30.9.2022

YLE Teeman Jacques Brel -dokkari 29.9.22 : Heppu oli nero, mutta oliko samalla pikkuporvari?


Sinänsä hieno dokkari.

Laatutyötä.

 

Välillä käytetyt piirrokset toivat mieleen takavuosien Serge Gainsbourg -filmin - sama tekniikka.  


Kyllä! 

Jacques Brel oli nerokas.

 

Hänen huippuvuosien esityksensä...

An artist at the top of his game... 

 

Antoi kaikkensa, ihan kaikkensa.

Paino putosi kuulemma melkein kilolla jokaisen setin aikana.

Hikoilun johdosta.   

 

Tähän Brel:

"Jos et ole uupunut esityksen jälkeen, ei se ole ollut oikea esitys.

Sama juttu kuin panemisen jälkeen.

Jos et ole uupunut, ei se mitään naintia ole ollutkaan".

Bravo!

 

Mutta ne elämäntavat...

Dokkarin mukaan ekana konsertin jälkeen bisseä ja röökiä.

Ja sitä röökiä todellakin kärysi, vuosikymmenien ajan. 

Kohtalokkain seurauksin.  


Sinänsä hieno, tyylikäs kohtaus tossa leffassa Brelin tupakoinnista.

Miten hän pystyikään minuuttitolkulla puhumaan spaddu suupielessä roikkuen.

Todella coolisti!


Mutta keuhkösyöpähän siitä oli seurauksena.

Tietty. 

Kuolema vain 49 -vuotiaana. 


Tahti oli kieltämättä raju, sen vajaan parinkymmenen vuoden ajan mitä kiertue -elämää kesti.

Melkein keikka per päivä vauhtia.

Sitten esiintymisten jälkeisten öisten syömisten ja juomisten jälkeisiä loputtomia öisiä autoiluja pitkin etupäässä Länsi-Eurooppaa.

Tyylikkäällä Sitikalla.

Välillä "taloissa" pistäytyen. 

Bordelleissa ranskalainen SuperTähti tunnettiin etunimeltä.

Dokkarin naispuolisen kertojanäänen mukaan Brelillä oli "omat mieltymyksensä".

😋

 

Kas tällainen on suhtautumistapa Ranskassa!

Vive la France!

 

Tai siis...

On perinteisesti ollut.  

Epäilemättä sairas MeToo- ja "cancelointi" -vimma leviää Ranskaankin.

 

Tulemmeko näkemään Jacques Brelin "canceloinnin"?  

 

Kiinnostava yksityiskohta dokkarissa oli tieto Brelin esiintymisestä Helsingin1962 "Maailman Nuorison Rauhanfestivaaleilla".  

Ohhoh!

Kyseiset pippalothan - jotka menivät myös nk. "hulinaksi" - olivat Neuvostoliiton masinoimat. 

 

Selitystä Brelin osallistumiselle lienee etsittävä tuosta taiteilijapiirien iki-aikaisesta naiviudesta.

Ja/tai miehen ranskalaisuudesta. 

Ranskan kohtalo Toisen Maailmansodan aikana Saksan kynsissä lienee aiheuttanut tuollaista myötämielisyyttä kaikkia "fasismin vastaisia voimia" kohtaan...?

 

Elokuvassa päivitellään Brelin naissuhteita.

Miksiköhän?

Ihan normitouhultahan tuo vaikuttaa, nähdyn valossa.

 

Katolilainen kaksinaismoralistinen kotitausta ja kasvatus.

Ensimmäiset pettymykset naissuhteissa.

Avioliitto ja lapsia (kolme tytärtä) sangen nuorena,.

Vuosikymmenien kulissiavioliitto.

"Koti" Beligiassa, jossa viipyi muutaman päivän kuukaudessa.

Loppuaika baanalla, huorissa ja sittemmin erilaisten vaihtuvien naissuhteiden parissa. 

Pesää alkoi kunnolla omaksi yllätyksekseen saamaan kuuluisuuden - tuon naisille niin hunajaisen - myötä.

Heppu, joka oli aina pitänuyt itseään rumana. 

 

Katolilaiseen tyyliin nk "avioliitto" kesti kuitenkin loppuun saakka.

Vaimo hoiti siellä Belgian -kodissa firman asioita: Kustannussopimuksia, julkaisuoikeuksia sun muuta.

Vaimo sai siis myös elinikäisen työpaikan. 

Miksi siis erota? 

 

Ihan normi -pikkuporvarillisuutta, siis. 

Aivan tavanomaista ylemmän keskiluokan katolisen miehen elämää, kaikkineen.  

 

Filkan perusteella jäi kuva, että siinäkin suhteessa Jacques Brel eli mitä tavanomaisinta miehen elämää, että kaikki nuo monet naissuhteet jotenkin lässähtivät. 

Ennemmin tai myöhemmin.

 

Tuo viimeinen, nuori (14 vuotta nuorempi) tummaihoinen seuralainenkin...

"Paksu lompakko, helppo on lempeä pyytää" - Tuomari Nurmio

 

Riitaa tuli oman tyttärenkin kanssa. 

Jopa siinä määrin, että isä poisti tyttären purjeveneestä jollakin kaukopurjehduksella. Jätti oliko se Kanarian saarille.  

Bointsit bardillemme siitäkin, että totesi ettei edes yrittänyt "ymmärtää" tyttäriään, koska "hehän ovat naisia". 

😋   

 


(Helsinki, Hotel Indigo, Bulevardi 30.9.2022)

ArcticParadise.fi

Arvot kohillaan!

27.9.2022

Taide-arvio: Sophia Ehrnrooth

 

Ohhoh!


Olipa varsinainen herätys tänä aamuna täällä Vuokatilla!

Aamu -tvssä haastateltavana "kuvataiteilija" Sophia Ehnrooth. 


Unenpöpperön läpi kävi heti henkilön jutuista selväksi, mistä on kyse:

"Nais -sitä", "nais -tätä" jne. jne..


Ahaa!


Tää on taas tätä!


Nykyäänhän se menee niin, että suvakkien lätinöistä selviää parista -kolmesta alkulauseesta mitä he ovat miehiään/naisiaan. (Anteeksi... Mies/nais -oletettuja tahi "muunsukupuolisia"). 

Alkuminuuttien jälkeen puheenvuorojen loppuosa on sitten sitä samaa tuubaa,

Sammakot vain suista hyppelevät. 


Henkilö oli kuulemma tuottanut jonkun leffan Dakotan inkkareiden taistelusta veden puolesta.

Tuotantoyhtiö Playart Productionin taloustiedot kaikilta kolmelta netissä Finderissa näkyviltä vuosilta ovat punaisella eli rajusti tappiolla. 

Kyse on kuitenkin vain pahimmillaan summasta 135K / vuosi. 

Pientähän tuo on, jos on rikas, Suomen rikkaimpia. 


Moitti, etteivät jenkki -rahoittajat olleet hankkeelle myötämielisiä, "koska kukaan ei jakso katsoa itkeviä naisia".


No mutta noinhan asia juuri onkin.


Viisikymmentä vuotta sitten, kun oli tilaisuus vierailla Etelä-Dakotan "Pine Ridge" -inkkarireservaatilla, oli siellä päällimmäisenä murheena brenkku,

Soppa maistui Pohjois-Ameriikan alkuasukkaille liian hyvin.

Kuten tuliliemi tavanomaisesti muissakin USA:n reservaateissa, inkkareille ja eskimoille aina Kanadaa ja Grönlantia myöten.


Nyt siis aiheuttaa ongelmaa vesi.


Hmmmmmm...


Haastattelutuokion lopuksi esiteltiin kyseisen Ehrnroothin "kuvataidetta".


Oli rakentanut "installaation":

Vuonna 2021 sommitellut siisteihin riveihin Olympiastadikan nurtsille 2021 valkeaa jalkapalloa.

Tämä oli kuulemma "taidetta",

😋


Just joo..


Keisarilla ei edelleenkään ole vaatteita. 

Tuosta "nykytaiteesta" noin 99,5 % on sontaa.

Väsäämällä "käsitetaidetta" yrittävät nyky -"taiteilijat" harhauttaa siitä faktasta, että eivät osaa edes piirtää. 


Toisaalta:

Positiivinen puoli tässä keississä:

Päinvastoin kuin sadat ja tuhannet vastaavan "taide-paskan" -suoltajat, upporikas Sophia Ehnrooth tuskin on mankumassa apurahoja tahi taiteilija -eläkkeitä.

Luultavasti.

Vaikka myönnettiinhän tuo valtion taiteilija-eläke - n. 1.400,- euroa kuussa - varakkaalle Ilkka "Danny" Lipsasellekin, 80 vee. 

Anomuksesta, nimittäin.

No, tuleehan tyttö -rumban pyörittämisestäkin kuluja.

Esimerkiksi tämän viimeisimmän, Helmi Loukasmäen (22 vee) elatuksesta. 

Anteeksi,"työllistämisestä".  

Neitohan kuulemma "osallistuu Ison D:n kotisivujen päivitykseen ja arkistonhoitoon".


"Kuvataitelija" Sophie Ehnroothin pääomatulot 2019: Noin 11,4 miltsiä.

Todennäköisesti suurelta osin osakkeista kertyneitä.

Nainenhan on tunnetusti merkittävä osakkeenomistaja esim. kovan luokan pörssifirmoissa Marimekko ja Fiskars. 

Sensijaan Helsinki Allas ja Finlayson taitavat olla enemmänkin "aatteellisia sijoituksia".


Toki kuvaan kuuluu, että aatelisrouva yritti salata verotietonsa julkisuudelta ( Lähde: Etelä-Saimaa 4.11.2020).

Samoin kuin Sanoma -monimiljuunääri Rafaela Seppälä, muuten.


Tiedossa ei ole, ovatko kaikki nuo Sophia Ehrnrootin pääomatulot nimenomaan osingoista kertyneitä.

Jos ovat, tarkoittaa se aivan satumaista varallisuutta - Helsingin pörssin osinkotulojen mediaanihan on vain luokkaa 2,6 prosenttia. 

Jotakin kertoo toki sekin, että "kuvataitelijamme" kunnostautui taannoin ylinopeussakkojensa maksamisessa summalla 34.000,- euroa. 


Jos massia on riittävästi, voihan sitä harrastaa erilaisia asioita. 

Toki.

Vaikka läntätä (tai siis... länttäyttää) 2021 potkupalloa Stadikalle. 


Loukkaavaa kuitenkin meitä, Suomen Kansaa kohtaan, että arvoisa aatelisrouvamme yrittää uskotella puuhastelunsa olevan "Taidetta".


Kyllä Kansa tietää!



(Vuokatti, Sotkamo 27.9.2022)

ArcticParadise.fi

Reality check, please!




23.9.2022

"Espoolainen lähiö oli kuin Suomen Beverly Hills." / Helsingin Sanomien juttu 23.9.2022 - Muistikuvia nuoruuteni Jedasta 1969 -1972: "Olinhan siellä minäkin!".

 (aihio)


Tähän Teemaan palataan vuonna 2023, kunhan yksi Jeda -kortti saadaan julkaistua.


(Vuokatti, Sotkamo 23.9.2022)

ArcticParadise.fi

Ancora, con amore!


Ravintola-arvio: "Assan Popsiksen" lounas (Kouvola Revisited / Mennyt maailma...) - No money, no honey!


Tänään perjantaina ruuhkaisissa junissa Imatralta Kuopijoon.

IC -juna starttaa kello 11.02.

Onneksi Kouvolassa on 47 minuutin väliaika, junanvaihto.

Saa tänäänkin yhden lämpimän aterian.


Hienoa! 

Täällä Kouvolan asemalla on edelleenkin mahdollisuus fillarin kanssa kiertää laiturin molemmissa päissä olevien ylikulkujen kautta asemarakennuksen eteen!

Monilla asemilla se ei enää käy.

Tampereellakin on laitettu puomi eteen. Jonka kiertäminen tosin on helppoa.

Suuri helpotus, kun ei tarvitse fillarin ja matkatavaroiden kanssa ängetä hisseihin ja alikulkukäytäviin!


Suunta on toki kaikkialla sama: Liikkumisen hankaloittaminen.

Keppihevosena käytetään tietty tuota taikasanaa; "Turvallisuus".

Niin aina.


Tutut, legendaariset kierreportaat ylös asemaravintolaan, nykynimeltään "Assan Popsis".

"Popsis"?

Mitä helkkaria?


Kouvolan aseman yläkerran "parvekkeella" sijainnut entinen vilkas kahvila on suljettu.

Näyttää, että on ollut jo aikoja.

Kahvila, jossa intti-aikoina tuli istuskeltua lukemattomia kertoja. 


Kai kahta kertaa lukuunottamatta tuli käytettyä loma -reissuilla nimenomaan junaa. 

Vaikka bussikuljetus olisi ollut paljon nopeampi. 

Vekarajärveltä ja Vekarajärvelle kulki ihan omat linja-autot. 

Mutta ei huvittanut noitakaan kaksi-ja-puolituntisia istua ahtaassa bussissa niiden sotapoikien keskellä.

Junaa käyttäessä sitä "omaa aikaa" sai enemmän. 

Ei välttämättä "perillä kotona", mutta joka tapauksessa. 


Assan Popsis toimii tilassa, jossa aikoinaan sijaitsi se Kouvolan aseman yläkerran ravinteli.

Mikä ikinä se vuosien varrella sitten nimeltään olikaan. 

Vielä 90 -luvulla tässä tilassa tuli joskus junaa odotellessa iltaisin katteltua telkkua... 


Iäkästä isäntää jututtaessa käy ilmi, että hän on kuin onkin sen legendaarisen Oikokadun Popsiksen entinen ravintoloitsija!

Hyvänen aika sentään!

Vanhan Popsiksen tiloissa toimii nykyisin kuulemma joku "Bistro". 


Kouvolan Popsis, se Oikokadun paikka 1978 - 1979...

Tämän Kouvolan rautatieaseman yläkerran kahvila ja ravintola....


Olo on kuin Jeremy Ironsilla Evelyn Waugh -filmatisoinnissa Brideshead Revisited / Mennyt maailma.

Kun hän sodan aikana, upseerina, yksikkönsä kanssa palaa sotilasmajoitukseen nuoruutensa Bridesheadiin... 

Ja muistaa kaiken...

Kouvola Revisited!


Oikokadun "Vanha Popsis" oli kohtalokas paikka.

Loka/marraskuun vaihde 1978.

Sinne tuli suunnistettua heti ensimmäisellä iltalomalla Vekaranjärveltä, Karjalan Prikaatin varuskunnasta.

Mikä mieletön tuuri!

Välittömästi sisään astuessa kohtasivat katseemme H.:n kanssa...

Herra paratkoon sentään, mikä OnnenPotku!

Varusmiesaika kuluikin siitä syystä sitten osin varsin mukavissa merkeissä.

Monessa suhteessa - ei vähiten neitiseuran johdosta - intissä meni jopa paremmin kuin mitä tuohon aikaan siviilissä oli mennyt.

Enhän ollut omaa polkuani vielä löytänyt...


Hirvittää ajatellakaan mitä kärvistelyä inttiaika olisi ilman "Vanhassa Popsiksessa" kohdatun H.:n seuraa ollut.

Oikeastaan vasta nyt, vuosikymmenien jälkeen, asia alkaa valjeta.


Muutamia hienoja viikonloppureissuja:

Mökillemme Inkooseen.

Valtionrautateiden henkilökunnan mökille Valkealan Kirjokiveen - saimme vapaasti käyttää mökkiä, koska H.:n isä oli rautatieläinen.

Eräskin helteinen, ikimuistoinen, kesäkuinen viikonloppu siellä Tihvetjärven rantakallioilla...

"Kesä Monikan kanssa" -osastoa.


Liftausmatkat Vekaranjärveltä Kirjokiveen olivat mieleenpainuvia, nekin.

Repussa eväinä kassun ruokalasta sosialisoituja isoja banaaneja sekä tietenkin runsaasti vanikkaa.

 

Ainoana tietyllä tavalla ikävänä kokemuksena intti-ajasta jäi mieleen puntisreissu.

Kun H. iltalomien ja hässimisen jälkeen sai houkuteltua jäämään luokseen...

Miehän jäin.

 

Samantien tuli lähdettyä sitten Stadiin muutamaksi päiväksi, kun se "sotilaskarkuruuden" raja oli viisi vuorokautta.

Soromnoo!

Samantien! 

 

Vastaanotto takaisin kassulla oli suorastaan ylitsevuotava.

Komppanian "päivystävänä upseerina" toimineen ylivääpeli Hännikäisen - nyrkkeilijä, jota kaikki pelkäsivät -  "puhuttelun" aluksi tarjosi tyyppi röökin ja kehoitti istumaan.

Ensimmäinen kysymys, virnistäen:

"Oliks se sen arvoista?".

 

Komppaniassa nousi arvostus ihan Taivaisiin  asti - Sankari!

 

Kapiaiset...

Yliluutnantti Vähä-Pietilä, vääpeli Näveri ja ne muut mitättömyydet...

Antoivat mahtavan opetuksen.

 

Nimittäin väärentämällä puntis -dokumentin. (Se on tallella).

Pakottivat allekirjoittamaan paperin jonka mukaan puntisreissu olisi kestänyt muutaman tunnin - sehän kesti melkein viisi vuorokautta.

Heillä oli niin kova kilpailu komppanioiden kesken siitä, kenellä punttaamisia oli vähiten.

 

Kumpikohan oli pahempi rötös: 

- Varusmiehen puntiksella olo (ja siitä sitten rangaistuksena seitsemän viikon poistumiskiellon kärsiminen) 

No onneksi H. vieraili kassulla, ja livahdimme viettämään laatu-aikaa Sotilaskodin erääseen sopukkaan...😋

- Vaiko tuo viranomaisten harjoittama asiakirjaväärennys? 😋

 

Opetus, elinikäinen opetus:

Ei nuihin virkaherroihin ole luottamista. 

Ei sitten yhtään!

Aina suhmuroimassa jotakin.  

 

Ainua keino on olla mahdollisimman vähän tekemississä virkakoneiston kanssa. 

Tiukan paikan tullen pitää tuntea pykälät hyvin omalta osaltaan. 

Ainahan nuo virkaherrat - enemmistö nykyään naisia. - ovat jotakin yrittämässä.

 


Mukava mies, tämä "Assan Popsiksen" isäntä.

Kuultuaan että tässä ollaan "Vanhan Popsiksen" asiakkaita Oikokadulta, 70 -luvun lopusta, alkaa isäntä tarinoimaan jostakin silloisesta Popsiksen portsarista.

Jota kuulemma vieläkin naiset käyvät etsiskelemässä.


Tähän mie:

"Niin, niin.

Naisethan rakastavat rahaa, kuuluisuutta, valtaa".

 

Todellakin.

Osalle naisistahan - tietyn tyyppisille, tietyn tasoisille - jopa portsarit edustavat jotakin Unelmien Täyttymystä.

Varsinaisista uniformutyypeistä puhumattakaan. 


Vieressä on paikan tarjoilijatar, tuollainen 55 + -ikäinen.

Naama menee hänellä omituiseksi, ja silmät muljahtavat päässä.

Odotan jonkinlaista raivokohtausta. 


Sensijaan nainen virkkaa ilolsesti:

"No money, no honey!".

Tähän mie:

"Kiitos, Rakas!

Pelastit juuri päiväni!

Vihdoinkin olen löytänyt naisen, kenen kanssa ei tarvii riidellä!".

Naurua. 


Entä sitten nyky -Popsiksen pöperöt?

Erittäin okei!


Kohtuullinen salaattipöytä.

Pääruokana jotain possua, jonka skippaan.

Mutta keittona gulassikeittoa, vasikanlihapohjaista, tietty.

Popsiksen gulassikeitossa ei ole mitään häpeämistä - sen voi vanha Unkarin -kävijä huoletta todeta.

Mikä parasta, ja Härmän oloissa poikkeuksellista, mausteissa ei ole pihdattu. 


Annan kehut. 


Kahvin kanssa vielä jotakin makeaa. 

Iltapäivälehti lojui jossakin, sen sai samalla lukaistua. 


Lounaan hinta kohtuulliset 10,90.

Keittolounas + salaatilounas 9,50.

Maksoin vahingossa ja kiireessä täyden lounaan hinnan - ensi kerralla viisaammin.

Sitäpaitsi eläkkeennauttija -alennuksenkin saa kello 13 jälkeen.

Ensi kerralla sekin, sitten. 


Mutta, mutta... 

Kun lähtevään Kuopion -junaan astellessa luo katseensa Kouvolan rautatieaseman halliin... 

R -kioski, autovuokraamo karkkikauppa... Ei juuri muuta. 

Hiljaista on.

Tässä ennen niin vilkkaassa asemahallissa.


Valtionrautateiden palvelupiste on poistettu, täältäkin.

Tietty.

Lippuautomaatti vielä löytyy - toistaiseksi.

Kai niistäkin pyritään eroon. 

 

Kansa on ovelalla hivutustaktiikalla pakotettu nettiin ja äly-härpäkkeiden orjiksi.


Ulkona katse yläkerran suljetun kahvilan ulkoparvekkeelle, siihen kellon ja lämpömittarin viereen.

Voi hyvänen aika sentään!

Kesällä 1979 kun lähestyin tätä rautatieasemaa...


Tuolla odottava nuori nätti tyttö vilkutti.

Mennyt maailma.  


Vasta vuosikymmenien jälkeen sitten vähitellen tosiaan valkenee:

Tuohan oli niitä elämän ihan huippuhetkiä!


Eihän sitä silloin tajunnut... 


(Vuokatti, Sotkamo 23.9.2022)

ArcticParadise.fi

Reality check, please!




 

17.9.2022

Alfred Hitchcockin "Marnie": Mitä tämäkään Hitch -leffa olisi ilman Bernard Herrmannin musaa? / Renny ja Spede... Danny!

 

 

Jotain hyötyä tosta YLE  -mastodontistakin - sieltä tulee Teemalta joskus hyviä leffoja.

Sen suvakki -paasauksen välissä.

Klassikkojakin - siis niitä mitä ei (ainakaan vielä) ole ehditty "canceloida". 


Teeman Alfred Hitchcock -sarjassa tämän viikon perjantaina vuoden 1964 Marnie...

Eräs noista Hitchin laadukkaista leffoista - pitkään uraan mahtui tälläkin artistilla myös runsaasti sontaa.

Monien muiden "kalkkunoiden" ohella tuo Teemalta joku viikko sitten tullut vuoden 1969 Topaz.

Aivan hirveää settiä.

Ei sitä voinu kattoo!


Hyviä, jopa loistavia leffoja Sir Alfredin kataloogista löytyy tusinan verran.

Aika hyvä saldo, siis.

Loput olisi voinut kyllä jättää tekemättäkin.

Mutta jos nuo kymmenet kelvottomat rainat olivat eräänlainen "hinta" sille että klassikot saatiin aikaiseksi, niin olkoon niin!


Ennen tätäkin leffaa oli Teemalle ängetty semmoinen "Ennen elokuvaa" -osio, samoin filmin jälkeen. 

Lahjaton näyttelijätär Minka Kuustonen se siinä tällä kertaa yritti "eläytyä" Marnien päähenkilön Tippi Hedrenin rooliin lyhyessä kökkö -kohtauksessa.

Aivan kammottavaa matskua.

Hyi helevetti!

Katsoja kiemurtelee vaivaantuneesti, myötähäpeää tuntien. 

Kuten poikkeuksetta jokaisen aiemmankin "Ennen elokuvaa" -sarjan suomalaisnäyttelijöiden vastaavan viritelmän uhriksi joutuessaan. 

Toivotonta. 

Mitä järkeä tuollaista on edes yrittää?


Sitten seuraa "keskustelua" elokuvasta. 

Tuo Kuustonen, Anna Möttölä -niminen toimittaja sekä elokuvakriitikkko Kalle Kinnunen. 

Trio on liikuttavan yksimielinen Hitchcockin "vääristyneestä naiskuvasta". 

Tottahan toki, miten muuten voisi ollakaan. 

Valtiollinen tv -kanava, ja "keskusteluun" osallistujat tietty kaikki tuosta pääkaupunkiseudun punavihreästä kuplasta.


Erityisesti nolla -tason näyttelijätar Minka Kuustonen on järkyttynyt elokuvan "raiskauskohtauksesta".

Siitä, kun miespääosan esittäjä Sean Connery häämatkalla, luxus -risteilyllä, kyllästyy henkisesi sairaan vaimonsa oikutteluun seksin saralla. Vaimoon ei kuulemma saa koskea...

Näin ollen aviomies ottaa hää -sviitissä käyttöön nk."isännän oikeuden". 

Kauhistus!


Tuohon aikaan ei tunnettu edes käsitettä "raiskaus avioliitossa".

Nythän se sitten tunnetaan - vieläpä varsin hyvin. 

Siis käsitteenä, lainopillisesti. 

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa - "raiskaus avioliitossa" ??? - lienee monelle epäselvää.

Kuten tuokin uusi käsite, jota nyt uutuutena rummutetaaan:

"Sukupuolenvaihdos parisuhteessa".

Öööööööööööö...

Mitäköhän keksitään seuraavaksi?

 

Erityisen miellyttävää Hicthcockin Marniessa: 

Sean Connerylle käsikseen rakennetut nasevat, kuivan sarkastiset vuorosanat.

 

Niin...

Kovasti on päivitelty - tässä "Ennen elokuvaa" -höpötyksessäkin - Hitchcockin  "naiskuvaa".

Naispääosan esittäjä Tippi Hedren (Minnesotan skandinaaveja) omalta osaltaan laittoi vettä myllyyn:

Ilmoittamalla vuosikymmenien jälkeen, Hitchin siirryttyä jo manan majoille, jotta hänpä olikin tullut jotenkin "seksuaalisesti kaltoin kohdelluksi" kuvausten aikana.

Hoh-hoijaa.

Näitähän riittää... 

 

Mietitäänpä hetki, minkälainen mies Alfred Hitchcock oli.

Noin niinkuin miehenä..

Possu!

 

Henkilö oli katolisen uskonnon - tuon tukahdetun seksuaalisuuden ja kaikenlaisten nunna- ja munkkiperversioiden - edustaja.

Katolisuushan paistaa leffoistakin läpi, voimakkaasti.  

Toki Hitch oli naimisissa ja hänellä oli tytärkin.

Muta mitä se "todistaa"?

Ei välttämättä mitään.

 

Sensijaan elokuvaohjaajan habitus kertoi omaa karua kieltään. 

Lyhyt, isomahainen, turpeanaamainen pyknikko.

Fyysisesti ei vähimmässäkään määrin puoleensavetävä.

Kaikkea muuta!

Possu mikä possu!

 

Youtubelta löytyy klippi American Film Instituten tilaisuudesta 1979, jossa Hitchille myönnettiin "Lifetime Award" -palkinto.

Mies näyttää siltä, että kirjaimellisesti on "tukehtua pullaansa". 

Hädin tuskin pystyy tuon ruhonsa tuolilta nostamaan, hetkeksi. Horjuen tai tuettuna. 

Toki kiitospuhe on kyllä ratkiriemukas - kentis maailmanhistorian hauskimpia.  


Toisaalta Hitch koko uransa ajan tietenkin oli tekemisissä hemaisevien hempukoiden - etupäässä noiden "tavaramerkikseen" muodostuneiden seksikkäiden blondien - kanssa. 

Kyseessähän on viihdeteollisuuden tuote nimeltä "elokuva", jonka yksi perusajatus nimenoman onkin seksillä kiusoittelu.

Olisihan peräti omituista, jos ei possu -Alfredkin vuosikymmenien varrella tiheätunnelmaisten kuvaussessioiden tiimellyksessä ainakin jossakin vaiheessa olisi itsekin hurmaantunut jostakin naisnäyttelijästään.

Se vasta pervoa olisi ollut. 

Kenties jopa - kauhistus! - koskenut jotakuta tähtöstä.

"Hey, baby, miten olis pienet hötsyn-tötsyt?". 

Nyt se luokitellaan tietenkin "seksuaaliseksi ahdisteluksi".

Vaikka nimenomaan "reittä pitkin" ovat lukemattomat wanna-be -filmitähdet uriaan avittaneet kyseisellä teollisuuden alalla yli sadan vuoden ajan. 

Enemmän tai vähemmän menestyksellisesti. 


Vaikea kuitenkaan kuvitella, että yksikään tähtönen possu -Hitchille reisiänsä olisi levittänyt.


Mestariohjaajan turhautuminen lieneekin ollut Mega -luokkaa. 

Paitsi että olihan Sir Alfred -possullakin toki vaimo vuosikymmenien ajan. 

Avioliitto Alman kanssa kesti vuodesta 1926 Alfredin kuolemaan 1980 asti.

Good for him! 

😋


Joku ilkeämielinen tosin väitti, jotta "aviovuode on rakkauden hauta".

Mutta älkäämme moista asiattomuutta mitenkään edes noteeratko.


Anyways...

Elokuvaohjaajat ja naiset...

Tuo symbioosi, jossa molemmat osapuolet pyrkivät toisiaan hyväksikäyttämään...

Jatkunut koko elokuvateollisuuden olemassaolon ajan...


Charles Chaplin lukusine oikeudenkäynteineen...

Hollywoodin kulta-kauden tuottaja -suuruudet...

Harvey Weinstein, possu -osastoa hänkin. 

Lista on pitkä.


Spedemme tykkäsi ympäröidä itsensä kaunottarilla.

Nuihin Pasasen karmeisiin, ihan maailman -mittakaavassakin aivan poikkeuksellisen törppöihin Spede -pätkiin ja telkkuohjelmiin änkesi iso osa Suomen tuon ajan kaunottarista.

Varmaankin joukosta moni osoitti "koomikollemme" suopeuttaan eli pyllisti - kiitollisina työtilaisuuksista.

Monivuotiselle rakastajattarelleen Riitta Väisäselle Pertti järjesti jopa oman tv -ohjelman!

Joka proggis Speden kuoleman jälkeen kuihtui pois. Tietty.


Entäs Renny Harlin?

Ensiluokkaista viihdettä tuo toinen toistaan karseimpia "action" -pätkiä (täydellistä sontaa!) rustanneen Hollywood -ohjajamme uusi parisuhde-reality.

Uusi Johanna -vaimo on yli 30 vuotta nuorempi.

Varsin nätti tyttö.

Jaksot ovat täynnä "Rakkautta". Ja ennen kaikkea sen vakuuttelua.

Maisemat vaihtuvat, aina sen mukaan mistä Renny saa töitä tuon törkynsä suoltamiseen.

Syödään hyvin, juodaan skumppaa, ostellaan lahjoja toiselle...

Jossakin vaiheessa Renny alkaa taas tilittämään miten onnellinen hän on:

"Kun hän on saanut vielä yhden mahdollisuuden elämässään..."

Purskahtaen itkuun. 

Melkein joka jaksossa.

Tähän Johanna:

"Voi kulta!".


Niin ja äkkiä tuli porilaisesta vastavalmistuneesta opettajasta (joka ei kuulemma viihtynyt työssään) "elokuva-alan ammattilainen".

Näyttelijä ja jonninmoinen "apulaistuottaja".


Rahasta:

Vaikka Rennyn avokätisestä rahankäytöstä muuta em. proggiksen näyttämän mukaan voisi arvella, netistä löytyvien arvioiden mukaan miehen nettovarallisuus on "vain" jotain 10 miltsiä. 

Kummallista, Heppuhan oli omienkin sanojensa mukaan "maailman parhaiten palkattu elokuva-ohjaaja" jo vuosikymmeniä sitten.

Nyt omaisuus vain samaa luokkaa kuin mitä Spedeltä jäi. Ennenkuin väkinäisen naamanvääntelijän miljuunat katosivat taivaan tuuliin.

Hitchcockin varallisuus sensijaan oli kokonaan toisella tasolla: Mainitaan summa 300 miljuunaa.


Siis:

Paljon kohistu Hollywoodin törky -ohjaaja Renny 10 miltsiä.

Pienessä Suomessa Turhapuro - sontaa väsännyt Spede samoin 10 miltsiä.

Jokin tuossa yhtälössä mättää!


Paitsi että molemmat saivat laatu-toosaa.

Päinvastoin kuin Sir Alfred - vaikka tahkosikin 30 -kertaisen määrän massia.

Osin varsin korkeatasoisella tuotannolla.

Jota tähdittivät lukuisat hemaisevat kaunottarert Grace Kellystä alkaen...

Ja jonka tuotannon ytimessä usein oli juuri... sukupuolten välinen jännite. 


HÄH?

Yhä monimutkaisemmaksi menee...


Ai niin...

Mikko Niskanen elvisteli kuksineensa elokuviensa jokaista naistähteä.

Söi kuormasta!


Entä Dannymme?

Danny (kohta 80 vee) kuulemma toimi alussa tuon "Suomen Cicciolinan" eli Erika Vikmanin "mentorina", ennenkuin "suhde syveni".

Ahaa.

Osapuolet siis hyödynsivät toisiaan.

Kuinkas muutoinkaan. 

Tämä nykyisin Ison Deen kanssa asuva Helmi Loukasmäki -neitonen (22 vee) tähtää myöskin viihdebisnekseen - musiikkineuvoksen suosiollisella avustuksella, tietty!

😋


Massia Lipsasella lienee "riittävästi", mutta tämähän ei estänyt musiikkineuvostamme anomaan Valtion elinikäistä taiteilija-apurahaa (n. 1.400,- / kk). Mikä myönnettiinkin .

Lisänä rikka rokassakin!

😋 


Toisaalta...

Myönnettiinhän rokki -rääkyjä Muskallekin samainen valtion elinikäinen taiteilija-apuraha.

Anomuksesta (montakohan kertaa?) tietenkin.

Babitzinin Maria ehti tosin vetää jo sen kuuluisan rasismi -kortinkin esiin.

Niin, ja löytyyhän Muskan "ansiolistalta" toki pari 70 -luvun alun käännöshittiä.

Se oli silloin ennen managerin (mm. espanjalaisduo "Baccara" ) ja farkkukauppiaan uria. 

Hyvinkin valtion elinikäisen taiteilija-apurahan ansainnut, tuokin!


Niin ja tuon Erika Vikmanin "laulutaidot"...

Kerran tuli vahingossa, sattumalta kuultua.

Aivan karmeaa.

Niinkuin Matti Nykäsenkin, sekä Kike Elomaan. Monien muiden ohella. 

Mutta Suomen kansa tykkää!


Spede, Renny, Danny...

Jokainen näistä viihdeteollisuuden hahmoista sai tai saa nuorta lihaa.

Jopa 80 -vuotiaaksi asti.

 

Mutta kysymys: 

Minkälainen flaxi olisi tuollaisille ikämiehille käynyt "taviksina"

- Pertti Pasaselle Kuopiossa

- Lauri Harjolalle Riksussa

- Lipsasen Ilkalle Raumalla?


Vitsi-vitsi!

Sopikaamme, että jopa vuosikymmeniä nuoremmat kaunottaret pörräävät nuiden pappojen seurassa näiden komeuden ja luonteitten jalouden takia!

Asia vilpitön!


Vaikka toisaalta, runoilijan sanoja lainataksemme:

"Paksu lompakko, helppo on lempeä pyytää". (Tuomari Nurmio)


Eli toisin sanoen:

Jos haluaa persettä nuilta viihdeteollisuuden hömppä -hommiin halajavilta usein sangen viehättäviltä nuorilta kaunottarilta, kannattaa vetää tästä narusta:


"Hey, baby, I'm gonna make you a star!".


Toimii!

(Ellei ole kysymyksessä ihan possu -Alfred...).


Se taas, että naaras -sukupuolen edustajilla on aina ollut niin hillitön hinku jollakin lailla "Alfa-uroksiksi" mieltämiään kohtaan... 

Metsästys -kulttuurin ajoista asti... 

Mitä luonnollisin asia, ja puhdasta biologiaa.

Ei nyt kuitenkaan mennä siihen syvemmin, ettei juttu rönsyilisi liikaa...

😋



Niin mutta takaisin, Rakas Lukija, tuohon otsikon kysymykseen.

Tulipa vähän ajauduttua sivuraiteille...


Mitä tämäkään Hitchcock -klassikko olisi ilman Bernard Herrmannin musaa?

Paljon, hyvin paljon katoaisi leffan tehosta.

Onhan tuon Hitchin pitkäaikaisen - ennen yhteistyön loppumista katkeraan riitaan - luottosäveltäjän musiikki niin toimivaa.

Kaikessa intensiiviydessään, kaikessa kohtausten alleviivauksessaan.


Vaikea monia Hitchcockin leffoja on kuvitellakaan ilman Bernard Herrmannin musaa.

Ne olis ihan... PLÄTS!

 

 (Lappeenranta, Rauha 18.9.2022)

 ArcticParadise.fi

Reality check, please!