29.11.2021

"The Helsinki School" - vedätys / Yle Teema 28.11.2021: Dokkari "Elliott Erwitt, mestarivalokuvaaja" (2019).


Sattuipa käteen jostakin tämmöinen "Helsinki Photo News" -lehdykkä. 

Lehtinen. Pruju.

Erinomaisen vaatimaton painoasu.

Toi mieleen Eestin 90 -luvun painotuotteet. 

Ilmaisjakelussa, tietenkin - eihän kukaan tuollaisesta mitään maksaisi. 


Miten tuon roskan kustannukset sitten katetaan?

Valistunut arvaus: Julkisilla avustuksilla  - mitenkäpäs muutenkaan. 


Entä kuvat?

Täyttä sontaa.

Ei ainoatakaan kunnon fotoa - koko lehdykässä.

Räps - räps - räps... 


Siis sitä nykyistä nk. "taidevalokuvaus" -suuntausta.

Jolle tuntuu ammattitaidottomuus olevan ihan kunnia -asia. 

Räps - räps - räps...


Lehtisen esittelemien "valokuvaajien" joukko on suuri.

Kaikki nuo siis meinaavat kutsua itseään "valokuvaajiksi", ja elää "ammatillaan"???

Kaikki nuo turhakkeet havittelevat uraa "valokuvaajina"...

Voi Herran tähden sentään!


Sen verran heräsi mielenkiinto asiaa kohtaan, että tuli muutama minuutti vähän googlailtua. 

Touhun takana näkyy olevan tämmöinen jenkki, Mister Timothy Persons. 

Ilmestynyt Härmään jo aikoja sitten ja perustanut jonkun tämmöisen "The Helsinki School" - valokuva"taide" -vedätyksen.

Heppu vaikuttaa näköjään nykyään Berliinissä. 


YouTubelta löytyi herran jorinaa. 

Pelin henki kävi selväksi heti kättelyssä - tuon videon alussa komeilee EU:n lippu.

Jaaha, siis tukimassit valuneet iloisesti Mr. Personsin laariin. Mitenkäs muutenkaan. 

Kolmeen kohtaan tuli randomisti hypeltyä tuossa videossa, ja annettua tyypille mahdollisuus. 

Give the guy a fair chance...

Mutta ei.

Ei tota voinut kuunnella. 

Lässyn - lässyn "taidepuhetta".

No, hyvin näkyy kuitenkin tuolla "valokuvataide -kuraattorilla" vedätyksensä onnistuneet - muhkeasta mahasta päätellen. 

Hyvinsyönyt heppu!


x


Mutta toisaalta...

Mikä virkistävä suihku kaiken tuon The Helsinki School - valokuva"taide" -paskan jälkeen kun telkusta tuli uusintana dokkari Mestari Elliott Erwittistä. 

Merkittävimpiä vielä elossa olevia valokuvan suuria nimiä.

Mies, jolla on eräitä totaalisen ikonisia kuvia portfoliossaan.

Esimerkiksi se b & w suuteleva pari jenkkiraudan peruutuspeilistä kuvattuna, ehkä 50 -luvulta. 

Samoin se b & w sateenvarjon kanssa vesilätäkön yli hyppivä pariisilainen, Eiffel -torni taustalla.

Puhdasta magiaa. 


Hauska tuo sisäänkäynti Erwittin Park Avenue lukaaliin, josta fantastinen näkymä Central Parkiin: 

Ovessa kyltti Elliott Erwitt, Inc.

Pelin henki tuli taas heti - toisella tavalla - selväksi!


Sinnikäs naishaastattelija tivasi Mestarilta, "Mitä valokuvaus teille merkitsee"?

Tähän yli yhdeksänkymppinen Elliott:

"No, se on maksanut neljä avioliittoani ja lasteni kasvatuksen".

Se siitä "Taiteesta" sitten...

Suuren taiteilijan tavoin Mestari on täydellisen maanläheinen ja selväjärkinen. 

"Taidettahan" löytyy nykyään vähiten juuri sieltä, mistä sitä eniten mainostetaan löytyvän - kuten vaikkapa "The Helsinki School"  -vedätyksestä. 


Park Avenuen -huoneisto näkyy olevan samalla työtila, ja siellä pyöri kirjojen suunnittelija/taittaja/graafikko -kaveri.

Katselivat Elliottin kanssa luonnoksia seuraavan valokuvateoksen kanneksi, ja yksissä tuumiin päätyivät ratkaisuun, joka oli "more saleable".

Myyvin!

Kauhistus!


Tosin onhan tuota kaupallista menestystä vuosikymmenien varrella toki tarvittukin - ottaen huomioon herran neljä (4) avioliittoa .

Tietäen USA:n avioerokulttuurin taloudelliset kuviot... 

Kalliiksi on tullut. 



(skanniminen Riia neon)


(Kihniön kirjastossa 29.11.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettimyymälä.

Käsittämättömän vastuullisesti - eettisyys edellä.

Ihmisoikeuksia unohtamatta. 

Arifikan köyhiä alati aatellen… 


21.11.2021

Stora Enson tj. Annica Bresky Ylen Femmalla: Daniel Olin yritti mielistellä (epäonnistui)

Pitihän tuo kattoa - näin Stora Enson osakkeenomistajana. 

Yhdeksäntoista (19) lappua suorassa omistuksessa, huomattavasti suurempi potti "epäsuorasti", sisältyen Investor -positioon.

Ja vuosikymmenien ajan Kemissä käyneenä, satoja kertoja...


Kas!

Daniel Olin yritti vetää "sukupuolikorttia" esiin.

Yritti johdatella juttua siihen suuntaan, jotta "Eikös sulla ole hankalaa kun metsäteollisuudessa ne 60 -vuotiaat serämies -gubbet ovat vallankahvassa"... 

Sekunnin murto-osan ajan hyväntuulisesti esiintyneen Annican kasvoilla viivähti varjo.

Tyylikkäästi heitti pallon takaisin tyyliin "Jag försår inte vad du menar..." ja luikerteli pois teemasta.

Vaikka pienen hetkisen vaikutti, jotta alkaakohan tuo Daniel änkyttämään jotakin...


Tässä se taas nähtiin.

Eivät nuo (hyvin harvat) huipulle päässeet (sinne tahtoneet, pyrkineet) supernais -yksilöt kaipaa sen paremmin uhriuttamis -lätinää kuin setämies -höpinöitäkään.

Ajatellaanpa vaikka juuri tuota Annicaa...

Stora Enson vanhimmat osat ovat peräisin vuodelta 1288, siis melkein tuhat vuotta ovat miehet konsernia rakentaneet.

Suurimpien osakkaiden joukossa mm. ruåtsalainen Investor - sijoitusyhtiö, jonka johdossa noin 60 -vuotiaat Wallenbergit: Jacob ja Magnus.

(Investorilla on muuten keväisissä yhtiökokouksissa mainiot tarjoilut, on tullunna pari kertaa käytyä...😏).


Ei herunut tuota haastattelijan himoitsemaa "setämiesten" haukkumista Annica Breskyltä.

Ei herunut, vaikka Daniel Olin sitä kovasti vonkasi.

Mycket dåligt, Daniel, mycket dåligt!


Toisaalta:

Tää on niin tätä.


Nuita naisten mielistelijöitä kyllä riittää - eri asia haluavatko huippunaiset moista. 

Tahtovat omilla kyvyillään menestyä.

Ilman joutavia uhriutumis- ja setämies/patriarkaalisuus -lätinöitä.


Kuka huippunainen haluaisi olla "kiintiönainen"?".


(skannimine: vaatepild "Kappale...") 


(Vuokatti, Sotkamo 21.11.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja netistä.

Painettu EnsoCoat 1 S NEW (300gr) kartongille.










18.11.2021

Elokuva-arvio: Jean-Luc Godardin väitetty klassikko "Nainen on aina nainen" (Une femme est une femme)

Tämä ylistetty "elokuva-klassikko" tuupattiin eetteriin eilen YLE:n Teemalta.


Aivan turhaan.

"Legendaarisen" ranskalaisen älykkö -elokuvaohjaaja Godardin tuotantoa.

Soopaa!

Bastun jälkeen sohvalla avotulen äärellä loikoillessa tekelettä tuli yritettyä seurata.

Huonolla menestyksellä: Uni voitti!

Rainan toivottomuus kävi kyllä ilmi jo ihan alkumetreillä.

Pahimmanlaatuista ranskalaista älykkösontaa.

Jotenkin tuli mieleen oman Aki Kaurismäkemme vähintäin yhtä kököt "taide-elokuvat", eritoten mitä dialogin kankeuteen tulee.

"Nero" Godard lieneekin ollut Aki Kaurismäen oppi-isä...


No, olihan sentään kiinnostavaa nähdä vastikään edesmennyt Jean-Luc Belmondo nuoruutensa kunnossa.

Godardin tuolloinen "muusa", "ikoniseksi" mainittu tanskalainen Anna Karina pätkässä aivan avuton.

Tyttöhän oli Tanskasta todella nuorena "karannut", liftannut Pariisiin ja päässyt - reittä pitkin, tietenkin  - elokuviin...

"Lahjakkuutena" tuo nopeasti kuihtuva nuoruuden kukoistus.


Eipä silti.

Vaikka ylimainostettu J-L Godard edustaakin ranskalaisen älymystön aivan sietämättömintä pelle -ryhmää, löytyyhän maasta todella raskaan sarjan intellektuellejakin:


Michel Houellebecq

Presidenttiehdokas Èric Zemmour

Oma suosikkini Pascal Bruckner (Lunes de Fiel -tarinan, josta Polanski ohjasi todellisen klassikkonsa, isä).


Vive la France!


Tarkemmin ajatellen löytyy leffasta Belmondon ohella toinenkin pieni positiivinen yksityiskohta: Nimi!

"Nainen on aina nainen" - eihän nykyisin enää nuin passaa sanua.

Toisin kuin 60 vuotta sitten.


Mutta älkäämme antako hämätä itseämme.

Muistakaamme Jorma Uotisen loistava heitto:


Paska on paskaa Pariisissakin!


(skannimine kino)


(Sotkamo, Vuokatti 18.11.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttejani netistä.

Mitä vastuullisimmin, ympäristöystävällisimmin, päästövapaammin.

Etenkin, juuri Sinulle, Arvoisa nainen!

Eettisyys edellä, tottahan toki!


16.11.2021

Kohtaamiani: Tomi Tölli / Elämää Tallinnan Kalamajan "Ilmarisessa" / Päivitys 25.12.21

Kohtaamiani: Seinänaapuri, maailmanmatkaaja Tomi Tölli 


Sarjasta "Muotokuvia muistista - Matti Kurjensaaren hengessä".


Kas!

Viikonlopun aikana, kun tuli käväistyä kämpillä Tallinnan Kalamajan  "Ilmarisessa", kiinnittyi huomio naapurin, kuuluisan maailmanmatkaaja Tomi Töllin postilaatikosta poistettuun nimikylttiin.

Postiloota repsotti auki.

Ikkunat olleet pimeinä kuukausia - Tomi muutti "vaimokkeineen" (hänen ilmauksensa) pois talostamme jo joskus loppukesällä. 

Nyt mies infoaa somessa olevansa taas tien päällä, "matkalla jossakin, jonnekin" - viimeisin postaus Turkista, suuntana Itä.

Valistunut arvaus: On saanut kämppänsä myytyä seinänaapuristani.

Nyt on aika luoda pieni katsaus tähän kohtalokkaaksi meikäläiselle koituneeseen tuttavuuteen


Tutustuin Tomiin jotain vähän yli vuoden talossamme, "Ilmarisessa" asuttuani. Taisi olla 2012.

Vuokralla vielä tuohon aikaan.

Vuokra-asunnon ehtoihin kuului mm. talon alakerran kuntosalin käyttö.

Mulla oli grabbis, punkkua oli tullut lipiteltyä enempi kuin lääkäri määrää...😏

Treenaamisesta ei tullut oikein mitään. 

Mutta se jälkeenpäin arvoituna mega-luokan hyöty tuosta oli, että kuntosalilla tutustuin Tomiin.

Hänellä oli jo tuohon aikaan omistusasunto talossamme.

Kyselin häneltä asunnon ostamisesta, hoitokuluista jnpp.

Pelkästään myönteistä oli miehellä kerrottavana.

Kun sitten noihin aikoihin silloinen vuokra-isäntä alkoi ahnehtia vuokrankorotusten kanssa, oli tiellä kohti asunnon ostoa talostamme helppo jatkaa.

Tomin viitoittamalla tiellä...


Ison, monivuotisen mutkan (väliaikainen omistus -murju talon alakerrassa, juuri sen entisen, käytöstä poistetun kuntosalin vieressä) jälkeen on nyt jo pitkälti toista vuotta ollut tilanne mitä mainioin:

Paras kämppä ikinä, nyt Ilmarisen (suojelukohde, muuten) yläkerrassa, pihan puolella.

Vähän pilkistää merikin. Jopa lemmikkisaari Aegna!

Sopii vaikka tässä kämpässä menisi loppuelämä...

En tarvitse muuta. Olen perillä.


Ellei mitään yllättävää satu...

Esimerkiksi muuton Etelä-Helsinkiin mahdollistava lottovoitto.

😏


Viimeinen ajatus joka yö petiin kömpiessä:

Olen Paratiisissa!

Olen Paratiisissa!

Pa-ra-tii-sis-sa!

Kotona!


Kiitos, Herra - ja kiitos Tomi Tölli!

Kaikesta tästä (tosin monien muidenkin sattumien jälkeen) kuuluu suuri osa kiitosta juuri Tomille.

Tuskinpa ilman hänen lausuntoaan olisi (ensimmäistä, tähän nykyiseen johtanutta) kämppää talostamme tullut koskaan ostettua.

Yksi elämän 5 - 10:stä merkittävimmästä kohtaamisesta.


Toinen teema, josta Tomin kanssa heti ensitapaamisellamme juttelimme, oli Eestin verojärjestelmä. 

Tomi otti asian puheeksi, kuultuaan että mullakin on firma. 

Alkoi heti tuon tyypillistäkin tyypillisemmän arvuuttelun/ehdottamisen "Oot varmaan siirtäny firmasi tänne, edullisen verotuksen takia?". Saman minkä tässä on joutunut kuulemaan satoja kertoja. 

Vastasin, jotta olisin sen varmasti tehnytkin, jos siinä olisi jotakin järkeä.

Jatkoin, että - juuri päinvastoin kuin yleisesti luullaan - Virossa on hirmu korkea verotus Suomeen verrattuna. 

Että Suomi on varsinainen VeroParatiisi.

Keskustelukumppanin naamalle levisi epäuskoinen ilme.

Lisäsin, että edellä todettu pitää kutinsa yhdellä edellytyksellä: Pitää olla pienet tulot!

Jos on suuret tai jopa keskitulot, on tilanne heti toinen.

Härmässähän on progressiivinen verotus, Eestissä tasavero.

Tulos: Pieniä tuloja verotetaan Koto -Suomessa monin verroin kevyemmin kuin etelänaapurissa.

Maailman yksinkertaisin asia, ihan alkeismatikkaa.

Kaveri jäi - ilmeestä päätellen - mietteisiinsä.

Kuten joka ikinen, jolle saman asian esittää. 

Kävi ilmi, että hänellä oli firmat sekä Suomessa että Virossa...

Eli pelkästään kirjanpito- ja muut hallinnolliset kulut ja vaivat vähintäin kaksinkertaiset.

Asia jäi selvästi Tomia vaivaamaan.


Jopa niin paljon, että kun vuosien varrella kävimme pari kertaa lounaalla, hän palasi astialle.

Oli selvästi jopa hieman närkästynyt linjastani.

Kun kaiken lisäksi en koskaan ollut hankkinut edes "elamislubaa" Eestiin eli en ole ollut siellä päivääkään edes nk. "kirjoilla". Ei ole ollut mitään syytä.

Puhumattakaan Eestin "ID -kaardista" eli henkilötunnuksesta - sitähän ei edes voitaisi myöntää tälläiselle joka on niin vähän Eestissä: Luokkaa alle 25% ajasta.
 
Kaikkein parasta on olla Eestissä "turistin" statuksella.

Maksaa verot Härmään - itse jouduin nk. "yleistä verovelvollisuutta" Suomeen jopa muutaman vuoden anomaan. Enää ei.

Tämä mahdollistaa samalla Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen - edellyttäen vielä että YEL -vakuutus on kunnossa.

Sen on pakko olla - kuten oikein onkin.

Ja Suomessa on pakko viettää suurin osa ajasta. Sekin on oikein.


Muistuupi mieleen, että - se taisi olla toisen lounaamme jälkeen kadulla - maailmanmatkaajamme otti oma-aloitteisesti puheeksi taas Eestin ja Härmän verotuskuvioiden erot. 

Jälleen ällistyin. 

Parisen vuotta aikaisemmin olin jo ylempänä kerrotun  mukaisesti suorastaan rautalangasta vääntäen selvittänyt naapurille asiaa:

Että Suomi on VeroParatiisi - pienituloisille, nimittäin. 

Nyt hän yllättäen kirkkain silmin esitti idean - omanaan!

Vaikutelmaksi jäi, että mies oli kovasti tykönään asiaa pohtinut, ja esitti nyt lopputulemansa oman ajatustyönsä tuloksena. 

Sanattomaksi veti, jälleen. Hetkiseksi. 

Mahtavaa takinkääntöä!



Niin, muuten...

Se Eestin joku vuosi sitten kovati hypetetty "E-residentsus" on sitten vielä oma surullinen lukunsa.

Nythän  senkin ehtoja on kovasti tiukennettu - syystäkin. Kun homma alkoi levitä kuin ne kuuluisat  "Jokisen evväät" - satteella.


Samoin Suomen verottajan linja firmojen "ulkomaille rekisteröintiin " on tiukentunut BIG TIME - aivan aiheesta.

Suomen verottaja syynää, missä firman tosiasiallinen toiminta, johto jne. sijaitsevat. Hyvä niin.

Edelleen:

Johtuen mm. nuista valtavista pankkiskandaaleista (rahanpesusta) Danskessa ja Swedbankissa, pankkitilinkin avaaminenkin Eestiin on nykyisin todella kovan työn takana. Mikäli onnistuu ollenkaan. 

Oikein, jälleen.  

Sekä Härmän että Eestin pankit ja verottajat haluavat tuntea asiakkaansa - kuten pitää ollakin. Tietyissä rajoissa. 

Toinen asia on, että pankit ovat viime vuosina paniikissaan tehneet idioottimaisia ylilyöntejä tämän asian tiimoilla...



Kirjoittajan kokemus:

Google -haku:

Matkamiehen mietteitä Talousrikostutkinnan alainen Danke Bank lopetti tilin 


Kerran kävin Tomilla kylässä.

Taisi olla 2012, sen ensimmäisen omistusasunnon, talomme alakerrassa sijainneen mörskän oston jälkeen, kun teimme vastavierailut.

Kyseinen kämppä, hotellin entinen bastu, oli pakko ostaa, jos halusi Ilmarisessa jatkaa asumista. Mie halusin.

Päätin kytätä niin kauan kuin talosta vapautuisi kunnon kämppä. Kuutisen vuotta piti ventata.

No, olihan ko. väliaikaisen asunnon hintakin halpa. Erittäin halpa.

Vierailuni Tomilla, tuossa nykyisessä seinänaapurissani, ei kestänyt kauaa.

Mieleen jäi - insinöörin asunnolle jokseenkin epätyypillisesti - muutama kaunokirjallinen teos hyllyllä. Taisi olla Tammen Keltaisen Kirjaston Hemingwaytä.

No, kyllähän  Ernesti suolsi välillä kelvollistakin tekstiä. Ennen rapajuoppoutumistaan Kuubassa loppuvuosinaan.


Mieleen on jäänyt eräs novelli, kertomus kalastusreissusta jossakin Ylä-Michiganissa.

Kyseistä tarinaa lukiessa tuntui ihan kuin olisi palannut 60 -luvun lapsuuteen, sinne Kuusamon mökkijärvemme Kantojärven ja Purnujärven väliselle mäntykankaalle. 

Aivan "yksi yhteen!".


Lisäksi Tomilla  - upseerismiehelle ei niinkään epätyypillisesti - Mannerheimin kuva seinällä.

Tai, kuten mulla on tapana ajatella, homo -Mannerheimin kuva.

Tästä Suomen Marsalkan luonteen puolesta lisätietoja hienolta historioitsijaltamme, Teemu Keskisarjalta.

😏😏😏



Voi Suomi-Neito parka!

Suurin sotasankari - homo!

Suurimman urheilulegendan, Paavo Nurmen viimeiset sanat:

"Olen elänyt turhaan!".

Urkki... Lintu vai kala?

Vieraan vallan agentti? Vaiko peräti kaksoisagentti?

Kuuluisimman arkkitehdin, Alvari "Vetskari" Aallon motiivi nuiden muistomerkkiensä pystyttämiselle...

No, tunnemme nuo stoorit humalaisen Alvarin säännöllisestä "ohjelmanumerosta" sepaluksensa kanssa surullisten loppuvuosiensa cocktail -kutsuilla...

"Valtakunnanfilosofi" Pekka Himanen: Legendaariset "kalsarikännit" Espalla. Juopumispidätys putkareissuineen.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan kännisekoilut Tampereen rautatieasemalla. Niinikään putkareissu. Ei tietenkään estänyt millään lailla "valtakunnan ylimmän lainvalvojan" viranhoitoa. Eihän toki!

Huumepolliisin päällikkö Jari Aarnio -tyyppi osoittautui SuperDiileriksi, mikäli oikeuslaitosta on uskominen.

Tosin sitä kuuluisaa "tynnyriä" ei kai koskaan löytynyt, ja "tähtitodistaja", prosti "Saara" on muuttanut puheitaan kertaan jos toiseenkin... Jatkuvalla syötöllä.

Mutta ei nyt sotkeennuta pikkuseikkoihin. 

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin hillitön imurointi...

Tomi "Ristonpoika" Louneman johtaman Huoltovarmuuskeskuksen surullisenkuuluisa maskifarssi...


Lista on pitkä, täydentyen alinomaan.

Hyvä, Suomi!

😏😏😏

Pojjaat, kansan urhokkaan!
 
 
Eipä tulisi mieleen ripustaa Mannerheimin - tuon opportunistin ja palkkasotilaan - kuvaa seinälle.
 
Eniten ihmetyttää se, miten niin iso osa Suomen kansasta hurahti tämän ruotsinkielisen, Venäjällä työuransa tehneen aristokraatin pauloihin.

Ylimys, joka ei koskaan oppinut Suomen kieltä.

Vaikea käsittää, mitä yhteistä Suomen "kansalla" olisi ollut kyseisen aatelismiehen kanssa.

Jonka yksityiselämä sen paremmin kuin luonnekaan eivät kestäisi päivänvaloa nykyisenä some -aikana.

"Operettikenraali!" - kuten äitini isoisä Santeri Alkio Marskia 1920 -luvulla päiväkirjoissaan luonnehti.    


Takaisin tuohon ainoaan visiittiini nykyisessä naapuriasunnossani...

Anteeksi, Rakas Lukija, jos juttu välillä pääsi hieman rönsyilemään.


Poistuessani Tomin kämpiltä hämmästyin jälleen, BIG TIME.

Isäntä loihi lausuman:

"Kun kaikki on aina ollut niin helppoa!".

Sanattomaksi veti. Hetkeksi. 

Kaikkihan aina vaan vaikeroivat, mutta nyt tuleekin tuollaista tekstiä:

"Kun kaikki on aina ollut niin helppoa!".

About tuossa vaiheessa tajusin, jotta miulla on melko erikoinen naapuri.

Tosin ei vielä tuossa vaiheessa seinänaapuri.


Todella vähän kaveria talossamme viime vuosien aikana tosin näkyi.

Oli lähes aina reissussa, jossakin...

Joskus yritin jopa lukea miehen blogin postauksia.

Ei onnistunut. Jäi kertaan - pariin.

Vaikea saada makua herran kirjoitustyyliin - aivan liian "neutraalia", insinöörimäistä pyörittelyä.

Särmä, rosoisuus puuttui.

Oma, erottuva tyyli puuttui.


Mieleen jäi yksi päivitys jostakin Karibialta.

Kuva kulahtaneesta majatalon huoneesta sekä näkymä ulos kyläpahasen hiekkatielle.

Taisi olla joitain resupekkia siellä lorvailemassa hökkelien vierustoilla, ja kanoja tepastelemassa pölypilvien keskellä.

Ei kiitos!


Sitten kerran ajauduin kuuntelemaan maailmanmatkaajamme tekstinpätkää, jonka hän luki netissä.

Tilanne oli jonkun vuoden takainen rahtilaivareissu Afrikkaan.

Pariskunta ei  päässyt rantautumaan, kuulemma "byrokratian vuoksi".

Siinä sitten katseltiin laivan lastaamista/purkua afrikkalaisessa satamassa. Pari - kolme vuorokautta siinä taisi mennä.

Isot "kraanat" konttisatamassa taidettiin postauksessa mainita. Ja kuvatakin. 

Hoh - hoijaa...

Sellainen Afrikan -reissu. 



Taisi olla vielä niin, että ajankuluksi oli entinen naapurini keskustellut botskissa Afrikan tilanteesta jonkun eläkkeellä olevan länsimaisen diplomaatin kanssa.

Diplomaatin johtopäätös oli aivan oikea: Mitään toivoa ei ole. Päinvastoin, Afrikan demografisen kuvion sekä kansan mentaliteetin huomioiden.

Toivoton tilanne. 

Muutama sata miljuunaa olisi tyrkyllä tänne Eurooppaankin. Noin niinkuin aluksi.

Etupäässä nuoria, salskeita miehiä.


Kiinnostavaa oli kuulla, että kyseinen diplomaatti näki Latinalaisen  Amerikan viimeisenä meikäläisten toivon pesäkkeenä , "pakopaikkana". 

Eurooppa kun tekee hidasta itsemurhaa. Vääjäämättömästi.

Game over.
 
Peli tosiaankin on menetetty!


Ei Härmääkään enää mikään pelasta.

Syinä mm. tolkuton velkaantuminen sekä haittamaahanmu... siis -tunkeutuminen. 

Sekä geopoliittinen asemamme alati kiristyvässä tilanteessa, Ison Karhun naapurina. 1300 kilsaa yhteistä, melko avointa rajaa!

Venäjä ei tule sallimaan Härmän liittymistä Natoon. 

Seurauksena olisi Gruusian ja Ukrainan tie...

Finis Finlandiae!


Tosin vaikeaan yhtälöön Venäjän kanssa olisi perin helppo ratkaisu:

Syleilkäämme Venäjä rauhalliseksi, kutsukaamme Venäjä Natoon!

Itänaapurimme lähentyminen Eurooppaan tullee muutenkin tulevaisuudessa tapahtumaan, kun välinsä itäisen Kiinan ja eteläisten  musulmaanien kanssa yhä kärjistyvät.

Venäjä tulee tarvitsemaan kavereita Lännestä!


Hei, Ulkoministeriö! Herätys!

Ylläolevaa Venäjä -pohdiskelua saa vapaasti lainata!

Olkaatten hyvät!


Toisaalta Tomin kuvaama näkökulmaero rahtilaivatuttavuutensa kanssa on myös sukupolvikysymys.

Meillä 60 + -ryhmän jäsenillä ei enää ole tarvetta ylläpitää turhia illusioita tyyliin "kyllä se ratkaisu vielä löytyy...".

Nuo yhtä - kahta sukupolvea nuoremmat vielä yrittävät. Jotakin. 

Onhan se sitten niinkin, että jos nuoremmat olisivat yhtä viisaita kuin me ikä-ihmiset...

Kukaan ei esim. perustaisi perheitä, eikä firmoja jne...

Pyristelkööt siis nuoremmat ikäluokat mitä pyristelevät...

Meidän ikäisille riittää sitten vaikkapa löytää se hyvä kalapaikka, kuten Tomin kertoman eläkkeellä olevan diplomaatin tapauksessa.


Paitsi että löytyyhän Itä-Euroopasta vielä vähän ytyä - rakkaista Puolasta ja Unkaristani. Muualtakin. 

Puhumattakaan Venäjästä.

Mutta Tomi ei olisi Tomi, ellei hän olisi alkanut tuotakin matkatuttavuutensa aivan oikeaa johtopäätöstä pyörittelemään tyyliin "menee vielä vähän aikaa, niin Eurooppa oppii"...

Ei tule tapahtumaan. 


Tässä onkin juuri perusongelma Tomin postauksissa: Juuri tuo liika pyöritteleminen.

Poikkeuksena melko ansiokkaat koronahulluus -postaukset Uuden Suomen "Puheenvuoroja" -palstalla.

Niistä myöhemmin lissää.


Mitä nuihin ex -naapurin teksteihin vielä tulee, meinasi multa mennä aamukahvi väärään kurkkuun kerran kun hokasin Tomin tituleeraavan itseään "(matka)kirjailijaksi".

No jo on!

Blogipostaukset eivät tee kenestäkään kirjailijaa - vaikka ne julkaisisi sitten paperikansien välissäkin.


Graham Greene oli kirjailija.

Paljolti juuri matkakirjailija.


Pari kyseisen kirjailijan kirjettä allekirjoittaneelle melkein 40 vuoden takaa löytyy saitilta

www.ArcticParadise.fi

Etusivulta kohtaa Postcards. 

Sieltä sivun melkein alalaitaan.


Olla kirjoittaja on yksi asia.

Olla kirjailija on aivan toinen juttu. 
 
 
Hyvä kysymys on sitten se, jotta voiko insinööri ylipäätään olla laadukas, kiinnostava "kirjailija".
 
Mieleen tulee lähinnä Antti Tuuri
 
Jonka tekstejä en koskaan ole voinut lukea, vaikka aihepiiri - pohjalaisuus - on sukutaustan johdosta kiinnostava. 


Toisaalta onhan nuita "valokuvvaajiakin" nykyisin pilvin pimmein.

Suunnilleen jokainen joka saa sen oma räppäyksensä nettiin onkin yht'äkkiä "valokuvvaaja"... Mieluummin "valokuvataiteilija". 

😏



Vielä tuosta "(matka)kirjailijamme" kirjoittajanlaadusta. 

Tottuuven nimessä on toki huomioitava, että Tomilta löytyy tosiaankin joku melko hyväkin teksti - nimittäin juuri tuolta Uuden Suomen "Puheenvuoroja" -palstalta.

Teemana siis tämä korona hysteria/hulluus.

Näissä Usarin teksteissä on se erikoisuus, että kerrankin - lähinnä viimeisimmässä postauksessa - hän vapautuu tuosta "pyörittelemisestään" ja alkaa ottaa positiota ihan kunnolla. 

"(...) tartuntojen kyttääminen on älytöntä puuhaa...". Spot on!

Tai siis niin kunnolla, kuin Uudessa Suomessa aiheesta voi lausua. 

Tiedämmehän, että esimerkiksi lääkäri Ville-Markus Elorinteen ja ekonomisti Tuomas Malisen korona -postaukset deletoitiin Usarin alustalta. 

Tuolta nuorehkona (ne elämäntavat!) edesmenneen miljardööri Niklas Herlinin itselleen hiekkalaatikoksi perustamalta. 


Viimeksi kohtasin tämän koulutoverini parikymmentä vuotta sitten siinä Mechelinkadun kuppilassa, jossa molemmat aamuisin kävimme tsufella.. 

Väsyneen oloinen miljardööri -Niklas pummasi tulta: "Onks sulla stidejä?".

Ei ollut. Miksi olisi ollutkaan - tupakoimattomalla miehellä.  

Niklaksella oli outo pakkomielle esittää boheemia...


Tomin postaukset julkaistiin Usarissa vissiin ihan "rimaa hipoen"...


Muutettuani alakerrasta nykyiseen talomme yläkerran kortteerin, tuli meistä seinänaapureita. 

Edelleen: Hyvin harvoin kohtasimme. Molemmat reissussa  jossain.  

Tilanne kuitenkin kärjistyi siihen pisteeseen asti, että eräänä myöhäisiltana, tekiessäni tavanmukaisesti varastolla töitä pikkutunneille asti, säpsähdin kun ovikello soi.

Käytävä oli kuitenkin tyhjä, mutta naapurilta tuli vihainen tekstiviesti.

Syynä telkkarin liian kova ääni. 

Tietenkin hiljensin sen, välittömästi.

Mulla ei ollut aavistustakaan, että seinien äänieristys on niin huonolla tolalla. 

Toisaalta ei ollut edes nk. "perusteltua syytä" olettaa toisinkaan - naapurin pariskunnan kämpästä kun ei ikinä kuulunut pihaustakaan. 

Hiirenhiljaista oli - siis silloin harvoin kun siellä ylipäätään oltiin kotosalla. 

Siinä mielessä ihanteelliset naapurit.


Paitsi että herra oli aivan ratkaisevan tärkeässä roolissa - siis muutaman muun henkilön, yhteensattuman ja onnenpotkauksen ohella - nykyisen kämpän hommaamisessa, oli Tomi -naapurista muutakin hyötyä. 

Konkreettista hyötyä.

Kerran hän antoi kallisarvoisen vinkin, jotta Telialla oli/on liittymätyyppi, jossa Baltian -puhelut on edullisesti "leivottu" liittymän kuukausimaksuun.

Tottakai se tuli heti otettua käyttöön.

Silkkaa rahansäästöä! Kiitos!


Sitten kun pahimman koronahulluuden aikana, keväällä 2020 piti muutaman tunnin varoitusajalla lähteä melkein kolmen kuukauden "evakkomatkalle" koto -Suomeen...

No, nuo viikot Tampereen Holiday Clubissa sujuivat sinänsä hyvin - ihmeen hyvin.

Juuri mitään ongelmia ei ollut, paitsi...

Parturi! 

Ei antanut luonto periksi alkaa käyttämään huippukallista parturia kotimaassa kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. 

Kun oli lähes koko meneillään olevan vuosituhannen tottunut suosimaan Suomen hintatasoon verrattuna erittäin edullisia partureita eri Baltian maissa, sekä muuallakin Itä-Euroopassa. 

Hintataso 2 - 6 euroa per käynti.

Jonottamatta sisään. 

Suomessa hintataso jotain 15 - 25 euroa, plus yleensä jonotus tai ajanvaraus päälle
Sairasta! Ei kiitos!

Tampereella muistui mieleen Tomin kertoneen hoitavansa parturointinsa itse.

Pakkohan tuota oli kokeilla, kun aikaakin oli runsaasti Tampereella käytettävissä.

Se sinänsä turha lockdown, Uudenmaan "piiritystila" jne. 

Hämeenkadun Clas Olsonilta löytyi apparaatti, maksoiko se kolmisen kymppiä.

Hyvin on pelannut!

Kerran viikossa muutaman minsan aikasatsaus, ei ole tarvinnut erikseen enää suunnistaa parturireissuille. 

Tervetullutta ajan ja rahan säästyä!

Jo nyt on masiina maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin!

Jatkossa sitten monikymmenkertaisesti. 

Vähän matikkaa:

- keskimäärin 2,5 "juuksuuri" -käyntiä ennen koronaa ja omaa hiustenleikkuukonetta
- keskihinta sanotaan neljä euroa per laaki
- tekee vuodessa noin 120,- euroa
- tekee esimerkiksi viidessätoista vuodessa noin 1800,-  euroa

Plus siis ajansäästö luokkaa 45 minsaa per laaki (matkoineen).

Kelpaa!

Kiitos loistavasta vinkistä!

Niin tai näin.

Olipa satumainen, kohtalokas onnenpotkaus tutustua Töllin Tomiin sinä krapula -aamuna vajaa kymmenen vuotta sitten kuntosalilla.

Pelastajani!

Kun punttien nostamisesta ei tullut mitään, mutta T.T. johdatti meikäläisen tälle mutkaiselle tielle kohti elämän ensimmäistä kunnon omaa kämppää.

"The long and winding road..."

Hirvittää ajatellakaan, missä meikäläinen olisi ilman tätä sattumien ja onnenpotkausten ketjua, joka nykyiseen hyvään tilanteeseen on johtanut.

Tallinnassa yhtiövastikekin ("kuutasu") on vielä edullinen: 

Kun Härmässä kerrostaloasuntojen yhtiövastikkeiden keskiarvo on luokkaa 5,- / kk, on se Talskussa melkein puolta vähempi. 

Tosin Virossahan ei ole asunto-osakeyhtiö -lainsäädäntöä, mikä aiheuttaa sitten kyllä tiettyjä ongelmia...


Kerran tuli yritettyäkin (todella huonolla menestyksellä) naapurille selittää juuri tätä: Yhteensattumien merkitystä elämässä.

Eli miten kaikki on Tähtiin Kirjoitettu. 

Tarvii vaan esimerkiksi elokuisena kirkkaana saaristoyönä ottaa tuhti annos punkkua (tai jotakin muuta...) ja tsiigailla ylös:

Siellä se käsis on luettavissa!


Be on the watch

The Gods will offer you chances


Know them

Take them


You can't beat Death

But you can beat Death in Life, sometimes... - Charles Bukowski



Voi hyvä tavaton sentään tätä elämää!

Jos tässä rupeaa oikein miettimään kulunutta vähää yli kymmentä vuotta...

Lähtöä - nk. "ajolähtötilanne" putkirempan takia - Stadin kämpästä...

Kaikki ne tolkuttomat kiemurat ja viime hetken pelastumiset sen myynnin kanssa...

Se saksalainen tyyppi, joka Topeliuksenkadun kämpän osti... Ei ole todellista!

Ihmepelastus Stadin kämpän vesivahinko -korvauksilta...  Huh!

Muutto "ulkomaille"... Kauhea revohka, isoine varastoineen päivineen. 

Ensimmäisen kämpän, vuokra-asunnon löytyminen, sattumalta.

Oma kieltäytyminen sen ostosta, vuokranantajan ehdotus...

Jossakin vaiheessa kadutti, ei enää.

Tuosta asunnosta paljastui sittemmin karmea vesivahinko.

Melkein kuuden vuoden kituuttelu kauheassa väliaikaisessa kämpässä.

Nykyisen fantastisen asunnon löytyminen, kiitos oikea-aikaisen suun avaamisen käytävässä...

Jälleen kauhea muutto, siihen meni puoli vuotta...

Satumainen onni, että vanha moni-ongelmainen mörskä löysi ostajan... 

Joka on kohta pari vuotta "tehnyt" tuolla remppaa - ja oman kertomuksensa mukaan vielä 50.000,- egeä olisi satsattava...


Huh - huh!

Karmivaa, mikäli vanhalle kämpälle ei ostajaa olisi löytynyt!

Yhdennellätoista hetkellä - edellisessä kuussa - ennen koronan alkamista!

Niin, ja olihan kaupassa tietenkin yksi sudenkuoppakin - vanhan asunnon takka, jolle ei löytynyt rakennuslupaa mistään arkistoista. Meinasi koko kauppa mennä mönkään, viime metreillä.

Melkoiset kulut ja korvausvelvollisuudet taas uhkaamassa BIG TIME.

Hyi he-le-vet-ti, jos vanha murju olisi jäänyt käteen!

Nyt olisi jo kohta kaksi vuotta yhtiövastikkeetkin juosseet...

Pelastus tuli viime tipassa, aivan vihonviimeisellä hetkellä!

Hiuskarvan varassa oli taas kaikki, jälleen kerran. 

Hiuskarvan varassa. 


Täytyy kaiken ylläolevan valossa todeta, että menetin ihanteellisen naapurin. 

Hiirenhiljaisen, josta oli mega -luokan hyötyä, monessa eri suhteessa.


Mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan?

Minkälainen on oleva seuraava seinänaapuri?


No, nautithaan nyt tilanteesta ainakin toistaiseksi: Tyhjästä naapurikämpästä.

Saapi kaikessa rauhassa pitää telkkua niin kovaa iltaisin, että alakerran työhuoneeseenkin CNN kuuluu...

Eikä tarvii huolehtia muistakaan normaaleista elämisen äänistä - eritoten vosujen raahaamisesta kämpille koituvista. 

Kukaan ole rimputtelemassa ovikelloa - ainakaan tällä erää...

😏


(Vuokatti, Katinkulta 16.11.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Vastuullista, hiilineutraalia postikorttikauppaa.

Juuri Sinulle, Nainen!

Eettisyys - ekologisuus - ihmisarvojen jakamattomuus!


PÄIVITYS 17.11.2021


No mutta!

Entinen seinänaapuri postasi kuvan uudelta reissultaan: Turkista mies on edennyt jo Irakin puolelle!

Katsoi aiheelliseksi valita matkakohteeksi juuri Irakin...


Sotkumaa Irakin!


Eppäilemättä kiinnostava kohde!

Ei mikään turha heppu!

Ilmeisesti saanut tyhjästä naapurihuoneistostani kunnon massit (?) ja päättänyt nostaa kytkintä...

Pittääpä selevittää, paljonko kämpästä maksettiin..

Tallinnassahan asuntojen hintabuumi viime aikoina on ollut mitä melekoisin...😏

Toisaalta: Eihän se mua koske.

Nykyinen, isolti kiitos maailmanmatkaajamme hankittu kämppä passaa erinomaisen hyvin nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan...


Mutta kukin tyylillään.

"Toiset lähtee kuuhun, ja toiset Ruåttiin.."

Toiset lähtee Irakiin ja toiset Katinkultaan. 

Täällä huoneistossa on mm. bastu, takka, sekä rajattomasti hyvälaatuista koivuklapia saatavilla.

😏

Paikkakunnan S-marketissa kun käy illalla, saa sieltä helposti jääkaapin täyteen noita - 60%  erikoistarjouksia kello 18.00 jälkeen.

Pari pakettia savumuikkujakin tarttui haaviin...


(skannimine: vaatepilt "Kappale...") 


(Sotkamon kirjaston asiakaspäätteellä 18.11.21)

shop.ArcticParadise.fi

Päästövappaata postikorttimyyntiä juuri Sinulle, Nainen!

Mitä vastuullisimmin. Eettisyys edellä!


PÄIVITYS 29.11.2021


Katos, katos!

Sankarimatkailijamme käväisikin tekemässä Irakissa vain nk. "sata-kahdeksankymppisen". 

Bagdadin ja Mosulin -käynnit jäivät sitten väliin, kun "sinne olisi Kurdistanista pitänyt olla erilainen viisumi"... 

Aha. 

Ex -naapuri korosti keskusteluissa kyllä useissa yhteyksissä olevansa paitsi "kyyninen",  myöskin "hyvä selittäjä".

Nähtävästi mitkään selitykset eivät sitten Irakissa piisanneetkaan... 

Niinpä viimeisin Twitter -postaus onkin asuinkaupunkini Tallinnan Raekojaplatsilta!

Joulukuusi näkyy olevan tänä vuonna varsin näyttävä.

Hyvä tietää!

Perjantaina olisi tarkoitus mennä kotiin Tallinnaan muutamaksi päiväksi...


(Kihniön kirjastossa 29.11.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Vastuullisesti, tietty!

Jopa niin vähäpäästöisesti, ettei nuita maksullisia viherpesu -höpösertifikaatteja tarvita. 

Ja - Kaiken Hyvän Puolella!


Google -haku:

Matkamiehen mietteitä Kihniö


xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Eräs toinen talossamme hetken asustellut kuuluisuus, Wilma Schlizewski ( a.k.a Hantta Krause a.k.a. Hannele Laine ):

Ensin ylisti  talomme BIG TIME, sitten - omistusasunnon hommaamisen karahdettua kiville, miksiköhän... 😏 - haukkui rakkaan "Ilmarisemme" pystyyn "hometaloksi"- ja häipyi. 

Google -haku:

Matkamiehen mietteitä Kalamajan Kuningatar



PÄIVITYS 5.12.2021


Niin...

Monenmoista tyyppiä on rakkaan Ilmarisemme käytävillä tässä vuosien saatossa hiippaillut... 

Yksi mieleenpainuvimmista: Kanadan-eestiläinen paluumuuttaja Homo-John!


Oli asunut uudelleen -itsenäistyneessä Virossa jostain 90 -luvulta saakka, eikä siinä ajassa ollut vaivaantunut oppimaan esi-isiensä maan kieltä.

Kertoo jo sinänsä henkilöstä aika paljon. 

Heppuun tuli tutustuttua - missäs muualla kuin - käytävässä.

Melko pian selvisi, että tässäkin oli kyse... noh, sanokaamme "erikoisesta" tyypistä.

Selvästi vainoharhainen.

Tuttavuuden alussa oli kohtelias, kunnes sitten eräänä aamuna postilaatikolla alkoi räyhäämään. Arvattavasti kauheassa grabbiksessa, sen mitä henkilön elämäntapoja tuli seurattua. 

Ilmoitti että olen "idiootti, ja kuulemma juoruan hänestä naapuritalon hotellin (missä käyn aamukahvilla) henkilökunnalle. 

No, ei siellä hotellissa varmaan henkilökunnasta kukaan edes tiennyt  mitään koko tyypistä. Saati ollut kiinnostunut. 

Vielä vähemmän sen jälkeen, kun talomme ja hotellin välinen käytävä laitettiin kiinni. 

Minä olin ja olen ainoa talomme asukas, joka naapuritalon hotellissa edes käy - kahvilla, siis. 

Sitäpaitsi hotellin henkilökunta on vaihtunut moneen kertaan, ja vaihtuu jatkossakin. Koko ajan. 

Matkailuala on sellainen. 


Hermo-kohtauksen saanut Homo-John jatkoi, "ettei halua olla kanssani missään tekemisissä".

Sopii!

Sekin sopii!

Toki hänellä oli täysi oikeus pitää meikäläistä "idioottina". Kaikin mokomin!

Se vain jäi ihmetyttämään - täysi mysteeri! - että miksi sama tyyppi sitten räksyttämisensä jälkeen vuosien ajan yritti "ottaa kontaktia" - turhaan tietysti.

Se meni jopa niin pitkälle, että ulko-ovelle samaan aikaan sattuessamme alkoi tämä Homo-John pokkuroimaan ja pitämään ovea auki.

Sellaista logiikkaa. 

Varmaan jotakin erityistä homojen "logiikkaa". Mene, tiedä. 

Homo-Johnin ilmoittama välien poikkaiseminen oli toki helpotus.

Ei tarvinnut enää käytävällä vääntää mitään small-talkia hyypiön kanssa.

Aitäh!


Vuosien mittaan otti Homo-John enenevässä määrin poliisin roolia talossamme. 

Puuttui asiaan kuin asiaan. 

Joskus noista sörkkimisistä oli jopa hyötyä.

Esimerkiksi juuri häntä on kiittäminen siitä, että talomme edustan parkkipaikka -kuvioon tuli jotakin tolkkua.

Hotelli oli nimittäin omavaltaisesti käyttänyt pikkuista parkkialuettamme turistibussiensa pysäköimiseen.

Tuloksena meteliä, liikennettä sekä bussien pakokaasujen nousu ylös avonaisista ikkunoistamme kesä-aikaan. 

Tuohon touhuun tuli sitten stoppi juuri Homo-Johnin ansiosta.

Hän nosti tilanteen tapetille.

Pikkuinen parkkialueemme on nyttemmin vuokrattu pysäköntifirmalle, joka maksaa siitä jopa vuokraa. 

Busseja ei ole näkynyt vuosiin.

Aitäh!


Samoin oli Homo-John erittäin aktiivinen talomme erään luvattoman rakennusprojektin suhteen.

Mikä keissi on sittemmin hautaantunut jonnekin Tallinnan oikeuslaitoksen syövereihin. 

Kulut toki juoksevat. 


Häätyy sanua, jotta harvoin on nähty niin nopeaa vanhenemista kuin Homo-Johnin kohdalla. 

Muutamassa vuodessa ikääntyi parikymmentä vuotta. 

Mitään tekemistä, työtä hahmolla ei tuntunut olevan.

Soppa sensijaan näkyi maistuvan vallan mainiosti. 

Voisi sanoa melkein jopa "miehekkäästi", vaikkei sana tähän asiayhteyteen toki sovikaan. 


Oma episodinsa oli sitten tuon erään Härmän tunnetuimman homoseksualistin, herra Tommi Kilposen lyhyaikainen pistäytyminen (muutama kuukausi) talossamme. 

Satuin olemaan paikalla kyseisen julkimon muuttopäivänä.

Muutto-auto oli tyhjentänyt tyypin rojut ( niin, rojut, todellakin! ) käytävämme lattialle. 

Aivan sikin sokin. 

Mediapersoona Kilponen itse säntäili hermostuneesti pitkin korridooria.

Ei hyvältä näyttänyt tuon kuuluisuuden (TV:stä tuttu! ) muuttotouhu!

Ei todellakaan!


Seuraavana aamuna törmäsin käytävässä järkyttyneeseen Kilpos -Tommiin. 

Alkoi tilittämään, että "Nyt ovat asiat hullusti!".

Selvitti, että Homo-John oli illalla, kesken muuttopuuhien, rynnännyt vihaisena paikalle, ja alkanut sättimään. 

Tyyliin: "Kokoa kimpsusi ja kampsusi ja painu takaisin Suomeen, sinua ei täällä tarvita!". 

Sellainen "vastaanotto" talossamme. 


No, FFD joku kuukausi etiäppäin... 

Vähän kahdeksan jälkeen olin hiippailemassa kohti ulko ovea, matkalla joka-aamuista kahvikuppia naapuritalon hotellin aulassa...

Ei voi olla totta!

Homo-Johnhan se siinä, yritti salaa livahtaa ulos Kilposen luukusta! 

Kissansa sillä oli kainalossa. 

Olin että HÄH?

Juurihan tuo pariskunta rähisi tässä joku aika sitten - nyt viettävät jo yhteisiä öitä!

Käsittämätöntä tosiaankin on homojen logiikka - if any. 

Iljettävää ajatella, mitä puuhasivat. 


Toisaalta...

Rakkaudestahan se hevonenkin potkii...

😏


Mutta takaisin Homo-Johniin. 

Pari-kolme vuotta sitten tilanne kärjistyi katkeamispisteeseen. 

Yhtenä iltana kotiin saapuessa oli pihalla erilaisia hälytysajoneuvoja useampiakin.

Käytävässä lappasi pelastuslaitoksen väkeä, palokuntaa, turvamiestä. 


Toisen kerroksen "atriumia" ympäröivien Air B&B -kämppien ovet olivat auki, ja nuo lyhytaikaiset ulkolaiset vuokralaiset katselivat touhua ihmeissään.

Paksu savu tuprusi ulos talomme homo-poliisin kämpästä.

Isäntä itse hortoili sekavana käytävällä hokien:

"What happened? What happened"?

"Mees on täiesti pildist väljä", kuten eräs naapuri eestiksi totesi. 


Oli yksinäisenä sopankiskomis -iltanaan sammahtanut keittolevy päälle, jotain sapuskaa levyllä. 

Siis sama tyyppi, joka vahti käytännössä pienimpiäkin tapahtumia talossamme.

Aikansa kuluksi, kun ei muutakaan tekemistä varhaiseläkeläisellä ollut. 

Itse olikin kaikkein pahin häiriöntekijä, riski koko talolle. BIG TIME!


Tapauksen jälkeen herra piti vähän aikaa nk. "matalaa profiilia", ja muutti sitten pois.

Häipyi vähin äänin. 

Takaisin Eestin saarille, mistä Tallinnaan tulikin. 

Hänellä oli siellä se sukunsa entinen kiinteistö, joka itsenäistymisen jälkeen palautettiin henkilölle.

Sukulaisuuden perusteella. 


Aikoinaan heppu kehuskeli mittavalla omaisuudellaan, kuulemma mm. Canadan öljyfirman Suncorin osakkeita. 

Määrää ei kuulemma ollut laskenut. 

Vai niin. 


Viimeksi tuolla ex -naapurin asumissaarella käydessäni kertoi tuttu bussikuski Homo-Johnin nykyisen residenssin osoitteen. 

Meni pitkän aikaa, ennenkuin katuosoite löytyi.

Kyseisessä osoitteessa sijaitsee nimittäin - kookkaiden omakotitalojen keskellä - jonkinlainen matala, vaatimaton autotallirakennus. 

Kai se siellä nyt majailee. 


Ja taas oli Homo-Johnista hyötyäkin.

Nykyistä autotalli -residenssiä etsiessä kävi ilmi, että ihan vieressä, kadunkulmassa, sijaitsee ilmainen vesipiste.

Pumppukaivo, johtaen joskus ammoin paikkakunnalle iskeneen meteoriitin muodostamaan maanalaiseen lähdevesi -altaaseen. 

Erinomaista elävää luonnonvettä! 

Ilmaiseksi! Tasuta!


Nyt on jo pari viiden litran tyhjäksi litkittyä kaupan vesihinkkiä odottamassa oven vieressä seuraavaa reissua tuonne Eestin saarille.

Ajatuksena on tuoda sieltä sitä laadukasta lähdevettä lipiteltäväksi.

Many Thanks!


(Tallinn 5.12.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja juuri Sinulle, Arvoisa Nainen!

Vastuullisuus - päästövapaus - eettisyys. 

Arifikian köyhät alati mielen päällä...


Google -haku:

Matkamiehen mietteitä Asunto Kalamajassa


PÄIVITYS 25.12.2021


Joulu Ilmarisessa.


Hienoa päästä aatonaatto -iltana kotiin Ilmariseen Jouluksi - peräti kolmeksi päiväksi.

Luxusta!

Pari ekaa päivää on mennyt lähinnä nukkumisen ja rästitöiden merkeissä. Paperitöitä ja varastonhoitoa.


Mutta mikäs se tuossa käytävällä, postilaatikkorivin päällä onkaan?

Arvopostia eräälle talosta muuttaneelle herralle.

Siinähän tuo useiden satojen eurojen arvoinen kirjekuori nököttää.

Tiedän mitä se sisältää - sainhan itse samanlaisen.


En viitsi enää kyseiselle tyypille tästä samasta asiasta reagoida.

Kuten parina vuonna jo teinkin - kun herran postilaatikkokin repsotti auki.

Ei minkäänlaista kiitoksen sanaa kuulunut. 

Lopulta vain jotain selittelyä, miten "paperipostin merkitys alati vähenee"...


Nyt ei heppu sitten talostamme muutettuaan ole vaivautunut edes tekemään postilleen osoitteenmuutosta.


Selvä!

Jos ei tuo kirje monen sadan etuineen kelpaa, niin olkoon kelpaamatta!


Jos alkuvuonna sitten rahapussia kaivellessa alkaakin kaduttaa ja arvokirjeen sisältö muistuukin mieleen, niin jotakin vahinkoa rahallisessa tai ajallisessa muodossa tulee joka tapauksessa.  

En voi  auttaa!


x


Tänään kauppareissulta palatessa, fillaria ylämäessä taluttaessa, tajusin erään herran juuri käveltyä ohi:

Siinä meni mies, joka minut pelasti!

Ei hämärässä tunnistanut meikäläistä, pipokin kun mulla oli päässä.


Hän ei taida tajuta, minkä mega -luokan palveluksen teki.

Ostaessaan kohta pari vuotta sitten sen entisen kämpän Ilmarisen alakerrasta, sen murjun.

Moni-ongelmaisen mörskän.

Jossa rouvansa kertoman mukaan on vieläkin remppa päällä, ja kuulemma 50K pitäisi vielä satsata.

Ikkunat ja putketkin täysin sököt.


Hirvittää ajatella, minkälaiset kohta kuluneet kaksi vuotta olisivat olleet ilman tuon kaverin väliintuloa. 

Olisivat koko korona-ajan yhtiövastikkeetkin juosseet tuosta entisestä luukusta.

Hermot täysin riekaleina. 


Toisaalta mysteeri, miksi heppu ylipäätään sen kämpän halusi ostaa?

Välittäjä antoi hänelle avaimet, kävi tarkkaan tutkimassa kämpän, ja silti osti.


Käsittämätöntä.


Hiuskarvan varassa oli taas kaikki. 


Ja nyt sitten majailen unelmieni asunnossa, samassa talossa, yläkerrassa.

Kiitos äsken ohi vilahtaneen herran. 


Onnistunut Joulupäivän kauppareissu, muuten.

Rimissä oli tarjouksessa Leffen Blonde 6 -prossasta.

Puolen litran tölkki 1,79.

Portugalilaista Vino Verdeä myös, hintaan 5,99 / puteli. 


Kyllä Eesti on hieno maa!


x


Niin ja kukapas se JouluPäivänä tuossa naapuritalon seinustalla röökillä onkaan!

Herra R.!

Harvinainen näky korttelissamme - mies tekee kansainvälistä bisnestä, ja suihkii koko ajan. Jossakin.

Edustaa osastoa "ystävälliset suomenruotsalaiset".

Joku vuosi sitten asui vielä talossamme, yhdessä kiukkuistakin kiukkuisemman venakkonsa kanssa. 

Hemmo otti soppaa noihin aikoihin varsin miehekkäästi - usein hänet löysi käytävältä aamulla sammuneena makaamasta. 

Ei ollut jaksanut raahautua sen "avopuolisonsa" luokse, viimeisiä metrejä. 

Semmoinen "parisuhde". 

Jututan heppua - hän on ainut mahdollisuuteni treenata svenskaa täällä Talskussa. 


Kaveri on palannut "Jouluksi kotiin" joltakin noista lähes non-stop ulkomaanreissuistaan.

Kertoilee olevansa lähdössä ylihuomenna Suomeen.

Erääseen eteläsuomalaiseen pikkukaupunkiin. Siellä asuu nykyään tämä hänen venäläinen "parisuhteensa" heidän yhteisen lapsensa kanssa. 

Tai siis... Ainakin lapsi virallisesti on "yhteinen".

Ja sitten jatkuu Suomi -visiitti kuulemma sinne vauraaseen taajamaan. missä hänen Bättre Folk -vanhempansa elävät. 


Vastapäätä, tien toisella puolella hotellin edustalla, pari suomalaisnaista niinikään röökillä.

Sitä kaikkien niin hyvin tuntemaa itäsuomalaista nk. "maatiasrotua".

Lyhyenläntiä, mutta sitäkin paksumpia.

Toppatakeissa ja pipoissa. 

Imevät röökiä kaksin käsin.

Satuin kuulemaan, kun he eilen olemattomalla enkullaan kyselivät avoinna olevaa ravintolaa.

Suosittelin heille satamana Heseä. 

Mutisivat että sellaisia löytyy Suomestakin.

"Niin, mutta täällä on euron halvempaa", kuului vastaukseni. 


Heitän R.:lle:

"Titta nu på dom. 

Just sådana är skälet till att jag blev en seksuaalne põgenik från Finland!".

Tähän R.:

"Jag visste att tantorna var från Finland.

Nästa veckan skalla jag också vara en seksuaalinen pakolainen, i Bucarest!".

 

Jaaha.

Just joo.

Näin sanailee siis ukkomies, pienen lapsen (oletettu) isä.

 

Hyvinpä onnistui tuo ylikiukkuinen venakko kaveria vedättämään!

Järkkäsi "isäksi".

Tottakai halusi pienokaisen kanssa pois Eestistä, Suomeen - lihapatojen ääreen.

Skidillä on tietty oikeus kaikkeen Härmän sosiaaliturvaan - onhan isukki -oletettu suomalainen.

Kiukkuiselle venakollekin tod. näk. paljon, paljon etuuksia tiedossa.

Kyllä Suomi maksaa!

Sitäpaitsi pääsihän nainen nyt "kiinni" varakkaaseen suomenruotsalaiseen sukuun... 

 

R. painelee työasioissa tukka putkella ympäri Eurooppaa.

Haluaa elättää "perheensä", nimittäin.

Jota tapaa ehkä muutaman kerran vuodessa - Suomessa.  

Velvollisuudentuntoa riittää.

Maksamista riitää käytännössä koko loppuelämän ajan. 

 

Juttuhan menee niin, että eri arvioiden mukaan n. 20% "isä -oletetuista" makselee jonkun toisen miehen panoa - siis vähintäin sen 18 vuotta.

Kaikkine muine perhe- ja perintöoikeudellisine kiemuroineen.  

 

Niin ja nyt herra R. siis haaveilee jo seuraavasta Bucarestin -reissusta, "tositoimiin" pitäisi näet päästä.

Kunhan nyt ensin käydään katsomassa sitä "perhettä" Suomessa.

Mitä todennäköisimmin sankarimme ostamassa tai vuokraamassa asunnossa. 

Ellei sitten Fatta kustanna kämpää.

 

Niin tai näin...

Taas vedettiin Suomi -poikaa kuin märkää pässiä narussa.

Sekä Suomi -neitoa, koko lystin viimekätistä maksajaa!

 

Kalliiksi tulee, tuollainen R:lle.

Olla yhtäaikaa  "perheenisä" ja turska.

Toisaalta:

Niin makaa, kuin petaa.

 

Mistä näitä jorsseja oikein piisaa?

 

 

(Tallinn 25.12.2021)

shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja juuri Sinulle, Nainen!

Terveysturvallisuus itsestäänselvyys.

Arifikian köyhiä alati ajatellen...