31.7.2017

"Onttouttaan kumisevat kuvat": case Mikael Jansson

(aihio)

(Helsinki, Hotel Indigo 31.7.2017)

 shop.ArcticParadise.fi

Pitkästen korttituotannon nettikauppa

Majoituskokemuksia: Aegnan saari (Tallinna)


Olipa hieno tuo viime viikonloppu Aegnalla!

Kauan odotettu reissu!

Tallinnan salainen luontoparatiisi vain 45 minsan laivamatkan päässä. Kämpiltä on "Kalaturun" sadamaan, josta nykyinen Vesta -laiva liikennöi, noin 150 metriä.

Koska oli lauantai, olivat kalakauppiaat Kalaturulla.

Forellinjötkäle ja puolikas angerias seitsemän euroa!

Suomestahan angeriaat ovat kutakuinkin kadonneet - Eestissä niitä kasvatetaan jossakin Viljandin tienoilla. 
Rasvaista ja hyvää!  

Meno - paluu Aegnalle sisältäen fillarin kuljetuksen 7,90!


Saari oli jälleen lähes tyhjä - kuten melkein aina.

Tallinnalaisiahan ei tämä ParatiisiSaari juurikaan kiinnosta - venäjänkielistä väestöä tosin hieman enemmän.

Sopii mulle - mitä tyhjempi, sen parempi!


Ei ole tullut muutamaan vuoteen yövyttyä Aegnalla, kun Neeme Möllin "külalistemajassa" viime kerralla vihainen piski meinasi käydä kinttuihin kiinni.

Tämä majatalo, osoiteessa Külaniidu tee, tunnetaan myös vanhalla nimellään Tallex -maja. Se oli vissiin aikoinaan tuonnimisen firman henkilökunnan kesänviettopaikka.


Suurin toivein fillaroin matkan Aegnan sadamasta majapaikkaan. Ensin sitä tuttua, suoraa tietä läpi koskemattoman, monipuolisen metsän. Pieni kierto oikealle ja - perillä!

Täällä jäi nimittäin joku vuosi sitten  yksi kuvaussessio hitusen "vaiheeseen".

Tuossahan tuo matala talo jo onkin.

Kas, tuolla talon toisessa päässä majatalonpitäjän äiti, muistan viime kerralta, jo odottaakin...

Sitten alkavat vaikeudet.


Olen jo suunnistamassa talon taakse, siellähän sijaitsee juuri se huone, jossa pari kertaa olen yöpynyt. Jossa viimeksi jäi eräs kuvaussessio vähän "vaiheeseen".

Teemana vuode, viinipullo ja punakantinen kirja.

Huonessa on koskematon, täydellinen neukkuaikaianen interiööri. Lumoava.

Viimeksi tuli kuvattua asetelmaa tuntikaupalla - mutta lopputulos jättää toivomisen varaa. 

Olen pitkään suunnitellut uutta asetelmaa. Parempaa.   


Itse asiassa kun alkukuussa soitin ja varasin tätä majoitusta, nainen ensinnäkin muisti minut.

Sitten hän oma-aloitteisesti   otti puheeksi juuri huoneen numero seitsemän. Jopa kahteen kertaan.

Enhän minä voinut huoneen numeroa edes muistaa! 


Nyt kuitenkin akka lähestyy, ja alkaa vimmatusti viittilöimään toiseen huoneeseen. Talon kulmahuoneen ovi on jo valmiiksi avattu, ja otus hosuu minua sinne sisään:

"Tulge siia, tulge siia! Astuge tuppa!"

Mutta eihän tämän näin pitänyt mennä!  

Kauhea hosuminen ja manipulointi -yritys oli akalla menossa.

Pysähdyin talon kulmalle ja tiedustelin:

"Mutta eihän tuo ole se huone mistä sovimme. Sovimme huoneesta numero seitsemän!".

Sitten alkoivat kiihtyneet selitykset.

Akka ilmoitti että huone numero seitsemän on varattu.

Parin minuutin kulutua olikin selitys muuttunut: Nyt olikin huoneessa numero seitsemän tapahtunut "avarii" eli joku vahinko. 

Akka kiihtyi kiihtymistään, kun huomasi etten ollutkaan niin helposti manipuloitavissa. 

Tiedustelin kuvatukselta, kumpaa minun nyt pitäisi uskoa: Selitystä huoneen numero seitsemän varattuna olemisesta, vaiko tuota toista selitystä huoneessa numero seitsemän tapahtuneesta vahingosta?

Akka pimahti.

Lähti niskojaan nakellen pois, kiersi talon.

Hänen poistuessaan huikkasin otukselle, että hyvä ettei tuo nykyinen koira sentään käy kimppuun, kuten se edellinen.

Tuhahteli vihaisena (siis akka, ei koira), ja alkoi inttämään että "tämä on hänen mukava koiransa.

Totesin että niinhän se edellinenkin oli. Siis se joka oli käydä kimppuuni (ja, kuten jälkeenpäin saarella sain tietää, oli käynyt omistajansa eli kyseisen akan kimppuun!).

Katsoin sisään kulmahuoneseen. 

Aivan oikein. Ei täällä ole mitään interiööriä kuvattavaksi. Ei mitään.

Edes kunnollisia verhoja ei ollut. Käytännössä puolet ikkunapinnoista ilman verhoja. 


Mutta olenhan Aegnan saarella, Paratiisissa.

Laivalippu huomiseksi takaisin Tallinnan Kalamajaan on valmiina ostettuna lompsassa. Voi olla, ettei lippuun mitään muutosta pystyisi edes tekemäänkään, kun fillarikin on mukana. 

Siis kaivoin sen hinnaksi ilmoitetun viisitoista egeä lompsasta ja lähdin kiertämään taloa akkaa etsimään.

Tyyppi oli linnoittautunut huoneeseensa.

Minut nähdessään ilmaantui ulos, ja olisi halunnut alkaa jotakin lisää vääntämään. Selittelemään.

Hänen mukaansa minulla oli niin paljon valituksia ja vaatimuksia, että hän antaa huoneen minulle ilmaiseksi. 

Viskasin tuon viisitoista euroa maahan ja totesin etten halua mitään ilmaiseksi.

Mutta - tämän lausuin selkokielellä - Huo-ne ei o-le se mist-tä so-vit-tiin! 

Sinne jäi akka tuohtuneena perään huutelemaan, etten ole tervetullut enää kyseiseen majataloon.

No, mikäpäs siinä.


Menin pariksi tunniksi nukkumaan.  

Kun heräsin ja istuskelin hetken rappusilla, ilmestyi nurkan takaa jokelteleva, hyväntuulinen ja herttainen pikkutyttö.

Ai että oli söpö likka.

Pitkät hiukset. Nätit vaaleanpunaiset pöksyt.

Niin...

Lähtökohta on usein tuo - ja lopputulema tuo tämänkin majapaikan kiukkuinen noita-akka.


Mitä ihanin ilta sitten Aegnan metsäteillä ja rannoilla.

Ihmisiä ihan kourallinen - kuten tavallisesti.

Merkillistä on, ettei täällä koskaan, ei siis edes nyt parhaaseen loma- ja kesäaikaan, ole juurikaaan väkeä.

Jostakin touko- tai syyskuusta puhumattakaan.

Tällä kertaa kuitenkin löytyi tilanteelle loogiselta kuulostava selitys:

Tallinnan eestiläisillä on käytännössä melkein jokaisella sukulaisia maalla. Ja kesäpaikkoja, "suviloita". Eivät he siksi Aegnaa suosi.

Tallinnan venäläislähiöiden asukkailla näin ei useinkaan ole - siitä johtuu heidän selvä "yli-edustuksensa" Aegnan -kävijöiden joukossa. Aivan silmiinpistävää.


Nautinto oli jälleen kierrellä Aegnan rantoja. Uida. Kuvata metsäteillä.

Mustikoita löytyi "Palumetsästä" ihan syötäväksi asti.

Se vaan, että kun jaloissa olivat vain sandaalit, asetti se omat rajoituksensa liikkumiselle.

Täytyy ensi suvena ottaa kunnon kengät matkaan!


Sunnuntaikin oli upea päivä.

Kuviakin tuli.

Ja ensimmäiset Pitkäs -postikortit saatiin myyntii Aegnalle.

Hienoa.

Joukossa mm. mustavalkoinen auringonlasku/lokkikuva Santisen saaresta 60 -luvun alusta by Matti A. Pitkänen.

Sekä tämä auringonlaskukuva Thaimaan Phuketista keväältä 2009.


Phuket, Thailand 2009

Ja - huono, alhainen, niljakas, kaikin puolin halveksittava ihminen kun olen - otin tilanteesta kaiken irti. Juorusin Tallex -majan noita-akasta kaikille tapaamilleni.

Mm. pelastuslaitoksen henkilökunnalle, kuin myös Aegnan luontokeskuksen henkilökunnalle. Saaden aikaansaaduksi mitä mehevimmät naurut.

Varsinkin luontokeskuksen rouvat ottivat tapauksen kertomuksen innolla vastaan. Naamat ihan säteilivät! Juuri he kertoivatkin - hymyssä suin - että Tallex - majapaikan akan entinen piski oli käynyt siis emäntänsäkin kimppuun.

Tietenkin stoori jää vuosiksi elämään ja ajan oloon paisuu sekä mutkistuu - juuri kuten olin suunnitellutkin. Hyvä niin! 


Sunnuntaina kävi sitten vielä niinkin, että löytyi seuraavia majoituskertoja varten uusi paikka:

Majatalo osoitteessa Karnapi seitsemän.

Mitä ystävällisin semmoinen ehkä kolmevitonen eestitär, jolla lisäksi samojedikoira!

Tulimme heti mainiosti juttuun sekä emännän että dogin kanssa.

Yöpyminen viisitoista euroa.

Tänne palaan!  


Neeme Möllin puhelin edelleen mykkä. Viestitkään eivät mene läpi.

Tallex -talon külalistemajan akka - olen aina pitänyt otusta Neemen äitinä - väitti että Neeme olisi "matkoilla".

Aha.

Jotain disinformaatiota tuokin.

Kaiken huipuksi netistä ilmeni, että kyseinen talo on myynnissä.


Saapa nähdä, pääsenkö koskaan ottamaan "revanssia" noiden huoneen numero seitsemän viinikuvien kanssa.

Selvää on, ettei nykyisen systeemin aikana sinne ole mitään halua palata.

Mutta ehkä seuraavan omistajan aikana?

Ellei koko taloa sitten panna samantien remonttiin - mikä on tyypillistä näissä kuvioissa. 


Elame, näeme! 


x


Kirjoittajan juttu Aegna - Tallinnan luontoparatiisi löytyy Google -haulla

Arctic Paradise Aegna

Julkaistu Baltic Guidessa toukokuussa 2009  

 

 (Helsingi 31.7.2017)

shop.ArcticParadise.fi

Pitkästen postikorttien verkkokauppa

23.7.2017

JESS! Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen rikosepäily koveni!

Kaikkein suurimman ilon päivä!


Helsingin Sanomat 20.7.2017:


Valtakunnansyyttäjän rikosepäily kovenee  

Matti Nissisen esteellisyysepäily on siirtynyt syyteharkintaan oikeuskanslerille...

Keskusrikospoliisi on saanut valmiiksi esitutkinnan...

Rikosepäily on koventunut...

Esitutkinnan mukaan Nissinen hankki koulutusta veljensä yritykseltä Deep Lead Oy:ltä 74.000,- eurolla...

Nissinen on toiminut "hyvin aktiivisesti" koulutuksen hankinnassa...

Tutkinnan aikana poliisi katsoi hänen tekonsa tahalliseksi...

Nissinen on julkisuudessa myöntänyt toimineensa virheellisesti...

Kaunista, erittäin kaunista!
 

Tapaus on siirtynyt syyteharkintaan Oikeuskanslerille... 


Tämähän on suorastaan loistavaa!


Niin, ja tämä sama Nissinen tarinoi kolumnissaan lokakuussa 2015, pohtiessaan suomalaista korruptiota:

"Meistä jokaiselle tekee hyvää välillä katsoa syvälle peiliin ja pysähtyä arvioimaan omia verkostojamme, niiden toimintaa sekä etenkin henkilökohtaisia vaikuttimiamme".

Juurikin näin!

Hyvä, Nissinen!


Näyttääkin jälleen kerran olleen pukki kaalimaan vartijana.

Hyvä, Suomi!


Muuten todellakin kaunis kuvio, paitsi että perskules että tuo Oikeuskansleri välillä ehti vaihtua.

Olisi ollut upeaa, jos tämä Nissis -keissi olisi päätynyt vasta virasta poistuneen Oikeuskansleri Jaakko Jonkan pöydälle.     


Jonkan Jaakonhan muistamme - kiitos mm. Hymy -lehden raportin - taannoisesta känniörvellyksestään Helsinki - Tampere -junan ravintolavaunussa sekä Tampereen asemalla.

Arvoisan lainoppineen reissu päätyi Tampereella putkaan. - Tosin Jonkan pahnoille vihdoin saamista edeltäneessä käsirysyssä yhden (yhden kolmesta!) järjestyksenvalvojan paitakin taistelun tiimellyksessä repeytyi. 

Miehekästä rimpuilua!


Kaikki tämähän ei kuitenkaan ollut minkäänlaisena esteenä Jaakko Jonkan nimittämiselle Tasavallan ylimmäksi lainvalvojaksi.  

Ehkäpä katsottiin, että tyypillä on tarvittavaa käytännön kokemusta lainkäytön molemmilta puolilta?

Mene ja tiedä.


Ent Oikeuskansleri Jaakko Jonkan känniriehumisesta vuonna 1993 löytyy juttua myös Suomen Kuvalehdestä:


Google -haku:

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan menneisyys


Toinen Google -haku:

Oikeuskanslerin kännisekoilut 


Niin, ja Suomen Kuvalehden jutussa tuodaan esiin myös se tavattoman kiinnostava fakta, ettei Jonkalle örveltämisestään ja riehumisestaan tuomittu sakkoja.

Päinvastoin, ura lähti nousukiitoon.



Hyvä, Suomi! 



(Cumulus Resort Rukahovi, 23.7.2017)


shop.ArcticParadise.fi

Nettikauppa Pitkästen postikorteille!