24.11.2022

Ravintola-arvio: Café Ekberg, Bulevarden, Helsingfors (lounas)


Café Ekberg - traditioner ändå sedan 1852!


Kappas!

Tämäpä yllätys!

Bulevardin hienostokahvila Ekbergiltä sai myös lounaan - vieläpä nk. "mättö" -sellaisen!

Eipä olisi uskonut!


Sisääntullessa, fillarin parkkiin Bulevardin lehmusta vastaan laitettua, monine kantamuksine sisään astuessa - ovi avataan!

Ystävällinen heppu on juuri menossa sisään ja jelppii oven kanssa.

Hei mutta tuohan on se keskinkertainen "koomikko", jonka "huumoria" kerran kymmenisen minuuttia säälinsekaisin tuntein tuli pakosta seurattua.

Aivan kauheata vitsinvääntöä.

Kuulijan myötähäpeä oli suuri. 


Ekberg on lähes täynnä.

Kohtelias nuorimies vastaanotossa kertoo kuitenkin, jotta yhdelle olisi tilaa. 

Hienoa!


Ja tuo "huumorimies" näkyy suunnistavan aivan salin keskelle, missä häntä odottaa treffiseura. 

Voi hyvä tavaton sentään!

Pariskunnan innokkaasta elekielestä päätellen ensitreffit käynnistymässä.

Osapuolet pistävät parastaan antaaksen itsestään edullisimman mahdollisen kuvan.

Keskellä täyttä salia, uteliaita korvia käytännössä käden ulottuvilla.

Mitä järkee?


Ekbergin lounaskuvio on yksinkertainen:

Vaikka ovella lukeekin "Pöytiintarjoilu", on kyse kuitenkin nk. "mättölounaasta".

Yhdelle pöydälle on katettu lounastarpeet:

Vaatimaton salaatti- ja levitevalikoima, leivät sekä kulholliset riisiä ja Burgundin -pataa, joista itse ottaa. 

Passar bra!


Ei muuta kuin tuhti kerros punasipulia lautaselle, aimo kasa sapuskaa siihen päälle, ja eikun skruudaamaan. 

Kahden hengen pikkupöytä oven vieressä omaan käyttöön. 


Asiakaskunta pääosin naisvoittoista - olemmehan Helsingin ydinkeskustassa.

Siksi ihmetyttää vieläkin enemmän, että täältä tosiaan saa kunnon liharuokaa. 

Niin monesta Helsingin keskustan lounaspaikasta pitää nykyisin kääntyä pois, kun tuolle naisvoittoiselle asiakaskunnalle on tarjolla vain jotakin kanin -ruohoja. 


Koko takaseinän viereisen pöytäryhmän on valloittanut Bättre Folkiamme edustava harmaahiuksinen hienostorouva -osasto. Niinkutsuttuja "helmikanoja".

Ruotsinkieli sorisee. 

Jopa riikinruotsia kuulee. 

Pari ulkomaista turistia paikalla, ja sisään pyrkii itsevarmoin kanta-asiakkaan -elkein tuo pyöreäpostkinen julkkis -professori. 

Homoseksualisti, jonka näkee Bulevardin tienoilla usein koiraansa ulkoiluttamassa. 


Hetkinen!

Täällähän on vielä sanoma- ja aikakausilehtiäkin!

Nappaan Suomen Kuivalehden seinustalta, lehdet ovat vanhaan tyyliin pujotettu sellaisiin puisiin keppeihin. 

Aivan kuin entisaikaan jossakin Tukholmin tai Wienin vanhassa kahvilassa. 

Tämä taitaa olla Härmän oloissa ihan ainutlaatuista. 


Safkaa ahmiessa tulee luettua isohko artikkeli jostakin vastikään kirjamessuilla vierailleesta brittiläisestä historioitsijasta. Peter Frankopan nimeltään. 

Kuulemma joku uusi "historiatieteen rock-tähti". 

Aika mitäänsanomatonta settiä. 

Ei löydy arvoisan professorin ajatuksista sitä "pihviä".

"Suurimpana" oivalluksenaan hänellä on tarjota teesi, että maailmantalouden ja muunkin toimeliaisuuden painopiste on siirtynyt jo paljolti Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelle. 

Hoh-hoijaa!


Entä Ekbergin pöperöt?

Toimii!

Eihän tämä mitään gurmeeta ole, eikä ole tarkoituskaan. 

Mutta Stadin ydinkeskustassa, tällaisessa miljöössä!

Yksinkertaista kotiruokaa tarjolla!

Erinomaisen tervetullut uusi lounasvaihtoehto!


Ja vielä:

Tuolla on kahvipöytäkin, mista saa ottaa ison kupin hyvää kahvia.

Tarjolla on myös jälkkäriä - Pappilan hätävaraa!

Ei todellakaan olisi uskonut, että näin fiinin mestan maineen omaava kahvila tarjoaa jotakin näin simppeliä!

Alla tiders!


Kahvin ja tortun parissa on hetki aikaa muistella menneitä...

1970 -luvulla eräs Suomalaisen Yhteislkoulun lukiolaispoika ei viihtynyt siellä opinahjossa, ei ollenkaan. 

Mutta taskukirjojen kanssa tänne oli hyvä pujahtaa iltapäivisin tunneilta lintsaamaan...

Tuolla loosissa - sekin nyt täynnä - ei koskaan ollut ketään, sai rauhassa keskittyä esimerkiksi Nikolai Gogolin "Pietarilaisnovelleihin".

Näin jälkikäteenkin ajateltuna hyödyllisempää ajankäyttöä kuin se koulutunneilla istuminen olisi ollut... 

Ja hauskempaa!

😏 

 

Tuolla ovella jopa jonotetaan tänne sisään. 

Siis muisteluhetki jää lyhyeksi, aika poistua ja antaa tilaa uusille asiakkaille.

Ei tässä ruuhkassa kauempaa viihtyisikään. 


Ekberg -lounaan hinta 12,90. 

Hinta/laatusuhde kohdillaan.


Suurena miinuksena kuitenkin juuri tuo ruuhkaisuus. 

Mahdollisella seuraavalla kerralla täytyy tulla lähempänä lounasajan loppumista, klo 14.00.

Jos silloin olisi enempi tilaa... 


Takaisin Bulevardilla kiinnittyy huomio tuohon Ekbergin talon edessä seisovaan isoon, vääntyneeseen lehmukseen. 

Mutkalla on. Kadulle päin. 

Nyt kun pyöräilykäytävä kulkee aivan lehmuksen alta, on kyseessä "riskitekijä", joskaan ei kovin iso. 

Normaaleille pyöräilijöille, nimittäin.


Mutta nuo nykyaikaiset kypärin varustetut turbo -suihkijat...


Ajan kysymys, koska joku teloo itsensä.

Olkoonkin, että puuhun on kiinnitetty punainen varoitusnauha.


Tulemmeko näkemään sen hetken, jolloin tämä kenties monikymmenvuotinen lehmus "turvallisuuden" vuoksi kaadetaan?

Sopisi tähän nykyajan tyyliiin. 

Missä "turvallisuus" on se taikasana, joka mahdollistaa lähes kaiken. 


 (Rikhardinkadun kirjaston asiakaspääte, 24.11.2022)

ArcticParadise.fi

Arvot kohillaan!

9.11.2022

Kirja-arvio: Sakari Montonen: "Toınen lası calvadosıa".


Olıpa surkea kırja tämäkın.

Sekava juonı, kırjoıttajan typerähkö maaılmankatsomus.

Tulı valkattua tämä pokkari mukaan lähınnä nımen ja kannen kelta-vihreän värityksen perusteella...

Matkan varrella, jonkun kirjaston poistohyllystä. 

Takakannen tarran mukaan tämä olisi Virtain Kaupunginkirjastosta, 


(skannimine Virrat) 


Calvados!

 

Vanhat Hyvat Ajat...

Joskus vuosikymmenia sitten, kun tuli joskus kahvin kanssa napattua jotakin...

Konkkaa, jallua - ja calvadosta!  


Mutta kuka ihmeen Sakari Montonen?

Netti kertoo henkilön olleen pitkän linjan ay -tiedottaja, kuollut jo pian tämän kirjan ilmestymisen jälkeen 1990.

Kuoleman -aavistukset tulevat toki tässäkin pokkarissa esiin...


Armotonta Pariisi -kliseilyä. 

Keskinkertaita, osin aivan kökköä kirjoitusta. 

Banaliteetit seuraavat toisiaan. 

Tyyliin:

"Vain autot ajoivat näkymättömissä olevien liikennevalojen pätkiminä kiiltävinä jonoina levittäen pölyiseen kuumuuteen pakokaasujen kitkerää tuoksua".

"Mielikuvani juoksivat kuin sprintterit..."

"(...) hulluja ja humalaisia ei pidä jututtaa, maailma on muutenkin täynnä kaikenlaista ajatuksen saastetta."

"Rauhotuin vasta Erottajalla, jonka ihmisten, bussien ja raitiovaunujen sekamelska olisi saanut istanbulilaisen liikenne-ekspertin viheltämään ihastusta". 

"Keskustassa tuhannet mainosvalot kiilsivät kaduilla, lehmusten ja tammien lehdet kyyristelivät tuulenpuuskien pelossa".

Jne. jne. 

Hoh-hoijaa!


Hapanta kirjan päähenkilö kiskoo aivan yhtä syöttöä.

Useita kertoja päiväsässä, vuorokauden ajasta riippumatta.

Kaikki raportoidaan teksitssa, säntillisesti.

"(...) kaadoin lentokoneesta ostamastani Cuttu Sark -viskipullosta lorauksen lasiin, (...) 

Aivan loputtomasti.

Kirjoittaja on jäänyt koukkuun amerikkalaisten "kovaksikeitettyjen" dekkareiden Humphrey Bogart -maailmaan. 


Eikä raporointi koske ainoastaa juomisia, vaan myös ikävä kyllä myös syömisiä.

Tyyliin: 

"Söin alakerran ruokalassa makkarakastiketta ja perunamuhennosta, join piimää". 

" Kävin alakerran pienestä kaupasta ostamassa lihakaalilaatikkoa, jonka lämmitin uunissa. Söin sen suoraan alumiinifoliosta ja join kevytmaitoa.".

Jaahas.

Kiitos tiedosta!


Kirjoitusvirheitäkin löytyy:

"Finlines". "Stockman".

Tämä siis pitkän uran tehneeltä toimittaja/tiedottajalta. 


Huono kirja. 


Paıtsı että vıımeısellä sıvulla odottaa yllärı!

 "Oliko täälla poika?

Ehkä ei poikaa ollutkaan...". 

Olisi sama näköjään löytynyt heti kirjan alustakin, mutta tuli epähuomiossa sivuutettua. 


Tuohan mietehän on hyvää settiä!

Juuri noinhan tämä meneekin - kaikki tämähän onkin vain unta...


Ehkä sitä poikaa ei ollutkaan...


Ai niin...

Sinänsä erikoista, että tuon ajan Suomessa joku Montosen tapaan oli noin Ranska -orientoitunut.

Vinkki löytyy kirjan sivuilta:

"Kävelin entisen kouluni Norssin ohi...".

Niinpä tietenkin!

Suuri osa siitä vähälukuisesta joukosta, joka Ranskaa Suomessa harrasti, oli oppinut pohjaksi latinan. 

Mika Waltarikin, samaisessa Norssissa.



(Kusadasi, Turkey 9.11.2022)

ArctıcParadıse.fı

Arvot kohillaan!

31.10.2022

Sonja hankkiutui 18 -vuotiaana seksinmyynti -hommiin ja pääsi vuosiksi kiinni SuperTuloihin - nyt hän on kuulemma "uhri"...(IS 30.10.2022)

 (kesken) 


Jaahas.

Pelin henki käy selväksi taas tämänkin jutun heti alussa.

Ensimmäinen lause: "Kun Sonja aloitti seksityön vuonna 2012...

Häh?


Minkä ihmeen "seksityön"?

Mistä lähtien seksi on ollut "työtä"?


Annetaanpa neidon itse kertoa:

"Kukapa ei siitä nauttisi, että saa lukuisia orgasmeja, rentouttavan hieronnan, ja vielä palkkion käteen nautinnosta? Sonja hymähtää. 

No niin, tuossahan tuo tulikin, kiteytettynä.


Seksi ei ole "työtä", vaikka kuinka vängättäisiin.

Se on hupia.

Se voi korkeintaan olla - noiden huorien tapauksessa - työn korvike. 

Työn välttelyä, työn pakoilua. 


Ja mikä vosujen kannalta todella hienoa, huoraamisessa tienaa satumaisen hyvin.

Verovapaasti!

On irvokasta yrittää manipuloida perseen myyntiä "työksi".


"Sonjan tapaamat asiakkaat olivat enimmäkseen varsin tavallisia, hyväkäytöksisiä suomalaisimiehiä. Tapaamiset olivat mukavia ja tienestit hyviä".

Avot!

Helppo nakki!


Sonja:

"Kuka ei siitä nauttisi, että saa lukuisi orgasmeja, rentoyttavan hieronnan ja vielä palkan käteen nautinnosta!".


Sonja:

"Nautin niin siitä tunteesta, kun näin, miten paljon minua halutaan".

No niin.

Ja nyt hän siis on joku "uhri", kuulemma.


Tottakaı - "terapıassa. 

Valıstunut arvaus: Julkısılla varoılla.

😏



Sonja:

"Ennätykseni taisi olla 20 asiakasta viikossa".

Siis 20 x arviolta 150 - 200 egeä per laaki.

Tekee nuin 3K per viikko.

Verottomasti!


Eli ministerin tienestit käteen per viikko.

Pillun myymisestä.

(Varsinaisen "aktin" kesto tilastollisesti keskimäärin se kuuluisat 11 minsaa...) 

😋


Sillä erolla, että "työ" (anteeksi sanan "työ" väärinkäyttö) on helppoa ja hauskaa.

Orgasmit - ne, mitkä kansalaisilta noin niinkuin yleensä puuttuvat - ovat lisäksi terveellisiä..

Ja kaikki tämä siis... Verovappaasti!


Eikä siinä vielä kaikki.

Useinhan nuo huorat ovat lisäksi samaan aikaan KELAn asikkaina, sossuluukulla.

Siitäkin kertyy mukavasti käyttörahaa,. 

Kalliiseen kosmetiikkaan, kenkiin ja laukkuihin, rätteihin sekä ulkomaanmatkoihin...

Aniharvonhan heillä "uran" päättyessä mitään säästöjä, kertynyttä varallisuutta on.

Kaikki on törsätty.

"Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee!".


Muuten tuosta "Sonjan" omasta mielestään hurjasta maksimitahdista "20 pokaa per viikko".

1990 -luvun alussa, kun Helsingissä ja osin muuallakin Härmässä elettiin sitä Prostituution Kulta-Aikaa...

Eräskin jo ammoin kuvioista kadonnut prosti - vironvenäläinen - kertoi tahtinsa olleen useinkin luokkaa 18 pokaa per päivä!

Rahaa käytönnössä pursui siis ovista ja ikkunoista.

Se vaan jäi ihmetyttämään, että miten neidin toosa kesti tuolaista rynkytystä.

No, nuorena jaksaa! 


Ehkä nuo luvut, tai siis niiden välinen kuilu, kertoo jotakin Suomi -tyttöjen ja sitten itäeurooppalaisten vosujen eroista.

Niin asenne- kuin fyysisellä tasollakin...

😋


Eikä tämäkään naistoimittajan artikkeli olisi seksi"työtä" koskeva artikkeli nyky -Suomessa, ellei käsittelyyn otettaisi taas tuota "raiskausta seksityössä".

Hoh - hoijaa... 

Haastateltuna tämä vuosikymmeniä allala pyörinyt "asiantuntija", Pro -tukipisteen Jaana Kauppila. 

No siinä ainakin on ihminen, joka omalla tavallaan on hyvin prostituutiosta päässyt nettoamaan.

Leipäpuu on ollut pitkä. 

Rahoittajana yhteiskunta, lähinnä Sosiaali-. ja Terveysministeriö. 

Yllätys! Yllätys!


Artikkelia lukiessa yllättyy hieman siitä, että juttuun on sentään otettu pelkän surkuttelun ohella mukaan Sonjan mietteitä halustaan palata kehiin.

Ei se pillun myyminen siis niin hirveää lopulta ollutkaan!


Niin ja tottakai:

"En pysy laskuissa, kuinka monissa aviovuoteissa olen harrastanut seksiä". 

No tämähän nyt ei kenellekään voi olla mikään yllätys - kaikki selväjärkiset ihmisthän toki tietävät, jotta

Avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen 

ja

Aviovuode on rakkauden hauta.

😋😋😋


(Tallinna 31.10.2022) 

ArcticParadise.fi

Arvot kohillaan!




27.10.2022

BRAVO! Suomen Eduskunta hyväksyi murhan - siis abortin! Selvä!

(kesken) 


Aha.

Suomen Tasavallan Eduskunta meni sit laillistamaan murhan.

Abortin saaminen tehtiin Suomalaiselle Naiselle - Hänen Ylhäisyydelleen - vieläkin helpommaksi.

Viimeisetkin pidäkkeet poistuivat, kun ei tarvii edes lekurin lausuntoa. 


Kyse on kuulemma "naisen oikeudesta itsemääräämiseen ja omaan kehoonsa".

Vai niin. 


Näppärä sanakikkailu murhan laillistamisen laajentamiseen, entisestäänkin. 


Homma nuijittiin Eduskunnassa ihan läpihuutojuttuna.


Vastaan äänesti vain viidennes edustajista.


Lähinnä Päivi Räsänen ja Ano Turtiainen hengenheimolaisineen. 


Eli sama holtiton meno jatkuu, kuin tähänkin asti.

Eikä ainoastaan jatku, vaan kiihtyy vaan. 

Suomalainen nainen käyttää siis jatkossakin aborttia eli siis murhaa "ehkäisykeinonaan".


Ei miellyttänytkään tuo Rakkauden Hedelmä - siis pieni ihminen.

Eiku kaavitaan vaan mahasta ulos, ja verinen sikiö roskikseen!

Valtiovallan sekä lainsäädännön suosiollisella myötävaikutuksella. 


Kun tuli humalassa pyllistettyä sille baarissa tavatulle sankarille.  



(Töölön kirjaston asiakaspääte, 27.11.2022)

ArcticParadise.fi

Arvot kohillaan!

Eko-tehokkuus. Ympäristötietoisuus. Ihmisoikeudet. Eettisyys. Tasa-arvo. Jnpp...

Päästökompensaatioiden kansainvälinen sertifiointi (mitä ikinä se sitten tarkoittaneekaan, hyvä bisnes joka tapauksessa...).

20.10.2022

Kirja-arvio: Jack Trout w. Steven Rifkin: "Differentiate or die".


Jostakin tuli napattua tämäkin kirja matkaan...

Taisi olla sieltä Pietarsaaren (Jeppis) hostellista.

Kuka hullu kirjoja enää ostaa, kun niitä lojuu kaikkialla? 

Näin on ollut jo kauan, ja jakelu senkun kiihtyy vaan...

 

Jenkkiläisten bisnes -gurujen teos "erilaistamisen" taikavoimasta markkinoinnissa.  

"Differentioda" kuulemma pitäisi.

Paasausta 212 sivun verran teemasta, miten "differentioituminen" on suorastaan elinehto.

Kuten kirjan nimikin kertoo. 

Kymmeniä ja taas kymmeniä esimerkkejä tästä kirjoittajien mukaan elinkeinoelämässä pärjäämisessä  niin välttämättömästä ihmelääkkeestä.  

"In the age of killer competition".

 

Joo, joo.

Kyllä, kyllä.

Eppäilemättä!

 

Mutta kysymys vaan kuuluu:

Entäpä jos tuon "erilaistamisen" vie loppuun asti, ensi vaiheessa marginaaliin.

Sitten sinne kuuluisaan "syvään päätyyn". 

Ja kun homma viedään finissiin asti - sitähän huomaakin sitten olevansa yksin nerokkaiden tuotteittensa ja palveluksiensa kanssa.  

 

Kun amerikkalaiset puhuvat "erilaistamisesta"...

Silloinhan on kyse "eroista" sanokaamme Cokiksen ja Pepsin tahi Mäkkärin ja Burger Kingin välillä.

Hammastahnoissa Crestin ja Golgaten... 

😋 


Teos on kirjoitettu helppolukuiseen, käytännönläheiseen jenkkityyliiin. 

Ilman turhia korulauseita. 

 

Olipa mukava kohdata tekstin seassa vanha tuttu, nyt jo ammoin unholaan jäänyt sanonta:

"Reality check, please!".

Tuota täytyy ehdottomasti alkaa uudestaan viljelemään.  

 

Kiinnostavaa, että vaikka kyse onkin liike-elämää palvelevasta teoksesta, löytyy rivien välistä kritiikkiä "rajattoman kasvun" ideologiaa kohtaan.

Jonka kirjoittajat meinaavat olevan syy siihen, että suuryritykset suoltavat toinen toistaan samankaltaisempia tuotteita kauppojen hyllyille, ihan solkenaan. 

Firmojen johtojen tekiessä lyhytnäköisiä päätöksiä - seuraavan tilikauden tulosta ja yrityksen pörssikurssia miellyttääkseen.  

 

Ylivoimaisesti parasta antia kirjassa:

Aivan vahingossa kai, melkein ilman varsinaista asiayhteyttä käsiteltävään teemaan tekstin sisään sujahtanut lause:

"Indians believe food shapes personality and mood". 

Lause on jopa laitettu sulkumerkkien sisään.  

 

Mutta hei!

Tuohan on upea pointti!

Pani ajattelemaan - juuri noinhan asia onkin!

Pelkästään tuonkin takia tämä opus kannatti lukea läpi! 

 

Vajaa tunti aikaa istua täällä Sallan kirjastossa, "omatoimiaika" loppuu 20.00.

Sitten fillarilla kämpille, Sallatunturiin.

Kymmenisen kilometria.

Tänne on rakennettu - hintalappu ehkä satoja tuhansia? enemmän? - hieno pyörätie välille Salla - Sallatunturi.  

Melkein kolme metriä leveä "kevyen liikenteen väylä", massiivisine pengerryksineen ja katuvaloineen, aina tunturille asti.

Käyttäjät vaan puuttuvat 😋.

Vuosia ja kymmeniä kertoja tuota pitkin on tullut pyöräiltyä - yhden ainukaisen kerran joku fillaristi tuli vastaan! 

Jalankulkijoita ei ikinä ole näkynyt ainoatakaan. 

Mutta Nou Hätä! 

Kyllähän Suomella rahaa piisaa - olkoonkin, ettei se ole omaa...

Jossakin kohtaa matkalla tunturiin tämä kirja lentää pusikkoon, ja kassi kevenee tervetulleesti sen pari-kolmesataa grammaa.  

Amerikoissa painetusta teoksesta alkaa sitten vähitellen muodostua - biomassaa.

 

Hyvä niin.  

 

 

(Sallan kirjaston asiakaspäätteellä "Hiljaisessa huoneessa" 20.10.2022)

ArcticParadise.fi

Edelläkävijyys ainutlaatuisten ja korkeatasoisten tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä.

Vastuullisuus mukana kaikessa tekemisessä.