14.4.2015

Aarnio -käräjät: Entinen esimies Jukka Riikonen "ei kommentoi"; Päivitys 12.3.2021 - Riikoselle tuomio Hovioikeudessa

Hauskaa viihdettä!



Jari Aarnion entinen esimies, Helsingin entinen poliisipäälikkö Jukka Riikonen marssi eilen oikeussalista ulos "vastaten" toimittajan kysymykseen:

No comment!

Toimittajan yrittäessä penätä vielä jotakin, tiuskaisi Riikonen:

"Kuten jo totesin, en kommentoi asiaa. Olen eläkkeellä!"

Vielä:

"Mun on nyt pakko lähteä. Kiitos!".


Tuli ihan vanhat kunnon bresneviläiset Kekkoslovakian ajat mieleen!


Kansalaiselle on väkisinkin tullut mieleen tätä Jari Aarnio -sotkua seuratessa, jotta minkälainen on mahtanut olla nk. "toimintakulttuuri" Helsingin Polliisilaitoksella - tuon Riikosenkin aikana ja johdossa. 

Niin erikoisilta esiin tulleet tiedot vaikuttavat. 
 


Kiitos kuitenkin tästäkin ohjelmanumerosta.


Jatkoa odotellessa. 


(Vuokatti 14.4.2015)


www.ArcticParadise.fi


Postikorttien nettikauppa - saitin etusivulta sisään!  

 


Päivitys tänään 12.3.2021

Odotettu tuomio tuli sitten Jukka Riikoselle.

Sakot virkavelvollisuuden rikkomisesta:

"(...) oikeus katsoi Riikosen laiminlyöneen huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa ja siten menetelleen tuottamuksellisesti". - Lähde: IltaLehti tänään 

Riikoselle 50 päiväsakkoa, hänen tuloillaan 3.150,- euroa. Tuntuva summa. - Lähde: IltaSanomat tänään. 

Lisäksi Riikoselle tuli maksettavaksi oikeudenkäyntikuluja yli 116.000,- euroa pelkästään käräjäoikeusvaiheesta.- Lähde: HS tänään.

Luulisi tuollaisten summien ja BIG TIME oikeusprosessin jo syövän miestä?

No, ammatinvalintakysymys.



Helsingin Hovioikeus on puhunut. 

Jännä nähdä, valittaako Riikonen vielä Hoviin. Tai siis yrittää valittaa. 

Saako sitten muutoksenhakulupaa, on eri asia. 



(Naantali 12.3.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja juuri Sinulle, Arvoisa Nainen!

Kestävän Kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti. 






 


 

 

 

13.4.2015

Kohtaamiani: Hotellinjohtaja Pekka Kleemola ( a.k.a. "Alvi -mies" ) ; Hotelli Tornin 75 -vuotis juhlakirja

Matti Kurjensaari -tyylistä henkilökuvaa 


Näin eläkevuosien vaiheittain koittaessa, jo vuosia Suomesta poismuuton jälkeen, on sopiva hetki luoda katse taaksepäin: Vuosikymmenien varrella matkan varrella kohdattuihin hahmoihin.


Hotellinjohtaja Pekka Kleemola: "Alvi -mies"


Tähän henkilöön minulla oli kunnia tutustua jo vuonna 1983, aivan urani alkumetreilllä.


Huhtikuussa 1983 matkustin yöjunalla ensimmäiselle Pohjoisen ja Lapin -rundille.

Herätys aikaisin aamulla oli Oulussa. Astelin lähellä rautatieasemaa sijaitsevaan Cumulus -hotelliin aamupalalle.

Tuohon aikaan suomalaisista hotelleista sai vielä edullisia aamiaisia - toisin kuin nyt. Kun kaikki - ihan kaikki - yhteiskunnassa on hinnoiteltu aivan tappiin.

Oulun Cumulus osoittautui mainioksi paikaksi.

Hotelliaamiainen maksoi jotakin suuruusluokkaa kymmenen markkaa.

Samassa yhteydessä tutustuin respassa erään nuoren hepun kanssa, hän oli tuolloin vastaanottopäällikkö.

Eipä aikaakaan, kun olimme jo hetken istuneet ja rupatelleet. BINGO! Tämän ensimmäisen Pohjoisen -rundin ensimmäinen diili oli plakkarissa. Tuonne lähtisi postissa Pitkäsen postikorttiteline!

Varsin lupaava alku!

Samalla tämä oli tietynlainen lähtölaukaus vuosikymmeniä jatkuneelle ja yhä jatkuvalle Pohjoisen -reissulle. Tästä alkoi vuosikymmenien pituinen, yhä jatkuva ura. Luonnollisesti sitä ei tuolloin voinut aavistaa.




Niin, kuluneiden vuosikymmenien aikana on Hailuoto - Sotkamo -linjan pohjoispuolelle tullut vietetyksi keskimäärin noin 7 - 15 päivää kuussa. Sehän tekee yhteensä vuosikausia elämästä!

Pyöräilyä, hiihtoa, uintia, patikointia, kuvausta, myyntiä, ostoja - elettyä elämää. 

Ilmeisesti jotakin on tullut tehtyä oikeinkin, kun kerran toiminta on voinut jatkua! 

Ja kaikki alkoi siis tuona huhtikuisena aamuna Oulun Cumuluksesta. 

Olipa todella merkittävä aamu! 

Olin riemuissani - kotirintamalle laitettu postikortti kertoo tunnelmista:



                Ensimmäinen reissu Pohjoiseen...   Tästä alkoi urani... Joka jatkuu, jatkuu, jatkuu... 


Niin...

Asiat alkoivat sujumaan hyvin - siihen malliin, että tuota samaa korttiständiä päästiin jo seuraavalla Pohjoisen -rundilla heinäkuussa tankkaamaan.


Hei! Tästä tulee jotakin!


Asiakkaita alkoi noihin aikoihin Pohjoisesta löytyä muitakin... Paljon muitakin... 

Niin paljon, että taas elokuussa Pohjoiseen - mm. Ouluun - oli jälleen asiaa. 


Sillä reissulla kohtasin Oulun Cumuluksessa herra Pekka Kleemolan.

Olin saapunut kaupunkiin taas yöjunalla, ja suunnistin Cumulukseen aamupalalle.

Kleemola päivysti respassa.

Esitin asiani vastaanottovirkailijalle, ja pyysin saada maksaa aamupalan.

Sitten alkoivat vaikeudet.  


Kleemola oli selvästi valmistautunut tapaamiseemme. Herralla oli "asiaa".

Alkoi heti vänkäämään, että korttimme ovat "kalliita". Hinta tuolloin oli kaksi markkaa kappale, josta vähittäismyyjälle jäi puolet.

Johtaja Kleemola meni korttiständini viereen ja alkoi selvittämään, että "jos he olisivat itsekkäitä", eivät he nuita kortteja myisi.

Sen lisäksi alkoi tyyppi - kuultuaan että olin siis menossa aamupalalle - nk. "rautalankamallista" vääntäen selvittämään arvonlisäverotuksen kiemuroita.

Sain kuulla esitelmää, jotta aamupala on heille oikeastaan tappiollinen tuote, pelkkää palavelua. 

Jaaha.

Oikein kuitista näyttäen paasasi kyseinen herra, jotta aamupalassa ja huoneessa on erilainen verokanta. (Kuten muuten on ollut aina sen jälkeenkin.)  

Ohhoh!

Ilmetty Tuntemattoman sotilaan luutnantti Lammiohan se siinä!

Varsinainen alvi -mies, todellakin!

Aika epeli!




Tässä kohtaa huomautus, Rakas Lukija:

Yksinkertaisuuden vuoksi käytämme tässä tarinassa käsitettä alvi, siis lyhenne sanasta arvonlisävero.

Kleemolan tavatessani, 80 -luvun alussa, oli tosin käytössä nk. "liikevaihtovero".

Näiden kahden verojärjestelmän ero on melko merkittävä.

Aika harva sitä käsittää - eikä se ollut niin monelle tarpeenkaan.

Minulle oli.

Olen vuosikymmenet työskennellyt näiden asioiden parissa: Kirjanpitovelvollisena, vienti- ja tuontikaupan harjoittajana.

Kykenen jopa aivan suoralta kädeltä kertomaan, miksi Suomessa aikoinaan, lvv -järjestelmän vallitessa, oli käytössä semmoinenkin kuin nk. "tasausvero". Maksoinhan sitä kymmeniä kertoja käteisellä esimerkiksi tavaroita maahan tullatessa.

Liikevaihtovero/arvonlisävero -asioiden parissa painiskellessa on ollut valtavan suuri apu, että 80 -luvulla oli mahdollisuus osallistua professori Jarmo Leppiniemen koulutuksiin tili- ja veroasioissa.

Noista koulutuksista on ollut koko "uran" mittaista kestävää hyötyä ja apua. On yhä.

Etenkin käsitteistä "alvi (eli sen aikainen lvv) katteena" sekä "kuluvarasto".


Mutta takaisin Oulun Cumulukseen.

Erosimme hotellinjohtaja Kleemolan kanssa jäätävän tunnelman vallitessa.

Muistan vieläkin, miten minulla oli nk. "läppänä" (sana ei tuolloin ollut vielä käytössä) pusakan vetoketjusta roikkumassa semmoinen värikäs, hauska Helsingin Kauppatori -aiheinen matkamuisto. Avaimenperä.

Kleemola loi siihen murhaavia katseitaan - yksi harvoista kerroista vuosikymmenien Suomi -reissaamisten aikana, kun helsinkiläisyys on aiheuttanut jotakin pahansuopaisuutta.

Me stadilaisethan olemme "alkuperäiskansaa", tietyllä tavalla saamelaisiin verrattavissa.

Eli niinkuin meilläpäin sanotaan: Stadilainen pärjää aina!

Kävin kuitenkin maksamallani aamiaisella, ja jatkoin matkaa jonnekin Lappiin.


Korttituotanto ja -kauppa alkoivat toimimaan yhä kiihtyvällä vauhdilla, juuri noina vuosina.


Varsinaista kulta-aikaa. Etenkin nihkeään - johtuen monista syistä, etenkin digistä ja netistä - nykytilanteeseen verrattuna. Noihin huippuvuosiin verrattuna tämä nykymeno on yhtä sinnittelyä.

Sekin Pohjoisen -rundi sujui muuten hyvin, kuten sadat muutkin vuosikymmenien aikana.


Kotoa Helsingistä lähetin Oulun Cumuluksen korttiständiin tankkausta, juuri kuten sen vastaanotopäällikön kanssa alunperin olimme sopineetkin.

Parin viikon kuluttua posti palautti paketin.

Mukana oli Pekka Kleemolan kirjoittama lappu, ettei tuotteitani ja palveluksiani enää tarvittu.


Kerroin tapauksesta silloin työnantajalleni, faija -vainaalle, jonka kommentti oli paljonpuhuva:


"Sillä miehellä on liikaa aikaa".


x



No, joku vuosi etiäppäin... Fast Forward -menetelmällä.

Taisi olla vielä 80 -lukua, kun usein käytin aamujunaa Tampereelle.

Lähtö Stadista oli niin varhain, ettei kunnon aamiaiseen ollut aikaa.

Junassa torkkumisen jälkeen otin kurssin toisinaan Koskikadun Cumulus -hotelliin.

Sieltäkin sai jollakin ihan pikkurahalla aamupalan buffet -pöydästä. - Muuten noista ajoista hotelliaamiaisten hinta Suomessa on noin kuusinkertaistunut, eli markat ovat muuttuneet euroiksi.

Kunnes kohtasin herra Pekka Kleemolan...



Hotellinjohtaja Kleemola hoksasi minut respassa, ja heti alkoi rähisemään.

Alkoi inttämään, ettenkö usko, ettei aamupalaa myydä "ulkopuolisille".

Muuten myytiin tuolloin, ja on myyty vuosikymmenet sen jälkeenkin. Nykyään sitä markkinoidaankin,  jopa isoissa kylteissä kadulla: "Tulkaa meille aamupalalle". Hinta tosin on noussut taivallisiin sfääreihin.

Kleemola järjesti tuona aamuna kohtauksen.

Alvi -mies taas vauhdissa!

Resepsuunin tytöt seurasivat rähäkkää ihmeissään - eivät ymmärtäneet mistä on kysymys.

Kleemolan  raivoaminen kärjistyi tyypin ilmoituksen, että olen - kuten hän suvaitsi ilmaista - käyttäytynyt "poikkeavasti". - Jaaha. 

Poistuin - mitä muuta olisin voinut tehdä?

Rahanihan ei kelvannut.



Tuohon aikaan oli Cumulus -ketjulla jonkinlainen maksullinen etukortti/asiakaskortti, jonka olin juuri tilannut.

Soitin sitten ketjun markkinointipäällikölle ja kerroin kokemuksesta.

Mies kuunteli vaivaantuneena. 

Tuloksena oli, että kun tuo jäsenkortti sitten tuli postissa, siitä ei koskaan veloitettu mitään. 

Kannanotto tuokin.


Kleemolan työpaikat vaihtuivat sitten useampaan otteeseen.  Esimerkiksi Tampereen silloisessa Rivolissa Yliopistokadulla hän touhusi jonkin aikaa. 

Sitten kun arvoisa matkailuammattilaisemme häippäisi tuoltakin, tuli meikäläisestä kyseisen hotellin kanta-asiakas. Vaikka ei se Rivoli tietenkään enää ollut. 

Kymmeniä yöpymisiä.

Siellä oli Pitkästen postikorttiteline vuosikausia.

Kaksi tai kolme "omaa postikorttia" tuolle hotellille tuli kuvattua ja tehtyä - kiitos maailman mukavimman hotellinjohtajan, Timo Haapasen (R.I.P.).

Timo antoi aina spesuhinnankin.


Opin ottamaan selvää, missä Kleemola kulloinkin hääräsi, ja kiertämään nuo paikat. Niin asiakkaana kuin tavarantoimittajanakin.


Niin, tavarantoimittajana... 

Oulun Cumuluksessa minulla on ollut sittemmin postikorttiteline vuosikymmenien ajan. Hyvä asiakas, Kleemolan feidaannuttua veks.

Tälle hotellille tein takavuosina myös nk. "oman postikortin", iso painos. 


Tampereen Koskikadun Cumuluksessa on ollut Pitkästen korttiteline vuosikymmenien ajan.

Olen - Kleemolan feidaannuttua veks - yöpynyt siellä kymmeniä kertoja, yövyn edelleenkin. Mitään ongelmia ei ole ollut. Miksi olisikaan.

Aamupaloja on tullut siellä  syötyä tietenkin kymmenittäin niin ikään - eivätkä kaikki suinkaan ole ollet yöpymisten yhteydessä.

Tälle Cumulukselle olen useamman johtajan aikana tehnyt useita "omia postikortteja", toisista jopa uusintapainoksia.  


Toisinaan  palautuu mielen tuo Kleemola, niin Oulussa kuin Tampereellakin.

Mistäköhän tyypillä kenkä puristi? Vai pipoko se oli?

Mikäköhän tuotakin riivasi?

 

80 -luvulla olin "urani" alkuvaiheessa.

Nyt olen jo erilaisilla eläkkeillä. Nimittäin kahdella erilaisella vapaa-ehtoisella, itse säästetyllä. Toinen on Suomesta, toinen täältä asuinmaasta Eestistä.

Ensi vuonna alkaa ensimmäinen lakisääteinen eläke.

Jatkan työntekoa. 


Suomessa en ole asunut enää vuosiin. 


Postikorttikuvio - vaikka onkin jo pitkään ollut nk. "hiipuva hiillos" - antoi hyvän elämän, ja "uran". Joka jatkuu.

Ensimmäinen miljoona (ei markkaa, ei euroa, vaan kappaletta) meni rikki jo 1980 -luvun puolella.

Postikortit maksoivat omistusasunnon, lukuisat matkat eri maanosiin, eläketurvan - kaiken.

"Kansa" äänesti meidät jatkoon - yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.


Mutta jos tuota herra Pekka Klemolaa olisi ollut 80 -luvulla uskominen, ei ilmeisesti olisi pitänyt edes aloittaa...



"Some people get their kicks from stompin' on a dream!". 

 - Frank Sinatra: "My Way"








(Tallinn, 13.04.2015)


shop.ArcticParadise.fi

Pitkäs -postikorttien verkkokauppaa 



Hotelli Tornin 75 -vuotisjuhlakirja (Otava 2006)


Ohhoh!

Kaikki on näköjään hotellialalla mahdollista - jopa tällaisen kirjan valmistaminen ja painaminen.

Siis onko todellista?

Arvovaltainen toimituskunta pökälettä on ollut puuhaamassa - jopa vallan professoritasolle asti (Tarmo Kunnas).

Harvoin, jos koskaan on näin epäonnistunutta kuvitusta nähty missän painotuotteessa, kaikkein vähiten tällä tasolla.

Lauri Mannermaan valokuvat - kuinka hän on kehdannut?

Varmaan ollut rahakas keikka.

Ja "tulokset"...

Voi hyvä tavaton sentään!

Huippuna tuo ulkokuva Tornista, aukeaman 12 - 13 ulkokuva.

Kuvattu vastapäisen Kalevan ja Yrjön kulmatalon jostakin yläkerroksesta.

Ei ainoastaan ole kuva pahasti vinossa... Laajakulmalla kuvattu, "taiteellisen" vaikutelman antamiseksi.

Kaiken lisäksi...


Koko Kalevan ja Yrjön risteys on kuin atomipommin jäljiltä!

Katu on revitty auki!

Massiiviset tietyöt menossa - katu möyritty auki parin metrin syvyyteen!


Tässä siis kirjan "pääkuva" hotelli Tornista - kannen niinikään viksin-vonksin -kuvan ohella.


Kuinka tämmöistä on voitu painaa?


Kuvia kun analysoi, löytyy kirjasta kokonaista yksi (1) kunnon kuva.

Sekä pari kuva -ideaa, joiden toteutus on jäänyt ihan puolitiehen.


Entäs sitten Opuksen tekstit?

Epätasaista, sangen epätasaista.

Vaikka, kuten sanottu, toimituskuntaan kuului professoritason kirjallisuusmies, maineikas Tarmo Kunnas.


Ihan huippua, mitä paskansuoltamiseen tulee, edustaa tämän kuulemma "erään Suomen arvostetuimman nuoren polven filossofin", Matti Itkosen sepustus.

Yli kaksikymmentä sivua silkkaa sontaa.

Sama, mille kohtaa tekstiä sormen tökkää - aivan hirveätä apulantaa.


Otetaanpa herran tekstistä pari tyylinäytetttä:

"Eli tornista nähdään, ja torni näkyy. Vaikka asia saattaakin vaikuttaa yksinkertaiselta, niin silti kyse on tornitologisesta perustotuudesta, joka säätelee ihmisen arkielämää. Pikkuhiljaa torni muuttuu osaksi mielenmaisemaa. Siitä sukeutuu Torni."

"Unikulkija on oikeastaan pysytellyt koko ajan maan kamaralla. Hänen täytyy siirtyä korkeuksiin. Silloin tarkastelukulmakin tornin tornina olemiseen vaihtuu: näkyminen muuttuu näkymiseksi."

"Mistä syystä ylöspäin kapenevaa, selkein ääriviivoin sineä vasten piirtyvää talohahmoa tulisi ajatella silmää miellyttävänä muotona? Vastaus on varsin yksinkertainen: Katsoja muuttuu Torniksi, ja Torni muuttaa katsojaan, osaksi hänen sisintään. Rakennus saa itseyden. Siitä tulee omaolemuksinen tai omasieluinen. Havainnoija puhaltaa siihen hengen."


Herran pieksut, mitä moskaa!

Paljonkohan arvon filosofillemme maksettiin moisen moskan suoltamisesta?


Filosoohvimme suvaitsee jatkaa:

"Sijainti muistuttaa vertauskuvallista jumaluusnäkymää, joka on kuin taivas maiseman yllä. Se näkee kaiken, ja kaikki, koko olevaisuus heijastuu siihen. Mikään ei jää sen ulkopuolelle. Taivas ja maa sekä jumalat ja kuolevaiset kuvastelevat toinen toisiaan. Havainnoiva elämänsilmä on alituisesti avoinna. Sen luomi ei koskaan laskeudu".

"Torni suorastaan pistää esiin alempana olevasta maan kamarasta. Sen julkisivu hohtelee kirkkaan valon keilassa ja varjo ullottuu Suomen itärajalle saakka. Taustalla, kuin valtavana olemiskehikkona tai tuevaisuuden ennekuvana, on vihreän kullan ehjä Suomi. Kokonaisuus uhkuu väkevää rikkumattomana olemisen tuntua".

Tekotaiteellista paskaa.


Kun saman asian voisi sanoa näin:


Tuossahan tuo Torni jököttää.

Kiva että jököttää!


Mutta kun noilla kahdella lauseella ei saa kirjoituspalkkkioita.

Kirjoituspalkkkioita näköjään saa kun osaa vääntää tikusta asiaa.


Eikä tuo Itkonen siis ole suinkaan tämän kirjan - josta muuten löytyy lukuisia painovirheitäkin - ainoa tyhjänpuhuja.

Erityismaininnan ansaitsee myös Mauri Ylä-Kotolan sepustus "Hotelli Torni hotellikulttuurin nelikentässä".


Toisaaalta...

Jos  tuo Matti Itkonen kerran on "eräs Suomen johtavista nuoren polven filosofeista", niin mitä se kertoo?

Mitä tulee mieleen "suomalasista filosofeista"?

No, ensiksi tietenkin Pekka "Kalsarikänni" Himanen.

Surullisenkuuluista tapaus muutaman vuoden takaa.

Nyt kadonnut kuvioista, ainakin julkisuudesta.

Sääli, tavallaan.

Kaveria tuli ikävä.


Sitten takavuosien "Suomen johtava filosofi", akateemikko Georg Henrik von Wright.

Aatelismies "unohti" CV:stään 30 -luvun tiiviit natsiyhteytensä.

Niinpä niin...

Mitäpä niitä muistelemaan.

Häiritsivät sitä kuva, jonka sodan jälkeen itsestään halusi antaa.




                                                           Hotelli Tornista kuvattua

(Hotel Gellért Budapest 10.11.2019)

ArcticParadise.fi

Pitkästen korttien nettikauppaa

 

   

11.4.2015

Tommi Pitkäsen POSTCROSSING -kortit netistä

Kuusamon Kansanopiston Paanajärven -reissu syksyllä 1998 - "Perämetsien Mies" Jouni Alavuotunki

Tervehdys, Rakas Lukija, täältä uudesta kotikaupungista, Tallinnasta!

Kiitos kaikille teille sinne Suomeen, jotka olette kirjoittaneet ja kysyneet, kuka tuo toisaalla tällä saitilla olevan "Kuusamon Kuningas-Timantti" -stoorin (maaliskuu 2005) porsasteleva "Johtaja" oli/on.


Vastaus:

Kyseessä oli/on Kuusamon Kansanopiston eläkkeellä oleva rehtori, herra Jouni Alavuotunki. 

KUUSAMON KUNINGAS-TIMANTTI



(Tallinnan Kalamajassa, 11.4.2015)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettikauppa

10.4.2015

Ruåtsalaisen Kansanpuolueen (SFP) pahin moka

Tietenkin nimi.



Ruotsalainen kansanpuolue?

Täh?

Tilanteessa, jossa Suomen ruotsinkielisen väestön osuus laskee laskemistaan, ollen enää jotain viitisen prossaa..

Tilanteessa, jossa puolueen kannatus vastaavasti hupenee...

Tilanteessa, jossa kaikenlainen vastakkainasettelu maassa valtaa sijaa...


Ruotsalainen..?

Mitä järkeä tuossa on?


Jos noilla ruotsinkielisillä olisi järkeä, vaihtaisivat puolueen nimen neutraalimmaksi.

Esimerkiksi juuri Ruotsinkieliset. 

Puolueen nimi olisi kannattanut vaihtaa jo vuosia sitten!


Mutta ei.

-

Tämä oli siis ilmaista konsultointia.

På gratis!

-

Var så god - och lycka till!


(Kalajoki 10.4.2014)


www.ArcticParadise.fi

Postikorttien verkkomyyntiä - saitin etusivulta sisään!