(kesken)
Tulo Virrat -käpykylään perjantaina -iltana 14.6.
Suunnilleen ensimmäiseksi sattuu silmään eilinen "Suomenselän Sanomat".
Kas näin.
Pääkirjoitussivulla raporttia kaupunginvaltuuston kokouksesta:
KAUPUNGILLA PUOLEN MILJOONAN SOPEUTUSTAVOITE VUOTEEN 2027
- "Haasteena on asukasluvun laskeminen Virroilla".
- Valtuutettu X:ää suretti eniten syntyvien lasten vähäinen määrä.
- "Tänä vuonna on syntynyt kuusi lasta. Jos sama tahti jatkuu, se merkitsee että tänä vuonna Virroille (väkiluku 6275) syntyy noin 20 lasta".
- Valtuutettu Y totesi, että lihavat vuodet ovat ohi.
- Valtuutettu Z totesi: "Kymmenen vuoden aikana Virroilta on kadonnut tuhat asukasta, viimeisen seitsemän vuoden aikana noin 450 ihmistä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kaikkeen toimintaamme"..
- Z jatkoi: ""Ei ole syntynyt yrityksiä, jotka toisivat työpaikkoja.
Jne. jne.
Siis aivan tätä tuttua tarinaa, joka toistuu sadoilla vastaavilla Suomen paikkakunnilla.
Tuppukylästä toiseen.
Vertailun vuoksi:
Virtain väkiluku 1980: 9621
Valitettavasti Wikipedia kertoo Virtojen väkiluvun vain tuohon vuoteen 1960 asti.
Todennäköisesti se oli 1950 luvulla vieläkin suurempi.
Karmeaa katsottavaa tuokin Virtain "pääkatu", Virtaintie.
Ennen niin vilkas.
Nyt jonkinlainen irvikuva aikaisempien vuosikymmenien pöhinästään.
Kohta ollaan jo tilanteessa, jossa "ei haavan lehtikään enää värähdä".
Pari kirppistä, kebab -paikka, pubi, K -kauppa...
Ylä-Pirkanmaan Osuuspankin konttori on auki ma ja to 10.00 - 12.30. Hienoa että edes joskus!
Lukuisia myytyjä tai myynnissä olevia, tyhjiä liikehuoneistoja...
Voi surkeuksien surkeus!
Mutta kaikesta tästä Virtojen kuolinkamppailusta huolimatta ilo aina käydä Virroilla.
Vuodesta toiseen.
Vuosikymmenestä toiseen.
Kaikkina vuodenaikoina.
Tuskin juuri kukaan yksityinen henkilö Virroilla näin usein käykään.
Ihan vapaa-ehtoisesti.
Omia aikojaan.
Omilla kustannuksillaan.
Aina muutaman matkailu -euron paikkakunnalle jättäen.
Ruokakauppoihin.
Majoitusliikkeeseen.
Kahvista.
Kitusen Kievarin lounaista...
Sattuu nimittäin olemaan niin, että ensimmäiset muistikuvat tältä maalliselta vaellukselta ovat juuri - Virroilta.
Nuo pari - kolme ikimuistoista kesää 50 -luvun lopussa...
Kun olimme kesälapsina Rantasen talossa, Alamyllyllä.
Kun omia kesämökkejä - joita sittemmin riitti - ei vielä ollut.
Ne olivat hienoja kesiä tuossa Alamyllyn pihapiirissä!
Harrastuksena mulla oli - naulaaminen!
Mirja toi 100 - 200 gramman pusseissa nauloja Jäähdyspohjan kaupasta (joka on kadonnut jo vuosikymmeniä sitten).
Mikä nautinto olikaan niitä naputella Alamyllyn "luiskaan" (joka on vaihdettu kertaan, ellei useampaankin sen jälkeen, vuosikymmenien varrella).
"I am always drawn back to places where I have lived, the houses and their neighborhoods". - Truman Capote: "Breakfast at Tiffany's"
Niin.
Sitten tulikin oltua poissa Virroilta muutamia vuosikymmeniä...
Fast forward 1960 -luvun alusta 1990 - luvun loppuun.
Kas kummaa - minulla on "henkilökohtaisia asioita" Jyväskylässä, taisi olla jotain 1,5 vuoden ajan. Oho!
Yhtenä kesänä päätän järjestää "ohjelmaa", eli viikonlopun Virroilla.
Vielä siihen aikaan sinne pääsi Jyväskylästä bussillakin,
Kyseinen viikonloppu oli täydellinen katastrofi - sekä totaalinen menestys.
Itse olin aivan täpinöissäni, nk. "liekeissä" tästä mahdollisuudesta palata ihanien lapsuuden kesien Virroille.
Siis elämän ensimmäisten muistikuvien syntysijoille.
Neiti sensijaan oli stressaantunut ja pahantuulinen.
Tietenkin - alle 30 -vuotiaalla tuo kuuluisa "biologionen kello" tikittää - ja meikäläisen kanssa hengaily oli ja on tietenkin ajanhukkaa.
Siitä näkökulmasta.
Kävimme fillarilla Alamyllyllä - minulle käsittämätön ihme päästä sinne - tytöllä kova kiire päästä pois.
Palatessa Torisevan kautta Virroille pysähdyimme Kahvimajalla.
Tutustuin kahvilan emäntään, Jaana Kallioon.
Juttelimme mukavia - sillä seurauksella että Pitkäsen korttiteline on siitä alkaen ollut siinä tiskin päällä joka kesä, ja on tälläkin hetkellä.
Seuralainen keskittyi mököttämiseen.
Jonkinlaista "eloa" kyseiseen Suomi-Neitoon tuli vasta kun seuraavana päivänä kesähotelli Domuksessa tuli laskun maksamisen hetki.
Nosti jupakan jostakin kymmenen rosentin opiskelija-alennuksesta, jota hänelle ei oltu myöntää...
Voi Herran tähden sentään!
Mutta sen jälkeen on sitten Virroilla taas tullut vierailtua joka kesä, useimpina vuosin pari - kolme kertaa vuodessa muutoinkin. Eri vuodenaikoina.
Hienoja reissuja, etupäässä.
Löytyi uusia asiakkaita - joista osa jo poistunutkin kuvioista.
Mm. Palmroth-Centerin alasajon johdosta, ja Virtojen hiljentymisen johdosta, ylipäätään.
Paljon liikuntaa, aina fillari mukana.
Paljon uintia.
Jonkun verran vapaa-aikaakin, ihme ja kumma.
Kesäisin on tullut aina vähintäin kerran käytyä Alamyllylläkin, Rantasen talon pihapiirissä.
Uimassakin siinä samassa Torisevalta Jäähdyspohjaan laskevassa purossa.
Se sama pikkuinen sauna törröttää vieläkin siinä puron töyräällä.
Lukitsemattomana.
Mulla on kuva tuosta saunan rappusilta 50 -luvun lopusta.
Jotain siinä touhua,
Samoin talon vierestä, pusikoiden seassa vieläkin pystyssä olevasta leikkimökistä.
Mirjan sylissä siinä.
Pari kertaa - ensimmäisen kerran jo joskus vuosituhannen alussa - on Rantasen Leenakin ollut paikalla.
Hän muisti minut. Hyvin. Sen makkaranpaistoreissun Eurankarille kerran Juhannuksena...
Aikoinaan meitä kesä -asukkaitakin vastaanottanut talo toimii nyt kesämökkinä.
Silloin 2000 -luvun alussa kerran sain sovittua, että myöhemmin samana kesänä tuli mahdollisuus yöpyä tyhjän Rantasen talon yläkerrassa.
Samassa vintissä, jossa jo 50 -luvulla asustimme ne kesät.
Oli väkevä tunnelma!
Aamulla istua siinä samoilla rappusilla, ja palautua yöi puolen vuosisadan taakse.
À la recherche du temps perdu...
Siitä purosta, uimahousuissa, tuli sitten vuosituhannen alussa synnytettyä tämmöinen kuvakin:
(skannimine veski)
Myykin postikorttina aika hyvin. Läpi maan. Korppoosta Kainuuseen.
Nyttemmin tämmöistä kuvaa ei paikasta voisi enää aikaansaafa.
Kasvusto on levinnyt puron varsille, ja kävelysilta on uusittu vähemmän nätiksi...
Lakarin leirintä (myöh. "Lakarinharjun camping" toimitti yöpymispaikan virkaa melkein neljännesvuosisadan ajan.
Ennen väistämätöntä konkurssiaan pari vuotta sitten.
Oli kummallinen paikka, ja salaperäiset omistussuhteet.
Ei niistä päässyt perille.
Mutta mukavat, erittäin edulliset, vaatimattomat lautamökit.
Lukuisia, lukuisia kesäöitä tuli niissä vietettyä, varsinkin numero nelosessa.
Aamulla matkaa Kangasjärven rannalle, uimaan, ehkä 20 metriä...
Oli todella omituinen yritys, ei tuota tosiaan voinut järjellä selittää.
Moni muukaan.
Jos jotakin yrityksen taustasta yritti kysellä, törmäsi hiljaisuuden muuriin.
Mutta kiinni on!
Ja pysynee!
Vuodet vierivät, ja Virrat hiljeni hiljenemistään.
Satojen muiden vastaavien suomalaisten paikkakuntien tavoin.
Nythän on tilanne se, että Virtaintiekin on muuttunut irvikuvaksi entisestään.
Liiketiloja tyhjillään.
Pari - kolme kirpparia.
Joku pubi vielä sinnittelee.
Kebab -mesta. Grilli.
Veikon kone, K -kauppa.
Siinä se suunnilleeen on.
Mutta yllätys oli suuri, kun eräänä päivänä muutama vuosi sitten välähti että Hei!
Tässähän ollaan jo lakisääteisellä työeläkkeellä!
Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?
Juolahtipa mieleen, että voisi olla ideaa liittyä johinkin eläkeläisyhdistykseen.
Tiedossa oli, että sitä kautta saisi jotakin etuja, esimerkiksi majoituksesta.
Mutta mihin eläkeläisyhdistykseen liittyä?
Tämmöisen, jolla ei ole osoitetta Suomessa?
No tietenkin Virtain Eläkkensaajat ry:n - kuten todettu, tämän maallisen taipaleen ensimmäiset muistikuvathan ovat juuri Virroilta!
Jäsenmaksu ei ollut kuin 15 euroa vuodessa.
Liittymisen jälkeen tuli Eläkkeensaajien Keskusliitosta kirjekuorellinen etukuponkeja Helsinki - Tukholma -risteilylle.
Hienoa!
Tosin niitäkin piti pyytää tuolta EKL:stä
Paikallisyhdistys Virtain Eläkkeensaajat ry. nimittäin oli "unohtanut" kertoa Keskusliitolle uudesta jäsenestään..
Keskusliittoa virtolaisten laiminlyönti hävetti, ja juuri siksi niin monta etukuponkia lähettivätkin.
Periaatteessa niitä olisi alunperin pitänyt tulla yksi tai kaksi.
Mutta kun ei tullut ainoatakaan.
Siis Virtojen eläkkeensaajat ry:ltä, eli paikallisyhdistykseltä.
Miten enteellistä tapaus myöhemmille kokemuksille Virtain Eläkkeensaajat ry:n kanssa olikin!
😏
Alkoi nimittäin varsinainen värkkääminen kyseisen yhdistyksen kanssa - tai pikemminkin porukan "rahastonhoitaja" Tuovi Satamon kanssa.
Aiheena - jäsenmaksun maksu.
Siitä ei meinannut tulla yhtikäs mittään - eikä lopuksi tullutkaan.
Vuosien sekoilu jäsenmaksun kanssa.
Mahdottomaksi meni, loppuviimein.
Tallella olevan jäsenkortin mukaan kahtena ensimmäisenä vuonna - 2020 ja 2021 - olen maksanut jäsenmaksun käteisellä Virroilla.
Esimerkiksi yhtenä vuonna kyseinen porukka järjesti vallan mainion päiväretken Seitsemisen kansallispuistoon.
Yhdistyksen puheenjohtaja oli retkelle lähtiessä paikalla Rajaniemen leirikeskuksessa.
Maksu tapahtui siis in cash, ja nainen (nimi unohtunut), vieläpä kuittasi rahasuorituksen saaduksi jäsenkorttiin.
Seuraavina kahtena vuonna tämä ei enää onnistunut.
En ollut tilaisuudessa tuolloin retkien ajankohtana, touko - kesäkuun vaihteessa, Virroilla käydä.
Osin tämä johtui liikenneyhteyksien alinomaisesta huononemisesta tuonne Virrat -pussinperälle.
Vusina 2022 ja 2023 tapahtui maksu siis pankin kautta - tosin kovanväännön jälkeen.
Vastapuolena tuo em. rouva Tuovi Satamo.
Jäsenmaksun maksu -kuvio vaikeutui vaikenemistaan.
Vuonna 2023 oli tilanne jo sellainen, että pankkisiirtolomake oli postitettu vaillinaisin postimerkein.
Ihme, että se ylipäätään tuli -sitten joskus kun vihdoin tuli.
Kovasti piti asiasta Satamon kanssa vääntää.
Henkilölle piti rautalangasta selvittää:
Kun vastaanottajan postiosoite sijaitsee ulkomailla - kuten mulla Tallinnassa - eivät kotimaiset postimerkit tietenkään riitä.
Vaikeaa?
Kyllä.
Vaikeaa Tuovi Satamolle - jopa ylivoimaisen vaikeaa.
Sama peli nimittäin jatkui tämän vuoden keväällä.
Jopa entisestäänkin kärjistyneemmässä muodossa.
Helmikuussa tuli "postia" Virtain eläkkeensaajat ry:ltä.
Tosin kirjeen lähettäjä selvisi vasta sitä avates...
Anteeksi - eihän kirjettä tarvinnut eikä voinutkaan edes "avata".
Kirjettä ei koskaan oltu suljettukaan!
Auki repsottavan kirjekuoren sisältä löytyi - ihme kyllä! - Virtain Eläkkeensaajat ry:n 50 -vuotis -esite.
Jostakin kummallisesta syystä se saapui perille, vaikka samassa sulkemattomassa kirjeessä ollut pankkisiirtolomake sitävastoin oli kadonnut matkalla.
Tippunut jossakin vaiheessa kirjekuoresta pois.
Mikäs sen luonnollisempaa.
Vielä:
Kirjekuoreen oli lätkäisty - oikein lätkäisemällä lätkäisty - postimerkkejä oikein urakalla.
Isolla kädellä!
Yhteensä kolme (3) värikästä, nätti Suomi-postimerkkiä.
Yhteisarvoltaan eur. 3,70.
Siis aivan liikaa.
Jaahas.
Satamon Tuovi on näköjään viimevuoisen puheluni hänelle johdosta sentään yrittänyt oikeaa taksaa jäsenpostitukseensa.
Taidot eivät vaan riittäneet.
Puhumattakaan siitä, että olisi sulkenut kirjekuoren.
Sehän olisikin ollut aivan liikaa vaadittu, tässä tapauksessa.
Soitto Satamolle.
Heti alkoi Arvoisa Rouva ärhentelemään.
Kuten oli arvattavissakin.
x
Menetinkö jotakin kun - käytännössä - tulin erotetuksi Virtain eläkkeensaajat ry:stä?
En.
Samat edut - mm. pieni alennus Turun Laivahostel Borean yöpymismaksusta - ja paljon, paljon muuta saa nimittäin nyttemmin hankitulla nerokkaalla Museokortilla.
Nuo Eläkkeensaajien Keskusliiton liittymisen yhteydessä lähettämät etukupongit Tukholman -risteilylle poikivat aivan mielettömän "tuoton".
Jollakin nuista risteilyistä, kun Stokiksessa kerrrankin oli runsaasti aikaa, tuli löydettyä uusi ja todella merkittävä asiakas.
Virtain eläkkeensaajat ry:lle maksetut 15 euron jäsenmaksut muutaman vuoden ajan poikivat satumaisen "tuoton":
Tuhansia, tuhansia prosentteja.
Kiitos!
Ja koittakaa nyt kuitenkin pärjäillä siellä tyhjenevässä, alati kuihtuvassa Virrat -tuppukylässänne.
Neuvostoliitossa tuollaisia syrjäkyliä muuten kutsuttiin nimityksellä "perspektiivitön kylä"...
😏
(kesken)
(Virrat 14.6.2024)
ArcticParadise.fi
Vastuullisuus, eettisyys, tasa-arvo, ihmisoikeudet!