27.4.2022

Elokuva-arvio: Jörn Donnerin "komedia" -kalkkuna "Hellyys" (1972)


Jopas jotakin!


Jörkka -vainaa pääsi yllättämään vielä haudan takaa!

Eilen näytti YLEn Teema ohjaajamestarimme "Hellyys" -filkan 70 -luvun alusta.

Tuli tuolloin aikoinaan missattua - kiitos, Teema!


Hillitöntä matskua!

Varmasti ihan palkintosijoilla, mitä "Kaikkien Aikojen Huonoin Kotimainen Elokuva"  -kilpailuun tulee.

Käsikirjoitus: Jörkka

Tuotanto: Jörkka

Ohjaus: Jörkka

Pääosassa: Jörkka


Harvoin, jos koskaan, voi näin täydellistä epäonnistumista päästä todistamaan.

Epäonnistumista ihan joka ikisessä suhteessa  - jopa rainan musiikki (Make Lievonen- Vesa-Matti Loiri - Hasse Walli) aivan kammottavaa settiä.


Elokuvan auteuria Jörn Donneria pidettiin siis  vuosikymmenet "Suomen johtavana älykkönä".

"Vapaa eurooppalainen intellektuelli".

"Henkisesti ja taloudellisesti riippumaton ajattelija".


Näillä eväillä?

Tällaista sontaa suolsi...

Vielä keski-ikäisenä!


Tyyppi oli kuulemma varsin sivistynyt persoona.

Näin kerrotaan.

Kuuluisa, valtava kirjasto Pohjoisrannan kodissa.

Miehen mainitaan lukeneen 20 000 kirjaa.

Miksi?

Mitä hyötyä moisesta "lukeneisuudesta" oli,  kun omat päästöt olivat tällaista apulantaa?


Toisaalta...

Hepun leffaprojektit taisivatkin olla vaan ihan super-vedätystä.

Jymäytti koko Suomen Kansaa.

Esiintyi vakuuttavasti "elokuvataiteilijana".

Kuitenkin filkat olivat vain ovela kikka päästä muhinoimaan (kameran edessä, ja sitten tod. näk. muuallakin) aikakauden vetävimpien nuorten naisnäyttelijöiden kanssa. 

Kierroksessa tälla kertaa Kirsti Wallasvaara.

"Hey, baby, I'm gonna make you a star" - toimiva konsepti, jälleen kerran...😏

Touhun kulut verotuksessa vähennyskelpoisia.


Myös nuoren Marja Packalénin perse kävi katsojalle rainassa tutuksi, zoomattuna ihan lähietäisyydeltä.

Hauskaa katella netistä fotoja, minkälainen tuostakin sitten tuli...😏

Siis ei perseestä, vaan henkilöstä.


Sinänsä mielenkiintoista triviaa:

Muutamassa nakuna-keikistely-kohtauksessa pelehti legendaarinen Marianne Mardi  (Träskman).

Teuvo Tulion  komean uran katastrofaalisen viimeisen aivopierun, ikonisen "Sensuelan" tähti.

Vaikkakin neidon nimeä ei "Hellyyden" Wikipedia -artikkelista löydy.

"Salainen alaston-näyttelijä! ".😏


Pakko tunnustaa:

Jörn Donnerin "Hellyyden" toisella puoliskolla uni voitti varttitunniksi.

No, tuskinpa siinä paljoa menetti.


Iso kysymys kuuluu:

Mitä se kertoo Suomi-Finlandiasta, että joku Jörkka vuosikymmenien ajan onnistui puijaamaan koko kansakuntaa?

Härmälaiset uskoivat että mies oli jonkinlainen älykkö ja taiteilija!

Paskan marjat!


No, se hyöty nuista Donnerin leffahömpötyksistä toki oli (hänen itsensä kannalta), että elokuvanteon ja "taiteen" varjolla pääsi joitakin kertoja kuksimaan.


Lapsiakin (joista pariin taiteilijamme suvaitsi pitää jopa yhteyttä) elämäntyylin temmellyksessä siunaantui melkoinen joukko, kai neljälle (4) eri naiselle.

Osa vaimoja, osa ei.

Vaimoista kaksi löytyi juuri leffaympyröistä.


Kyllä, Jörkkahan oli vieläpä varakas mies.

Kiitos ennen kaikkea sukutaustan.

Tosin onhan sille varallisuudelle jakajiakin.

Pojistakin toiset tapasivat puoli -veljensä ensimmäistä kertaa  - hautajaisissa.

Jotakin tiettyjä perillisiä suosivia omaisuusjärjestelyjäkin kuuluu lehtitietojen mukaan tehdyn...

Voi kuvitella tilanteen...😏


Jörn Donnerin "Hellyydessä" sivuroolissa tapaamme myös Vesa-Matti Loirin.

Uuno Turhapuro!

Sopii kuvaan, vieläpä oikein hyvin.


Tuokin kun Uuno Turhapuro/Veskun ääni lopussa lukee Jörn Donnerin aforismeja: 

Hellyys on "tarvitsen sinua"

Hellyys on hellä.

Hellyys on "pidän pyllystäsi",

Jne...


Jörkka: Sarjassamme "Eurooppalaisia ajattelijoita!".

Montakohan tuhatta kirjaa piti lukea ennenkuin tuontasoisia aforismeja alkoi syntymään?

😏


Mitä eroa lopultakin oli kyseisen aikakauden turhimman, väkinäisemmän "koomikon" Pertti "Spede" Pasasen kriitikoiden halveksimilla Turhapuro -pätkillä ja toisaalta "taiteilija" J. Donnerin tuotteilla?

Vastaus:

Ei mitään!


Samaa paskaa eri paketeissa!


Hyvä, Suomi!


Google -haku:


Matkamiehen mietteitä Jörn Donner

Matkamiehen mietteitä Kadonnutta Jörkkaa etsimässä

Matkamiehen mietteitä Jörn Donner "Naisenkuvia"

Matkamiehen mietteitä Pedofiili (?) Jörkka Donner

Matkamiehen mietteitä Jörn Donner ja pakolaiset


(Sotkamo, Vuokatti 27.4.2022)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja mielipiteillä sekä ilman.

Vastuullisesti.

20.4.2022

Interrail kortin ostaminen Helsingin päärautatieasemalta: Vaikeudet jatkuu, juuri mitään ei ole opittu



Fantastisen kaunis, aurinkoinen, lämmin kevätpäivä Helsingissä.

Kevät!


Ensimmäinen Interrail -kortin osto VR:n Helsingin päärautatieasemalta kahteen ja puoleen vuoteen.

Tuli tietty se täysin turha koronahysteria -tauko.

Juuri mitään ei ole opittu, sama PASSIN ! -vänkääminen jatkuu pääosin samojen tätien taholta.

Rouvat ovat nyt - jos mahdollista - entistäkin kiukkuisempia. 


Kovaa vääntöä, taas.

Juuri kuten oli odotettavissakin. 


Täytyy steissillä oikein yrittää muistella ja suunnistaa, jotta missäköhän se lipunmyyntipiste oikein sijaitseekaan. Jos enää sijaitsee. 

Aivan oikein, sehän on "piilotettu" sinne pohjoiseen johtavan sivukäytävän laitaan. 

Menneet ovat ne ajat, joilloin tässä suomalaisen arkkitehtuurin helmessä, Helsingin päärautatieasemalla, lipputoimistot sijaitsivat kaunissa hallissa, jommassa kummassa niistä.

Markkinameininki, ylihinnoitellut hetken-aikaa-muodikkaat "ravintolamaailmat", ovat upeat tilat valloittaneet. 


Se suuri entinen lipputoimistokin on nykyään joku trendikäs ravinteli, tőrkeän kalliine tuotteineen. 

Eliel Saarisen rautatieaseman (1919) pilaamisen huippuna tietysti legendaarinen asemaravintola, jossa sijaitsee - Burger King!

Hampurilais -pikaruokalan "palvelupiste" (vuoronumerolla toimiva huutelusysteemi) ihan siinä Koli -maisemafrescon ( Eero Järnefelt, A.W.Finch, Ilmari Aalto 1911) alla. 

Hyvä, Suomi!


Kaksi askelta kerkiää lipputoimistoon sisään astua, niin joku alkaa sivusta tivaamaan:

"Tarvitsetteko jotakin apua?".

Otan kurssin suoraan kohti jonotusnumeroautomaattia ja vastaan: En.

Samassa huomaan, että innokas kyselijä on joku vammainen, rampa.

Ahaa!


Nyky -meiningin mukaisesti noita vammaisia tai sitten maahanmuuttajia palkataan tännekin, ja jos niiden tungetteleviin kysymyksiin vastaa "Ei", lienee se varmaankin jotakin vammaisvastaisuutta, rasimia tms. 

Hoh - hoijaa. 


Valistunut arvaus on, että tuon vammaisen raahamisesta "asiakaspalveluneuvojaksi" (vai mikä sanahirviö kyseinen titteli sitten onkaan) on kyse jostakin modernista nk. "palvelukonseptista".

Veikkaus on, että asialla on ollut joku "design-palvelumuotoilija" -firma, tietysti naisten pyörittämä.

Veikkaus on, että toimeksiantajana on niinikään ollut joku naisporukka - VR:ltä nimittäin.

Kyllä siinä on mahdettu kokoustaa. 

Kokoustaa kokoustamisesta päästyäkin!


Jonotusnumban sai heti, eikä jonotusaikaa ollut ollenkaan.

Keskellä vilkasta iltapäiväää.

Eli hyvin on onnistunut tuo asiakkaiden karkottaminen nettiin.

Enempi vähempi pakosta.


Tässä on kuitenkin kyse nk. "erikoistuotteesta", tässä Interrail -lipussa.


VR:.n omilla sivuilla nimenomaan kerrotaan, että tämän lipputuotteen voi hakea kaikilta niiltä asemilta, missä lipputoimistoja vielä on jäljellä.

Hups! Anteeksi sana "kaikilta"!

Eihän näitä lipputoimistoja ole enää jäljellä kuin aivan muutama.

Varmaankin lopuistakin halutaan päästä eroon.


"Palveluvuorossa" oli uusi kasvo. Myöhäiskeski-ikäinen nainen.

Oli heti arvattavissa, että vaikeaksi menee.

Kuten kymmeniä kertoja aikaisemminkin täällä, kuten muillakin VR:n asemilla,

Vuosikymmenien aikana. 

Monenmoista farssia ja kohtausta on Interrail -kortin hommamisessa tullut käytyä läpi...


Ja vääntő jatkuu vaan....

Virkailijan naama venähtää pitkäksi välittömästi asian kuultuaan:

"Haluaisin ostaa Interrail -kortin".

Rouva alkaa välittömästi hokemaan tuota samaa mantraa, mitä on vuosikymmenien ajan saanut kuulla tuolta samalta VR:n lipunmyyntipisteeltä, ja muualtakin Suomesta:

"Onko sulla passia?".

 

Pitihän tämä arvata, ei täällä mitään opita. Koskaan.

Vastaan: "Ei".

Nainen alkaa mutiseman jotakin. Passista!

Mitä ei tarvita, asia on vuosikausia lukenut heidän omissa Interrail -ohjeissaankin.

Lausun naiselle vielä selkosuomeksi:

"Passia ei tarvita".

Laitan hänen eteensä tiskille virallisen suomalaisen ID -kortin.


Nyt se hättääntyy.

Säntää takahuoneeseen hakemaan apua.

Niinpä tietysti.

Niin aina. 

Tämän tasoisia "osaajiahan" nämä ovat, nämä muutamat VR:n lipunmyyntivirkailijat, joita ylipäätään on jäljellä.

Eikä heitäkään enää kauaa.


Takahuoneesta ilmestyvä virkailija on tutun näköinen, aikaisemmilta vuosilta.

Vieressä istuu vielä eräs kolmas virkailija, hänkin tutun näköinen.

Muinaisjäänne -osastoa, siis.


Alkuperäinen virkailija ja takahuoneesta ilmestynyt alkavat supisemaan tilanteesta keskenään. Kolmas  täti mulkoilee vihaisena.

Takahuoneesta ilmestynyt selvittää jotakin virkailija nr. ykköselle tiuskaisten:

"Kun tää on joka vuosi tällaista!".

Tarkoittaen että tää on joka vuosi tämän asiakkaan kanssa tällaista.


Sillä lailla!

Kaunista!

Olen ollut paikalla ehkä neljä minuuttia, ja vastannut asianmukaisesti ja VR:n omia ohjeita noudattaen, ettei minulla ole passia. (Siis mukana).

Sitä kun ei tarvita!

Tulos:

Kolmen kiukkuisen keski-ikäisen naisen trio!


Hei, täähän menee ihan  kaavan mukaan! 

Tällaistahan tää on aina ollut, vuosikymmeniä!


Seuraa Interrail -lipun kirjoittelua jäätävän ilmapiirin vallitessa.

Sentään se menee oikein, että asuinmaaksi lippuun merkitään "Estonia".

Kuten pitääkin..

Tuo tarkoittaa samalla sitä, että jos taas tulee palattua Suomeen joitakin päiviä ennen tämän kuukauden lipun määräajan loppumista, voipi samalla lipulla reissata ne loppupäivät Suomessa. "Ilmaiseksi".

Kuten lukuisia kertoja aikaisemminkin.

Tästäkin Estonia -asiasta on nuiden rouvien kanssa vuosien ja vuosikymmenien varrella pitänyt vääntää vaikka kuinka usein.

Seurauksena se, että salkussa on jo vuosien ajan ollut tulostettuna Väestőrekisteriote.

Arvon rouvien kanssa pitää olla varautunut kaikkeen, ihan kaikkeen!


Muistuu mieleen, että muutama vuosi sittenkin koko Interrail -lipun kirjoittaminen meni uusiksi, kun virkailija olikin kirjoittanut - ison rähäkän jälkeen senkin - asuinmaaksi "Viro".

Koko revohka meni tosiaankin uusiksi, vaatimuksestani.

Eihän Keski-Euroopassa kukaan tiedä mistään "Virosta" mitään.

Estoniahan sen olla pittää!

 

No, virkailija siinä sitten pää sauhuten värkkäilee lipun kirjoittamisen kanssa. 

Vielä kerran meinaa rouva yrittää tuota passin -jänkhäämistään.

Alkaa mutista passista jotakin...

Totean:

"Passia ei tarvita. Piste."

Jos mahdollista entistäkin närkästyneempää toljottelua kunnianarvoisilta, pitkän tyőrupeaman näissä hommissa tehneiltä naisvirkailijoilta.

Kaikilla "ura" siinä pisteessä, että eläkäpäätőstä odotellaan...

Mitä pikemmin sen parempi!

 

Sitten "tyőryhmä" saa "ajatuksen".

Alkavat pontevasti selittämään, jotta "Interrail -kortin voi ostaa myős netistä".

Voi Herran tähden sentään!

Ikäänkuin en sitä tietäisi!

Karmeita kokemuksia todellakin on: 

 

Google -haku:

Matkamiehen mietteitä buying Interrail card

Oli kauheaa säätőä, tuollakin!

 

Sitäpaitsi netistä tilaamisesta tulee kuluja.

Pitäisi vielä olla kotosallakin juuri oikeaan aikaan, kun kansainvälisen kuljetusliikkeen kuriiri suvaitsee saapua.

Ei kiitos!

Haluan käyttää täta VR:n (tosin vastentahtoisesti ) markkinoimaa "palvelua", niin kauan kuin se on mahdollista (tuskin kovin kauaa...).


Eli nuo kohta viimeiset jäljellä olevat, selvästi tyőhőnsä väsyneet Helsingin lipputoimiston naiset itsekin yrittävät painostaa asiakkaita nettiin.

Kun ei se omaa osaaminen ja ammattitaito heillä riitä.


Jossakin vaiheessa tilanne menee niin kireäksi että suvaitsen lausua:

"Kuulkaapa. Teillähän on mahdollisuus kutsua turvamiehet paikalle, mikäli katsotte käytőkseni olevan jollakin lailla moitittavaa!".

Naisten naamoista näkyy, että heidän on vaikea pidättää raivoaan.

 

No, jotenkin siinä sitten tarvotaan etiäppäin, mitä jäätävimmän tunnelman edelleen jatkuessa...

 

Vihdoin koittaa maksun hetki.

Pyydän saada ennen maksamista vielä tarkistaa lipun.

Siihen lienee asiakkaalla oikeus. 

Rouvien vihainen tuijotus jatkuu - selvästikin jopa tämä lipun tarkistus on heidän mielestään jonkinsorttista "häirikőintiä". Toki!

Ihme ja kumma, lippu vaikuttaa olevan oikein kirjoitettu.

Paitsi että etunimen tilalla on vain kirjain T.

Näin ei ole koskaan aikaisemmin ollut.

Tiedusteluun tulee Helsingin rautatieaseman VR:n lipputoimiston Virkailija -Ylhäisyyksiltä hyytävään sävyyn vastaus, jotta nykyisin etukirjain kuulemma riittää.

No, se selviää sitten reissun päällä...

 

Sitten tiedustelen Interrail -opasta sekä Euroopan karttaa.

Vuosikymmenien ajan nämä on aina saanut lipunoston yhteydessä.

Taas tulee - yllätys! yllätys! -  vaikerointia.

Tyyliin "nämä ovat oikeasti jo käytőstä poistettuja, mutta teemme nyt sinun kanssasi poikkeuksen"...

Niinpä tietysti.

Vaikea kuvitella ainoatakaan yksityiskohtaa, jossa nuo naiset eivät vaikeroisi.😏

 

Vuorossa näytelmän Grande Finale.

Välittőmästi lipun hyväksyttyäni livahtaa virkailija, jonka kanssa olen asioinut, takahuoneeseen.

Karkuun!

Sensijaan se naapuritiskin koko tapahtumaketjun ajan vihaisesti tilannetta "seurannut" vaalea, vanhempi, pärstältään entuudestaan tuttu täti jää paikalle.

Loihen lausuman:

"Olette te kyllä aika erikoisia. Viitisentoista vuotta olette nyt minulle tuosta "passista" aivan turhaan jängänneet, ettekä mitään ole oppineet!".

Seuraa se kuuluisa Naisen Kosto:

Virkailija huikkaa perään:

"Oli ilo ja kunnia saada palvella sinua!". 

Käännyn vastamaan: 

 "Niin mutta et sinäkään siinä kauaa enää istu!".


Eipä tietenkään istu.

Kaikin keinoinhan on nuista virkailijoista jo toistakymmentä vuotta pyritty eroon, ympäri Suomea.

Muutamat vielä jäljellä olevat pyritään hekin poistamaan.

Takuuvarmasti.

 

 Sitäpaitsi näillä VR:n Helsíngin lipputoimiston vielä jäljellä olevilla naisvirkailijoillahan tulee ikäkin vastaan..

😉


Google -haku: 

Matkamiehen mietteitä Interrail

Matkamiehen mietteitä VR

Matkamiehen mietteitä buying Interrail card


(skannimine raudteejaama)


(Helsinki 20.4.2022)

shop.ArcticParadise.fi

Vastuullista postikorttituotantoa erityisesti Sinulle, Nainen!


19.4.2022

Jukka Orman surkea uusi levy; Ariana Granden piipitys -musa

Kas!

 

Kerrankin tää Tukhloman Scandic Grand Central -hotellin alakerran kuntosalin seinään kiinnitetty musa -härpäke toimii!

Harvinaista sinänsä.

Juuri niin kuin noiden kaikkialla pursuavien elektroonisten härpäkkeiden laita yleensäkin on. 

Kohta kai tuota rojua jaetaan ilmatteeksikin, tai jopa maksetaan niille jorsseille, jotka suostuvat jonkinsorttisen elektronisen härpäkkeen vastaanottamaan. Riesakseen.

Sitten alkaapi uuden hankinta, tahi korjausrumba.

Eihän ole tarkoituskaan, että härpäkkeet toimisivat.  😉

 

No, kun tämä musa -härpäke nyt siis suvaitsee toimia, etsitäänpä Jukka Orman uusi soolo -tuotos.

Siitä mainittiin jossakin lehdessä.

Pitkän linjan muusikko, ollut monesa mukana. 

Muistuu kaveri mieleen 70 - luvulta asti, vauhtiveikko Timo "Nolla" Kojon (minne hän katosi?) Madame George -funkkicombosta alkaen.   

Pitkä, komea heppu.

 

Niin ja sitten se tämän kulosaarelaisen lääkäriperheen kitaristi -pojan  legendaarinen esiintyminen Levyraadissa... Taisi olla 80 -lukua.

Puolusteli huumeita.

Toimii nykyisin kuulemma "kokemuspohjaisena päihdekuntouttajana" Diakonissalaitoksella. 

Nauttii muutama vuosi sitten (anomuksesta!) myőnnettyä valtion elinikäista taiteilija-eläkettä. 

 

Tottahan toki!

Omat eläkemaksut sai täten  näppärästi laiminlyőtyä... Fyffet päihteisiin - surutta!

Satojen muiden "taiteilija" -turhakkeiden tavoin.

Kyllä Valtio maksaa!

Velkarahalla, tosin, muuta ei nyt sotkeennuta lillukanvarsiin...

 

Mukava päästä salille monen viikon jälkeen.

Solisluu räsähti maaliskuun alussa säpäleiksi, joten taukoa tuli.

Nyt täytyy varovaisesti aloittaa.

Ihme kuitenkin, miten keho korjaa itse omat vammansa - aivan ilman ulkopuolisia toimenpitteitä.

Sen ajan, minkä korjaa.

 

Sitäpaitsi tämä on ilmainen sali - meille Scandic -ketjun "Clubin"  kolmannen tason  asiakkaille.

Täällä on bastu, veloituksetta hetelmätkin korissa.

Tackar och pockar!

 

Entäs tuo Jukka Orman uusi musa? 

Levyn nimi "Argentiinan pusta".

Heikko esitys! 

 

Epäonnistunut yritys kierrättää noita vanhoja, monen kertaan jo uudelleen veivattuja klassikkoja:

Täysikuu

Siks´ oon mä suruinen  

Liljankukka  

Tähdet meren yllä

Tango Desirée

Jnpp 

 

Hoh-hoijaa. 

Onhan noi jo kuultu - mitä järkeä tuon vanhan sopan lämmittämisessä on?

Orman musasta on  tullut "sisäsiistiä".

Varmaan teknisesti hiottua, tuotettua....

Mutta se kuuluisa "särmä" puuttuu.

Ihan kokonaan.

Lőysää, lőysää sähkőkitaran näpelőintiä.

Tilulilulei -osastoa.


 

No, sitä se raitistuminen ja taiteilija-eläke tekevät! 😉  

 

Entäs laulu?

Kitaristi Jukka Orma todellakin suvaitsee "laulaa"!

Vaikka ei tuota kyllä "laulamiseksi" voi sanua, ei parhaalla tahdollakaan.

Jonkinlaista muminaa, őrinää, jorinaa...

Sama jos mie alkaisin tässä lauleskelemaan... 😉

 

Mitä en kuitenkaan, tee - kunnioituksesta yleisőä kohtaan.

Sekä valtion elinikäisen "taiteilija"-eläkkeen puuttuessa...😉

 

Miksikőhän täm levy on ylipäätään tehty?

Ei täa Orman musaa voi kuunnella.

 

Niin, ja vastaavaahan teki monin verroin sielukkaammin ja rosoisemmin jopa Remu - 80 -luvulla.  

 

 x

 

Sitten tämä toinen hyväkäs, neiti Ariana Grande?

Tätä on paljon hypetetty - tsekataanpa...


Voi, voi.

Tämmőistä sisällyksetőntä piipitystäkő tosiaankin on Ameriikan nyky -R&B?

Huippuunsa sileäksi tuotettua, täysin yhdentekevää matskua!

Genrellä on sentään historiassaan sellaisiakin hienoja laulajattaria kuin Aretha Franklin, Macy Gray, Mary J. Blige... Erykah Badu.


Tähankő on tultu? 

Tuo monasti oivaltava skribentti Oskari Onninen kiteytti asian melko hyvin Hesarissa 4.11.2020:

"Levyllinen omaan seksiinsä rakastunutta yllätyksetőntä taustamusiikkia".

"Ketjuvaatekauppojen soundtrack".

Juurikin niin. 

 

Missä on "Soul"? 

Vastaus:

Ei missään! 


(Stockholm 19.4.2022)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja mielipitteillä ja ilman

Vastuullisuus ja eco -ystävällisyys itsestäänselvyyksiä

12.4.2022

Miksiköhän suomalainen nk. "viihde" on moista sontaa? (Case: "Pitääkö olla huolissaan"?)


No voi helvetti!

Voi helvetin helvetti!


Eikö tuosta suomalaisesta nk. "viihteestä"   ollenkaan pääse eroon?

Taas tuli laitettua telkku vahingossa päälle muutama minsa ennen jotakin tärkeämpää, Kymppi -uutisia.

Perkele!


Taas työnnettiin töllöttimestä eetteriin nk. "suomalaista viihdettä".

Kyse ohjelmasta "Pitääkö olla huolissaan?".

Täyttä paskaa!


Väkinäistäkin väkinäisempää "vitsin vääntöä" - ja kovapalkkaisilla, teko -nokkelilla osallistujilla näyttää olevan niiiiin hauskaa.

Kovasti näkyy tyyppejä naurattavan omat ja toistensa kököt  puujalkavitsit. 


"Tis is hjuumor"?"


Tyypillistä nykymenolle kyllä, ryhmässä näkyy aina olevan vakituisina itsensä-häpäisijöinä pari - kolme nk. "kirjailijaa". 

Vaihtuvien turhajulkku -vieraiden ohella. 

Seremoniamestarina tuo teeskenteleväinen, kovasti pulskistunut Jenni Pääskysaari. 

Mitäköhän annettavaa tuo kulunut naama kuvittele itsellään vielä olevan?


Kuinka noi kehtaa?

Itsehäpäisyä viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen?

 

Mokomatkin tyhjän-naurajat!


Yhteisenä piirteenä nuille tuotannoiltaan mielenkiinnottomille "kirjailijoille" (Kari Hotakainen, Miika Nousiainen, Tuomas Kyrö):

Tavuakaan heppujen teksteistä ei ole tullut luettua - eikä tulla lukemaan. 


Tämä kyseinen "Pitääkö olla huolissaan"  -sontapläjäys on tietenkin vain yksi surullinen esimerkki "suomalaisen viihteen" tasosta. 

Samaa skeidaa se on kaikki. 


Aina ne samat Janne Katajat, Jaakko Saariluomat...

Kammottava "Putous" -proggis Aku Hirviniemineen, Kiti Kokkosineen, Riku Niemisineen, Jussi Vatasineen, Pilvi Hämäläisineen...

Miksi pitää hävetä olla suomalainen?


Mutta ainahan tää on ollu tätä.

Jostakin70 -luvun Heikki Kinnusen ja Leo Lastumäen "Ällitällistä" alkaen. 


Yhteenvetona:

Kansalla - kaikilla kansoilla - on sellainen hallitus, minkä se ansaitsee.

Suomalaisilla on juuri sellainen sonta -|viihde,  minkä he ansaitsevatkin. 


Ai niin...

Eikä Härmä olisi Härmä, ellei maailmanhistorian kenties väkinäisin naamanvääntäjä Pertti  "Spede" Pasanen makoilisi Hietaniemen "Taiteilijakukkulalla".

Totta Mooses!

"Taiteilijapa" hyvinkin!

Iliman muuta!


Hyvä, Suomi!


(Kihniön kirjaston yleisöpäätteellä 12.4.2022)

shop.ArcticParadise.fi 

Kirkastetun startegian mukaista päästövapaata postikorttituotantoa. 

Mielipiteillä sekä ilman.

Eettisyys -takuulla!

9.4.2022

Hoh-hoijaa! Oopperalaulajatar Karita Mattila (61vee) se jatkaa julkisia seksipaljastuksiaan!

SEISKA 15.2.2022:


Karita Mattila ( 61 v. ) : "Sain seksiä! Nautin!".


Seuraa kuvausta "nautinnonhaluisen" taiteilijan kapakkaillasta... Maailmantähtemme oli "iskenyt miehen". 

Lopuksi: 

"Mä kaipaan keskustelukumppania joka myös kuuntelee. Partneria. Vuorovaikutusta. Vahvaa, sopusuhtaista fysiikkaa. Helliviä käsivarsia jotka taipuvat syliin. Psyykettä joka kaipaa naista. NAISTA. Mä haluaisin olla SE nainen. Sellaiselle miehelle".


Hyi helvetti miten kuvottavaa julkista tilitystä! 

Kuinka se, 61 vee ihminen, KEHTAA?

Isoäiti-iässä!


Toisaalta:

Tämähän on johdonmukaista "kehitystä", mitä kyseiseen henkilöön tulee. 

Muutama vuosi sitten piti hävetä silmät päästään, kun laulajatar Njyy Jorkin hienossa oopperassa "räväytti" ja kesken esityksen kiskaisi puseron päältään.

Paljastaen mitättömät, rehevään ruumiiseensa verrattuna epäsuhtaiset, ikäisensä naisen pikku tisut. 

Hyi! Hyi! Hyi!


Ovatkohan hommat sopraanollamme siinä määrin Njyy Jorkissa ja muissa mualiman metropoleissa vähentyneet, että riittää aikaa miehenhimoisiin kapakkakierroksiin Härmässäkin?

Sekä niistä "someyleisölle" - siis tuntemattomille - raportointiin. 

Olis kiva tietää.


x


Mutta niin..

Yleistä pohdintaa tästä nykyisestä netti-tilitys -ajasta:

Tämähän on nyt tätä aikaa. Tätä sairasta aikaa. 

Kaikki halutaan netissä julkistaa. 

Aamupalat (kuvineen), vessassa käynnit, sairaudet...

Ei saatana!

Mihin katosivat yksityisasiat?


Nykyään kaikenlaiset torakat ryömivät esiin sieltä tapettien raoista:

Seksuaaliset kummajaiset.

Massiivinen homotus on saavuttanut tavoitteensa, ja iljettävä homous alkaa olla ihan valtavirtaa.

Nyt markkinoidaan jo "trans-ihmisiä" kaikkine perversioineen.  

Sekä "muun sukupuolisia" örkkejä. 

Friikkisirkus!

Ylipainoiset ovat niinikään vahvasti framilla. Pitäisi kuulemma "hyväksyä itsensä sellaisena kuin on...".

Tosin läskiys on vakava kansantauti ja sairaus - vaikka propagandan mukaan kyse onkin "kehopositiivisuudesta".


x


Palatkaamme näistä ylläolevista yleisistä mietteistä  Karita Mattila -keissiin. 

Tyypillistä tyypillisempää nyky -Härmää.

Viimeiset parikymmentä vuotta on jankutettu "vahvoista naisista"...

"Rohkeat, itsenäiset suomalaiset naiset...".

Blaa blaa blaa...

Runsaslukuinen huuhkaja -osasto kiljuu nytkin kilpaa, miten "mahtava tyyppi" tuo Mattila on. 


Mutta kyllähän nuita naisiakin täytyy - tietyllä tavalla - ymmärtää.

Kun kyseisellä sukupuolella se nk. "Prime Time" -aika nyt kerta kaikkiaan on niin lyhyt.

Parasta ennen - päivämäärä koitavi hetikohta 30 ikävuoden saavuttamisen jälkeen.

Se oli sit siinä, se pillun kanssa vehtaaminen. 


Luomakunnan Kruunuilla tehokasta peliaikaa sensijaan  on vielä kymmeniä vuosia - siis JOS pelaa korttinsa oikein. 

Mikä käytännössä tarkoittaa terveydestä huolehtimista.

Sekä juridiikan tuntemista.  

Talousosaamista. 

Jotta osaa välttää perhe- avio- ja perintö-oikeuden lukuisat, naisten eduksi rakennetut sudenkuopat, "miinat". 


Kolumnisti Sanna Ukkola kiteytti Karita Mattila -tapauksen aika hyvin kolumnissan IL 7.4.2022:

"Entä jos mies kertoisi somessa haaveilevansa posliinipimpistä ja kuvailisi suuseksiä, josta pitää?

Kyseessä olisi sosiaalinen itsemurha. Mahdollisesti ammatillinen. Mies leimattaisiin välittömästi pervoksi huohottajaksi, lähestulkoon ahdistelijaksi. 

Mutta kun olet nainen, olet rohkea, upea, seksuaalisesti vapautunut ja rikot lasikattoja.

(...)

Yhteiskuntamme on varsin merkillinen. Kaikki julkiseen keskusteluun osallistujat hokevat jatkuvana mantrana ehdotonta tasa-arvoa. Mutta sen rinnalle rakennamme täysin älyvapaita ja uskomattoman sukupuolittuneita sosiaalisia normeja, jotka eivät ole tasa-arvosta kuulleetkaan".


Juurikin noin! Hyvä, Sanna!

Vanhainkodeissa voi sitten käydä katsomassa touhun lopputulosta: 

Luokkaa 90 % asukeista yksinäisiä, toinen toistaan raihnaisempia naisia - useimmilla takanaan sitä kuuluisaa elämätöntä elämää...


Toki on muistettava, että jos olet tarpeeksi rikas ja kuuluisa - mallia Danny - eivät yhteiskunnan normit välttämättä päde.

Vaikka "valistunut arvaus" onkin, että Isolle D:lle  (79 vee) on tulossa vielä vaikeuksia ja negatiivista julkisuuta BIG TIME, tuon Erika Vikman/ Helmi Loukasmaa -sirkuksen johdosta. 

Jotka - eppäilemättä - molemmat hengailevat Lipsasen Ilkan kaa tämän kauniiden sinisten silmien takia... 

Ilman mitään taloudellisia tai neitosten haviteltuun "uraan" viihde-alalla liittyviä ambitioita. 

Selvä se!

Suomen koko kansa tarkkailee tilanteen kehittymistä. 😏


Jälleen takaisin Karita Mattilaan:

Kotilieden haastiksessa parisen vuotta sitten:

"Avioero herätti Karita Mattilan rakkauden nälän.

Karita Mattila kertoo tuoreen avioeron 30 -vuotisesta liitosta aiheuttaneen henkistä ja taloudellista myllerrystä hänen elämässään. 

Eron myötä Karita tuntee että "hänet olisi päästetty irti".

Näin siis pari vuotta sitten Kotiliedessä.


Vauhti Karitalla senkun paranee.


Kuluvan kuun kolmas päivä, Twitter -postaus: 

"UNELMOIN ETTÄ SAAN NAUTTIA MIEHEN LÄMMINTÄ, TURPEANKOVAA ELINTÄ. 

LIIKUTTAA HITAASTI. NOPEASTI ANY SPEED!". 


Edelleen.

Vähäpukeisen selfie -kuvan yhteydessä:

"LEARNING TO LOVE MYSELF -BEAUTIFUL!". 


Onnea yrityksille!


Mihinköhän muuten se herra Tapio "Tapsa" Kuneinen, Karita Mattilan aviopuoliso ja manageri vuosikymmenien ajan, katosi? 

Aina lehtikuvissa myhäilemässä maailmantähtemme taustalla.

NarriGallerian  eli Linnan bileissäkin.

Laulajatar itse on kertonut tavanneensa autokauppias -Tapsansa ilmeisesti jo joskus 80 -luvulla. 

Avioliitto oli pitkä.

Yhteinen työ, avioliitto, koti...

Alkoikohan Tapsan naama kyllästyttämään?

Vai toisin päinkö se meni?


Toisaalta:

"Avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen!". 

Edelleen:

"Aviovuode on rakkauden hauta!".

😏


Tätä vaan ei koskaan lapsille ja nuorille opeteta.

Heidät manipuloidaan uskomaan ja tavoittelemaan sitä kuuluisaa "parisuhdetta".

Elämä sitten opettaa, useimmiten äärimmäisen kalliilla hinnalla. 

Vaikka toiset eivät opi koskaan.

"Uskon vielä Rakkauteen...".

😏


Karita Mattila siis toisaalta kertoo kaipaavansa kuumana sykkivää jortikkaa, toisaalta taas "keskustelukumppania joka myös kuuntelee, partneria, vuorovaikutusta" ym. herttaista.

No, toivomuslistan ensimmäinen osa saattaa yö-elämässä onnistuakin.

Vaihtelevalla menestyksellä...

😏


Mitä toivomuslistan toiseen osaan sitten tulee...

Juttuhan menee niin, että miehillä on tavoitteena se kuuluisa yksitoista minuuttia (tilastollinen keskiarvo, "esileikin" kanssa tahi ilman). 

Sitten kiinnostaa lähinnä kääntää kylkeä - korkeintain kenties pieraista. 

Ja - jos jostakin käsittämättömästä syystä ( viimonen bussi lähti? ) yöpyminen luukussa olisi tarpeen - vaipua unten maille.

Todennäköisesti kuorsaten.


Sellaista "keskustelua ja vuorovaikutusta".

😏


(Kihniön kirjaston asiakaspäätteellä 9.4.2022)

shop.ArcticParadise.fi

Uuden, kirkastetun startegian mukaista päästövapaata postikorttituotantoa

Eettisyys -takuulla - juuri Sinulle, Nainen!

5.4.2022

Junista katosivat sanomalehdet / Millä ihmeellä printtimedia oikein elää?


Ei oo montaakaan vuotta sitten, kun junissa - etenkin pitkän matkan sellaisissa - suorastaan lojui sanomalehtiä.

Eritoten iltapäivälehtiä.

Tyyliin kuului junasta poistuessa jättää luettu lehti istuimelle tai edessä olevan penkin selkänojan kuminauha -virityksen alle. 

Koskaan, ei koskaan tarvinnut omaa lehteä ostaa. 

Vuosikymmeniin. 


Vielä niiden Sinisten Pikajunien (R.I.P) aikakaudella vaunuissa sai ikkunaräppänät auki, ja löydetyn ja luetun lehden sitten sujautettua ulos liikkuvasta junasta. 

Radan penkereelle maatumaan, tuottamaan uutta biomassaa. 

Luontoystävällinen ratkaisu. 


Kaikki tuo on kadonnut!


Nykyään hyvä jos kerran vuodessa, jos sitäkään löytyy IC -.junista hylätty sanomalehti. 

Nopeesti muuttui, kokonainen kulttuuri!

Tiedonvälityksen printtikulttuuri.

Junamatkustajien käyttäytymisetiketti.


Kaikki vaan näpläilee ja tuijottaa nuita älyhärpäkkeitään. 

Niskat kyyryssä, silmiään siristellen. 


Kukaan ei edes yritä ottaa minkäänlaista "kontaktia" kanssamatkustajiin. 

Eipä silti, että tylsääkin tylsemmissä nyky -suomalaisissa mitään mielenkiiintoista olisikaan. 

Alkaa haukotuttamaan heti kun ne avaavat suunsa.

Tietää minkälaista 100 % standardi -tuubaa sieltä tulee. 


Se vaan ihmetyttää, että mitenkä lehdentekijöiden "ansaintalogiikkaa" nykyään oikein toimii?

Mistä ne saavat tulonsa, kun ei irtonumeron ostajia sen paremmin kuin tilaajiakaan kohta enää ollenkaan ole?

Kahviloista, ravintoloista, hotelleistakin ovat sanomalehdet pääosin kadonneet.

IC -junien Extra -luokistakin katosivat lukulehdet.


Ovatko lehtikustantajat saaneet kadonneet tulonsa korvattua jotenkin mainosmyynnillä?

Tai noilla "digitilaukseilla"?


Kuitenkin media -alan toimijoilla vaikuttaa menevän suhteellisen mukavasti:

Sanoma

AlmaMedia

Keskisuomalainen -konserni

Ilkka -yhtymä

PunaMusta -konserni (Karjalainen)


Jokaista löytyy salkusta, ja osinkoja kilahtelee tilille.

Viime vuonnakin tuli osinkoja salkun printtimedia -lapuista yht. 78,95 brutto. 

Se tekee jopa paljon viime vuodesta nousseisiin nyky -kursseihin suhteutettuna n. 4,4 prossan osinkotuottoa!


Ihan kiva - tuollahan elää jo päivän - pari!

(Riippuu miten elää... 😏).


Miten tämä on mahdollista?

Miten mediataloilla on moiseen varaa?


Ai niin...

Keskisuomalaisen yhtiökokouksissa Jyväskylässähän on varsin mainiot tarjoilut.

Pöytä koreana monenmoista herkkua, mm. poronkäristystä.

Sivupöydällä vapaasti jaossa konsernin tuottamaa materiaalia.

Kymmeniä paikallislehtiä.

Yllättäen jopa lapsuudenkodista Espoon Haukilahdesta tuttua Länsiväylä -lehteä...


Enpä olisi joskus 1970 Jedassa osannut arvata, että puolen vuosisadan kuluttua törmään samaan Länsiväylä -lehteen - Jyväskylässä..

Ulkomailla asuvana Keskisuomalaisen osakkeenomistajana...

Kummallista....



(Tampereella 5.4.2022)

shop.ArcticParadise.fi

Kirkastetun starategian mukaista päästövappaata postikorttikauppaa.

Eettisyystakuu, ja arvot kohillaan!