Scandic Park Hotel Helsinki: Suomen Marsalkka Mannerheimin häpäisy!

Voi Herran tähden sentään!

 

Täällä entisessä Inter-Continentalissa, nykyisessä Scandic Parkissa on edelleenkin nuo aivan hirvittävät kokolattiamatot käytävillä.

Oksennuksen vihreät.

 

Joka kerroksessa toistuu sama teema:

Oksennuksen sekaan on "leivottu" Suomen kansallissankarin nimi, yhä uudestaan ja uudestaan:

 

Mannerheim...

Mannerheim...

Mannerheim...

Unelmia...

Carl Gustaf...

Mannerheim...

Minnen...

Mannerheim...päällä!

 

Marskin nimi toistuu noin puolen metrin välein.

Jne. jne. jne...

 

Mitä pirua tulla on oikein haluttu sanua?

Käsittämättömäksi jää. 

Moinen sonta.

Arvoitukseksi.

 

Siis tuhannet ja tuhannet hotelliasukkaat kävelevät käytännössä oksennusta muistuttavan mattokuvioinnin sekä värityksen päällä - Carl Gustaf Emil Mannerheimin päällä!

Mihin tuolla "taiteella" oikein on pyritty?

 

 No, olipa "pyrkimys" - mikä sitä on edes ollut - mikä tahansa...

Kysymyksessä on Marskin häpäisy.

 

Scandicille on tapahtunut täydellinen moka.

Ovat antaneet hotellin sisustus -urakan jollekin totaalisen väärälle henkilölle.

 

Kuten itse huoneenkin sisustuksesta heti huomaa...

Sohvatyynyjen Frida Kahlo -tyylinen naishahmo...

Seinätapetit.

"Seinätaulut"... 

"Hopeiset" verhot...

Tuo tummanvihreä-sininen "divaani", jolla ruskeat tyynyt...

Voiko näin mautonta edes olla?

Hillitöntä!

 

Kaikki väärin!

 

Ellei tavoitteena sitten ole ollutkin juuri täydellinen kitschi.

 

Siinä kyllä totisesti on onnistuttu!

😏 

(skannimine Helsingi punanen) 

 

 

(Scandic Park Hotel Helsinki, 15.8.2024)

ArcticParadise.fi

"Most men on this planet have sold every ounce of freedom they had, including their choice of the time they wake up in the morning." - Tate

 

VR ja Interrail -kortti: Sekoilu polkupyörän kuljettamisen kanssa totaalista!

 (kesken)

Olipas kovaa värkkäämistä polkupyöräpaikkojen oston suhteen Valtionrautateillä kesällä 2024!

Kun varsinaisena matkalippuna oli Interrai -kortti sai se "järjestelmän" sekaisin - vieläpä useaan otteeseen.

Big Time!

No niin.

Euroopan -rundilta Härmään ja kämpille Tallinnaan palatessa kesäkuun 6.s., A.D. 2024 oli tilanne se, että ekan luokan Interrail kortissa oli vielä noin kaksi kuukautta "peliaikaa"jäljellä.

Kuten oli tarkoituskin.

Hintaero sen kymmeniä kertoja aikaisemmin - vuosikymmenien varrella - käytetyn kuukauden kortin ja tämän kolmen kuukauden kortin välillä vain jotain 300 egeä.

Kun osoite (Väestörekisterin mukaan, sekä todellisuudessakin) sijaitsee Tallinnassa, tarkoittaa tämä sitä, että Interrail -kortia voi käyttää myös Härmässä.

Laillista.

Jos osoite sensijaan sijaitsisi Suomessa, ei tämä olisi mahdollista.

Laskin niin,etä tästä kuviosta kertyisi säästyä - kuten sittenliopuklta ketyikin,.Satasia.

Kesällähän kotimaan junaliput ovat kalliita.

Mutta se polkupyöräpaikka.

Sehän pitää hommata erikseen. 

Heti ensimmäiselläkerralla, silloin kesäkiuin alussa,oli tuloksena ihan täydelline katastrofi, mitä Valtionrautateiden "palveluihin" tulee.

Täydellinen - siis sataprossanen farssi. 

Sotto siis heidän "palvelunumeroonsa".

Takavuosina näitä fillaripaikkoja tuli sieltähomattua useunkin. 

Tilanne meni juntturaan välittömästi.

Kuultuaan asian, aloitti nuori "säpäkkä" naisvirkailija giganttisen sekoilun.

Kuultuaan, ettävarsinaisen amatkalippuna oli (netistä suoraan Hollannin -pääkonttorista ostettu) Interrail -kortti, meinasi:

"Sun pitää palautta se kortti sinne Hollantiin,mistä olet sen ostanutkin.

Sitten sun pitää ostaa uusi matkalippu täältä Suomesta, ja liittää polkupyöräpaikka siihen!".

Olin että HÄH?

Täytyy myöntää, etä monenlaista söhellystä tässä vuosikymmenien varrella on tullu kuultua, Interrail -kotrin käytöstäkin, mutta tämän neitosen "logiikka" ylitti kyllä kaiken aikaisemman!

Kun tytölle yritti jotakin asiasta mainita, oli vastauksena:

"Kuule, sä et nyt oikein käsitä tätä".

Mie:

"Kuule, se olet kyllä sinä, joka et käsitä!".

End of (maksullinen) puhelu.

 

No, menin sitten Tampereelle, kuten oli suunnitelmissakin - paikallisjunalla.

Pyörämaksu nolla (0,-) euroa.

 

Tampereella:

Siellähän on Suomen toinen vielä jäljellä oleva lipputoimisto (kuinka kauan?).

Sieltä sdaisi nuita polkupyörälippuja ostettua!

 

Pari ensimmäistä kertaa sujuikin ihan ok.

Esitin asiani, maksoin ja poistuin.

Vaikeaa?

 

Kyllä!

Nimittäin kolmannella kerralla oli rouvilla toinen ääni kellossa.

Nuo kaksi siellä pitkään istunutta - iis nimenomaan istunutta - rouvaa olivat "ajateleet" asiaa. 

Heti luukulle saapuessani alkoi toinen rouvista, toisen kuunnellessa korvat höröääl, selittämään että "viime kerralla oli tapahtunut jokin erehdys".

Kas!

Arvon rouvatolivat siis "ajatllet" asiaa. 

Jaksoiojn kuunnell anoin 20 sekuttia rouvan sepustusta, että "olisi pitänyt sitä" tai "olisi pitänyt tätä".

Huomasin heti tilanteen toivottomuuden.

Voi vain kuvitella, mitä kummallista, käänteistä "logiikkaa" käyttäen nuo naiset olivat "keskinäisissäkeskusteluissaa" vatvomnut asian umpisolmuun.

Niinpä totesin:

"Huomaan ettei tästä tule mitään!".

Käännyin kannoillani ja jatkoin suoraan helsingin IC -junaan.

Fillaripaikka ostettu etukäteen nuilta samoilta rouvilta.  

Sinne jäivät mietisekelemään asiaa. 

Parin tunnin kuklutta menin Helsingin lipputoimistoon, ja ostin kaikki nuo viisi (5) polkupyöäpaikkaa. 

Tällä kerralla ei ollut mitään ongelmia. 

 

Asiontia helsingin lipputoimistossapiti kuitenkin elokuun alkuun saakka jatkaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

x

Epilogi: Syksyllä.

"Syksyllä kaikki on toisin".

No niin.

Kesä meni, ja Interrail -kortin voimassaolo loppui. Elokuun toisella viikolla.

Hyvin sujui  itse tuon kortin kanssa.

Oli ylellistä reissata ekassa luokassa pari kuukautta Suomessa.

Sieltä sai sitä kahviakin...

Mutta jos oli kauheaa tahkoamista kesällä fillarin mukaan saaminen nuille junamatkoille Interrail -korttia käytettäessä, ei kuvio syksylläkään helpottunut.

Siis normi -pileteillä matkustaessa.

Sinänsä kyllä polkupyörän saa vaivattomasti liitettyä junalippuun, VR:n nettipalvelusta ostettaessa.

Mutta, mutta.

Mutta.

Sitten kun tuleekin kyseeseen jo ostetun matkalipun matkustuspäivän vaihto...

Vaikeaksi menee.

Kuten Suomessa käytännössä AINA, kun tulee kyseeseen jokin ihan normikuviosta "poikkeava" juttu.

Järjestelmä sekoaa!

Ensimmäinen tapaus:

Elokuussa tuli keissi, jolloin jo valmiiksi ostetun junalipun (polkupyöräpaikkoineen) päivämäärää tosiaan piti muuttaa.

Matkaosuus sama.

Kellonajatkin samat.

Taktikoin Helsingin rautatieaseman lipputoimistossa niin, että pääsin sen järkeväksi tiedetyn ainoan miesvirkailijan luokse.

Käytännössä tapahtuu niin, että ottaa useamman jonotusnumeron, ja antaa vuorojen mennä ohi siihen saakka että pääse haluamalleen virkailijalle.

Asiallinen heppu alkoi värkkäämisen.

Pian hän kuitenkin ilmoitti, ettei ko. osuudelle "ole polkupyöräpaikkoja vapaana".

Olin että HÄH?

Kyseiselle matkapäivälle oli osuus Orivesi - Jyväskylä - Ähtäri.

Maanantai -päivä, ei voi olla ruuhkaa.

No, "tilanne oli päällä", joten ilmoitin että OK.

Jätetään sitten fillaripaikka pois.

Poistuin lipputoimistosta siis muuten OK lippu taskussa, mutta ilman polkupyöräpaikkaa.

Ei muuta kuin heti nettiin tutkimaan asiaa.

Aivan oikein arvasin:

Ainoastaan osuus Orivesi - Jyväskylä on IC -juna.

Eli siihen tarvii varata sen pyöräpaikan.

Osuus Jyväskylä - Ähtäri on paikallisjuna.

Sinne ei edes tarvita mitään pyöräpaikkaa.

No niin.

Siis takaisin lipputoimistoon (ei samana päivänä), ja liittämään se pyöräpaikka tuohon Orivesi - Jyväskylä -osuuteen.

Ei mitään ongelmaa.

Lähtöön oli niin paljon aikaa, että hintakin oli sama.

Paitsi vitosen pyörämaksu piti pulittaa.

Ajan ja vaivan tuhlausta kylläkin, tietty.

VR:n pyörälippuohjelma on siis rakennettu niin, ettei järjestelmä osaa antaa pyöräpaikkaa tällaisissa lipunvaihto -tapauksissa, jos jatkoyhteys onkin paikallisjunalla!

Ja vaikka tuo Helsingin VR:n asiointipisteen ainoa miesvirkailija asiallinen kaveri onkin, hänen ammattitaitonsa ja tietämyksensä ei ensimmäisellä käynnillä riittänyt. 

Eli asiakkaan pitää tietää ja osata enemmän kuin lipputoimiston virkailijat!

Toinen tapaus:

Pikkuisen "haastavampi" keissi.

Siis Valtionrautateille.

Jälleen kyse valmiiksi ostetun junamatkan päivämäärän siirrosta. 

Mutta nyt tulikin kyseeseen myös päivämäärien hinnoittelu -erosta johtuva hinnankorotus.

Samalla virkailija veloitti myös sen yhden juna -osuuden hinnoittelu -erosta johtuvan hintalisän.

Huomasin että virkailija oli em. hinnannousun lisäksi veloittamassa myös yhdelle juna -osuudelle polkupyöräpaikan.

Huomautin, että jo viimeksi tuo meni pieleen.

Jo viimeksi samanlaisessa vaihto -keississä hän peri pyörämaksun toiseen kertaan.

Kuten todettu, kyse asiallisesta kaverista.

Kuultuaan pointin kaivoi taskustaan jonkinlaisen Valtionrautateitten oman kortin, ja mitätöi maksupäätteellä tuon ylimääräisen pyörämaksun.

Lausuen samalla hövelistä jotakin tyyliin:

"Jos mä oon viimeksi jotakin mokannut, niin korjataan se tässä omaan piikkiin!".

Jaaha.

Häneltä jäi tietty täysin huomioimatta, että kun hän nyt mitätöi tämänkertaisen ylimääräisen pyörämaksun - se edellinen turha tuplamaksu pyörästähän jäi voimaan!

En kuitenkaan halunnut kärjistää tilannetta entisestään, ja annoin olla.

Tulin kuitenkin todenneeksi, että vaikeaksi on mennyt tämä fillarin kuskaaminen junassa.

Että onneksi täällä Helsingissä sentään vielä on tämmöinen live -asiakaspalvelupiste.

Hirvittää ajatellakaan, miten touhu onnistuisi netissä (ei mitenkään).

Tähän virkailija:

"Joo, olisin itsekin netissä heittänyt pyyhkeen kehään!".

Olipas siinä rehellinen Valtionrautateitten virkailija!

Kolmas tapaus:

Piti Ähtärin Eläinpuist-Zoon pysäkiltä päästä Stadiin.

Tiistai 24.9.24

Edellisenä iltana muuten tuli tieto, että surullisenkuuluisa, miljoonia maksamaan tullut Panda -hömpötys loppuu ny sit...

Ei ollu kahdesta Kiinasta roudatusta epelistä saattamaan kriisikunta, Ähtäri -käpykylän konkka -taloutta kukoistukseen...

Toisin kuin oli suunniteltu.

Kun ähtäriläiset höppänät sydäntalvella seitsemän vuotta sitten hurmiossa tanssivat pandojen saapumisen kunniaksi letkajenkkaa tuppukylänsä "pääkadulla"...

Kovassa pakkasessa.

😏

Valtionrautateiden saitilta kun nyt ostaa lippua yritti ostaa, tarjottiin reittiä Jyväskylän kautta.

Eläinpuisto - Jyväskylä kiskobussilla..

Jyväskylässä yli tunnin odotus, ja vaihto IC-junaan.

Perillä Stadissa 16.54.

Hinta oli niin kova, että tuli tutkittua vaihtoehtoja.

Aivan oikein!

Eikun menee sillä samalla 10.30 kiskobussilla vain Haapamäelle asyi.

Siellä noin kolmen tunnin odotus.

Jatkaa siten paikkarilla Tampereelle.

Tampereella noin tunnin vaihto-aika.

R -junalla Stadiin.

Tuloaika kello 18,49.

Lopputulos:

Oikein mukavaa "omaa aikaa" se kolmisen tuntia Haapamäellä.

Omalaatuinen, rautatiehistoriallinen paikkakunta.

Höyryveturipuiston "Ukko.Pekka" -ravintolassa hyvää laatu-aikaa nauttia mainiosta kotiruokalounaasta - työeläkekortilla vain kympin kustannus!

Paistettua lohta, paistettuja perunoita.

Lakkatuutinkin sai jälkkäriksi kahvin kanssa.

Haapamäen kirjastossa hyvät tietokoneet, sekä printtimediaa luettavaksi.

Tampereen -pysähdyksen aikana voi käväistä tutun Cumulus Koskipuiston aulassa kahvilla ja  WiFillä.

Sinne tulee Hesari ja Kauppalehtikin - toisin kuin Haapamäen kirjastoon.

Tulo Stadiin siis vain parisen tuntia myöhemmin kuin Jyväskylän kautta kiertäessä olisi ollut.

Entä kulut?

Luokkaa puolta halvempi reitti kuin tuo Valtionrautateiden saitin suosittelema Jyväskylän -kierros.

Jyväskylä - Stadi -osuushan on kallis IC -juna, ja siinä vieläpä pakollinen lisämaksu fillarista.

Kiskobusseissa filo seuraa mukana ilmaiseksi.

Ankaraa säätämistä - kaikki tarvii ite selvittää!

(kesken)

(Paimentupa, Koli 9.8.2024)

ArcticParadise.fi

I survived.

My memories are an undefatigable source of elation.

I can't wipe the smile off my face.- Tate

Virtain Eläkkeensaajat ry:lle eivät kelpaa jäsenet. Ainakaan kaikki.

 

Tulo Virrat -käpykylään perjantaina -iltana 14.6.24.

Suunnilleen ensimmäiseksi sattuu silmään eilinen "Suomenselän Sanomat".

Kas näin.

Pääkirjoitussivulla raporttia kaupunginvaltuuston kokouksesta: 

KAUPUNGILLA PUOLEN MILJOONAN SOPEUTUSTAVOITE VUOTEEN 2027

- "Haasteena on asukasluvun laskeminen Virroilla".

- Valtuutettu X:ää suretti eniten syntyvien lasten vähäinen määrä. (Tosiaan näin kirjoitettu: "Eniten syntyvien lasten..."😏) 

- "Tänä vuonna on syntynyt kuusi lasta. Jos sama tahti jatkuu, se merkitsee että tänä vuonna Virroille (väkiluku 6275) syntyy noin 20 lasta". 

- Valtuutettu Y totesi, että lihavat vuodet ovat ohi.

- Valtuutettu Z totesi: "Kymmenen vuoden aikana Virroilta on kadonnut tuhat asukasta, viimeisen seitsemän vuoden aikana noin 450 ihmistä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kaikkeen toimintaamme"..

- Z jatkoi: ""Ei ole syntynyt yrityksiä, jotka toisivat työpaikkoja.

Jne. jne. 

Siis aivan tätä tuttua tarinaa, joka toistuu sadoilla vastaavilla Suomen paikkakunnilla.

Tuppukylästä toiseen.

Vertailun vuoksi:

Virtain väkiluku 1980: 9621

Valitettavasti Wikipedia kertoo Virtojen väkiluvun vain tuohon vuoteen 1960 asti.

Todennäköisesti se oli 1950 -luvulla vieläkin suurempi.

Karmeaa katsottavaa tuokin Virtain "pääkatu", Virtaintie. 

Ennen niin vilkas.

Nyt jonkinlainen irvikuva aikaisempien vuosikymmenien pöhinästään.

Kohta ollaan jo tilanteessa, jossa "ei haavan lehtikään enää värähdä".

Pari kirppistä, kebab -paikka, pubi, K -kauppa... 

Ylä-Pirkanmaan Osuuspankin konttori on auki ma ja to 10.00 - 12.30. Hienoa että edes joskus!

Lukuisia myytyjä tai myynnissä olevia, tyhjiä liikehuoneistoja...

Voi surkeuksien surkeus!

Mutta kaikesta tästä Virtojen kuolinkamppailusta huolimatta ilo aina käydä Virroilla.

Vuodesta toiseen.

Vuosikymmenestä toiseen.

Kaikkina vuodenaikoina.

Tuskin juuri kukaan yksityinen henkilö Virroilla näin usein käykään. On käynyt.

Ihan vapaa-ehtoisesti.

Omia aikojaan.

Omilla kustannuksillaan.

Aina muutaman matkailu -euron paikkakunnalle jättäen.

Ruokakauppoihin.

Majoitusliikkeeseen.

Kahvista.

Kitusen Kievarin lounaista...

Sattuu nimittäin olemaan niin, että ensimmäiset muistikuvat tältä maalliselta vaellukselta ovat juuri - Virroilta!

Nuo pari - kolme ikimuistoista kesää 50 -luvun lopussa...

Kun olimme kesälapsina Rantasen talossa, Alamyllyllä.

Kun omia kesämökkejä - joita perheellä sittemmin riitti - ei vielä ollut.

Ne olivat hienoja kesiä tuossa Alamyllyn pihapiirissä!

Harrastuksena mulla oli - naulaaminen!

Mirja toi 100 - 200 gramman pusseissa nauloja Jäähdyspohjan kaupasta (joka on kadonnut jo vuosikymmeniä sitten).

Mikä nautinto olikaan niitä naputella Alamyllyn "luiskaan" (joka on vaihdettu kertaan, ellei useampaankin sen jälkeen, vuosikymmenien varrella).

Ei kuitenkaan tullut pojasta rakennusmestaria...

"I am always drawn back to places where I have lived, the houses and their neighborhoods". - Truman Capote: "Breakfast at Tiffany's"

Niin.

Sitten tulikin oltua poissa Virroilta muutamia vuosikymmeniä...

Fast forward 1960 -luvun alusta 1990 - luvun loppuun.

 

Kas kummaa - minulla on "henkilökohtaisia asioita" Jyväskylässä, taisi olla jotain 1,5 vuoden ajan. Oho!

Yhtenä kesänä päätän järjestää "ohjelmaa", eli viikonlopun Virroilla.

Vielä siihen aikaan sinne pääsi Jyväskylästä bussillakin,

Kyseinen viikonloppu oli täydellinen katastrofi - sekä totaalinen menestys.

Itse olin aivan täpinöissäni, nk. "liekeissä" tästä mahdollisuudesta palata ihanien lapsuuden kesien Virroille.

Siis elämän ensimmäisten muistikuvien syntysijoille.

Neiti sensijaan oli stressaantunut ja pahantuulinen.

Tietenkin - alle 30 -vuotiaalla tuo kuuluisa "biologinen kello" tikittää - ja meikäläisen kanssa hengailu oli - ja on - tietenkin ajanhukkaa. 

Siitä näkökulmasta. 

 

Kävimme fillarilla "keskustasta" Alamyllyllä - minulle käsittämätön ihme päästä sinne - tytöllä kova kiire päästä pois.

Palatessa Torisevan kautta "keskustaan" pysähdyimme Kahvimajalla.

Tutustuin kahvilan emäntään, Jaana Kallioon.

Juttelimme mukavia - sillä seurauksella että Pitkäsen korttiteline on siitä alkaen ollut siinä tiskin päällä joka kesä, ja on tälläkin hetkellä.

Seuralainen keskittyi mököttämiseen.

Jonkinlaista "eloa" kyseiseen Suomi-Neitoon tuli vasta kun seuraavana päivänä kesähotelli Domuksessa tuli laskun maksamisen hetki.

Nosti jupakan jostakin kymmenen rosentin opiskelija-alennuksesta, jota hänelle ei oltu myöntää...

Voi Herran tähden sentään!

Mutta sen jälkeen on sitten Virroilla taas tullut vierailtua joka kesä.

Useimpina vuosina pari - kolme kertaa vuodessa muutoinkin. Eri vuodenaikoina.

Hienoja reissuja, etupäässä.

Löytyi uusia asiakkaita - joista osa jo poistunutkin kuvioista.

Mm. Palmroth-Centerin alasajon johdosta, ja Virtojen hiljentymisen vuoksi, ylipäätään.

Paljon liikuntaa, aina fillari mukana.

Paljon uintia.

Jonkun verran vapaa-aikaakin, erikoista sinänsä.

Kesäisin on tullut aina vähintäin kerran käytyä Alamyllyllä, Rantasen talon pihapiirissä.

Uimassakin siinä samassa Torisevalta Jäähdyspohjaan laskevassa purossa.

Se sama pikkuinen sauna törröttää vieläkin puron töyräällä.

Lukitsemattomana.

 

Mulla on kuva tuosta saunan rappusilta 50 -luvun lopusta.

Jotain siinä touhuan,

Samoin talon vierestä, pusikoiden seassa vieläkin pystyssä olevasta leikkimökistä.

Mirjan sylissä siinä istuskelen

Pariin otteeseen - ensimmäisen kerran jo joskus vuosituhannen alussa - on Rantasen Leenakin ollut paikalla.

Hän muisti minut. Hyvin. Sen makkaranpaistoreissun Eurankarille kerran Juhannuksena...

Aikoinaan meitä kesä -asukkaitakin vastaanottanut Rantasen talo toimii nyt kesämökkinä.

Silloin 2000 -luvun alussa kerran sain sovittua, että myöhemmin samana kesänä tuli mahdollisuus yöpyä tyhjän Rantasen talon yläkerrassa.

Samassa vintissä, jossa jo 50 -luvulla asustimme ne kesät.

Oli väkevä tunnelma!

Aamulla istua siinä samoilla rappusilla, ja palautua yli puolen vuosisadan taakse.

À la recherche du temps perdu...

Tästä purosta tuli sitten vuosituhannen alussa synnytettyä (kahlatessa, uimahousuissa) tämmöinen kuvakin:

(skannimine tuuleveski)

Myykin postikorttina aika hyvin. Läpi maan. Korppoosta Kainuuseen.

Nyttemmin tämmöistä kuvaa ei kyseisestä paikasta voisi enää aikaansaada.

Kasvusto on levinnyt puron varsille, ja kävelysilta on uusittu vähemmän nätiksi...

Lakarin leirintä (myöh. "Lakarinharjun camping") toimitti yöpymispaikan virkaa melkein neljännesvuosisadan ajan.

Ennen väistämätöntä konkurssiaan parisen vuotta sitten.

Oli kummallinen paikka, salaperäisine omistussuhteineen.

Ei niistä päässyt perille.

Mutta mukavat, erittäin edulliset, vaatimattomat lautamökit.

Lukuisia, lukuisia kesäöitä tuli niissä vietettyä, varsinkin numero nelosessa.

Yöradio päällä.

Aamulla matkaa Kangasjärven rannalle, uimaan, ehkä 20 metriä...

Ne olivat hyviä vuosia.

Oli todella omituinen yritys tuo Lakari, ei tosiaan voinut järjellä selittää.

Moni muukaan.

Jos jotakin ko. yrityksen taustasta yritti kysellä, törmäsi vaikenemisen muuriin.

Mutta kiinni on!

Ja pysynee!

Vuodet vierivät, Virrat hiljeni hiljenemistään.

Satojen muiden vastaavien suomalaisten paikkakuntien tavoin.

Nythän on tilanne se, että Virtaintiekin on muuttunut irvikuvaksi entisestään.

Liiketiloja siis tyhjillään.

Pari - kolme kirpparia.

Joku pubi vielä sinnittelee.

Kebab -mesta. Grilli.

Veikon kone, K -kauppa.

Siinä se suunnilleen on.

Mutta yllätys oli suuri, kun eräänä päivänä muutama vuosi sitten välähti että Hei!

Tässähän ollaan jo lakisääteisellä työeläkkeellä!

Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?

Juolahtipa mieleen, että voisi olla ideaa liittyä johonkin eläkeläisyhdistykseen.

Tiedossa oli, että sitä kautta saisi jotakin etuja, esimerkiksi majoituksesta.

Mutta mihin eläkeläisyhdistykseen liittyä?

Tämmöisen, jolla ei ole osoitetta Suomessa?

No tietenkin Virtain Eläkkeensaajat ry:n - kuten jo todettu, tämän maallisen taipaleen ensimmäiset muistikuvathan ovat juuri Virroilta!

Jäsenmaksu ei ollut kuin 15 euroa vuodessa.

Liittymisen jälkeen tuli Eläkkeensaajien Keskusliitosta kirjekuorellinen etukuponkeja Helsinki - Tukholma -risteilylle.

Toppen!

Tosin niitäkin piti pyytää tuolta EKL:stä

Paikallisyhdistys Virtain Eläkkeensaajat ry. nimittäin oli "unohtanut" kertoa Keskusliitolle uudesta jäsenestään..

Keskusliittoa virtolaisten laiminlyönti hävetti, ja juuri siksi niin monta etukuponkia lähettivätkin.

Periaatteessa niitä olisi alunperin pitänyt tulla yksi tai kaksi.

Mutta kun ei tullut ainoatakaan.

Siis Virtojen eläkkeensaajat ry:ltä, eli paikallisyhdistykseltä.

Miten enteellistä tapaus myöhemmille kokemuksille Virtain Eläkkeensaajat ry:n kanssa olikin!

😏

 Alkoi nimittäin varsinainen värkkääminen kyseisen yhdistyksen - tai pikemminkin porukan "rahastonhoitaja" Tuovi Satamon  kanssa.

Aiheena - jäsenmaksun maksu.

Siitä ei meinannut tulla yhtikäs mittään - eikä lopuksi tullutkaan.

Vuosien sekoilu jäsenmaksun kanssa.

Mahdottomaksi meni, loppuviimein.

Tallella olevan jäsenkortin mukaan kahtena ensimmäisenä vuonna - 2020 ja 2021 - olen maksanut jäsenmaksun käteisellä Virroilla.

Esimerkiksi yhtenä vuonna kyseinen porukka järjesti vallan mainion päiväretken Seitsemisen kansallispuistoon.

Yhdistyksen puheenjohtaja oli retkelle lähtiessä paikalla Rajaniemen lomakeskuksessa. 

Maksu tapahtui siis in cash, ja nainen (nimi unohtunut) vieläpä kuittasi rahasuorituksen saaduksi jäsenkorttiin.

Seuraavina kahtena vuonna tämä ei enää onnistunut.

En ollut tilaisuudessa tuolloin retkien ajankohtana, touko - kesäkuun vaihteessa, Virroilla käydä.

Osin tämä johtui liikenneyhteyksien alinomaisesta huononemisesta tuonne Virrat -pussinperälle.

Vuosina 2022 ja 2023 tapahtui maksu siis pankin kautta - tosin kovan väännön jälkeen.

Vastapuolena tuo em. rouva Tuovi Satamo.

Jäsenmaksun maksu -kuvio vaikeutui vaikenemistaan.

Vuonna 2023 oli tilanne jo sellainen, että pankkisiirtolomake Tallinnan -kämpälle oli postitettu vaillinaisin postimerkein.

Ihme, että se ylipäätään tuli - sitten joskus kun vihdoin tuli.

Kovasti piti asiasta Satamon kanssa vääntää.

Henkilölle piti rautalangasta selvittää:

Kun vastaanottajan postiosoite sijaitsee ulkomailla - kuten mulla Tallinnassa - eivät kotimaiset postimerkit tietenkään riitä.

Vaikeaa?

Kyllä.

Vaikeaa Tuovi Satamolle - jopa ylivoimaisen vaikeaa.

Sama peli nimittäin jatkui tämän vuoden keväällä.

Jopa entisestäänkin kärjistyneemmässä muodossa.

Helmikuussa 2024 tuli "postia" Virtain eläkkeensaajat ry:ltä.

Tosin kirjeen lähettäjä selvisi vasta sitä avates...

Anteeksi - eihän kirjettä tarvinnut eikä voinutkaan edes "avata".

Kirjettä ei koskaan oltu suljettukaan!

Auki repsottavan kirjekuoren sisältä löytyi - ihme kyllä! - Virtain Eläkkeensaajat ry:n 50 -vuotisesite.

Jostakin kummallisesta syystä se saapui perille, vaikka samassa sulkemattomassa kirjeessä ollut pankkisiirtolomake sitävastoin oli kadonnut matkalla.

Tippunut jossakin vaiheessa kirjekuoresta pois.

Mikäs sen luonnollisempaa.

Vielä:

Kirjekuoreen oli lätkäisty - siis lätkäisemällä lätkäisty - postimerkkejä oikein urakalla.

Isolla kädellä!

Yhteensä kolme (3) värikästä, nättiä Suomi-postimerkkiä.

Yhteisarvoltaan eur. 3,70.

Siis aivan liikaa.

Jaahas.

Satamon Tuovi on näköjään viimevuoisen puheluni johdosta sentään yrittänyt oikeaa taksaa jäsenpostitukseensa.

Taidot eivät vaan riittäneet. 

Puhumattakaan siitä, että olisi sulkenut kirjekuoren.

Sehän olisikin ollut aivan liikaa vaadittu, tässä tapauksessa.

Soitto Satamolle.

Heti alkoi Arvoisa Rouva ärhentelemään.

Kuten oli arvattavissakin.

Närkästyneen "rahastonhoitaja" -rouvan mielestä "tämä oli jo toinen kerta kun annan hänelle muistutusta".

Totta! Ja hyvästä syystä!

Kun sama holtiton meno Virtain Eläkkeensaajat ry:ssä vaan jatkuu, ja jopa pahenee.

Seuraavaksi Satamo suvaitsee tiuskia, jotta "Maksa se vaan pankkiin".

Hänen Ylhäisyytensä!

Eli hän ei enää edes yrittänyt toimittaa jäsenmaksulomaketta.

Mahdoton tehtävähän se oli Tuovi Satamolle ollutkin.

Ilmoitin ettei tuo käy.

Hänen ehdottamansa systeemi ei käy. 

Haluan jäsenmaksulomakkeen, jonka saatuani maksan jäsenmaksun.

Kuten oli arvattavissakin, mitään jäsenmaksulomaketta Virtain Eläkkeensaajat ry:ltä ei sitten koskaan tullut.

Näin loppui jäsenyyteni Virtain Eläkkeensaajat ry:ssä.

Käytännössä sain potkut, kun rohkenin kysyä heidän "lähettämänsä" jäsenmaksulomakkeen perään.

Sitten tuli rähäkän jälkeen vähän selailtua samassa avonaisessa, väärin postimaksutetussa kirjeessä kuin ihmeen kaupalla perille tullutta muuta materiaalia:

JÄSENTIEDOTE VIRTAIN ELÄKKEENSAAJAT RY. 50 VUOTTA

"Yhdessä ja talkoissa".

 Lehtinen alkaa vastenmielisen näköisen, turpean papin sepustuksella, jonka skippaamme. 

Ei tota kestä.

Sitten kaupunginjohtajan tervehdys. 

Blaa blaa blaa...

"Toimivat peruspalvelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta" -tyyppistä lässytystä. 

Pari väliotsikkoa:

"Virtain kaupunki on viime vuodet panostanut suunnitelmallisesti Virtain veto-, pito- ja elinvoiman lisäämiseen, muun muassa elinvoimapaketilla".

"Meillä on vahva usko tulevaisuuteen. Pienillä paikkakunnilla on elämää ja meidän pitää kertoa sitä myös muille!". (kirjoitusvirhe tekstissä)

Siis täyttä sontaa. Ei tuotakaan propagandaa voinut enempää lukea. 

Sitten kuvia jäsenistöstä ja yhdistyksen "aktiviteeteista": Joku bussiretki, makkaranpaistoa Heraskosken laavulla. 

Yhdessä kuvassa istutaan totisina kirkossa.

Kovin on raihnaisen näköistä porukkaa. 

 

Rajaniemen Lomakeskus Virroilla...

Oma, surullinen tapauksensa. 

Melko iso kiinteistö.

Omistajatahona ilmeisesti Eläkkeensaajien Keskusliitto.

Lappu pantiin luukulle.

"Ei kannattanut". 

Eläkkeensaaja -lehdessä oli jo alkuvuonna 24 päätoimittaja, Eläkkeensaajien Keskusliiton puhheenjohtaja Simo Paassillan erittäin etova kirjoitus "Jäähyväiset Rajaniemen lomakeskukselle".

Tosin kirjoituksessa oli joku hyväkin kohta:

"Rajaniemen lomakeskus on tehnyt enemmän tai vähemmän tappiota jo vuosien ajan".

"Narun pää tuli vetävän käteen ja yhtiön oma pääoma ja kassavarat kävivät vähiin". 

"Käyttöaste oli monta vuotta matalalla ja meni vuosi vuodelta vain huonompaan suuntaan".

 "Omat jäsenet eivät enää olleet sitoutuneita Rajaniemeen". 

Juurikin näin. 

 

Kuitenkin Paassilta lopettaa kirjoituksensa parhaaseen - tai siis pahimpaan - demarityyliin:

"On aihetta todeta painokkaasti, että syy toiminnan kuihtumiseen ei ole Rajaniemen henkilökunta. Henkilökunta on ollut erinomaisen sitoutunut lomakeskuksen toimintaan ja tehnyt kaikkensa asiakkaiden viihtyvyyden hyväksi. Suurkiitos heille!".  

Höpö-höpö.

 

Mitä siellä Rajaniemessä tuli muutaman kerran pistäydyttyä, niin aivan silmiinpistävää oli henkilökunnan korkea ikärakenne sekä yleinen väsähtäneisyys,. 

Rajaniemessä hiippaili tätejä, jotka eppäilemättä olivat olleet "talossa" vuosikymmeniä - asenne ja ote sitten sen mukaisia. 

x

 

Tänään tänne Virroille ja Hotelli Tarjanteeseen tullessa tuli napattua tuosta hotellin aulasta Virtain palveluopas 2024.

Surkuhupaisaa luettavaa, tämäkin.

Tahatonta komiikkaa - omalla karulla tavallaan. 

 

Kas tällaista propagandaa suoltaa kaupunginjohtaja Henna Virtanen, Virrat -nimisen uppoavan laivan Arvoisa Rouva Kapteeni.

Viran puolesta:

Elinvoimaa yhteistyöllä

"Virtain kaupunki on viime vuodet panostanut suunnitelmallisesti Virtain veto-, pito ja elinvoiman lisäämiseen, muun muassa elinvoimapakettina. Tämä jatkuu edelleen ja vielä kehittyy...".

"Toimivat peruspalvelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta...".

"Uudenlaisia avauksia on tehty...".

 "Yhteisöllisyyttä on pyritty lisäämään entisestään...".

"Valtuusto hyväksyi elinvoimalupauksen...".

"Toimiva vuoropuhelu...".

"Yrittäjämyönteisen ilmapiirin edistäminen...".

"Yrittäjyyteen kannustaminen...". 

"Hyvä yhteistyö...".

"Kunnan elinvoiman kehittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä....".

"Meistä jokainen voi vaikuttaa...".

 

Voi miten herttaista!

Miten tuota höttöä sitten voisi kommentoida?

Ei oikein muuten, paitsi:

Blaa blaa blaa blaa!

 

x

Menetinkö jotakin kun - käytännössä - tulin  erotetuksi Virtain eläkkeensaajat ry:stä?

En.

Samat edut - mm. pieni alennus Turun LaivaHostel Borean yöpymismaksusta - ja paljon, paljon muuta saa nimittäin nyttemmin hankitulla nerokkaalla Museokortilla.

Nuo Eläkkeensaajien Keskusliiton liittymisen yhteydessä lähettämät etukupongit Tukholman -risteilylle poikivat aivan mielettömän "tuoton".

Jollakin nuista risteilyistä, kun Stokiksessa kerrankin oli runsaasti aikaa, tuli nimittäin löydettyä uusi ja todella merkittävä asiakas.

Virtain eläkkeensaajat ry:lle maksetut 15 euron jäsenmaksut muutaman vuoden ajan poikivat satumaisen "tuoton":

Tuhansia, tuhansia prosentteja.

Kiitos!

Ja koittakaa nyt kuitenkin pärjäillä siellä tyhjenevässä, alati kuihtuvassa Virrat -tuppukylässänne.

Neuvostoliitossa tuollaisia syrjäkyliä muuten kutsuttiin nimityksellä "perspektiivitön kylä"...

😏

(Virrat 14.6.2024)

ArcticParadise.fi

Vastuullisuus, eettisyys, tasa-arvo, ihmisoikeudet!

Hei Suomi-Tytöt! Ketäköhän julkkista, miljunääriä, poliitikkoa, urheilijaa tms. Alfa-Urosta tänään syytettäisiin "raiskauksesta", ahdistelusta tms?

 (kesken) 

 

Jaahas.

Nyt näkyy siten olevan Mikko Leppilammen vuoro... 

Tällä kertaa. 

 

Ei viikkoa ilman yhtä tai useampaa "raiskauksesta" tai "seksuaalisesta ahdistelusta" tms. syytettyä Suomi-Poikaa.

Huomiota herättävän usein kysymys on nimenomaan  nk."Alfa-Uroksista".

Siis nimenomaan nuista, joiden ympärillä tytöt ja neitokaiset suorastaan pörräävät.

Joista he kilpailevat.

 

Minkäpä he biologialle mahtavat.

Ovathan julkisuus, maine, "saavutukset" - rahasta puhumattakaan - niin tavattoman kiinnostavaa ja puoleensa vetävää, naisten mielestä.

 

Miehen ulkonäkö on sivuseikka

Korkeintaa jonkinlainen "bonus", jos sitä sattuu olemaan.  

 

"Mitä rumempi rokkari, sitä kauniimpi sussu!"..

😏 

Siten kun neitojen odotukset eivät kohtaakaan...

Jonkinsorttinen pettymys...

Se saatanan sika raiskas mut!

 

Todisteet?

 

Useimmiten kyseessä "sana sanaa vastaan" -tilanteet. 

"He says / She says".

Ei haittaa. 

Todisteiden puuttuessa oikeus keskityy "osapuolten kertomuksiin".

Jos "uhrin" tarina on oikeuden mielestä "uskottava"...

Se riittää.  

Niin ja säännönmukaista on, että "uhrin" henkilöllisyys salataan.

Helppo sieltä puskista sitten ampua. 

"Tekijät" sensijaan vedetään armotta julkisuuden pyöritykseen.

Juorulehtien ja "keskustelu"palstojen mässäiltäviksi. 

Siinä menevät urat, perheet, maineet, varallisuudet viemäristä alas.

 

Kukahan seuraavaksi ristiinnaulitaan?

Tuskin montaa päivää tarvitsee odottaa.  

Mikko Leppilammen ura taisi joka tapauksessa olla nyt tässä.

Suomen pienissä kuvioissa poikkeuksellisen menestynyt näyttelijä - juontaja.

Ollut erittäin hyvätuloinenkin.

Eikä kuitenkaan mikään turha heppu.

Klaarasi yhdessä Jaana Pelkosen kanssa Euroviisujen juonnon silloin Suomessa 2007 mallikkaasti.

Roolisuoritus J-P Siilin puukkojunkkarit -leffassa "Härmä" onnistui sekin hyvin.

Nyt haluttiin Mikko Leppilampi tuhota.

Kuka seuraavaksi?

 

Se on helppoa.

Kas kun uroksilla on tämä biologis-fyysinen hinku päästä hässimään.

Maksoi mitä maksoi.

(Lähes) hinnalla millä hyvänsä. 

Nuista lähtökohdista on sitten "kauniimman ja viisamman sukupuolen" kiva päästä manipuloimaan - lainsäädännön ja oikeuslaitoksen suosiollisella myötävaikutuksella. 

Kas tällaista settiä saamme tiedotusvälineistä lukea nykyään - jos ei päivittäin -  niin 1 - 3 kertaa viikossa kuitenski:

- julkisuuden henkilö X tuomittiin raiskauksista 

- rikos oli tapahtunut ulkomailla viisi vuotta sitten 

. tuomittu ja asianomistaja ("uhri") olivat erään illan aikana nauttineet alkoholia ja huumeita 

- saman illan aikana olivat yhteisymmärryksessä samassa sängyssä maatessaan tehneet toisilleen "seksuaalisia tekoja" (Siis mitä? Runkkasko ne?).

- nainen nukahti ja heräsi X:n toimintaan 

- X oli raottanut naisen pakaroita ja "tidustellut suostumusta anaaliyhdyntään"." Uhri" ei virkkonut mittään.

- X jatkoi toimintaansa ja aloitti persepanon pitämällä naista lanteista kiinni

- "Uhri" kiskaisi itsenä lopulta irti ja tinttasi X:ää

- Seuraavana aamuna X oli vielä ollut naisen kanssa suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä pitäen naista lanteista kiinni

- "Uhri" oli ilmoittanut X:lle: "Tämä ei ole hyvä idea!".

- X jatkoi nussimista kunnes "uhri" toisti sanomansa 

- Hovioikeuden mukaan asianomistajan kertomus oli uskottava

- Uskottavuutta lisäsi se, että nainen oli lähettänyt viestejä ystävilleen 

- Hovioikeus tuomitsi X:n yhdestä emätinyhdynnästä ja yhdestä anaaliyhdynnästä

- Tietenkin X tuomittiin jätti"korvauksiin". Mm. "kärsimyksestä, kivusta, terapiakuluista ja ansionmenetyksistä". - Tottahan toki!

- Ai niin. Nyky -suomalainen"raiskaus"tuomio ei olisi nyky-suomalainen "raiskaus"tuomio, ellei tähänkin keissiin sisätyisi seuraavaa:

- "Hovioikeus hylkäsi yhden emätinraiskauksen, koska näyttöä ei löytynyt".

- Mitä ihmeen "näyttöä"?  Juurihan saimme tietää, että mitään "näyttöä" ei ole - on vain tytön tarinointi.

- Mutta aha! Hässiminen olikin tälle Suomi-Neidolle välillä ookoo, sitten taas välillä ei. Just joo...

- "Uhri" oli oikeuden selosteen mukaan "tiedottomassa humalassa". Kuitenkin neidin stooria pidettiin "uskottavana". Selvä!

 

"Rikollisen" versio:

- Mitään sukupuoliyhteytä ei tapahtunut. Nainen tarinoinut valheellisesti pettymyksen tai kostonhalun vuoksi. 

Siis mitään todisteita, todistajia, näyttöä ei ollut.

Selvää on, että tämmöisissä tapauksissa pitää oikeusvaltiossa jättää tuomitsematta.

Paitsi että ei.

Nyky -Suomessa tuomitaan. 

Ensin mediassa, sitten oikeudessa, ja sitten vielä mediassa.

Oikeusturvaa ei ole.

Miehelle, siis. 

Tuomio hepulle:

Kaksi vuotta ja neljä kuukautta ehdotonta vankeutta.

 

HÄH?

 

Missä tuossa oli "raiskaus"? "Rikos"?

 

Mutta nou hätä!

Vaikka näitä tämmöisiä jo nyt tulee ihan solkenaan, "jatkuvalla syötöllä", on tämä vasta alkua.

Kiitos uuden "raiskaus"lainsäädännön.

 

Edelleen ja yhä enemmin ihmetyttää:

Miten ihmeessä Suomi-Pojilla voi enää ja jatkossa vielä vähemmän olla minkäänlaista maanpuolustustahtoa?

 

"If you are the Dealer, I'm out of the Game...". (Leonard Cohen)

 

 

Mikä ratkaisuksi tähän ongelmaan?

Itse asiassa, tietyllä tavalla, osaratkaisu on jo löytynytkin!

Sukupuolet eläkööt erillään, omissa kuplissaan.

Nussiminen seis.

Kuten on jo pitkälti tapahtunutkin.

Vastaansanomattomana todisteena syntyvyyden romahdusmainen lasku. 

Väkiluvun lasku - ellei nuita maahantunkeutujia  olisi. 

Sieltä löyty vielä siittämismishalua ja -kykyä.

Erilaisista syistä.

Mm. siksi, että monilapsinen maahantunkeutuja -yksinhuolta -nainen saa nettoarvoaltaan ministeritason tuet ja korvaukset.  

Viite: KHT -tilintarkastaja Pauli Vahteran laskelmat. 

 

Jo nyt on selvää, että avioliiton solmiminen on suomalaiselle miehelle nyky -tilanteessa sulaa hulluutta.

Taloudellinen, seksuaalinen sekä henkinen itsemurha.

Moderni kuolemantuomio miehille.

Koskee - kiitos lainsäädännön - jopa "avo -systeemiä." 

Siinäkin on sama idea:

Miten mahdollistaa naisten, nuiden kullannuppujen, pääsy kukkarollesi.

Miten pakottaa mies maksamaan seksistä - ei kymppejä vaan omaisuuksia.

 

Heidän Ylhäisyyksilleen.

 

Ilmankos yhä harvempi giftikseen enää halajaakaan - ja ilmankos yhä useampi sieltä pyristelee ulos.

Maksoi mitä maksoi - ja kyllähän se maksaakin!

Homma mennee siihen, että jos joku nyt vielä jonkinlaiseen "intiimiin kanssakäymiseen" naissukupuolen kanssa hinkuaisi... Rohkenisi.

Kirjallinen sopimus yhteisymmärryksestä.

Mielellään kahden todistajan allekirjoittamana.

Aktin videointi, todisteeksi mahdollisten (todennäköisten) oikeusprosessien varalta.

Realistista?

😏

 

Toisaalta: 

Kun ei Suomi-Poika nykyään  Suomi-Tytölle kelpaa...

Löytyyhän hätiin taas nuita maahantunkeutujia!

Nuita "pakulaisia", "turvapaikanhakijoita" (lue: asevelvollisuusikäisiä, asekuntoisia huijareita).

Ikänsä siellä jossakin Lähi-Idässä armotomassa puuttessa eläneitä kovakankisia jannuja.  

Täyttämään sen lampaiksi, korvakoru -vetelyksiksi manipuloitujen "suomalaisurhojen" jättämää tyhjiötä.

Luonnossa tyhjiöt täyttyvät.

No.

Jokainen joka on käynyt suomalaisessa vanhainkodissa tietää:

Hoitolaitokset täynnä raihnaisia vanhoja naisia, joiden suurin katumuksen aihe on:

 

Elämätön elämä

 

 Bing- ja Google -haut:

 Matkamiehen mietteitä Kuka on huora

Matkamiehen mietteitä Aku Hirviniemi

Matkamiehen mietteitä Teemu Tanner

Matkamiehen mietteitä Matias Pajula

 

(Keszthely, Unkari 22.5.2024)

ArcticParadise.fi

It's all about the Matrix!

 

Suomalaisbyrokraatit ovat maailmanmestari -kiemurtelijoita / Pitääkö henkilötunnus antaa?

HS 11.5.24

"Henkiötunnusta ei aina kannata kertoa".

Okei.

Jutussa, jossa haastatellaan apulaistietosuojavaltuutettu Heljä-Tuulia Pihlamaata (nainen tietysti, hehän ovat nuo kontrollihommat Suomessa omineet) on tietyiltä osin pointtiakin:

 

Joo.

Henkilötunnuksen kysyminen on perusteltua, jos asiakas ostaa esim tuotteen tai palvelun laskutettavaksi. Koskee myös hotelliöitä, jotka maksetaan lähdettäessä.

Entä jos hotelliyö on etukäteen maksettu?

Tämä ei jutusta selviä.

(No,  tietenkin ne vetoaa minibariin. Sitävartenhan pitää "varuiksi" antaa luottokorttitiedot. Ikäänkuin tekisi mieli hörppiä nuita tolkuttoman kalliita minibarin sisältöjä... No, okei, kerran 80 -luvulla tuli sekin erehdys tehtyä).

 

Ja joo.

Asiakkaan "yksilöinnin" puolesta henkilötunnuksen kysyminen on perusteltua, esim., terveydenhoitopalveluissa.

Selvä juttu.

Mutta sitten:

"Missä tilanteessa sitten ei tarvitse eikä kannatakaan kysyä henkilötunnusta?".

Heljä-Tuulia Pihlajamaa:

"Siihen ei ole olemassa mitään yksitselitteistä vastausta".

 

Aha.

Ja tämä Pihlajamaa on siis tietosuojavaltuutettu.

 

Nythän on juttu niin, että tuo henkilötunnuksen tivaaminen on Suomessa mennyt ihan veriin, niinkuin kaikki muutkin vastaavat hallinnolliset säätelyt.

Pihlajamaa:

"On tullut vastaan tilanteita, joissa henkilötunnusta on kysytty, koska palveluntarjoajan järjestelmä vaatii sitä.Se ei kuitenkaan ole yksistään asiallinen peruste pyytää henkilötunnusta".

 

Jaaha.

Voi olla, ettei olekaan.

Mutta kun sulla on "tilanne päällä", ja "palveluntarjoajan järjestelmä vaatii henkilötunnusta", mitä tapahtuu?

Vastaus:

Sun on pakko antaa se, jos haluat päästä etiäppäin!

 

Eli:

Kuten niin usein Härmässä, juttu menee näin:

Lainsäädäntö ja säännökset sanovat yhtä.

Mutta kuitenkin...

 

Jos...

Mikäli...

Sillä edellytyksellä...

Olettaen...

Pääsääntöisesti...

Ellei...

Toisaalta...

 

Niin sítten asia lieneekin toisin.

 

Kai...

Ehkä... 

Vaikea sanua, kun ei kerran apulaistietosuojavaltuutettukaan  (meniköhän oikein) osaa.

 

Hyvä, Suomi!

 

 (Keszthely, Magyar 19.5.2924)

ArcticParadise.fi

We are marching to the end of times of humanity as we know it.

You need to wake up now. - Andrew Tate 

Saisimmeko vihdoinkin tottuuven musiikkineuvos Ilkka "Danny" Lipsasen ja hänen avustajaneitonsa Helmi Loukasmäen suhteesta?

Musiikkineuvos (iskelmä -liikemies) llkka "Danny" LIpsanen, 80 vee, ja hänen parikymppinen avustajaneitonsa Helmi Loukasmäki...

Siis onks ne sillee vai ei?

Tekeeks ne sitä?

Ei perkele!

Onhan meitä - Suomen Kansaa - jo tarpeeksi kauan kiusattu tällä epätietoisuudella.

Viimeksi: Ilta-Sanomat 30.4.2024

Faktat tiskiin!

Nytkin tuli tässä Helmi Loukasmäen viimeisimmässä ulostulossa tietoa ihan tipoittain:

"Loukasmäki kertoo, että he auttavat toinen toisiaan, vaikka avustamisessa ei ole enää kyse työsuhteesta.

Loukasmäki kertoo, ettei saa palkkaa Dannyn avustamisesta arjessa, vaan ainoastaan erillisistä työtehtävistä. Näihin kuuluvat esimerkiksi Dannyn keikat, joilla hän esiintyy.

Loukasmäki auttaa Dannya tavallisissa arjen askareissa, kuten ruuanlaitossa.".

HÄH?

Ota nyt tuosta selvää.

Siis onks ne sillee vai ei?

Vaikeaksi menee:

IS:

"Ystävyyttä, yhteistyötä, avunantoa. Lopulta on kysyttävä suoraan:

Oletko parisuhteessa Dannyn kanssa?

Loukasmäki vastaa kohteliaasti:

- No sitä en halua kommentoida. Se on meidän oma asiamme. Mutta meillä on hyvä ihmissuhde, hän sanoo.

- Haluan pitää ihmissuhde -asiani yksityisenä tietonani. 

Tsiisus!

Tätä "ihmissuhdetta" on kolme - neljä vuotta esitelty Suomen Kansalle lehdistön palstoilla.

Me, Suomen Kansa, palamme halusta saada vihdoinkin selvä, yksiselitteinen vastaus tähän polttavaan. kysymykseen:

Hässiiks toi Helmi Dannyn kaa vai ei?

 

Mitä nuihin Helmin "avustaviin kotihommiin" tulee, on neito kertonut julkisuudessa niihin sisältyvän olennaisesti Ison Deen leikearkiston järjestäminen.

Hyvä.

Paras totutella puuhaan - sanomalehdistä löytyy jatkossa, Dannyn jälkeen, leikeltävää ihan omista asioistakin. 

Helmiä tullaan tiiviisti seuraamaan Suomen Kansan taholta.

"Artisti" (todellakin, henkilöllä on "tavoitteena" viihde-ala) Helmi Loukasmäki jatkaa:

"Toiveissa on päästä matkustelemaan ja näkemään maailmaa".

'

No mutta hei!

Tuo toivehan on jo toteutunutkin!

Vastahan pariskunta oleskeli ylellisesti viikkokausia Thaikuissa viime talvena.

Saimme - Me, Suomen Kansa - toki reissusta useita kuvareportaaseja nauttia. 

Hyvin tuntuu nuorella tytöllä menevän, taloudellisestikin.

Tuollaiset reissut ovat kalliita.

Erittäin kalliita.

Varsinkin jos/kun verotettavat tulot ovat lähes olemattomat, kuten Helmi Loukasmäellä.

Viimeksi kun tieto lehdistössä julkaistiin, summa taisi olla jotain puolitoista tuhatta - vuodessa.

No, haitanneeko tuo, jos on Dannyn kaltainen rahamies maksajana.

P4P!

Joka mainittu iskelmä -liikemies muuten nauttii elinikäistä valtion taiteilija -eläkettä.

😏

Raha tuntuu olevan valtiolla jaossa!

Mutta siihen asti kunnes asiat selvenevät - ja lopulta ne aina kaikki selvenevät - voimme nautiskella "artisti" Helmi Loukasmäen tuotannosta:

YouTube: Helmi Loukasmäki: Moi moi vaan!

 

Alunperin Taiskan kipale jostakin muinaisuudesta.

Biisin nimi keroo kaiken oleellisen "sisällöstä".

Absurdia settiä.

Kilpailee jopa Matti Nykäsen ja Sedu Koskisen (alias "Zedu di Luca") nk. "laulujen" kanssa.

Nuilla eväilläkö tuo Helmi Loukasmäki meinaa uraa rakentaa?

Ai niin...

Dannyllähän on lapsia.

Mitäköhän he tuumaavat tilanteesta?

Joka saattaa toki seurata heitä vaikkapa pesänselvittelyyn saakka, kukapa tietää?

Hei lehdistö!

Saiskos musiikkineuvoksemme lapsien haastatteluja kehiin, kiitos!

Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Danny

Matkamiehen mietteitä Helmi Loukasmäki

(Junassa Katowice - Budapest 18.5.2024)

ArcticParadise.fi

Be the Light God meant you to be! - Andrew Tate

Mikä perkele siinäkin on että nuo ALKOn naiset väkisin tuputtavat "palveluaan"? Ainakin Rovaniemellä.

 

Rovaniemi tänään aamulla.

IC -stoge Hyvinkäälle lähtee vasta 13:02, joten ehtii käydä ALKOssa hakemassa sen vakituotteen.

Jos Härmässä (luokkaa ehkä 4 -5 kertaa vuodessa) pakosta joutuu Alkossa käymään...

Tuloksena aina morkkis - voiko jotakin nuin kreisiä olla olemassakaan?

Mutta onneksi aniharvoin  tähän täytyy ryhtyä - Tallinnan Rimi -lähikauppa ja laivat saavat huolehtia bisse & vinkku -osastosta.

Edullisesti!

Tulee iso säästö vuositasolla.

Satkuja.

Mutta tämän kolmen viikon pituisen Suomi -rundin punkku"kiintiö" on ylitetty, joten ei auta.

Pakko käydä handelissa - niin vastenmielistä kuin se onkin.

Ensinnäkin tuota on vaikea löytää.

Netti mainitse osoitteeksi "Rinteenkulman". 

Totta tosiaankin - Alkon kyltti näkyy Rinteenkulman Koskikadun puoleisella seinällä.

Mutta sisällä pitää kysellä tietä.

Alko löytyy vihdoin pitkän Rinteenkulma -talon aivan toisesta päästä, ja sielläkin vasta alakerrasta. 

Erittäin hankala paikka. 

Raskasta raahautua sinne kassien kanssa.

Ehkä kolme metriä liikkeen puolella, niin jo on Alko -täti tekemässä itseään tykö:

"Etsittekö jotakin?

Voinko auttaa?".

Tiesin toki mitä olin hakemassa - samaa tuotetta kuin viimeksi viikko sitten Kuusamossa:

Sitä puolen litran neliömäiseen kartonkitötsään pakattua Santa Helena -punkkua,

"Keskitäyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, luumuinen, kirsikkainen, paahteinen, paprikkainen" kuuluu luonnehdinta.

Ohhoh!

Onpas taas vinkku -runoilua!

Enklanninkielisessä sepustuksessa mainitaan vielä: "Luscious & Jammy, with a hint of vanilla".

Mihin tuo "herkullinen, uhkea, mehevä" unhoittui Suomi -versiosta?

"Marjaisuuskin" puutuu!

Samoin kuin viittaus "vaniljainen"?

HÖH!

Ihan perus -bulkkipunkkua tämä on, yksi merkki lukemattomien vastaavien joukossa.

Mutta parasta tässä ei olekaan tuotteen sisältö, vaan annoskoko!

Tuo puoli litraa on juuri optimi satsi.

Ei liikaa, muttei kuitenkaan liian vähän.

Hinta 5,98.

Chile. Cabernet Sauvignon.

Vähänkin enemmän, niin tulee pää kipeäksi aamulla.

Ja väsyttää BIG TIME.

Vähänkin vähemmän, niin jää "kiusattu" oli...

En vastaa tunkeilevalle huuhkajalle mitään, vaan jatkan etiäppäin.

No, tästähän akka - suomalaisen naisen tavoin - vain innostuu.

Alkaa seuramaan, ja tivaamaan jälleen, "josko voisi olla avuksi?".

Ei saatana, eikö tuosta huuhkajasta millään pääse eroon?

Vastaan ISOILLA KIRJAIMILLA: 

EI!

Ämmä pysähtyy hölmistyneenä seisomaan,

Hetken tuotteita katseltuani nappaan mukaan tuon Santa Helenan puolilitraisen.

Sitähän olin tullut hakemaankin.

Tuote kassatiskille, ja maksamaan.

Kassatyttö kysyy tuleeko kuittia?

Siinä hänen "työpanoksensa". "Osaamisensa".

Vastaan: Ei.

Tyttö on selvästi "varuillaan", hän  on pannut merkille "tilanteen".

Lisään, että on merkillistä, ettei täällä voi asioida ilman että tullaan tuputtamaan turhaa "opastusta".

Samassa huomaan vasemmalta, sivusta, että eikös perkele se sama äskeinen Alko -tantta hiippailee paikalle.

Tyyppi olisi halunnut alkaa "selvittämään" asiaa.

Tässä vaiheessa katson tilanteen jo riittävän.

Lausun:

"Teillä on maailman helpoin homma, ja tuskin koko liikettä enää muutaman vuoden päästä onkaan!".

Jostakin ilmestyy vielä kolmaskin harakka siihen pällistelemään. Missäköhän sekin luurasi?

Jossakin hyllyjen välissä teeskenteli "työntekoa".

Liukuportaille on muutama metri matkaa.

Matkalla ylös vilkaisen alas, Alkon avonaiseen kauppaan.

Kolme (3) naista seisovat siellä tuijottaen, närkästyneen oloisina.

Tietenkin he odottavat, että esim. näyttäisin keskaria - sehän olisi heille pelastus.

Sensijaan vilkutan heille. 

Jatkavat loukkaantunutta tuijotustaan. 

Oikeastaan tapaus oli varsin kuvaava, noin niin kuin "yleensä ottaen".

Tuon sairaan ALKO -monopolin ovat naiset onnistuneet valloittamaan.

Helpot, turvalliset, siistit sisä"työt".

Vähintäin kohtuullinen palkkataso.

Mahtavat henkilökunta -edut.

"Ruuhkaa" liikkeissä todella harvoin - muutoin tuota seisoskelua ja pullojen "järjestelyä".

Sitten niljakasta ALKO -kuviota perustellaan "myyjien asiantuntemuksella" ja muulla höpötyksellä.

Kun asiakas kävelee sisään - kuten meikäläinen äsken - on se tädeille Taivaan Lahja.

Alkaa välittömästi tuo täysin turha, sietämätön painostus ja kauhean "opastuksen" tuputus.

Kun niille selkeällä suomella ilmoittaa, että mitään "apua" ei tarvita, seuraa loukkaantuminen.

Nytkin ryhmä -loukkaantuminen.

Koko pitkän vaelluksen läpi Rinteenkulman, takaisin fillarille, odotan vaan että jostakin ilmestyvät turvamiehet.

Syytöksenä "häiriökäyttäytyminen".

Ulkona Koskikadulla, fillarin päällä, vastaan tulee pari turvamiestä.

Mulkoilevat epäluuloisesti, aivan erikoislaatuisesti.

Veikkaus:

ALKOn tädit soittivat hälytyskeskukseen, jotta "asiakas käyttäytyy uhkaavasti".

Lauantai -aamuna, asiakas selvinpäin, tiesi mitä tahtoi, eikä halunnut tuota hirveää, turhaa, moneen kertaan tyrkytettyä "opastusta".

Häirikkö!

Keissi tosiaan kertoo aika paljon siitä, mihin ollaan menossa, jo tultukin.

Ajatuskontrollointi kehittyy kehittymistään.

Kohta ollaan kuin uiguurien "uudelleenkoulutus" -leirillä Kiinassa.

Ensin ylläpidetään Valtion totaalisen sairasta vedätystä - tässä nimenomaisessa tapauksessa ALKOa.

Mielitautinen kuvio, monessakin mielessä.

Sitten kun muuta vaihtoehtoa ei ole, siellä on pakko asioida.

"Vastaanottokomiteana" ryhmä joutilaita naisia, jotka nuo hillotolpat ovat omineet itelleen.

Saavat nolla -tason oleskelustaan  vähintäinkin kohtuullisen korvauksen.

Asiakkaan saapuessa alkavat massiivisen manipulointi -hyökkäyksensä.

Kaikki verhotaan tietenkin "ystävällisyyteen".

Kun asiakas ei kerta kaikkiaan ole kiinnostunut heidän tyrkyttämästään "palvelusta", vetävät herneen nenäänsä.

Ovat valmiit kutsumaan  - elleivät tänä aamuna jo kutsuneetkin -"turvamiehet" paikalle. 

Tämä on "pehmeää fasismia".

Niin.

Nykytyylin mukaisesti pyydetään sitten vielä kassalla täyttämään jotakin "palaute" -kyssäriä.

Kipeetä touhua!

Sitäpaitsi tuostakin etovasta ALKO  monopolikuviosta naiset riipivät vain tietynlaista "extra -etua".

Käytännössähän suomalainen nainen putsaa elinkaarensa aikana luokkaa yhdestä kolmeen miestä.

Aviolitto- jne.-rähäkkien yhteydessä.

Plus saavat sitten vielä kaiken lisäksi vuosia pitempien elinaikojensa varrella massiiviset muut edut.

Loppupelissä useita vuosia pitempään pääsevät eläkkeistä nauttimaan, kaikkine mahdollisine muine sosiaali -hyvineen.

Ja - kuten asiaan kuuluu - valittavat vielä päälle.

Voi sitä vaikeroinnin määrää!

Tosi kullannuppuja!

Suomi 2024!

"Humanity is quietly being shackled in chains, too busy to notice.

Watch the next 5, 10, 20 years as everything you can read, own or watch is endlessly tracked or analysed by supercomputers.

You'll be labeled a thought criminal before you even have one controversial point of view."

- Andrew Tate

(Hyvinkää 27.4.2024)

ArticParadise.fi

Jo vain!

Viikko alkanut hyvin - Miljoonatuloinen Esa-Pekka Salonen ei toistaiseksi ole rutissut telkussa kulttuurimäärärahoista

 

No mutta!

Voipiko olla mahollista?

Ollaan jo tiistaissa.

Eikä miljuunatuloisen, vuosikymmeniä maailman metropoleissa elelleen kapellimestari Esa-Pekka Salosen  naamaa ole toistaiseksi näkynyt vielä kertaakaan telkussa!

Narisemassa kulttuurimääräahojen leikkauksista!

Päinvastoin kuin viime viikolla - samat lätinät Maestrolta  ainakin kolmeen eri otteeseen.

Molemmat aamu -telkut, ja sitten vielä joku YLEn kylddyyri  -proggis päälle...

Tämähän on vallan mainiota!

Tuleekohan tästä Esa-Pekka Salos -vapaa viikko?

Tyyppi jäi kouluajoilta mieleen arroganttina besserwisserinä, yhdessä kamunsa Tuomas Harpfin  kanssa.

Ai miten niin miljuunatuloinen?

Nett:

"At the San Francisco Symphony, Esa-Pekka Salonen has been pulling down annual salaries around two (2) million dollars, according to publicly available financial disclosure forms".

Niin, ja tuota huipputuloisuutta Salosella on jatkunut vuosikymmenien ajan. 

😏

Pelkästään San Franciscon kiinteistö Brentwoodissa usean miljuunan arvoinen.

Ostohinta 1997: 1,5 miljuunaa dollaria. (Lähde: L.A.Times 8.6.1997)

Myyntihinta 2014: 2.895.000 taalaa (Lähde: L.A, Times 18.3.2014)

Uransa Lontoossa, Njyy Jorkissa, San Franciscossa jne. luonut kansainvälisten suihkuseurapiirien superjulkkis -miljunääri ilmestyy takaisin Härmään saarnaamaan supistuvien kulttuurimäärärahojen puolesta.

Etovaa.

Salonen jo 10.8.2017 (MTV Erikoishaastattelu):

"Köyhälläkin on oltava varaa kulttuuriin - Se on Suomen kauneus, muuten muuttuisimme absurdiksi villiksi länneksi".

"Verotuksella ja muilla mekanismeilla kakkua jaetaan niin, etteivät tulo- ja elintasoerot repeä käsiin".

Nyyyyh...

Miten ylevää.

Tätä samaa settiä, jota arvon Maestromme on meille käynyt vuosikymmeniä silloin tällöin paasaamassa - milloin on kiireiltään maailman metropoleissa kerinnyt.

Joku vuosi sitten Salonen liputti - tietenkin - ilmaisunsa mukaan "tajuntaa räjäyttävän Guggenheim -rakennuksen" puolesta.

Siis tuon New Yorkin -juutalaisten mega -vedätyksen, joka lopulta onneksi saatiin torpatuksi,

Ennenkuin siitä onnistuttiin aikaansaamaan ikuinen meno -automaatti meille Helsingin veronmaksajille.

"Itämeren suojelu" kuuluu sekin Salosen agendaan.

Niinikään "maahanmuuttajien kohtelu"...

Jnpp. jnpp.

Hoh - hoijaa...

Paavo "Nord Stream" Lipposta kuuluu kapellimestarimme äänestäneen.

Tätä entistä poliitikkoa, joka on osannut taloudellisesti hyödyntää verkostojaan niin Idän kuin myös Afrikankin suuntaan.

Nord Stream -hillotolppa tuotti ex -pääministerille hyvin - aikansa.

Paavon uusille hankkeille vessojen rakentamiseksi Afrikkaan heltisi runsaat tuet (109.000 euroa) Ulkoministeriöltäkin... (Lahde: IL 25.12.2020)

Mutta pysähtykäämme hetkeksi tarkastelemaan tuota Salosen kesto -väitettä "kulttuuritukien kauheasta supistamisesta" Härmässä.

Onko tilanne niin hirveä, kuin huipputuloinen kapellimestarimme antaa ymmärtää?

Ensinnäkin semmoinen pieni huomautus, että Suomi on konkurssikypsä.

Ollut jo kauan, mutta vasta nyt se aletaan vihdoin viimein tajuta ja myöntää.

Kaikkein hitaimpienkin joukossa.

Rahaa  ei ole.

Tätä tulee kestämään vuosia, vuosia.

Ihmettä on turha odottaa.

Vaikeaa käsittää?

Kyllä.

Kylddyyri -väelle, eritoten, nimittäin.

Varsinkin Salos -tyyppiselle sellaiselle.

Vuosikymmenien rahakas ura kansainvälisissä klassisen musan ympyröissä - miten Maestro Härmän talouskatastrofin syvyyttä voisikaan tajuta?

Kauppalehti Optiossa 4/2024 on erinomainen iso Mikael Vehkaojan artikkeli kylddyyri -määrärahojen käynnissä olevasta alasajosta.

Osuva otsikko; Viimeinen valssi.

Jokunen poiminta:

"Vuonna 2019 Veikkaus tuloutti valtiolle 1,2 miljardia euroa, mutta vuonna 2023 summa oli puolittunut. Yli puolen miljardin euron lovea on paikattu velalla, mutta sitä tietä ei voi jatkaa loputtomiin".

"Kulttuurin rahoituksesta puhuttaessa ääntä pitää yleensä kulttuuriväki, siis edunsaajat itse. Heidän viestinsä on tuttu; kulttuurista ei saa leikata, koska se on tärkeää - erityisesti meidän tuottamamme kulttuuri".

"Suomessa kulttuuriväki itse hallitsee keskustelua kulttuuriin kohdistuvista leikkauksista. Ja tämäkin pitää uskaltaa sanoa ääneen, vaikka se on hirveä yleistys: he ovat hirveän herkkiä".

"(haastateltava) sanoo ihmettelevänsä taidepiirien puhetta siitä, että taide ja kulttuuri ovat osa yhteiskuntaa. - "Jos näin on, siihen kohdistuvat samat vaatimukset, mahdollisuudet ja leikkaukset kuin kaikkeen muuhunkin. Ei tämä ole sellainen yhtälö, jossa voi vain ottaa rusinat pullasta".

"Tilastokeskuksen mukaan yksityiset kulutusmenot kulttuuriin olivat noin kuusi miljardia euroa ennen koronaa. Kun summa jaetaan jokaisen suomalaisen kesken, jokainen meistä maksoi kulttuurista yli tuhat euroa vuodessa ikään ja säätyyn katsomatta".

Lisäksi valtio, kunnat ja säätiöt satsasivat tuohon vielä noin kolme miljardia päälle.

Eihän tuo summa nuppia kohti kovin suuri ole - ja jakautuu tietenkin todella epätasaisesti.

Sitäpaitsi jutun tilastoja kun katsoo, näkyy kylddyyriin sisällytetyn jopa "huvipuistot, pelit ja muu ajanviete" -tasoinen hömppä.

Entä suomalaisen kylddyyrin laatu?

Juttuhan menee niin, ettei missään ole niin paljon huijareita kuin kylddyyrialalla.

Paljon enemmän kuin liike-elämässä.

Selitys on yksinkertainen:

Taide- ja kylddyyriala nauttii jonkinlaista ihmeellistä suojaa.

Sitä pidettään lähtökohtaisesti jotenkin hienona.

Taide- ja kylddyyrialan arvostelemista pidetään moukkamaisena.

Ala nauttii erityissuojelua samantyyppisesti kuin vaikkapa "luonnonsuojelu", "vastuullisuus", "tasa-arvo" jne. jne.

Siellä piilossa on sitten hyvä tilaisuus lahjatomille nollilekin hääräillä - eikä keisarillla taaskaan useimmiten ole vaatteita!

Nk. "kuvataide" tästä ääri -esimerkki.

Case Kata Kärkkäinen!

Ai niin, sehän onkin nykyään kuulemma "muunsukupuolinen" Katariina Souri...

Ja kauhea huuto kylddyyriväellä Härmässä yhteiskunnan tuista.

Kiljuvat apurahoja ja eläkkeitä.

Valtion - siis tuulipukurahvaan - pitäisi kaikki höpö -puuhastelut kustantaa.

Suurena haaveena suomalaisella kylddyyriväellä kutsu Linnan juhliin!

Valtio on heille kaikki kaikessa.

Mitä menettäisimme, jos Suomesta koko tuo harrastelijatasoinen (jos sitäkään) kylddyyrisakki huomenna katoaisi vaikeroimasta?

Emme mitään.

Sitäpaitsi ken tahtoo, voi Suomessa kultturia - erityisesti aikaisempien sukupolvien tuottamaa sellaista - harrastaa todella halvalla. 

Tarjontaa on niin ylenpalttisen runsaasti jo olemassa, ettei kukaan pysty siitä elämänsä aikana kuin mitättömän promillen promillen kuluttamaan.

Jos sitäkään.

Suomen maailman parhaat kirjastopalvelut ovat ilmaisia!

Tietokoneiden ja lehtisalien käyttö kirjastoissa on ilmaista!

Halutessa voi YouTube -tilauksen valtaisine musiikki- ja informaatiopalveluineen hommata hintaan n, 14 euroa per kuukausi!

Nerokas Museokortti kestotilauksena 60 - 70 euroa per vuosi!

YLE -verokaan ei ole suuri, ja YLEn Areena vieläpä ilmainen!

Ilmaisesta Twitterista (nyk. "X") voi noukkia mielin määrin sisältöä, jopa Suomen Kuvalehden artikkeleita.

Jne. jne. jne.

Ilmaista tai erittäin halpaa kulttuuria on jaossa vaikka kuinka paljon!

Sitten takaisin Härmään suvaitsee palata - diili San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa on irtisanottu - miljoonamies -kapellimestari, Maestro E-P Salonen.

"Pöyristymään" löysien kulttuurimäärärahojen tuiki tarpeellisista leikkauksista.

Niistä ei kuulemma saisi säästää.

Kuten joka ikisen toisenkin ryhmän mielestä juuri heidän oma alansa pitäisi olla koskematon.

Mutta kun se ei vaan toimi niin.

Taas toisaalta...

Eivät nuo edustushommat kovin herkullisilta näytä.

Juuri tänäänhän tasavallan uusi presidenttipariskunta on virallisella valtiovierailulla Sveduissa.

Delegaatioon kuuluu - kukas muu kuin kapellimestari Esa-Pekka Salonen!

Marssi sisään  Kungliga Slottetiin siinä kuuluisan homon Mark Levengood-Kärkkäisen sekä Arja "Jaag vill tacka liiii-veeet" Saijonmaan välissä.

Kunkkua ja Silviaa tervehtimään.

Kalle-Kustaata, joka jo 90 -luvulla tuli varsin tunnetuksi tiheästä hyppäämisestään Östermalmin "kaffe flickojen" tykönä iltapäivisin.

Naama -silvottua Silviaa, joka jaksaa olla yllättynyt ja järkyttynyt saksalaisen isänsä natsi - kytköksistä...

Niin, siinähän kyseinen 1970 -luvulla vihitty aviopari teeskentelee - sehän juuri onkin heidän "työtään".

Mutta ei nyt ruodita mitään ikäviä asioita - eihän?

Luulisi kuitenkin tuollaisen teeskentelyn olevan raskasta? Käyvän työstä?

No, ehkä on sellaisiakin, jotka tuollaisesta pelleilystä nauttivat...

Esa-Pekka Salonen, esimerkiksi.

Ainakin hänellä on rutiinia moiseen touhuun.

Kuvahaullakin löytyy materiaalia maailmantähtemme edustuskuvioista Jenkkilässä.

Naama hymyyn pakotettuna tanssahtelee jonkun sen ja sen sinfoniaorkesterin naistoimikunnan huuhkajan kanssa.

Ei ole ollut helppoa, tuo kansainvälisen uran rakentaminen!

Ilmeisen kannattavaa, tosin.

Netti kertoo, että E-P on löytänyt uuden sydänkäpysen.

Kaarina Gould!

Pika -googlauksella:

Tällä kylddyyri - byrokraatilla näkyy olevan agendallaan päällimmäisinä kaksi teemaa:

- Transsujen "oikeudet"

- Myttyyn (onneksi) menneen Guggenheim -huijauksen tilalle samalle Stadin parhaalle vapaana olevalle paikalle joku "Arkkitehtuuri- ja Designmuseo" -turhake.

Transsu -asiaa Gould on propagoinut jo vuosia, esimerkiksi vuonna 2018 lähetellyt Njyy Jorkista terkkuja "Helsinki Gay Festivalille".

Tuossa "Arkkitehtuuri- ja Designmuseo" -vedätyksessä Gould on onnistunut hivuttautumaan "hankejohtajan" pallille.

Niinpä niin.

"Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!".

Kuten Guggenheim -vedätyksen torpedoinnissa hyvin kunnostautunut arkkitehti Karin Taipale on todennut:

Ei tuo Etelärannan tontti, Helsingin kruununjalokivi, mitään uutta pömpöösiä rakennusmassaa  kaipaa.

Puita sinne pitäisi istuttaa. 

Tällä hetkellä koko isolla alueella kasvaa kolme (3) puuta. 

Sekä järjestää kaupunkilaisille kävely- ja pyörätiet siihen rantaan!

Nythän on tilanne jo vuosia ollut se, ettei Kauppatorilta kauas Olympiaterminaalin toiselle puolelle löydy metriäkään vapaata rantsua.

Kaikki on jotenkin aidattua aluetta. 

Satoja metrejä pitkää aitaa, enimmäkseen tyhjää parkkipaikkaa, valtavia valvontakameroita torneineen ja jalustoineen, kaikenlaista koppia ja pömpeliä...

Pois vaan - kaikki!

Koko tuo Etelärannan alue on vallattava takasin helsinkiläisille.

Siis ihmisille - ei millekään turhille ja jumalattoman kallillle kylddyyri-laitoksille.

Niissähän on ideana vaan "projektin" ajan työllistää tuota vähäistä kylddyyri -byrokraattijoukkoa à la Kaarina Gould, sitten arkkitehteja ja rakennusliikettä.

Lopulta koko hökötys jököttämään siinä turhanpanttina, veronmaksajien ikuisesti maksetavaksi. 

Mutta taksisin Maestroomme...

Monikymmenvuotinen rouva Salonen Jan Price haki Maestrostamme eroa muutama vuosi sitten...

No, ihmekös tuo.

Sehän vasta IHME  olisikin, mikäli kymmenien vuosien avioliiton jälkeen kipinää vielä löytyisi,....😏

Not going to happen...

Samoin erikoislaatuista olisi, mikäli yli kuusikymppinen ukkeli eronsa jälkeen alkaisi suhteisiin ikäisensä, siis vanhan naisen kanssa.

Esa-Pekka Salonen s. 1958

Kaarina Gould s. 1972.

Muuten eikös Jenkeissä, ja varsinkin Kaliforniassa, kuvio mene jotenkin näin:

Avioeron sattuessa vaimolla on oikeus ainakin puoleen puolison avioliiton aikana tienaamasta omaisuudesta?

Mahtoiko siis ero tulla kalliiksi tälle Suomen kylddyyri -lähettiläälle?

Olis kiva tietää...

😏

Paitsi trans -asiaa sekä uuden huippukalliin ja täysin turhan "Arkkitehtuuri - ja Desingmuseon" propagoimista, löytyy Gouldin Twitteristä myös naisasiaa.

Tietenkin.

Kehuja Gould jakaa Greta Thunbergille ja Rosa Meriläiselle.

Hyi helvetti!

Apua, meinaa yrjö lentää!

Suomen entinen, katastrofaalinen PM Sanna Marin näyttää olevan niinikään kylddyyrivaikuttaja -pariskuntamme  suosiossa.

Siis tämä "sosiaalidemokraatti" Sanna, joka nyt huitelee mualimalla milloin minkäkinlaisissa kissanristiäisissä luxus  -vermeineen.

Sen sortin sosialisti.

Salosen Twiitti 19.4.2023:

"We, Kaarina Gould and I, bumped randomly into the Finnish PM Sanna Marin on a street in Helsinki. We thanked her for a great job having lead the country with a firm hand through challenging times. She was very gracious and friendly. Best of luck for your future endeavours, Sanna".

Voi Herran tähden sentään!

Ai niin...

E-P Salonenhan on vuosia markkinoinut itseään "enemmän" kuin tahtipuikon heiluttelijana - nimittäin säveltäjänä.

Aivan hirveää settiä tuo hänen "musiikkinsa".

Kerran tuli ennakkoluulottomasti yritettyä tuota kuunnella.

Ei onnistunut.

Ei tuota sontaa kestänyt paria minsaa kauempaa kärsiä

Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Suomalainen yhteiskoulu

(postaus 8.6.2022)

(Kiilopään eräkeskuksessa 23.4.2023)

ArcticParadise.fi

Start your mornings caffeinated.

Extra power in the battle against The Matrix. - Tate

Pervojen ja friikkien annettiin sitten valloittaa Amos Andersonin kotimuseokin...

Eikö tämä koskaan lopu?

Ei, tämä on vasta alussa....

Pervojen ja friikkien rynnistys. 

Ilmaantuminen framille sieltä jostakin - "from the woodworks".

Sinänsä erittäin miellyttävää vierailla vuosikymmenien tauon jälkeen Amos Andersonin kotimuseossa Yrjönkadulla.

Tuttu paikka 70 -luvulta. 

"Ett glamoröst inrett borgarhem från 1920 -talet, för att inte tala om all konst".

Täällä tuli lukuisia kertoja hengailtua lukioaikoina.

Osin luvallisilla nk. "hyppytunneilla", osin lintsauksen merkeissä.

Hienoja saleja, osa mööpeleistä Mustion linnan peruja.

Monia hienoja taideteoksia. 

Amos taisi aikoinaan olla - Alfred Kordelinin ja Emil Aaltosen jälkeen - Suomen rikkain mies.

Kiinnostavaa kyllä, trion jäsenet olivat kaikki omilla tahoillaan lähtöisin perin vaatimattomista oloista.

Kaikki aloittivat tyhjästä.

Jos verrataan heidän jälkensä tulleisiin Suomen rikkaimpiin miehiin...

Aatos Erkko, Antti Herlin, Poju Zabludowicz... 

Jokainen näistä istuutui nk. "katettuun pöytään".

Nerokas ja edullinen Museokortti käy tässäkin museossa.

Talo nk. "myöhäisjugendia" vuosilta 1912 - 1913, Yrjönkatu 27, Kukon kortteli.

Arkkitehdit W.G. Palmqvist ja Einar Sjöström.

Tuttu vanha hissi - se rakennettiin taloon kai vasta jälkeenpäin. 

Oikein hauska hissi. 

Kori vuorattu sisältä puulla (mahonkia? jotain teakia tms?).

Penkki jolla istua. 

Tuo kyltti "Henkilö -Hissi", "Person -Hiss".

Hissin valmistaja Oy Kone Ab - joskus sata vuotta sitten.  

Siis vielä 1900 -luvun alussa oli normaalia kivuta monta kerrosta asunnolle noissa sen ajan uusissa jugend -taloissa?

Tukholmassa Strindbergin kotimuseossa Drottninggatanilla näytetään herran vesiklosettia jostakin 1800 -luvun lopusta - Tukholman ensimmäisiä!

Tosin kuin 70 -luvun alun useilla käynneillä, nykyään tänne pitää ilmoittautua ennakkoon.

Niinpä tietenkin.

Onhan kaikesta nykyään tehty - tekemällä tehty - niiiiin vaikeaa. 

Eihän kanta -Helsingistä tahdo kohta löytää ainoatakaan avonaista korttelipihaakaan, muuten kuin sattumalta. 

Pitää pujahtaa nopeasti sisään, jos avonaisen portin huomaa. 

Pari nuorta ystävällistä naisopasta on vastassa - mutta opastettuja kierroksia ei ole.

Oppaat ovat kuulemma nk. "keskusteluoppaita".

Jaaha, tämäkin on taas tätä nykyajan hömpötystä.

Nurkassa on korillinen jalkineiden päälle vedettävä muovisuojaimia - mutta kukaan ei käytä niitä, eikä niiden käyttöön painosteta. 

Miten tämä on mahdollista?

Täällähän on hienot matot ja parketit!

Ei voi käsittää.

Sitten taulujen pariin. 

Vanhempi uskonnollisaiheinen taide ei kiinnosta - sitä löytyy yläkerran pienestä Amoksen "yksityiskappelistakin".

Mieshän oli katolilaisuuteen viehättynyt. 

Upeita teoksia seinillä: 

Itävaltalaisen A.L. Ternin "Italienskt landskap" (1800 -talet) 

Ruotsalaisen Gustaf Wilhelm Palmin "Venetiansk vy" (1849) 

Suomalaisen Oscar Kleinehin "Segelsällskapet..." (1889)

Ruotsalaisen Edward Westmanin "Landskap från Klåfskär" (1893)

Suomalaisen Victor Westerholmin "Landskap från Karis" (1912)

Suomalaisen Alber Edelfeltin "Vy från Södra hamnen (1888 - 1889) 

Suomalaisen Magnus von Wrightin "Vattenfall, Svartå" (1864)

Kaikki ihan klassisia öljyvärimaalauksia - nuissa kuvissa silmä lepää!

Suosikiksi nousee tuo Victor Westerholmin maalaus.

Aihe sinänsä on vaatimaton: Harmaa talvinen vesi -motiivi jostakin Länsi-Uusimaalta.

Loistava esimerkki siitä, miten näennäisen vähäisestäkin teemasta huipputaiteilija saa aikaiseksi kiehtovan kuvan!

Mööpeleistä ihan huippua nuokin kullatut, ruhtinaallisella punaisella päällystetyt tuolit muinaisen Atlaspankin jäämistöstä.

Samoin työhuoneen nojatuolit, joissa käsinojien sfinksi -motiivit.

Kullatut pöydänjalat tekevät nekin vaikutuksen.

Amoksella oli tyyliä, silmää!

Mutta, mutta, mutta...

Kun mukaan napattua ilmaista, informaatiopitoista sympaattista pikku painotuotetta poistuessa selailee...

Nuo yllämainitut teoksetkin pienoiskuvina, "muistin virkistykseksi".

Kiitos. 

Sitten painotuotteen melko loppuun runnottuna, vanhojen uskonnollisaiheisten teosten pienoiskuvien väliin:

Isku vasten kasvoja!

Totaalista friikki -pervoilua!

Kuva nyky"taiteilija" Pauliina Turakka Purhosen (nevör höörd) pienoispatsaasta "Smärtomannen".

Veistoksessa alaston, valkea, muhkurainen keski-ikäisen naisen ruho.

Kyseessä vääräsäärinen nk. suomalaisen karjakkotyypin edustaja,

Kämmenissä ristiinnaulitsemisen vertavuotavat haavat.

Verivana valuu jalkojen juureen. 

Kruununa kaikelle: partaisen miehen pää!

Mitä helvettiä? 

Mitä tällä sonnalla on haluttu sanoa?

Varsinaista rappio"taidetta"!

Taas hyvä osoitus siitä, miten tuo sairas satenkaari/gay/queer/lepakko/transsu/friikki/woke -sakki tuputtaa - tuputtamalla tuputtaa - tuota omaa sekavaa ja käsittämätöntä, niljakasta "ideologiaansa" kaikkialle!

Aivan kaikkialle!

Mikään paikka ei ole heiltä turvassa!

 

Päiväkodit, koulut, kirjastot...

Kaikki hyökkäyksen kohteina!

Totta tosin on, että Amos Anderson itse oli joko homo tai bi.

Naisseuraa tietenkin riitti - miljonäärillä.

Jo 1970 -luvun visiiteillä kiinnittyi huomio nuihin omistuskirjoituksilla varustettuihin näyttelijättärien kuviin kaapin päällä:

"Till min kära Amos!".

Naimaton, lapseton Amoshan testamenttasi jätti -omaisuutensa Konstsamfundet -säätiölle.

Mutta silti.

Mitä helvettiä moinen partanainen -pervosaasta tekee tässä pienois -taidemuseossa?

Olkoonkin, että vain näyttelyluettelossa. 

Sen verran "häpyä" on propagandisteilla ollut, etteivät nuo sairaat luuserit ole julenneet laittaa tätä törkyänsä esille Amos Andersonin kotimuseoon. 

"Vain" näyttelyluetteloon.

Toistaiseksi...

(Kuusamo 16.4.2024)

ArcticParadise.fi

Pelikaani törmäsi turpiiniin -

punaselle kaikki!

Puhelimet kii!