitoja pettämisestä. 

Lähipiiristä paljastetaan, että parin suhteessa on ollut vaikeuksia jo kauan.  

- He ovat sättineet toisiaan kolmansista osapuolista. Suhde on ajautunut umpikujaan puolessa vuodessa, kun heidän yhteiselämänsä on ollut yhtä riitaa. Thomas on viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla... 

Niin, ja tämä pariskuntahan ovat Hotelli Punkaharjussa - yhtiökumppaneita. 

Ei hyvälta näytä!


Tai toisaalta...

Tämähän näyttää varsin mainiolta!

Kun vaan saataisiin nuo ulos Hotelli Punkaharjulta, niin ehkä taas pääsisimme jonkinlaiseen normaaliin elämään siellä.

Meikäläinenkin voisi palata kuvioihin...

Monikymmenvuotinen asiakkuushan lopahti samalla kun Nousiainen-Hoyerin julkkuduo alkoi hotellinpittoon, ja hinnat samalla kaksin-kolminkertaistuivat. 

Mikä tosin ei estänyt yritystä vajoamasta kauheisiin talousvaikeuksiin - pikemminkin edesautti sitä.     


(Ms Baltic Queen Stockholm - Tallinn 6.2.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja netistä



Punkaharju 19.3.2018:



Tulin fillarilla ohi Valtionhotellin tänne Luston ilmaiseen nettipisteeseen.

Valtsulla oli ovi kiinni. Näin parhaaseen kevätsesongin aikaan.

Harmi, niin mielelläni olisin käynyt juomassa lasin kuumaa mehua, mikäli sen olisi parilla eurolla saanut. Samalla olisi ollut mukava katsella vanhoja, tuttuja paikkoja... 

Vieläpä jonkinlainen naru oli vedetty kaiteisiin, ettei kukaan vaan eksyisi ovea rynkyttämään.

Portaat olivat nimittäin monen sentin jääkerroksen peittämät - siinähän voi helposti kaatua, kohtalokkain seurauksin.

Isot jääpuikot roikkuivat talon räystäistä - Hotelli Punkaharjussa "lämmitetään harakoille", siis.

Luulisi olevan tyyristä.


Mutta onneksi Punkaharjun Harjun Portti -ravintolassa oli kelpo sunnuntailounas tarjolla. 12,90 ei ole paha hinta - Suomessa.

Buffetista löytyi salaattipöytä, sekä Karjalan paistia.

Juomaksi kotikaljaa.

Jälkkärinä kääretorttua ja kahvia.

Sitäpaitsi ma - pe harjun Portista saa kotiruokalounaan kympillä!

Lisäksi kantiksille jaetaan semmoisia leimattavia kortteja. Kymmenes lounas on ilmainen!


Hirvittää ajatallakaan, mitä ruokailu tuolla Hotelli Punkaharjussa olisi maksanut.

Todennäköisesti monta kertaa enemmän - jostakin höpö-höpö "Fine Diningista".

Siis jos paikka olisi ollut edes auki...

Mutta kun ei ollut. 


(Punkaharjulla 19.3.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortit verkosta




Punkaharju 21.6.2018


Aamupäivä "omaa aikaa" Punkiksella, juna Stadiin lähtee vasta 12.51 Retretin pysäkiltä.

Nousen fillaria taluttaen Valtionhotellin mäkeä ylös - kuten olen tehnyt ammoiselta 80 -luvulta alkaen. Satoja kertoja.

Kas, auto pyyhältää ohi - Porsche!

Ylhäällä Valtsulla näkyy, että hieno kaara on pysäköity takaoven eteen.

Taitaapi olla hotellinjohtajan menopeli?


Siis tämän Hotelli Punkaharjun, jonka netistä löytyvä viimeinen tilinpäätös osoittaa sen kuusisataa tuhatta tappiota miltsin liikevaihdolla!

Saavutus sinänsä!

Porschen paikka!


Mutta minä jatkaan uimaan.

Vakituiselle paikalle, laivalaiturille.

Ihanaa!

Vesi juuri sopivan lämpöistä - viileähköä, muttei kylmää.


Mutta mitä hemmettiä?

Mikäs hökötys tuohon viereen on rakennettu?

Uusi laituri -rumilus! Tökkää pitkälle järveen.

Uin rakennelmalle.

Laiturilla on iso ukaasi -kyltti, että ko. laituri on maksullista "yksityisaluetta", varattu hotellin asiakkaiden käytöön.

Jaaha.

Olen siis rikkonut määräyksiä nousemalla ko. laituri -hökötykselle.

Ei tuo rumilus varmaankaan mikään ympäristörikos ole, mutta ympäristön pilaamista kuitenkin.

Ja minä kun luulin, että tällä Saimi Hoyer-Nousiaisen hotellilla olisi jonkinlainen luonnonsuojelu -missio?


No mutta kaikillahan niillä on - puheissa.

Teot ovat sitten toisia.


(Luston asiakaspääte, Punkaharju 21.6.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäs -postikorttien nettimyymälä