29.7.2022

Konsertti: Luosto soi! Mikä ihmeen "Rakkaustarina?" / Luontokeskus Naava, Pyhätunturi 28.7.2022


Ohjelma: 

 

Rakkaustarina?

 

Claude Debussy: Syrinx

Livia Schweitzer, huilu


Tan Dun: Seven Desires For Guitar

Teuvo Taimioja, kitara


Robert Schumann: Pianokvartetti Op. 47

Allegro non troppo - Molto vivace - Andante cantabile - Vivace 

Elias Nyman, viulu

Aida Hadzajlic, alttoviulu 

Laura Martin, sello

Martin Malmgren, piano 


Käydäänpä nyt ajankuluksi tsekkaamassa tuo tarjolla oleva ohjelma, kun kerran ollaan "huudeilla" täällä Pyhätunturilla.

Lipunosto:

Taas hyvä esimekrkki tuosta digi -hömpötyksestä.

Kovasti painostetaan koko ajan ja joka paikassa digi -itsepalveluun.

Mutta loppupelissä taaskin koko kuvio on ihan plus / miinus nolla.

Se pieni "alennus" minkä netistä ostetusta lipusta "saa" hupenee sitten saman tien johonkin "palvelumaksuun".

Jolloin hinta on tasan sama kuin paikan päältä ostettuna. 

Paitsi että etukäteen netistä ostettaessa tarvii nettipankin, luottokortin, kännykän...  

Mitä järkee?

 

Luontokeskus Naavassa ennen konserttia päivystää sitten lipunmyyjiä ja muuta järjestäjä -porukkaa runsaasti.

Kaikki nuita kypsässä keski-iässä olevia höppänä -naisia, todennäköisesti "vapaa-ehtoisia".

Hehän ne Suomen kulttuurielämää pyörittävät.

Sekä järjestäjinä että yleisönä. 

Sen virheen jos tekee, että jos jotakin kysyy, seuraa valtaisa selvittely. Monen naisen voimin.

Selvää on, että heillä on aikaa.

Avioliitot ovat jo ohi ja lapset lentäneet pesistä.

 

Tätä Luosto Soi! - konserttisarjaahan jäjestää nykyisin uusi yhdistys. Kuusikko soi! ry. 

Kas kun edellinen järjestäjä, Luosto Classic ry., meni konkkaaan.

Jättäen jälkeensä useiden kymmenien tuhansien eurojen velat.

Mm. esiintyjille. 

Sekä tietty hotelleille ja ravintoloille. 

Motkottaen loppupelissä "saamatta jääneistä avustuksista".

Jaahas - avustuksiinko tämä perustuikin? 

Yrittävätkö nuo järjestäjät nyt samaa, uuden yhdistyksen varjolla?

 

Eipä oo paljon porukkaa Luontokeskus Naavan salissa.  

Olisiko parisen tusinaa, vähän yli. 

Nopea laskutoimitus:

Myyntituloja konsertilla alle tonni. 

Siis jos kaikki olisivat maksaneet täyden hinnan - käytännössä näin ei ole 

Vapaalippulaisia taitaa olla aika monta. 

 

Ensimmäinen biisi:

Kas kummaa, musisointi alkaa ikäänkuin "varkain".

Estradille ei saavu ketään - sivusta, verhon takaa alkaa kuulua huilun soittoa.

Alussa on epäselvää, onko tuo vain jotain "lämmittelymusaa", ja esiintyjä kohta astuu esiin.

Mutta ei.

Biisi on lyhyt, ja pian huilisti -nainen ilmestyy naama virneessä verhon takaa ja ottaa paikansa katsomossa. 

Mikäköhän idea tuossa mahtoi olla?


Seuraavaksi ohjelmassa kitaran näppäilyä. 

Nuori perisuomalainen heppu yrittää loihtia säveliä esiin etelämaalaisperäisestä soittimesta, joka sopii mainiosti esimerkiksi espanjalaisiin käsiin.

Mieleen tulee takavuosien flamencokitaristi Paco de Lucia.

Kaveri taisi olla Andaluciasta, ja vieläpä mustalaisverinen.

Ja sen kuuli!

Tämä Teppo Taimioja sensijaan on kotoisin Härmästä, ja senkin kuulee.


Ihan toivotonta yritystä - kun ei suomalaisilla tuota rytmitajuakaan yksinkertaisesti ole.

Enempi semmottista mollivoittoista meininkiä sensijaan riittää... 

Esiintyjä yrittää pariin otteeseen saada vauhtia soitantoonsa naputtelemalla kitaransa koteloa, kuten nuo flamencokitaristitkin tekevät.

Ei onnistu.

Lopputulos kököhkö.

Tilulilulei - osastoa. 

Tuokin on vuosia uhrannut elämästään musiikkinsa opiskelulle!


Kitara on instrumentti, joka vaatii soittajaltaan temperamenttia.

Tällä kaverilla sitä ei ole.

Lavakarismakin suorastaan loistaa poissaolollaan. 


Sitten konsertin "pääsetti", tuo Robert Schumannin Pianokvartetti Opus 47.

Osittain dingeli-dongeli -osastoa. 

En voi sanoa pitäneeni musasta.

Mitä tuolla yritettiin sanua?

Sitäkö että instrumentit ovat hallinnassa?

Arvoitukseksi jäi.


Istuskellessa tulee mieleen kaikenlaisia. Tilaisuuteen liittyviä talousasioita. 

Myyntitulot proggiksella siis joitakin satasia.

Nämä muusikot sitten...

Kaikki vuosia soittotaitoaan opiskelleita. 

Heidän matkansa, majoituksensa, esiintymisvaatteensa, syömisensä...

Isoista summista on kysymys!

Tämmöisillä myyntituloilla kuvioita ei voi pyörittää!

Ihan toivoton yritys. 


Meinaakohan tämä uusi järjestävä seura "Kuusikko soi!" että vaikka tuo Luosto Classic konkkaan menikin, uusi yhdistys onnistuu?

Vaikka Luosto Classicille pantiinkin rahahanat kiinni sekä Sodankylän kunnan että Suomen Kulttuurirahaston taholta, "Tällä kertaa kaikki on toisin"...?

😋


Tsorry vaan.

Ei muuten tule onnistumaan. 


Toivottavasti ennen seuraavaa konkkaa ainakin nuille taiteilijoille keritään maksamaan "päältä pois"!


Ongelman ydin:

Suomessa on aivan liikaa kaikenmoista "huvitukset ja humbuugi"  -osaston touhuskelua.

Maan väkiluvun ollessa n. 5,5 miljuunaa on "taiteen" ja kylddyyrin" tarjonta viritetty kymmenkertaiselle väkiluvulle. 

Koskee tilaisuuksia, laitoksia, esityksiä, näyttelyitä, konsertteja, julkaisuja, kylddyyri -puuhastelijoiden määrää - kaikkea. 


Poistuessa, kun salin ovi avataan:

Turvamies tarkkailee tilaisuudesta poistuvia!

HÄH?

Mitä sekoilua tämäkin nyt on?

Turvamies vahtii kourallista klassisen musan konsertista Pyhätunturilla valoisaan yöttömään yöhön poistuvia?

Onkohan nyt joku kattellu vähän liikaa amerikkalaisia elokuvia?

Mitä tuokin turvamies -höpsötys maksaa? 

   

Takaisin mökille fillaroidessa ihmetyttää, miksi konsertin nimeksi oli lätkäisty "Rakkaustarina?".

Mikä kumma veto tuokin on?

Mitä ihmeen tekemistä "Rakkaudella" oli äsken kuullun musiikin kanssa?

Vastaus:


Ei yhtikäs mittään!

Oli vaan saatu aikaan kivalta näyttävä otsikko. 

 


(Pelkosenniemen kirjaston yleisöpäättellä 29.7.2022)

ArcticParadise.fi 

"Kun otan suomalaiset sanat suuhuni tietoisena niiden vaiheista, soivat puheessani kaikki äänet kivikaudelta atomiaikaan. Samalla kuulen ääneni nousevan varjoista ja liittyvän menneisyyden äärettömään kuoroon". 

Janne Saarikivi HS Kuukausiliite 07/2022: "Keitä me olemme". 

 

 

25.7.2022

"The Harlins" - koukuttava reality -sarja; Suomalaisia sanontoja teemasta...


Pakko tunnustaa:

Koukuttava sarja. 

Suomen oloissa ihan ainutlaatuista, tuollainen rahan ja rakkauden framille tuonti. 

Tuontasoisilta ihmisiltä. 

Toki nk. "White Trash" -tyypeiltä moista piisaa...

 

Ihmetyttää vaan, että pakkokos tuon Harjolan Laurin - maailman kenties kehnoimman elokuva-ohjaajan - on melkein joka episodissa tirauttaa ne itkunsa... Onnesta...

 

Mieleen väkisinkin tulevia suomalaisia sanontoja: 

  

"Paksu lompakko, helppo on lempeä pyytää!". (Tuomari Nurmio)

"Kell' Onni on, se Onnen kätkeköön!" (Eino Leino) 

"Itku pitkästä ilosta!" (Ei suora sitaatti, mutta ajatus Raamatusta)

 

Aika sitten näyttää, miten hyvin em. kansanviisaudet ovat sovellettavissa tähän Rennyn ja Johannan 

"Vuosisadan Rakkaustarinaan"...  

 

Niin taikka näin...

Kävi miten kävi...  

 

Erinomaista viihdettä!

 

Mukaan lukien tulevat Seiskan lööpit....

😋 


Kiitos!

  


Pelkosenniemen kirjaston asiakaspäättellä 25.7.2022

ArcticParadise.fi

Reality check, please!

 

 

7.7.2022

Kirja-arvio: Ville Zilliacus: "Samassa veneessä" ( Suomen ja Ruotsin naapuruudesta, ystävyydestä ja yhteisestä menneisyydestä)

 

Tämä kirja oli varsinainen löytö.

 

Toki kirjoittajasta oli joku muistikuva jostakin 60- ja 70 -luvuilta.

Naama näkyi silloin tällöin telkussa, oli pitkään Yleisradion apulaisjohtaja sekä telkkarin ohjelmajohtaja.

Varmaan vuosikymmeniä noissa kuvioissa.  

Mutta että hän samalla "kaikessa hiljaisuudessa" oli näinkin laadukas esseisti?

Tämäpä yllätys!

 

Tulee väkisinkin mieleen se legendaarisen Linnanvoudin, Arimo Raesteen muistelmien viisaus.

Jotenkin näin:

"Kannattaa aina kaikissa organisaatioissa pyrkiä nimenomaan Kakkoseksi.

Ykkösen paikka on liian tuulinen, pitää kantaa tuota viheliäistä vastuuta.

Kakkoselle koituvat melkein kaikki samat edut - samat ateriat ja juomatkin, pääsääntöisesti.

Se on sitten sen Ykkösen pää, jota vaaditaan vadille.

Kakkonen saa jatkaa".    

 

Google -haku:

Arctic Paradise Arimo Raeste 

 

Täsmälleen näinhan asia näyttää menneen Ville Zilliacuksenkin tapauksessa. 

Muistamme esimerkiksi sen yhden esimiehensä, Eino S. Revon tapauksen.

YLEn Pääjohtajuus kesti neljä (4) vuotta. 

Repo -jahti oli raivoisaa. 

 

 

Zilliacus osoittautuu varsinaiseksi tietoniekaksi.

Tuntuu, että hänellä on pohjattomat "varastot" mistä ammentaa hyviä juttuja Ruotsi-Suomen yhteisestä historiasta, varsinkin kulttuurihistoriasta ja tapakultttuurista. 

Ja millä  tyylillä!

Mikä "helppous" tekstissä!

Valtaisasta tietolaaristaan jakaa Ville Z. tarinoitaan ja anekdoottejaan Ruotsi-Suomen historiasta.

 

Lukija saa tutustua mm. Pyhän Olavin legendaan. 

Eipäs ollutkaan tiedossa, mikä merkkihenkilö oli kyseesssä. Kautta vuosisatojen vaikuttanut yksilö. Olavin killat, Olavinlinna, Olevisten kirkko Tallinnassa kivenheiton päässä kämpiltä jne. jne. Kiinnostavaa, että olut näytteli killoissa merkittävää roolia!

Lohenkalastuksen käytäntöihin ja säädöstöihin Pohjois-Suomessa. 

Nykyihmisen on vaikea käsittää, miten merkittävä rooli lohella aikoinaan oli. Todellista arvotavaraa!

"Vero oli maksettava luonnon antimina, kalana ja turkiksina. Kun tunturit ja erämaat olivat asumattomia, kanssakäyminen keskittyi jokilaaksoihin ja niiden pääelinkeinoon, kalastukseen".

Olaus Magnus vieraili Tornion seudulla Keskiajan lopulla, vuonna 1518. Kirjassaan "Historia de gentibus septentrionalibus" kuvailee kyseinen herra lohielinkeinoa:

"Tuskin missään koko Euroopassa pyydetään lohta runsaammin kuin Pohjanlahdessa lähellä Lapinmaata, joiden tuntureilta ja tasangoilta mahtavat virrat vyöryttävät alas makeita vesiään: on mitä kaunein näky. kun lohet hehkuvan auringoin alla kuin sotamiehet välkkyvissä varustuksissaan nousevat vastavirtaan, jopa niin suurin parvin että ylimmät tunturivedetkin tarjoavat runsaan saaliin siellä kalastaville".

Juurikin näin! Ja vielä kuluvan vuosikymmenen alussa sai kulkija kerran Tornion rantatöyräällä nähdä omia aikojaan puiston nurmikolle hypänneen lohenvonkaleen!

Suomalaisten talonpoikien valtiopäivämies -elämään Tukholmissa. 

Kiinnostavaa tuokin, että rahahuolet painoivat, puuttellisen tai kokonaan puuttuvan kielitaidon sekä keskinäisen eripuraisuuden sekä monenlaisten huhujen ohella.

"Valtuutetuille maksettaisiin vain yksi taalari päivää kohti ennakkoa.  Lupaus, että loput maksettaisiin  kotipitäjissä, tuskin auttoi hädänalaisia valtionpäivämiehiä Tukholmassa".

Aurora -seuraan toimintaan.

"Aurora -seuran tapaisia salaseuiroja oli Kustaa Kolmannen Tukholmassa useita ja niitä tuli jatkuvasti lisää, koska kustavilaisten hyviin tapoihin kuului seurustelu suljettujen ovien takana, juhlallisin menoin vapaamuurareiden tapaan. 


"Mitä ihanaa saakaan korva kuulla

Puhetaidon, Musiiikin ja Runouden alalta, 

sellaista mitä kukaan muu kuin me ei tiedä...".   


"Haarakonttori" ilmestyi tietty valtakunnan kakkoskaupunkiin, Turkuun.  

Niin, ja Aurora -seura oli samalla kuuluisan Ruotsin Akatemian alku.  

Riimukirjoituksen saloihin.

Siis ennen kirjapainotaitoa... Ilmeisesti näitä riimusauvoja - joita pidettiin nimenomaan ruotsalaisena keksintönä - käytettiin eräänlaisina kalentereiden edeltäjinä.. "Vuotuinen ajantieto".

Ruotsalaiset olivat keksinnöstään ylpeitä.

Kustaas II Adolf käski keräämään niitä talteen, todistivathan riimusauvat "kaiken sivistyksen kehdon" sijainneen nimenomaan Ruotsissa.  

Olof Rudbeck (vanhempi) , Ruotsin suuruuden ajan suurimpia edustajia, komppasi: Ihmiskunnan sivistys oli peräisin Ruotsista; tiedon valo oli sytytetty jossakin Pohjantähden alla, ja ainoa mahdollinen paikka oli Lapin kynnyksellä, Tornion ja Kemin eli "kimmiläisten" seudulla.  

Huh-huh! Huimaavaa settiä! 

Sivistyksen kehto Kemissä? 

Satoja kertoja Kemissä vuosikymmenien ajan vierailleena ehkä "pikkuisen" vaikea uskoa teoriaa todeksi.

Kulahtanut Kemihän on nykyään junttiloista pahimpia, jopa Härmän mittakaavassa... 

Wikipedia Rudbeckistä:  

"Teoksessaan "Atlantica"  Rudbeck yritti todistaa, että Ruotsi on ollut muinainen Atlantis, sivistyksen kehto, ja että ruotsin kieli on ihmiskunnan alkuperäinen kieli, josta mm. latina ja heprea ovat kehittyneet".

 Viinan kauhistuksen kiroukseen Suomen historiassa.

"1600 -luvulla olut puolusti hyvin sitkeästi kunniakkaita perinteitään eniten käytettynä juomana. Ottaen huomioon kuinka suolaista arkioloissa nautittu ruoka oli tuskin ketään voi syyttää juoppoudesta; muistettakoon vain että Kustaa Vaasan vartijat olivat tyytymättömiä viiden litran päiväannokseen".

Suomalaisen "ihannemaiseman" etsintään orastavan itsenäistymisen aikoihin.  

"Satusetä" Zacharias Topeliushan sen aloitti: Rakentamaan Suomesta kuvaa ihan mukavana matkailumaana.

Aikaisemmin: "Suomi oli hirviöiden luvattu maa, matka sinne vaati erityistä urhoollisuutta. Siksi Hänen Majesteettinsa Adolf Fredrik matkallaan valtakuntansa itäisiin osiin 1750 -luvun puolivälissä pitikin loistovaunujensa ikkunat suljettuina, niin kerrotaan, ajaessaan Suomen maanteillä. Näin oli varminta myrkyllisten hyttystenkin takia".

Sitten alkoi "brändääminen".

Tunnettua on, että historian proferssori Z. Topelius (puolijuutalainen, muuten, kiinostavaa sinänsä) oli sillä kannalla, ettei Suomella edes ollut mitään historiaa. Vasta kun autonomian ajalla vieraat kulissit olivat kaatuneet, tuli aika maalata niiden tilalle kotoisia maisemia.  

Kansallisromanttinen ihannekuva tuhansien järvien maasta. 

"Kotomaamme koko kuva - sen ystävälliseti hymyilevät äidinkasvot...". 

Tai Johan Ludvig Runebergin riimein, löytyvät sieltä Punkaharjun muistokivestäkin: 


"Rannoilta tältä palasen

maat' ihanaista isien

sa näet, nuorukainen 


Ville Z. ottaa kantaa Suomen eri osien rooliin, verraten niistä käytyä keskustelua Ruotsin vastaavaan. 

Hän tulee tulokseen, jotta sinivalkoisimmiksi valittaisiin "tuhansien järvien maakunnat".

Yhtenä pointtina tulee esiin Lapin kaukaisuus:

Verrattuna Ruotsin ja Norjankin maantieteeseen, Suomen Lappihan on kaukana, todella kaukana. 

Isommista asutuskeskuksista, nimittäin. 

Ovathan Ruotsinkin monet suurtunturit Vaasamme korkeudella, ja vastaavasti Oslostakin pääsee vuorille lyhyehkön matkan päähän.

Harva tulee tätäkään ajatelleeksi.   


Summa summarum:

Mainio kirja.  

Helppolukuinen, mutta kuitenkin tietorikas. 

 

Eipä olisi joskus jo 60 -luvulla Ville Zillicuksen telkussa jotain virallista juttua selittäessä arvannut, että samasta miehestä kehittyi tälläinen erinomaisen laadukas esseisti. 


Sallan kirjastossa 7.7.2022

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttikauppa netissä   

Toiminnan keskiössä kestävän kehityksen Teemat: Taloudellinen, ekologinen ja kestävä elämäntapa!