30.6.2018

"Helsinki Pride" 2018 - ja homotus senkun jatkuu... Ja jatkuu... Ja jatkuu...




Toissa-aamuna, perjantaina 29.6. kun tulin aamun Viikkarilla Tallinnasta Suomeen, oli näky Helsingin Kaupungintalon ohi pyöräillessä tyrmistyttävä:

Helsingin Kaupungintalon edustan lippurivistössä liehuivat homojen sateenkaari -liput!

Ohhoh!

Tähänkö on tultu?


Sitten kun iltapäivällä sai päivän Hesarin käteensä, jatkui sama homotus:

Helsingin Sanomien etusivu, samoin takasivu, oli kauttaaltaan pervojengin sateenkaari -värien peitossa.


Hesarin perinteinen "leijona sulkakynä kädessä" -tunnus oli ympäröity motolla:

"Tasa-arvon puolesta". 


Oksettavaa.

Iljettävintä oli, että niin monet yritykset olivat ängenneet logonsa sivun alanurkkaan, eppäilemättä sponsorin roolissa:


- Marimekko (tietysti)


- Stocca


- Prisma


- Gigantti


- Burger King


- Microsoft jne. jne.


Huvittavaa kyllä, joukosta löytyi myös Alma Media.

Firma, joka vain muutama vuosi sitten antoi Lapin Kansan päätoimittajaksi valitsemalleen Johanna Korhoselle potkut nimenomaan tämän sukupuolisen suuntauksen takia.

Häviten sitten jutun oikeudessa, ja maksaen jättikorvaukset.


Nopeastipa kääntyi kelkka Almallakin!


(Toinen asia on, että mitä kertoo Alman tuolloisista johtajista se, etteivät yhtä lepakkoa pystyneet etukäteen tunnistamaan...

Ei noita "johtajia" ainakaan liaasta elämänkokemuksesta voi syyttää!).


Tämä homotus -menohan on aivan kuin anekauppa pimeimmällä inkvisito -keskiajalla, tai luonnonsuojelu -aate joitakin vuosia sitten.


Päätoimittaja Kaius Niemi näkyi sisäsivuilla jaarittelevan jotakin lisää tasa-arvo -höpinää. Lukematta jäi.


Eilen on kuulemma Helsingissä ollut Pride -kulkueessa 100.000 marssijaa.

Kulkueen kärjessä Helsingin kaupunginjohtaja Jan Vapaavuori - siis tyypillinen alfa -uros.

Sillä lailla!

Poliitikkojen mielistelyllä ei näköjään ole rajaa, ei määrää.


Muuten Jan Vapaavuorihan on tuomittu pahoinpitelystä ja varkaudesta.

Että niin mukava mies - noin niinkuin pohjimmiltaan...


Ilmeisesti homostelusta on kuin onkin tulossa - ja jo tullutkin - Suomessa valtionuskonto.

Kirkon jäsenmääränkin koko ajan laskiessa - mikä sinänsä on tietenkin positiivista. 



(Seili / Själö 30.6.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäsen Tommin postikortituotantoa netistä

10.6.2018

"Valokuvataiteilija" Raakel Kuukalle taiteilija-eläke - miksi?


Jaahas.


Tuollekin taide-paskan-suoltajalle siis myönnettiin Valtion taiteilija-eläke.

Huh-huh!


Mutta eihän tässä oikeastaan mitään ole voinut ihmetellä enää moneen monituiseen Herran vuoteen.


Jos kuitenkin uhraisimme kallista aikaamme muutaman minsan ja kurkistamme netistä, minkälaista on "valokuvataiteilija" Raakel Kuukan tuotannon taso...


Ei voi olla totta!


Voiko tuollaista sontaa olla edes olemassakaan?


Vai onko kyseesä kenties joku vitsi?

Hesarissa 26.5. kyseinen "taidevalokuvaaja" tilittää huonoa taloudellista menestystään. Perin huonoa.


Asustelee pienessä kaupungin vuokra-asunnossa. Nyyyyh!


Sossun luukkuunkin on ollut turvauduttava.


Näyttelystäkin jäi vaan velkoja niskaan. Makselee yhä velkaa pankkiin.


Hyvä! Toivottavasti tuo Kuukan ansaittu taloudellinen katastrofi osaltaa hillitsee tuota taide-paskan-suoltamista!


Jotakin järkeä näkyy sentään Suomen Kansallakin olevan vielä jäljellä, ettei moista roskaa ole mennyt näyttely-ostoilla taloudellisesti tukemaan.


Kiitos, suomalaiset!


Niin, noista Raakel Kuukan kuvista...


Teemana näkyy olleen nuori nee... siis mustaihoinen tyttö suomalaisessa kansallispuvussa...


Hoh - hoijaa...


Kuinka tuo Kuukka ilkeää moista soopaa esittää?




Sitten - jos haluaa järkyttyä - netin Kuukka -kuvista löytyy tietenkin ´"taiteilijan omakuvia".


Eräänlaista äärimmäisyyttä edustaa kuva meikittömästä R. Kuukasta Nikita -karvahattu päässään. Varmuuden vuokasi vielä läpät alas vedettyinä.


Mahdotonta - täysin mahdotonta - määritellä kuvan esittämän henkilön sukupuolta kyseisen "taidevalokuvan" perusteella.


Jos arvata pitäisi...


Pohjois-karjalainen tai koillismaalainen metsuri jostakin 60 -luvulta. Tosin aivan liian pulska, sen ajan kärppämäiset standardit huomioiden.


Ai niin, mutta Kuukka kuuluukin "teoksissaan" tutkineen naiseutta ja suomalaisen naisen identiteettiä". Niinpä tietenkin!


Ja tässä on tulos.

Taitelija-eläkkeen paikka!


Hyvä, Suomi!

Ja Onnea!


(Malmö 10.6.2018)

shop.ArcticParadise.fi
 Pitkäs -postikortteja nettikaupasta! 

8.6.2018

Eino "Emppu" Grön - varakas taiteilijaeläkeläinen Floridan golf-kentiltä suomalaisille tanssilavoille



Kas vaan!


Kesä tuli, ja golffaava taiteilija-eläkeläisemme suoraan Floridasta, Eikka Grön, palasi taas Härmään. Keikkaa pukkaa!

Keväällä ilmestyivät tietenkin ensimmäiset haastikset lehdissä. Markkinointia, markkinointia!

Sillä onhan toki niin, että "hyvääkin tuotetta täytyy myydä" - jopa Valtion taiteilija-eläkeläisen.


Yhdessä jutussa lueteltiin vappaamuurari  -Empun omistuksia:

Kesä-asunnot Reposaaressa ja Hangossa.

Luulisi, että pääkaupunkiseudullakin joku kämppä?

Tietenkin asunto siellä Floridassa.

Varakas mies!


Taiteilija-eläkettä nauttinut kauan, hyvin kauan...

Kohta neljännesvuosisadan ajan!

Eikalle nimittäin myönnettiin tuo jokaikisen suomalaisen viihdepellen ja kulttuuripuuhastelijan himoitsema lottopotti erinomaisen nuorena, vain 57 vuotiaana!


Toki laulajan kollegoissa moinen yhteiskunnan rahansiirto kilpailevan keikkalaulajan taskuun on herättänyt närää.

Näin tarinoi toinen tangolaulaja, Reijo Taipale, Iltalehdessä 7.7.2012:

"Ihmettelen kovasti miksi Eino Grön sai taiteilija-eläkkeen jo 57 -vuotiaana  ja muillakin tangolaulajilla kuten Markus Allanilla, Reijo Kalliolla ja Esko Rahkosellakin se on, mutta ei minulla", Taipale lausuu.


Niin juuri! Justiinsa!

"Mulle kans!", kulkee ajatuksenjuoksu noilla viihdemaakareilla. 


Ja kyllähän tuollainen katkeraksi vetääkin...

Kun toiset kollegat saavat moisen yritystueksi luokiteltavan mahtavan edun valtiovallalta. Noin vaan.

Sitä ei tosin missään nimessä saa kutsua omalla nimellään: Yritystuki!

Kysehän on kylddyyristä - eikös niin? 


No, varakas Reiska Taipale kuuluu sittemmin lopettaneen taiteilija-eläkkeen mankumisensa.

Anottuaan sitä turhaan kaksitoista (12)  kertaa! 


Muuten joku vuosi sitten meinasi porilaisen hotellin aamiaispöydässä mennä aamukahvi väärään kurkkuun.

Paikallisen yrittäjä -yhdistyksen lehdessä oli nimittäin juttua "Yrittäjä" Eino Grönistä!

Siis jopa yrittäjäjärjestöillä Härmässä menevät käsitteet sekaisin:

Kuka on Yrittäjä, kuka Apurahataiteilija?

Aivan hämärän peitossa.

Dazed and confused...


Eikä Härmä tietenkään olisi Härmä, elleivät esim. suurtuhlari Vesa-Matti Loiri (Uuno Turhapuro) ja varakas Ilkka "Danny" Lipsanenkin olisivat olleet taiteilija-eläkkeitä kärkkymässä.

Onneksi turhaan, kuitenkin.

Vaikka kyllä noita lottovoittoja on sadoille mitättömyyksille jaettukin!

   
Eikan kotisivuilta löytyy räpp... anteeksi: rapparilaulajan keikkakalenteri. 

Kiirettä pittää!

Vielä syksylläkin on ohjelmassa näköjään joku kirkkokonsertti.


Niin, Emppu taisi tulla jossain vaiheessa uskoonkin?

Paitsi että löytyihän miehen nimi takavuosina noilta rappari -listoiltakin...

Netistä vieläkin. Useammastakin kohtaa.


Tosin siihen aikaan kun tunsin Eikan (1970-1972), oli meno tyystin toisenlaista.

Joku voisi sanoa että niin railakasta että sivustaseuraajaa ihan hirvitti.

Kun tämä naapuri Haukilahden Melsteninrannasta tuli yöllä keikalta kotiin, alkoi ryyppääminen talkkarimme, legendaarisen Kallion Paven kämpillä.

Välillä piti tietenkin vetää sormikoukkkua, tai vääntää kättä, tai vaikkapa - painia. 

Vauhdikasta katseltavaa 15 -vuotiaalle pojanklopille!

Ne olivat hienoja aikoja! 


                                                          Haukilahti Gäddvik

Seuraava muistikuva Eikasta sijoittuu vuoteen 1972: Pori Jazz. 

Jos meni Eikalla joskus lujaa, niin myös Yours Trulylla. Joskus 70 -luvulla, nimittäin.

Ne olivat vauhdikkaat festarit, 17 -vuotiaalle. 

Mieleen jäi, kun jonkun juoppoköörin kanssa aamuyöllä sekoilimme eräässä porilaisessa puistossa, ja hiljaa lipui pakettiauto ohi...

Sieltä huikkasi orkkansa kanssa keikalta palaava Emppu: "Moi, Pitkänen!".  


Fast forward vuoteen 1984: 

Olemme juuri käynnistäneet postikorttituotannon, ja reissaan keväällä Meri-Lapissa.

Legendaarisen Salmelan Liikenteen (R.I.P.) 60 -luvun bussikaunottarella Torniosta Kemiin. Herrojen Kemmiin!

Kas!

Eikkahan se siinä!

Eino opettelee uutta raitista elamäänsä juuri noihin aikoihin, ja on keikkapaikaltaan Torniosta lähtenyt päiväseltään pistäytymään naapurikaupungissa Kemissä.

Juttelemme mukavia.

Annan Empulle muutamia postikorttejamme.


Hyvänen aika sentään!

Jonkun ajan kuluttua Eikalta tule Floridasta kiitoskortti - yksi omistamme.

Miellyttävä mies!



Jälkipolvet kun nykymenoa tulevat arvioimaan, kysyvät sitten:

Kukahan oli sen aikoinaan Suomessa vallinneen avokätisen taiteilija-eläke -järjestelmän pahin hyväksikäyttäjä? 

Nimi Eino "Eikka" Grön tulee olemaan ihan kärkikahinoissa!


Aika usein tulee kuunneltua Eino Grönin biisiä "Sata kelloa" YouTubesta.

Se on kyllä hieno tulkinta - paljon alkuperäistä italialaista, sekä kuin myös Markus Allanin ja Kari Tapion versioita parempi.

Ihastuin Eikan versioon jo joskus 70 -luvun alussa Korkeavuorenkadun "Kuparipannun" juke-boxista.

Kiitos, Emppu!


Kansanedustajien sopeutumiseläke - kuviokin sitten kansan vaatimuksesta lopetettiin, ainakin pääosin.

Milloin koittavat glasnost ja perestroika "kulttuuripuolella"?


Niin...

Ihmeellistä on Suomen nk. "taide- ja kyldyyri-elämä". Perin ihmeellistä.

Mutta toisaalta...

Kysehän onkin maasta, jossa tuo mailmanhistorian ehkä turhin ja väkinäisin naamanvääntäjä, Pertti "Spede" Pasanen, lepäilee Hietaniemen hautuumaan nk. "taiteilijakukkulalla". 

Ihan siinä Akseli Gallén-Kallelan, Jean Sibeliuksen ja Alvar Aallon vieressä! 

Mikseivät siis tangolaulajat ja muut viihde-pelletkin olisi taiteilija-eläkkeitään ansainneet? 


Kyllä Valtio maksaa - ja jos rahat loppuu...

Ei muuta kun verot Valtion maksettaviksi! 


Hyvä Suomi!

Ja Onnea! 



(Karlsruhe, Baden-Württenberg, Saksa 9.6.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäs -korttien tukku- ja nettimyyntiä!

Vastuullisuus keskiössä - tulevaisuuksia mahdollistaen. 



Jälkikirjoitus: Taiteilijuudesta, eläkeläisyydestä, yrittäjyydestä...


Männä viikolla, ennen starttia tänne Keski-Eurooppaan taas melkein kuukaudeksi, tuli vähän siivottua paikkoja kotona Tallinnan Kalamajan kortteerissa.

Löytyi Porin Yrittäjien tiedotuslehti "Pyry"vuodelta 2013. Joskus muutama vuosi sitten Porin -reissulla tullut napattua matkaan.

Kannen takia, tietenkin: Siinä poseeraa, ilmeisesti Reposaaressa, merenrannalla - kukas muu kuin entinen naapuri Eino "Eikka" Grön!
  
Otsikko: Yrittäjä vuodesta 1971

Otsikko sisäsivuilla: Yrittäjä se on laulajakin

Selvä. Olkoon niin. 

Sovitaan niin.

Yrittäjä mikä yrittäjä!


Mutta, mutta...

Onhan tämä suorastaan liikuttavaa, miten naistoimittajalta vieläpä yrittäjäjärjestön lehdessä on mennyt taas puurot ja vellit sekaisin...

Eikkahan on ollut valtion maksaman taiteilija-eläkkeen nauttija vuosikymmeniä, varsin nuoresta iästä alkaen. 

Jos jätetään tässä yhteydessä palaamatta teemaan, voiko tango- ja iskelmälaulaja ylipäätään olla "taiteilija", herää tietenkin kysymys:

Mikä ihmeen "yrittäjä" valtion taiteilija-eläkeläinen voisi olla?  

Kommenttia tähän Eikka Grönin taiteilija-eläkeläisyyteen voi muuten tiedustella niiltä viihdelaulajilta, joille tuota jättipottia ei ole annettu. Lukuisista anomuksistaan huolimatta. 

Heitä on kymmeniä Satoja. 

Aloittaa voi vaikkapa aikaisemmin mainitusta Taipaleen Reiskasta.


Niin, ja kaunista on myös se, että yrittäjäjärjestön lehdessä julkaistaan moista tekstiä. Hehkutusta.

Eikä ollenkaan ymmärretä taiteilija-eläkkeiden luonnetta jättimäisinä yritystukina.   

Mahdollista vain Suomessa. 


Tosin eihän tämä ole ensimmäinen - eikä viimeinenkään - kerta kun  Härmän yrittäjälehdistössä hehkutetaan taiteilija-eläkeläisiä "yrittäjinä".

Takavuosina ilmestyi Kotimaisen Työn Liiton Avainlippu -lehdessä aivan samanlainen stoori luontokuvaaja Hannu Hautalasta.

Tästä autonasentajasta, josta sittemmin leivottiin Oulun Yliopiston Filosofian Kunniatohtori (moinen mahdollista vain Härmässä).


Jutun otsikkona: Hannu Hautala - tyytyväinen yrittäjä!

Tämäkin dokumentaristi -luontokuvaaja oli tuolloin toiminut jo vuosikausia Valtion sponssaamana apurahataiteilijana.

Kolleg... siis kilpailijoittensa kiusaksi.

Vaikka Suomessahan kismitykset ja katkeruudet tavataan vaieta (paitsi jurrissa).  

Kylddyyripiireissä varotaan suututtamasta "alaa".


Jospa ensi vuonna sitten koitaisi se oma vuoro... 


x


PS:

Eino "Eikka" Grönin 1973 -versio italo -iskelmästä "Sata kelloa"  ("Cento Campane") on tosiaankin ihan Superia!

Olen taas kuuunnellut YouTubesta kymmeniä kertoja Empun versiota - verraten jälleen sitä niin Taisto Tammen, Kari Tapion kuin Pasi Kaunistonkin tulkintoihin.

Eikka on valttia!    

Emppu korjaa potin!

Kiitos, Eino! 
 



(Hampurin Merimieskirkko, 31.10.2018)

shop.ArcticParadise.fi

Vastuullista postikorttituotantoa internetistä.
 
Sinulle, Nainen.