26.4.2012

"Moraalisesti tuomittavaa" - Case Finish Design

No nyt on sitten Härmän Finish Design -kerma kärmeissään, kun maahan alkaa nettikaupan välityksellä virrata  "design -klassikkoja", suomalaisiakin, Made in China.

Noin 75 prossaa suomalaisia pöyristyttäviä törkyhintoja edullisemmin, toimitus Englannista.

Homma on laillista. Saarivaltaltakunnassa tekijänoikeuden suoja-aika on vain 25 vuotta tuotteen julkaisusta. Meillähän se pisimmillään on jopa 70 vuotta tekijän kuolemasta.

Disain -väki paasaa, jotta kuvio on moraalisesti väärin.Tässä kuulemma "ryöstetään taiteilijoiden työtä".

Jassoo.

Lasikuituinen mööpeli, jonka tuotantokustannukset lienevät muutaman kympin luokkaa, maksaa "virallisessa" Finish Design -myynnissä  melkein seitsemän tonnia.

Saman esineen saa nyt siis "lisensioimattomana" reilusti alle kahdella tonnilla - joka sekin on kyllä tosi suolainen hinta. Siis muotilla prässätystä lasikuitu -esineestä.

Eli kuka tässä oikein "ryöstää"? Eniten?

Ai niin, mutta Suomi/suomalaisethan eivät tee mitään feelua.

Johtuu tietenkin korkeasta moraalista. Paljon muita korkeammasta!

Tietty!
 


Ei tästä kauaa ole, kun tavallisistakin kodeista löytyi joitakin kotimaisia "design" mööpeleitä.

Puhdasta käyttökamaa, funktionalismia. Arkikalusteita.

Käytännöllisiä, kestäviä. Eivät niin hirveän kalliita, silloin. Normi -palkansaajien saavutettavissa.

Nythän ne on kanonisoitu ja hinnoittelu nostettu aivan taivaallisiin sfääreihin.

Valmistajat ja kauppiaat ovat tuumanneet, jotta heillä on "oikeus" jatkaa ylihintaista rahastustaan vielä vuosikymmenien ajan - yksinoikeudella, tietenkin!

-

Niin...

Siinä vaiheessa kun alkaa ininä "moraalisista oikeuksista", on peli yleensä finaalissa.

Kuten nytkin.

Ehkä kandeis vähän kelata, ennen kuin hinnoittelee itsensä pilviin. Ja Finish Design -puuteripyllyjen olisi syytä jättää tuo "moraalista" paasaaminen vähemmälle. Kokonaan pois!

Tolkuttomasta ahneudesta nimittäin seuraa yleensä jonkinlainen vastareaktio.

Kuten nytkin.

Sitä muuten kutsutaan "globalisaatioksi".




(Sokos Hotel Koli, 28.4.2012)


www.ArcticParadise.fi


20.4.2012

Jo vain! Saamelaisillekin oma öky-pömpeli: "Sajos"



Jo vain!

Pitihän se arvata... Leviäähän julkista rakentamista koskeva megalomaaninen pöhötystauti Lanta-Suomesta Saamenmaahankin... Miten muuten voisi ollakaan?

"Mitä isot edellä, sitä pienet perässä".

"Meille kans!".

Eilen Inarin keskustasta Kultahovia kohti fillaroidessa ei voinut olla huomaamatta tien vasemmalla puolella pönöttävää uuttaa valtaavaa, latomaista pytinkiä. Mitä ihmettä?

Minkäänlaista kylttiä, tienviittaa tai vastaavaa, josta rakennuksen käyttötarkoitus kävisi ilmi, ei ollut.

Tutut kertoivat sitten, että kysessä on uusi saamelaisten kulttuurikeskus "Sajos".

No, käydäänpä katsastamassa...

Ahaa! Tämä on taas tätä samaa: "Suomalaista nykyarkkitehtuuria". Paljon puuta käytetty, ja muistuttaa muutenkin Punkaharjun Lustoa.

Se hyvä puoli asiassa, että kun on nähnyt yhden kyseisen arkkitehtikoulukunnan pytingin, on nähnyt samalla melkeinpä kaikki.

Ulko-ovesta aulaan astuttaessa hönkii vastaan koleus. Tosi laitosmainen fiilis.

Yrmeän näköinen vastaanottovirkailija kököttää respassa lasin takana.

Vasemmalla pieni matkamuistomyymälä. Niitä iänikuisia, samoja tuttuja Lapin -käsitöitä. Nutukkaita ym. Hinta vaan on Inarin markettien hintatasoon verrattuna paljon, paljon korkeampi. Kyseessähän onkin Sami Duodji.

Hirvittää ajatellakaan, mitä esimerkiksi nutukkaat täällä maksavat. Kun jossakin Ylläksen turistipyydyksessä nutukkaista, lappilaisten valmistamista, pyydetään 330 euroa, täällä Sami Duodji -hinta lienee vähintäin tuplasti? Triplasti? - Niin, niin... Käsityö on Härmässä kallista, mutta vielä kalliimpaa se on Saamenmaassa. Eri asia sitten on, jos ei myynnillä ole niin väliäkään... Mikäli avustukset nimittäin juoksevat...

Oikealla kirjasto. Kiinni! - Yleensähän se meneekin niin, että kun pytinki on valmis, alkaakin toiminnan alasajo. "Määrärahojen puutteessa", kuten vaikkapa Helsingin surullisenkuuluisassa Oopperassa.

Toisaalta toteaahan vanha kiinalainen viisauskin saman: "Kun talo on valmis, astuu onnettomuus sisään".

Sajoksen alakerran käytävää kun jatkaa etiäppäin - ravintola. Lounasaika menossa, asiakkaita kymmenkunta. Kaikki naisia, tietenkin. Todennäköisesti talon omaa väkeä, kaikki. Näissä tämmöisissä kylddyyrilaitoksissa about 98 prossaa virkailijoista on naisia. Jokunen kiintiö -homo yleensä mausteena joukossa.

Niin, ja noilla naisvirkailijoillahan on tämäntyyppisissä kuvioissa yleensä jonkinlainen superedullinen työpaikkaruokailu -diili:

Jos lounas ulkopuoliselle maksaa esimerkiksi kympin, tuo ryhmä maksaa vitosen.

Naiset - silmiinpistävän moni heistä on tumma saamelainen, se lienee yksi valintakriteerikin - ovat varmaankin titteleiltään " projektikoordinaattoreita", "hankesuunnittelijoita" ja vastaavia. Rojektia pukkaa.

Mikäs siinä. Helpohkoa, siistiä sisähommaa. Suhteellisen hyvin palkattua.

Mitä kaikenlaiset viranomaiset ja virkailijat sitten "tekevät", sitä on usein vaikea määritellä.

Jos heiltä kysytään, kuuluu vastaus jotta heitillä on ihan mahoton ressi.

Vaikea sanua.

Muutama päivä sitten kuitenkin Saksassa eräs eläkkeelle jäänyt virkamies kertoili, että hän ei neljääntoista vuoteen tehnyt työpaikallaan mitään.

Paikallinen tuttu Inarissa kertoi, että virkoja pytinkiin tuli noin 40 - siis suuruusluokkaa prosentti Suomen saamelaisväestöstä pyörittelee papereita tässä ladossa.

-

Apropoo tuo ravinteli...

Härmää kiertäessä  huomaa pakostakin kupletin juonen tämmöisten Pytinkien ja Pömpeleiden ravintola -kuvioissa.

Tavanomaista on, että kaikki muu on julkisrahoitteista, paitsi juuri ravintola.

Sitä hoitaa joku yksityinen piruparka. Aikansa.

Ennekuin toiminnan ehdot (vuokra!) ja kannattavuus mahdollisen alku -innostuksen jälkeen painuvat vääjäämättä sille tasolle, jotta homma ajautuu finaaliin.

Kunnes sitten taas on seuraavan "yrittäjä" -piruparan vuoro...

-

Käytävän varrella on lukuisia huoneita ja neuvottelutiloja, mitälie. Ovet säpissä.

Kun respan tyypiltä sitten kysyy, mitä yläkerroksesta mahtaa olla, kuuluu vastaus: "Toimistoja". Selvä!

Mitään vähääkään kodikasta rakennuksesta ei löydy. Tuollainen perus -laitos vaan.

Hinta: 15 miljuunaa euroa.  Vuosittaiset käyttökulut kuulemma suuruusluokkaa 1,5 miltsiä.

-

Harvinaisen epäviihtyisä, suorastaan luotaantyöntävä "kulttuurikeskus".

Kaikkinainen omaperäisyys suorastaan loistaa poissa-olollaan.

Betonikehikolle bygattu, laudalla päällystetty. Puun käyttö sisätiloissa ei pelasta tilannetta.

Uskallus on rakennusta suunniteltaessa lopahtanut.

Mikä tilaisuus Saamen kansalla olisikaan ollut nyt räväyttää! Viidellätoista miltsillä olisi helposti saanut aikaiseksi maailmanluokan kohteen.

Helppo visioida:

- perusmuodoksi tietenkin kota, tavalla tai toisella, pätevät arkkitehdit olisivat voineet suunnitella jonkin todella uuden ratkaisun

- taloon astuttaessa elävä tuli  vastaanottamaan

- savun tuoksu läpi talon

- taustamusiikiksi tyylikästä saamelaista musaa, joikuja unohtamatta

porontaljojen runsas, suorastaan ylenpalttinen käyttö

- vierailijoille tarjotaan pieni nokare kuivattua poronlihaa heti aulassa

Ylläoleva hahmotelma, jotta vierailijat "imaistaisiin" saamelaiskulttuurin tunnelmaan.

Olisi Saamen kansalla ollut todella hieno tilaisuus tehdä vaikutus:

Me olemme saamelaisia!

Me olemme erilaisia! Alkuperäisväestöä! Luonnonkansaa!

Nyt jos koskaan olisi ollut WOW! -arkkitehtuurin paikka.

Mutta ei! Tusinaratkaisuun on päädytty! Lauta -latoon!

Tulijaa vastaanottaa Sajoksessa todellakin tunne, että virastoon on saavuttu. Vaikka kyseessä pitäisi siis olla kulttuurikeskus.

Yllä olevan kaltaisen vision olisi voinut tilata joltakin mainostoimistolta/konseptisuunnitelijoilta. Olisivat laskuttaneet ehkä miljuuna euroa.

Meikäläiseltä tuon hahmotelman saa siis ilmatteeksi. Sääli vaan, että nyt tilannetta ei enää voi korjata. Useampaan sukupolveen.Vahinko on jo tapahtunut.

-

Muutaman sadan savun Inarin kylässä pönöttävä Sajoksen kaltainen massiivinen, kallis pytinki aiheuttaa tietenkin närää - siis suomalaisten eli lappilaisten keskuudessa. Bussikuskin kitkerät kommentit olivat paljonpuhuvia.

Tuoltakin vastakkainasettelun kärjistämiseltä (entisestään) olisi vältytty, mikäli noin tolkuttomalle törsäyslinjalle ei olisi lähdetty.

Mutta ei.

-

Sisällä Sajoksessa melkein kuulee A nelos -saastan rapinan.

Vaikutelmaksi jää, että tässä pytingissä väsätään anomuksia, hakemuksia, budjetteja...

Eikä tästä ole kuin 3 - 4 sukupolvea, kun saamelaiset asustelivat turvekammeissa ja kodissa...

Toisaaalta voi olla, ettei kaikenlaista EU -rahaa aivan niin irtonaisena enää ole liikkeellä, kuin Suomen liittyessä Unioniin silloin 90 -luvulla.

Tuolloinhan jotkut "tutkijat" Pohjois-Lapissa saivat hillittömät EU -massit "heinäkenkien kulttuurihistorian tutkimiseen 1700 -luvulta alkaen".

Nyt, kun rahoja ovat jakamassa uudet, köyhät Bulgariat, Romaniat ja kumppanit, luulisi että avustusten saanti noin heppoisin perustein ei enää olisi aivan niin helppoa?

Tai mistäpä sen tietää.

Avustusblankettien rustaaminen on kuulemma ihan oma taiteenalansa.

-

Kauanko visiitti Sajoksesa sitten kesti?

Alle kymmenen minsaa.

Tuleehan paikan ja toiminnan luonne toki tuossa ajassa selväksi.

-

Kumma juttu.

Käypä sitten Saariselän hiihtokeskuksessa tai Ivalon tai Inarin jossakin SuperMarketti- helvetissä tai sitten kulttuurikeskus Sajoksessa, eroa ei juuri huomaa.

Samaa ökyilyä kaikki tyyni. Saman kolikon eri puolet.

Samaa suuruudenhulluutta. Samaa pröystäilyä läpi maan: Guggenheim -hankkeesta kauppakeskus -helvettien ja hiihtokeskusten kautta saamelaisten kulttuurikeskukseen.

Velkarahalla, tietenkin. Suomihan ottaa uutta syömävelkaa 7 - 8 miljardia vuodessa. Siis 7000 - 8000 miljoonaa euroa vuodessa.

No nyt ainakin selvisi, minne 15 miltsiä plus vuosittaiset miljoonaluokan käyttökulut siitä hulahtivat.

Maksakoon kuka jaksaa.

Jo vain!

On tämä huimaavaa hommaa...

Varsinkin varsinkin tällaisen Härmästä-pois-muuttaneen, jaloillaan äänestäneen silmin.

-

"Suomi putos puusta, nyt on maito milkkiä...".

Täytyy todeta, että Pohjois-Karjalan Shamaani Ismo Alanko oli aikaansa edellä. Hänhän ennusti kaiken tämän hulluuden jo vuosia sitten. Tarkkavainuinen kaveri!

Juu, ja Saamenmaakin on nyt sitten näköjään pudonnut puusta!

Ai niin... Eihän Tosi Saamenmaalla mitään puita kasvakaan.

Vaivaiskoivuja vain.



(Muonio 20.4.2012)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttikauppaa netissä!



Päivitys 22.4.2016


Asiakaskäynneillä Inarissa, kuten joka huhtikuu.

Kas vain, tuossahan on tuo Sajos! Olin jo melkein unohtanut koko pömpelin!


Mutta hei!

Siellähän saattaa olla yleisönetti!

Sisään!

Kas, täällä kirjastossahan todellakin on ilmainen nettipiste. Hienoa!

Olen kirjaston ainukainen asiakas. Kuten arvata saattoikin.

Yksi virkailija tuossa puuhailee jotakin - nykyäänhän suuri osa nk. työnteosta on työnteon näyttelemistä...


Tuosta kulman takaa rakennuksen alakerrasta löytyypi myöskin vessa.

Hyödyntäkäämme myös sitä!

Kovasti on ruostumatonta terästä käytetty tilavan ja siistin vessan sisustuksessa...    
  

Ison Sajos -rakennuksen käytävät ammottavat tyhjyyttään... 


Mutta kiitos!

Kiitos palveluiden ilmaisesta käytöstä!

Saamelaismuseo Siidassa netti on maksullinen!


Fillarin päälle hypättyämme, asiakaskäynnille menossa vilkaisemme vielä taaksemme:

Rakenus on muutamassa vuodessa haalistunut rajusti.

Puinen päällystys alkaa jo näyttää melko kulahtaneelta.

Jokunen vuosi vielä, niin tämäkin suomalaisen arkkitehtuurin suursaavutus alkaa vääjäämättömästi näyttää itseltään:


Poikkeuksellisen suurikokoiselta parakilta.    


(Inari 22.4.2016)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien verkkomyymälä   

 

  

18.4.2012

WOW! Jennie, Jennie...

WOW!

Olihan se tiedossa, että tuossa uuden Tasavallan Presidentin Sauli Niinistön Jenni -puolisossa on potentiaalia.  Tänään päättyneellä uuden presidenttipariskuntamme ensimmäisellä valtiovierailulla Ruotsiin Jensku ylitti kyllä kaikki odotukset!

Mikä tyyli!

Heti alkuun hauska koriste hiuksissa. Kun "Prinssi Olof Daniel Westling Bernadottte, Länsi-Göötanmaan Herttua,  entinen kuntosaliyrittäjä Daniel Westling Ockebosta, presidenttipariskuntaamme lentokentällä oli vastassa.- Hyvä muuten, että hänelläkin on jotakin tekemistä.

Nätti sähkönsininen mekko eilen.

Kiva Minna Parikan käsilaukku. Aikaisemminhan Jensku on esiintynyt Marimekon käsilaukun kanssa - lämmin kiitos meidän kyseisen firman osakkeenomistajien puolesta!

Hoikka, pitkähkö, hymyilevä, hillitty ja kaunis nainen.

Hittolainen, miten edustavan presidenttipariskunnan Suomi onkaan saanut. Vihdoinkin! Noita kyllä kelpaa lähettää mille tahansa kansainvälisille estradeille. Sopeutuvat joukkoon hienosti. Missä aristokraattiporukassa hyvänsä.

Ei ollenkaan tarvinnut hävetä. Päinvastoin kuin niin monta vuotta...

Ihme on tapahtunut! Salesta ja Jenskusta Härmä on saanut omat kuninkaallisensa!

Ja tämä on vasta alkua. Varmaa on, että kun aika kuluu ja rutiini kasvaa, Jennin tyyli vain entisestään paranee.

Jenni Haukiosta tulee muodostumaan fantastinen valttikortti Suomelle. Arvokkaampi, kuin sata "maabrändi -työryhmää".

Silviankin kanssa tuli hyvin juttuun. På svenska! Kaveerasivat kuin vanhat ystävät.

Valtiovierailun virallista potrettia kun katselee, näkee että entisen alusmaan Tasavallan Presidentti puolisoineen on nyt ensimmäistä kertaa ulkonäöllisesti samaa kaliiperia Svea Mamman hovin kanssa. - No, bileprinsessa Madde puuttuu kuvasta, kuten niin usein. Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuattarella on siellä Njyy Jorkissa omat kuviot, kun elämä Ruåttissa alkoi ahistamaan... Juristi -poikaystävän paljastuttua petturiksi...

Kunkku  kuvissa tosin vähän yrmistelee. Tapansa mukaan. Ehkäpä Majesteetin ajatukset liihottelivat Camilla Henemarkin ja muiden Kaarle Kustaan "kahvityttöjen" parissa... 

Mutta upea esitys Jenniltä! Kerta kaikkiaan!

Tasavaltalainen tyttö Porista astuu keskelle erään Euroopan vanhimmman hovin monisataavuotisia perinteitä ja seremonioita, ja ottaa tilanteen haltuunsa! Alla tiders!

Jennie, Jennie, Jennie, Jennie,
maailma sua odottaa.
Jennie, Jennie, Jennie, Jennie,

elämältä paljon saa, jos antaa.
Jennie, Jennie, Jennie, Jennie,
sävelen sä tiedät sen.
Jennie, Jennie, Jennie, Jennie,
elä niin, ja hymyile.

(Matti Esko: "Jennie, Jennie")

(Kiilopäällä 18.4.2012)


www.ArcticParadise.fi





15.4.2012

Nokian kriisi ja malli 3510

Malli 3510 jää historiaan Noksun parhaana.

Omani ostin kai 7 - 8 vuotta sitten, ja vielä pelittää. Hyvin. Mitä nyt akku on pariin kertaan vaihdettu.

Ei mitään ylimääräistä. Puhelin, kalenteri ja tekstiviestit. Se riittää, vallan mainiosti.

Niin, ja ennen kaikkea näppäimet. Eikä mitään naurettavaa "kosketus" -hässäkkää.

Maksoi kai jotain muutaman kympin. Niin, oli se euro -aikaa kuitenkin jo.

Monta vuotta on kyllä ollut mielessä, että mitä ihmettä sitten tapahtuu, kun tämä hukkuu tai jotenkin vaurioituu. Mikä katastrofi siitä sitten seuraa.

Kun ei mitään läheskään vastaavaa enää ole saatavana. Tuskin tuleekaan.

Kauhun vallassa on pari kertaa tullut paettua kännykkäkaupasta. Ei perkele! Vihaiseksi vaan tulee. Eihän täällä ole muuta kuin noita nykyisiä leluja. Kaikkine "toimintoineen". Jotka kaikki "herkut" takuuvarmasti aiheuttavat sen, ettei kyseisillä vempaimilla todella vaativassa käytössä tee yhtikäs mitään. Maastossa. Pakkasessa. Tropiikissa...

Mutta sitten lennolla Helsinki - Phuket vierustoveri kertoi, että kannattaisi kokeilla Huuto-Netistä.

Ajatus tuntui alussa vieraalta. Miten siellä toimitaan? Saako sieltä kunnon tavaraa?

No, kun pystymetsästä ensikertalainen tuonne Huuto-Nettiin sitten uskaltautui, kului sisäänkirjautumisesta noin kymmenen minuuttia siihen, kun kaupat oli jo tehty.

Siitä pari päivää eteenpäin, niin myyjältä Otaniemestä sai hyvässä kunnossa olevan Nokian 3510i:n noudettua. Fillarilla kun kävi, niin tuli samalla tervetullutta liikuntaa ja hoitoa kipeälle selälle.

Hinta: Kymmenen (10,-) euroa.

Nerokasta.

Täytyypä ostaa noita muutama lisää, varastoon. Että piisaa kunnon kännykkää mielellään koko loppuelämän ajaksi.

Kun ei noista uusista malleista yksinkertaisesti ole mihinkään.

-

Niin, niin.

Käytetty kännykkä kympillä. Hyvin toimii.

Mutta jos "kaikki" tekisivät näin... Eihän talouselämä pyörisi. Ei ollenkaan.

Homman jujuhan on siinä, että vimmatulla vauhdilla, alati kiihtyvään tahtiin, pitää tuottaa "uutta". Uutta romua. Jota sitten kaupitellaan raivokkaalla ja kalliilla markkinointikampanjalla.

"Vanhat" mallit, olkoonkin kuinka hyvät ja toimivat hyvänsä, pitää yrittää esimerkiksi jollakin "ohjelmistopäivityksellä" tms. ajaa paitsioon.

Nokian 3510 -mallin suurin ongelma on tietenkin se, että se on liian hyvä. Edullinenkin, yksinkertainen, toimintavarma.

Tuotekehityksen ja mallistosuunnittelun Nokiassa olisi voinut lopettaa kymmenkunta vuotta sitten.

-

Nokia tekee noin 20 euroa tappiota jokaista myytyä "älypuhelinta" kohden. 

Vastaavasti firma tekee noin 3 euroa voittoa jokaista myytyä peruspuhelinta kohden.

-

Anyways, toukokuun kolmantena Messukeskuksessa on Nokian yhtiökokous.

Kuten sijoittaja Erkki Sinkkokin totesi, luvassa on Suomen yrityshistorian myrskyisin kokous.

Ilmoittautumisvahvistus tulikin jo tekstarina.

Täytynee varata runsaasti aikaa tapahtumalle. Varmaankin siellä tulee ohjelmaa riittämään, kun piensijoittajat pääsevät ääneen.

Täytyisiköhön käyttää puheenvuoro? Vitsi, vitsi!

Monin verroin kiintoisampi tapahtuma, kuin vaikkapa jonkin kotimaisen elokuvan ensi-ilta.

Niin, ja ainakin toissa vuonna Noksun yhtiökokouksessa oli suhteellisen tyydyttävät tarjoilutkin. Piirakoita, kahvia ja Da Capo -suklaatipatukoita.

Kun ajatellaan, paljonko kurssi on laskenut, ja millaisen osingon 450 osakkeella saa... 


Vielä tänä vuonna tulee sentään jotakin pientä osinkoa. Saapas nähdä, onko tämä viimeinen vuosi, jolloin mitään osinkoa edes on varaa maksaa.

Uuden toimitusjohtajan, Ameriikasta hommatun, käytettyjen autojen kauppiaan -oloisen Stephen Elopin aikana katastrofi on vain entisestään syventynyt. 


Muistuupi mieleen, miten Eloppi joitakin kuukausia sitten asteli Lontoossa estraadille Microsoftin johtajan Steve Balmerin kansssa julistamaan Nokia/Microsoft -liittoutuman ilosanomaa. Naamat olivat herroilla kuin Naantalin Auringot, parhaaseen Hollywood -tyyliin. 

Aivan liian paljon "hymyä", jotta tilanne olisi ollut mitenkään uskottava. 


Jo silloin näytti siltä, että tuosta kuviosta ei voi tulla mitään. Nythän tiedetään sitten, miten tässä on käynyt.

Kauanko tuo Ameriikan Ihme sitten pysyy kuvioissa...? Juuri äskenhän CNBC:n toimittajaraati joka tapauksessa äänesti herran "yhdeksi maailman surkeimmista yritysjohtajista".


Vaikea sanua asiasta täsmällisesti. Muutama miltsin eroraha lienee loppupeleissä selviö, kuten tällaisissa tapauksissa aina. Kuka sitä nyt ilmatteeksi itteään ryvettäisi!


Ennuste kuitenkin on, että jo pikapuoliin saadaan suomalaisiin sanontoihin lisäystä:


1) "Katosi kuin kuppa Töölöstä".

2) "Livahti kuin hauki rannasta".

3) Lähti kuin Eloppi Nokiasta".



-

Täytyneekin laskea tuo Nokia -position "tuotto" etupäässä nautittuna draamana.

Vähän kallista viihdettä, tosin.  

-

Ai niin.

Uusimpana on lusikkana laittanut tähän porisevaan Nokia -soppaan Deutsche Bank.

Heidän analyysinsa mukaan Noksun pelastus olisi, jos vaihdettaisiinkin - Android -käyttöjärjestelmään!

Siis juuri kun äärettömän raskas vääntö Symbianista Windowsiin on menossa, vaihdettaisiinkin taas suuntaa!

 Hmmmmm...    

Harkinnanarvoinen ehdotus. Eppäilemättä! 



(Rukalla 15.4.2012)

www.ArcticParadise.fi