26.3.2024

Hillitöntä! THL:n pääjohtaja Mika Salminen paasaa kansan lihavuudesta - ollen ite läski!


Tää on kaunista!

  

Etelä-Saimaa 23.12.2023:

 

"THL:n pääjohtajana aloittava Mika Salminen verottaisi sokeria kovemmin...

Uhka suomalaisten kansanterveydelle on nyt Salmisen mielestä väestön lihominen...

Kansakunnan lihomisen pysäyttäminen vaatisi Salmisen mukaan verovipua, kunnolllista sokeriveroa...

Sokeriveroa ei Salmisen mukaan ole kokeiltu vielä kunnolla...

Verotus tarvitaan kaikkiin tuotteisiin, joissa on korkea sokeripitosisuus..."

 

Ohhoh!

 

Tämä - sinänsä aiheellinen - paasaus siis rajusti ylipainoiselta hepulta, jonka lihavuus näyttää vaan lisääntyvän.

Vartaloltaan henkilö edustaa nk. "isätyyppiä", kasvoiltaan pöhöttynyt. 

 

Sitten saarnaa kansalaisille ylipainosta!

Kaunista, tosiaan!

Paraskin!

 

Ihan huippua on myös tämä:

"Haastattelussa Salminen ei oma-aloitteisesti mainitse koronavirusta, joka teki hänestä  koko kansan tunteman".

Sillä lailla!

 

 Tämäkin korkea virkamies yrittää nyt vaieta koko turhan, katastrofaalisen nk. "koronavirus" -hysterian kuoliaaksi.

Kyseessähän oli suomalaisten poiitikkojen ja virkakunnan GIGANTTINEN virhearvio.

Jonka "koronaviruksen" - ja ennen kaikkea oman vastuunsa tuossa fiascossa - pyrkivät nyt aktiivisella hiljaisuudella saamaan unohdetuksi.  

Meitä fiksummat ruåttalaiset olivat oikeassa alusta asti.

 

Vaikka samassa haastattelussa Salminen itse toteaa:

"Koronapandemia vähensi Salmisen mukaan arkiliikuntaa, mikä Salmisen mukaan on omiaan pahentamaan ongelmaa".

 

Höpö-höpö.

Salminenhan oli itse tuolloin mukana korkeana viranhaltijana tuossa absurdissa korona -hysteriassa.

Yhtenä toimenpiteenä - monen muun järjettömän rajoitus- ja kieltotoimen ohella - mm. kuntosalien sulkeminen!

Nyt sitten jeesustelee  jotta "kansan pitäisi liikkua enemmän".  

 

Toisaalta...

Ei Mika Salminen kuitenkaan ollut sairaan korona -hysterian aikana siitä pahimmasta päästä.

Karmeinta osastoa edustivat tietenkin ministeri Krista Kiuru, sekä Sosiaali- ja Terveysministeriön tantat, kansliapäälliikö Kirsi Varhelan johdolla.

 

Mikä Salmista kävi korona -hulluuden aikana  jopa sääliksi, kun kuunteli ja katseli nuita tämän virkamiehen lähes jokailtaisia lausuntoja telkusta. 

Salminen kiemurteli kuin mato koukussa.

Tuohon "nöyrään" tyyliinsä - "nöyryys" ja "tavallisuushan"ovat Suomessa isoja hyveitä, varsinkin tuonkaltaisissa tehtävissä. 

"Korona" -huuhaan esittämisen tyyli ja henkilön kehonkieli kertoivat, ettei arvoisa KruununPalvelijamme itsekään uskonut tuohon soopaan, mitä oli pakotettu viran puolesta höpisemään.


Mutta:

"Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!". 

😅


(Naanalissa 26.3.2024)

ArcticParadise.fi

It's the Matrix!




17.3.2024

Elokuva-arvio: Justine Triet: "Putoamisen anatomia" ( Anatomie d'une chute)

 

Olipa harvinaisen vastenmielinen raina.


Tilanne nyt vain sattuu olemaan sen sorttinen, ettei kämpillä Talskussa enää ole telkkua.

Eestin Elisa ilmoitti - monen väännön jälkeen, tietenkin - etteivät "voi meikäläistä enää palvella" .

Kaikkien näiden vuosien jälkeen.


Tammikuussa telkku yht'äkkiä vaan lakkasi toimimasta.

Sitten kun tuonne Eestin Elluun sai kontaktin - monen mutkan ja vaivan kautta, tietenkin - tuli lopulta vastaus:

Niillä onkin "uusi järjestelmä" ja digiboksi pitäisi uusia.

Kuulemma ilmaiseksi, kuitenkin.

Sitten tietenkin parit - kolmet työläät ja turhat yritykset saada asentajaa paikalle.

Ei aikataulut natsannu sitten millään.

 

Sitten tuli matkoja.

Vihdoin Espanjassa, kun oli aikaa, onnistui saada langanpäähän joku joka jostakin jotakin käsitti.

Ilmeni - taas muutaman edestakaisen soiton ja veivaamisen jne. jälkeen - että homma ei onnistu sitten millään.

Pitäisi "uuden järjestelmän" mukaan olla Eestin ID -kortti, digihärpäke jne.

 

Ehdottivat jopa rötöstelyn tielle alkamista:

Heidän uuteen systeemiinsä olisi kuulemma päässyt mukaan jopa kenen tahansa naapurin eestiläisellä henkilötunnuksella!

Selvää on, ettei kukaan tuollaiseen ala.

 

Eikä Eestin Ellulla edes ollut tarjota enää pelkkää tavallista perus-TV -liittymää.

Kaikkiin oli "leivottu" mukaan nettiosuus.

Myös hintaan.

Mulle aivan turha lisä"palvelu".


Selvä.

Eestin Elisa siis ei - kaikkien näiden vuosien asiakkuuden jälkeen - halua eikä kykene tarjoamaan tämmöiselle älyhärpäkkeettömälle ei -residentille tavallista televisioliittymää!

Liikaa pyydetty..

Asia on harvinaisen selvä.

 

Eikä yhtään onnistuneempi ollut yhteydenotto toiseenkaan operaattoriin, Tele2 -firmaan.

Pelkkää vaikerointia sieltäkin.


Voiko tämä olla totta?

Kyllä se voi.

Samalla mitä tyypillisin esimerkki tästä nykymeiningin hulluudesta.

Tämmöistähän tule vastaan lähes päivittäin.

World gone crazy.


Nyt on kämpässä sitten iltaisin, kun siellä varastolla hommailee, hiljaista.

Pakko päästä välillä ulos.

Ja kun se noin kolmekymppiä säästyy Elisan laskusta nyt sitten kuukausittain, voi muutaman kerran kuussa käydä leffoissa.

Kun ne rahat kerta kaikkiaan eivät Ellulle enää kelpaa.

Eestissä leffapiletit ovat vielä suht' edukkaita. 

 

Pitäisiköhän hommata radio kämpille?

Pitääköhän siihenkin olla joku lupa, rekisteröinti, maksu tms.?

 

Coca-Cola Plazassa tiketin hinta tämän ranskalaisfilmin iltanäytökseen eur. 9,21.

Päivänäytös olisi ollut halvempi.

Sama pätkä pyöri tosin myös nk. "art house" teattereissa Solaris ja Artis.

Liput jotain 6 - 7 euron luokkaa.

Mutta aikataulut eivät tällä kertaa natsanneet nuihin sympaattisiin pikkuteattereihin.  


Helsingin Finnkinossa lippu saman elokuvan iltanäytökseen näyttäisi maksavan haarukassa 14,90 - 17.40.

Huimaavaa!

 

Entä leffa?

Huono,

Kuten oli arvattavissakin - miksi sitä muuten olisi niin paljon kehuttu?


Alussa meni kai jotain melkein puolisen tuntia, ennenkuin katsojalle välähti, että tuo tarinan keskeinen pikkupoika olikin "sokea".

Niin "uskottava" oli tuo roolisuoritus "sokeana".

Silmät pyörivät kaverilla päässä koko loppustoorin ajankin. 


Elokuvassa on kyse parisuhdehelvetin kuvauksesta. 

Ideana on vatvoa, oliko perheen miehen putoaminen alppitalon ikkunasta itsari vai murha?


Niin tai näin.

Vaikka kyse olisikin ollut nk. "itsemurhasta", murha se oli siinäkin tapauksessa. 

Heppu ei vaan kestänyt akkaa, eikä koko ydinperhe -kuviota. 

Ihmekös tuo. 


Ihan kökkö "juoni" leffassa.

Oikeussali -draamoineeen. 

 

Chopinin musaa ja muuta pimputusta ängetty ylipitkää pätkää ryydittämään. 

 

Näyttelijät surkeita. 

Jokaisen repliikkin aavistaa jo ennen kuin ko. näyttelijä on suunsa avannut

Että mitä fraaseja sieltä nyt pomppaa...

 

Montakohan kertaa kaksi- ja puolituntisen aikana tuli kännykästä vilkaistua, kauanko tätä junnausta vielä piisaa?

 

Ja luonnollisesti oikeussali -osuus päättyy vapauttamaan naisen murhasyytteistä.

Miten muuten voisi feministisessä Euroopassa ollakaan? 


Vaikka todisteiden valossa keissi oli selvä:

Akka tyrkkäsi miehensä ikkunasta kuolemaan.

 

Pääosan saksatar Sandra Hüller ulkonäöltään - suomalaistyyppinen.

Tuollaisia kulahtaneita naisia ovat Suomen lähiöpubit täynnänsä. 


Kovasti on suitsutettu tätä rainaa.

Oli jopa ehdolla viiteen eri Oscariin. 


Ohjaaja Justine Trietiä näytettiin Punaisella Matolla.

Ei ollut pukeutunut amerikkalaisittain "näyttävästi", vaan eurooppalaistyyppiseen "chiciin" housupukuun.

Housupukuun, tietty.

Patsasteli kädet taskuissa, lähes ilmeettömänä.


Sitten kun netistä vilkaisee tämän kehnon filmin arvioita...

Liikuttavan yksimieliset kehut!

Nopeasti katsomalla ei löytynyt yhtään ainoata poikkipuolista kannanottoa.

"Paras sitä - paras tätä"...

Blaa blaa blaa. 

 

Ai niin... 

Ainoa - toistettakoon: ainoa! - kiinnostava ykistyiskohta pätkässä oli jossakin vaiheessa esiin tullut murhatun aviomiehen pituus ja paino:

182 cm, 95 kiloa.

Tuota tietoa tuli pohdiskeltua useaan otteeseen, ajankuluksi.

Aina kun takautuma - jaksoissa murhattu heppu ilmestyi kuvaan. 

Niin lähellä omia mittoja!

Mutta tuo tyypi näytti pulskemmalta, ja ennenkaikkea löysemmältä.

En kai mä sentään tuollainen plösö ole?

 

Tämä pituus/paino -pohdistelu oli siis ainoa "älyllinen haaste" tässä aivan turhassa ranskalaispäästössä.

 

Erään suomalaisjúlkkiksen legendaarisin sanoin:

Paska on paskaa Parriisissakin!

 

(skannimine kino)


(Tampere 17.3.2924)

ArcticParadise.fi

Vive la France!


15.3.2024

Candace Owens: Ranskan presidentti Emmanuel Macronin puoliso Brigitte on syntynyt... mieheksi! Entä Michelle Obama?

No niin.

Tämä tästä ny sitte puuttu!


Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kymmeniä vuosia "miestään" vanhempi friikki  -"vaimo" on syntynyt -  mieheksi!

😏


HÄH?

"Rouva" Macron on siis transu - ja koko maailmaa on vedätetty vuosikausia!


Yksi esimerkki pitkästä todisteluketjusta:

Tästä "Brigittestä" (vai mikä oikea nimi sitten onkaan... Jean-Michel Trogneux? ) ei löydy ainoatakaan kuvaa ennen 30 vee!

Paljoin muutakin kummallista tyypissä, sekä kyseisen "pariskunnan" nk. "suhteessa".

Jopa eriskummallista, käsittämätöntä.


Alkaen siitä, miltä tuo otus näyttää. 


YouTube:

Candace Owens Macron


Toisaalta....

Ameriikassakin laajat piirit uskovat Michelle Obaman olevan oikeasti miespuolinen henkilö...

😅


Ei saatana...

No nyt on hapokasta settiä!


Mutta jos "rouvat" Macron ja Obama ovatkin miehiä...

Mikäs siinä.

Menihän se maailmanhistorian suurin vedätys, nk. "Covid/korona -pandemiakin täydestä läpi suurelle Rahvaalle.

Miksei sitten parin naisena -esiintyvän sukupuolikin?


(skannimine suu) 


(IC -juna 187 Klo 22.03 Helsinki - Tampere 15.3.2024)

ArcticParadise.fi

Liberté, égalité, fraternité!





 

14.3.2024

Case Matias Pajula: Suomi vuonna 2024: "Raiskauksen" määritelmä = tytön MORKKIS seuraavana päivänä


HS tänään 14.3.2024

Nyt ollaan Suomenmaassa siis siinä pisteessä, että "uhrin" ja syyttäjän mukaan tytön morkkis seuraavana päivänä toteuttaa sen kuuluisan "raiskauksen määritelmän".

Onneksi - ihme ja kumma - oikeus oli kuitenkin toista mieltä .

Tällä kertaa.

Mutta näitä on ollut, ja näitä tulee, yhä kiihtyvällä tahdilla.

 

Tässä tämänkertaisen huuhaa -"raiskaus" -keissin kohokohta:

"Oikeudessa kuullun todistajan mukaan nainen oli seuraavana päivänä ollut iloisella mielellä ja kertonut todistajalle harrastaneensa seksiä Pajulan kanssa. Naisen vointi oli kuitenkin myöhemmin huonontunut, ja hänelle diagnostisoitiin post -traumaattinen stressireaktio".

 

Niin tai näin, tuolta nuorelta poliitikolta Matias Pajulalta meni maine.

Ja - tottakai - "uhri" eli siis syyllinen aiheettomaan raiskaussyytökseen saa lymyillä anonymiteetin suojissa.

Onhan kysymyksessä Nainen - tuo kullannuppu.

Vieläpä Hänen Ylhäisyytensä, Suomalainen Nainen!

 

Vähän kun Suomi-Tyttö sitä Kallisarvoisintaan suvaitsee raottaa - jurrissa, yleensä - seuraavat giganttiset ongelmat.

 

Yhä syvenevää on ihmetys:

Miten kummassa suomalaiset miehet omaavat tuommoisessa maassa enää minkäänlaista maanpuolustusintoa?

Kun "palaute" toiselta sukupuolelta on tätä luokkaa.  

 

 "If you are the Dealer, I'm out of the Game!". Leonard Cohen

 

Ketäköhän julkkista, liikemiestä, poliitikkoa tai urheilijaa - joka tapauksessa alfa -urosta, joiden ympärillä naiset kärkkäästi pörräävät - lööpit huomenna syyttävät "raiskauksesta"?

 

Sitä odotellessa... 

 

Entä paljonko tämäkin tuulesta temmattu "raiskaus" -keissi tuli yhteiskunnalle maksamaan. Kaikkine poliisi- ja oikeudenkäyntikuluineen.

 

Ratkaisuksi:

Lärvit vaan mediaan nuilta keksittyjen "raiskausten" sepittelijä -tytöiltä!

Lasku perään  kaikista aiheutetuista kuluista!

 

Mutta eihän niin tulee tapahtumaan.

Kyseessähän on Suomi.

 

 

Hyvä, Suomi!

Ja Onnea!

 

 

 (skannimine suu)

 

 

(Tallinn 14.3.2024)

ArctucParadise.fi

Idiot wind...

13.3.2024

Fiskars Groupin yhtiökokous 13.3.2024

 

Yksi niistä harvoista yhtiökokouksista johin tänä vuonna kerkiää.

Pakkohan tänne on keritäkin - Fiskarsin osuus salkussa muodostaa luokkaa yhden promillen kokonaisvarallisuudesta!

😏


Messukeskus.

Ehdin myöhässä, tilaisuus on jo alkanut.

Jälleen kerran lienen ainukainen, joka tähänkin pörssiyhtiön yhtiökokoukseen saapuu fillarilla.

"Fillarikapitalismia".


Toimitusjohtajan katsaus menossa.

Siis tämänhetkisen toimitusjohtajan - paikka on viime vuosina Fisulla ollut... "tuulinen".

Nathalie Ahlströmin suomenkieli on murteellista ja osin takeltevaa.

Huomaa, ettei henkilö ole oikein "mukavuusalueellaan" suomenkielen parissa.

Äidinkielensä ruåttin ohella henkilö varmaankin mieluimmin käyttäisi enkkua.

Mutta perhana kun sali on täynnä meitä "karvalakkiosaston" piensijoittajia...

😅


Tosiaan:

Katsaus suurimpien osakkaiden luetteloon puhuu karua kieltään.


Kahdenkymmenen suurimman osakkeenomistajan joukko:


- Kolme aatelisten suomenruotsalaisten sijoitusyhtiötä

- von Julin

- Tallberg

- aatelinen Gripenberg

- uudelleen aatelinen von Julin

- aatelinen Ehrnrooth

- taas von Julin

- Hartwall

- aatelinen Therman

- aatelinen Fromond

- toinen Fromond

- aatelinen von Limburg Stirum

- aatelinen Hisinger-Jägerskiöld

- jälleen Ehrnrooth

- Nordean sijoitusrahasto

- plus kolme eläkevakuuttajaa


Yhteensä näillä 66% osakkeista.


HUH!

Snacka om Bättre Folk...

😏


Muuten toimitusjohtaja Natalia Ahlström ei itse ole aatelinen.

Vaikka voisi olla, jos asiat olisivat menneet toisin.


Ahlström -teollisuussuvun "kantaisä" Antti Ahlström Wikipediassa:

"Luonteeltaan vaatimattomana hän ei koskaan ottanut vastaan vuorineuvoksen arvonimeä.

Ahlströmille tultiin myös lähetystön kera tarjoamaan aatelisarvoa, vapaaherran titteliä.

Hän ei suostunut ottamaan titteliä vastaan  vaan sanoi:

"Päivääkään en ole vapaana ollut, ja herranakin vain hetken".

Lisäksi Antti Ahlström oli suomalaisuusaatteen kannattaja.


Kun katsoo hallituksen ja johtoryhmän kokoonpanoa...

Yhteensä 15 henkilöä.

Suomenkielisiä kaksi (2) kappaletta:

Jyri Luomakoski (hallitus) ja Jussi Siitonen (johtoryhmä).


Hyvä, Jyri!

Hyvä, Jussi!

Kämpa till!


Sitten kun tuota nykyisen tj;n, Natalia Ahlströmin "toimitusjohtajan katsausta" kuuntelee...

Hommassa on selittelyn makua.

Korulauseita viljelee, ja muka -ystävällisyyttä.

Esityksestä puuttuu se tärkein:

Eläimellinen tappamisen maku.

 

Siellä salissa, takarivissä, istuskellessa tuumailen:

Miksi ihmeessä Fisu meni luopumaa isosta Wärtsilä -omistuksestaan?

Olkoonkin että meidän osakkeenomistajien (lyhytaikaiseksi) eduksi, meillehän massit jaettiin.

Fiskars taisi omistaa luokkaa kolmasosan Wärrestä.

Menestyvä Wärtsilä oli ja on sentään raskasta teollisuutta - tämä jäljelle jäänyt tynkä -Fisu sensijaan kokonaisuudessaan tilpehööri -osastoa.

Kippoa, kappoa, puutarhaletkua, saksia, Buster -veneitä, posliinia, lasia...



Tosiaankin.

Heikostihan Fisulla viime aikoina on mennytkin.

Taloudellisesti firma on junnannut vuosikausia paikoillaan.

"Brändi" -uudistus meni pipariksi.

Firma hurahti uuden suomenruotsaisen naisjohdon alaisuudessa woke -hörhöilyyn.

"Inklusiivisuus" -apulantaa pukkaa.

Ei tarvii kuin vilkaista saittia, niin afrikkalaisperäistä tyyppiä alkaa kuvastossa ilmestymään..

Tuossakin kuvassa Aalto -maljakon taustalla mustaa ihoa!

Sairasta.


Esimerkiksi Kauppalehden analyytikko -listoilla Fisu saa melko yksimielisen Strong sell -suosituksen.


Go woke, go broke!

 

No, onneksi esityslistan lätinät ovat kohta loppu.

Pääsemme tärkeimmän eli tarjoilujen pariin.

Siksihän tänne on tultu!

😏

 

Mitä saatiin:

Kolme erisorttista pientä leipää:

Kala -päällysteinen, liha -päällysteinen, sekä joku josta ei saanut selvää mitä mössöä tuo tahna oli.

Kahvia, tietty.

Olisiko ollut joku makea palakin lopuksi, ei jaksa muistaa.

Oli niin kova vauhti päällä tänään. 


Meitä oli kolme heppua pöydässä rupattelemassa.

Loimme katseemme yhtiökokouksen "karvalakkiosaston" populaan, ja yksissä tuumin aprikoimme:

"Mitä ihmettä tämmöinen aatelisten ja lähes -aatelisten miljunäärien suuromistajaporukka tällaisista piensijoittajista oikein luulee kostuvansa?.

Eihän meistä ole tuolle eliitille kuin vaivaa!". 


(Helsinki 13.3.2024)

ArcticParadise.fi

Eettisyys ja jakamaton ihmisarvo edellä!

Vero2024

 (aihio) 

 

 

"Miten eri tekijät summautuvat tällä hetkellä, sekä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa...". 

Näyttely-arvio: Volker von Bonin - "Katse Helsinkiin"


Kolme kertaa tuli tässä näyttelyssä vierailtua - tällä viimeisellä kerralla opastetulla (ilmaisella) kierroksella. 

Opastuksen piti olla jo helmikuussa mutta oli peruutettu, jonkun lakon takia.

Just joo - sillähän se Suomi nousee: Lakkoilemalla!

Hyvä Suomi! 

 

Kyllähän tuo nimi Volker von Bonin Volker von Bonin on toki (doch!) tuttu jo 60 - ja 70 -lukujen aikakauslehdistä.

Muotia, ruokaa, sisustusjuttuja....

Mutta nyt tuli valotettua herran omaa "vapaata valokuvausta" - kuvat syntyneeet etupäässä Helsingissä kuljeskellessa.

Sinänsä hienoa - niin moni ammattikuvaajahan ei vapaa -aikanaan halua kameraan edes koskea!

 

Kiinnostavat elämänvaiheet Volkerilla.

Lapsuudessa asui diplomaatti -isän työn takia Helsingissä. Deutsche Schule, sitten Sakuihin josta tosi nuorena vapaa-ehtoisena rintamalle Itään.

Aatelispojan vuosien sotavankeus Siperiassa.

Sitten mutkien kautta päätyminen valokuvaajan ammattiin, kohtaaminen Tukholmassa suomen-saksalaisen nuoruudenheilan Giselan kanssa, avioliitto.

Muutto Suomeen loppuelämäksi.

1950 -luvun alun kuvassa Volkerista Olympiakesän kuvauskeikalla saksalaiselle tilaajalle esiintyy pitkä, laiha, komea mies. 

Kulkuvälineineen: Lentokone ja motskari.

Erittäin tyylikkäässä, pitkässä, mustassa nahkatakissa.

Kaulassa kamera - olisiko Leica?


Kuvaa katsoessa tulee väistämättä mieleen:

Siis tämä komea, jopa karismaattinen, terveen oloinen, varovaisesti hymyilevä nuori aatelinen on vasta muutama vuosi sitten vapautunut vuosien sotavankeudesta Siperiassa?

Ei todellakaan uskoisi.

Ei todellakaan käy kuvasta ilmi - ei mitenkään. 


Toisaalta ihan samaa tulee ajatelleeksi, kun näkee kuvia keskitysleireiltä vapautetuista juutalaisista nuorista 40 -luvulla. 

Kauniita, hymyileviä, terveen oloisia nuoria. 

Esimerkiksi laivoissa matkalla Palestiinaan. 

Ei todellakaan uskoisi, että he ovat vasta päässeet keskitysleireiltä.

 

Ehkä jonkinlainen selitys löytyy siitä, että Toisen Maailmansodan kurimuksen jälkeen hengissä selvinneillä - varsinkin nuorilla - oli niin valtaisa helpotuksen tunne ja elämänusko?

 

Mutta takaisin näyttelyyn.

Isoja valtaosin neliönmuotoisia mustavalkoisia suurennoksia.

Juuri neliönmuotoon matsku on alunperin kuvattukin - Volker oli intohimoinen Rolleiflex -mies, Suomeen asetetuaan.

Kyseinen hyväkuntoinen Rollikka komeilee eräässä vitriinissä näytilläkin.

Tuollaisen hintapyyntö viime viikolla Barcelonassa oli muuten 680 euroa...

 

Kuvat ovat hauskoja.

Paljon tuttua, kadonnutta Helsinkiä. 

Tyylilaji on kepeähkö.

Huumoria on mukana.

 

Oma suosikki on kuva iki-ihanasta iki-suosikista, Jutta Ziliacuksesta, uikkareissa auringonottopuuhissa kalliorannalla. 1950 -luku.

Jutta oli ilmeisesti koulutoveri Deutsche Schulesta, ja Benediktin kanssa Giselan ja Volkerin perheystäviä vuosikymmenten ajan.

 

Olisiko niin, että (vaikenemiensa) kovien sotavankikokemusten jälkeen muodista kiinnostunut Volker nimenomaan halusikin - vastapainoksi  - edustaa "kevyttä" linjaa.

Se olisi tavallaan loogista. 


Mutta, mutta...

Tässäkin vuosikymmenien takaisten mustavalkoisten kuvien näyttelyssä herää se sama kysymys, kuin monissa mussakin vastaavissa...

Kun kuvia katsoo, ja mietii miltä samoista aiheista nyt otetut kuvat näyttäisivät nykytekniikalla...

Väreissä.

Miltä nuo samat kuvauspaikat nykyään näyttävät, rakennetun ympäristön muututtua...

Ihmisten vaatteet, autojen mallit...


Tulos:

Eivät juuri miltään.

 

Mustavalkoinen Rollei -formaatti ja "ajan patina" , "nostalgia -lisä" luovat tällekin kuvastolle sen lisä-arvon, jota ilman tämä tuotanto olisi perin vaatimatonta tasoa.

Näppäilytasoa.

 

Kiinnostava detalji von Bornien henkilöhistoriasta tulee oppaan tarinoista esille:

He asuivat elämänsä loppuun asti Lauttasaaressa vuokralla!

Siis taloudelliset saksalaiset!

Suomessa, missä omistusasuminen on "normi".

 

Olisiko tässäkin taustalla vaikuttanut jokin psykologinen syy?

Entisellä sotavangilla, vuosia Siperiassa kärsineellä? 


Hyvä, että tämä opastettu kierros oli jo kolmas visiitti tässä näytelyssä.

Opaskierros on ripeätahtinen.

Aina kun mennään uuteen huoneeseen, opas ottaa "käsittelyyn" kuvan tai pari, ja taas riennetään eteenpäin.

Aikaisemmista käynneistä huolimatta tulee "hyppelehdittyä" oppaan kertomusten aikana sivuun, kuvilta toisille.

Ainoana. 


Muu ryhmä - noin kymmenhenkinen, kaikki myöhäiskeski-ikäisiä naisia, kuinkas muuten - kerääntyvät säännönmukaisesti oppaan ympärille ringiksi.

Vaikka oppaan puheen kuuli aivan selvästi silloinkin, kun omatoimisesti katseli muita kuvia. 

Tulos:

Naisilta jää tietenkin valtaosa näyttelyn kuvista näkemättä!

😅 

 

Mutta tuossahan tulikin pähkinänkuoressa "suomalainen tapakulttuuri":

"Kirjoittamattomat säännöt". 

"Sanattomat sopimukset".


Oordnunkia sen olla pittää!

Lammasmaista orjakansaa.


 

(Ms Viking Xpress Hel - Tal 13.3.2024)

ArcticParadise.fi

Onni suosii valmistautunutta. Valokuvauksessa - ja etenkin siinä.

  

12.3.2024

Loistavaa! Konkursissa oleva Suomi myönsi rokki- mitättömyys Andy McCoylle taiteilijaeläkkeen!

 Upeaa!

 

Maailman tyhjänpäiväisin rokkari Antti Hulkko Pelkosenniemeltä ("Andy McCoy") sai vihdoin taiteilijaeläkkeen!

Aivan fantastista!

Siis tämä totaalinen mitättömyys, jolla ei ole yhtään ainukaistaka hyvää biisiä.

Narkkis- ja juoppotaustaa sitäkin enemmän - ihan roppakaupalla!

 

Montakohan kertaa se anoi kyseistä loppuelämän kestävää säänöllistä rahasuoritusta - lottopottia -  Suomen konkka -valtiolta?


Kerta kaikkiaan!

Nyt on sitten taas rautalankamallista vääntäen osoitettu, kuinka täydellisen rappiolla on nyky -Suomi!

 

Mädännäisyys on totaalista.

 

Mutta hei!

Missä viipyy Nolla -Kojon taiteilijaeläke?

 

Tämäkin "artisti" alkaa olla jo sen ikäinen, että kiire on!


Pankaa ny hemmetissä vauhtia Timo Kojon taiteilijaeläke -asiaan, oi kylddyyri -byrokraatit ja hyvä veli/sisko -kerholaiset siellä jossakin!


Mitään rahoja Härmällä tietenkään ei ole - kuten ei ole ollut vuosiin eikä vuosiin.


Mutta saahan Suomi vielä lainaa ulkomailta.

 

Toistaiseksi. 


(Ms Cindarella Sthlm - H:fors 13.3.2024)

 ArcticParadise.fi

Arvot kohillaan!

 



 

 


 

 

 

7.3.2024

Majoituskokemus: Chic & Basic Tallers, Barcelona - España: Etukäteismaksu "hukassa", rotat metelöivät yöllä..


Olipa karmea keskiöinen saapuminen tähän Barcelonan Chic & Basic Tallers -majapaikkaan! 


Sinänsä matkapäivä oli sujunut hyvin.

Viikonloppu meni Almeriassa eilistä asiakaskäyntiä odotellessa.

Miellyttävissä merkeissä.

Tuttu Grand Hotel Almeria.

Mukava, tilava huone.

Hinta vain jotain kuusikymppiä. Aamiaisineen.

Telkkari huoneessa.

Sattumoisin löytyi jostakin ohjelmasta uusi upea artisti -tuttavuus: 

Isabel Pantoja!

 

Mikä ääni!

Mikä nainen!

Tuollaisia ei enää ole. 


Aamupalalla monenmoista herkkua, ja kokki valmisti munakkaankin annetuista raaka-aineista.

Lasillinen kuivaa cavaa (Freixenettiä) sisältyi brekuun!

Ehkä toinenkin lasillinen olisi sisältynyt - jos olisi kehdannut kysyä.


Sitten - kuten "vanhasta muistista" oli tiedossa - terassin allas -alueella saattoi jopa ottaa aurinkokylpyjä, vaikka oli vasta helmikuu. 

Iltapäivisin aivan meikäläiset kesälukemat, jotain 24 graadia.

Allas kuulemma "suljettu", mutta en antanut sen häiritä.

Virkistävää!


Maanantainen asiakaskäynti Oscarin luona Almeriassa sujui erinomaisen hyvin.

Kävelymatkaa Grand Hotel Almeriasta Av. Pablo Iglesiasille luokkaa 10 minsaa.

Paseo de Almeria -katua pitkin - samaa katua, jota marras-joulukuussa 1975 talsin joka ilta.

Interrail -matkalla. Yksin. Kohta Francon kuoleman jälkeen.


Tunnelma tuolloin oli omituinen.

Hostelli sijaitsi jossakin aivan lähellä tätä nykyistä monivuotista asiakasta.

Asiaa ei siis voi selittää millään muulla kuin - kohtalolla.


Almerian jälkeen matka jatkui  Barcelonaan.

Bussilla.

Rekisteröityminen ALMA -bussifirman asiakkaaksi viime viikolla Malagassa siinä tutussa kebab -paikassa kävi kätevästi. 

Heti alkoi tulemaan alennuksia.

Nytkin meno Almeriasta Barsikseen vain muutaman kympin.

Siisti, melko tyhjä bussi. Kaksi kahvipaussia. Molemmissa paikoissa WiFi pelasi.

Lähtö 09.30, tulo Barceen 23.00.

Ihan miellyttävä reissu.

Sai goisittua. Vähän luettua.

Ajateltua.


Ihmeen paljon vuoria täällä rantakaistaleella, vähän sisämaahan päin. 

Satojen kilometrien matkan.

Viva España!


Perillä sitten alkoivat vaikeudet.

Barcessakin hotellihinnat kivunneet aivan taivaallisiin sfääreihin - ei kiitos.

Muutama hostelli löytyi sentään ydinkeskustasta.

Tämä Chic & Basic Tallers tuli valittua loistavan, keskeisen sijainnin takia.

Plus fotot olivat edustavat - jälkeenpäin tosin tietty valkeni, jotta feikkiä.


Keskiyöllä hostellin ovelta löytyi lappu, jotta sisäänkirjautuminen tapahtuisikin parinsadan metrin päässä, toisessa hotellissa.

Sinne.


Huonevaraus oli tehty Hotels.comin saitilta.

Oma tili, jota käytetty vuosien ajan, ja kymmeniä kertoja.

Varaus maksettu ja varmistettu.

Pankin tiliotteeltakin näkyivät maksut lähteneen jo pari päivää sitten.

Vaikka sinänsä tuo Hotels.comin varausvahvistuksen pitäisi riittää sinälläänkin.


Vastaanoton heppu "ei löytänyt" maksua.

Kauheaa säätöä keskellä yötä, piiiitkän bussissa körötellyn matkapäivän jälkeen.

Siinä piti vääntää oikein tosissaan.

Mikään ei auttanut.


Ei auttanut läppäriltä näytetty Hotels.comin varausvahvistus.

Ei auttanut läppäriltä näytetty pankin tiliote.

Ei auttanut kun pyysi tyyppiä soittamaan pomolleen.

Ei auttanut mikään.

Selkkausta kesti melkein tunnin.

Piti lopuksi alkaa "keskustelemaan" isoilla kirjaimilla.


Kyse oli kiristyksestä.

Jos halusi ylipäätään nukkumaan sinä yönä, oli pakko maksaa toiseen kertaan jo maksettu ensimmäinen yö kolmesta.

Kuten tavallista, nuo tyypit - kaikissa maissa - "tarjoavat" ratkaisuksi että "jos nyt tehtäisiinkin väärin, niin sen voi sitten korjata".

Ehkä voikin - mutta hirveällä vaivalla ja ajanhaaskauksella!

Tälläkin hetkellä on "seisomassa" kaksi rahojen palautusvaatimusta viime touko-kesäkuun vientireissulta.

Kun ei ole vaan jaksanut/ehtinyt/viitsinyt alkaa siihen rumbaan.

Toinen vakuutusyhtiön, ja toinen Deutsche Bahnin kanssa, 

Ei jaksa!


Ai niin...

Netissä majoituspaikka mainosti "ilmaista aamiaista".

Kysyttäessä, tarjoiltiinko se tuossa samassa naapurihotellissa, missä respakin sijaitsi, tuli vastaus:

Kyse 24/7 itsepalvelu -brekusta!

Jaaha.

Pitihän se arvata!

Sen tietää sitten, mitä se tarkoittaa!


Niin, maksettava oli, toiseen kertaan, jos nukkumaan mieli.

Tuossa vaiheessa oltiin jo pitkälti seuraavan vuorokauden puolella, pikkutunneilla.

Rähäkän seurauksena tietysti huonot fiilikset ja kehnosti goisittu yö.


Eikä asiaa ollenkaan auttanut, että huoneen oven avatessa paljastui karu totuus:

Tilavasta, valkeasta, "ilmavasta" nettikuvasta poiketen huone oli lähinnä - koppi!


Suihku/veski, sänky, telkku kaikki ängetty minimaaliseen tilaan.

Nettikuvan "valoisa" ikkuna antoi jonnekin pihakuiluun.

Muchos grazias!


Aamulla sitten tilanteen "selvittelyyn".

Kaikkein suurimpia viime aikoina koettuja yllätyksiä:

Hotels.comista vastattiin!

Helsinkiläisestä numerosta. Suomenkielisesti. Vieläpä tajukas tyttö!

Aivan käsittämättömältä tuntui saada tuollainen vastaus.


Yleensähän tämmöisissä tapauksissa numero tuppaa olemaan jonnekin Huitsin Nevadaan.

Jossa ei edes vastata.

Aivan turhaa ajanhukkaa koko jonotus jne.

Jos sattuvatkin vastaamaan, seuraa karmea selvittelyrumba.

Skannaa sitä, liitetiedosta tätä jne.

Käsittelyajat viikkoja tai kuukausia.


Mutta kun Hotels.comin virkailijan kanssa kävimme yhdessä keissin läpi kaikkine kiemuroineen, tilausnumeroineen, pankkisiirron viitteineen jne., ilmoitti neitonen selvästi jotta pieleen meni.

Tämä oli osavoitto.


Sovimme, että aamiaisen jälkeen menen itse vielä sinne naapurihotellin respaan "selvittämään" tilannetta.


Aamupala...

Täytyy kyllä myöntää, että oli positiivinen ylläri.

Jääkaappi täynnä juustoa ja kalkkuna -leikkelettä.

Maitoa ja muroja.

Hilloa.

Toimiva kahvimasiina.

Paahtoleipää, toimiva paahdin.

Jotain muffinseja sekä keksejä.

Omenia.


Ei ollenkaan huono.


Aamiaisen jälkeen respaan siis setvimään tilannetta.

Vuorossa oli yöllistä torveloa vähän fiksumpi heppu. 

Hän oli juuri lukemassa netistä Suomen Hotels.comilta saamaansa meiliä.

Jossa ykskantaan todettiin, että yöllinen välikohtaus oli aiheeton.

Siis että varaus todellakin oli jo maksettu etukäteen. 


Tilanne ei kuitenkaan suinkaan vielä ollut ohi.

Jäljellä oli tietenkin kysymys rahojen palauttamisesta. 

Joka - kuten edellä todettu - pahimmillaan näissä tapauksissa olisi todella tuskallinen, pitkä-aikainen prosessi. 


BINGO!

Tapahtui ihme!


Yöllinen turha tuplamaksu ei ollut vielä kerinnyt lähteä tililtä Eestin LHV Pankasta.

Se löytyi vielä kohdasta "broneeringut" eli varaukset!


Kun tämä respan vähän fiksumpi heppu näki faktan läppäriltä, ymmärsi tilanteen!

Kun kerroin, että jos hän heti - siis HETI - peruuttaisi maksun, laukeaisi tilanne ja välttyisin suuremmalta prosessilta.. 

USKOI!

Teki tuon pienen toimenpitteen!

Simbsalabim!

Yöllisen turhan tuplamaksun "varaus" katosi!

Pelastus!


Mutta minkälaisen revohkan ja minkälaisen aivan turhan, ylimääräisen työpanoksen jälkeen?


Jotain se olisi halunnut vielä alkaa selittelemään, näyttämään jostakin tietsikalta miten suoritus ei muka ollut heillä näkynyt... Jnpp.

Ainahan nuo söhlääjät selittelee.

Selityksiä piisaa!

En tietenkään enää sekuntiakaan aikaa halunnut tähän turhaan värkkäämiseen uhrata.

En minä tätä varten tullut Barcelonaan!

Häivyin. 

Olin vapaa.

Vihdoinkin.


Koville otti, tämä ylimääräinen, aivan turha säätäminen.


Aika lähteä tutustumaan Barcelonaan - melkein puolen vuosisadan tauon jälkeen. 

La Rambla -katuhan on tuttu Michelangelo Antonionin "Ammatti:Reportteri"-leffasta.

Kadun varrelta löytyy kauppahalli Mercat de la Boqueria. 


Nyt kun Helsingin Vanha kauppahalli on remontin jälkeen ja johdosta tuhottu, kuten Hakaniemen ja Oulunkin kauppahallit...

Tekee mieli poiketa täällä ja tsekata josko jotakin hyvää perinteistä meininkiä olisi sentään Barsiksessa vielä jäljellä.


Ei kestä kauaakaan, kun löytyy värikäs kuvauskohde.

Tuosta saisi postikortin aikaiseksi!


Mutta ensin pitää vähän juonia.

Jutella mukavia kyseisen myyntipisteen naisten kanssa.

Ostaa jotakin pientä (pähkinöitä) "silmän lumeeksi"...


Ruuhka käytävillä on kova. 

Nyt pitää ripeästi saada kamerajalusta pystyyn, ja tilanne "hollille"...

Ei kestä montaakaan sekuntia jalustan pystyyn saamisesta, kun jo vartija säntää paikalle:

"No tripod!".


Aha, siinä meni todennäköisesti kunnon kuvat.

Jalusta olisi kai melkein välttämätön, jos syväterävyyden meinaa aikaansaada...


Siirryn kahden metrin päähän vapaalle tuolille istahtamaan ja laittamaan jalustaa kasaan...

Menee noin 15 sekkaa, niin taas uusi heppu rynnii viittilöimään:

Pitäisi ostaa jotakin!


Aha, noustaan pois. Ei kiitos. 

Selväksi on jo käynytkin, että täällä Barcen kauppahallissa vallitsevat nk. "turistihinnat", eli erittäin korkeat.


Mutta ei auta.

Ilman jalustaa sitten vielä yritys saada tuo hahmoteltu kuva aikaiseksi. 

Ensin pienet kontaktit äsken tutuiksi tulleitten naismyyjien kanssa - no problemo!

Yhden ruudun kerkii valottaa, yrittäen pitää käden vakaana - ja jo säntää naismyyjien ilmeisesti pomo, vanhempi nainen, hätistelemään poies.


Selvä!


Barcelonan kauppahalli on siis totaalisesti turistien rahastamiseen keskittyvä bisnes -kuvio.

Ei meikäläistä kaivata täällä.

Vastakohta taannoiseen Madeiran Funchalin niinikään värikkääseen kauppahalliin ei voisi olla rajumpi.

Siellä sai rauhassa käveleskellä ja touhuta. 


Kauppahallista irti päästyä löytyy seuraava kiinnostava kohde ihan muutaman sadan metrin päästä.

Perinteinen vanhan hyvän ajan fotokauppa!

Sijaitsee jopa samalla kadulla kuin hostelli: 

Material Fotographic BOADA, C/dels Tallers 17, 08001 Barcelona.

Persoonallinen Vanhan Liiton kauppias.

Monenmoista kuvaukseen liittyvää tarviketta ja sälää sekä kameroita pöydät ja hyllyt kattoon asti täynnä.

Heppu ilmeisesti tekee pieniä korjauksia paikan päällä.

Myynnissä ovat hyväkuntoisen oloinen Canon F 1 New hintaan 420,-, ja Rolleiflex 3,5 hintaan 630,-.

Rahapula estää hankinnat.


Mukaan tarttuu kuitenkin rulla Kodak Ektachrome satasta hintaan 35 euroa.

Se on jopa luokkaa kympin enemmän kuin Suomessa ja Virossa viimeksi piti maksaa.

Eikä tuosta Espanjan -hinnasta voi edes alvia vähentää.


Filmin hinta on moninkertaistunut alkuajoistani.

No, osin se toki kompensoituu kuvaamisen vähenemisellä.


Fotoliike -käynnin jälkeen onkin aika käväistä kämpillä.

Netillä.

Sekä välipalalla!


"Kostoksi" Chic & Basic Tallers -hostellin aiheuttamasta jätti -selkkauksesta...

 Barcelonan -päivien (2,5 vrk) aikana tulee käytettyä "24/7 Breakfast Roomin" tarjontaa hyväksi monta kertaa päivässä.

Ruokakaupassa tai ravintolassa tai edes kahvilassa ei tule asioitua kertaakaan.

Siitäs saitte!

Tosin alkaa jo tuntua, että juusto/kalkkunaleike -paahtoleipiä pursuu jo korvista ulos.


Yksi asiakaskäynti.

Uusasiakashankintaa.

Aika näyttää, johtaako tämä johonkin.


Nokosten jälkeen vielä kävelylle Barsiksen iltaan.

Hieno, leveä bulevardi tuo Placa de Catalunyalta nouseva Passeig de Gràzia - Barcelonan hienoin ostoskatu.

Siellä sijaitsee pari Antoni Gaudin suunnittelemaa taloa - ne pitää nähdä.

Onhan ne vaikuttavia rakennuksia. Ei käy kieltäminen.

Ja mikä ekslusiivinen shoppailukatu tuo Paseo Gràzia onkaan!

Kaikki maailman luxusmerkit edustettuina.

Huh - huh - ihmiset jonottavat sisään nuiden portinvartija -ylhäisyyksien armosta!


Muistelin, että oman salkun pikkusiivusta "Seligsonin Global 25 Brandsiä" löytyisi nuita maailman -brändejä.

Toden totta.

Louis Vuitton, Gucci, Balenciaga, Saint Laurent... - hyvänen aika sentään!

Minähän kävelenkin tätä avenueta näiden luxusmerkkien omistajan ominaisuudessa!

Kiva tietää!


Tuossa kulmassa sijaitsee vielä jalokiviliike Tiffanyn myymälä.

Se tosin on tippunut tuosta Seligson 25 Brändsin "indeksistä".

Tiffanys kiinnostaa erityisesti "Breakfast at Tiffanys" -kirjan ja leffan takia:


1960 -luvun alun Nykki...

Iki-ihana Audrey Hepburn...

Henry Mancinin soundtract, featuring klassikko "Moon River"...


Vartija mulkoilee sisältä epäluuloisesti, kun tutkin ikkunoita.

Korut ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta tyylittömiä.


x


Levoton yö.

Herätys pikkutunneilla eläimelliseen kirkunaan jostakin suihkukopin seinän takaa, putkistosta tai ilmanvaihtohormista tms...

Joko rotat taistelevat keskenään, tai kissa niiden kimpussa.


Tämäkin vielä!


x


Aamulla hyvät ja edulliset bussiyhteydet lentokentälle Plaza de Catalunyalta.

Vain noin vartin kävelymatkan päässä hostellilta.


Jos tuosta Chic & Basic Tallers  -hostellista jotain hyvää yrittää löytää...

- Hinta (täkäläiseen tasoon nähden)

- Sijainti

- Tuo 24/7 self-service -brekuhuone.


Eipä kuitenkaan olisi voinut kuvitellakaan...

Että Hotels.com -sivuston kautta varattuun majoitukseen sisäänkirjautuessa voisi joutua niin mielitautiseen maksurähäkkään...


(Barcelona, España 8.3.2024)

ArcticParadise.fi

How can I resist the Guiding Light - the Light that gives me the Power to keep up the Fight? - Prince

 

Jere Karalahti riehui lentokoneessa - "Kansallissankarimme" tarjosi loistavaa viihdettä! Kiitos!


No niin...

Here we go again...

 

Jonkun vuoden on ollut Jere -rintamalla vähän rauhallisempaa, mutta nyt sekoilu ja rähinät tuntuvat taas alkavan.

Kun pitkään vatvottu avioero Nannankin kaa on kuulemma vihdoin pantu vireille...

 

Känninen Karalahti riehui lentokoneessa!

Se ottaa taas miehekkäästi soppaa!

 

Viite: Seiska tänään 7.3.2024.


Selkkauksesta löytyy Seiskasta myös videomateriaalia. 

Upeaa!

 

Ihan parasta A -luokan viihdykettä!

Ehdottomasti yksi suosikkijulkkiksista!

Uusi Matti Nykänen?

Jatkoon! 


Kiekkoleijona oli vetänyt viinaa oikein urakalla, tarjoten samalla vierustovereilleen. 


Kunnes Suomalainen Sankarimme kilahti aivan lennon loppusuoralla. 

 

Vaatien tarjoamiensa drinksujen "takaisinmaksua".

"Velat erääntyy maksettaviksi", kuuluu mies koneessa Seiskan mukaan julistaneen.

Sekä vaatinen vierustoveriaan jonkinlaiseen nyrkkeily- tahi paini -otteluun.

Hyvä meininki!

 

Ihmetyttää vaan, että millä tuollainen Karalahti mitään kenellekään tarjoaa?

Miekkosella vuosien elatusmaksut rästissä, sekä Verohallinto perässä jättisaatavineen.


Virkavaltaakin tarvittiin Seutulan lentoasemalla apuun. 


Ihan sitä klassista, tutta perus -Jereä, siis.

"Karalahden känniraivo", runoili Seiska.


Eppäilemättä tätä samaa saamme lähiaikoina nautittavaksemme lissää.

Nyt kun herra on taas sinkkukin. 


Mukavaa, että Nannakin antoi oman lausuntonsa eilen.

"Ero toi vapauden..."

"En ole vastuuss

a muiden onnellisuudesta..."

LÄHDE: Ilta-Sanomat 6.3.2024


"Vastuussa..."?

No, ehkei "muiden onnellisuudesta", mutta lapsista, kuitenkin. 

Nannammehan katsoi kymmenisen vuotta sitten Jeren varsin kelvolliseksi isukki -matskuksi.

Nyt on kaunottarella sitten kolme (3) yhteistä lasta kiekkosankari -Jeren kaa. 


Siinäpä projektia loppuelämäksi!

Myös ja ennen kaikkea taloudellisesti -ottaen huomioon Jeremme aikaisemman elatusmaksu -historian... 

😏 

Tulee Nannalle - siis Karalahti nykyiseltä nimeltään - olemaan nk. "haasteellista".

Miten olis pienet "väliaikaraportit" ja säännölliset "selfiet" meille, hänen "seuraajilleen"?

 

Kiitos!

 

Tämän "hyvinvointivalmentajan" blogista:

"Olen intohimoinen elämän rajattomuuden tutkija ja kokija. Mitä lähemmäs pääsen sisintäni, sitä paremmin koen ymmärtäväni elämää".

Jnpp. jnpp.

Blaa-blaa-blaa...


Viimeisin blogikirjoitus tosin vuosien takaa - avioeroprosessi Jerestä on ehkä ollut "haastava"...?

 

Onnea!

 

Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Karalahti 

Matkamiehen mietteitä Oksana Chaiko


(skannimine lennuki tiiva)


(Barcelona 7.3.2024)

ArcticParadise.fi

Päämääränä tasa.arvoinen ja vastuullinen sisällöntuotanto!

 

3.3.2024

Kirja-arvio: Kari Uoti: "Rahapeli. Pelipöydässä Kai Mäkelä". (2007)


Ohhoh!

 

Tuo 80/90 -lukujen vaihteen kohuttu bisnes -veivaaja Kari Uotihan pääsi yllättämään!

Mieshän on loistava kirjoittaja!

Tämä oli uutta!


Edesmennyt Kai Mäkelä -vainaa oli toki legendaarinen hahmo hänkin.

Meille aikalaisille, nimittäin  - 1980 -luvun lopun Vaasa Oy.n sun muiden "nurkanvaltaukset" muistaville.

Legendaarinen parivaljakko Kai Mäkelä / Taito Tuunanen olivat uutissa lähes päivittäin.


Uotin tyylilaji käy selväksi heti kirjan alkusivuilla.

Kuvailut Mäkelän sairauksia, tyyliin "ulosteet velloivat suolistossa".

Huh!

Jassoo.

Tässä henkilöhistoriassa ei näköjään sievistellä!

 

Meno jatkuu lennokkaana  läpi kirjan.

Sekä Kai Mäkelän bisneskuviot, että lakitieteen tohtori Kari Uotin kirjoituksen tyylilaji. 

Melkein kuin dekkaria - erinomaisen sujuvasti kirjoitettua sellaista - lukisi.


Kova oli vauhti tulla Mäkelällä bisnes -touhuissaan.

Hengästyttävän kova.

Aikansa.


Vaasa Oy, Saunalahti, Nobiscum, Sampo / Kouri -kaupat, Pohjolan Sanomat, Raision tehtaat...

Konkurssi.

Kodin menetys.

Uusi nousu. 

Janton, Ruukki Group...


Firmoja, bisneshankkeita, oikeudenkäyntejä, yhtiökokouksia, osakeanteja, suunnatuja anteja ja niiden torpedointeja, vaihtuvia liikekumppaneita jnpp. jnpp. jnpp. tulee ja menee.

"Lunastuslausekkeet" ja "äänivalta-rajoitukset" ovat eräitä keskeisiä käsitteitä. 

Jossakin käänteessä asianajaja se ja se "tulkitsi käräjäoikeudessa lunastuslausekkeen sisältävän myös suistumusosan" - Aha! Selvä!

Tuskin on Mäkelän edellinen projekti saatettu Finissiin (monasti ei), kun pelimiehen mielenkiinto ja tarmo kohdistuu jo seuraavan keissiin.

 

Mieletön määrä tutkimusta täytynyt olla Uotilla takanaa, että tämän stoorin sai paperille.

Juristi, ilmeisen osaava kirjanpidossa.

Ymmärrys tasekuvioista jne.

Syvä kiinnostus bisnekseen.

Aikalainen!

Vaikea kuvitella ketään toista, joka tämän kirjan olisi aikaansaanut.

Onnistunut pitämään tarinan kaikki langat hyppysissään.


Hyviä one-linereita Uotilta ripoteltuna pitkin kirjan tekstiä.

(...) "hyvä sinun on taivaasta huudella, kun omat housut eivät ole kastumassa..." 

"Sopiva tulkinta oli aina mahdollista likistää tekstistä, oli sitten kyse raamatusta tai lakikirjasta".

"Merkitystä ei ollut lain tulkinnan rehellisyydellä, koska kyseessä oli peli, missä yhtenä nappulana käytettiin lainlukijoita hieman samalla tavalla kuin pappeja uskonpuhdistuksessa".

"Halosen moraalikäsitys noudatteli jesuiittaveljeskunnan ohjenuoraa: tarkoitus pyhittää keinot".

"Riitely valtion kanssa on ajanhukkaa ja se edellytää pitkälle kehittynyttä masokistista vammaa, koska viranomainen on aina oikeassa".

(...) "yhtiö ehti pörssiin ennen kuin sen numero ehti puhelinluetteloon".

"Kapitalisti ei pankissa joutunut markkinatalouden uhriksi".

(1990 -luvun laman aikana) "Suomen antamaa harhaanjohtavaa tietoa ulkomaisille velkojilleen ei koskaan pidetty paheksuttavana tai arveluttavana toimintana, enemmänkin isänmaallisena".

"Vastapuoli istuttui neuvotteluissa  pitkää riviä keskitason johtajiaan, jotka kinasivat lähinnä keskenään".'

"Kyse on liikemiestaidosta, joka on eri asia kuin sijoittajaosaaminen".

"Hän on kopioinut omalle kovalevylleeen Mumbain slummin kerjäläisen reaktiot, kun tältä revitään viimeistä riepua, joka pitää hänet elämässä kiinni".

 

Ja tää on ihan huippu:

"Mäkelän kannalta tilanteen teki ongelmalliseksi se, että osa hänen ostamistaan osakkeista ei ehkä ollutkaan ostettavissa, ne kuuluiivat mahdollisesti jollekin muulle, jolla olisi osakkeisiin Mäkelää parempi oikeus".

HÄH?

Kenen ne osakkeet sitten - ehkä? - olivat?

😏 

 

Teos kartoittaa ei-niin-kaukaista suomalaista taloushistoriaa "otsikoiden takaa".

Kirjan loipusta löytyy "bonus-tekstinä" muutaman sivun katsaus Warren Buffetin sijoitusfilosofiaan, ja sen vertaaminen Mäkelän linjaan.

 

Sekin miellyttävyys Uotin 2007 ilmestyneessä opuksessa, että painovirheitä ei juuri ole.

Päinvastoin kuin nykyään etenkin sanoma- ja aikakausilehkirjoituksissa ja jopa kirjoissa - kiitos "kiireen" ja lisääntyneen huolimattomuuden.

Sivulta 147 löytyy kuitenkin yksi kielioppivirhe.

 

Ainoana kummallisuutena kirjan tyylilajissa käsittämätön, turha Mäkelän isäsuhde -sekoilu.

Miksi se piti ängetä mukaan?

 

Niin.

"Rahapelistä" on siis kirjassa ja oli Kai Mäkelän elämässäkin kysymys.

Kirjan päähenkilöinä Mäkelän ohessa TaitoTuunanen, Pentti Kouri, Peter Fryckman.

Sekä tietekin Kari Uoti itse.

 

Mäkelän kohtasin ohimennen kerran eräässä nyttemmin jo kuvioista kadonneen Talentumin yhtiökokouksessa.

Huonokuntoinen, liikkui jo avustettuna rullatuolilla..

Esiintyi kuitenkin edelleen topakasti, käytti jonkin - sinänsä turhan - puheenvuoronkin.

Roolinsa mukaisesti.

 

Vain 64 -vuotiaana (elämäntavat) menehtyneeltä HTM -tilintarkastaja, numeromies ja neljän lapsen isä Kai Mäkelältä ei jäänyt testamenttia.

Jäljelle jäänyttä omaisuutta kulutettiin sumeilematta Retretin surullisenkuuluisan taideluolaston (toivottomaan) uudelleenherättämiseen. Miksiköhän ihmeessä? 

Aivan utopistinen hanke.


Kas näin:

"Aika moinimutkainen on tuo mieheni talouskuvio ollut. Siinä on selvittämistä. Olisi ollut paljon helpompaa, kun olisi ollut tiedossa mistä päätetään ja mitä jaetaan", kertoo leski Sinikka Mäkelä.

"Toivomuksemme on, että yksityisten sijoittajien lisäksi hankkeeseen sataisiin mukaan myös institutionaalisia sijoittajia, esimerkiksi säätiöitä".

Neuvotteluja on käyty ja kiinnostusta on ollut, mutta enempää Sinikkäa Mäkelä ei voi asiaa tässä vaiheessa vielä avata.

Kuolinpesän osakkaina ovat lesken lisäksi ainakin pariskunnan neljä lasta ja heidän lapsensa. 

Mäkelä ei osaa ennustaa, kuinka kauan kuolinpesän omaisuuden ja sen jaon selvittäminen kestää. 

Retretin taideluolaston peruskorjaukseen on parin viime vuoden aikana investoitu jo 10 miljoonaa euroa. Remontin valmistuminen edellyttää kuitenkin vielä noin viisi miljoonaa euroa. Rahoittajiksi haetaan nyt sekä kotimaisia että ulkomaisia sijoittajia.

(...)

Aikaa ja rahaa on kulunut  jo paljoin, mutta Sinikka Mäkelä ei ole heittänyt kirvestä kaivoon. Luolastoon on jo upotettu niin paljon rahaa, että hanketta ei hänen mukaansa voi lopettaa".

Lähde: IS 24.3.2022


Mäkelän jälkeensä jättämä sotku on mielenkiintoinen siksikin, että Uoti kuvaa miehen työurallaan "pitäneen paperinsa pikkutarkassa järjestyksessä".

 

Niin ja konkurrsihan tuolle Sinikka Mäkeln rojektille tietenkin koitti.

Tottakai.

Kuten oli alusta alkaen selvää.

Ainakin meille Retretin, Punkaharjun ja Savonlinnan alueen tunteville.

 

IS 28.4.2023:

"Retretti on hakeutunut konkurssiin".


HS 20.8.2023:

"Retretti on suljettuna konkurrssin jälkeen. Pesänselvitys on yhä kesken".

 

Sillä lailla!

Sinne vaan Kankkulan kaivoon, eli Retretin "luolastoon", Kai Mäkelän jälkeenjääneet miljuunat..

Samoin Savonlinna kaupungin "toiminta-avustukset", kymmeniä tuhansia. (Lähde: Yle 19.4.2022)

Ei löytynyt "koti- tahi ulukomaisia institutionaalisia sijoittajia" tuohon luola -hullutteluun.

Sinikka Mäkelän "visioissa" "digitaaliseen elämyskeskukseen, joka olisi avoinna ympäri vuoden".

Eihän Punkaharjulla väkeä liiku kuin muutaman kesäviikon ajan, silloinkin murto-osa entisistä hyvien vuosien volyymeista!

 

Rouva Mäkelän kommentti / Taloussanomat / 28.4.2023:

"Sinikka Mäkelä uskoo, että hänen edesmennyt miehensä Kai Mäkelä olisi ollut konkurssista todella pahoillaan,

- Kyllä hän varmaan olisi taistellut. Hän  oli sellainen luonne".

 

Kirjan kirjoittaja Kari Uotikin kävi taloussotkujensa takia välillä tiilenpäitä lukemassa.

Vaikka lakikirjoja hän siellä etupäässä kuuluu päntänneen - aina oikeustieteen tohtoriksi asti. 

(Lähde: Kaleva 10.6.2004) 

Tosin em. Kalevan jutussa "Sörkän linnakundista tohtoriksi" Uoti korostaa - katkerana - kokeneensa tuomionsa suhteen "vääryyttä"...

 

Loppuaikoinna pahasti sairastellut "kasinovuosien" keskeinen pelimies Pentti Kouri on kuollut jo vuosia sitten.

Konkan teki hänkin. Vaikka suurieleisesti tämä kemijärveläinen jopa omaa nykytaiteen kokoelmaansakin rakenteli.

Menetti senkin. 

Sitäpaitsi tyyppi osoittautuikin sittemmin vain jenkki -miljardööri Georg Soroksen juoksupojaksi.

Muistuupi mieleen, miten kyseinen Kouri nousi kerran 80 -luvulla Stoccan pysäkiltä vitosen ratikkaan, kamelinkarva -ulsterissaan, levittäen Financial Timesin luettavakseen.

Siis vitosen ratikassa...

😏

 

Peter Fryckman menetti konkurssissa omaisuutensa.

Lusimassa kävi, hänkin. 

Lisäksi tuomittiin liiketomintakieltoon.

On jatkanut oikeustaistelujaan vuosia - mm. Suomen valtiota vastaan,

Laihoin tuloksin.

 

Taito Tuunanen elelee jossakin itäsuomalaisessa pikkukunnassa.

Wikipedian mukaan

"Tuunanen kärsi suuret tappiot 90 -luvun alun lamavuosina kun hänen osakesalkkunsa siirtyyi Unitas/SYPille ja Tuunaselle jäi tämän jälkeen vielä 50 miljoonan markan velat".


Lukijalle - eritoten epikurolaiselle lukijalle - herää kysymys:

Mitä järkeä nuiden säätäjien rahapeleissä oli?


Kannattiko?

"Maksoiko vaivan"?

 

Kari Uotin sinänsä mainion kirjan nimen tulisi kuulua:

"Rahapeli - pelipöydässä Kai Mäkelä. Voi turhuuksien turhuus!". 

 

Ai niin.

Kirjan kansi"taide".

Ei voi ymmärtää.

Mitäköhän pirua moisella töherryksellä on haluttu sanua?


No, "taitelija" ei kuitenkaan ole kehdannut nimellään tuota sontaa varustaa.


(skannimine dollari) 

 

Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Punkaharjun valtionhotelli 

Matkamiehen mietteitä Hotelli Punkaharju


(Almería, España 4.3.2024)

ArcticPaadise.fi

Päämääränä vastuullinen ja tasa-arvoinen sisällöntuotanto. Ja Arvot kohillaan!