(aihio)
Upea päivä!
Lämmin, aurinkoinen, tyyni huhtikuun päivä Vuokatilla.
Kevät toista kuukautta etu-ajassa.
Halpisviikko Katinkullassa 205,- euroa sis. kaikki herkut: Asunnossa sauna, täysin varustettu keittiö, tietty kaikki petivaatteet ja pyyhkeet, takka johon klapeja mielin määrin, iso telkku, radio... Jne.
Esteetön näkymä terassilta suoraan Jäätiönlahden yli Vuokatinvaaralle.
Hitaitten aamutoimien jälkeen lähtö kipouamaan Vuokatinvaaralle.
Se tien mäki -osuus fillaria taluttaen.
Kas!
Suruvaippa!
Useita sitruunaperhosia!
Eväiden syöntiä ja ihmistenkanssa juttelua vaaran laella näkätornissa.
Laskettelurinne on vielä auki.
On sunnuntai.
Sinitaivaalla ei pilven hattaraa.
Lämpöä varmaan lähes parikymmentä astetta.
Pari tyttöä kertovat tulleensa Kokkolasta asti päiväksi laskettelemaan, iskän kyydissä.
Tulee siinä laskettelupäivälle matkaa, ja hintaa!
Lähden sille tutulle pikku lammelle, Eino Leinon polun varrella.
Sinne missä on se laituri, jolla on usein tullut kesäisin köllöteltyä ja torkuttua.
Toden totta, laituri on paikallaan.
Teen sille "leirini".
Makoilemaan!
On niin hiljaista, että lammen jään sulamisen kuulee.
Torkahdan aurinkoon ja lämpöön.
Suloista.
Herätessä on hyvä hetki makoillessa lukea viimeiset sivut Henrik Tikkasen "osoite -sarjan" ensimmäisestä teoksesta, "Kulosaarentie 8".
On aina ilo saada joku kirja finissiin siksikin, että pääsee valkkaamaan seuraavaa luettavaksi.
Häätyy myöntää, että tähän kirjaan tarttuminen tuotti vaikeuksia.
Teos ei "kutsunut luokseen".
Jotenkin oli semmoinen vastenmielinen ennakko-aavistus, että kyseessä sitä jörndonnermaista näsäviisasta suomenruåttalaista itsekeskeistä paljastuskirjallisuutta.
No, ehkä osin olikin.
Alussa oli kyllä melkoista sinnittelyä tekstin kanssa, mutta loppua kohti stoori, esitystapa ja hieman jopa kirjoittajan persoona alkoivat miellyttää.
Tosin tuo Tikkasen harjoittama oman ja jopa omien vanhempiensa seksielämän ruotiminen on vastenmielistä.
Kirjan ilmestyessä 70 -luvulla lienee ollut Iso Juttu.
Silloinhan vielä oli yhteiskunnassa kovat paineet tuon sorttisiin "avautumisiin" - nyt moinen on ihan peruskauraa.
Reaktio on lähinnä vaivautunut "hoh-hoijaa".
Pari kertaa tuli Henrik Tikkanen tavattuakin.
Aivan 70 -luvun alussa Haukilahden Sorsa-Baarissa.
Melko pian sen jälkeen kun keskiolut vapautui.
Lukukokemuksen jälkeen tulee pitkään mietittyä sanaa, joka Henrik Tikkasen kertomaa tarinaa omasta ja peheensä elämästä kuvailisi.
"Absurdia"?
"Irvokasta"?
Ei - osuvammalta sanalta tuntuu:
Makaaberia.
"Makaabereissa töissä keskeisellä sijalla ovat kuoleman symbolit tai muut vastaavat elämän päättymiseen, tuhoon tai tai rappioon viittaavat temaattiset yksityiskohdat".
Samoin tulee pähkäiltyä tuota Ullanlinnan psykiatri -murhaaja Roope Bob Tikkasta.
Ruotsinkielinen hänkin.
Tikkas -suvun kulttuurihaarasta, jota Henrik medusti, löytyy Robert -nimisiä.
Mm. Henrik Tikkasen arkkitehti -isä, Toivo Robert Tikkanen.
Murhaaja -Roopem olituon uhrinsa, V.W:n kanssa hankkiutunut osakkeenomistajiksi (yhteisellä velalla) taloon, jonka oli piirtänyt - Henrik Tikkasen isä Toivo Robert Tikkanen.
Voiko tämä olla yhteensattumaa?
Vaiko suunnitelmallista?
Piti oikein rekisteröityä Murha.Infoon lisätietojen urkkimiseksi.
Siellä kovin kiistetttin Roope Bobin Henrik -jälkeläisyys.
Aha.
Mutta Henrikillä oli veljiä ja kai yksi velipuolikin.
Voisiko Roope Bobin yhteys Toivo Robertiin olla tätä perua?
kohtalo - kirous
(Vuokatti, Sotkamo 12.4.2026)
ArcticParadise.fi
Tämän blogin kirjoittaja on elinikäinen suomalaisen kirjallisuuden lukija.
Jonka Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja, Hänen PaskanTärkeytensä Ville Hytönen on nimittänyt "suomalaisen kirjallisuuden vihaajaksi".
😏
DuckDuckGo-, Yahoo- ja Bing -haut:
Matkamiehen mietteitä kohtaamiani Ville Hytönen