22.7.2015

HURRAA! Suomenmaasta eivät massit ole lopussa! Ainakaan vielä... ("Naistutkimukselle" piisaa...)

Tampereen Yliopisto tiedottaa:


Akatemiatutkija Tuula Juvosen "sukupuolentutkimushankkeelle"  556 652 euroa!



"Affektiivinen eriarvoisuus intimisuhteissa" pyrkii löytämään tunteiden jännitteiden verkostosta linkkejä yleisiin sukupuolisiin epätasa-arvoisiin asetelmiin."

"Parisuhteista on tullut reflektion ja tunnetyön kohde... (vai oliko se "väline")"...

"Etenkin naiset ovat hyviä analysoimaan ja reflektoimaan sitä, mitkä ovat parisuhteissa eriarvoistavia käytänteitä..."

"Yhteiskunnan heteronormatiivisuus vaikuttaa monella tasolla..."

"Missä määrin lesbosuhteet heijastavat heteronormatiivisia odotuksia..."

"Valtajännitteiden tarkastelua normien vastaisuuden kautta..."

Jne. jne. Hoh - hoijaa...



Tuula Juvosen naistutkijakvartetin muodostavat lisäksi:

Tohtorikoulutettava Raisa Jurva
Tutkija Marjo Kolehmainen
Tohtorikoulutettava Annukka Lahti

LÄHDE: Tampereen Yliopisto / Tutkijauutiset 8.7.2015


Tällaiseen pistää rahaa siis Suomen Akatemia. 

Vaikuttaa loistavalta bisnekseltä, tuo naistutkimus! 
 


Hauska muuten katsoa noiden naistutkijoiden pärstäkuvia... ;-)


(Kuusamo 22.7.2015)

shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien verkkokauppa   
 
Olkaamme yhdessä "vastuullisia"!
 
Niin maan perkuleen "vastuullisia" - mitä ikinä se sitten meinanneekaan...  
 
Ihimisoikeuksien jakamattomuutta tietenkään unhoittamatta!


17.7.2015

Timo Soini - takinkäännön Mestari!

Nopeastipa sitten kääntyi takki tuollakin!

Tämä Persujen puoluejohtaja on räksyttänyt vuosien ajan miten Kreikalle ei sitten enää tukea heru.

Nyt sitten mukana hallituksessa joka lappaa Kreikalle lisää rahaa... Pohjattomaan kaivoon!


Joku vuosi sitten - jytkyn aikaan - vaikutti vielä siltä että Timo Soinissa olisi ytyä.

Mutta ei.

Samanlainen venkula kuin kaikki muutkin.


Ammattipoliitikko.


Mutta kyllä Soini puhua osaa. Tietty.

Tuokin miten on verrannut tilannetta Kreikan suhteen "valinnaksi ruton ja koleran välillä".

Kun tilanne on ollut tiedossa ja vuosia - samat vuodet kun Perussuomalaiset ovat Kreikka -apua vastustaneet.

Kun viimeistään hallitusneuvotteluissa kävi selväksi että tähän todennäköisesti ajaudutaan.


Mutta kun himo valtaan ja ministeriksi mustan auton takapenkille oli niin kova...



(Levillä 17.7.2015)


 shop.ArcticParadise.fi

Postikortteja netistä 
 

15.7.2015

Kreikka ja Suomi: Velkataakan vertailua

Siis että Kreikalla on velkaa 320 miljardia?

Väkiluku 10 miljuunaa.

No, mutta!

Härmällähän on jo 100 miljardia - ja lisää tulee koko ajan.

Väkiluku 5 miljuunaa.


Hyvä, Suomi!

Kreikan tiellä ollaan!


Ja kukas se tramppaakaan Euroopan Mannermaalla Kreikka -kokouksissa? 

Sen jälkeen kun enhtinen valtionvarainministeri, opettaja Jutta Urpilainen, jolle yleisesti Euroopassa naureskeltiin, pullautettiin omien puoluetovereiden toimesta politiikan sivuraiteille... Kävi sormi pystyssä paasaamassa Suomen haluamista "vakuuksista".

Tietenkin uusi valtionvarainministeri Aleksander Stubb! 

Vetää tiukkaa linjaa. Viimeksi joku päivä sitten meni haukkumaan Kreikan uuden valtionvarainministerin.

Ammattipoliitikko, jolla on henkilökohtaista asuntovelkaa noin 700 000 euroa.

Kas, kun miehen perheineen on asuttava hulppeassa paritalossa Espoon öky -Westendissä!

Iliman muuta!  

Vähempi ei tälle eliitti -ihmiselle riitä.

 Heppu, jonka uskottavuus on nolla. Puhetta kyllä piisaa - vaikka hymy alle kahdessa vuodessa onkin hyytynyt, lähes totaalisesti. 

Poliitikonturhake, joka pääministeriksi tultuaa ensimmäiseksi alkoi saarnaamaan, jotta "Suomen ongelma on suvaitsevaisuuden puute".


Kun asia on juuri päinvastoin - ongelma on liika "suvaitsevaisuus".  


Suomi - seuraava Kreikka! 



(Levillä 16.7.2015)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien verkkokauppa 

12.7.2015

Levillä ei levitellä - ainakaan Hesaria




Lapinkävijöiden hyvin tuntema sananparsi:


"Ylläksellä yritellään

Levillä levitellään

Oloksella odotellaan -

Mutta Pallaksellapa jo paneskellaan..."


No nyt häätyy kyllä sen verran oikaista, ettei täällä Levillä ainakaan Helsingin Sanomia levitellä.

Eivät olleet jakelussa eilen tulopäivänä, lauantaina, hotelleissa.

Eivät myöskään tänään, sunnuntaina, 12.7.2015

Viikonlopun lehdet tulevat sitten taas maanantain lehden mukana, huomenna! Kuten muissakin Kuusamon ja Lapin matkailukeskuksissa.

Onko järkeä?

Täälläkin on varmaan kymmeniä Hesarin tilanneita mökkiläisiä, ja matkailukeskukset päälle.



Muuten hieno päivä Levillä. 

Myöhäisen aamiaisen/aikaisen lounaan yhdistelmä Ämmilässä alkaen kello 11.00.

"Lappipöytä". Hinta yllättävän alhainen, Levin hintatason huomioiden: vain 16 egeä.

Tosin lohi oli Norjan kassilohta, ja käristys kai jotain Uuden Seelannin riistaa. 

Muikut sentään taisivat olla Lapista! (joko Suoman tai Ruotsin).


Päivän patikointikohteena Kätkätunturin huippu.

Viitisen kilsaa talsimista hyväkuntoista polkua pitkin.

Ylhäällä tuuli mukavasti, karkoiti itikat.

Laavu, jolla tulestelupaikka.

Komeat maisemat - kun jätti katsomatta rääsittyyn Levitunturiin päin.

Pallakset ja monia muita tuntureita sinisinä siintämässä, kaukaisuudessa...


Tunturituuli.

Tunturikoivujen lehtien heläjäminen tuulessa...

Aurinkoistakin osan aikaa.


Ylhäällä, laavulla, notskin äärellä luen Talouselämä -lehden kesäkuun numerosta veteraanitoimittaja Esko Rantasen kolumnin. Asiaa, kuten aina.

Yllättäen kolumni loppuu kuitenkin:

"Kiitos lukijoille. Tämä oli viimeinen kolumnini".

Kaunis tapa lähteä. 


Polun varella paljon metsätähtiä, sekä ruohokanukkaa, yllättävän korkealle asti.

Takaisin tullessa, Immeljärven rannalla, runsaasti kurjenpolvia.

Kuvia ei kuitenkaan tullut - liikuntaa ja raitista ilmaa sitäkin enemmän.

Alhaalla Immeljärven rannalla, patikoinnin jälkeen: Uintia.

Laiturilla tutun turkkilaisravaintolan hemmot ongella - he käyttävät syötteinä katkarapuja!


Eilen tänne tullessa tuli Leviltä kaksi tarjousta, tunnin sisään:

Bensiksen lounasravintolan heppu, lounaan rahastettuaan, alkoi tyrkyttää:

"Eurolla neljä toffeepatukkaa".

Samaa hän hoki jokaiselle sisääntulijalle.

Sitten illalla hotellin kuppilassa kun maksoin kahvia, alkoi tyttö tyrkyttämään:

"Pelkkäkö kahvi? Meillä olisi aivan justiinsa uunista tulleita viinereitä".  

Jokin tässä yhtälössä mättää.

Kun fillarilla polkee mökille tunturin taakse, tien molemmilla puolilla kilometrien pituisesti mökkejä mökin perään... Satoja ja taas satoja.

Tyhjinä!   

Kun yrittää arvioida paljonko rakennuksissa seisoo tuottamatonta pääomaa, meinaa käsityskyky loppua. Miljardi? Enemmän?

Ja siten kun tänne tulee heinäkuussa, suomalaisten loma-aikaan, tyhjään tunturiin, kaupitellaan euron toffeetarjousta tai nisupullaa kahvin oheen... Kun rahamäärää, joka mökkeihin, rinteisiin, hotelleihin ja muuhun infraan on investoitu, ylittää kaiken ymmärryksen... 

Miljardi? Kaksi? Ei riitä?

Levi -investointien pelkät korkokulut jotakin aivan huimaavaa luokkaa. 

Levin keskustassa kiinteistönvälittäjän ikkuna on tapetoitu myynti-ilmoituksilla.

Tyypillinen hintapyyntö haarukassa 250.000,- - 350.000,- euroa. Huippupyyntö 1.500.050,- euroa. - Se viisikymppiä on varmaan ajateltu tinkimisvaraksi?

Viikko-osakkeet nekin kymppitonneja. 

 
Vuokramökkini hinta muuten 195,- euroa viikkoa (alv 0%). Vuoteet ja petivaatteet pyyhkeineen neljälle, sauna, telkku, polttopuut, keittiössä mikro ym. varustus. Jne.

Selvää on, että markkinointi tökkii pahasti - olkoonkin että kesä on kylmä ja sateinen.

Mutta sitäkin enemmän Kittilässä ja Levillä on laitettu panoksia monenlaisiin ilmiantoihin, syytteisiin jne... Kuten olemme saanet jo kohta parin vuoden ajan seurata. Kuuluisa Levin hissihässäkkä, monelaisine kiemuroineen.

Poliisitutkimukset jatkuvat...

Valtakunnansyyttäjäkin totesi taannoin, että Levin-Kittilän tapaus selvitetään "perinpohjaisesti", sen vaatii "yleinen etu".


Maanantaina 13.7.2015

Eivät tulleet lauantain ja sunnuntain Hesarit tänäänkään - Levin hotelleihin, nimittäin. Ovat näköjään vetäneet omat johtopäätöksensä, henkilökunta kertoi etteivät viikonlopun lehdet edes enää ole tilauksessa.

Levin Postin edessä olevassa jakolaatikossa yksityisten tilaajien viikonvaihteen Hesarit olivat kuin olivatkin tänään vihdoin tulleet.  

Mahtavatko olla tervetullutta, ajankohtaista luettavaa?


Kittilästä Leville, Kesäkuu 1992. Myyty käyntikortiksi. Rolleiflex -tuotantoa.


(Levillä 12.7.2015)

www.ArcticParadise.fi

shop.ArcticParadise.fi  



Rukalla...


On sunnuntai, ja kesän parhaita päiviä. Tuntuu, että nyt se kesä sitten alkaa, täällä Kuusamossakin. 

Aurinkoista, lämmintä! Shortsi- ja T-paitakeli!

Kuvauspäivä Rukalla.

Iltapäivällä, ennen polkupyörämarssia Kuusamoon (27 km., bussit eivät sunnuntaina kulje, kun ei sekään "kannata"), kahvit Rantasipi Rukahovissa.

Täällä sai edullisesti yöpyäkin, vain 49 egeä Tradekan jäsenkortilla. Se on jo melko sopuhinta. Vaikka respan tyttö ottikin vastaan tuputtamalla tilalle jotakin kallista "Superior-huonetta". Hänet on määrätty niin tekemään. 

Miten olisi "President Suite" eur 240,-? 

Hmmmmm... Täytyypä harkita... Ehkä ensi kerralla sitten, ja pitemmäksi aikaa, saman tien...

Samalla Tradekan jäsenkortilla saa muuten kolmen euron kahvikupistakin -20%. Sehän tekee kuusikymmentä senttiä! - Lisäksi Rukan K-kaupassa kävi Joulu: Kaksi Bulgarian jugurttia yhden hinnalla! Etu 75 senttiä!

Niin, ja uiminen Talvijärvessä oli ilmaista - olkoonkin, että tuokin vesi on selvästi rehevöitymään päin. Kiitos Rukan päästöjen. 

Hesareita ei täälläkään sunnuntaina illansuussa näy. Ei edes tuolla alhaalla, Bosti-Baarin viereisessä jakelulaatikossa. Ei lauantaista, ei tämänpäiväistä. Perjantainen tuossa hyllyllä vielä kummittelee. Että jos niinkuin jotakuta kiinnostaisi sitä lukea...

Viikonlopun aviisit suvaitsevat saapua vissiin sitten tänne huomenissa.

Sillä lailla! Mikäs kiire tässä, valamiissa maailmassa!

Että tämmöistä vastinetta lehtien tilausmaksuille!

Seitsenpäiväisten sanomalehtien jakelu viikonloppuisin "ei kannata"  - kiitos duunareiden moninkertaisten viikonloppukorvausten.

Onnea, Suomi! 


Ruka, tammikuu 2015

(Rukalla 16.8.2015)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien verkkokauppa 
   


JÄLKIKIRJOITUS 


Kello tänään sunnuntaina 20.9.15 on 14.49 - aika lähteä taipaleelle täältä Vuokatilta.

Hesarista ei mitään havaintoa koko Vuokatilla.

Ei myöskään Kainuun Sanomia. Henkilökunta kertoi, ettei Kainari sunnuntaisin enää ilmestykään. 


Eilisiä iltapäivälehtiä olisi jaossa, kyllä. Läjäpäin.


No, onhan meillä sentään tämmöinen uutinen muistissa viime viikolta, että Hesarin toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen sai potkut.


Kohta Kajjjaaniin.

Mahtaako sieltä löytyä päivän Helsingin Sanomia?



Montakohan vuotta sanomalehdet Suomenmaassa ylipäätään enää ilmestyvät?


(Vuokatti 20.9.2015)


shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettimyyntiä 

    

 

     

 





 

9.7.2015

Kohtaamiani: Restonoomi - kahvilanpitäjä (Cafe Regatta) Raine Korpela / Erään käyntikortin tarina



Henkilökuva Matti Kurjensaaren hengessä

Erään käyntikortin tarina...



Korpelan Raine

Tuttu töölöläishahmo jo 1970 -luvulta.

Piti siihen aikaan Töölöntorin varrella sitä ravintolaa. Mestarin Krouvi vai mikä sen nimi olikaan...

Siellä meillä oli lukioaikoina jotakin luokkabileitäkin...

Muistuu mieleen, kuinka mukaan ottamani T. herätti kate... siis huomiota.

Jonkun toisen silloisen tyttöystävän kanssa istuimme tuossa kapakassa usein. Siellä yläkerrassa.

No, rähinäksi meni, sekin ihmissuhde.


Kaikki on mielessä, kuin eilinen päivä!

-

Fast Forward muutamia vuosikymmeniä etiäppäin...

Raine K. alkaa pyörittämään Cafe Regattaa, joka oli jo ollut asiakkaani jostakin 80 -luvun lopulta asti. Ja pysyikin asiakkaana. Heinäkuuhun 2015 asti. Siellä meni postikortteja ihan kivasti, etenkin alkuaikoina (ensimmäiset pari vuosikymmentä), kun kahvila oli erään yhdistyksen hoidossa.

Korpelalle tein sitten herran omia käyntikorttejakin vaikka kuinka monta painosta. Tosin rajusti tingittyyn hintaan.




Tämä käyntikortti on muuten meikäläisen historian painetuin käyntikortti.Ylivoimaisesti. Yhteispainosmäärä reippaasti yli 10 000 kpl. Siis aivan ihanteellinen kuva, ja ihanteellinen kuvio: Paljon käyntikortteja käyttävä asiakas, joka haluaa aina samaa kuvaa.

Eipä silti, kuvahan on onnistunut, Suomen lippuineen. Tuollaista ei kyseisessä paikassa enää pysty synnyttämäänkään, aidan viereen on tullut ruma lyhtytolppa jne. Kävipä tuuri tuolloin, taisi olla kesäkuun lopussa 2011!

Muistuupi mieleen, että olin samana aamuna tullut pitkältä Euroopan -rundilta Stadiin, ja odottelin iltalauttaa kotiin Tallinnaan. Simo lainasi fillaria päiväksi. Tässä tulos. Kiitos, Simo!

Korpela jopa soitti vuosien varrella toisinaan perään ja penäsi uutta painosta.

Alussa oli kylläkin vaikea tälle kärsimättömälle herralle saada selvitettyä, ettei käyntikortteja paineta yhtä kerrallaan. Vaan kyse on kokonaisen arkin painatuksesta. Arkin, jolla on lukuisia eri posti- ja käyntikorttimalleja - joukossa Kahvila Regatta. Siis niin haluttaessa.

Ei millään meinannut mennä viesti perille - kunnes keksin ottaa käyttöön vertauksen.

"Ettehän tekään paista yhtä korvapuustia kerrallaan, vaan kokonaisen pellillisen".

Ymmärsi!



Samoin tein kyseiselle kahvilalle "oman" postikortin, joita siellä oli vielä myynnissä ainakin heinäkuun alussa 2015.

-

Jälleen Fast Forward suunnilleen vuoteen 2012, vai oliko se 2013...

Istumme samassa koneeessa, vieläpä vierekkäisissä penkeissä, puuduttavan lennon Phuketiin. Siellä koneen takaosassa, jonne sinkut yleensä ahdetaan.

Korpelalla oli tuolloin Phuketissa hotelli. Tai siis osa-omistus jonkun paikallisen kanssa. Thaimaan lakihan sallii "farangeille" ainoastaan osa-omistuksen. 

Enemmistön firmojen omistuksesta pitää pysyä Thaikuilla.

Lycka till vaan niille, jotka tuohon kuvioon sortuvat...

Vaikea kuvitella riskialttiimpaa businesstä.

Maassa jossa ulkkiksien vedättäminen on kehitetty huippuunsa.

Tiedetään esimerkiksi tapauksia, jossa eurooppalainen osa-omistaja on joutunut lentämään tunniksi paikalle jonkun paperin allekirjoittamista varten. Edes faksi ei Thaimaan viranomaisille kelvannut.

Tiedetään niinikään tapauksia, jossa "business" thaimaalaisen "partnerin" kanssa on päättynyt - riitojen jälkeen - keskiöiseen kohtaukseen. 

Rankkasateessa,  pankkiautomaatille.

"Partneri" suvaitsee ojentaa joitakin bateja kahvirahaksi - ja liukenee sulavasti Phuketin yöhön.  

Niin, eikä kyseisellä ulkolaisella "investorilla" noille kujille enää ole asiaa... 

Rainelle kävi - kertomansa mukaan - juuri näin.

-

Yövyinkin kerran tuossa Rainen hotellissa.

Tai siinä tuli kaksi kertaa samalla: 

Ensimmäinen ja viimeinen!

-  

Muistikuva Korpelasta Karon Beachilta, sieltä Patak Roadin sivukujalta, muutaman vuoden takaa:

Yli kuusikymppinen mies - Hawain -paidassa, spaddu suupielissä, skootterin päällä.

Jotain kultahelyjä kaulassa.

Heittää läppää sekä oikealle että vasemmalle, sillä tönkkö -enkullaan. Noille parikymppisille kissoille, jotka parveilevat iäkkäämpienkin farang -miesten ympärillä. Sitähän ei voi Thaikuissa edes välttää. Jos joku terve mies edes tahtoisi...

Hyvä meininki!


"You sexy man!".

Kuusikymmentä on uusi neljäkymmentä!

Stadilainen pärjää aina!

-

Muistan katselleeni kaveria, tuumaten:

Hei, tuohan on esimerkillistä!

Yli kuusikymppinen jaksaa vielä yrittää!

On kahvilaa Töölössä, hotellia, lukuisia raskaita Thaimaan -reissuja vuosittain...

Way to go!

Periksi ei koskaan saa antaa!   

Ei ikuna!



Korpela itse ei muuten yöpynyt omassa hotellissaan. Tai ehkä joskus.

Olenkin Rainelle  tavattoman kiitollinen siitä, että juuri häneltä sain kuulla vinkin herran vakituisesta Phuketin -hotellista, Full Moon Resortista. Siitä tuli omakin kantahotellini.

Kymmeniä öitä on tullut Full Moonissa sittemmin vietettyä.

Paikka tarjoaa kenties Phuketin parasta hinta/laatusuhdetta. 

Viimeksi tänä keväänä siellä meni muutama yö: Tuhat batia yö bungalowissa.

Phuketin "keskustassa", mutta kuitenkin kivenheiton päässä hulinasta.

Välttävä uima-allas. Siistit huoneet. Kertaakaan ei ole edes torakkaa näkynyt. "Viitakko" alkaa aivan vierestä - eli lintujen laulua. 

Kiitos, Raine!

Tosin viime keväänä löytyi uusi, vielä parempi mesta Phuketista - en ehka tarvitse enää Full Moonin palveluita. Aikansa kutakin.  

-

Erikoista tietenkin oli, että miehellä oli hotelli Phuketissa - eikä tosiaankaan itse yöpynyt siellä. Hyvin erikoista.

No, syynkin hän kertoi.

Palataan siihen myöhemmin...

-
  
Eräänä päivänä joku vuosi sitten tapaan Korpelan Full Moon Resortin uima-altaalla.

Raine on yksin, ja mietteissään. Jopa alakuloinen.

Kova tarve avautua, kertoa...

Ja millaisen stoorin hän minulle tarinoikaan!

Korpela haluaa kertoa "kaiken" 90 -luvun Rovaniemen -tapauksestaan, tilityksen eläke-kuvioistaan jne...Yksityiskohtaisesti. Juttua piisaa.

Enkä siis kysynyt mitään. En yhtään mitään. Eipä silti, ei tuon suoltamisen väliin mitään ehtinyt juuri kommentoimaankaan. Ei saanut suunvuoroa.

Palataan Rainen stooriin myöhemmin... 

Alastomassa kaupungissa on kahdeksan miljuunaa tarinaa...

-

Nyt kun tässä kuussa kävin tempaisemassa sinne pyydetyn korttiständini Regatasta pois, on hyvä hetki muistella menneitä...

Kahvilahan ( muistaakseni läheisen Pauligin huvilan entinen sivurakennus, muuten ) oli tosiaankin vuosikymmenet melojayhdistyksen hoidossa.

Ja hyvin meni.

Mukavan kulahtanut, leppoisa tunnelma. Kuten entisessä Helsingissä ylipäätään.

Satoja kupeja kahvia siellä tuli litkittyä...

Sitten alkoi tämä yksityistämisboomi  Suomenmaassa, eikä Regattakaan siltä säästynyt...


Nythän on sitten tilanne se, että Helsingin kaupunki on viisaudessaan myynyt Kahvila Regatan yli satavuotiaan hirsirakennuksen - Juliett Service Oy:lle.

Yle Uutiset 31.10.2014: 

"Vaikka vuokrasopimusta oli jäljellä vielä kuutisen vuotta, halusi mies varmistaa työnsä hedelmien säilymisen jälkipolville; kahvilassa on työskennellyt paitsi Korpela itse niin myös hänen kolme lastaan, yksi miniä ja yksi vävy.

(...) Korpela halusi  turvata sekä lastensa että lastenlastensa tulevaisuuden...".


Oho! Aika kauaskantoiset on tulevaisuudensuunnitelmat! Kohta 70 -vuotiaan Korpelan visiot siis ulottuvat ei ainoastaan vuosien, vaan useamman sukupolven  päähän! Näinä - etenkin liike- sekä perhe-elämässä - levottomina aikoina!

Em. artikkelin mukaan Korpela "ei hiisku" kauppahinnasta, mutta myöntää olevansa tyytyväinen.

Ja minä kun luulin, että yhteisen eli kaupungin omaisuuden kauppahinta olisi julkista tietoa! Miten väärässä - ilmeisesti - olinkaan! 


Eli tapaus Regatta on ihan linjassa tämän Suomenmaan yleisen "kehityksen" kanssa:

Mukavasta, leppoisasta puuhastelusta on askel askeleelta tullut bisnestä. Cafe Regatassa "Tämä on vene" - tyylisen kökköhuumorin siivittämää, mutta bisnestä yhtä kaikki.

"Helvetin hyvä bisnes", kuten Korpela minulle lennolla Phuketiin totesi.

Viidessä sekunnissa netistä löytyvät Juliett Servicen taloustiedot vahvistavat asian. "Tulos" kieltämättä oli viimeisen nettitiedon mukaan vaatimatonta luokkaa, mutta paljon olennaisempaahan ovat esimerkiksi nostetut / maksetut palkat. 

Cafe Regattahan on tullut kuuluisaksi myös siitä, että "Kassan taakse palkataan vain nuoria naisia, koska he miellyttävät silmää", (Lähde: HS 22.04.2014)

Hyvä boogie!

Erinomaisen virkistävää kuulla tuollaista puhetta näinä kaikkinaisen pikkusieluisuuden, moralismin, ilonpilaamisen  ja tasa-arvo -jankutuksen aikoina. Kiitos, Korpela!

Tuostahan tulee mieleen legendaarinen ravintoloitsija Timo T. Kaukonen, joka aikoinaan totesi että työhaastattelut hänen ravintoloihinsa suoritetaan - Kaukosen sängyssä!

Niin, niin...

Ajat ovat muuttuneet... Valitettavasti.

Enää tuollainen Timo T. -tyyppinen johtaminen ei ole mahdollistakaan. Ainakaan laajemmassa mittakaavassa.

Siitä pitää huolen edellä lueteltujen kielteisten ilmiöiden lisäksi myös nk. Kiss and Tell -systeemi. Kukaan ei ole turvassa, etenkään julkisuuden henkilöt.

Nyyh... 

Onneksi myin kämppäni Töölöstä ja tein muuttoilmoituksen pois Suomesta jo vuosia sitten.

Olen elänyt tuon Timo T:n ja muiden suurten persoonallisuuksien aikakauden Suomessa. Minun on ikävä tuota aikaa!


Mutta ei hätää.

Samassa Hesarin jutussa Raine Korpela kertoo Suomen Kansalle:

"Ruutupaperi loppui kesken laskiessani entisten tyttöystävieni nimiä!",

Lover Boy! 


Edelleen  kahvilaisäntämme mainitsee Jaana Rinteen isossa lehtiartikkelissa (ilmaista puffia) keväällä 2014 hankkineensa jalleen 2000 käyntikorttia.

No, tosiasiassa niitä oli enemmän.  

Tiedän, koska kuskasin ne paikalle. 

Fillarilla, muuten. 


Ai niin... Meinasipa unohtua.

Miksi Raine sitten ei yöpynyt omassa hotellissaan Phukiksessa?

Omien sanojensa mukaan "Ettei juttu alkaisi Härmässä levitä... Tästä elämäntyylistäni".

Restonoomimme hotellissahan oli suomalaista henkilökuntaa.


Ongelmansa kullakin!


(Tallinna 9.7.2015)


www.ArcticParadise.fi



xxx


Jälkikirjoitus:


Full Moon Resort, Kata Beach, Phuket 15.3.2017:

Täällä ollaan, taas. Vaikka ei tämän näin pitänyt mennä! 

Minunhan pitäisi olla Chiang Maissa, Pohjois-Thaikuissa! Liput oli hommattu, ja hotellit buukattu!

Mutta kaikki ei aina käy kuin Strömsössä - matkatoimisto Hong Kongissa suostui kuitenkin lopulta antamaan korvaukseksi BIG TIME sössimisistään tämän ekan suoran lennon Thaikkuihin: Phukikseen!

Vaikka luulin jo, ettei tänne enää koskaan tarvitsisi tulla!

Mutta täällä sitä siis ollaan, tutussa Full Moon Resortissa, Taina Roadilla, Kata Beachilla. 

Kiitos muuten Korpelan Rainen. Hänhän mulle ekaa kertaa tästä paikasta aikoinaan vinkkasi. Täällähän hän asusteli, vaikka olikin hotellinomistaja tuossa lähistölla, Karonilla. Kiinnostavaa sinänsä...

Honkkareissa jäi lippuhässäkän laukeamisen jälkeen noin viisi minsaa aikaa buukata samaksi yöksi huone Phuketista. Matkatoimiston koneella. Ennen syöksyä lentokentälle. 

Full Moon Resortissa oli vapaata.

En tiedä, minne kalliiseen paikkaan olisi muuten pitänyt mennä.

Korpelasta oli siis konkreettista hyötyä vielä vuosienkin kuluttua.

Mainio mies.

...

Tuo Full Moonin monta vuotta niin jäyhänä pysytellyt omistaja, espanjalainen Senor Miguel on tällä kertaa - todennäköisesti viimeisellä visiitilläni täällä - yllättävän ystävällinen. 

Tarjoaa edullisen huoneen, jopa kahvit.

Juttelemme, ja ensimmäistä kertaa näen hänen vähän nauravankin.


"Onkos Korpelan Rainea näkynyt?".

Leveä hymy leviää Miguelin kasvoille:


"Nou, ai hääv not siin Raine in meni jears... Meipi foor..

Oh, Raine...

Hee vas reelli Ould Skool. Thö lääst van!

Vii dount get men laik tät hiir änimoor!".


Ja kertoopa Miguel anekdootin jos toisenkin restonoomi Korpelan tapahtumarikkaista vauhtivuosista Phuketissa...

Hauskaa kuultavaa, sinänsä.


Niin...

Sankarimatkailijan oman kertomuksen mukaan kotiin Helsingin Töölöseen palattua noilta takavuosien lukuisilta Thaimaan -tripeiltä piti viikko goisia.

Raskaita reissuja, tuon ikäiselle - eppäilemättä kuitenkin sangen antoisia... 



(Full Moon Resort, Kata Beach, Phuket, Thailand 15.3.2017)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkäs -postikorttien kauppa netissä