(aihio)
Upea päivä!
Lämmin, aurinkoinen, tyyni huhtikuun päivä Vuokatilla.
Kevät toista kuukautta etu-ajassa.
Halpisviikko Katinkullassa 205,- euroa sis. kaikki herkut: Asunnossa sauna, täysin varustettu keittiö, tietty kaikki petivaatteet ja pyyhkeet, takka johon klapeja mielin määrin, iso telkku, radio... Jne.
Esteetön näkymä terassilta suoraan Jäätiönlahden yli Vuokatinvaaralle.
Hitaitten aamutoimien jälkeen lähtö kipouamaan Vuokatinvaaralle.
Se tien mäki -osuus fillaria taluttaen.
Kas!
Suruvaippa!
Useita sitruunaperhosia!
Eväiden syöntiä ja ihmistenkanssa juttelua vaaran laella näkätornissa.
Laskettelurinne on vielä auki.
On sunnuntai.
Sinitaivaalla ei pilven hattaraa.
Lämpöä varmaan lähes parikymmentä astetta.
Pari tyttöä kertovat tulleensa Kokkolasta asti päiväksi laskettelemaan, iskän kyydissä.
Tulee siinä laskettelupäivälle matkaa, ja hintaa!
Lähden sille tutulle pikku lammelle, Eino Leinon polun varrella.
Sinne missä on se laituri, jolla on usein tullut kesäisin köllöteltyä ja torkuttua.
Toden totta, laituri on paikallaan.
Teen sille "leirini".
Makoilemaan!
On niin hiljaista, että lammen jään sulamisen kuulee.
Torkahdan aurinkoon ja lämpöön.
Suloista.
Herätessä on hyvä hetki makoillessa lukea viimeiset sivut Henrik Tikkasen "osoite -sarjan" ensimmäisestä teoksesta, "Kulosaarentie 8".
On aina ilo saada joku kirja finissiin siksikin, että pääsee valkkaamaan seuraavaa luettavaksi.
Häätyy myöntää, että tähän kirjaan tarttuminen tuotti vaikeuksia.
Teos ei "kutsunut luokseen".
Jotenkin oli semmoinen vastenmielinen ennakko-aavistus, että kyseessä sitä jörndonnermaista näsäviisasta suomenruåttalaista itsekeskeistä paljastuskirjallisuutta.
No, ehkä osin olikin.
Alussa oli kyllä melkoista sinnittelyä tekstin kanssa, mutta loppua kohti stoori, esitystapa ja hieman jopa kirjoittajan persoona alkoivat miellyttää.
Oma vaikeutensa tarinassa on Tikkasen tapa kertoa suvustaan nimiä mainitsematta tyyliin "äidinpuoleinen isoäiti", "kaksoset", "velipuoli" jne.
Vaikea pysyä kärryillä.
Tekstistä alkoi putkahdella hyviäkin heittoja:
"Pienen maan yläluokalle on aina etua vieraasta sortovallasta, se kun kohdistuu itse kansaan mutta tukee rikkaiden euoikeuksia. Tsaarin poliisi on paljon edullisempi kuin tilanomistajien tai vuorineuvosten omapoliisi..." jne.
Juurikin näin!
Tuohan on selitys sille, että yläluokka vannoi Porvoon valtiopäivillä 1809 uskollisuutta Tsaarille..
Samaan aikaan kuin Suomen talonpoikaisarmeijan rippeet vielä verissä päin taistelivat heitä jahtaavia venäläisiä Pohjois-Pohjanmaalla, aina Ruotsin puolelle asti.
Ja 1812 Tsaari Aleksanteri Ensimmäisen vieraillessa Turiussa ottivat aateliset ja porvaristo tämän vastaan riemusaatossa.
Sellaista se - yläluokkien "isänmaallisuus".
Tosin tuo Tikkasen harjoittama oman ja jopa omien vanhempiensa seksielämän ruotiminen on vastenmielistä.
Kirjan ilmestyessä 70 -luvulla lienee ollut Iso Juttu.
Silloinhan vielä oli yhteiskunnassa kovat paineet tuon sorttisiin "avautumisiin" - nyt moinen on ihan peruskauraa.
Reaktio on lähinnä vaivautunut "hoh-hoijaa".
Pari kertaa tuli Henrik Tikkanen tavattuakin.
Aivan 70 -luvun alussa Haukilahden Sorsa-Baarissa.
Melko pian sen jälkeen kun keskiolut vapautui.
Lukukokemuksen jälkeen tulee pitkään mietittyä sanaa, joka Henrik Tikkasen kertomaa tarinaa omasta ja peheensä elämästä kuvailisi.
"Absurdia"?
"Irvokasta"?
Ei - osuvammalta sanalta tuntuu:
Makaaberia.
"Makaabereissa töissä keskeisellä sijalla ovat kuoleman symbolit tai muut vastaavat elämän päättymiseen, tuhoon tai tai rappioon viittaavat temaattiset yksityiskohdat".
Samoin tulee pähkäiltyä tuota Ullanlinnan psykiatri -murhaaja Roope Bob Tikkasta.
Ruotsinkielinen hänkin.
Tikkas -suvun kulttuurihaarasta, jota Henrik medusti, löytyy Robert -nimisiä.
Mm. Henrik Tikkasen arkkitehti -isä, Toivo Robert Tikkanen.
Murhaaja -Roope oli tuon uhrinsa, V.W:n kanssa hankkiutunut osakkeenomistajiksi (yhteisellä velalla) Ullanlinnan taloon.
Jonka oli piirtänyt - kukapas muu kuin Henrik Tikkasen isä Toivo Robert Tikkanen.
Voiko tämä olla yhteensattumaa?
Vaiko suunitelmallista?
Piti oikein rekisteröityä Murha.Infoon lisätietojen urkkimiseksi.
Siellä kovin kiistetttin Roope Bobin Henrik Tikkas -jälkeläisyys.
Aha.
Olkoon niin.
Mutta Henrikillä oli veljiä ja kai yksi velipuolikin.
Voisiko Roope Bobin yhteys Toivo Robertiin olla tätä perua?
Valistunut arvaus on, että joku sukulaisuussuhde Roope Bob Tikkasella Henrik Tikkaseen kuitenkin on.
Mikäli Roope Bob olisi ollut Henrikin jälkeläinen...
Henrikhän kuvailee perheensä/sukunsa kohtaloa "kirotuksi".
Kyllä Roope Bob Tikkasen toiminta "sukukirouksen" tunnusmerkit täyttää, vaikka ei aivan suora jälkeläinen Henrikille olisikaan.
(Vuokatti, Sotkamo 12.4.2026)
ArcticParadise.fi
Tämän blogin kirjoittaja on elinikäinen suomalaisen kirjallisuuden lukija.
Jonka Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja, Hänen PaskanTärkeytensä Ville Hytönen on nimittänyt "suomalaisen kirjallisuuden vihaajaksi".
😏
DuckDuckGo-, Yahoo- ja Bing -haut:
Matkamiehen mietteitä kohtaamiani Ville Hytönen