(kesken)
Tuolla mulla oli oma korttiständi, siihen tietty kortit ja myös muutama kirja myyntitilillä melkein kymmenen vuoden ajan.
Syksyllä 2018 Kotkassa käydessä kävi ilmi että lappu oli luukulla.
Siinä hienossa lukaalissa, Vuorelankulmassa, "Vuokrataan" -kyltti ja jonkun isännöitsijän tms. puhelinnumero.
Sitten alkoi revohka oman omaisuuden, kuittausta vastaan myyntitilille jätetyn, palauttamisesta.
Kotkan valokuvakeskuksen "asiainhoitajalta" saatuja tekstareita:
10.12.:
"On selvä asia, että kortit ovat sinun eivätkä kuulu konkurssipesään. Kortit otettiin erilleen vkk:ta purettaessa elokuussa. X oli tarkkana siinä asiassa. X:llä on ollut äärimmäisen raskasta. Puhun X:n kanssa.Vkk:n mittakaava oli valtava, töitä riittää".
10.12.:
"Valokuvakeskus tyhjennettiin elokuun alkupäivinä. Isot talkoot, erityisesti Y hankki asiantuntevaa väkeä paikalle. Silloin oli ne kovat helteeet ja vkk oli tukala paikka. Kuvasin eri vaiheet. Olen ollut koko ajan mukana".
27.12.:
"Hei.Tässä on useampi asia selvityksen alla. Etenee kyllä ensi viikolla. Olisi ollut hyvä, jos olisit kesällä ottanut yhteyttä".
27.12.:
"Milloin kuulit valokuvakeskuksen lopettamisesta".
27.12:
"Asiaa ollaan hoitamassa. Mutta on tässä sinullakin vastuuta".
27.12.:
"Kerro, mikset kesällä ottanut yhteyttä ja hakenut kortteja. Minusta tämä korttiasia on tärkeä".
27:12.:
"Mikset itse huolehtinut omaisuudestasi, kun vkk loppui? Jätit kortit muiden hoidettaviksi".
27.12.:
"Tämä asia ei ilmeisesti ole sinulle tärkeä, kun et hoitanut sitä kiireesti kesällä etkä nyt vastaa kysymyksiin. Teemme minkä voimme".
27.12.:
"Minulla ei ole omaisuuttasi. Ota yhteyttä X:n. Annan hänelle numerosi niin, että hän tunnistaa soitajan. Z.".
27.12.:
"X:llä on nyt sinun numerosi. Hän tietää, kun soitat, että se olet sinä. Hän tietää, missä kortit ovat. Minä en tiedä".
27.12.:
"Kortit ovat X:n hallussa. Soita X:lle niin asia etenee".
27.12.:
"Pyydänkö että X soittaa sinulle? Miten haluat korttisi löytää?".
29.12.:
"Voit lähettää hänelle ystävällisen kirjeen, jossa esität asiasi huolellisesti perustellen. Se on paras tapa ja juridisesti pätevä".
29.12.:
"Yritän auttaa sinua. En ole X. Kirje on varmin tapa hoitaa asia".
29.12.:
"En ole antanut väärää tietoa. Kommunikoida voi monella tavalla. Käytetään kaikki keinot. Kirje on hyvä".
29.12.:
"Onko sinulla X:n osoite".
29.12.:
"Annan osoitteen, jos kirjoitat kirjeen. Kirjoitatko? Osoite on luottamuksellinen".
29.12.:
"Tai voit lähettää minun osoitteeseeni ja toimitan kirjeen hänelle".
29.12.:
"Miten haluat tämän asian selvittää".
29.12.:
"Kirjeen saat X:lle perille. Kirje on juridisesti hyvä keino. Onhan kyse sinun edustasi".
Oma sms -vastaukseni tähän viimeisimpään viestiin.:
Öööööööö
x
Sitten:
20.01.:
"Hei! Sain Pialta korttisi (88kpl). Kun tulet Kotkaan, niin tuon ne sinulle. Eeva Linkola".
20.01.:
"Minkä nimisiä kirjoja?".
20.01.:
"Kysyn Pialta, tietääkö niistä. Otan selvää telineestä, jos joku teline on tallella. Kerron sitten".
24.01.:
"Olen kysynyt Pialta ja Orvo Heinoselta telineestä ja kirjoista. Ei ole mitään tietoa tai muistikuvaa sellaisten olinpaikasta. Ei minullakaan. Kortit 88 kpl on tallella. Miten toimitan ne sinulle? EL".
31.01.:
"Sopiiko sinulle tapaaminen Kotkassa huomenna perjantaina klo 11? Vaikkapa kirjastossa näyttelyaulassa".
Mie 31.01..
"Jos kaikki menee hyvin tulen huomenna myöhään illalla Kotkaan ja jään yöksi. En vielä tiedä minne. Ilmoitan viimeistään hu aamulla. Voit jättää omaisuuteni sitten antamaani osoitteeseen huomenna. Siis sen osan omaisuudestani, mitä ei ole nyysitty. Tommi Pitkänen".
31.01.:
"Selvä".
Mie: 31.01.:
"Päivää. Minulla on huone Sokos Hotellissa Kotkassa huomenna perjantaina 1.2. Itse saavun vasta myöhään illalla. Rippeet valtaosin nyysitystä omaisuudestani voi jättää respaan. Soitan sinne viimeistään aamulla ja kerron asiasta. Tommi Pitkänen.".
x
Minulle sopii hyvin - vieläpä erinomaisen hyvin - että Kotkan valokuvakeskuksen "asianhoitaja" julkaisee vastavuoroisesti omat viestini, jossa kyselen kuitattua lähetysluetteloa vastaan jätetyn omaisuuteni olinpaikasta.
Tuotteeni olivat tulla Kotkassa melkein 10 vuotta myyntitilillä, laskettiin pari kertaa vuodessa.
Viime keväänä maksoivat viimeksi laskunsa, ihme ja kumma.
Ko. valokuvakeskuksen karmean (kuten nyt on paljastunut) taloudellisen tilan huomioiden.
Saapas nähdä, miten tässä käy.
Ennuste ei ole hyvä.
Kotkan valokuvakeskuksen "asianhoitajan" mukaan omaisuuteni on hyvässä hoidossa, mutta ko. henkilöön X ei saa yhteyttä ei tekstareilla, ei puheluilla.
Vaikka "asianhoitajan" mukaan henkilöön X:n on oltu yhteydessä, ja tämä vastaa soittooni.
Ei muuten vastaa.
Mahtavaa sekoilua!
x
Ai niin...
Tuo Kotkan valokuvakeskuksen viime vuonna edesmennyt "perustaja" (oman ilmoituksensa mukaan) Timo Mähönen...
Oli mukava mies.
Hauskaa juttuseuraa.
Vaikka "taitelijana" olikin jotakin ihan ööööööö -sarjaa.
Epäonnistunut "kuvataiteilija" (nimitys mitä hän itsestään hanakasti käytti).
Jutuhan menee niin, että aina kun joku suunnilleen "heti kätelyssä" alkaa käyttämään itsestään jotakin noin hienolta kuulostavaa titteliä, pitää hälytyskellojen alkaa soimaan.
Tuosta nimityksestä "kuvataiteilija" tulee mieleen ensimmäiseksi takavuosien pillunrev... anteeksi, siis eroottinen artisti Rakel Liekki, eli Tiina Koponen.
Täyttä roskaahan Raksunkin duunit ovat.
Tosin Rakelin eduksi on mainittava, että hän on - harvinaista kyllä - itsekin julkisuudessa myöntänyt oman lahjattomuutensa kuvien tuottamisen saralla.
Poken tuottamiseen ansioita tosin löytyi silloin aikoinaan, kun neidillä oli tuo varsin lyhyeksi jäänyt Prime Timensä.
Netin kuvahaulla löytyi muutama Mähös -tuotos: Aivan hirveää sontaa.
Menisivät jo huumorin puolelle nuo Timon pläjäykset, ellei kyseesssä olisi vakava asia:
Jälleen tyyppi, jonka käsitys omien sutaisujensa arvosta/laadusta oli totaalisen vääristynyt.
Kuten Härmässä - tässä erilaisten diletanttien Luvatussa Maassa - niin yleistä on.
Ei ihme, ettei hän tuolla puuhastelullaan taloudellisesti pärjännyt.
Kansan - yleisön - tuomio oli armoton.
Yritti ilmeisesti saada tuosta Kotkan Valokuvakeskuksesta jonniinmoista leipäpuuta itselleen.
Huonoin tuloksin.
Katastrofaalisen huonoin.
Timo Mähönen jos kuka oli malliesimerkki tästä Suomen nykyisestä hullutuksesta:
"Taiteen" yliarvostuksesta.
"Taiteilijoiden" eli taiteilijoina-itseään-pitävien massiivisesta ylituotannosta.
Edellämainittujen "tuotannon" surkeampaakin surkeammasta laadusta.
Mähöstä musitellessa tulee vääjäämättä mieleen kaverin asenne rahaan.
Tapasin Timon ehkä 15 - 20 kertaa, ja tavalla tai toisella hän joka kerta käänsi keskusteluun nimenomaan rahaan.
Aina kauhea valitus rahan puutteesta.
Huvittavaa kyllä, vainaja yritteli omaa tukalaa henkilökohtaista talouttaan petrata osakekaupoilla.
Koko ajan oli joku viritys menossa.
Kertoili noista pikkuruisista osake-ostoksistaan ja kyseli sijoitusvinkkejä.
Milloin ei tarinoinut tuosta Elämänsä Valosta, Pia -rakkaastaan.
Ai niiin...
Olihan Timpalla toki kolmaskin kesto-aihe, massin ja Pia -rakkaansa ohella..
Nimittäin tuon arvostamani valokuvaaja Juha Metson haukkuminen.
Juha Metsoa en koskaan ole tavannut.
Seurannut miehen uraa ja kuvia sitäkin enemmän. Ihailulla.
Timo Mähösellä taas oli jostakin syystä tarve lähes aina tavatessamme dissata tuota Juha Metsoa.
Vaikea sanua, miksi.
Jos veikata pitäisi, niin herroilla lienee ollut - ainakin Mähösen puolelta - jonkinlainen kilpailu/kateustilanne.
Ilmankos Mähönen noita muidenkin kotkalaisten ihmisten omaisuusasioita minulle - täysin ulkopuoliselle - niin hanakasti raportoi.
Timoa tavatessa oli pakko todeta miten oikeassa aikoinaan olikaan Jean Sibelius.
Jannehan totesi että kun haluaa keskustella taiteesta, menee Kämppiin juttelemaan liikemiesten kanssa.
Taiteilijat nimittäin - tai siis Mähösen tapauksessakin nämä nyky-Suomen lukemattomat, surkeat wannabe -"taiteilijat" - tahtovat aina jutella massista.
Mutta edesmennyt oli - kuten sanottu - erinomaista juttuseuraa.
Pidin Timosta.
Kaunissaari
(jatkuu)
(Yyterissä 29.12.2018)
shop.ArcticParadise.fi
Postikortteja netistä
Tuolla mulla oli oma korttiständi, siihen tietty kortit ja myös muutama kirja myyntitilillä melkein kymmenen vuoden ajan.
Syksyllä 2018 Kotkassa käydessä kävi ilmi että lappu oli luukulla.
Siinä hienossa lukaalissa, Vuorelankulmassa, "Vuokrataan" -kyltti ja jonkun isännöitsijän tms. puhelinnumero.
Sitten alkoi revohka oman omaisuuden, kuittausta vastaan myyntitilille jätetyn, palauttamisesta.
Kotkan valokuvakeskuksen "asiainhoitajalta" saatuja tekstareita:
10.12.:
"On selvä asia, että kortit ovat sinun eivätkä kuulu konkurssipesään. Kortit otettiin erilleen vkk:ta purettaessa elokuussa. X oli tarkkana siinä asiassa. X:llä on ollut äärimmäisen raskasta. Puhun X:n kanssa.Vkk:n mittakaava oli valtava, töitä riittää".
10.12.:
"Valokuvakeskus tyhjennettiin elokuun alkupäivinä. Isot talkoot, erityisesti Y hankki asiantuntevaa väkeä paikalle. Silloin oli ne kovat helteeet ja vkk oli tukala paikka. Kuvasin eri vaiheet. Olen ollut koko ajan mukana".
27.12.:
"Hei.Tässä on useampi asia selvityksen alla. Etenee kyllä ensi viikolla. Olisi ollut hyvä, jos olisit kesällä ottanut yhteyttä".
27.12.:
"Milloin kuulit valokuvakeskuksen lopettamisesta".
27.12:
"Asiaa ollaan hoitamassa. Mutta on tässä sinullakin vastuuta".
27.12.:
"Kerro, mikset kesällä ottanut yhteyttä ja hakenut kortteja. Minusta tämä korttiasia on tärkeä".
27:12.:
"Mikset itse huolehtinut omaisuudestasi, kun vkk loppui? Jätit kortit muiden hoidettaviksi".
27.12.:
"Tämä asia ei ilmeisesti ole sinulle tärkeä, kun et hoitanut sitä kiireesti kesällä etkä nyt vastaa kysymyksiin. Teemme minkä voimme".
27.12.:
"Minulla ei ole omaisuuttasi. Ota yhteyttä X:n. Annan hänelle numerosi niin, että hän tunnistaa soitajan. Z.".
27.12.:
"X:llä on nyt sinun numerosi. Hän tietää, kun soitat, että se olet sinä. Hän tietää, missä kortit ovat. Minä en tiedä".
27.12.:
"Kortit ovat X:n hallussa. Soita X:lle niin asia etenee".
27.12.:
"Pyydänkö että X soittaa sinulle? Miten haluat korttisi löytää?".
29.12.:
"Voit lähettää hänelle ystävällisen kirjeen, jossa esität asiasi huolellisesti perustellen. Se on paras tapa ja juridisesti pätevä".
29.12.:
"Yritän auttaa sinua. En ole X. Kirje on varmin tapa hoitaa asia".
29.12.:
"En ole antanut väärää tietoa. Kommunikoida voi monella tavalla. Käytetään kaikki keinot. Kirje on hyvä".
29.12.:
"Onko sinulla X:n osoite".
29.12.:
"Annan osoitteen, jos kirjoitat kirjeen. Kirjoitatko? Osoite on luottamuksellinen".
29.12.:
"Tai voit lähettää minun osoitteeseeni ja toimitan kirjeen hänelle".
29.12.:
"Miten haluat tämän asian selvittää".
29.12.:
"Kirjeen saat X:lle perille. Kirje on juridisesti hyvä keino. Onhan kyse sinun edustasi".
Oma sms -vastaukseni tähän viimeisimpään viestiin.:
Öööööööö
x
Sitten:
20.01.:
"Hei! Sain Pialta korttisi (88kpl). Kun tulet Kotkaan, niin tuon ne sinulle. Eeva Linkola".
20.01.:
"Minkä nimisiä kirjoja?".
20.01.:
"Kysyn Pialta, tietääkö niistä. Otan selvää telineestä, jos joku teline on tallella. Kerron sitten".
24.01.:
"Olen kysynyt Pialta ja Orvo Heinoselta telineestä ja kirjoista. Ei ole mitään tietoa tai muistikuvaa sellaisten olinpaikasta. Ei minullakaan. Kortit 88 kpl on tallella. Miten toimitan ne sinulle? EL".
31.01.:
"Sopiiko sinulle tapaaminen Kotkassa huomenna perjantaina klo 11? Vaikkapa kirjastossa näyttelyaulassa".
Mie 31.01..
"Jos kaikki menee hyvin tulen huomenna myöhään illalla Kotkaan ja jään yöksi. En vielä tiedä minne. Ilmoitan viimeistään hu aamulla. Voit jättää omaisuuteni sitten antamaani osoitteeseen huomenna. Siis sen osan omaisuudestani, mitä ei ole nyysitty. Tommi Pitkänen".
31.01.:
"Selvä".
Mie: 31.01.:
"Päivää. Minulla on huone Sokos Hotellissa Kotkassa huomenna perjantaina 1.2. Itse saavun vasta myöhään illalla. Rippeet valtaosin nyysitystä omaisuudestani voi jättää respaan. Soitan sinne viimeistään aamulla ja kerron asiasta. Tommi Pitkänen.".
x
Minulle sopii hyvin - vieläpä erinomaisen hyvin - että Kotkan valokuvakeskuksen "asianhoitaja" julkaisee vastavuoroisesti omat viestini, jossa kyselen kuitattua lähetysluetteloa vastaan jätetyn omaisuuteni olinpaikasta.
Tuotteeni olivat tulla Kotkassa melkein 10 vuotta myyntitilillä, laskettiin pari kertaa vuodessa.
Viime keväänä maksoivat viimeksi laskunsa, ihme ja kumma.
Ko. valokuvakeskuksen karmean (kuten nyt on paljastunut) taloudellisen tilan huomioiden.
Saapas nähdä, miten tässä käy.
Ennuste ei ole hyvä.
Kotkan valokuvakeskuksen "asianhoitajan" mukaan omaisuuteni on hyvässä hoidossa, mutta ko. henkilöön X ei saa yhteyttä ei tekstareilla, ei puheluilla.
Vaikka "asianhoitajan" mukaan henkilöön X:n on oltu yhteydessä, ja tämä vastaa soittooni.
Ei muuten vastaa.
Mahtavaa sekoilua!
x
Ai niin...
Tuo Kotkan valokuvakeskuksen viime vuonna edesmennyt "perustaja" (oman ilmoituksensa mukaan) Timo Mähönen...
Oli mukava mies.
Hauskaa juttuseuraa.
Vaikka "taitelijana" olikin jotakin ihan ööööööö -sarjaa.
Epäonnistunut "kuvataiteilija" (nimitys mitä hän itsestään hanakasti käytti).
Jutuhan menee niin, että aina kun joku suunnilleen "heti kätelyssä" alkaa käyttämään itsestään jotakin noin hienolta kuulostavaa titteliä, pitää hälytyskellojen alkaa soimaan.
Tuosta nimityksestä "kuvataiteilija" tulee mieleen ensimmäiseksi takavuosien pillunrev... anteeksi, siis eroottinen artisti Rakel Liekki, eli Tiina Koponen.
Täyttä roskaahan Raksunkin duunit ovat.
Tosin Rakelin eduksi on mainittava, että hän on - harvinaista kyllä - itsekin julkisuudessa myöntänyt oman lahjattomuutensa kuvien tuottamisen saralla.
Poken tuottamiseen ansioita tosin löytyi silloin aikoinaan, kun neidillä oli tuo varsin lyhyeksi jäänyt Prime Timensä.
Netin kuvahaulla löytyi muutama Mähös -tuotos: Aivan hirveää sontaa.
Menisivät jo huumorin puolelle nuo Timon pläjäykset, ellei kyseesssä olisi vakava asia:
Jälleen tyyppi, jonka käsitys omien sutaisujensa arvosta/laadusta oli totaalisen vääristynyt.
Kuten Härmässä - tässä erilaisten diletanttien Luvatussa Maassa - niin yleistä on.
Ei ihme, ettei hän tuolla puuhastelullaan taloudellisesti pärjännyt.
Kansan - yleisön - tuomio oli armoton.
Yritti ilmeisesti saada tuosta Kotkan Valokuvakeskuksesta jonniinmoista leipäpuuta itselleen.
Huonoin tuloksin.
Katastrofaalisen huonoin.
Timo Mähönen jos kuka oli malliesimerkki tästä Suomen nykyisestä hullutuksesta:
"Taiteen" yliarvostuksesta.
"Taiteilijoiden" eli taiteilijoina-itseään-pitävien massiivisesta ylituotannosta.
Edellämainittujen "tuotannon" surkeampaakin surkeammasta laadusta.
Mähöstä musitellessa tulee vääjäämättä mieleen kaverin asenne rahaan.
Tapasin Timon ehkä 15 - 20 kertaa, ja tavalla tai toisella hän joka kerta käänsi keskusteluun nimenomaan rahaan.
Aina kauhea valitus rahan puutteesta.
Huvittavaa kyllä, vainaja yritteli omaa tukalaa henkilökohtaista talouttaan petrata osakekaupoilla.
Koko ajan oli joku viritys menossa.
Kertoili noista pikkuruisista osake-ostoksistaan ja kyseli sijoitusvinkkejä.
Milloin ei tarinoinut tuosta Elämänsä Valosta, Pia -rakkaastaan.
Ai niiin...
Olihan Timpalla toki kolmaskin kesto-aihe, massin ja Pia -rakkaansa ohella..
Nimittäin tuon arvostamani valokuvaaja Juha Metson haukkuminen.
Juha Metsoa en koskaan ole tavannut.
Seurannut miehen uraa ja kuvia sitäkin enemmän. Ihailulla.
Timo Mähösellä taas oli jostakin syystä tarve lähes aina tavatessamme dissata tuota Juha Metsoa.
Vaikea sanua, miksi.
Jos veikata pitäisi, niin herroilla lienee ollut - ainakin Mähösen puolelta - jonkinlainen kilpailu/kateustilanne.
Ilmankos Mähönen noita muidenkin kotkalaisten ihmisten omaisuusasioita minulle - täysin ulkopuoliselle - niin hanakasti raportoi.
Timoa tavatessa oli pakko todeta miten oikeassa aikoinaan olikaan Jean Sibelius.
Jannehan totesi että kun haluaa keskustella taiteesta, menee Kämppiin juttelemaan liikemiesten kanssa.
Taiteilijat nimittäin - tai siis Mähösen tapauksessakin nämä nyky-Suomen lukemattomat, surkeat wannabe -"taiteilijat" - tahtovat aina jutella massista.
Mutta edesmennyt oli - kuten sanottu - erinomaista juttuseuraa.
Pidin Timosta.
(jatkuu)
(Yyterissä 29.12.2018)
shop.ArcticParadise.fi
Postikortteja netistä
