Kertomus siitä, miten ulkomailla asuva 59 -vuotias eläkkeennauttija sai porttikiellon Kuortaneen Liikuntahotelliin.
Lauantaina 7.2.2015 saavuin Kuortaneen Liikuntahotelliin viikoksi. Kuten melkein päivälleen vuotta aikaisemminkin..
Majoitus oli taas varattu ja maksettu
RCI:lle, Irlannissa sijaitsevalle viikko-osakkeisiin erikoistuneelle matkatoimistolle.
Tämänvuotinen hinta
119,- euroa, viimevuotinen
69,-. Varmaan tuo RCI:kin ottaaa tuosta sinänsä lähes mitättömästä summasta oman osuutensa. Montako ropoa jää Kuortanen Liikuntahotellille? - Ei käytännössä juuri mitään, siivous, pyykki, sähkö- ym. kulujen jälkeen.
Siis tuo hinta oli
viikosta, ei yöstä, kuten helposti saattaisi luulla.
Tasokas huone, iso taulu -tv, petivaatteet, pyyhkeet, avara näkymä ulos.
Taisi olla saunakin, jossa ehkä joka ilta kävin.
En tuosta tosin ole aivan varma, koska majoituspaikat vaihtuvat niin nopeasti. Kaupungit, jopa maatkin. Tällä hetkellä jopa maanosa.
Että näin hyvin menee kyseisellä hotellilla, kun
tuohon hintaan viikkoja myyvät.
Sekä viime- että tänä vuonna olin ainoa tai lähes ainoa asiakas. Ei ketään muita ainakaan näkynyt. Edes tuolla hinnalla
tulijoita ei ole. Fakta, ei mielipide
.
Olin ehtinyt jo käyda kotonakin Suomenlahden eteläpuolella, kun meiliin ilmestyi maanantaina 14.2. Tampereella ollessani Irlannista lähetetty seuraavan sisältöinen viesti:
Hyvä Tommi,
Olemme teihin yhteydessä Kuortaneen Liikuntahotellin hallinnon pyynnöstä. Liikuntahotelli on pyytänyt ilmoittamaan teille, että epäasiallisen käytöksen vuoksi edellisen vierailunne aikana ette ole tervetullut vastaisuudessa. Jos tilillenne tehdään varauksia, Liikuntahotelli voi evätä teiltä sisäänkirjautumisen tai varaus voidaan perua.
Ystävällisin terveisin,
RCI laadunvalvonta.
Ohhoh! Tämähän käy mielenkiintoiseksi!
Tuo viesti tuli ihan "puskista". Toki Kuortaneella oli jotain hässäköintiä, mutta elämä oli jo mennyt eteenpäin. Päinvastoin kuin joillekin Kuortaneen Liikuntahotellilla, näköjään.
Tampereella oli kaunis, aurinkoinen päivä, työasiat sujuivat hyvin. Mieliala korkealla.
Kevät!
Sitten tuollainen
törkyviesti tärkeälle yhteistyökumppanille. Olen
RCI:n iso asiakas. Minulla on heidän
Platinakorttinsa. RCI:n tarjoamat edulliset majoitusviikot sopivat meikäläiselle mainiosti - etupäässä Suomessa ja Unkarissa. Jatkossa, tämän käynnissä olevan eläköitymisen yhä jatkuessa todennäköisesti muissakin maissa.
No mutta mikäpäs siinä.
Tarkastelllaanpa lähemmin ko. viikkoa. Totta on, että Kuortaneella tapahtui pari "insidenttia".
Ensimmainen tapaus
Hotelliin tullessa jaettiin "viikko-ohjelma", johon oli merkitty sunnuntai-iltana "
Kuortane Pump" sen
saman talon kolmannessa kerroksessa, jossa huonekin sijaitsi.
Hienoa! Sopii! Siella jumpassa tuli viime vuonnakin käytyä.
Erikoisempia muistikuvia tuosta viimevuotisesta ei tosin ole - sen jälkeen on tullut osallistuttua niin monessa eri paikassa vastaaviin: Vuokatin Katinkullassa, Tampereen Go-Gossa, Maarianhaminan Avanciassa jne.
Aikataulun mukaan Kuortane Pump alkaisi kello 18.00.
Lähdin paikalle huoneesta kello n. 17.55, avaten tuon kolmannen kerroksen liikuntasalin oven pari - kolmea minuuttia ennen jumpan merkittyä aloitushetkeä.
Kun avasin oven, oli sali jo täysi. Olisihan se pitänyt arvata, Suomessa ja nimenomaan Pohojanmaalla kun olemme. Olin viimeinen saapuja -
enkä siis ollut myöhässä. Ohjaaja kiljui - nimenomaan
kiljui - jo täytta häkää joitakin ohjeita tms. salin edessä.
Sana
kiljua on tässä yhteydessä sopiva. Noissa jumpissahan lähes poikkeuksetta ohjaajat nimenomaan
kiljuvat.Täysi rähinä aivan hirveää, kakofonista "musiikkia" pauhaa aina taustalla. Ei ole koskaan valjennut, miksi.
Muistelin viime vuodesta, että välineet olisivat ohjaajan takana pienessä huoneessa. Kurssi siis sinne.
Ohjaajan kohdalle saapuessani, kahdenkymmenen euron seteli kädessä, kysyin voinko maksaa hänelle. Kymmenet silmäparit seurasivat tapahtumaa.Olihan kyseessä
"erikoisuus", "poikkeama". Epäilemättä tuolla kituvan muuttotappioalueen Kuortane Pumpissa valtaosin käyvät samat paikalliset naamat kerrasta toiseen.
Tämä nuori nainen alkoi heti tivaamaan nimeäni:
"Mika sun nimes on?".
Erittäin
epäasiallista, tyylitajutonta, totaalista tilannetajun puutetta osoittavaa toimintaa hänen puoleltaan.
Kysyin - kymmenien silmäparien vahtiessa edelleen tapausta, korvat höröllään kaikilla salissa olijoilla - miksi hän sitä kyselee? En sano sitä.
Tähän tuo ohjaaja:
"Miksi?".
Minä:
"Olen tuosta hotellin puolelta, huone 203. Se saa riittää".
Naama meni pitkäksi tuolla nuorella naisella.
Tilanne oli kehittymässä aivan
sietämättömäksi.
Tyyppi kuitenkin antoi asian olla, olihan jumppa juuri alkamassa. Lopetti sillä erää vänkäämisensä. Aivan oikein.
Takahuoneesta löytyi tosiaankin jotakin välineitä, mutta ei riittävästi. Painoja, nimittäin.
Palasin paikalleni salissa, melko taakse.
Sattumoisin naapuri osoittautui varsin kivaksi naiseksi. Tuollainen 30 + pitkä pesäpalloilijanainen, taisi olla Alajärvellä asuva. Kotoisin Savosta.
Meillä synkkasi heti
vallan mainiosti. Jopa niin hyvin, että nainen oma-aloitteisesti nosti sen "steppi-lautani" korkeammaksi, lisäten että näin tulisi todennäköisesti kohta kuitenkin toimia. Hän oli tuon jumpan nk. "vakkari".
Rupattelimme niitä näitä, ja pesäpalloilijatar lainasi jossakin vaiheessa ylimääräisiä painojaankin minulle.
Naureskelimme.
Jumppa oli jo hyvää vauhtia mennyt eteenpäin, kun äkkiä täytenä
yllätyksenä ohjaaja -nainen alkoi -
siis kesken menossa olevan ohjelman! - lähestyä minua salin poikki.
Jossakin vaiheessa hän oli tajunnut, ettei minulla ollut kenkiä tahi tossuja - pelkät sukat vain. Kuten aina, osallistunpa jumppaan missä päin Härmää tahansa. Ammattimatkustaja on jo vuosikymmeniä sitten karistanut kaiken turhan kantamisen matkastaan.
Kesken ohjelman oli siis tuo ohjaaja äkkiä vieressäni, alkaen toimittaa jotakin
sukistani.
Vastasin hänelle:
Älä ole huolissasi!
Ohjaaja katsoi minua hölmistyneenä, ja olisi alkanut vielä pulisemaan jotakin tuosta aiheesta.
Toistin hänelle, vähän "isommilla kirjaimilla":
Älä ole huolissasi!
Ohjaaja alkoi perääntymisensä sieltä salin takaosasta eteen,
omalle paikalleen. Uskoi siis
lopulta.
Mutta Herran tähden sentään!
Aivan sietämätöntä!
Eikö tuon jumppaohjaaja -naisen
tökeryydellä ole mitään rajoja?
Ensin sekoilee todella kiusallisesti heti alussa, alkaen vängätä maksavan asiakkaan
nimeä kymmenien vieraiden, uteliaiden silmäparien edessä.
Sitten, ikäänkuin tuo
töppäys ei olisi jo tarpeeksi, jatkaa vielä hölmöilyjään.
"Adding insult to injury", kuten englantilaiset sanoisivat.
Vilkaisin äimistyneenä tuota vieressäni jumppaavaa iloista savolaisnaista kysyen häneltä:
"Siis onko tuo ohjaaja idiootti?".
Lisäksi totesin tuolle jo
omalle paikalleen palanneelle ohjaajalle:
"Sä oot kauhean huolissasi koko ajan?".
Ei mitään reaktiota.
Jatkoi vaan tuota totista jumpanvetoaan ja
huutamistaan.
-
No,
Kuortane Pumppi kuitenkin vähitellen läheni loppuaan. Vaikka en voi sanoa
"nauttineeni" kyseisestä jumppakokemuksesta, en sitten pätkän vertaa. Paitsi tietenkin edellämainittu vierustoveri osoittautui siis mukavaksi ihmiseksi. Ainoa iloinen koko tuosta
totisten puurtajien joukosta - minkä hänelle totesinkin.
Porukka alkoi palauttamaan välineitä sinne ahtaaseen takahuoneeseen - niin myös meikäläinen. Pari - kolme reissua sinne piti tehdä, ja karmeassa ryysiksessä. Kaikilla kauhea
"kiire".
Välineet palautettuani, kun salista oli jo arviolta puolet väestä ehtinyt poistua, lähestyin sitten
omasta puolestani etuoikealla seisovaa naisohjaajaamme. Hänen ympärillään oli muutama henkilö, mm. kai kolme miestä, minua (188 cm., 94 kg) isokokoisempiakin. Selvittelivät jotakin. Kaikesta päätellen hyviä ystäviä tai ainakin tuttuja tuon ohjaajansa kanssa.
Kävelin suoraan kyseisen ohjaajan eteen ja otin henkilöön
katsekontaktin.
Sanoin hänelle:
"Kuule. Mulla olis sulle ehdotus:
Seuraavan kerran kun joskus vuoden kuluttua - tosin siihen saattaa mennä viisikin vuotta - teille tulee joku asiakas tuosta hotellin puolelta:
Vaadi henkilöllisyystodistusta tai passia!
Ettei vaan pääse sattumaan mitään!".
Naiselta rävähtivät silmät hämmästyksestä selkosen selälleen. Ei osannut vastata mitään.
En tiedä, käsittikö hän mitä sanoin.
Tai siis: Mitä
tarkoitin.
Ironiahan on vaikea laji -sekä esitettäväksi, että myöskin
tajuttavaksi.
Sitten käännyin kannoillani, ja poistuin.
Alle kahden minuutin kuluttua olin jo alakerrassa, omassa huoneessani.
Sinne jäivät ihmettelemään ja pulisemaan.
"Kuka tuo oli?
Mitä tapahtui?"
Toinen tapaus
Eräänä aamuna oli härdelliä Kuortaneen Liikuntahotellin aamupalalla.
Kaikkina aamuina en alakerran ravintelin - ulkoistettu monikansallisen jättifirma
Sodexon hoitoon - aamiaisella käynytkään.
Seinäjoella nimittäin yhtena aamuna
tarjottiin aamupala, toisena otettiin vain
puoli hintaa.
Johtui kai siitä, että olen niin miellyttäva henkilö...? Vitsi - vitsi.
Anteeksi leikinlasku. Nythän olemme tekemisissä pohojalaisten tosikkojen kanssa!
No, anyways...
Tuona aamuna Kuortaneella olin normaalin käytännön mukaisesti maksanut aamupalan salin sisäänkäynnin luona olevalle tiskille, ja saanut kuitin.
Lainsäädäntöhän tuossa juuri vaihtuikin. Ennen kuittia piti aina muistaa
pyytää, mutta nykyään on jopa torikauppiailla velvollisuus
tarjota kuittia.
Join ensin janooni mehua, ja sitten - kuten yleensä kaikissa hotelleissa, missä on nettipiste - käväisin netissä. Palasin muutaman minuutin kuluttua jatkamaan.
Asiakkaita aamiaisella ei ollut kuin kourallinen, kuten tavallista.
Todennäköisesti olin taaskin ainoa asiakas
hotellista - toiset olivat kurssilaisia, urheilijoita tms. Kuortaneen Urheilukeskuksessahan on useampia majoitusrakennuksia.
No, sitten sen "linjaston" äärella kun olin ottamassa voileipätarpeita,
ryntäsi tuo em. vastaanottovirkailija paikalle.
Naama totisena alkoi tilittämään,
"etten ole maksanut".
Meni hetki ennenkuin tajusin, mitä hän oikein selittää.
Sitten tietenkin totesin hänelle jo maksaneeni, ja että maksusta on kuitti (kuten on edelleenkin).
Tyttö tajusi erehdyksensä, mutisi anteeksipyynnöt ja poistui.
Asia loppuunkäsitelty?
Ei suinkaan!
Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun sama tyttö
uudestaan säntäsi luokseni.
Oli "ajatellut" hetken asiaa, ja hänelle oli tullut
valtava, pakottava tarve tulla setvimään lisää.
Naama entistäkin enemmän mykkyrällä yritti alkaa tilittämään asiaa enemmälti.
Aivan tolkutonta, jälleen!
"Adding insult to injury", kuten englantilaiset sanoisivat.
Sanoin hänelle tiukasti:
Lopeta! Lo-pe-ta!
Käsitti vihdoinkin lopettaa, ja häipyi. Anteeksipyyntöjään taas soperrellen.
Sinnikäs tyyppi.
Poistuin kuitenkin Kuortaneelta perjantaina alkamatta reklamoimaan kummastakaan sinänsä epämiellyttävästä ja tilannetajuttomasta, henkilökunnan aiheuttamasta välikohtauksesta. Ei sen puoleen, ei ollut aikaakaan - bussi Seinäjoelle lähti, ja junayhteys Helsinkiin ja sieltä lautta kotiin Tallinnaan odottivat..
Onhan tassa muutakin hommaa. Toisilla näköjään ei.
Selvästikin tapaukset jäivät noita tyttöjä kaivelemaan, kun olivat sitten menneet Kuortaneen Liikuntahotellin johtaja
Pasi Välikoskelle kantelemaan.
Sepittäneet
omat versionsa tuolle
innokkaalle johtajalle, joka nielaisi tyttöjen stoorit. Ja toimi harkitsemattomasti.
Hätiköiden.
Langetti
porttikiellon hotellin todennäköisesti ainoalle maksavalle asiakkaalle tuolla viikolla.
Sillä lailla!
Todellinen
Ritari Valkoisen Ratsun Selässä, tuo
Välikosken Pasi!
Neito pulassa? Ei hätää!
Ritari Pasi Välikoski ratsastaa paikalle - ja uskoo tyttöjen tarinoinnit sellaisinaan!
Hei tytöt!
Onko ongelmia työasioissa?
Asiat eivät suju, niinkuin niiden olisi mielestänne sujuttava?
Yhteys
Pasi Välikoskeen - siinä meillä on varsinainen
Tyttöjen Ystävä!
-
Tuolloin maanantaina 14.2. RCI:n viestin luettuani soitin herra Pasi Välikoskelle Tampereen linja-autoasemalta.
Oli kohtalainen pakkanen, soitin linja-autoaseman takapihalta. Bussi Turkuun oli lähdössä muutaman minuutin kuluttua.
Tiedustelin Välikoskelta, mistä on kysymys?
Hän toi esiin nuot kaksi tapausta, joista lyhyesti siinä pakkasessa ja kiireessä annoin omat versioni.
Välikoski
"kiitti palautteesta" (hänen ilmaisunsa).
Alkoi selvittämään, että
Kuortane Pump -jumpat eivät ole Kuortaneen Liikuntahotellin omia palveluita, vaan niitä hoitaa alihankkija.
Nimi on kuulemma tarpeen, jotta "kirjanpito täsmää". Välikoski mainitsi
verottajan.
Lisäksi hän totesi, että hänelle on kerrottu, että olisin "käyttäytynyt uhkaavasti".
Ahaa!
Pitihän se arvata!
Suomalainen Nainen taas mielipuuhassaan - tehtailemassa kanteluja kun asiat eivät mennet aivan heidän suunnitelmiensa mukaisesti.
Ja sitten tietenkin tuo
klassikko:
"Se mies käyttäytyi uhkaavasti!".
Sanoin Välikoskelle, että meillähän on valtakunnassa
Poliisi olemassa mahdollisia väkivaltatilanteita varten.
Ei kuitenkaan kuulunut Kuortaneella virkavallalta mitään, eikä ole tähänkään päivään mennessä kuulunut. Tietenkään.
Se siitä
"uhkaavasta käyttäytymisestä" sitten...
Puhelun jälkeen muistin, etten ollut saanut tuosta
Kuortane Pump -jumpasta
kuittia.
Pasi Välikoskihan se alkoi
verotuksesta tarinoimaan - mutta lainsäädännön edellyttämää
kuittia ei jumpasta kuitenkaan saanut. Sitä ei
tarjottu. Päinvastoin kuin laki
määrää.
(Ei sen puoleen, olisin tullut mainiosti toimeen ilmankin kuittia, mutta kun nyt kerran saivartelemaan alettiin, niin jatketaan... Kuortaneella ei
pikkusieluisuudella näytä olevan mitään rajoja!).
Laitoin Välikoskelle asiasta tekstarin.
Muutaman päivan kuluttua kuitti saapui kotiin Tallinnaan.
Yllätys! Yllätys!
Päinvastoin kuin johtaja Välikoski puhelimessa selitti, maksun saajaksi eli palveluntarjoajaksi onkin merkitty Kuortaneen Urheiluopisto - ei tuo hänen mainitsemansa
"ulkopuolinen palveluntarjoaja".
Ankaraa suhmurointia! Kukakohan rahat laittoi taskuunsa?
Pari kertaa yritin herra Välikoskelle sittemmin asiasta soittaakin - tuloksetta.
Välikoskelta tuli vaan tekstareita, että on "kokouksessa", "junassa" tms.
Höpö - höpö!
Soittopyyntöön hän ei vastannut.
Olisi riittänyt, että Pasi Välikoski olisi ottanut RCI:n yhteyttä ja
perunut koko homman "väärinkäsityksenä".
Mutta ei.
Selvä.
Kirjataan sitten tämä keissi ylös...
Mikä on tapauksessa olennaista, asian
ydin?
Meillä on katastrofaalisen huonon taloustilanteen Suomessa, riutuvalla muuttotappioalueella majoitusliike, jota "yksityisenä" toimijana
ei voi pitää.
Kysymyshän on Urheiluopistosta, jonkinlaisesta
säätiöstä, josta tuo Liikuntahotelli on näppärästi lohkaistu omaksi yksikökseen.
Kuortaneen omien sivujen mukaan siellä järjestetään yhteiskunnan - siis lähinnä Raha-automaattiyhdistyksen -
tuella mm. nk. "hyvinvointilomia".
Tämmöinen lista toimijoista löytyy Kuortaneen kotisivuilta:
MTHL ry
PHT ry
Solaris-lomat
Hyvinvointilomat
Svenska Semesterförbundet i Finland
Olen osallistunut tuollaisiin - aivan
joutavaa puuhastelua.
Jaarittelua jostakin ruokavaliosta ja ylipainosta. Keino junailla julkista rahaa noille kuntoutuskeskuksille jne. Työllistää tuota ylisuurta fysioterapeutti jne. - porukkaa - keittiöhenkilökunnasta ja siivojista puhumattakaan. Mukavaa "perustuloa" Suomeen "hyvinä vuosina" rakennetulle ylisuurelle
infralle.
Sitten kahvila- ja ravintolapalvelut on ulkoistettu - samoin Välikosken mukaan esim. tuo
Kuortane Pump (vaikka kuitti
toisin kertookin).
Jääpi johtaja Välikoskelle enempi aikaa touhuta vaikkapa
loma-osakebisneksen parissa, kuten Kuortaneen kotisivuilta on luettavissa.
Viime vuonna viikko-osakkeita kauppasi Kuortaneella
Aikalomat Oy -niminen yritys. Kävin heidän esittelyssäänkin. Nyt tosin kyseinen firma on pitkin kevättä ollut Kauppalehden Protestilistan vakiovieras. Yrityssaneeraushakemus on kuulemma vireillä...
Lähde: Taloussanomat 16.2.15
Hirvittää muuten ajatellakaan noiden Kuortaneen loma-osakkeiden hintoja. Tuhansia ja taas tuhansia. Siihen vastikkeet päälle. Huh - huh!
Etenkin verratuna näihin 69 euron ja 119 euron viikkohintoihin, jotka viime- ja kuluvana vuonna ovat olleet voimassa!
Tällä hetkelläkin muuten RCI:n saitilta voi ostaa
parinsadan euron viikkoja Kuortaneelle ajanjaksolla 27.3. - 24.4.
Yksi paikallinen kertoi, että viereisessä Kuortane -järvessä esiintyy jo heinäkuussa
sinilevää... Se tulee
kaupan päälle?
Sitten kun Kuortaneen Liikuntahotellissa on
yksi (1) maksava asiakas helmikuussa, on lopputulos tämä:
Ensin henkilökunta töpeksii rajusti.
Sitten johtaja Pasi Välikoski -
"Adding insult to injury", kuten englantilaiset sanovat - antaa tökerösti kohdellulle asiakkaalle
porttikiellon!
Molemmissa yllä kerrotuissa tapauksissa asiakas meni
maksu kädessä ostamaan palveluita.
Molemmissa yllä kerrotuissa tapauksissa naistyöntekijöiden tilannetaju petti
totaalisesti.
Molemmissa yllä kerrotuissa tapauksissa naistyöntekijöillä oli valtava halu alkaa
vääntämään. Turhasta!
Kun se ei
kummassakaan tapauksessa onnistunut, seuraa kantelu -
ilmianto - innokkaalle johtajalle, joka uskoo sepitykset sellaisenaan.
Hyvä Suomi!
Ei sen puoleen...
Kyllähan Härmässä tällaista tapahtuu...
Nainen huutaa "Iiiik!" ja joskus jopa aseistettu virkavalta säntää paikalle.
Google -haulla: Kuvauskeikka Keski-Suomessa löytyy yksi tapaus muutaman vuoden takaa.
Molemmilla noilla Kuortaneen naistyöntekijöillä on ilmiselvästi täysin ylikorostunut, pakonomainen yritys jonkinlaiseen "oordnunkiin".
"Oordnunkia, oordnunki sen olla pittää!".
Härmässähän osa porukasta - eritoten naisväki - yrittää olla
"saksalaisempia kuin saksalaiset itse".
"Että kaikki sujuisi "oikein" - maksoi mitä maksoi!".
Otetaanpa esimerkki Tampereelta, kuluvan vuoden tammikuusta:
Paluumatkalla Lapista tuli yövyttyä Tampereella.
Illalla laitoin puolisen muovikassillista Enontekiöltä asti mukana rahdattua
poronlihaa hotellihuoneen jääkaappiin - jonne se tietenkin sitten aamulla unohtui.
No, ei muuta kuin hirveällä kiireellä linja-autoasemalta soitto ko. hotelliin, ja sitten syöksy takaisin lihojen perään.
Voi hyvä tavaton sentään miten oli hotellissa vaikeata yksinkertaisen asian kanssa!
Jo respan tyttö oli alusta alkaen vastahakoistakin vastahakoisempi.
Pyysin häntä soittamaan siivoojalle - anteeksi, asioistahan ei nyky -Suomessa käytetä niiden oikeita nimiä. Kysymyshän olikin
"siistijästä"...
Respatytön naamasta oli luettavissa, että linjan toisessa päässä oltiin jos mahdollista vieläkin vastahakoisempia.
Resepsunisti oli jo antamassa tuota tavanomaista perisuomalaista "Ei se käy" -vastausta, kun onnistuin käsi ojossa painostamaan häntä antamaan luurin minulle.
"Siistijä" olisi ollut heti valmis alkamaan selittämään vaikka mitä, mutta onnistuin keskeyttämään hänet ja ilmoittamaan, että tulen itse paikalle sinne kerrokseen.
No, kauhea härdelli tietenkin vastaanottovirkailijan kanssa saada huonekortti äkkiä valmistetuksi - muutoinhan ei hissi toimi!
Kaunista!
No, sitten kerroksessa: "Siistijän" kärryt ovat käytävällä edellisyön huoneeni edessä, ja nainen saapuu tohkeissaan paikalle.
Hän on heti valmis alkamaan selittämään, miksi tilanne on aivan mahdoton.
En antanut hänelle ollenkaan suunvuoroa, vaan kysyin onko jääkaappi jo tyhjennetty?
"Kyllä!".
"Mihin?".
Nainen osoittaa kärryissä olevaa muovipussia, jonne tuollaiset kuulemma jääkaapista heti poistetaan.
Kurkistan ko. roskapussiin, ja sekunnissa jääkaappiin unohtunut monen kilon painoinen poronliha -aarre on kädessäni.
Naiselta menee huuli hämmästyksestä pyöreäksi.
Taas hän valmistautuu alkamaan selittämään jotakin.
En anna taaskaan suunvuoroa, vaan kiitän ja poistun ripeästi - ei noiden kanssa voi keskustella. Ei kannata. Ajanhukkaa.
Kovin närkästyneen oloisena jää "siistijä" kerrokseen.
Olisi arvatenkin halunnut alkaa selittämään "firman käytännöistä".
Jotakin siitä, että löytötavarat toimitetaan siihen ja siihen yksityiseen firmaan, josta niitä voi kysellä niin ja niin monen päivän jälkeen, ja puhelu maksaa niin ja niin paljon. Ehkä olisi ottanut esiin nuo alan "klassikot": "Terveys- ja turvallisuusnäkökohdat". Jne. jne.
Muovikassin löytämiseen roskiksesta meni siis sekunti.
Mutta nuokin naiset näkyivät olevan aivan hurmiossa noista "säännöistään". He halusivat "toimia sääntöjen edellyttämällä tavalla".
Niinkutsuttu terve talonpoikaisjärki totaalisen hukassa noiltakin Suomi -tytöiltä.
No, asian toinen puoli on, että kyseisille tytöille tulee aivan lähiaikoina eteen uuden työpaikan etsiminen.
Hotellin nykyinen operaattori lopettaa. Kannattamattomuussyistä, tietenkin. Minun aikanani ko. taloon tulee nyt kai viides eri operaattori.
Vuosia nuo nykyiset respan naiset päsmäröivät sen oloisina, että tämä on heille nyt sitten ikuinen työpaikka. Ei ollut.
Ennen tamperelaisesta hotellista poistumista kävin viela alakerran netissä, pari minuuttia.
Kun ohitin respan matkalla ulos - kukas siina olikaan respan kanssa juoruilemassa, ellei edellämainittu kerrossivooja! Oli tullut kärppänä alas. Jättänyt kuohuksissaan työnsä kesken.
Siihen jäivät kaksistaan pulisemaan. Varmaan "käsittelivat" tapausta sekä pitkään, että hartaasti...
Juttuhan menee niin, että kun Suomi-tytöille annetaan noudatettaviksi jotkut "säännöt", on seurauksena katastroofi.
Terve järki - jos sitä alunperinkään oli - lentää samalla roskikseen.
Edes Sakuissa ei ole nykyisin niin jäykkää, ylisäädeltyä meininkiä kuin Härmässä - siitä on kuluvan noin puolen vuosisadan aikana tapahtunut
monikulttuuristuminen siellä pitänyt huolen.
Kummallakaan noista Kuortaneen neitosista ei ollut havaitavaissa
mitään sellaista
loistavaa erityisosaamista, josta alati kiristyvässä työmarkkinoiden kilpailussa muodostuisi heille
se ratkaiseva kilpailuetu.
Molemmilla noista neitosista oli kadoksissa - täysin kadoksissa - nöyryys.
Kuortaneen Likikuntahotellilla semmoinen
rento, jouheva asioihin suhtautumistapa
loisti poissaolollaan.
Esimerkiksi tuon
nimen - jos se niin tarkeä on? - olisi mainiosti jumpan jälkeen voinut kysäistä. Vaikka tuo Kuortaneen Liikuntahotellin lähettämä kuitti ko. jumpasta onkin siis Pasi Välikosken puheisiin verrattuna
eri toimijan kirjoittama.
Avoimeksi jäi kysymys,
kuka jumpparahat Kuortaneella lopulta kuittasi? Kuka tuon käteisellä maksamani summan lopulta laittoi taskuunsa?
Hyvä kysymys.
Mitä tuohon
"urheiluun" Härmässä sinänsä tulee...
"Saavutuksethan" ovat
romahtaneet - suunnilleen samassa tahdissa kuin kansan
yleiskunto. Aivan rapakuntoista sakkia, nykysuomalaiset.
Suomen mainittavat
urheilusaavutukset ovat pääosin vuosikymmenien, jopa yli sadan vuoden takaa (Tukholman Olympialaiset 1912).
Silloin oli asennetta!
Mukavuudenhalu ylipainoineen kaikkineen on lyönyt itsensä niin totaalisesti läpi, ettei ihmeitä ole urheilun saralta odotettavissakaan. Hyötyliikunta ja ruumillinen työ ovat jääneet kansalta pois lähes kokonaan.
Mutta urheilun ymparillä pyörivä
bisnes tietenkin kukoistaa.
Ajatellaanpa vaikka
väkivaltaviihde jääkiekkoa seka panimoteollisuutta - mikä loistava "yhteistyö" noiden kesken vallitseekaan.
Sitten koko tämä urheilu- ja liikunta
teollisuus...
Nämä urheiluopistot, kaikenkarvaiset järjestöt jne.
Hallinto ja
rakennukset voivat hyvin!
Kansa sensijaan ei.
Iso kuvio tässä Kuortaneen tapauksessa on sitten tietenkin se, että työntekijöiden
"oikeudet" ja duunareiden oma käsitys omasta roolistaan ovat Suomessa pahasti vääristyneet.
En ole vuosiin asunut Suomessa - mm. juuri tuostakaan syystä.
Keski-Euroopassa (alkaa muuten Tallinnasta) tai Brittein Saarilla olisi
mahdotonta työelämässä edes kuvitella Kuortaneen tyttöjen kaltaista käytöstä. Asennetta.
Mutta väliaikaistahan tuo
suomalaisten prolejen asennehäiriö tietenkin on.
Noillakin kahdella nuorella naisella on useampia
vuosikymmeniä työelämää edessänsä..
Tiedossa on pätkätöitä, kuten lähestulkoon koko tuolle ikäluokalle.
Luvassa on sitten aikanaan - kun eläke-ikä tulee olemaan luokkaa 70 vuotta, ehkä enemmänkin - aivan
mitätön eläke, nykytasoon verrattuna.
Tuolla asenteella, mikä noilla kahdella tytöllä on, ei ennuste tulevista vuosikymmenistä työelämässä todellakaan ole hyvä!
Anteeksi.
Meinasi unohtua.
Hehän ovatkin
naisia.
Eli näinollen ei tuolla puuhastelulla työelamässä loppupeleissä niin suurta merkitystä olekaan.
Ei muuta kuin
lapsentekkoon!
Siitä aukeaa neitosille sitten vuosikymmenien pituinen tulonsiirtojen putki.
Maksajana joko se "mies".
Tuon
jorssin vaihtoehtoina on joko maksaa - tai sitten itkeä ja maksaa.
Tai sitten
maksajan roolissa tietenkin tuo
suomalaisen naisen ylin ystävä - Valtiovalta. Kerättyään massit ensin joillakin pakkokeinoilla - miehiltä.
-
Niin, Härmän talous on
kuralla. Maa on koomassa.
Viimeksi kuulimme tämän elinkeinoministeri Vapaavuoren suusta viime viikolla.
Ei mikään ihme, tuon Kuortaneen kokemuksenkaan valossa.
Joustavuus ja rento ote ovat tosiaankin täysin hukassa.
Ylisäätely ja raskas
byrokratia kukoistavat.
Duunareilla pilviä hipovat luulot omasta asemastaan. Varsinkin palveluammateissa roolit täysin sekaisin: Kuka on
asiakas/maksaja - kuka työntekijä?
Jne., jne.
-
Täällä Thaikuissa on ollut aikaa hieman muistella tuota Kuortaneella vietettyä viikkoa.
Tai vietettyä ja vietettyä.
Ensimmäistä viikonloppua lukuunottamatta en edes päivisin ollut Kuortaneella. Kävin siellä vain
nukkumassa.
Päiväretket suuntautuivat Virroille, Tampereelle, Vaasaan, Seinäjoelle...
Oli hyviäkin hetkia, tuttujen ja asiakkaiden kanssa eri puolilla. Varsinkin päivä
Virroilla oli varsin rattoisa.
Pasi Välikoski hänelle Tampereelta 14.2. soittaessani mainitsi "syntilistakseni" siis nuo
kaksi yllä kerrottua tapausta.
Tapahtuiko Kuortaneella
jotakin muuta?
Toisiaankin, ensimmäisenä sunnuntaina kävin paikallisesta S-marketista ostamassa postimerkkejä. Monen sadan euron edestä, postimaksut nousivat seuraavana päivänä.
Joku tuossa laskikin, että sijoittaminen postimerkkeihin voittaa tuotollaan osakesijoitukset - postin taksojen nykyisellä nousuvauhdilla.
No, nyt piisaa merkkejä sitten vuosiksi.
(Suomen Postillahan on muuten menossa nk. negatiivinen kierre: Mitä enemmän kirjepostin taksoja nostavat, sitä enemmän laskevat määrät. Ja toisinpäin!).
Samassa yhteydessä tarkistutin lottotositteeni.
Ei voittoa - ja
S -marketin huuhkaja heitti samalla tositteen
roskikseen. Vaikka siinä oli arvontoja jäljellä!
Tietenkin jouduin sen pyytämään takaisin. Seuraavallakin viikollahan oli taas
jättipotti jaossa.
Voi hyvänen aika sentään miten meni tuollakin akalla
pärstä mykkyrälle!
Ei pahoittelua, ei mitään.
Hyytävällä katsella seurasi poistumistani. Jäi mulkoilemaan perään - epäilemättä piti meikäläistä
"vaikeana asiakkaana". Toki!
Eli täysin
ammattitaidotonta toimintaa, häneltä.
Muuten tuo Kuortaneen S-market oli muuttanut keskustasta pellon laitaan, jonkun matkan päähän.
No niin.
Kuortaneen hiljaistakin hiljaisempi kyläraitti sai taas yhden kuoliniskun.
"Hiljainen on, kylätie..."
Yhtenä iltana kävin ostoksilla siinä K -marketissa, joka keskustassa vielä sinnittelee.
Tarvinneeko mainita, että olin
ainoa asiakas?
Kuortaneella ollaan kohta pisteessä, jossa
ei haavanlehtikaan kylänraitilla enää värähdä.
Toivokaamme, etta Kuortaneelta viimeisenä poistuva muistaa sammuttaa valot!
Eräs tuttu kertoi, että Kuortanetta on yritetty liittää Seinäjokeen. Jos se toisi pelastuksen.
Toistaiseksi ei ole onnistunut. Kuortane pullikoi vastaan.
No, katsotaan kauanko tuota Kuortaneen "itsenäisyyttä" riittää...
Toisaalta eihän tuo Kuortaneen tilanne poikkea mitenkään Suomen syrjäkylien tilanteesta yleensäkään.
Maaseudun alasajo senkun jatkuu vaan... Koskee maaseututaajamiakin.
Suomeen tulee jäämään lähinnä pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere, jotakin Jyväskylän seudulle, Oulu. Lappeenrantaa ja Imatraa ylläpitävät itäturistit. Lapin hiihtokeskusten ympärille jää pöhinää.
Eikä tässä mitään ihmeellistä ole.
Toimittaja
Eero Silvasti kirjoitti jo 80 -luvulla aiheesta. Hänen
profetiansa toteutuu päivä päivältä täydellisemmin.
Silvastilla oli hyvä pointti:
Suomen koko alueen asuttuna pitäminen jää historiaan ainoastaan
lyhytaikaisena kokeiluna.
Kokeilu on epäonnistunut, ja nyt palataan tilanteeseen, joka vallitsi jo Keski-Ajan lopussa:
Ne alueet, joille asutus keskittyy, ovat likimain samat, kuin olivat jo satoja vuosia sitten.
Valtaosa Suomen lopusta pinta-alasta palaa -
erämaaksi.
Sitten eräänä iltana Liikuntahotellilla tein
erehdyksen.
Alakerrassa, keilahallin naapurissa, sijaitsi nettipiste. Käytin sitä päivittäin. Aamuin sekä illoin.
Tulin kysyneeksi keilahallin vastaanotosssa siltä pullukkatytöltä, koska he aamuisin avaavat?
Tyttö
ei tiennyt.
Sanoin hänelle: "Sä siis olet kuitenkin
töissä täällä?".
Alkoi hirmuisen selittelyn, miten on vasta alkanut. Hymyili koko ajan, ajatteli varmaan että se auttaisi.
Tyypillistä nykysuomalaista
uusavuttomuutta, siis. Sitähan riittää.
No, tyttö lähti sitten hakemaan
"apua". Miespuolisen keilasalin hoitajan. - Härmässähän ei niin yksinkertaista kysymystä olekaan, etteikö siihen rynnättäisi hakemaan "apua" jostakin.
Heppu saapui ja aloitti vimmatusti selvittää, mihin aikaan aamulla löytyisi vapaita aikoja keilasalille.
Suu vaahdossa selitti. Joku
vuorolista sillä oli kädessä.
Jouduin keskeyttämään hänet toteamalla: "Kuule, keilasali ei voisi vähemmän kiinnostaa. Kysyn nettipisteen takia!".
Kaverilta meni naama pitkäksi. Tuijotti kysyjää murhaavasti, ennenkuin viimein sai todettua:
"Ovi avataan seitsemältä."
Vaikeata oli vastauksen saaminen. Siis kysymykseen, "Koska te huomenna avaatte?".
Tuon pulskan tytön en sittemmin nähnyt tekevan siellä mitään - ei yhtään mitään.
Istuskeli vain siellä keilahallin baaritiskin takana. Hymyillen typerästi.
Jos joskus tuli käytävässä vastaan, jatkoi tuota hymyily -linjaansa...
Keilahallissa oli perjantai- ja lauantai-iltoina vauhti päällä.
Lähitienoon nuoret joukolla kaljaa ryystämässä ja pariutumassa.
Suotakoon se heille - ottaen huomioon miten
kuolettavan tylsältä tuo Kuortane vaikutti.
Jotain eloa sentään, noissa nuorissa.
Muutaman tunnin ajan perjantai- ja lauantai-iltoina.
Toivokamme, että se
parittelukumppani löytyy. Kuortaneen Liikuntahotelli ainakin nettoaa tuosta sievoiset summat -
alkoholin myynnillä.
Missa määrin se sitten lukeutuu "Urheiluopiston" toimialoihin, on hyvä kysymys...Ai niin, touhuhan onkin "ulkoistettu"...
Siistiä!
No, hyvä että kaljan kauppaamisesta sentään tulee
kilisevää kassaan...
Joka tapauksessa minulle sopi hyvin nuo perjantai- ja lauantai-iltojen ryyppäjäiset siellä keilahallilla.
Sehän tarkoitti sitä, että kulman takana olevan rauhallisen nettipisteen ovi pysyi auki myöhään noina iltoina.
Lämmin kiitos!
(Muuten tuosta Kuortaneen Liikuntahotellin alakerran nettipisteestä...
Siinä oli kyllä fyysisesti skandi -näppis, mutta näppiksen "takana" joku ihan muu kirjaimisto. Todennäköisesti Jenkki.
Mainitsin tästä
kahteen (2) kertaan henkilökunnalle. Niille Urheiluopiston respassa
istuskeleville. Turhaan. Mitään ei viikon aikana tapahtunut).
Pari kertaa kävin kuntosalilla iltaisin, siinä naapurissa, uimahallin talossa.
Molemmilla kerroilla olin - kuten,
Rakas Lukija, varmaan jo arvasitkin - salilla yksin.
Molemmilla kerroilla tuli joku
vartijan -turhake hätyyttelemään, että salilta ja pukuhuoneesta pitää sitten olla ulkona minuutilleen silloin ja silloin.
Toisella kertaa hän varmuuden vuoksi tuli vielä uudestaan "muistuttamaan" asiasta.
Vastasin hänelle, ettei ole
syytä olla huolissaan. Ymmärrän kyllä Suomen kieltä, ei tarvitse toistaa.
Naama meni mykkyrälle tuollakin hepulla.
Edelleen:
Pari kertaa kävin illalla syömässä Liikuntahotellin alakerran
Sodexo -ravintolassa.
Saavuin paikalle täsmällisesti juuri illalliskattauksen ollessa valmis. Taisi olla kello 18.00.
Olin - turha taas mainitakaan -
ainoa asiakas - koko ruokailuni ajan, noin 45 minuuttia.
Huomio kiinnittyi väkisinkin noin puolen tusinan porukkaan, joka sohvalla rupatteli. Henkilökuntaa! Niin keittiöstä, kuin saliltakin.
Melkein puoli tuntia he siinä seurustelivat - itseäni lukuunottamatta siis
asiakkaista tyhjässä salissa.
Oli siina ihmettelemistä.
No, ei hätää.
Sodexo -firma on niin suuri, ettei tuommoinen tuntune sen tileissä mitenkään.
( Sodexolla 380 000 työntekijää, 34 000 ravintolaa 80 maassa, liikevaihto yli 15 miljardia. Lähde: Wikipedia)
Vaikka näin tavallisen pulliaisen näkövinkkelistä täytyy olla kallista lystiä tuollainen. Pöydät notkuivat herkkuja - söin riistakäristystä - ja henkilökunta sen kuin seurustelee keskenään... Kun ei asiakkaitakaan ole.
Sääli heittää sitten hyviä sapuskia roskiin... Niinhän Härmässä tehdään.
-
Flashback:
Helmikuu, 1963. Tai 1964.
Koulussa on hiihtoloma, ja vanhempani ottavat minut mukaansa Kuortaneelle.
Menemme tilaamaan
Saaren Huvilaveistmöltä hirsihuvilaamme Kuusamon Kantojärvelle.
Saavumme autolla illalla Kuortaneen Urheiluopistolle yöksi.
Menemme ravintolaan illalliselle.
Kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen muistuu mieleen, että illallisella oli
haukea. - Haukihan on sittemmiin kadonnut ruokaloiden listoilta lähes täysin. Norjan kassilohta kyllä piisaa...
Naapuripöydässä istuivat senaikaiset kuuluisuudet: Amerikkalainen moukarinheittäjä Harold Connolly tsekkiläisine Olga (Fikotová) -vaimoineen. Olga oli kiekonheittäjä. Molemmat Melbournen 1956 Olympialaisten kultamitalisteja.
Hehän asuivat Suomessa.
Rautaesiripun aikoihin tuollainen Itä-Länsi -avioliitto oli harvinaisuus.
Nyt tämän vuoden helmikuussa, kun tulin Kuortaneelle, menin ensimmäiseksi syömään sinne
ranskalaisyrityksen pyörittämään ravinteliin.
Sali oli lähes tyhjä.
Vuorossa oli vaalea, viisikymppinen, ystävällinen naistarjoilija.
Juttelimme niitä näitä.
Montakaan minuuttia ei kulunut, kun meiltä löytyi jo yhteisiä tuttavia:
Tarjoilija oli kotoisin jostakin Kuortaneen sivukyliltä, läheltä sitä
Saaren Huvilaveistamöä, jolta Kuusamon -saunamme ja mökkimme tilasimme.
Tarjoilija muisti
Aleksin ja Santerin, nuo kaksi täkäläistä kirvesmiestä, jotka hirsirakennukset kävivät Kantojärven Peuraperälle pystyttämässä!
Siis siitä on yli puoli vuosisataa!
Pikkupojan mieleen nuo kaksi kansanmiestä jäivät hauskoina tyyppeinä - tarjoilija vahvisti, että näin tosiaankin oli asian laita.
Meillä oli
hyvä hetki tuon tarjoilijan kanssa.
Muistellen kahta
Rajan Taakse siirtynyttä, yllattäen löytynyttä yhteistä tuttavaamme.
-
Enpä silloin yli puoli vuosisataa sitten olisi arvannut, että joskus vielä ulkomailla asuvana eläkkeennauttijana palaan Kuortaneelle - jopa kahdesti. Ja vieläpa viikoksi kerrallaan!
Enpä silloin yli puoli vuosisataa sitten olisi arvannut, että minulle langetetaan johtaja Pasi Välikosken taholta - henkilö jota en koskaan ole tavannut -
porttikielto Kuortaneen Liikuntahotelliin.
Syynä se, että
kahdelle (2) nuorelle palvelualan naiselle sanoin
EI heidän käyttäydyttyään
erittäin tökerösti.
Nyky -Suomessa se riittää. Näköjään.
Härmässä näkyy tosiaan riittävän tuollaisia herra Pasi Välikosken kaltaisia
Ritareita, jotka sokeasti uskovat tyttöjen sepityksiin.
Mutta
Paljon Onnea niille
Suomi-Pojille, jotka vielä Härmässä asutte!
Pärjäilkää!
Ei Kuortanetta enää mikään pelasta.
Ei Suomea enää mikään pelasta.
Niin...
Ensi vuoden helmikuussa olisi taas tarkoitus hommata viikon majoitus jostakin päin Länsi-Suomea. Perinteen mukaan.
Kaikesta päätellen se ei tule olemaan Kuortaneen Liikuntahotellilta. No,
soromnoo... Yksi asia josta Suomessa todellakaan ei tarvitse murehtia, on majoituksen järjestyminen. Eritoten helmikuussa.
Syöksykierteessä olevan Suomen talousahdinko tulee vuoden kuluttua olemaan vielä nykyistäkin pahempi. Kuten nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan, vuosia eteenpäin. Suomen Pankin ennusteen mukaan tätä kärvistelyä kestää vähintäin 10 - 15 vuotta. Ennuste lienee liian optimistinen.
Kuortaneen Liikuntahotellissa koetun perusteella on varsin todennäköistä, ettei siellä sillä viikolla ole sitten
ainoatakaan asiakasta.
Nyt ollaan sitten tyytyväisiä, Pasi Välikoski?
(Phuket, Thailand, Full Moon Resort 8.3.2015)
JÄLKIKIRJOITUS:
TAMPERE 23.3.2015
Tänään maanantaina ja viime perjantaina tuli ostettua puhelimitse RCI:ltä muutama majoitusviikko ensi syksyksi: Tampereen Kylpylästä, Punkaharjulta, Vuokatista, sekä "kolmannesta kotimaastani" Unkarista.
Että oli edullisia viikkoja! Hyvä, suorastaan loistava palvelu!
Puhelukeskus sijaitsee Irlannissa, mutta henkilökunta on suomalaista.
Niin, siellä on täysin eri työkulttuuri kuin Härmässä!
Asiakas on Kuningas! (Järkevyyden rajoissa, tietenkin.)
Oikein ystävällisiä tyttöjä.
Kaiken huipuksi tuli vielä palautelomake meilin jälkeenpäin. Puhelimeen vastannut tyttö pyysi arviomaan toimintansa, jotta voisi kehittyä!
Olemme siis aivan eri maailmassa, kuin tuolla Kuortaneell - Suomessa ylipäätään!
Ja koska nuo
RCI:n tytöt ovat suomalaisia, tarkoittaa tämä:
Suomi-tytötkin voivat olla viehättäviä. Suomi-tytötkin voivat toimia asiakaspalvelutehtävissä.
Heidät täytyy vain riuhtaista eroon, irti Kuortaneen kaltaisista käpykylistä.
Suomen kuolevalla maaseudulla - Härmässä ylipäätään - noissa myrkkyliemissä tytöistä tulee juuri tuollaisia, kuin edellämainituista kuortanettarista on tullut!
Ja Suomi on täynnä tuollaisia!
Maailman äkäisimpien naisten maa!
Jälkikirjoitus 26.3.2015
No mutta!
Johan muuttui ääni kellossa!
Tämmöinen viesti tuli tänään ko. viikon myyjältä, RCI:ltä, kun toimitin heille ylläolevan raportin:
"Hyvä Tommi,
Kiitoksia yhteydenotostanne ja palautteestanne.
Olemme välittäneet palautteenne lomakeskusvastaavallemme, joka on puolestaan yhteydessä lomakeskukseen.
Haluamme kiittää palautteestanne. Olemme myös iloisia kuulessamme, että olette tyytyväinen jäsenpalvelultamme saamaanne palveluun.
Toivomme, että voimme tämänkertaisesta pettymyksestänne huolimatta auttaa teitä seuraavien vaihtolomienne järjestelyissä, joiden toivomme onnistuvan täydellisesti kaikin puolin.
Ystävällisin terveisin
RCI Laadunvaltonta."
Niin, heti muuttui ääni kellossa, kun pelissä onkin yksityinen toimija - eikä mikään erilaisia julkisia tukia nauttiva säätiö erilaisine ulkoistuksineen... 
