23.4.2024

Viikko alkanut hyvin - Miljoonatuloinen Esa-Pekka Salonen ei toistaiseksi ole rutissut telkussa kulttuurimäärärahoista

 (aihio)


No mutta!

Voipiko olla mahdollista?


Ollaan jo tiistaissa.

Eikä miljuunatuloisen, vuosikymmeniä maailman metropoleissa elelleen kapellimestari Esa-Pekka Salosen  naamaa ole toistaiseksi näkynyt vielä kertaakaan telkussa rutisemassa kulttuurimääräahojen leikkauksista!

Päinvastoin kuin viime viikolla - samat lätinät Maestrolta ainakin kolmeen eri otteeseen.

Molemmat aamu -telkut, ja sitten vielä joku YLEn kylddyyri -proggis päälle...


Tämähän on vallan mainiota!

Tuleekohan tästä Esa-Pekka Salos -vapaa viikko?


Ai miten niin miljuunatuloinen?

Netti;

"At the San Francisco Symphony, Esa-Pekka Salonen has been pulling down annual salaries around two (2) million dollars, according to publicly available financial disclosure forms".

Niin, ja tuota huipputuloisuutta Salosella on jatkunut vuosikymmenien ajan. 

😏


Pelkästään San Franciscon kiinteistö Brentwoodissa usean miljuunan arvoinen.

Ostohinta 1997: 1,5 miljuunaa dollaria. (Lähde: L.A.Times 8.6.1997)

Myyntihinta 2014: 2.895.000 taalaa (Lähde: L.A, Times 18.3.2014)


Etovaa, että tämmöinen uransa Lontoossa, Njyy Jorkissa, San Fransiscossa jne. luonut kansainvälisten suihkuseurapiirien superjulkkis -miljunääri ilmestyy takaisin Härmään saarnaamaan supistuvien kulttuurimäärärahojen puolesta.


Salonen jo 10.8.2017 (MTV Erikoishaastattelu):

"Köyhälläkin on oltava varaa kulttuuriin - Se on Suomen kauneus, muuten muuttuisimme absurdiksi villiksi länneksi".

"Verotuksella ja muilla mekanismeilla kakkua jaetaan niin, etteivät tulo- ja elintasoerot repeä käsiin".

Nyyyyh... 

Miten ylevää.






(kesken)



(Kiilopään eräkeskuksessa 23.4.2023)

ArcticParadise.fi

Start your mornings caffeinated.

Extra power in the battle against The Matrix. - Tate

16.4.2024

Pervojen ja friikkien annettiin sitten valloittaa Amos Andersonin kotimuseokin...


Eikö tämä koskaan lopu?


Ei, tämä on vasta alussa....

Pervojen ja friikkien rynnistys. 

Ilmaantuminen framille sieltä jostakin - "from the woodworks".



Sinänsä erittäin miellyttävää vierailla vuosikymmenien tauon jälkeen Amos Andersonin kotimuseossa Yrjönkadulla.

Tuttu paikka 70 -luvulta. 

"Ett glamoröst inrett borgarhem från 1920 -talet, för att inte tala om all konst".

Täällä tuli lukuisia kertoja hengailtua lukioaikoina.

Osin luvallisilla nk. "hyppytunneilla", osin lintsauksen merkeissä.


Hienoja saleja, osa mööpeleistä Mustion linnan peruja.

Monia hienoja taideteoksia. 

Amos taisi aikoinaan olla - Alfred Kordelinin ja Emil Aaltosen jälkeen - Suomen rikkain mies.


Kiinnostavaa kyllä, trion jäsenet olivat kaikki omilla tahoillaan lähtöisin perin vaatimattomista oloista.

Kaikki aloittivat tyhjästä.


Jos verrataan heidän jälkensä tulleisiin Suomen rikkaimpiin miehiin...

Aatos Erkko, Antti Herlin, Poju Zabludowicz... 

Jokainen näistä istuutui nk. "katettuun pöytään".


Nerokas ja edullinen Museokortti käy tässäkin museossa.


Talo nk. "myöhäisjugendia" vuosilta 1912 - 1913, Yrjönkatu 27, Kukon kortteli.

Arkkitehdit W.G. Palmqvist ja Einar Sjöström.


Tuttu vanha hissi - se rakennettiin taloon kai vasta jälkeenpäin. 

Siis vielä 1900 -luvun alussa oli normaalia kivuta monta kerrosta asunnolle noissa sen ajan uusissa jugend -taloissa?

Tukholmassa Strindbergin kotimuseossa Drottninggatanilla näytetään herran vesiklosettia jostakin 1800 -luvun lopusta - Tukholman ensimmäisiä!


Tosin kuin 70 -luvun alun useilla käynneillä, nykyään tänne pitää ilmoittautua ennakkoon.

Niinpä tietenkin.

Onhan kaikesta nykyään tehty - tekemällä tehty - niiiiin vaikeaa. 

Eihän kanta -Helsingistä tahdo kohta löytää ainoatakaan avonaista korttelipihaakaan, muuten kuin sattumalta. 

Pitää pujahtaa nopeasti sisään, jos avonaisen portin huomaa. 


Pari nuorta ystävällistä naisopasta on vastassa - mutta opastettuja kierroksia ei ole.

Oppaat ovat kuulemma nk. "keskusteluoppaita".

Jaaha, tämäkin on taas tätä nykyajan hömpötystä.


Nurkassa on korillinen jalkineiden päälle vedettävä muovisuojaimia - mutta kukaan ei käytä niitä, eikä niiden käyttöön painosteta. 

Miten tämä on mahdollista?

Täällähän on hienot matot ja parketit!

Ei voi käsittää.


Sitten taulujen pariin. 

Vanhempi uskonnollisaiheinen taide ei kiinnosta - sitä löytyy yläkerran pienestä Amoksen "yksityiskappelistakin".

Mieshän oli katolilaisuuteen viehättynyt. 


Upeita teoksia seinillä: 

Itävaltalaisen A.L. Ternin "Italienskt landskap" (1800 -talet) 

Ruotsalaisen Gustaf Wilhelm Palmin "Venetiansk vy" (1849) 

Suomalaisen Oscar Kleinehin "Segelsällskapet..." (1889)

Ruotsalaisen Edward Westmanin "Landskap från Klåfskär" (1893)

Suomalaisen Victor Westerholmin "Landskap från Karis" (1912)

Suomalaisen Alber Edelfeltin "Vy från Södra hamnen (1888 - 1889) 

Suomalaisen Magnus von Wrightin "Vattenfall, Svartå" (1864)


Kaikki ihan klassisia öljyvärimaalauksia - nuissa kuvissa silmä lepää!


Suosikiksi nousee tuo Victor Westerholmin maalaus.

Aihe sinänsä on vaatimaton: Harmaa talvinen vesi -motiivi jostakin Länsi-Uusimaalta.

Loistava esimerkki siitä, miten näennäisen vähäisestäkin teemasta huipputaiteilija saa aikaiseksi kiehtovan kuvan!


Mööpeleistä ihan huippua nuokin kullatut, ruhtinaallisella punaisella päällystetyt tuolit muinaisen Atlaspankin jäämistöstä.

Samoin työhuoneen nojatuolit, joissa käsinojien sfinksi -motiivit.

Kullatut pöydänjalat tekevät nekin vaikutuksen.

Amoksella oli tyyliä, silmää!


Mutta, mutta, mutta...


Kun mukaan napattua ilmaista, informaatiopitoista sympaattista pikku painotuotetta poistuessa selailee...

Nuo yllämainitut teoksetkin pienoiskuvina, "muistin virkistykseksi".

Kiitos. 


Sitten painotuotteen melko loppuun runnottuna, vanhojen uskonnollisaiheisten teosten pienoiskuvien väliin:


Isku vasten kasvoja!

Totaalista friikki -pervoilua!

Kuva nyky"taiteilija" Pauliina Turakka Purhosen (nevör höörd) pienoispatsaasta "Smärtomannen".

Veistoksessa alaston, valkea, muhkurainen keski-ikäisen naisen ruho.

Kyseessä vääräsäärinen nk. suomalaisen karjakkotyypin edustaja,

Kämmenissä ristiinnaulitsemisen vertavuotavat haavat.

Verivana valuu jalkojen juureen. 

Kruununa kaikelle: partaisen miehen pää!


Mitä helvettiä? 

Mitä tällä sonnalla on haluttu sanoa?


Varsinaista rappio"taidetta"!


Taas hyvä osoitus siitä, miten tuo sairas satenkaari/gay/queer/lepakko/transsu/friikki/woke -sakki tuputtaa - tuputtamalla tuputtaa - tuota omaa sekavaa ja käsittämätöntä, niljakasta "ideologiaansa" kaikkialle!


Aivan kaikkialle!


Mikään paikka ei ole heiltä turvassa!

 

Päiväkodit, koulut, kirjastot...

Kaikki hyökkäyksen kohteina!


Totta tosin on, että Amos Anderson itse oli joko homo tai bi.

Naisseuraa tietenkin riitti - miljonäärillä.

Jo 1970 -luvun visiiteillä kiinnittyi huomio nuihin omistuskirjoituksilla varustettuihin näyttelijättärien kuviin kaapin päällä:

"Till min kära Amos!".

Naimaton, lapseton Amoshan testamenttasi jätti -omaisuutensa Konstsamfundet -säätiölle.


Mutta silti.


Mitä helvettiä moinen partanainen -pervosaasta tekee tässä pienois -taidemuseossa?


Olkoonkin, että vain näyttelyluettelossa. 

Sen verran "häpyä" on propagandisteilla ollut, etteivät nuo sairaat luuserit ole julenneet laittaa tätä törkyänsä esille Amos Andersonin kotimuseoon. 

"Vain" näyttelyluetteloon.


Toistaiseksi...


(Kuusamo 16.4.2024)

ArcticParadise.fi

Pelikaani törmäsi turpiiniin -

punaselle kaikki!

Puhelimet kii!








15.4.2024

RukaPalvelu Oy / Jouko "Jokke" Kämäräisen "vastuullisuus" -lätinät - voiko etovampaa jeesustelua olla?


Sattuipa Kuusamon Cittarin Alkossa  lauantaina asioidessa isosta jakelupinosta käteen tämmöinen lehdykkä "Kammin kuulumiset".

Julkaisija RukaPalvelu Oy.

Pääkirjoituksessa firman omistaja Jouko "Jokke" Kämäräinen ylistää tuotettaan. 

Estottomaan tyyliinsä.


Poimintoja: 

Burgerateria litran oluttuopilla irtoaisi hintaan 25 euroa.

"Pöydillä saa tanssia!".

Artistivieraina Zone -kapakissa mm. Meiju Suvas, Eini, Isto Hiltunen...

"Karaoke-Karnevaalitkin" olisivat kuulemma syksyllä tarjolla...

Wau, mitä tarjontaa!


"Luonto" -puolelta:

Koskenlaskua kumiveneellä ja melontaa muovikanootilla Oulangan kansallispuistossa.

Sanomattakin on selvää, että "retkeilijöiden" värikkäistä varusteista kuin myös vaatteista luokka 90 prosenttia muovipohjaisia materiaaleja.

Se, että kansallispuistossa ylipäätään sallitaan moinen melskaus on jo sitten kysymys sinänsä...

Missä vaiheessa kansallispuistoista tulikin huvipuistoja?

Joka tapauksessa "melontaseikkailun päätteeksi autokuljetus takaisin Rukalle - jossa voitte nauttia vaikkapa hyvin ansaitusta pizzasta"...

Wau, mitä tarjontaa!


Entäpä "vastuullisuus", tämä nyky -ajan anekauppa?


"Kammin kuulumiset"-lehdykkä äityy varsin runolliseksi sivulla seitsemän:


"Vastuullisesti luonnon ehdoilla..."

"Vahva sitoutuminen ympäristöystävällisten toimenpiteiden toteuttamiseen..."

"Kestävän kehityksen periaatteiden noudattaminen..."

"Ympäristövaikutusten arviointi..."

"Tarkastelemalla yrityksen toiminnan vaikutuksia ympäristöön..."

"Identifioimalla alueet, joilla voidaan tehdä parannuksia..."

"Toiminnan kehittämistä niin, että se on kestävää ympäristönäkökulmasta arvioituna..."

"Koko Rukan alueen toiminnan kehittäminen vahvasti ympäristönäkökulmiin perustuen..."

"Myönnetty Green Activities -sertifikaatti..."

"Sitoutuu jatkuvasti kehittämään vastuullisuuttaan..."

"Raportointi..."

"Kriteerien noudattaminen todennetaan jatkuvalla auditoinnilla..."

"Koko organisaation omistautuminen ja ponnistelu..."

"Vastuullisuustyö on kokonausvaltaista..."

"Sitoutuminen vastuullisuuteen näkyy konkreettisina tekoina..."


Jutun kuvituksena kuva vastuullisuusrojektin vetäjästä, neito Mari Hanhelasta.


Huh - huh!

Olipa "vastuullisuus" -paasausta!

Mitä feikkiä!

Iljettävää kaksinaismoralismia.


Minkähänlainen bisnes -kuvio tuossakin "sertifikaatissa" on taustalla?

Netti kertoo taustayhteisöiksi Going Green Oy:n, sekä ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi ry:n. 

Edellisen saitilta löytyy 15 pärstää - joista 12 naisia.

Jälkimmäisen kohdalla kaikki esitellyt ovat naisia.


Niin tietysti.

Juuri tuommoisiin puuhastelu -touhuihinhan naiset nimenomaan hakeutuvat.

Tuollaisia järjestöhommia tms. heille rahoitetaan.

Mukavia, riskittömiä, hyvinpalkattuja "työ"paikkoja....


Mutta käännetäänpä sivua.

Toden totta, heti seuraavalta sivulta löytyy "Kammin kuulumiset" -lehdykän julkaisijan, RukaPalvelu Oy:n ohjelmatarjontaa:


"Extreme -mönkijäsafari Petäjävaarassa. Todellinen mönkijäseikkailu. Kolme tuntia 128 euroa".

Mainoksen kuvana tuollainen hirvittävä ja turha mönkijä -vempele vauhdissa Rukan rääsityllä rinteellä, taustalla joku Rukalle niin ominainen sähköpylväs.


Saman tuotteen nettimainoksen kuvituksessa pistetään vielä "paremmaksi":

Monkijä -hirviö kaasuttaa pitkin kapeaa puroa niin että vesi roiskii.

Kyllä siinä tunturipuron tammukat saavat kyytiä!

Kuolevat varmaan sydänkohtaukseen moisen rämisevän jättiläisen valloittaessa heidän elinympäristönsä.


Niin, mutta tämän extreme -mönkijäsafarinkin jälkeen ovat sitten tarjolla ne "hyvin ansaitut" litran kaljatuopit sekä pizzat siellä RukaPalvelun ZONE -kapakassa.

Pöydillä saa tanssia!


Vastuullisuus, ennen kaikkea!

Eikös niin?

😏


x


Muuten...


Tuo Joken pitkään johtama Pro Kuusamo ry...

Porukka, joka vielä muutama vuosi sitten julisti ohjelmanaan "Ehdoton EI! kaivoksille".


Ääni kellossa on selvästi muuttunut.

Nyt yhdistys mainostaakin kotisivuillaan "yhteistyöhaluaan".

Viime kesän vuosikokouksessa "vastuullisuus" -höpöttäjä Jouko "Jokke" Kämäräinen vaihdettiin Kari Miettuseen.

Miettusen linja:

"Yhdistys jatkaa rakentavaa yhteistyötä kaupungin, elinkeinojen ja muiden yhdistysten kanssa". Jne.

Yhdistyksen hallituksessa istuvat edelleen Jokke, sekä toinen Rukan -rääsijä, Rukakeskus Oy:n Mia Porkkala.


Uutisarkistoa kun selaa, niin yhdistyksen tahti on selvästi hiipunut.

Veto alkaa loppua. 


Edesmennyttä Pro Kuusamo ry:n kunniapuhheenjohtaja Hannu Hautalaa muistellaan.

Siis tätä motorisoitua (auto, mönkijä, lumikelkka...) omien sanojensakin mukaan "dokumentaarista valokuvaajaa", jota kuitenkin pidettiin "Taiteilijana".

Suomen yliarvostetuin, mutta sitäkin avokätisemmin yhteiskunnan rahoittama luontokuvaaja...


Kaivoshan Kuusamoon mitä ilmeisimmin tulee - sitä tuskin voitaneen estää.

Juurihan hiljattain telkussa naapurikylä Käylänkin miehet Ahosen johdolla kaivosta kovasti haikailivat...


Se on sitten:

"Tervetuloa luonto- ja kaivoskaupunki Kuusamoon!

Aidosta luonnosta vielä vähäiset rippeet jäljellä, siinä kaivosten ympärillä!

Tosin Karhunkierroksella ruuhkaa kuin Mannerheimintiellä, ja koskenlaskijoiden sekä melojien häiriköinti Kitka- ja Oulankajoilla kovaa luokkaa...

Mehtät jäkälistä puhtaaksi kaluut - syynä ahneuksissa ylikasvatetut porokarjat.  

Joita pakosta ruokitaan kalliilla tuontiheinällä - seuraksena poronlihan katoaminen paikalliista lounaspöydistä. Korjattu Uuden-Selannin riistakäristyksellä.

Järvet kesäisin sinilevähyökkäyksen kohteina - kiitos rantojen mökkislummien. 

Kuusamon hintataso huimaavan korkea, etenkin majoitusten ja "ohjelmapalveluiden" osalta.

Kuusamolaisten luonne taas erittäin kyräilevä - kateus täällä voittaa kiimankin!

Rodullisesti lyhyenläntä kombinaatio tienoon alkuperäisväestöstä saamelaisista, etelästä vyöryneistä savolaisista sekä idän venäläisistä.

Geneettisesti äärimmäisen kiinnostava tutkimuskohde vuosisataisen sukurutsauksen takia. (Lähde: Professori Leena Palotie). 

Henkiseltä laadultaan kuusamolaiset sitten ovat sekoitus lestadiolaisuutta, keskustapuoluelaista kähmintää, vanhoja katkeria kaunoja sekä yleistä änkyröintiä.

Toivottavasti turistit viihdytte!".

😏


Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Ruka

Matkamiehen mietteitä Kuusamo

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kansanopisto

Matkamiehen mietteitä Kuusamon Hyvinvointikeskus

Matkamiehen mietteitä Jouni Alavuotunki

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kansanopiston historiikkia lukiessa

Arctic Paradise Reilut lappilaiset nokipannu -kahvit

Matkamiehen mietteitä Seppo Ervasti

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kaivoshanke


(skannimine järvivaate)


(Kuusamossa 16.4.2024)

ArcticParadise.fi

Face the Music!


Jälkikirjotus 18.4.24


Olipa hieno skimbaus- ja ulkoilupäivä tänään Rukalla!

Aurinkoa, lunta, pikkupakkasta - kevättä!

Monta tuntia mäessä.


Olin todennäköisesti taas vanhin henkilö Rukan rinteissä - hiihtoa Rukalla vuodesta 1963. Tai 1962...?


Laskettelu - varsinkin Rukan kaltaisella pikku nyppylällä - on toki tylsää hommaa. 

Mutta saahan siitä pientä liikuntaakin, sekä raitista ilmaa. 


Puhumattakaan siitä, että Rukalta on suora näköyhteys lapsuuden ihanalle mökkijärvelle, Kantojärvelle!

Sinä se on, tuntuu että melkein käsinkosketeltavan lähellä.

Ja nuo muistot... 

Ajasta jolloin kaikki oli hyvin...

Tuon järven jokaisen saaren, niemen, rannan tunnen läpikotaisin.


Kahvit tuli tänään juotua siellä Vuosselirinteen alapäässä, eräällä terassilla - ja nukahdettua lepotuolille, aurinkoon!

Eihän mikään ole suloisempaa kuin päikkärit ulkona...


Kun heräsin, tunsin hetken olevani Paratiisissa.

Suunnilleen metrin tarkkuudella samassa paikassa, missä joskus 1960 -luvun lopussa sijaitsi se lautatamökki, jossa istuin myymässä eräänä Pääsiäisenä niitä paperisia hissilippuja. 

Saaden tuolla systeemillä ilmaiset laskettelut.

Oli hyvä diili!

Kopissa oli radio, ajankohtaisena pop -hittinä Cat Stevensin (nyk. "Yusuf Islam") biisi "Matthew & Son)...

Silloinkin oli kevät.

Aurinkoinen huhtikuu...


Yli puoli vuosisataa sitten...


Toki rääsitty nyky -Ruka on aivan hirveätä katseltavaa - mutta nuo kallioleikkaukset, monenlaiset pömpelit, mainostaulut, sähkötolpat sun muut pitää vaan sivuuttaa.

Todella mahtavaa, ettei - toisin kuin Rukan matkailu -yrittäjien, Joken ja kumppaneiden - tarvitse alkaa heittämään tuota iljettävää "vastuullisuus" - skeidaa.

Tämä on Luxusta!


Ja toki laskettelussakin on oma pieni viehätyksensä, vauhdin hurma nimittäin.


Mutta huono, erittäin huono asiakas olin taas Rukalle. 

Sinne tuli jätettyä muutama kymppi hissilipusta, sekä kolme euroa kahvista. 

Omat eväät oli mukana.

😏


Ehkä ensi talvena taas yksi hiihtopäivä Rukalla. 

Kun nuo skimbatkin ovat valmiiksi täällä Kuusamossa, erään tutun autotallissa. 

Koko setistä tuli pulitettua jotain 70 - 80 euroa, kirppikseltä.


Edellinen skimbasetti oli ilmainen, arpajaisvoitto.

Sekin odotti täällä eräässä varastossa noin neljännesvuosisadan ajan tuota 1 - 2 kertaa per talvi käyttöä.

Mutta katosi muutama vuosi sitten ko. varaston remontoinnin yhteydessä, kukaan ei tiennyt kenen se oli. 


Niin, ja Scandic Hotellin (entinen Rukahovi) aulassahan on ilmainen WiFi, sekä sinne tulee Hesari ja muitakin lehtiä.

Kun salkussa sattuu olemaan pieni siivu Scandic Hotelsia, tulee tätä kautta vähän "reaaliosinkoa" - kun ei firma moneen vuoteen ole dividendiä pystynyt maksamaankaan....


www.ArcticParadise.fi

Kuusamo, Kuusamo kutsuu...






















11.4.2024

Konkurssikypsä Ähtäri -käpykylä: Pandojen lähtölaskenta on alkanut!


Kädessä on uusi, painotuore "Ähtäri 2024" -matkailuesite.

Jakelussa korkeissa pinoissa ympäri Ähtäriä.

Kuvaus, tekstitys, suunnittelu, painatus, jakelu - maksanut maltaita.


Mutta mitä ihmettä?

Kahdellakaan selailulla ei löydy Ähtärin kuuluisista pandoista halaistua sanaa!

Ei kuvan kuvaa!


Ähtärin ykkösjuttu viime vuosina - miljuunia Ähtärin veronmaksajille maksaneet pandat - vaietaan nyt kuoliaiksi.

Ikäänkuin nuille rahoille ei olisi ollut muuta, tärkeämpää käyttöä.


Vilkaisu Wikipediaan vahvistaa faktan: 

"Ähtärin eläinpuisto ilmoitti 27. tammikuuta 2024 aikovansa palauttaa pandat Kiinaan".


Sillä lailla!

Pannukakku, koko panda -projekti.

Onhan jo vuosien ajan ollut selvää, että ei tuosta panda -hömpötyksestä mitään voi tulla. 

Paitsi miljuunatappiot niskaan.

Siis selvää, jokaiselle täysjärkiselle.

Jo ennen rojektin alkuakin.


Keskustan etelä-pohojalainen kansanedustaja, ent. ministeri Antti Kurvinen tosin yritti junailla tänne omaan vaalipiiriinsä viiden (5) miljuunan euron valtion hätäapua pandoille.

Syntyi niin kova älämölö, että Kurvisen hanke piti perua.

Meinasi varmaankin turvata ähtäriläisten äänet seuraavissa vaaleissa...

😏


Nähtävästi Ähtärin matkailuesitteen laatijatkin (käytännössä Ähtärin kaupunki) ovat jo luopuneet toivosta, ja varmuuden vuoksi jättävät pandat maininnatta. 


Paitsi että "Palauttaminen on kuitenkin ulko- ja kauppapoliittisesti kiusallista...", tietää Wikipedia. 

Niin tietysti...

😏


Kiinalaiset nauraa - ja lähettää laskuja meille "Foreign Devilseille". 


Sopassa on lisäksi jotakin sopimusteknisiä seikkoja, sopimussakkoja, pitkiä vuokra-aikoja tms.

Pandoja "ei ole varaa pitää, mutta ei varaa palauttaakaan".

Kaunista! Täydellistä!

😏


Ähtäriläisiltä kun yrittää asiasta kysyä, seuraa useimmiten vaivaantunutta kiemurtelua. 

Erityisesti täällä Hotelli Mesikämmenessä, omistaja: Ähtärin konkka -kaupinki.

Mesikämmenen tappio netistä löytyvältä  viimeiseltä tilikaudelta: 226 000 euroa.

Respan tytöt eivät osaa - tai uskalla - lausua panda -teemasta mitään.

Suut ovat supussa. 


Mikäli tähän hiljaiseen vuodenaikaan mielii Hotelli Mesikämmenessä yöpyä, saa varautua pulittamaan jotakin 150 - 200 euron haarukassa.

Kuten joku vuosi sitten napuritontille sijaitsevan "ylellisen"  Naava Chaletinkin majoituksista.

Tilaa on - molemmissa, ja runsaasti.


Muistuupi mieleen, kun pandat joitakin vuosia sitten Ähtäriin suvaitsivat saapua...

Oli keskitalvi, ja kovat pakkaset.

Ähtäriläiset tanssivat pimeydessä ja pakkasessa letkajenkkaa pandojen kunniaksi tuolla "keskustassa"!

"Nyt Ähtäri nousee!".


Ähtäristä löytyy kuitenkin YKSI (1) henkilö, joka kaikkien vuosien ajan selvänäköisesti on tajunnut, että panda -hömpötyksestä ei voi tulla mitään. 

Ei nalleista ainakaan ole käpykylä Ähtärin, kuihtuvan tuppukylän, pelastajaksi:

Olli Sahimäki!


Ähtärin väkiluku 1960: n. 8412 asukasta.

Kriisikunta Ähtärin väkiluku 2024: n. 5300 asukasta.


Entä minkälaisia ovat nykyiset, vielä jäljellä olevat ähtäriläiset?

Ovatko he siitä nuorimmasta, dynaamisemmasta päästä?

Vitsi - vitsi!

😏


Paikallisessa K -kaupassakin kun yritti jotakin kysyä...

Aivan toivottomia tomppeleita, nuo naiset.

Osastoa "syntymässä säikähtäneet".


Olli Sahimäki!

Hän on käytännössä yksin jaksanut toitottaa panda -pelleilyn hulluutta.

Ollut alusta asti aivan oikeassa. 


Sahimäki esimerkiksi valitti Vaasan hallinto-oikeuteen Ähtärin kaupunginhallituksen taannoisesta 17,3 miljuunan euron takauspäätöksestä Ähtärin Eläinpuisto Oy:lle ja Hotelli Mesikämmenelle. 

Sahimäen valitus meni läpi. 


Sahimäki:

"Jos tulee konkurssi, rakennukset jäävät aivan toimettomiksi. Ensin pitäii rakentaa koulut lapsille, sillä meillä on lapsia väistötiloissa tällä hetkellä ja heidän koulunkäyntinsä kärsii, Sahimäki sanoo". - Lähde: YLE 23.9.2019


Hyvä,Olli!


Ähtäriin junalla saapuessa tulee kyllä pelin henki heti selväksi.

Suoraan "Eläinpuisto Zoo" -junaseisaketta vastapäätä, pellolla, rapistuu yksi aikaisemmista Ähtärin matkailun "vetonauloiksi" tarkoitetuista:

"Lännen kylä" saluunoineen jne.

Pellolla lahoaa, ollu myynnissä jo kauan,

Muistuma jostakin 1980 -luvun matkailuhömpötyksestä.


Lisäksi 80 -luvulla väsättiin Eläinpuiston kylkeen "Mini-Suomi".

Säälittävä, epätoivoinen puuhamaa -yritys sekin.

Yritti vielä loppuvuosinaan nimellä "Santerin seikkailumaa".

Tuolla nuo rötiskät pilkottavat, kuusikon lomasta, Ähtäristä mökille iltahämärässä, sateessa fillaroidessa.

Lahoaminen  lienee täälläkin jo hyvässä vauhdissa.

Toisaalta:

Olisihan nuista Ähtärin matkailun "vetonaulan" jäänteistä toki Juhannuskokko -aineksiksi...


Lisää Ähtärin matkailu -fiascoja:

"Kotieläinpuisto" ja "Stereo - Halli"...

Kuka vielä muistaa?

Nk. "vähin äänin" haudattuja matkailu -hölmöilyjä nämäkin...

Toki mahtavat julkiset tuet on aikoinaan anottu ja nostettu - meiltä veronmaksajilta.

Kuten nykyistenkin sekoilujen suhteen on asianlaita - kysymyshän on... Suomesta.


Ai niin.

Hulluus Ähtärissä ei suinkaan lopu - kuten voisi kuvitella - panda -pelleilyyn, tuohon omaisuuksia maksaneeseen höpsöttelyyn.

Uutta peliin!


Nyt on rakenteilla uimahalli tähän Mesikämmen -hotellin viereen.

Miljuuna -rojekti, sekin.

 

Rakentajia kun aamukahvilla hotellin respassa haastatteli...

Toisin kuin voisi olettaa, eivät duunarit suinkaan ole paikkakuntalaisia. Ehei.

Nekin verotulot lipisevät sitten jonnekin pois Ähtäristä.

 

Ja kun erään aamulenkkeilevän täyspäisen paikallisen kanssa rupatteli, totesi mies ykskantaan:

Kylpylä tulee kaiken lisäksi väärään paikkaan!

Siis hotellille, josta on keskustaan matkaa luokkaa kahdeksan (8) kilometria.

Siis hotellille, josssa varsinaista "sesonkia" (if any) riittää keskikesällä muutaman viikon ajan, 


Iso kymysys kuuluukin:

Kuinka kauan vielä kestää, ennenkuin matkailun sarja -epäonnistuja Ähtärin päättäjät vihdoin viimein tunnustavat yksinkertaisen pikku tosiasian:

"Sesonki" Ähtärissä kestää muutaman kesäisen viikon ajan (ilmoista riippuen, tietty). 

Vuosikymmeniä kestänyt miljuunien heittäminen Kankkulan kaivoon ei tätä faktaa miksikään muuta. 


Toki voi olla, että nuo surkuhupaiset matkailu -hankkeet ovat alunperinkin perustuneet avustusten anomiselle ja saannille. 

Mutta sekin tie on nyt kuljettu loppuunn - Valtion kassa ei ole ainoastaan tyhjä, vaan rajusti pakkasen puolella. 

Nyt, ja koko nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan. 


Rahaa ei enää ole!


x


Ähtärin (på svenska Etseri) tulevaisuus?

Ei matkailu voi Ähtäriä pelastaa.

Ei Ähtäriä pelasta enää mikään.


Vähitellen Ähtäri palautuu siksi mistä tulikin:

Erämaaksi.


Pysyvä asutus tänne lienee syntynyt joskus Keskiajan lopussa / Uuden ajan alussa.

Kun metsästäjä-keräilijät vähitellen alkoivat raivaamaan peltotilkkujaan, ja pystyttämään mäkitupiaan.


Erämaaksi Ähtärikin vähitellen palaa.

Laajempi asutus väliaikainen ilmiö.


Sopii minulle!

Täällä on upeat maastot ja vesistöt!

Mukava käydä niistä nautiskelemassa.

 

Vaikka kuinka monena kesänä on tuossa Hankavesi -järven rannassa tullut uitua ja kalliolla köllöteltyä - ei siihen mitään miljuuna -luokan kylpylää ole koskaan tarvittu. 

Eikä tarvita.


Muuten Hotelli Mesikämmenessähän on jo allasosasto.

Siis niille jotka välttämättä kloorisen, virtsaiseen vesijohtoveteen niin kovasti mielivät.

Mutta altaiden "remontoiminen tulisi liian kalliiksi", väitetään.

Just joo.

Vanha kikka!


x


Tämäkin oli hieno, nautinnollinen viikko Ähtärissä. 

Mökissä sauna, sekä rajattomasti polttopuita. 

Hyvälaatuista koivu -klapia.


Aamulla kun super -edullisessa Holiday Clubin mökissä heräsi, ja katsoi ulos:

Aurinkoa, kevättä!

Loistavat ulkoilusäät.

Metsissä lumet puoliksi sulaneet, hauskoja lumipälviä siellä sun täällä.

Linnut laulavat. 

Joutsenparvia taivaalla, palaamassa Pohjolaan. 


On upeaa olla elossa!


Syksyllä todennäköisesti tarjoutuu taas tilaisuus palata Ähtäriin viikoksi, nautiskelemaan.

Kesällä majoitushinnat ovat aivan liian korkeita.


Pois lähtiessä tuumin:

Tännehän jäätte kärvistelemään, Ähtärin surkimukset!


😏😏😏


PS.

Rakas Lukija!

Pieni jälkinäytös Ähtärin "asemalla", junaa ootellessa... 


Komea vanha puinen asemarakennus vielä pystyssä. Suljettu, tietenkin.

Mahtavat isot kuuset siinä pihalla.

Kerran elokuussa nuiden kuusi -jättiläisten suojissa tuli pidettyä sadettakin.


Junasseisakkeen tylsän betonikatoksen alla ryhmä nuoria. 

Juttelemme.

Ovat opiskelijoita lähdössä pois Ähtäristä, viikonlopun viettoon.

Pojat metsä -alalla, joukon ainoa tyttö rakennusalalla.

Tyttö on - kuten nyky -Suomessa tavanomaista - puhelias ja reipas.

Pojat hiljaisia jurnuttajia. 


Kaikilta tulee samansisältöinen lausuma:

Ähtäri on aivan kuollut paikkakunta, jonne yksikään ei aio jäädä. 

Pakko päästä pois!


Uutuutena tulee nuorilta tieto:

Ähtärin pitkäaikainen kaupunginjohtaja Jarmo Pienimäki on vastikään irtisanoutunut. 

Jaaha.

Teki vissiin omat johtopäätöksensä.... 


Kapteeni jätti hukkuvan laivan!


( Netti tietää sitten kertoa syynä ollen "molemminpuolisen luotamuspulan kaupungin päättäjien kanssa". 

Sillä lailla!

Lähde: Kuntalehti 19.12.2023 )


Ai niin...

Nuoriso kertoo heidän piireissään nimitettävän Ähtäriä kutsumanimellä Ahteri...

😏


x


Mutta tuoltahan saapuukin jo paikallisjuna Jyväskylä - Seinäjoki.

Reissu kohti Kuusamoa alkaa nyt.

Tosin tulo Ähtäriin tasan viikko sitten sujui tällä kertaa vähän toisenlaisissa merkeissä.

Taksilla, nimittäin.

Hieno iso nk. "tilataksi" Tampereen asemalta, ainoana matkustajana.

Gruusialaista kuivaa punkkua lipitellessä.

Mittari kävi, saldoa Hotelli Mesikämmeneen saavuttaessa oli kertynyt viitisensataa euroa.

Josta maksettavaa nolla (0,-) euroa.


Myöhästyneen Helsinki - Tampere -junan johdosta jatkoyhteydet Jyväskylän kanssa tilttasivat.

VR maksoi taksin. 

"Stadilainen pärjää aina".


Kiitos!

😏


(skannimine suu) 


(Hotelli Mesikämmen, Äjhtäri 11.4.2024)

ArcticParadise.fi

Welcome to the Real World!




10.4.2024

ValokuvaTaiteilija Risto Lounema 85 vuotta - lämpimät onnittelut!

 No nyt!


Maksettu, kuvallinen ilmoitus tänään Helsingin Sanomissa (varmaankin asian "yhteiskunnallisen merkityksen" johdosta):

ValokuvaTaiteilija Risto "Räppääjä" Lounema 85 vuotta!


Niin... ValokuvaTaiteilija, kirjailija, fi. maist., kemisti,...

Tomi "Ristonpoika", "KoronaMaski" Louneman isä.. Siis tämän skandaalitunnelmissa Huoltovarmuuskeskuksen toimarin tehtävästä häpeällisesti eroamaan pakotetun... Selkeä Uhri, kuten isänsäkin.

TaideValokuvaaja Lounema, jonka teoksia (oman kertomansa mukaan ) on esillä maailman johtavissa alan museoissa (vaikkei niitä nuista hakemallakaan löydy 😏)...

Lounema - väärinymmärretty nero, jota kulttuuripiirit vuosikymmeniä sorsivat...

Epäilemättä rehellisyytensä ja lahjomattomuutensa takia.

Apurahoja ei myönnetty (no, vaimo sentään toimi hyvin palkatuissa viroissa)...

Lounema - jolta jäivät arvonimet ja kunnianosoitukset sekä kutsut NarriGallerian 6.12. bileisiin saamatta - henkilön valtaisaksi mielipahaksi...

Yhteiskunnan kaltoin kohtelema toisinajattelija!

Valokuvataiteilija, jonka taidekirjatuotannosta mainittakoon vaikkapa teos "Oikorata Kerava - Lahti". 

Ketä esimerkiksi kallioleikkaukset sattuvat kiehtomaan 😏...


Mikä harmi, ettei tyyppi koskaan (tietoisesti) meikäläistä tavannut.

Vaikka kerran tapasimmekin.


Lämpimät, sydämelliset onnittelut!


Arvoisa ValtioValta!

Rehabilisoikaa nyt hemmetti vieköön vihdoinkin tämä heppu, (lähes) ikuinen "kovan kohtalonsa" marmattaja!

Ennen kuin se on myöhäistä!

Prenikat ja "ValokuvaTaiteilija-eläke" vaan Lounemalle (s. Pori, 1939) jakoon - Porilaisten marssin sävelin, tottahan toki!

Juurihan maailman turhimmalle ja Suomen yliarvostetuimmalle rokkarille Andy McCoyllekin äsken tuo lottopotti myönnettiin!

Kyseessä siis Hulkon Antti Pelekosenniemeltä - ei ainoatakaan mainittavaa biisiä herralla.


Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Risto Lounema


(skannimine Jyväskylä) 


(Jyväskylä 10.4.2024)

ArcticParadise.fi

Ja Arvot kohillaan!






2.4.2024

Sokos Hotel Albertin aulabaarikin sitte onnistuttiin ajamaan alas...

(kesken) 

 

Helsingissä sataa.

 

Menossa Sinebrychoffin Taidemuseoon, siellä on VESI -aiheinen näyttely.

Eka piipahdus täällä takavuosien kantamestassa, Albertissa, varmaan yli viiteen vuoteen. 

 

Aikoinaan tämän Annan- ja Uudenmaankatujen kulmassa sijaitsevan, entiseen Veikkaus Oy:n pääkonttoriin perustetun hotellin aula baareineen ja ravintoloineen oli mitä viihtyisin paikka. 

Lukemattomia kertoja tuli täällä hengailtua. Vuosi, vuosia...

Kahvilla, lasillisella, lounaallakin. 

Lehtiä lukemassa.

Täällä oli asiakaspäätekin - olin tuolloin vielä läppäritön...

 

Hotelli avattiin vuonna 2007.

Alkuvuosina tuli tehtyä tilauksesta tänne pari postikorttiakin, isoja painoksia. 

Tärkeitä tilauksia. 

Kuvastona tämä talo, toisessa taisi mallissa olla tuota läheistä Koffin puistoa...

 

Useammatkin alkuvuosien johtajat olivat tuttuja. 

Täällä oli vuosia meikäläisen oma korttitelinekin: Helsinkiä ja luontoa. 

 

Tässä samassa resepsuunin olohuoneenomaisessa kahvila/baarissa oli aina jonkinlainen hyvä pöhinä päällä.

Joskus joku tuttukin paikalla.

Muutamia julkkiksia tuli bongattua.

 

Lounas oli ihan mallikelpoinen kotiruoka -sellainen.

Kun keräsi "leimoja", joka kymmenes kerta ilmainen!

 

Lehdistä jäi mieleen, että tänne tuli Kauppalehti sekä yhteen aikaan jopa Financial Times!

Varsinkin FT:n "Weekend Editionista" löytyi hyvää matskua.


Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Ranskan eliitti eksyksissä

 

Nyt...

Kauan piti oikein tihrustella sisään, onko paikka edes aukikaan. 

Talo on jo ulkoapäin kulahtanut. 

Kovin on hämärä ja kuluneen oloinen myös tämä oleskelutila.

Ja tyhjä!


Yksi vanhahko nainen tuolla nurkassa juttelee kännykässä jostakin lapsenlapsi -teemasta. 

Respassa, missä aina ennen päivysti 2 - 3 virkailijaa, nyt vain yksi.

Taustamusiikki tilassa täysin tyylitöntä.

Halvinta mahdollista "soittolistaa".


Respan heppu tarjoaa kuitenkin kahvit, kun kuulee että viime käynnistä on vierähtänyt vuosia. 

Alkaa heti selittämään, että ravintolapalveluista on jäljellä vain aamupala.

Jassoo.

Toiminnan alasajo siis hyvässä vauhdissa täälläkin.


Asiakaspäätettä ei enää tietenkään ole.

Lehdistä jäljellä vain i.p -lehdet sekä Hesari. No, monessa paikassa ei enää niitäkään. 


Hiljaista on. 

Nk. "korona" sekä talouslama ovat tehneet tehtävänsä. 

Kaikki "ylimääräinen" karsitaan pois, on jo pitkälle karsittukin.

Ihmisten välinen face-to-face -kommunikaatio alkaa olla ihan katoavaa kansanperinnettä.


Jaa-a. 

Surullista.

Olikohan tämä viimeinen käynti paikassa...?


Valistunut arvaus on, ettei tätä enää kauaa pidetä edes auki. 

"Etätyöt" tappoivat lounaspalvelun. Täälläkin.

Liikematkustus vähentynyt BIG TIME - "kiitos" videokokousten jne-

 

Niin...

Aikaisemmin, vuosikymmenien ajan, nämä hotellien aulat kahviloineen ja baareineen olivat vilkkaita, eloisia kohtaamispaikkoja.

Lajinsa ykkösenä tietenkin Hotelli Seurahuone.

Jonka puheena olevan tyyppiset palvelut ajettiin alas jo joskus vuosituhannen vaihteessa.

Väkeä kävi runsaasti, mutta toiminta ei kuulemma ollut "kannattavaa".

 

Mikä sitten olisi, nykyisten laskuoppien mukaan?

Toisaalta onhan se niinkin, että Helsingissäkin on elämäntyyli muuttunut.

1980 -luvulla, kun uudentyyppinen kahvilakulttuuri Stadiin saapui, löytyi ihmisiltä paljon enemmän löysää, joutilasta aikaa istuskeltavaksi.

Irtorahaakin.

Meininki on nykyään mennyt niin tolkuttoman kireäksi!

 

 Ei tätä nyky -Albertin surkeutta kestä katsella.

Paras siirtyä vaan tuonne Bulevardille, Koffin Museon VESI  -näyttelyyn.

Onneksi lompsasta löytyy Museokortti. 

Nerokas tuote.


Helsingissä sataa.


(Sokos Hotel Albert, Helsinki 2.4.2024)

ArcticParadise.fi

Suomi tänään:

"Keskustelemme projektien ja ideoiden mahdollisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista sekä siitä,    miten nämä ideat voisivat muuntautua luoviksi prosesseiksi ja tuotteiksi". 😏


1.4.2024

Muusikko Teemu Tanner tuomittiin "raiskauksesta" - miksi ihmeessä?


Juuri kun kerkisimme luulemaan, etteivät nk."raiskaus"- keissit enää absurdeimmiksi voi mennä...

Siis että tytön morkkis ja "uskottava" tarinonti riittävät tuomioon, ja miehen uran ja elämän tuhoamiseen...

 

Vielä mitä.

Peli saa vaan uusia kieroksia.

 

HS 29.3.2024:

"Uhri kertoi oikeudessa sanoneensa Tannerille, että ehkäisyä pitää käyttää. Se oli sopinut naisen mukaan Tannerille.

Sen jälkeen he riisuuntuivat, ja nainen isui selin Tannerin päälle. Tällöin hän kysyi vielä Tannerilta kondomista, mutta mies tunkeutui yhtäkkiä peniksellään naisen emättimeen.

Käräjäoikeus piti naisen sanomisia uskottavina...

Tuomion mukaan nainen oli avuttoman tilansa takia kykenemätön puolustamaan itseään. Hän ei myöskään järkytyksen ja lamaantumisen vuoksi kyennyt nousemaan pois vastaajan päältä yhdynnän aikana. 

Poliisi lopetti alunperin rikosepäillyn tutkinnan, koska sen mukaan kysessä ei ollut rikos vaan huono käytös.

Uhrin asianajaja Hanna-Maria Seppä kanteli poliisin päätöksestä...".


Just joo.

Niin ja tottakai tapahtumista on vierähtänyt jo useita vuosia.  

Tottahan toki!


Suomi 2024:

Yksissä tuumin ja sulassa sovussa mennään sänkyyn.

Nainen istuu päälle.

Nainen on "kyvytön puolustamaan itseään".

Nainen "ei myöskään järkytyksen ja lamaantumisen vuoksi kykene nousemaan pois vastaajan päältä yhdynnän aikana".

Siis hyppelehtiessään nk. ratsastus -asennossa, vieläpä takaperäsisessä sellaisessa, miehen päällä.

Nussiessaan "syyllistä" mitä aktiivisemmin. 


Tietyllä tapaa ihan huippukeissi Suomen nk. "oikeuslaitokselta".

Mutta yhden miehen elämä saatiin taas kyllä tuhottua - se lienee ollut tarkoituskin.

 

Nyt kun näitä "raiskaus" -keissejä julkistetaan jos ei ihan päivittäin, niin viikoittain kylläkin. 

Ihan solkenaan.

Jäämme odottamaan mitä mielikuvituksen rajat ylittävää "oikeutta" lähipäivät taas tuovat tullessaan.

 

Nähtävästi ainakaan siellä nk. "oikeuslaitoksessa" ei ole väkeä, jotka ymmärtäisivät hässimisen realiteeteista yhtikäs mitään.  

Onkohan ne ite koskaan nainu?

😏

 

Se ainakin on selviö, että Härmän hyvässä vauhdissa oleva (kantasuomalaisten) väkiluvun lasku tulee vaan kiihtymään.

Nythän on nussiminen näköjään entistäkin kovemmin sanktioin onnistuttu kriminalisoimaan.

 

"Ratkaisuksi" jää lähinnä kirjallinen sopimus notaarin tykönä ennen seksiä, parin todistajan vahvistamana.

 

Hyvä, Suomi!

 

Ja Onnea!

 

Finis Finlandiae!  

 

Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä case Matias Pajula

Matkamiehen mietteitä kenraali tuomittiin "raiskauksesta" 

 

(skannimine tütrük)

 

(Tallinna 1.4.2024)

ArcticParadise.fi

Arvot kohillaan!  

26.3.2024

Hillitöntä! THL:n pääjohtaja Mika Salminen paasaa kansan lihavuudesta - ollen ite läski!


Tää on kaunista!

  

Etelä-Saimaa 23.12.2023:

 

"THL:n pääjohtajana aloittava Mika Salminen verottaisi sokeria kovemmin...

Uhka suomalaisten kansanterveydelle on nyt Salmisen mielestä väestön lihominen...

Kansakunnan lihomisen pysäyttäminen vaatisi Salmisen mukaan verovipua, kunnolllista sokeriveroa...

Sokeriveroa ei Salmisen mukaan ole kokeiltu vielä kunnolla...

Verotus tarvitaan kaikkiin tuotteisiin, joissa on korkea sokeripitosisuus..."

 

Ohhoh!

 

Tämä - sinänsä aiheellinen - paasaus siis rajusti ylipainoiselta hepulta, jonka lihavuus näyttää vaan lisääntyvän.

Vartaloltaan henkilö edustaa nk. "isätyyppiä", kasvoiltaan pöhöttynyt. 

 

Sitten saarnaa kansalaisille ylipainosta!

Kaunista, tosiaan!

Paraskin!

 

Ihan huippua on myös tämä:

"Haastattelussa Salminen ei oma-aloitteisesti mainitse koronavirusta, joka teki hänestä  koko kansan tunteman".

Sillä lailla!

 

 Tämäkin korkea virkamies yrittää nyt vaieta koko turhan, katastrofaalisen nk. "koronavirus" -hysterian kuoliaaksi.

Kyseessähän oli suomalaisten poiitikkojen ja virkakunnan GIGANTTINEN virhearvio.

Jonka "koronaviruksen" - ja ennen kaikkea oman vastuunsa tuossa fiascossa - pyrkivät nyt aktiivisella hiljaisuudella saamaan unohdetuksi.  

Meitä fiksummat ruåttalaiset olivat oikeassa alusta asti.

 

Vaikka samassa haastattelussa Salminen itse toteaa:

"Koronapandemia vähensi Salmisen mukaan arkiliikuntaa, mikä Salmisen mukaan on omiaan pahentamaan ongelmaa".

 

Höpö-höpö.

Salminenhan oli itse tuolloin mukana korkeana viranhaltijana tuossa absurdissa korona -hysteriassa.

Yhtenä toimenpiteenä - monen muun järjettömän rajoitus- ja kieltotoimen ohella - mm. kuntosalien sulkeminen!

Nyt sitten jeesustelee  jotta "kansan pitäisi liikkua enemmän".  

 

Toisaalta...

Ei Mika Salminen kuitenkaan ollut sairaan korona -hysterian aikana siitä pahimmasta päästä.

Karmeinta osastoa edustivat tietenkin ministeri Krista Kiuru, sekä Sosiaali- ja Terveysministeriön tantat, kansliapäälliikö Kirsi Varhelan johdolla.

 

Mikä Salmista kävi korona -hulluuden aikana  jopa sääliksi, kun kuunteli ja katseli nuita tämän virkamiehen lähes jokailtaisia lausuntoja telkusta. 

Salminen kiemurteli kuin mato koukussa.

Tuohon "nöyrään" tyyliinsä - "nöyryys" ja "tavallisuushan"ovat Suomessa isoja hyveitä, varsinkin tuonkaltaisissa tehtävissä. 

"Korona" -huuhaan esittämisen tyyli ja henkilön kehonkieli kertoivat, ettei arvoisa KruununPalvelijamme itsekään uskonut tuohon soopaan, mitä oli pakotettu viran puolesta höpisemään.


Mutta:

"Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!". 

😅


(Naanalissa 26.3.2024)

ArcticParadise.fi

It's the Matrix!




17.3.2024

Elokuva-arvio: Justine Triet: "Putoamisen anatomia" ( Anatomie d'une chute)

 

Olipa harvinaisen vastenmielinen raina.


Tilanne nyt vain sattuu olemaan sen sorttinen, ettei kämpillä Talskussa enää ole telkkua.

Eestin Elisa ilmoitti - monen väännön jälkeen, tietenkin - etteivät "voi meikäläistä enää palvella" .

Kaikkien näiden vuosien jälkeen.


Tammikuussa telkku yht'äkkiä vaan lakkasi toimimasta.

Sitten kun tuonne Eestin Elluun sai kontaktin - monen mutkan ja vaivan kautta, tietenkin - tuli lopulta vastaus:

Niillä onkin "uusi järjestelmä" ja digiboksi pitäisi uusia.

Kuulemma ilmaiseksi, kuitenkin.

Sitten tietenkin parit - kolmet työläät ja turhat yritykset saada asentajaa paikalle.

Ei aikataulut natsannu sitten millään.

 

Sitten tuli matkoja.

Vihdoin Espanjassa, kun oli aikaa, onnistui saada langanpäähän joku joka jostakin jotakin käsitti.

Ilmeni - taas muutaman edestakaisen soiton ja veivaamisen jne. jälkeen - että homma ei onnistu sitten millään.

Pitäisi "uuden järjestelmän" mukaan olla Eestin ID -kortti, digihärpäke jne.

 

Ehdottivat jopa rötöstelyn tielle alkamista:

Heidän uuteen systeemiinsä olisi kuulemma päässyt mukaan jopa kenen tahansa naapurin eestiläisellä henkilötunnuksella!

Selvää on, ettei kukaan tuollaiseen ala.

 

Eikä Eestin Ellulla edes ollut tarjota enää pelkkää tavallista perus-TV -liittymää.

Kaikkiin oli "leivottu" mukaan nettiosuus.

Myös hintaan.

Mulle aivan turha lisä"palvelu".


Selvä.

Eestin Elisa siis ei - kaikkien näiden vuosien asiakkuuden jälkeen - halua eikä kykene tarjoamaan tämmöiselle älyhärpäkkeettömälle ei -residentille tavallista televisioliittymää!

Liikaa pyydetty..

Asia on harvinaisen selvä.

 

Eikä yhtään onnistuneempi ollut yhteydenotto toiseenkaan operaattoriin, Tele2 -firmaan.

Pelkkää vaikerointia sieltäkin.


Voiko tämä olla totta?

Kyllä se voi.

Samalla mitä tyypillisin esimerkki tästä nykymeiningin hulluudesta.

Tämmöistähän tule vastaan lähes päivittäin.

World gone crazy.


Nyt on kämpässä sitten iltaisin, kun siellä varastolla hommailee, hiljaista.

Pakko päästä välillä ulos.

Ja kun se noin kolmekymppiä säästyy Elisan laskusta nyt sitten kuukausittain, voi muutaman kerran kuussa käydä leffoissa.

Kun ne rahat kerta kaikkiaan eivät Ellulle enää kelpaa.

Eestissä leffapiletit ovat vielä suht' edukkaita. 

 

Pitäisiköhän hommata radio kämpille?

Pitääköhän siihenkin olla joku lupa, rekisteröinti, maksu tms.?

 

Coca-Cola Plazassa tiketin hinta tämän ranskalaisfilmin iltanäytökseen eur. 9,21.

Päivänäytös olisi ollut halvempi.

Sama pätkä pyöri tosin myös nk. "art house" teattereissa Solaris ja Artis.

Liput jotain 6 - 7 euron luokkaa.

Mutta aikataulut eivät tällä kertaa natsanneet nuihin sympaattisiin pikkuteattereihin.  


Helsingin Finnkinossa lippu saman elokuvan iltanäytökseen näyttäisi maksavan haarukassa 14,90 - 17.40.

Huimaavaa!

 

Entä leffa?

Huono,

Kuten oli arvattavissakin - miksi sitä muuten olisi niin paljon kehuttu?


Alussa meni kai jotain melkein puolisen tuntia, ennenkuin katsojalle välähti, että tuo tarinan keskeinen pikkupoika olikin "sokea".

Niin "uskottava" oli tuo roolisuoritus "sokeana".

Silmät pyörivät kaverilla päässä koko loppustoorin ajankin. 


Elokuvassa on kyse parisuhdehelvetin kuvauksesta. 

Ideana on vatvoa, oliko perheen miehen putoaminen alppitalon ikkunasta itsari vai murha?


Niin tai näin.

Vaikka kyse olisikin ollut nk. "itsemurhasta", murha se oli siinäkin tapauksessa. 

Heppu ei vaan kestänyt akkaa, eikä koko ydinperhe -kuviota. 

Ihmekös tuo. 


Ihan kökkö "juoni" leffassa.

Oikeussali -draamoineeen. 

 

Chopinin musaa ja muuta pimputusta ängetty ylipitkää pätkää ryydittämään. 

 

Näyttelijät surkeita. 

Jokaisen repliikkin aavistaa jo ennen kuin ko. näyttelijä on suunsa avannut

Että mitä fraaseja sieltä nyt pomppaa...

 

Montakohan kertaa kaksi- ja puolituntisen aikana tuli kännykästä vilkaistua, kauanko tätä junnausta vielä piisaa?

 

Ja luonnollisesti oikeussali -osuus päättyy vapauttamaan naisen murhasyytteistä.

Miten muuten voisi feministisessä Euroopassa ollakaan? 


Vaikka todisteiden valossa keissi oli selvä:

Akka tyrkkäsi miehensä ikkunasta kuolemaan.

 

Pääosan saksatar Sandra Hüller ulkonäöltään - suomalaistyyppinen.

Tuollaisia kulahtaneita naisia ovat Suomen lähiöpubit täynnänsä. 


Kovasti on suitsutettu tätä rainaa.

Oli jopa ehdolla viiteen eri Oscariin. 


Ohjaaja Justine Trietiä näytettiin Punaisella Matolla.

Ei ollut pukeutunut amerikkalaisittain "näyttävästi", vaan eurooppalaistyyppiseen "chiciin" housupukuun.

Housupukuun, tietty.

Patsasteli kädet taskuissa, lähes ilmeettömänä.


Sitten kun netistä vilkaisee tämän kehnon filmin arvioita...

Liikuttavan yksimieliset kehut!

Nopeasti katsomalla ei löytynyt yhtään ainoata poikkipuolista kannanottoa.

"Paras sitä - paras tätä"...

Blaa blaa blaa. 

 

Ai niin... 

Ainoa - toistettakoon: ainoa! - kiinnostava ykistyiskohta pätkässä oli jossakin vaiheessa esiin tullut murhatun aviomiehen pituus ja paino:

182 cm, 95 kiloa.

Tuota tietoa tuli pohdiskeltua useaan otteeseen, ajankuluksi.

Aina kun takautuma - jaksoissa murhattu heppu ilmestyi kuvaan. 

Niin lähellä omia mittoja!

Mutta tuo tyypi näytti pulskemmalta, ja ennenkaikkea löysemmältä.

En kai mä sentään tuollainen plösö ole?

 

Tämä pituus/paino -pohdistelu oli siis ainoa "älyllinen haaste" tässä aivan turhassa ranskalaispäästössä.

 

Erään suomalaisjúlkkiksen legendaarisin sanoin:

Paska on paskaa Parriisissakin!

 

(skannimine kino)


(Tampere 17.3.2924)

ArcticParadise.fi

Vive la France!


15.3.2024

Candace Owens: Ranskan presidentti Emmanuel Macronin puoliso Brigitte on syntynyt... mieheksi! Entä Michelle Obama?

No niin.

Tämä tästä ny sitte puuttu!


Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kymmeniä vuosia "miestään" vanhempi friikki  -"vaimo" on syntynyt -  mieheksi!

😏


HÄH?

"Rouva" Macron on siis transu - ja koko maailmaa on vedätetty vuosikausia!


Yksi esimerkki pitkästä todisteluketjusta:

Tästä "Brigittestä" (vai mikä oikea nimi sitten onkaan... Jean-Michel Trogneux? ) ei löydy ainoatakaan kuvaa ennen 30 vee!

Paljoin muutakin kummallista tyypissä, sekä kyseisen "pariskunnan" nk. "suhteessa".

Jopa eriskummallista, käsittämätöntä.


Alkaen siitä, miltä tuo otus näyttää. 


YouTube:

Candace Owens Macron


Toisaalta....

Ameriikassakin laajat piirit uskovat Michelle Obaman olevan oikeasti miespuolinen henkilö...

😅


Ei saatana...

No nyt on hapokasta settiä!


Mutta jos "rouvat" Macron ja Obama ovatkin miehiä...

Mikäs siinä.

Menihän se maailmanhistorian suurin vedätys, nk. "Covid/korona -pandemiakin täydestä läpi suurelle Rahvaalle.

Miksei sitten parin naisena -esiintyvän sukupuolikin?


(skannimine suu) 


(IC -juna 187 Klo 22.03 Helsinki - Tampere 15.3.2024)

ArcticParadise.fi

Liberté, égalité, fraternité!





 

14.3.2024

Case Matias Pajula: Suomi vuonna 2024: "Raiskauksen" määritelmä = tytön MORKKIS seuraavana päivänä


HS tänään 14.3.2024

Nyt ollaan Suomenmaassa siis siinä pisteessä, että "uhrin" ja syyttäjän mukaan tytön morkkis seuraavana päivänä toteuttaa sen kuuluisan "raiskauksen määritelmän".

Onneksi - ihme ja kumma - oikeus oli kuitenkin toista mieltä .

Tällä kertaa.

Mutta näitä on ollut, ja näitä tulee, yhä kiihtyvällä tahdilla.

 

Tässä tämänkertaisen huuhaa -"raiskaus" -keissin kohokohta:

"Oikeudessa kuullun todistajan mukaan nainen oli seuraavana päivänä ollut iloisella mielellä ja kertonut todistajalle harrastaneensa seksiä Pajulan kanssa. Naisen vointi oli kuitenkin myöhemmin huonontunut, ja hänelle diagnostisoitiin post -traumaattinen stressireaktio".

 

Niin tai näin, tuolta nuorelta poliitikolta Matias Pajulalta meni maine.

Ja - tottakai - "uhri" eli siis syyllinen aiheettomaan raiskaussyytökseen saa lymyillä anonymiteetin suojissa.

Onhan kysymyksessä Nainen - tuo kullannuppu.

Vieläpä Hänen Ylhäisyytensä, Suomalainen Nainen!

 

Vähän kun Suomi-Tyttö sitä Kallisarvoisintaan suvaitsee raottaa - jurrissa, yleensä - seuraavat giganttiset ongelmat.

 

Yhä syvenevää on ihmetys:

Miten kummassa suomalaiset miehet omaavat tuommoisessa maassa enää minkäänlaista maanpuolustusintoa?

Kun "palaute" toiselta sukupuolelta on tätä luokkaa.  

 

 "If you are the Dealer, I'm out of the Game!". Leonard Cohen

 

Ketäköhän julkkista, liikemiestä, poliitikkoa tai urheilijaa - joka tapauksessa alfa -urosta, joiden ympärillä naiset kärkkäästi pörräävät - lööpit huomenna syyttävät "raiskauksesta"?

 

Sitä odotellessa... 

 

Entä paljonko tämäkin tuulesta temmattu "raiskaus" -keissi tuli yhteiskunnalle maksamaan. Kaikkine poliisi- ja oikeudenkäyntikuluineen.

 

Ratkaisuksi:

Lärvit vaan mediaan nuilta keksittyjen "raiskausten" sepittelijä -tytöiltä!

Lasku perään  kaikista aiheutetuista kuluista!

 

Mutta eihän niin tulee tapahtumaan.

Kyseessähän on Suomi.

 

 

Hyvä, Suomi!

Ja Onnea!

 

 

 (skannimine suu)

 

 

(Tallinn 14.3.2024)

ArctucParadise.fi

Idiot wind...

13.3.2024

Fiskars Groupin yhtiökokous 13.3.2024

 (aihio) 


Eettisyys ja jakamaton ihmisarvo edellä!

Vero2024

 (aihio) 

 

 

"Miten eri tekijät summautuvat tällä hetkellä, sekä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa...". 

Näyttely-arvio: Volker von Bonin - "Katse Helsinkiin"


Kolme kertaa tuli tässä näyttelyssä vierailtua - tällä viimeisellä kerralla opastetulla (ilmaisella) kierroksella. 

Opastuksen piti olla jo helmikuussa mutta oli peruutettu, jonkun lakon takia.

Just joo - sillähän se Suomi nousee: Lakkoilemalla!

Hyvä Suomi! 

 

Kyllähän tuo nimi Volker von Bonin Volker von Bonin on toki (doch!) tuttu jo 60 - ja 70 -lukujen aikakauslehdistä.

Muotia, ruokaa, sisustusjuttuja....

Mutta nyt tuli valotettua herran omaa "vapaata valokuvausta" - kuvat syntyneeet etupäässä Helsingissä kuljeskellessa.

Sinänsä hienoa - niin moni ammattikuvaajahan ei vapaa -aikanaan halua kameraan edes koskea!

 

Kiinnostavat elämänvaiheet Volkerilla.

Lapsuudessa asui diplomaatti -isän työn takia Helsingissä. Deutsche Schule, sitten Sakuihin josta tosi nuorena vapaa-ehtoisena rintamalle Itään.

Aatelispojan vuosien sotavankeus Siperiassa.

Sitten mutkien kautta päätyminen valokuvaajan ammattiin, kohtaaminen Tukholmassa suomen-saksalaisen nuoruudenheilan Giselan kanssa, avioliitto.

Muutto Suomeen loppuelämäksi.

1950 -luvun alun kuvassa Volkerista Olympiakesän kuvauskeikalla saksalaiselle tilaajalle esiintyy pitkä, laiha, komea mies. 

Kulkuvälineineen: Lentokone ja motskari.

Erittäin tyylikkäässä, pitkässä, mustassa nahkatakissa.

Kaulassa kamera - olisiko Leica?


Kuvaa katsoessa tulee väistämättä mieleen:

Siis tämä komea, jopa karismaattinen, terveen oloinen, varovaisesti hymyilevä nuori aatelinen on vasta muutama vuosi sitten vapautunut vuosien sotavankeudesta Siperiassa?

Ei todellakaan uskoisi.

Ei todellakaan käy kuvasta ilmi - ei mitenkään. 


Toisaalta ihan samaa tulee ajatelleeksi, kun näkee kuvia keskitysleireiltä vapautetuista juutalaisista nuorista 40 -luvulla. 

Kauniita, hymyileviä, terveen oloisia nuoria. 

Esimerkiksi laivoissa matkalla Palestiinaan. 

Ei todellakaan uskoisi, että he ovat vasta päässeet keskitysleireiltä.

 

Ehkä jonkinlainen selitys löytyy siitä, että Toisen Maailmansodan kurimuksen jälkeen hengissä selvinneillä - varsinkin nuorilla - oli niin valtaisa helpotuksen tunne ja elämänusko?

 

Mutta takaisin näyttelyyn.

Isoja valtaosin neliönmuotoisia mustavalkoisia suurennoksia.

Juuri neliönmuotoon matsku on alunperin kuvattukin - Volker oli intohimoinen Rolleiflex -mies, Suomeen asetetuaan.

Kyseinen hyväkuntoinen Rollikka komeilee eräässä vitriinissä näytilläkin.

Tuollaisen hintapyyntö viime viikolla Barcelonassa oli muuten 680 euroa...

 

Kuvat ovat hauskoja.

Paljon tuttua, kadonnutta Helsinkiä. 

Tyylilaji on kepeähkö.

Huumoria on mukana.

 

Oma suosikki on kuva iki-ihanasta iki-suosikista, Jutta Ziliacuksesta, uikkareissa auringonottopuuhissa kalliorannalla. 1950 -luku.

Jutta oli ilmeisesti koulutoveri Deutsche Schulesta, ja Benediktin kanssa Giselan ja Volkerin perheystäviä vuosikymmenten ajan.

 

Olisiko niin, että (vaikenemiensa) kovien sotavankikokemusten jälkeen muodista kiinnostunut Volker nimenomaan halusikin - vastapainoksi  - edustaa "kevyttä" linjaa.

Se olisi tavallaan loogista. 


Mutta, mutta...

Tässäkin vuosikymmenien takaisten mustavalkoisten kuvien näyttelyssä herää se sama kysymys, kuin monissa mussakin vastaavissa...

Kun kuvia katsoo, ja mietii miltä samoista aiheista nyt otetut kuvat näyttäisivät nykytekniikalla...

Väreissä.

Miltä nuo samat kuvauspaikat nykyään näyttävät, rakennetun ympäristön muututtua...

Ihmisten vaatteet, autojen mallit...


Tulos:

Eivät juuri miltään.

 

Mustavalkoinen Rollei -formaatti ja "ajan patina" , "nostalgia -lisä" luovat tällekin kuvastolle sen lisä-arvon, jota ilman tämä tuotanto olisi perin vaatimatonta tasoa.

Näppäilytasoa.

 

Kiinnostava detalji von Bornien henkilöhistoriasta tulee oppaan tarinoista esille:

He asuivat elämänsä loppuun asti Lauttasaaressa vuokralla!

Siis taloudelliset saksalaiset!

Suomessa, missä omistusasuminen on "normi".

 

Olisiko tässäkin taustalla vaikuttanut jokin psykologinen syy?

Entisellä sotavangilla, vuosia Siperiassa kärsineellä? 


Hyvä, että tämä opastettu kierros oli jo kolmas visiitti tässä näytelyssä.

Opaskierros on ripeätahtinen.

Aina kun mennään uuteen huoneeseen, opas ottaa "käsittelyyn" kuvan tai pari, ja taas riennetään eteenpäin.

Aikaisemmista käynneistä huolimatta tulee "hyppelehdittyä" oppaan kertomusten aikana sivuun, kuvilta toisille.

Ainoana. 


Muu ryhmä - noin kymmenhenkinen, kaikki myöhäiskeski-ikäisiä naisia, kuinkas muuten - kerääntyvät säännönmukaisesti oppaan ympärille ringiksi.

Vaikka oppaan puheen kuuli aivan selvästi silloinkin, kun omatoimisesti katseli muita kuvia. 

Tulos:

Naisilta jää tietenkin valtaosa näyttelyn kuvista näkemättä!

😅 

 

Mutta tuossahan tulikin pähkinänkuoressa "suomalainen tapakulttuuri":

"Kirjoittamattomat säännöt". 

"Sanattomat sopimukset".


Oordnunkia sen olla pittää!

Lammasmaista orjakansaa.


 

(Ms Viking Xpress Hel - Tal 13.3.2024)

ArcticParadise.fi

Onni suosii valmistautunutta. Valokuvauksessa - ja etenkin siinä.

  

12.3.2024

Loistavaa! Konkursissa oleva Suomi myönsi rokki- mitättömyys Andy McCoylle taiteilijaeläkkeen!

 Upeaa!

 

Maailman tyhjänpäiväisin rokkari Antti Hulkko Pelkosenniemeltä ("Andy McCoy") sai vihdoin taiteilijaeläkkeen!

Aivan fantastista!

Siis tämä totaalinen mitättömyys, jolla ei ole yhtään ainukaistaka hyvää biisiä.

Narkkis- ja juoppotaustaa sitäkin enemmän - ihan roppakaupalla!

 

Montakohan kertaa se anoi kyseistä loppuelämän kestävää säänöllistä rahasuoritusta - lottopottia -  Suomen konkka -valtiolta?


Kerta kaikkiaan!

Nyt on sitten taas rautalankamallista vääntäen osoitettu, kuinka täydellisen rappiolla on nyky -Suomi!

 

Mädännäisyys on totaalista.

 

Mutta hei!

Missä viipyy Nolla -Kojon taiteilijaeläke?

 

Tämäkin "artisti" alkaa olla jo sen ikäinen, että kiire on!


Pankaa ny hemmetissä vauhtia Timo Kojon taiteilijaeläke -asiaan, oi kylddyyri -byrokraatit ja hyvä veli/sisko -kerholaiset siellä jossakin!


Mitään rahoja Härmällä tietenkään ei ole - kuten ei ole ollut vuosiin eikä vuosiin.


Mutta saahan Suomi vielä lainaa ulkomailta.

 

Toistaiseksi. 


(Ms Cindarella Sthlm - H:fors 13.3.2024)

 ArcticParadise.fi

Arvot kohillaan!

 



 

 


 

 

 

7.3.2024

Majoituskokemus: Chic & Basic Tallers, Barcelona - España: Etukäteismaksu "hukassa", rotat metelöivät yöllä..


Olipa karmea keskiöinen saapuminen tähän Barcelonan Chic & Basic Tallers -majapaikkaan! 


Sinänsä matkapäivä oli sujunut hyvin.

Viikonloppu meni Almeriassa eilistä asiakaskäyntiä odotellessa.

Miellyttävissä merkeissä.

Tuttu Grand Hotel Almeria.

Mukava, tilava huone.

Hinta vain jotain kuusikymppiä. Aamiaisineen.

Telkkari huoneessa.

Sattumoisin löytyi jostakin ohjelmasta uusi upea artisti -tuttavuus: 

Isabel Pantoja!

 

Mikä ääni!

Mikä nainen!

Tuollaisia ei enää ole. 


Aamupalalla monenmoista herkkua, ja kokki valmisti munakkaankin annetuista raaka-aineista.

Lasillinen kuivaa cavaa (Freixenettiä) sisältyi brekuun!

Ehkä toinenkin lasillinen olisi sisältynyt - jos olisi kehdannut kysyä.


Sitten - kuten "vanhasta muistista" oli tiedossa - terassin allas -alueella saattoi jopa ottaa aurinkokylpyjä, vaikka oli vasta helmikuu. 

Iltapäivisin aivan meikäläiset kesälukemat, jotain 24 graadia.

Allas kuulemma "suljettu", mutta en antanut sen häiritä.

Virkistävää!


Maanantainen asiakaskäynti Oscarin luona Almeriassa sujui erinomaisen hyvin.

Kävelymatkaa Grand Hotel Almeriasta Av. Pablo Iglesiasille luokkaa 10 minsaa.

Paseo de Almeria -katua pitkin - samaa katua, jota marras-joulukuussa 1975 talsin joka ilta.

Interrail -matkalla. Yksin. Kohta Francon kuoleman jälkeen.


Tunnelma tuolloin oli omituinen.

Hostelli sijaitsi jossakin aivan lähellä tätä nykyistä monivuotista asiakasta.

Asiaa ei siis voi selittää millään muulla kuin - kohtalolla.


Almerian jälkeen matka jatkui  Barcelonaan.

Bussilla.

Rekisteröityminen ALMA -bussifirman asiakkaaksi viime viikolla Malagassa siinä tutussa kebab -paikassa kävi kätevästi. 

Heti alkoi tulemaan alennuksia.

Nytkin meno Almeriasta Barsikseen vain muutaman kympin.

Siisti, melko tyhjä bussi. Kaksi kahvipaussia. Molemmissa paikoissa WiFi pelasi.

Lähtö 09.30, tulo Barceen 23.00.

Ihan miellyttävä reissu.

Sai goisittua. Vähän luettua.

Ajateltua.


Ihmeen paljon vuoria täällä rantakaistaleella, vähän sisämaahan päin. 

Satojen kilometrien matkan.

Viva España!


Perillä sitten alkoivat vaikeudet.

Barcessakin hotellihinnat kivunneet aivan taivaallisiin sfääreihin - ei kiitos.

Muutama hostelli löytyi sentään ydinkeskustasta.

Tämä Chic & Basic Tallers tuli valittua loistavan, keskeisen sijainnin takia.

Plus fotot olivat edustavat - jälkeenpäin tosin tietty valkeni, jotta feikkiä.


Keskiyöllä hostellin ovelta löytyi lappu, jotta sisäänkirjautuminen tapahtuisikin parinsadan metrin päässä, toisessa hotellissa.

Sinne.


Huonevaraus oli tehty Hotels.comin saitilta.

Oma tili, jota käytetty vuosien ajan, ja kymmeniä kertoja.

Varaus maksettu ja varmistettu.

Pankin tiliotteeltakin näkyivät maksut lähteneen jo pari päivää sitten.

Vaikka sinänsä tuo Hotels.comin varausvahvistuksen pitäisi riittää sinälläänkin.


Vastaanoton heppu "ei löytänyt" maksua.

Kauheaa säätöä keskellä yötä, piiiitkän bussissa körötellyn matkapäivän jälkeen.

Siinä piti vääntää oikein tosissaan.

Mikään ei auttanut.


Ei auttanut läppäriltä näytetty Hotels.comin varausvahvistus.

Ei auttanut läppäriltä näytetty pankin tiliote.

Ei auttanut kun pyysi tyyppiä soittamaan pomolleen.

Ei auttanut mikään.

Selkkausta kesti melkein tunnin.

Piti lopuksi alkaa "keskustelemaan" isoilla kirjaimilla.


Kyse oli kiristyksestä.

Jos halusi ylipäätään nukkumaan sinä yönä, oli pakko maksaa toiseen kertaan jo maksettu ensimmäinen yö kolmesta.

Kuten tavallista, nuo tyypit - kaikissa maissa - "tarjoavat" ratkaisuksi että "jos nyt tehtäisiinkin väärin, niin sen voi sitten korjata".

Ehkä voikin - mutta hirveällä vaivalla ja ajanhaaskauksella!

Tälläkin hetkellä on "seisomassa" kaksi rahojen palautusvaatimusta viime touko-kesäkuun vientireissulta.

Kun ei ole vaan jaksanut/ehtinyt/viitsinyt alkaa siihen rumbaan.

Toinen vakuutusyhtiön, ja toinen Deutsche Bahnin kanssa, 

Ei jaksa!


Ai niin...

Netissä majoituspaikka mainosti "ilmaista aamiaista".

Kysyttäessä, tarjoiltiinko se tuossa samassa naapurihotellissa, missä respakin sijaitsi, tuli vastaus:

Kyse 24/7 itsepalvelu -brekusta!

Jaaha.

Pitihän se arvata!

Sen tietää sitten, mitä se tarkoittaa!


Niin, maksettava oli, toiseen kertaan, jos nukkumaan mieli.

Tuossa vaiheessa oltiin jo pitkälti seuraavan vuorokauden puolella, pikkutunneilla.

Rähäkän seurauksena tietysti huonot fiilikset ja kehnosti goisittu yö.


Eikä asiaa ollenkaan auttanut, että huoneen oven avatessa paljastui karu totuus:

Tilavasta, valkeasta, "ilmavasta" nettikuvasta poiketen huone oli lähinnä - koppi!


Suihku/veski, sänky, telkku kaikki ängetty minimaaliseen tilaan.

Nettikuvan "valoisa" ikkuna antoi jonnekin pihakuiluun.

Muchos grazias!


Aamulla sitten tilanteen "selvittelyyn".

Kaikkein suurimpia viime aikoina koettuja yllätyksiä:

Hotels.comista vastattiin!

Helsinkiläisestä numerosta. Suomenkielisesti. Vieläpä tajukas tyttö!

Aivan käsittämättömältä tuntui saada tuollainen vastaus.


Yleensähän tämmöisissä tapauksissa numero tuppaa olemaan jonnekin Huitsin Nevadaan.

Jossa ei edes vastata.

Aivan turhaa ajanhukkaa koko jonotus jne.

Jos sattuvatkin vastaamaan, seuraa karmea selvittelyrumba.

Skannaa sitä, liitetiedosta tätä jne.

Käsittelyajat viikkoja tai kuukausia.


Mutta kun Hotels.comin virkailijan kanssa kävimme yhdessä keissin läpi kaikkine kiemuroineen, tilausnumeroineen, pankkisiirron viitteineen jne., ilmoitti neitonen selvästi jotta pieleen meni.

Tämä oli osavoitto.


Sovimme, että aamiaisen jälkeen menen itse vielä sinne naapurihotellin respaan "selvittämään" tilannetta.


Aamupala...

Täytyy kyllä myöntää, että oli positiivinen ylläri.

Jääkaappi täynnä juustoa ja kalkkuna -leikkelettä.

Maitoa ja muroja.

Hilloa.

Toimiva kahvimasiina.

Paahtoleipää, toimiva paahdin.

Jotain muffinseja sekä keksejä.

Omenia.


Ei ollenkaan huono.


Aamiaisen jälkeen respaan siis setvimään tilannetta.

Vuorossa oli yöllistä torveloa vähän fiksumpi heppu. 

Hän oli juuri lukemassa netistä Suomen Hotels.comilta saamaansa meiliä.

Jossa ykskantaan todettiin, että yöllinen välikohtaus oli aiheeton.

Siis että varaus todellakin oli jo maksettu etukäteen. 


Tilanne ei kuitenkaan suinkaan vielä ollut ohi.

Jäljellä oli tietenkin kysymys rahojen palauttamisesta. 

Joka - kuten edellä todettu - pahimmillaan näissä tapauksissa olisi todella tuskallinen, pitkä-aikainen prosessi. 


BINGO!

Tapahtui ihme!


Yöllinen turha tuplamaksu ei ollut vielä kerinnyt lähteä tililtä Eestin LHV Pankasta.

Se löytyi vielä kohdasta "broneeringut" eli varaukset!


Kun tämä respan vähän fiksumpi heppu näki faktan läppäriltä, ymmärsi tilanteen!

Kun kerroin, että jos hän heti - siis HETI - peruuttaisi maksun, laukeaisi tilanne ja välttyisin suuremmalta prosessilta.. 

USKOI!

Teki tuon pienen toimenpitteen!

Simbsalabim!

Yöllisen turhan tuplamaksun "varaus" katosi!

Pelastus!


Mutta minkälaisen revohkan ja minkälaisen aivan turhan, ylimääräisen työpanoksen jälkeen?


Jotain se olisi halunnut vielä alkaa selittelemään, näyttämään jostakin tietsikalta miten suoritus ei muka ollut heillä näkynyt... Jnpp.

Ainahan nuo söhlääjät selittelee.

Selityksiä piisaa!

En tietenkään enää sekuntiakaan aikaa halunnut tähän turhaan värkkäämiseen uhrata.

En minä tätä varten tullut Barcelonaan!

Häivyin. 

Olin vapaa.

Vihdoinkin.


Koville otti, tämä ylimääräinen, aivan turha säätäminen.


Aika lähteä tutustumaan Barcelonaan - melkein puolen vuosisadan tauon jälkeen. 

La Rambla -katuhan on tuttu Michelangelo Antonionin "Ammatti:Reportteri"-leffasta.

Kadun varrelta löytyy kauppahalli Mercat de la Boqueria. 


Nyt kun Helsingin Vanha kauppahalli on remontin jälkeen ja johdosta tuhottu, kuten Hakaniemen ja Oulunkin kauppahallit...

Tekee mieli poiketa täällä ja tsekata josko jotakin hyvää perinteistä meininkiä olisi sentään Barsiksessa vielä jäljellä.


Ei kestä kauaakaan, kun löytyy värikäs kuvauskohde.

Tuosta saisi postikortin aikaiseksi!


Mutta ensin pitää vähän juonia.

Jutella mukavia kyseisen myyntipisteen naisten kanssa.

Ostaa jotakin pientä (pähkinöitä) "silmän lumeeksi"...


Ruuhka käytävillä on kova. 

Nyt pitää ripeästi saada kamerajalusta pystyyn, ja tilanne "hollille"...

Ei kestä montaakaan sekuntia jalustan pystyyn saamisesta, kun jo vartija säntää paikalle:

"No tripod!".


Aha, siinä meni todennäköisesti kunnon kuvat.

Jalusta olisi kai melkein välttämätön, jos syväterävyyden meinaa aikaansaada...


Siirryn kahden metrin päähän vapaalle tuolille istahtamaan ja laittamaan jalustaa kasaan...

Menee noin 15 sekkaa, niin taas uusi heppu rynnii viittilöimään:

Pitäisi ostaa jotakin!


Aha, noustaan pois. Ei kiitos. 

Selväksi on jo käynytkin, että täällä Barcen kauppahallissa vallitsevat nk. "turistihinnat", eli erittäin korkeat.


Mutta ei auta.

Ilman jalustaa sitten vielä yritys saada tuo hahmoteltu kuva aikaiseksi. 

Ensin pienet kontaktit äsken tutuiksi tulleitten naismyyjien kanssa - no problemo!

Yhden ruudun kerkii valottaa, yrittäen pitää käden vakaana - ja jo säntää naismyyjien ilmeisesti pomo, vanhempi nainen, hätistelemään poies.


Selvä!


Barcelonan kauppahalli on siis totaalisesti turistien rahastamiseen keskittyvä bisnes -kuvio.

Ei meikäläistä kaivata täällä.

Vastakohta taannoiseen Madeiran Funchalin niinikään värikkääseen kauppahalliin ei voisi olla rajumpi.

Siellä sai rauhassa käveleskellä ja touhuta. 


Kauppahallista irti päästyä löytyy seuraava kiinnostava kohde ihan muutaman sadan metrin päästä.

Perinteinen vanhan hyvän ajan fotokauppa!

Sijaitsee jopa samalla kadulla kuin hostelli: 

Material Fotographic BOADA, C/dels Tallers 17, 08001 Barcelona.

Persoonallinen Vanhan Liiton kauppias.

Monenmoista kuvaukseen liittyvää tarviketta ja sälää sekä kameroita pöydät ja hyllyt kattoon asti täynnä.

Heppu ilmeisesti tekee pieniä korjauksia paikan päällä.

Myynnissä ovat hyväkuntoisen oloinen Canon F 1 New hintaan 420,-, ja Rolleiflex 3,5 hintaan 630,-.

Rahapula estää hankinnat.


Mukaan tarttuu kuitenkin rulla Kodak Ektachrome satasta hintaan 35 euroa.

Se on jopa luokkaa kympin enemmän kuin Suomessa ja Virossa viimeksi piti maksaa.

Eikä tuosta Espanjan -hinnasta voi edes alvia vähentää.


Filmin hinta on moninkertaistunut alkuajoistani.

No, osin se toki kompensoituu kuvaamisen vähenemisellä.


Fotoliike -käynnin jälkeen onkin aika käväistä kämpillä.

Netillä.

Sekä välipalalla!


"Kostoksi" Chic & Basic Tallers -hostellin aiheuttamasta jätti -selkkauksesta...

 Barcelonan -päivien (2,5 vrk) aikana tulee käytettyä "24/7 Breakfast Roomin" tarjontaa hyväksi monta kertaa päivässä.

Ruokakaupassa tai ravintolassa tai edes kahvilassa ei tule asioitua kertaakaan.

Siitäs saitte!

Tosin alkaa jo tuntua, että juusto/kalkkunaleike -paahtoleipiä pursuu jo korvista ulos.


Yksi asiakaskäynti.

Uusasiakashankintaa.

Aika näyttää, johtaako tämä johonkin.


Nokosten jälkeen vielä kävelylle Barsiksen iltaan.

Hieno, leveä bulevardi tuo Placa de Catalunyalta nouseva Passeig de Gràzia - Barcelonan hienoin ostoskatu.

Siellä sijaitsee pari Antoni Gaudin suunnittelemaa taloa - ne pitää nähdä.

Onhan ne vaikuttavia rakennuksia. Ei käy kieltäminen.

Ja mikä ekslusiivinen shoppailukatu tuo Paseo Gràzia onkaan!

Kaikki maailman luxusmerkit edustettuina.

Huh - huh - ihmiset jonottavat sisään nuiden portinvartija -ylhäisyyksien armosta!


Muistelin, että oman salkun pikkusiivusta "Seligsonin Global 25 Brandsiä" löytyisi nuita maailman -brändejä.

Toden totta.

Louis Vuitton, Gucci, Balenciaga, Saint Laurent... - hyvänen aika sentään!

Minähän kävelenkin tätä avenueta näiden luxusmerkkien omistajan ominaisuudessa!

Kiva tietää!


Tuossa kulmassa sijaitsee vielä jalokiviliike Tiffanyn myymälä.

Se tosin on tippunut tuosta Seligson 25 Brändsin "indeksistä".

Tiffanys kiinnostaa erityisesti "Breakfast at Tiffanys" -kirjan ja leffan takia:


1960 -luvun alun Nykki...

Iki-ihana Audrey Hepburn...

Henry Mancinin soundtract, featuring klassikko "Moon River"...


Vartija mulkoilee sisältä epäluuloisesti, kun tutkin ikkunoita.

Korut ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta tyylittömiä.


x


Levoton yö.

Herätys pikkutunneilla eläimelliseen kirkunaan jostakin suihkukopin seinän takaa, putkistosta tai ilmanvaihtohormista tms...

Joko rotat taistelevat keskenään, tai kissa niiden kimpussa.


Tämäkin vielä!


x


Aamulla hyvät ja edulliset bussiyhteydet lentokentälle Plaza de Catalunyalta.

Vain noin vartin kävelymatkan päässä hostellilta.


Jos tuosta Chic & Basic Tallers  -hostellista jotain hyvää yrittää löytää...

- Hinta (täkäläiseen tasoon nähden)

- Sijainti

- Tuo 24/7 self-service -brekuhuone.


Eipä kuitenkaan olisi voinut kuvitellakaan...

Että Hotels.com -sivuston kautta varattuun majoitukseen sisäänkirjautuessa voisi joutua niin mielitautiseen maksurähäkkään...


(Barcelona, España 8.3.2024)

ArcticParadise.fi

How can I resist the Guiding Light - the Light that gives me the Power to keep up the Fight? - Prince