28.7.2014

Paavo Haavikko ennusti tämän jo 80 -luvulla!

Aika hyvin ennusti, jo melkein neljännesvuosisata sitten, tämän nykyisen sotkun Paavo Haavikko. 


Eräässä kolumnissaan Uudessa Suomessa 90 -luvun alussa Haavikko profeetallisesti kirjoitti jotenkin näin:

"Lähitulevaisuudessa maapallolla tulee olemaan laajoja alueita, jonne kukaan ei halua matkustaa. Kaaos ja anarkia vallitsevat."


No juuri näinhän on käynyt - poikeuksena jokin suomalainen Atte ja Leila Kalevan pariskunta. 


Ja yhä hullummaksi menee.


Suurimpana sekamelskana - muttei ainoana - tietenkin arabi- ja muslimimaailma, isoilta osin.

Israel siellä keskiössä sitten, kaikkein tukalimmassa rakosessa. Paikoitellen jotain parinkymmenen kilometrin levyisellä kaistaleella... Muutama miljoona juutalaista - tuon maailman lahjakkaimman ja siksi vihatuimman kansan edustajaa -  about miljardin musulmaanin puristuksessa....

Helppo jeesustella, ulkopuolelta. Vaikkapa Härmästä.

Vaikka Suomen jos jonkun luulisi olevan maa, joka tietää jotakin sekä ylivoimaisen suuresta vihollisesta, että myös evakkojen/siirtolaisten asuttamisesta (karjalaiset vrt. palestiinalaiset).



Mikä Profeetta, tuo Haavikko!



(Ellivuori, Sastamala 6.8.2014)


www.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettimyyntiä - saitin etusivulta sisään!

27.7.2014

Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n "Historiikki" ( Herra Pekka Ruokolahti )




La vérité est scandaleuse! - Michel Houellebecq: "Rester vivant"



Entinen naapurini, Pekka Ruokolahti -niminen henkilö, on suvainnut muistaa meikäläistä As. Oy. Topeliuksenkatu 15:n "90 -vuotishistoriikissa". Vuosia talosta ja samalla Suomesta pois muuttoni jälkeen. 

Sinänsä ei mitenkään yllättävää. Sopii mainiosti eläkeläinen Pekka Ruokolahden "profiiliin".

Palataan tuohon herra Pekka Ruokolahteen, ja tyypin katkeruuden 1980 -luvulta johtuviin syihin, myöhemmin...


"Historiikissa" on luetteloitu talossa asuneita merkkihenkilöitä.

Tässä kohtaa täydennyksenä muutama kuuluisuus, joita kyseisen 90 -vuotis"historiikin"  "merkkihenkilöiden" lista ei luonnollisestikaan mainitse. Onhan kysymys poroporvarillisesta eli pikkuporvarillisesta töölöläisestä kivitalosta. Kiusallisiksi koetut asiat yksinkertaisesti - sivuutetaan. 

"Vaikeneminen on kultaa!".


"Poroporvarillinen" = sovinnainen, vanhoillinen, pikkusieluinen. (Lähde: Sivistyssanakirja)


Merja Ailus - KEVAn poispotkittu johtaja, nykymuotoisen Suomalaisen Ahneuden kuuluisin edustaja. Me Naiset -lehden 6.7.2014 mukaan nykyisin työtön. Artikkelin mukaan "Nyt on toipumisen aika". "Toipumisen" - mistä? Siitä ahneudestako? - No, satojen tonnien eroraha (summaltaan moninkertaisesti keskimääräisen suomalaisen koko nettovarallisuus) lievittänee Merjan tuskia...

Ups! Nyt taisi tulla annettua lähimmäisestä osittain väärä todistus. Ollaksemme täsmällisiä ei Ailusta erotettu - hän erosi itse. Rajun julkisen ryöpytyksen jälkeen... Sen jälkeen, kun KEVAn hallituksen puheenjohtaja Laura Räty oli julkisuudessa todennut, ettei Ailus nauttinut hänen luottamustaan. Seuraavana päivänä Räty vielä korotti panoksia todeten, että Ailuksen pitäisi itse erota. - Että niin "vapaaehtoinen" ero.

Maarit Tyrkkö-Huovinen, Urho Kaleva Kekkosen rakastajatar (ikä-eroa puolisen vuosisattaa). Julkaisee kuulemma syksyllä memuaarinsa. - Kas, ääni kellossa on muuttunut! Maarithan ei vuosikymmeniin kommentoinut suhdetta - totesi vaan, että "entisen Presidentin henkilökohtaisen elämän penkominen on varsin sopimatonta".

Viime keväänä Maarit kertoi yhdessä haastiksessa, että aviomies, sotkamolainen Pentti Huovinen (kyseisestä herrasta lisätietoa muualla tällä saitilla: Google -haku: Pentti Huovinen Matkamiehen Mietteitä) ei halunnut Urkki -kuviota mainittavan mitenkään. Ovatkohan vuodet tehneet tehtävänsä, ja herra Huovisen kantakin pehmentynyt?

Ehkä saamme vihdoinkin kuulla Maaritin version, muutakin kuin tuon "olimme vain ystäviä". Tekiks ne Urkin kaa sitä? Loppuisi vihdoin tää spekulointi. Entä millainen Urho oli sängyssä? - No, joka tapauksessa, Maaritin piakkoin ilmestyvä kirja Urkki -suhteensa tosiallisesta laadusta lienee syksyn tapaus! Odotamme tätä versiota tapahtumista mielenkiinnolla!'

Maaritin versiota odotellessa voi toki palata Tasavallan Presidentin linnanvoudin, Arimo Raesteen muistelmateokseen "Paroni von Raesteen Ihmeelliset Seikkailut". Sisältää erinomaisen herkullisen version tuosta Urkki/Maarit - suhteesta. - Arimosta tuli kirjan myötä idolini. 

Arimon teoksen innoittamana tulin muuten ottaneeksi selville, mitä latinankielinen ilmaisu "Vestigia terrent" (Horatius), jota hän Maaritin ja Urkin yhteydessä käyttää, tarkoittaa... 

Toivottavasti syksyllä ilmestyvät Maaritin muistelmat samalla laittavat pisteen noille vuosikausia velloneille alhaisille huhuille Urho Kaleva Kekkosen ja Reidar "Lapin Shamaani" Särestöniemen sauna -suhteen  laadusta! Stoppi Urkin mollaamiselle!

(3.9.2014:

No nyt tuo Maaritin kirja "Tyttö ja nauhuri" sitten ilmestyi.

Ennakkoon julkaistuista otteista kävi jo ilmi, että vastausta kysymykseen "Paniks ne?" ei sitten tullut. Pitihän se arvata!

Iltasanomat 3.9.:

- Mikä oli merkittävin hetki, jonka koit UKK:n kaa?

- Kyllä se oli se, kun minä Lavijärvellä menin nukkumaan hänen selkänsä taakse.Se oli jotenkin uskomaton kokemus ja suuri leikki(...)

- Kerrotko enempää tapahtumista? 

- Ei. En kerro

Toisaalta jos epätietoisuus jää meitä kansalaisia vaivaamaan, niin helppoa ei liene ole ollut aviomiehellä, herra Pentti Huovisellakaan. 

Miehellä on vain Maaritin versio tapahtumista, tai vaikeneminen.

Mahtaa olla pirullista kun on pitänyt vuosikymmeniä aprikoida, onko UKK:n kaa nk. "napalanko" vai ei...)
 
Sauli Niinistö, Suomen Tasavallan Presidentti. Ei tosin koskaan asunut talossa, kunhan riiuulla kävi. Aikansa, noina legendaarisina "puolivallattomina poikamiesvuosinaan".  No, bointsit Salelle, Leena oli tuolloin aikoinaan varsin tyylikäs daami.

Mutta sittenhän Sauli löysi vieläkin nuorempaa, ja - mikäs sen luonnollisempaa jatkoi matkaansa.

Hyvä, Sale!

Kukapa tolkussaan oleva vapaa, menestynyt mies ei ottaisi nuorta ja nättiä? Ja kyllähän noita morsiamia alfa -urosten ympärillä pyöriikin... Puhdasta biologiaa.

-

Sattumuksista ja henkilöistä Asunto Oy Topeliuksenkatu 15 - talossa löytyy aikaisempaa tarinaa toisaalta tällä saitilla. Nopeimmin löytää Google -haulla: Topeliuksenkatu 15 Kotini

--


Takaisin Pekka Ruokolahteen. Otetaan teeman käsittelyssä siis vauhtia jostakin 1980 -luvun lopusta.

Tuolloin Ruokolahden kämpässä asusteli vaihtuva joukko vuokralaisia. Jossakin vaiheessa myös hänen tyttärensä, muiden mukana.

Alkoi sitten öisiä järjestyshäiriöitä esiintymään, kiimaisten, riiuulle vonkaavien kollien taholta. Kyse nk. "pillurallista".

Siinä alkoivat yö -unetkin jo häiriintyä.

Yksi kaveri varsinkin oli sinnikäs sisäänpyrkijä. Joskus se onnistui, joskus toiste sitten taas ei.

Sekös nuoren miehen vihan pisti kiehumaan.

Jouduin tekemään isännöitsijälle - tuolle tuonaikaiselle nollalle - ja hallitukselle useampia muistutuksia ja valituksia asiasta. Ei toimenpitteitä.

Sitten eräänä yönä tilanne kärjistyi. Kauheaa mekkalointa ja ovien paiskimista siellä talon ylimmän, kuudennen kerroksen ylätasanteellamme.

Kun sängystä kömmin rappuun katsomaan, mitä hemmettä oikein on tekeillä, oli heppu jo häippäissyt - jättäen jälkeensä veriseksi pahoinpidellyn kissan, ja Ruokolahden oveen karmeat potkimisen jäljet.

Seuraavana päivänä jälleen raporttia talon hallinnolle.

Seurauksena vihdoinkin varoitus Ruokolahden kämpälle - koville otti, muuta varoitus hallitukselta viimeinkin saatiin aikaan. Taisin itsekin istua hallituksessa tuolloin.

Tämä kymmenien vuosien takainen tapaus on Pekka Ruokolahden allekirjoittanutta kohtaan tunteman, talon 90 -vuotishistoriikkiin  kirjaamansa katkeruuden syy. 

Ettäs kehtasinkin puuttua noihin järjestyshäiriöihin. Ruokolahti ei ikinä ole antanut sitä anteeksi. Kuten "Historiikista" huomaamme.

-

Mennäänpä Fast Forward -menetelmällä kymmenisen vuotta etiäppäin, suunnilleen 90 -luvun loppuun.

Se oli samoja aikoja, kun se yksi kuudennen kerroksen naapuri, alkoholisoitunut YLEn toimittaja, teki itsarin. Entisessä lapsuudenkodissani, muuten.

Nuo olivat muutoinkin tapahtumarikkaita vuosia - myöskin naapuritalossamme, Topeliuksenkatu 17:ssä. Siellähän niitä kuuluisuuksia myöskin asusteli.

Kyseisen talon Anneli Jäätteenmäki joutui häpeällisesti eroamaan 63 päivän pääministeriyden jälkeen.Sotki asiansa, "puhuttuaan niin totta kuin voi"... - Toisaalta hyvä, että siitä päästiin eroon. Tyypin ensimmäinen enklanniksi suoritettu lausunto Pääministerinä oli nimittäin niin karseaa kuultavaa. Jopa Ahti "Tankero" Karjalais -vainaan kielitaito oli tuohon verrattuna aivan eri sfääreissä.

Btw. Henry Laasasen blogista löytyy (20.10.2011) hyvää settiä Jäättenmäestä. Tai siis lähinnä siitä "kuva-arvoituksesta".

Google-haku: Ihmissuhteet ja tasa-arvo Annukka

-

Alpo Rusin vakoiluepäilyksiä vatvottiin pitkään ja hartaasti.

Mitenkäs se valtionsyyttäjä Jarmo Raudaskosken Rusi -päätös menikään?

Täytyypä oikein verestää muistia ja tarkistaa asia....

-

Kas näin:

Päätös 11.6.2003 / nrot 03/47 ja 03/48 (dnro R 03/51):

"Valtionsyyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta näytön puuttumisen perusteella epäiltyä törkeää  vakoilua koskevassa asiassa".

(...)

"Koska vakoilun on epäilty tapahtuneen 26 - 33 vuotta sitten, ei syyteharkintaa ole ollut mahdollista suorittaa kuin törkeästä vakoilusta".

Selvä!

Näyttö ei siis riittänyt törkeään vaklailuun. 

Kiinnostaisi vaan tietää, jotta mitä se "ei-törkeä", "tavallinen" vaklailu sitten oikein mahtanee olla?

-

No, niin tai näin: Hyviä, korkeapalkkaisia Valtion  virkoja tuolle Rusille on tapauksen jälkeenkin riittänyt. Aina suurlähettilästasolle asti.

-

Mutta jälleen takaisn tuohon entisen naapurini, Ruokolahden Pekan kämppään...

Asunnon saaman huomautuken jälkeen meno rauhoittui. Joksikin aikaa. 

Ison asunnon vuokralaiset vaihtuivat jälleen. Jossakin vaiheessa siellä majaili  kai kolme nuorta heppua.

Järjestyshäiriöitä sinänsä ei enää esiintynyt.

Mutta, mutta...

Olihan se rajua, kun monasti viikonloppuisin, aikaisin aamulla, joku noista nuorista miehistä kun oli yöseuraa kämppään haalinut...

Hillitöntä hässimistä, aivan senaikaisen sankyni vierestä, käytännössä 50 sentin päässä - eikä äänieristystä ollut juuri ollenkaan.

Ei sinänsä, että meikäläiselle mitään tuota toimintaa vastaan olisi ollut, päinvastoin. Mutta nukkumista tuo bylsiminen häiritsi todella rajusti.

Varsinkin kun joku noista tytöistä oli varsin kova-ääninen. Tytön "bravuuri" oli tuo aamuinen kiljunta:

Nussi mua perseeseen! Nussi mua perseeseen! 

Varsin tehokas "herätys" seinänaapurillekin!

No, nuoret ovat nuoria... Suotakoon se heille ;-).

Pääasia, ettei jätä taakseen elämätöntä elämää.

Kohtahan kuolemme kaikki. Tasapuolisesti. 

Memento mori!

-

Elämätöntä elämää...

Kuten esimerkiksi eräskin entinen naapuripariskunta.

Kaveri kertoi pihalla, roskisten luona jutellessamme, silmät kiiluen tuon keski-ikäisen pariskunnan Amsterdamin -reissusta.

Olivat juoneet teetä hotellissa, ja sitten vanhan vaimo -luuskan  kanssa  yhdessä kävelylle Red Lights Districtille.

Säälittävää.

Varsinaisia tirkistelijöitä. 

Kohta vanhuus koittaa tuollakin kaverilla...

Jäljelle jäi sitten todellakin sitä elämätöntä elämää...


Niin, tiedossahan ei ole, että yksikään mies kuolinvuoteella olisi katunut seksin liiallista määrää.

Murskaava enemmistö - lähestulkoon melkein kaikki - sensijaan katuvat seksin puutetta. Katkerasti katuvatkin.

No, ehkäpä tuo vanhenevan, varakkaan töölöläispariskunnan Amsterdamin -keikka oli jonkinlainen epätoivoinen, viimeinen yritys puhaltaa kipinää monikymmenvuotisen, puuduttavan avioliiton hiipuvaan hiillokseen...

Mahtoikohan apua löytyä, sieltä Punaisten Lyhtyjen Alueelta?

-

Mitenkäs se yksi eronnut nainen ammoin Topeliuksenkatu 15:n A -portaan hississä opettikaan?

Loihi lausuman nuo kuolemattomat sanat, joilla on sittemmin ollut paljon käyttöä. Eri yhteyksissä:

"Avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen!".

Kiitos tuostakin viisaudesta, Topeliuksenkatu 15!

Vaikka - kumma juttu! - tuollekin rouvalle jäi sitten erorähäkän jälkeen satojen tonnien kämppä....

Niin, eihän ilmaista seksiä kalliimpaa olekaan - miehelle.  

Vaikka suurin osa jorsseista  ei sitä joko tajua, tai hiffaavat vasta sitten kun on jo liian myöhäistä...

-

No nyt tämä Ruokolahti sitten - luulleen etten saisi tietää asiasta - selän takana taloyhtiön "Historiikissa". yrittää morkata meikäläistä.

Asunnostani on herran "historiankirjoituksen" mukaan kuulunut "tömähdyksiä".

Voi hyvä tavaton sentään! Au secours! Pekka Ruokolahden rauhaa on häiritty!

-

Totta on, että kyseisessä talossa asuessani loppuvuosina varastoni ja työtilani sijaitsivat kämpässäni.

Siirsin ne kellarista, jossa olin taloyhtiön vuokralainen vuosien ajan, asuntooni hermostuttuani rottiin.

Viimeinen niitti oli, kun niitä rottia alkoi - ilmeisesti "myrkytyksen uhreina" - kuolla ilmanvaihtohormeihin.

Se löyhkä oli jotakin aivan sanoinkuvaamatonta! Ei sellaista olisi kestänyt Erkkikään!

Sanoin vuokrasopimuksen irti, ja kannoin tavarani asuntooni.

Mistään "laittomuudesta" ei ollut kyse - talossahan on käytännössä aina toiminut lukuisia ompelijoita, hammaslääkäreitä, kotitoimistoja jne. Kuten Pekka Ruokolahden omista muisteluksista kymmenien vuosien ajalta on luettavissa. Todennäköisesti tälläkin hetkelle asianlaita on sama, kuten se on aina ollut. Taloyhtiössä kuin taloyhtiössä.

Hyvä niin. 

Elämää,  sentään. 

-

Muistan tuon hissitapauksen, jota entinen naapuri Pekka Ruokolahti vieläkin näkyy märehtivän.

Tosin en ole sitä muistellut - elämässä on ollut niin paljon muutakin.

Tapaus näkyy kuitenkin Pekka Ruokolahteen tehneen lähtemättömän vaikutuksen. 

Kysymys oli tosiaankin tavaran - tarkemmin: painotuotteiden - kuljetuksesta asuntoon/konttorille. Hissillä.

Ruokolahti tuli vikisemään metelistä.

Minulle, naapurilleen, joka koko "paluumuttaja" Ruokolahden tämän viimeisen talossa-asumisen-jakson ajan olin noin 300 vuorokautta vuodessa matkoilla. Poissa asunnostani!

Joka en omistanut sen enempää telkkua, kuin radiotakaan. Jonka luona ei käynyt vieraita.

Ruokolahti "historioi", että tapauksen yksityiskohtia ei sovi julkituoda.

No, tuodaanpa ne nyt sitten julki.


Totesin tuolloin Ruokolahdelle pari seikkaa:

1) "Tämä on työtä. Työnteosta koituu ääniä. Ainakin minun työnteostani. Susta en sitten tiedä!".

2) "Teillähän tehtiin, naapurissani, kuukausikaupalla raskasta remonttia, ennenkuin herrasväen huusholli oli siinä kunnossa, että kelpasi muutttaa sisään. Valitinko remontistanne? En!".

Sinne livahti, närkästynenä, kämppänsä sisuksiin naapuri. Paiskaten oven perässään kiinni.

Nyt sitten "historioi", vuosien jälkeen. 

-

Niin, ja mitä tuohon rappumme hissiiin sinänsä tulee, löytyy stooria noiden vuosien hissinkorjaus -farssistakin tältä saitilta Google -haulla Topeliuksenkatu 15 Kotini. 

Tosin tuo entinen kuudennen kerroksen naapuri Ruokolahti elvisteli vuosien ajan, ettei hän hissiä käytä. "Historiikin" mukaan ei käytä nykyäänkään, paitsi milloin on raskaampaa kantamista.

Aika hyvin, kun kuitenkin on kysymys  noin 70 -vuotiaasta henkilöstä. Päätellen siitä, että hän on Jukka Kuoppamäen ikätoveri, mikä "Historiikissakin" tuodaan esiin.. 

-

Ruokolahti raapustelee edelleen, että olisimme olleet alkuvuodet "kohteliaissa" väleissä, ja rupatelleet niitä näitä.

Tuo pitää paikkansa. 

En ole mikään tuppisuu, ja varmaankin olen kyseisen herran kanssa jotakin tyhjänpäiväisyyksiä lätissytkin. Tietty sosiaalisuus kuuluu tunnetusti stadilaisuuteen. 

Tosin asuihan talossa monia sellaisikin, joihin ei vuosikymmeniin saanut minkäänlaista kontaktia. Menetinköhän paljon? - Vitsi, vitsi!

Jos nyt kuitenkin kysytään, mistä kyseisen herra Ruokolahden  kanssa olen keskustellut.... Öööööö... Jään vastauksen velkaa.

Mahdotonta nimetä ainoatakaan teemaa, joka olisi jäänyt mieleen. Mahdotonta muistaa ainoatakaan kiinnostavaa näkökulmaa, jonka olisi naapuriltani kuullut. Että niin kiehtova persoonallisuus, tuo Ruokolahti...

Tai hetkinen! Jotakin muistuu henkilöstä sentään mieleen!

Kerran kirjastossa katsoimme ällistynenä, minkälaista "kirjallisuutta" herra kotiinsa kantoi:

Kilokaupalla pelkkiä roskaromaaneja. 

.

Entinen naapurini "historioi" myös, ettei - ilmeisestä halustaan eli uteliaisuudestaan  huolimatta - ollut harmikseen päässyt keskustelemaan kanssani "bisneksistäni".

Anteeksi - mistä bisneksistä? 

Sana "bisnes" tuo mieleen jonkin laajamittaisen liiketoiminnan, esimerkiksi kahviautomaattien maanlaajuisen vuokraustoiminnan, liikevaihtoa miljoonia. Tai jotakin muuta vastaavaa. 

Meillä on Suomessa maailmanlaajuisestikin ajatellen erittäin läpinäkyvä, avoin yhteiskunta. 

Mikäli Pekka Ruokolahtea noin kovasti meikäläisen sinänsä vaatimaton toiminta kiinnosti - tai vaikkapa kiinnostaisi edelleenkin - neuvon käväisemään  Kaupparekisterissä. Vai onko sen nimi nykyisin joku YTJ - "Yritystietojärjestelmä". En tiedä.

En ole siellä vuosiin vieraillut. Ei ole ollut syytä, mielenkiintoa eikä aikaa. Luulen että tiedot ovat vieläpä ilmaisiakin. Ehkä jopa netistä luettavissa. 

Jospa entinen naapuri sieltä saisi apua tuohon mieltänsä kalvavaan epätietoisuuteensa...

Miksi eläkeläinen Pekka Ruokolahden uteliaisuuden tyydyttäminen työasioillani olisi ollut tehtäväni?

Eihän Pekka Ruokolahdessakaan ollut henkilönä mitään minua kiinnostavaa.

-

Ai niin...

Vielä noista talossa asuneista kuuluisuuksista...

Ruokolahti mainitsee kyhäelmässään - kuten kunnon tavis konsanaan - talossa asuneen artistin, Jukka Kuoppämäen. Useampaan kertaan jopa.

Jukkahan kuvattiin jokunen aika sitten jopa Hesarin 70 -vuotispäivä -artikkelissa Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n pihalla. 

Kyse sattuu olemaan entisestä naapuristani, Espoon Haukilahdesta, jokunen vuosikymmen sitten.

Viimeksi tapasin Jukan Joensuun Kimmel -hotellin aulassa kuluvan vuoden toukokuussa.

Ikinuori kaveri. 

Mutta täytyy myöntää, ettei logiikkani riittänyt, kun taitelija Kuoppamäki alkoi selvittämään teorioitaan. 

Jotenkin - mikäli oikein ymmärsin - kyse oli muinaisesta, kadonneesta Atlantiksesta,  Rudolf Steinerin opeista, sekä ilmeisesti tulevaisuudessa koittavasta Venäjän "spirituaalisesta maailmanjohtajuudesta".

Kai. Tai jotain.

Putosin tosiaankin kärryiltä. Pakko myöntää.

Mutta kerrassaan miellyttäväkäytöksinen mies, kuten aina on ollutkin!

-

  Herätys tänään aamuvarhaisella oli Lakarin Leirintäalueeella,  Virrat -kesäparatiisissa.

  Eilen illalla kun fillaroin Virtojen keskustasta sinne: BINGO!

  Torisevajärven pohjoisrannalle, siihen Torisevan Kahvimajan rantaan, oli rakennettu laituri! Nyt siitä pääsee   helposti uimaan! Vesi paljon, paljon kirkkaampaa kuin männä viikolla Sastamalassa. Tuolla sisä-Hämeessä   tuli valkea pyyhekin aivan ruskeaksi - Ellivuoren seutuhan kuuluu jo Kokemäenjoen vesistöön. Virta tulee Tampereelta ja Nokialta...

 



  Eilen illalla tuli Lakarin leirintäalueen mökki numero 4:n telkun Teema -kanavalta Arthur Pennin "Yön siirrot"  (Night Moves) vuodelta 1975. Se oli kohtalainen, ei kuitenkaan niin hyvä kuin muistin. Melanie Griffithillä näkyi olleen melko hyvässä tikissä ollut runko - siis nelisenkymmentä vuotta sitten.... Nykyäänhän sekin on jonkinlainen zombie.

  Pätkä meni aikoinaan siinä Mikonkadun ja Hallituskadun kulmassa, teatterin nimi jo unohtunut. Tilassa on vuosia toiminut erilaisia kuppiloita. 

  Muistuu mieleen, kun Jörkka Donner silloisine Jeanette Bonnier -puolisoineen suvaitsi kunnioittaa tilaisuutta   läsnäolollaan. 

  Pariskunta saapui salin jo pimennyttyä - ja Jörkka etsi heidän paikkansa riviltä fikkarilla! Professionaalista toimintaa!

-

  Tänään, entisessä kotikaupungissa Helsingissä, löytyi luettavaksi todella kiehtova kirja: Unto Boman-Parvilahden  muistelmateos Berijan tarhat.

  Uskomaton selviytymistarina. Vetävästi kirjoitettu. Ilmankos olikin aikoinaan todellinen best-    seller, käännettiin useille kielille. 

  Teos tuotti hyvät hillot Boman-Parvilahdelle. Hän ansaitsi ne, kärsimyksillään.

  Kuten myös Suomen Valtiolta laittoman kyydittämisensä johdosta saaneensa korvauksen, nykyrahassa noin tuhat euroa kuussa, takautuvasti, kymmenen vuoden ajalta. Summa oli siis pienehkö. Boman-Parvilahdelle -   kuten muillekin nk. "Leinon vangeille" - olisi kuulunut paljon, paljon suurempi rahamäärä. - Toisen  "Leinon vangin", Boris Björkelundin muistelmakirja oli myöskin muuten aivan erinomainen. Kiinnostava  yksityiskohta on, että nämä kaksi herraa kuljetettiin - tai siis laittomasti kaapattiin, Suomen Valtion hiljaisella suostumuksella - Neuvostoliittoon käsiraudoilla toisiinsa kiinnitettyinä.

  Viisikymmentä sivua Berijan tarhoja meni tänään kotimatkalla lautalla yhdessä hujauksessa, tekee mieli nauttia vielä pätkä näillä "samoilla silmillä.".

  Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja. Sekä henkilö. 

  Parhaita kotimaisia kirjoja mitä vuosikausiin on saanut lukea  - ja tuo Maarit Tyrkkö-Huovisen Urkki-ystävä teki 50 -luvun lopussa kaikkensa, jotta kirjan jakelu lopetettaisiin! Siinä lopulta onnistuen.

 -

Jos on tuo menossa oleva Boman-Parvilahden muistelma hyvin kirjoitettu, niin samaa ei voi kyllä Pekka Ruokolahden kyhäelmästä lausua.

Aivan alkeellista tekstiä.

Sisällöltään  jorinaa ja jaarittelua, kielellisesti monin paikoin todella avutonta. 

Pari tyylinäytettä hallussani olevasta tulosteesta riittänee:

"Tosiasiassa ellemme kotona saaneet selkään niin talkkari Sjölund ja koira kyllä kuritti meitä, ainakin silloin saivat kiinni."

"Meillä oli talon eka telkkari, jota sitten yhdessä ihmeteltiin niin lapset kuin vanhemmatkin ja osaksi sitäkin kautta alkoi sitten tietämys maailmankin asioista levitä".

Hoh - hoijaa...

-

No, tämän jälkeen tietenkin tekstiä kiirehditään stilisoimaan. 

Toivottavasti pätevää apua löytyy!

-

Sepustuksessaan Ruokolahti omistaa peräti puolisen sivua asunnostani kuuluneiden työn äänien vatvomiseen.

"Kun hän järjesteli tavaroitaan, niin aikamoisia tömähdyksiä kuului meillekin". 

No, Ruokolahden kämpästä kuuluneita ääniä - jotka siis kaikki eivät olleet remontista johtuvia - on jo käsitelty aiemmin tässä artikkelissa.

Siis ääniä ennen paluumuttajamme kotiinpaluuta lapsuutensa taloon. (Muuten stadilaisuuteen tunnetusti liittyy myös tietty sietäminen. Suvaitsinhan minäkin Ruokolahden kämpän erilaisia ääniä - poisluettuna se yksi mainittu vakava järjestyshäiriö. Ruokolahdella tuo sietämiskynnys oli siis huomattavasti matalampi, kun piti päiväsaikaan tapahtuneesta painotuotteiden lastaamisesta hissiinkin tulla inisemään.)

Samoin hissin korjausfarssia on jo riittävästi tässä yhteydessä käsitelty. 

-

Erityisen vastenmieliseksi historiankirjoittajamme sepustuksen tekee jeesusteleva tyylilaji.

Hän on kuulemma yrittänyt viritellä kanssani "ystävällistä keskustelua" ja "mukavaa naapuruutta". Jaaha. Vai niinkös se olikin?

Suvaitseepa herra vieläpä paasata:

"Hyvä naapuruus on hyvin tärkeä ja vaalittava asia johon me kaikki voimme suuresti vaikuttaa omalla tekemisellä tai myös tekemättömyydellä.".

Paraskin saarnaaja!

-

Kävipä tuuri, että putkirempan johdosta jouduin jättämään talon, viime hetkellä tuli vielä suhteellisen hyvä tarjous kämpästä. Kypsät omenat putosivat syliin. 

Sitten kun kaupanteon jälkeen kämpässä ilmeni vakava vesi/homevahinko, koitui siitä massiivinen vaiva ostajalle - muttei kuitenkaan kuluja. Iso remppa meni taloyhtiön piikkiin. 

Kiitos!

Täällä manner-Euroopassa tuollainen olisi ilman muuta laitettu asunnon piikkiin. Aiheuttanut kauhean riitatilanteen ostajan kanssa. Kysymys oli nimittäin ilmeisesti viisinumeroisesta summasta. 

Kiitos vielä kerran!

-

Mutta ehkä lopetteleiksemme. Päivä on ollut pitkä.


Jättäkäämme Pekka Ruokolahti rouvineen asustelemaan sinne sangen tilavaan asuntoonsa Topeliuksenkatu 15:n yläkertaan.

Hänelle lienee ollut helpotus, kun muutin pois - "Historiikissa" useaan kertaan viljelemäänsä sanaan "kiva" ei täten tältä osin tule enää säröä. 

Kivaa elämää! Toivokaamme, että tuota kivaa riittää!

Edelleen: "(...) talon asukkaat vastaavat tervehdykseen yleensä myös hymyllään". Jestas sentään! 

Koskeekohan tuo sitä erästäkin pariskuntaa, joka vuosikausia suorastaan pihisi kiukusta? Koko ajan piti peljätä, että kyseisen avioparin aivot sinkoutuvat jonnekin ulkoavaruuteen - silkasta pahasta olosta johtuen.

Toivottavasti vesivahinkojakaan ei enää tule muistelijamme niskaan - kuten "Historiikista" saamme tietää tulleen ilmeisesti kahteenkin kertaan, poismuuttoni jälkeen. 

Tosin kohta on niin epäselvästi kirjoitettu, ettei täysin selviä oliko kattovuotoja yksi vai kaksi. 

Soromnoo. Niin tai näin.  

Kattoongelmien perussyyhän oli - kuten omankin asuntoni kohdalla - että talo on silloin 1920 -luvulla pula-aikaan rakennettu, ja kyseinen kuudes kerros vieläpä jälkeenpäin taloon lisätty. Käsittääkseni. Siitä ongelmat. 

Jos katto vielä alkaisikin vuotaa, löytyy "Historiikin" mukaan ainakin rouva Ruokolahdelta ihaltavaa mielentyyneyttä:

Veden alkaessa tippua katolta huoneistoon "Vaimoni vain jatkoi Hesarin lukemista ilmeenkään edes värähtämättä".

Hei, tuohan on ihailtavaa stoalaisuutta!

Niin, ja se hyöty Ruokolahden sepustuksestakin, että aloin ymmärtämään paremmin tuota rva Ruokolahteakin.

Kommunikointimme rajoittui sanan "Päivää!" lausumiseen. Vuodesta toiseen.

Aviomies Pekka Ruokolahden kertoman mukaan tuossa ei ollut mitään ihmeellistä - jopa mittavan vesivahingon sattuessa rouva jatkaa kuulemma Hesarin lukemista "ilmeenkään värähtämättä". 

Kiitos tästäkin tiedosta!   
  


Lisää tarinaa Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:sta tästä linkistä:

Kotini



(Tallinnassa 8.8.2014)


www.ArcticParadise.fi


Postikorttien verkkomyyntiä - saitin etusivulta sisään!


/// 

 
MAARITIN JA URKIN TALOUDELLINEN KUVIO?

 Suomen Kuvalehdessä 22.8.2014 julkaistiin otteita tuosta Maarit Tyrkkö-Huovisen "Tyttö ja nauhuri" -kirjasta.

Siis tämän Urho Kaleva Kekkosen luottotoimittajan ja jonkinlaisen rakastajattaren, joka vielä Urkin lähestyessä finaalivaihettaan kirjoitteli Apu- lehteen jutun "pirteästä ja eloisasta presidentistä". Siihen kaikkeen karmeimpaan 70 -lukulaiseen, Kekkoslovakian aikaiseen, bresneviläiseen Pysähtyneisyyden Aikakauden tyyliin.

Alkoi kiinnostamaan suhteen taloudellinen puoli.

Vanha, varakas presidentti ja nuori toimittajanalku? Suhteen alussa Suomen Kuvalehden avustaja. 

"Punaisena lankana (...) olivat työt, jotka sitoivat ja joita riitti. Kun jokin työ valmistui, olivat uudet jo odottamassa. Tauno V. Mäen  kirjaa seurasivat presidentin myllykirjeet".

Eikös tuo ole aikaa selvää tekstiä?

Samassa numerossa päätoimittaja Ville Pernaa analysoi:

"Tyrköstä tuli presidentin lähiystävä, mutta välillä hän hoiti myös avustajan, sihteerin ja haamukirjoittajan tehtäviä. Tehtäviin kuului niin arkistojen järjestämistä kuin presidentin matkalaukun purkua yhteisillä matkoilla".

Tuolta osin kuvio kuulostaa työsuhteelta - siis taloudelliselta suhteelta.

Toisaalta noina vuosina kaupungilla puhuttiin, että Kekkosella olisi Krunikassa ollut tilava lukaali, jonka asukkaana... Oikein arvattu!   (Lähde: "Tamminiemen pesänjakajat" -kirja, Aarno Laitinen)

Tyrkölle järjestyi sittemmin myös hyvä työpaikka kustannustalo Weilin & Göösiltä - jossa Kekkosen hyvän kaverin Eino S. Revon veli toimi johtajana.

Eli kaiken kaikkiaan varsin onnistuneelta taloudelliselta järjestelyltähän tuo näyttää.


Kolilla 8.9.2014


www.ArcticParadise.fi   


Postikorttien nettikauppa - saitin etusivulta sisään!

 


Päivitys 31.8.2016


No tulihan se sieltä - kun vaan tarpeeksi kauan, muutamia vuosikymmeniä, jaksaa odottaa!

Maarit Tyrkkö-Huovinen, joka vielä joitakin vuosia sitten oli "Olimme Urho Kekkosen kanssa ystäviä ja työtovereita" -linjalla, on julkaissut jopa kaksi kirjaa suhteestaan Urkkiin!

Käyttää ilmeisesti nykyään vain tuota tyttönimeään Maarit Tyrkkö.

Yhdessä haastiksessa totesi, että Urkki -suhde "oli hänen avioliittonsa aikana tabu".

Tuo tarkoittanee, että se entinen kiukkuinen naapurini, herra Pentti Huovinen on poistunut kuvioista... 


Maarit on itkeskellyt telkussa...

"Pitikö minun kirjoittaa tämä kirja ymmärtääkseni rakkauden määrän?".

"Rakastin Urho Kekkosta". Jne.


Kaunista, kaunista!

Herkkää, herkkää! 
 

Mielenkiintoista sinänsä, että Mape Veijalaisen Studio 55  -proggiksessa viime viikolla entinen rakas naapurini totesi, että "lakanaleikit olivat ihan sivuasia".

Mitä? Sivuasiako?

Siis niitä hässimisiä Urkin kaa kuitenkin oli!


Niin, niin...


Tulihan se tunnustus...

Lopultakin!


Kiitos!



Toisaalta nämä Maarit Tyrkkö-Huovisen uudet paljastukset auttavat ymmärtämään hieman tuota taannoista super-kiukkuista naapuria, entistä Otavan kustannusjohtaja Pentti Huovistakin.

Kyllähän se miestä syö, jos Tasavallan Presidentti Urkki nussii vaimoa! 

Muinasten roomalaisten sanoin:

"Vestigia terrent!".  


(Hotel Indigo, Bulevardi, 31.8.2016)

shop.ArcticParadise.fi

Mitä eko-ystävällisimmät postikortit netistä   







11.7.2014

"Kateus voittaa kiimankin" - eritoten Lapissa. Samoin Kuusamossa!



Pelkosenniemi

Tapaus heinäkuulta 2012: Pelkosenniemen Ossuuspankin ryöstö.

Taisi olla perjantai-päivä. Olin yöpynyt Kemijärvellä, ja menossa viikonlopuksi Pyhälle.

Bussi starttasi Matkahuollolta kympiltä. Olin ainoa matkustaja. Kuten niin usein.

Samassa alkoivat ratiosta kello kymmenen uutiset: Pelkosenniemen Ossuuspankki oli juuri ryöstetty. Ryöstäjät pakomatkalla saaliin kanssa.

Tätä sitten kuskin kanssa päivittelemään, ja vähän yli tunnin kuluttua olimmekin jo Pelkosenniemellä. Toden totta, siinä Ossuupankin edessä seisoskeli suurehko ryhmä ihmisiä. Pankki näkyi olevan suljettu. Tietenkin.

Luonnollisesti lähdin paikan päälle jututtamaan ihmisiä.

Joku kertoi, että psykologi olisi jo paikalla, kriisiterapiaa antamassa. Ryöstön yhteydessä kai tuupittiin ihmisiä, ja uhkailtiin leikki-aseella.

Tuossa vähän matkan päässä omakotitalon pihalla pari eläkeläispappaa. Juttelemaan heidänkin kanssaan.

Mutta Pyhän -bussin lähtöön on vieläkin runsaasti aikaa. Lähdetäänpä fillarilla tutustumaan Pelkosenniemen lähiympäristöön.

Tuoreet kotimaiset mansikat ovat jo ehtineet tänne - niitä ropposellinen mukaan "retkieväiksi".

Vähän matkan päästä löytyykin laituri, jolta pulahtaa uimaan, ja sitten ei muuta kun mansikoiden kimppuun!

Siinä meni silta yli virran.

Joen toisella puolella oli jotakin suontapaista. Fillaroin hiekkatiellä.
Polliisiauto tai pari tuli vastaan.

Helikopteri pörrää ilmassa. Hmmm... Täällä on selvästi tilanne päällä.

Mutta se viimeinen yhteys Pyhälle lähtee kohta. Pakko ehtiä mukaan. 

Bussissa ei ole kuin muutama matkustaja. Istun kuljettajan vieressä edessä.

Tietenkin jutun aiheena on aamupäivällä tapahtunut pankkiryöstö. Rosvoja kuulemma ei ole vielä tavoitettu. Lienevät pötkineet pakoon laajoille suo-alueille...

Jossakin vaiheessa, kun ryöstösaaliista tulee puhe, taidan todeta, "ettei saalista koskaan löydetäkään".

No, kohta olemmekin jo Pyhällä.

Viikonlopusta tule todella hieno.

Yövyn Railin luona Pyhän Astelissa. Siihen aikaan siellä kaikki oli vielä hyvin.Palvelu pelasi. Sittemminhän toimintaa on paljolti alasajettu, eri yrittäjien toimesta.

Siitä kello viiden seisovasta pöydästäkään, jossa oli tarjolla aitoa poronkäristystä, ei ole vuosiin ollut jäljellä kuin haalea muisto vain...Lihavat vuodet ovat ohi!

Tulee käyttökelpoista matskua tuon viikonlopun aikana Pyhältä - mm. tämän postikortin taustakuva.



Pelkosennimen pankkiryöstö vaipuu kuvaus- ja patikointitouhuissa Unholaan...

Jossakin vaiheessa - olisiko ollut sunnuntaina? - uutisissa tiedotetaan, että ryöstäjät löytyivät. Olivat tosiaankin rynnineet jonnekin suolle, ja löytyivät sieltä kuusen näreen alta kylmissään. Kaikin puolin heikossa hapessa. Vailla kunnollisia varusteita, vailla muonaa... Ressukat. - Taisivat muuten olla liettualaispoikia.

Ryöstösaalista sensijaan ei löytynyt.

No, reissasin jo Helsinkiin, ja muutaman päivän päästä kerrottiin uutisissa, että saaliskin oli löytynyt. Summa aivan mitätön, löytyi ihan sattumalta. Pojat olivat paniikissaan unohtaneet kätköpaikan...

-

No, elämän jatkui.

Kului joitakin kuukausia, ja olin taas matkalla Pyhälle. Olisikohan ollut marraskuussa, samana vuonna.

Soitin Railille, ja varasin huonetta. Niitä edullisia Astelin retkeilymajapuolen kämppiä, joissa on kerrossängyt.

Rupattelimme niitä näitä. Ollessani jo puhelua lopettelemassa, kertoi Raili:

"Ai niin, muistatko sen viimekesäisen Pelkosenniemen Osuuspankin ryöstön? Täällä alueella velloi päiväkausia huhu, että sinä olit sotkeentunut tapaukseen.

Tulit juuri sopivasti paikkakunnalle, ja totesit naureskellen, "ettei niitä rahoja koskaan löydetä!".

Justiinsa!

Niin lappimaista, niin lappimaista, että!
 

/


Kemijärvi

Viimeaikaista Kemijärvi -uutisointia:

- Kemijärvi purkaa kaupunginjohtaja Olli-Pekka Salmisen virkasuhteen
- Kaupunginjohtajan kunnianloukkausjutun esitutkinta lopetettu
- Kaupunginjohtajan tutkintapyyntö tutkittu
- Kaupunginjohtajan tutkintapyynnön tutkinta yhä kesken
- Kuulusteluja kaupunginjohtajan kunnianloukkausjutussa
- Luottamusmiehet: Kemijärven kaupunginjohtajan työsuhteen purkamisesta sopimus
- Poliisi alkanut tutkia Salmisen rikosilmoitusta
- Kemijärven kaupunginjohtajasta halutaan eroon
- Kemijärven kaupunginhallitus pohtii valiokunnan perustamista
- Kemijärven kaupunginjohtaja: Tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta
- Kemijärven kaupunginjohtaja sai luottokorttiohjeet
- Kemijärven kaupunginhallitus toimi laittomasti
- Kemijärven kaupunginjohtajan uhkausepäily syyttäjälle
- Tutkintapyyntö kaupunginjohtajasta
- Kemijärven kaupunginjohtajalle kirjallinen varoitus

(Lähde: YLE)

"Kemijärven kaupunginjohtajan ero oli ihmeellinen farssi. Eroa edelsi värikkäitä käänteitä, poliisitutkintoja ja töppäilyjä alkoholin kanssa... Jälkipuinti käynnissä... Poliittiset taistelut, uhkailu, paljastuskirje..."

(Lähde: HS)

"Kemijärven kaupunginjohtaja saa "erorahaa" yli 40.000,- ... Tapahtumat "kulminoituivat" poissaoloon kesäkuussa... Virkasuhde puretaan 31.7.2014... Salminen itse ei saapunut lomaltaan kuulemaan päätöstä...

(Lähde: Lapin Kansa)


"PÄÄTTÄJÄT OVAT SELITYKSEN VELKAA

"Kemijärven kaupunginjohtajan Olli-Pekka Salmisen ero - tai erottaminen - puhututtaa Kemijärvellä. Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia ei tunnu löytyvän mistään.(...) Salmisen virkasuhteen purkamiseen johtaneet syyt ovat yhä hämärän peitossa. "Olemme yhdessä sopineet, että niistä ei puhuta", kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Ojala toteaa. (...) Totuus satuttaa, mutta se myös vapauttaa ja puhdistaa ilman. Kemijärvellä tähän totisesti on tarvetta."

(Lähde: Lapin Kansa 9.7.14)

 
Näin Kemijärvellä.


Tarpeetonta kai mainitakaan, että kunnan talous totaalisen kuralla.

Se elektroniikkafirma Salcomp häipyi jo vuosia sitten, sellutehdas seurasi perässä. Ison rähäkän jälkeen, tietty. Duunarit penäsivät "oikeuksiaan".

Ainoa postikorttiasiakkaani - Hotelli Kemijärvi - pani lapun luukulle viime talvena. Konkka.

Ihme ja kumma, luottappioita ei kertynyt. Huh!

Onneksi tilanne tuli ennakoitua, ja tempaistua korttiständi sieltä pois jo "hyvän sään aikana".

Kyseinen hotellihan menetti kai suurimman asiakkaansa, kun sen Kari "Vänä" Väänäsen Taivaan Tulet - junttisarjan vilimaus lopetettiin.

Kerran yritin katsoa kyseistä proggista, mutta kyllähän se niin hirveetä törkyä oli, ettei kestänyt kahta minsaa kauempaa tsiigata. Täytä paskaa. 


Kemijärven väkiluvun kehitys 1990 - 2014: Yli 12 000 - alle 8000 (Lähde: Wikipedia). Hurjaa "kehitystä".

Viimeinen joka häipyy, sammuttaa valot?


Kuusamo

"Miesseurue tunkeutui kirveen kanssa rivitaloasuntoon Kuusamossa. Teon taustalla olivat ilmeisesti tapaukseen liittyvän naisen entisen ja nykyisen poikaystävän erimielisyydet ja vahva humalatila". - Lahde: TS Heinäkuu 2014

-

Lapin väkiluku jatkaa laskuaan...

Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun se ensimmäistä kertaa laski alle 200 000:n rajan.

Nyt WikiPedian mukaan jäljellä enää 183 775 henkilöä.  Valtavan kokoisella alueella. Melkein kolmasosa Suomen pinta-alasta.

Mainittakoon, että Lapin väkiluku on ollu yhtä alhainen viimeksi puoli vuosisataa sitten, 1950 -luvun alkuvuosina...

-

Sitten jos ajatellaan, montako tosi hyvännäköistä misua tuohon väestömäärään sisältyy...

Hyvin vähän. Ja kuinka laajalle alueelle levittäytyneinä!

Että nuo harvat Prinsessat  vielä olisivat "vapaita"... Älä unta näe!

Tässäpä Lappia ( Härmää ylipäätään ) vaivaavan väkivaltaisuuden ydin. Ytimien ydin.

Hyvännököisillä nuorilla kimuleilla on, mistä valita. Joko paikallisista sulhaskandidaateista, taikka sitten Etelän herroista, mielellään ulkkiksista.

Lapin nuoret miehet elelevät etupäässä puutteessa. Seksuaalinen turhautuminen rajua luokkaa.

Osa väkivallasta suuntautuu tietenkin nuorukaisia itseään vastaan. Yhtenä esimerkkinä "liikenneonnettomuudet", jotka monasti ovat tosiasiassa itsemurhia. Sääli sitä rekkakuskia, joka joutuu tyhjällä, öisellä tiellä itsemurhaajan "maalitauluksi".

-

Toisaalta kovaa pornoa Lapissa kyllä piisaa.

Rittää, kun vilkaisee melkein minkä tahansa huolto-aseman - paikkakuntiensa "kulttuurikeskuksia" - tarjontaa.

-

Uskovaiset - etenkin lessut - sensijaan ovat järkänneet asiansa hyvin.

Mahdollisimman nuorena giftikseen, ja raju hässiminen päälle. Tuloksena valtaisa kakaralauma. Yhteiskunnan piikkiin, tietty. Massiivisten julkisten tulonsiirtojen nauttijoiksi!

Sitten kun se eka vaimo multiraskausten johdosta nelikymppisenä, kuiviin imettynä rusinana kupsahtaa, ovatkin uskonveljet jo katsoneet uutta nuorikkoa peliin. Ja eikun jatkamaan: "Lissäntykkää ja täyttäkää maa!".

Uskovaisten keskuudessa niin tavalliset seksuaaliset hyväksikäytöt ovat sitten oma lukunsa...

-

Lapin poromiehilläkin on oma kuvionsa.

Nykytilanteesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta vielä 90 -luvulla oli viekas systeemi käytössä: Nk. "luontaistila" - järjestelmä.

Ihmetytti jossakin vaikkapa Enontekiöllä käydessä, miten hienoissa taloissa nuo "alkuasukkaat" elelivät.

Sitten selvisi. Tosiaankiin ovela kuvio.

Riitti, kun kykeni jollakin tavalla osoittamaan jonkinlaista "luontaiselinkeinojen harjoittamista". Vaikkapa riekonpyyntiä tai hillanpoimintaa, kukaan tuskin toiminnan laajutta syynäsi. Suomessa kun ollaan.

Lopputuloksena oikeus valtaisaan "luontaistilalainaan" Valtiolta. Pituus kymmeniä vuosia, korko aivan mitätön.

Eli inflaatio hoitaa lainan. Tuskin edes lyhennyksistä kovasti perään kyseltiin?

Niin että kenellä se elintaso sitten korkea onkaan - Etelän herroilla, vai Lapin uuninpankolla makoilijoilla?

-

Toisaalta...

Ei noilla poromiehilläkään niin hyvin mene... Vaikka pöly onkin jo laskeutunut sen 90 -luvun poronlihaskandaalin jälkeen. Silloinhan mätänevää poronlihaa löytyi eri puolilta Lappia pressujen alta läjäpäin. Kärpäset vaan pörräsi kasojen ympärillä.

Ennenhän homma oli kuitenkin "luonnonmukaista", ja vissiin kannattavaakin.

Sitten porojen määrää ahneuksissa kovasti lisättiin.

Lopputulos: Elukat eivät millään löydä tarpeeksi murkinaa Koillismaan ja Lapin loppuunkalutuilta jängiltä. Pakko turvautua kalliiseen keinoruokintaan. Lisätään siihen touhuun motorisoituminen, niin ymmärrettäväksi käy, että ei homma enää lyö leiville. Sitten - luonnollisesti - itketään Valtiota apuun.

Niin ja missä hinnoissa se poronliha nykyään onkaan! Muutama sellainen millinpaksuinen savulihaviipale marketissa muoviin pakattuna 5 - 10 euroa!

Onneksi lihaa voi kuitenkin ostaa suoraan tutuilta poromiehiltäkin.

Tosin eräs heistä tarinoi, että poromiesten keskinäinen peli on raakaa, mutta julmaa.

Kuppaavat otuksia toisiltaan. Vuoroin vieraissa!

Hänkin kertoi, että kymmeniä poroja vohkittiin - ja tekijät ovat tiedossa.

Mitään ei kuitenkaan voi - selkosilla - asialle tehdä.

-

Poromies murkinalla naapurin tykönä:


Isäntä: "Ai kun on hyvvää poroa. En mie omia koskhaan syökhään!

Naapuri:

No nyt syöt!

-

Entäs sitten Lapin Matkailu?

Otetaan vaikkapa tuo mökkipuoli.

Enemmän tai vähemmän luxus -mökkejä löytyy Lapista tuhatmäärin. Kukahan laskisi, paljonko niissä on rahaa kiinni? Paljon turhempaakin tutkitaan. Onhan noita - joutilaita "tutkijoita".

Nyt on sitten tilanne se - on ollut jo kauan - että mökkirakentaminen on käytännössä seis. Kaikissa suurissa kohteissa, Rukalta Leville.

Mökkejä on myynnissä satoja jokaisessa suuremmassa kohteeessa.

Entä hinnat?

Juuri tänään, täällä Sallassa, yksi heppu esitteli itsensä "grynderiksi", ja kertoi kauppaavansa kahta omien sanojensa mukaan "luxux-mökkiä".

Toisessa olisi kuulemma ollut 172 neliötä, hintapyyntö 250.000,- euroa.

250.000 euroa! Sehän on rutkasti enemmän, kuin esimerkiksi suomalaisen henkilön keskimääräinen nettovarallisuus!

Mökistä Lapissa!

Ja mitkä karmeat matka-, ylläpito-, vakuutus- ym. kulut!

Ei mitään järkeä!

Tyyppi kertoi saavansa mökeistään kyllä vuokratuloja. Kuulemma venäläisiltä Joulun/Uudenvuoden aikaan tulee 15.000,- käteen.

Mitä sitten? Tuohan on aivan pikkusumma, investoinnin koon huomioiden.

Heppu jatkoi, että vaikka mökkimarkkinoilla nyt on nihkeää, "aina on tullut hyvä aika huonon jälkeen".

Totesin hänelle, että nyt on toisin. "Hyvää aikaa" ja sen mukana mökkimarkkinoiden elpymistä ei tule enää koskaan.

Kaveri meni hiljaiseksi.

-

Olipa muuten fantastinen päivä tänään täällä Sallassa.

Mukava patikointikierros, nk. Hangasjärven reittiä pitkin. Semmoinen kuutisen kilsaa.

Sallatunturin Tuvilta kun lähti, metsäpolkua, välillä pitkospuita myöten, parin kilsan päässä pääsi pulahtamaan puroonkin. Uimaan erään puusillan alle.

Sitten vielä parisen kilsaa, niin saapui komeaa harjua pitkin idylliselle Hangasjärvelle.

Vesi juuri sopivan lämpöistä/viileää.

Kiva kellua, helteisenä, aurinkoisena heinäkuun päivänä. Muhkeat pilvet.

Hiljaisuuden "rikkoi" vain rantasipin viserrys.

Oma erämaajärvi, puolen tunnin ajan!

Eikä maksa mitään! Jokamiehenoikeudet toimii!

Mutta uhkaavat pilvet, tuolla idässä. Sallatunturin takana, Venäjän puolella. Pahaenteistä ukkosen jyrinää. Aika lähteä talsimaan takaisin kämpille.

Sallatunturilla takaisin viisi minsaa ennen kauhena rankkasateen alkua.

Ei muuta kun Sallatunturin Kelopirtti - ruokapaikkaan lounaalle. Lohikeittoa!

Vettä tulee kuin aisaa!

Välillä jopa rakeita!

Ukkosta, salamointia. Sähköt katki.

-

Kelomökki tuossa Sallatunturin rinteessä.

Petivaatteet, pyyhkeet, telkku, keittiö, jääkaappi, sauna, polttopuut...

Hinta / seitsemän yötä: Sata (100,-) euroa.

"Satasella Sallaan!".

Kuka hullu laittaisi mökkiin euroakaan kiinni, saati sitten tuon luxuxmökki -hepun vaatimaa neljännesmiljoonaa?

Tai edes muutamaa tonnia viikko-osakkeeseen.

Siis toiseen.

Riittää, kun on yksi, niin pääsee tämän etujärjestelmän/äkkilähtötarjousten piiriin.


-

Viideltä sain päähäni lähteä patikoimaan Ruuhitunturille. Käsittämätön pakkomielle.

Niin, tuollahan se siintelee, näköetäisyydellä. Hangasjärven luontopolulta sinne johtaa viitoitettu reitti. Muutaman kilsan patikointi, kylttien mukaan.

Ei muuta kuin menoksi.

Melko nopeasti käy ilmi, ettei tämä mikään piknikki olekaan!

Kantamusta - kuten fotareilla yleensä - on varmaan toistakymmentä kiloa.

Kostea, sateenjälkeinen ilma. Itikkaa ilmassa "ihan kotitarpeiksi". Pysähtyä ei voi.

Kilometrit taittuvat, osin pitkospuita pitkin. Välillä kinttupolkua. Seuraa monen kilometrin pituinen nousu tunturille. Jatkuu ja jatkuu... Eikä tämä koskaan lopu?

Ruuhitunturin näkötorni saavutettu minuutilleen kahden tunnin kuluttua Sallatunturin Tuvilta matkaan lähdöstä.

Ihanaa! Tuulee!Hetken helpotus itikoilta!

Komeat maisemat, sinänsä. Mutta kuvia ei tule - väärä ilma.

Hyvä kuitenkin, että tunturin laella tuli käytyä. Tietää paikan, tuntee reitin, tietää kauanko matka kestää.... Helpompi joskus palata asiaan.

-

Nämä ovat olleet hyviä päiviä täällä Sallassa.

Kolme uutta asiakasta on löytynyt.

Kuvia on tullut. Sen pari vuotta sitten epäonnistuneen Sotkan Ämmin lähde -teeman kanssa vierähti pari päivää. Luultavasti julkaisukelpoista matskua nyt syntyi. Ehkä.

Ainoa, että tuossa Sallan keskustan ainoassa lounaspaikassa sapuskat kyllä jäivät kesken. Ei tuota moskaa voinut syödä. Harmi, pari vuotta sitten siella oli vielä mainiot murkinat.

Sitten semmoinen tapaus, että Sallan Ossuuspankille osoittautui tilinumeron oikein kirjoittaminen ylivoimaikseksi tehtäväksi. 

Asioinnin jälkeen, illalla kämpillä, huomasin että tilisiirron tilinumerossa on jotakin feelua.

Ei ollut virkailijalla huolellisuus riittänyt. Ja minä kun olin aina kuvitellut, että nimenomaan nämä tilinumero/tilisiirtoasiat olisivat jokaiselle pankille sitä "ydinosaamista".Tai ainakin pitäisi olla.

Miten väärässä olinkaan!

Ei kun uudestaan asioimaan. Mitään pahoittelua, tms. ei tullut. Vain toteamus, että jos ei Salla miellytä, täältä sopii poistuakin.

Vastasin että aivan, ja tuhannet ovat jo postuneetkin.Noin puolet väkiluvusta. Göötteporissahan on enemmän sallalaisia kuin täällä.

Ja jos asenne on tuollainen - kuten Sallan Ossuuspankissa osoittautui olevan - ollaan Sallassa  kohta tilanteessa, jolloin viimeisenä poistuva sammuttakoon valot!

-

No, ei muuta kuin parin päivän kuluttua takaisin Sallan Ossuuspankkiin. Korjaamaan virkailijan tekemää virhettä.

Ei pienintäkään pahoittelun, katumuksen tms. ilmausta.

Kaiken huippu oli, että kun vielä uudestaan näytin samalla virkailijalle kännykästä kyseistä tilinumeroa - hän luki sen edelleenkin väärin! Jälleen piti korjata: "Ei siinä sarjassa todellakaan ole neljää nollaa, vaan kolme!".

Totaalisen välinpitämätöntä ja osaamatonta  toimintaa virkailijan taholta. Alkoi vieläpä inttämään .

Kun poistuessani toivoin, että sentään yrittäisivät pysytellä hereillä  siellä Ossuuspankissa, tuli hätääntyneeltä virkailijalta vastaus: "Yritä säkin pysytellä hereillä". Ei raukka muuta keksinyt.

Vastasin, ettei hereilläolossani ole ongelmaa - minähän saavuin varta vasten paikalle korjaamaan heidän erehdystään!

-

Illalla Sallatunturilla valituksen tekkoon.


Anne Harju

Sallan OP


Päivää,

Olen tämän viikon Sallassa, ja kävin pari päivää sitten hoitamassa erään sinänsä pienehkön asian konttorissanne.

Tänään kävin vielä toistamiseen teillä - korjaamassa virkailijan (Virkkula tai Virkkala?) virheen.

Tilinumeron oikein kirjoittaminen osoittautui hänelle ylivoimaisen vaikeaksi, siihen tarvittiin asiakkaan tarkistusta, apua ja uusintakäynti.

Selittelyä - perisuomalaiseen tapaan - virkailijalta kyllä tuli solkenaan...


Ja minä kun luulin, että pankkitilin numerot olisivat / ainakin niiden pitäisi olla "ydinosaamistanne". Miten väärässä olinkaan!

Mitään pahoittelua tms. virkailija ei esittänyt. Sensijaan ko. virkailija ilmoitti, että jos ei Salla miellytä, voipi täältä lähteä.

(Muuten minulla on ollut muutamia hienoja päiviä Sallassa, mm. eilen patikointireissu Ruuhitunturille ja senjälkeinen uintireissu Hangasjärvelle).
   
No, olen täällä vapaamuotoisesti viikon ajan, mutta tuhannethan ovat toki jo äänestäneetkin jaloillaan...

Kai suuruusluokkaa puolet väkiluvusta?


Terveisin, 

Tommi Pitkänen





Valitukseen tuli sitten tämmöinen vastaus:

"Hei!

Ikävä kuulla, että Teillä jäi huono kuva asiakaspalvelustamme asioidessanne pankissanne. Meillä on ammattitaitoinen henkilökunta, joka hoitaa työnsä tunnollisesti, mutta toki virheitä voi sattua. Onneksi yleensä ei kuitenkaan mitään peruuttamatonta, vaan virheet voidaan korjata pankissakin. Varmasti teidänkin tapauksessanne asia on hoidettu kuntoon. Arvostan palautettanne ja toivotan hyvää loman jatkoa Sallassa."

Anne Harju
Sallan Osuuspankki


Siis yhtä tyhjän kanssa. 

Täytyy kyllä hattua nostaa tuolle, miten nuo byrokraatit osaavat sanallisesti kiemurrella - sanomatta mitään. Tai vähätellen tapausta, kuten nyt. 


 Tässä oma vastaukseni samana iltana Sallan Ossuupankille:


Anne Harju

Sallan Osuuspankki


Iltaa,

1)

Minulle ei jäänyt mitään "huonoa kuvaa" asiakaspalvelustanne, vaan kovat faktat. 

Ensiksikin virkailijan osaamattomuus oikean tilinumeron kirjaamisessa. Tilinumeron annoin hänelle selvimmällä mahdollisella tavalla - kännykkäni näytöltä, ryhmiteltynä neljän kirjaimen/numeron ryhmiin. Näyttö oli selkeä, poistin jopa kännykän muovisen suojakotelon.

Vielä uudestaan paikalle saapuessani virkailija tavasi numerosarjaa, ja totesi minulle "siinä olevan neljä nollaa". Uskomatonta! Nollia oli ja on kolme (3) kpl . Olkaa hyvä ja katsokaa vaikka dokumentista.

Siis joko hänellä on vaikeuksia numeroiden näkemisessä, tai muuten vaan käsityskyvyssä.

Edelleen virkailijalla oli totaalisen väärä asenne tilanteeseen kun toisen kerran pankkiinne saavuin.

Ei pienintäkään pahoittelun, katumisen tms. elettäkään - päinvastoin, alkoi inttämään.

Siis jos tilinumeron kirjaaminen selvääkin selvempien ohjeitten (mallin) mukaan ei pankissanne onnistu - mikä sitten onnistuu?

2)

Päinvastoin kuin kirjoitatte, henkilökuntanne ei osoittautunut olevan ammattitaitoista.

3)

Toki virheet voi korjata pankissa. Siksihän tulin vielä uudellenkin - korjaamaan virkailijanne virheen. Asia "hoidettiin kuntoon" vain, yksinomaan ja ainoastaan minun avullani. Voin hyvin kuvitella, mikä hässäkkä olisi ilman kontrollointiani syntynyt.

En muuten asu Suomessa, ja minulla todellakin ON muutakin puuhaa kuin tämäntyyppinen apu-opetuksen anto. Taikka sitten joskus hamassa tulevaisuudessa (irtisanomani Pohjolan Osuuspankin jäsenyyden maksupalautus käsittääkseni keväällä 2016) karmeä värkkääminen asian suhteen...

4)

"Vastaustanne" pidän aivan nollan arvoisena. Kirjoituksenne on sinänsä omalla tavallaan hyvä selittely -yritys, teillä olisi edellytyksiä poliitikoksi.

Nyt ei vaan yritys onnistunut, ei ollenkaan.

5)

No, viimeinen Sallasta poistuva sitten sammuttaa valot?


Terveisin,


Tommi Pitkänen


x

Ei siis onnistunut tilisiirto Sallan Ossuuspankissa  - eikä meinannut toisellakaan yrittämälläkään onnistua.

Pieleen meni kyseiseltä paikallispankilta myös reklamaatioon vastaaminen.

x

Ai niin... Tuosta Kemijärvestä vielä.

Tänne Sallaan viime viikkolla tullessa asiakaskäynti siellä.

Edellisen kerran tuli kyseisessä käpykylässä pysähdyttyä huhtikuussa.

Nyt viime viikolla asiakas oli kärmeissään. Syynä "esiintymiseni" silloin huhtikuussa. Oli saanut "palautetta" joltakin nurkan takana, liikkeessä olleelta paikalliselta asiakkaaltaan.

Piti oikein muistella - tosin melko laihoin tuloksin - sitä huhtikuun tapausta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, noin tusinassa maassa. Enemmän kuin keskivertokemijärveläisellä koko "elämänsä" (jos sitä nyt siksi voi nimittää) aikana.

Tosiaankin, jutusteltiin tuolloin huhtikuussa asiakkaan kanssa siellä putiikissa. Hän teki isohkon tilauksen (maksua tosin piti karhuta).

Poistuessani mainitsin lähteväni Mestarin Kievariin lounaalle. Siellä on se hyvä, jopa erinomaisen runsaasti varustettu kala- ja äyriäispöytä.

Kello oli hädin tuskin yli yhdentoista.

Heitin läpällä, että pitää pitää kiirettä, että pääsee syömään herkut kalapöydästä tyhjäksi. Kun se on niin edullinenkin. Esimerkiksi Pääkaupungissa ei ole mitään vastavaa. Ainakaan kympin lounasmestoissa.

No, nurkan takana joku hörökorva oli kuullut läpän, ja ei muuta kun kauhea juoruilu päälle.

"Se Etelän herra käy täällä vaan naureskelemassa ja käyttämässä meitä hyödyksi".

No, tuostahan syntyi tietenkin kauhea härdelli, Kemijärven kaltaisessa kituvassa tuppukylässä.

Vaikea sanoa, oliko kyseinen hörökorva polliisi, verovirkamies vai mikä. Tuollaistahan ei koskaan kerrota - "intimiteettisuojasyistä", tietenkin.

Joka tapauksessa olivat "selvittäneet" asioitani.

Asiakas on saanut minulta laskuja kai viitisentoista vuotta,  ja Y -tunnus koko ajan pysynyt samana.

Myös Eestiin muuton jälkeen - verovelvollisuus on ja pysyy Härmässä. En ole siitä edes yrittänyt päästä eroon, eikä se edes onnistuisikaan.

En muuttanut Eestiin verotuksen vuoksi. Vaan elinkustannusten, ja yleisen elämänlaadun.

Sattumoisin mukana oli postia verottajalta, jota saman tien näytin asiakkaalle. Siinä on tosiaankin kotiosoite Tallinnassa, mutta verotuskuntana Helsnki.

Hiljaiseksi meni tämäkin tyyppi.

Siis kaveri on toiminut yrittäjänä vuosikymmeniä. Eikä tajua, että ratkaisevaa on Y -tunnus, ei yrityksen postiosoite. (Ei muuten aina fyysinen olinpaikkakaan. Toiminta ratkaisee verotusmaan, ei esimerkiksi varaston - if any- sijaintipaikka).

x

Mutta mitäpä tuosta.

Lapissa kaikenlainen kateus ja pahanilkisyys, kostonhalu ja seksuaalinen kurjuus kukoistavat - eikä siellä oikein mikään muu kukoistakaan. Paitsi kesällä erilaiset orkideat, johtuen muutaman viikon Yöttömästä Yöstä.

Lapissa on erinomaisen miellyttävää käydä kylässä - kuten olen tehnyt vuosikymmenien ajan, satoja kertoja. Iso osa tuloista - ja kuvista - on tullut ja tulee Lapista. Sekä Koillismaalta ja Kainuusta.

Mutta hulluksihan tuolla Pohjoisessa tulisi, jos siellä asumaan joutuisi...

x

Entäpä sitten tilanne Kittilässä? Mikä meno?

No, sitä normaalia...

Kohta vuoden ajan on vellonut Levin kriisi. 

Ensiksi hissipomo Jouni Palosaari erotettiin. Sitten otettiin takaisin. Sitten alettiin vaihteeksi puuhaamaan kunnanjohtajan erottamista....

Nyt on tilanne se, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on ilmoittanut, että kunnanhallituksen toimet jupakan yhteydessä tutkitaan... Kantelun johdosta.

Aivan normaalia lappilaista kunnallispolitikointia, siis....

x

Juttu menee näin:

Lapissa ihmisiä kiinnostaa lähinnä kaksi asiaa:

- Kuinka paljon sulla on massia, ja mistä se tulee?

- Ketä sä nait?

Niin kauan, kun nämä asiat ovat epäselviä, eivät lappilaiset saa mielenrauhaa. 

Kaikkein parasta on, jos olet konkurssissa, avioerossa, ja mieluiten vielä lusimassa. 

Sitten ovat lappilaiset tyytyväisiä.

Tai sanoisimmeko pikemminkin tyydytettyjä.

x

Mutta silti...

Onhan Lappi (ja Koillismaa)  upeaa seutua...

Eivät ihmisten takia, vaan niistä huolimatta.

Jos Härmässä enää mitään semmoista seutua on, missä hengittäminen edelleenkin on mahdollista, löytyy se juuri Lapista. Sekä jossain määrin saaristosta.

Lapissa  täytyy vain tietää ne oikeat paikat, minne mennä.

Ne paikat ja ihmiset, joita välttää.

Pitää pientä vauhtia päällä, koko ajan.

Jos tuonne Lapin "ihmisten" joukkoon nimittäin jää vähääkään pitemmäksi aikaa, niin... 

Eihän sitä kestä Erkkikään!

-

Ai niin...

Tämmöinen tekstari Lappi -teemasta tuli kerran pietarilaiselta Sergei -ystävältä:

"Kyllä Lappi vissi oikein kaunis,
Lähde sinne mis ei mita pauhaa
vain tuuli siella korvissasi soi,
saat siella kaipamasi rauhaa,
vaikka parempaa ei olla vois!",



(Sallassa 15.7.2014)






www.ArcticParadise.fi


Postikorttien verkkomyyntiä - saitin etusivulta sisään!




Päivitys Kuusamo 23..7.2017

(kesken)