Shokkihoitoa Tallinnassa: KalaMajan KalaTurg sai häädön!

Tämäkin vielä...

Tyrmistyttävä näky aamulla Tallinnan KalaTurulla:

Kaikki myyntikojujen paikat tyhjät, vain parin irtokatoksen alla kauppiaat paikalla.

Toisen tuttu kauppias kertoo, että tänään on viimeinen toripäivä.

Kaupunki antanut KalaTorille häädön.

Paikalle "kehitetään" jotakin rakennusrojektia.

Jaaha.

Ihan sama hulluus täällä kuin Suomessakin.

Ei tahkonnut tarpeeksi "tuottoa" kalakauppa tuolle kapealla rantakaistaleelle.

Kaupunginvaltuusto ja -hallitus, kaavoittajat, grynderit, liikemiehet puuttuivat peliin.

Vaikka sekä kauppiaat että me, yleisö, olimme tyytyväisiä.

Siis täällä meininki juuri niinkuin koto Suomessakin .

Missä vaikkapa Helsingin Keskuspuistoa tai Laajasalon puisto-aluieita halutaan nakertaa ja nakertaa.

Kuten lukemattomia muitakin kohteita.

Bulevardin päähän Hietalahteen valtavat suunnitelmat.

Altaan kattamisinee,  "ravintola-maailmoineen" päivineen.

Hietaniemen hautuumaan vierestä nyrhittiin jo tien vierestä pala puustoa pois - tottakai liikenne"turvallisuuden" nimessä! 

Iliman muuta!

Karseaa uutta "kylpylähotellia" vänkäämällä vängätään muutaman kivenheiton päähän Hietaniemen idyllisestä  hautuumaasta.

Ikäänkuin Stadi tarvitsisi uutta hotellikapasiteettia - entistenkin kärvistellessä asikaspulassa.

Jo vuosien ajan.

KalaTorin katoaminen on iso menetys.

Kymmeniä kertoja, yli kymmenen vuoden ajan, siellä tuli asioitua. Aina kun sattui lauantaina olemaan kämpillä Tallinnassa.

Suurinta herkkua savustetut nieriät. 

Ne olivat kuulemma Puolassa kasvatettuja, ja kauppias ne jossakin Peipsijärven seutuvilla savusti.

Pari vuotta sitten nieriät kuitenkin katosivat, ja piti siirtyä savustettuihib forelleihin. Hyviä nekin.

Sitten KalaTorilla päivysti yksi ukko, joka jostakin maaseudulta ilmestyi sinne lauantaisin perunoittensa, omeniensa, sipuleittensa, tomaattiensa, retiisiensä, kurkkujensa sekä marjojensa kanssa.

Sesongin mukaan.

Tämän ukon kanssa asiointi osoittautui todelliseksi "Game Changeriksi".

Kerran tuli ostettua häneltä punasipuleita - ja sillä tiellä yhä ollaan. Todennäköisesti loppuelämän.

Vaikea kuvitella enää eväsleipien tekoa ilman punasipulia.

Pyrkimys on että sitä olisi aina saatavilla.

Tälläkin hetkellä punasipuli odottaa tuossa pöydällä, täällä Kuressaaren Lennujaaman hostellissa.

Kohta siitä vuollaan leivänpäällistä...

Niin...

Ja se yksi täti hoiti myyntipöytäänsä aina heti KalaTorille tullessa oikealla.

Hänen spesialiteettinsa olivat marinoidut kurkut, sekä takavuosina mahla.

Sekä koivun- että vaahteranmahla.

Alkuvuosina sai oliko se 1,5 vai kahden litran mahlaputelin eurolla.

Eestin raivokkaasti noussut hintastaso vaan kostautui täälläkin.

Loppuaikoina savukalan hintakin noin kaksinkertaistunut alkuvuosista.

Puolukat ja karpalotkin alkoivat hinnaltaan lähennellä Suomen tasoa,

KalaTurg... 

Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä riitti!

DuckDuckGo-, Bing- ja Yahoo -haut:

Matkamiehen mietteitä Asunto Tallinnan Kalamajassa

Matkamiehen mietteitä Elämää Tallinnan Kalamajan "Ilmarisessa"

Matkamiehen mietteitä Kohtaamiani Tomi Tölli

Kohtaamiani Kalamajan Kuningatar Wilma Schlizewski

Saattaisit pitää myös:

Matkamiehen mietteitä APUA! Kuulin Helmi Loukasmäen "laulavan"

Ei Google!

(skannimine Tallinn) 

(Kuressaare, Saaremaa, Eesti 27.12.2025

ArcticParadise.fi

You need salvation to have perspective in hell. - Andrew Tate

Hotelli -arvio: GreenStar Hotel, Oulu

Oho!

Tää oli ylläri - erinomaisen positiivinen sellainen!

Pakko oli Oulussa yöpyä.

Ketjujen hintataso aivan sairas - "alkaen" jostakin reippaasti yli satkusta.

Ei kiitos!

 

Herää kymysys, löyykö nuista isoista hotelliketjuista ketään järkevää talousihmistä?

Maassa vallitsee suoranainen lama.

Heikkoon kysyntään ottaa hotelli -ala "lääkkeeksi" - rajusti nostetut hinnat!

Ilmeisesti räknäävät, että juuri tämmöinen yhtälö olisi killeri-kombinaatio ja edesauttaisi "tuloksenteossakin".

😏 

On se kumma, miten nuo hotelliketjut ovat päättäneet hinnoitella itsensä aivan Taivaallisiin Sfääreihin. 

Vaikka konkka -Suomessa, Kansainvälisen Valuuttarahaston holhoukseen joutumista odotellessa, kansalaisten ostovoima on romahtanut.

Sokos Hotels, Scandic -ketju, Prime Hotels, Holiday Club, Strawberry (Nordic Choice) -ketju - jokaisella talous ihan kuralla..

Jo vuosien ajan.

Tosi pahasti.

 

Jopa huippusuositun Lapin Lapland Hotels -ketjun liikevaihto laskenut noin kolmasosalla.

Silti yli 60 miltsiä jäljellä - josta "tulosta" ruhtinaalliset alle 30 donaa... 

 

Eikä hotelleilla minkäänlaista valoa näkyvissä tunnelin päässä...

Mutta Green Star Hotel Oulu:

Loistava, keskeinen sijainti: Uusikatu 26.

Jouheva sisään -tsekkaus.

Vaikutelmaksi jäi, ettei virkailijaa oltu "ohjeistettu" niin "viimesen päälle" sanavalinnoissaan jne., kuten isoissa ketjuissa.

Huone kolmannessa kerroksessa, ei-niin-pitkän matkatavaroiden käytävällä -raahaamisen päässä.

Huone ei iso, mutta kuitenkin aivan passelin kokoinen. Työpöytineen.

Jääkaappi!

Mikro, jopa vähän astioita.

Pyyhkeet, petivaatteet, tyynyt, lukuvalot Ok.

Suihkukin riittävän kokoinen.

Kokonaoisuudesssaan konsepti tuo hieman mieleen tanskalaisen Cabinn -ketjun.

Paitsi että tämä "kotimainen versiomme" on paljoin tasokkaampi, joka suhteessa,

Sekä paljon edullisempi.

Ikkunasta hyvä näkymä alhaalle Otto Karhin puistoon.

Harmi vaan, ettei ikkunaa nykytyylin mukaisesti saanut avattua.

Varsinkin mikro oli iloinen yllätys.

Isommissa ketjuissa se talon yksi mikro on "piilotettu" jonnee käytävälle.

Eivät halua ihmisten mikroa käyttävän. 

Haluavat ihmiset kallisiin ravintoloihinsa (paitsi norskien Strawberry, jossa murkinat sisältyvät huonen hintaan). 

 

Oulun Green Starissa sai alakerrasta ilmaiset kahvit ja piparitkin.

Lähin K-Kauppa aivan lähellä, puiston toisella laidalla.

Tomaatti -vuohenjuustokeitto 2,50.

Eikä siis tarvinnut mikro -ateriaa kuumentaa omassa muovikelmussaan.

Nk. "mikromuoveja" irroitellen. Ja syöden.

Illemmalla mukava katsella läpi talvisen, lehdettömän Otto Karhin puiston vastapäistä ent. Hotelli Tervahovin isoa valkeaa taloa.

Tuolla, talon yläkerrassa, Tervahovin silloisessa ravintolassa, nautin elämäni ekan poronkäristys -satsin.

Olisiko ollu 1967? Matkalla Kuusamon -mökille.

Herkkua! Vieläkin on vesi kielellä!

Sittemmin tuli vuosikymmenien saatossa jatkettua poronkäristys -linjalla lukuisia kertoja.

Kuusamon ja Lapin lounaspöydissä.

Kunnes tämä Pohjoisen -herkku lounailta katosi.

Viimeiset noin parikymmentä vuotta tarjolla lounailla vain "uusi-seelantilaista hirvikäristystä".

Hei haloo!

Lapissa ja Kuusamossa!

Onks järkee?

No, tokihan poronkäristystäkin saa, jos vaan maksukykyä ja -halua riittää.

À la cartelta, nimittäin.

Moninkertaiseen hintaan!

Ei kiitos!

Aamupala Green Starissa ei mitään gurmeeta, tietty.

Ihan "perus", mutta toimiva.

Yksi erikoisuus, kuitenkin:

Syömäkelpoinen munakokkeli!

Ketjuhotellien munakokkelihan on semmoista hirveää, vetistä moskaa.

Läpi Suomen, poikkeuksetta.

Miten munakokkeli on onnistuttukin niin pilaamaan?

Joku kauhea resepti käytössä kaikissa isommissa ketjuhotelleissa.

Poikkeus oli takavuosina Hangon Hotelli Bulevardi.

Suomen parasta munakokkelia!

Siihen kun vielä sotki mukaan juustoa ja kalkkunaleikettä...

Siinä mielessä harmi että ko. design -hotlan taru lopahti.

"Experienced General Manager" (oman kuvauksensa mukaan) Esa Aarniolta loppuivat paukut - ja viimeinen sadan viidenkympin lasku mulle maksamatta...

😏

Olipa hyvä että tuli kokeiltua tätä toimivaa Green Star -konseptia.

Eka yö 72,-, huomioon ottaen Hotels.comista saatavat pisteet.

Löytyi tosiaan kv -hotellisivustolta, mutta näillä on spesutarjous meille Suomen Yrittäjien jäsenillekin.

Jotakin vastinetta tuolle Yrittäjien niinikään nykyisin järkyttävän kalliille jäsenmaksulle.

Toki uteliaisuus heräsi, ja tuli tsekattua Green Starin taloustiedot.

Taloustilanne monen kitsaan vuoden jälkeen:

Viime tilikausi miltsin plussalla! 

Hienoa!

Toivokaamme menestystä tälle yksityiselle mini -ketjulle.

Jonka nimi toki vuosien ajan oli tuttu.

Mutta jota tuli vierastettua siinä luulossa, että kyse olisi jonniinmoisesta respattomasta "automaattihotellista" tms. 

Käytän jatkossakin.

DuckDuckGo-, Bing- ja Yahoo-haut:

Matkamiehen mietteitä Antti Poikelus Hotellimuistelmat

Matkamiehen mietteitä Hotelli Kajaani

Matkamiehen mietteitä Hotellinjohtaja Pekka Kleemola

Matkamiehen mietteitä Hotelli Punkaharju

Matkamiehen mietteitä Kuortaneen Liikuntahotelli

Matkamiehen mietteitä Naantalin Kylpylähotellin ryhmäjumpat 

Matkamiehen mietteitä Hotelli Bulevardi Hanko

Matlamiehen mietteitä Hotelli Punkaharju

Matkamiehen mietteitä Scandic Park Hotel Helsinki

Matkamiehen mietteitä Sokos Hotel Albertin aulabaari

Matkamiehen mietteitä Marski by Scandic

Matkamiehen mietteitä Hotelli Katajanokka

Matkamiehen mietteitä Best Western Hotel Carlton

Matkamiehen mietteitä Auli Kauppinen Hotelli Joki

Matkamiehen mietteitä Hotelliaamiainen Lapissa

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere

Matkamiehen mietteitä Hotel Indigo Bulevardi

Ei Google.

 

(skannimine OULU)  

(Airport Hotel Vihiluoto, Kempele, 24.11.2025)

ArcticParadise.fi

"He who would trade liberty for some temporary security, deserves neither liberty nor security". Benjamin Franklin

Nuoret "Vain elämää" -artistit versus "viihdetaiteilija" -eläkeläiset: Pöydälle jää vain murusia...

Suorastaan liikuttavaa, kuinka tuo Suomen iskelmätaivaan uusi tuttavuus Viivi viime viikolla "Vain elämää" -jaksossa puheli konkari Marionille, jotta "hänkin haluaa pitkän uran".

Tsorry, ei tule onnistumaan. 

Ne ajat ovat olleet ja menneet, milloin "pitkiä uria" kevyen musiikin saralla pystyi Suomenmaassa luomaan. 

Tapsa Kansan, Dannyn, Markku Aron, Katri Helenan, Reijo Taipaleen, Paula Koivuniemen, Jii Karjalaisen ja joidenkin muiden tavoin. 

Ja olihan Kari Tapiollakin pitkä ura, samoin Pelle Miljoonalla.

Ai niin, ja todella nuorena oman taiteilija-eläkkeensä napannut vapaamuurari-tangolaulaja Eikka Grön vierailee vieläkin kesäisin Härmässä keikoilla.  

Sieltä Floridan golf-kentiltä.,

Remu taas on elellyt taiteilija -eläkkeensä turvin jo vuosia Kanarialla.

Tsugu way!

 

Silti nuo paljon nuoremmat jaksavat nukkemaisen kauniin Viivin tavoin lapsekkaasti uskoa "pitkään uraan".

Vaikka aika on muuttunut totaalisesti

Vaikka alakin on muuttunut totaalisesti.

Alkaen vaikkapa tarjonnan biljoonakertaistumisesta, jakelukanavien murroksesta, musiikin "elinkaaresta" jne.

 

Juuri Marion taitaakin jäädä historiaan Suomen iskelmä -skenen  eräänä pitkä -aikaisimmista artisteista.

Ellei pitkäaikaisimpana - 5o -luvulla aloittaneen Eikka  Grönin ohella.

Kahdeksankymppinen Marion aloitti teini-ikäisenä.  

 

Kummallista, että Marionille myönnettiin - sitähän pitää anoa  - tuo himoittu  taiteilija-eläke vasta 78 -vuotiaana.

Eikä hän ole aikaisemmin edes anonut?

Vai nöyryytettiinkö Marionia vuosikaudet?

Toista ääripäätä edustaa juurikin tuo Eino Grön, entinen naapuri.

Laulajalle myönnettiin anomuksestaan - monesko? - Valtion elinikäinen taiteilija -eläke jo vuonna 1996, vain 57 -vuotiaana. 

Todella, todella erikoista.

Mitäköhän kuviossa oli taustalla?

Hyväkuntoinen ja varakas Eikkahan on - Floridan -golffailujensa ohella - tienannut elinkeinollaan eli keikkailulla aivan näihin päiviin asti.

 

Kummallinen Keskinäisen Kehumisen Kerho, tuo Vain elämää. 

 

Joukossa on toki hyviäkin esityksiä.

Ressu Redfordin Mariska -biisi "Liekki" oli upea.

Samoin Pave Maijasen Vicky Rosti -hitti "Tuolta saapuu Charlie Brown" - superhauska veto!

 

Mutta sitten...

Miksi ryhmän pitää kehua kaikki vaatimattomat, jopa kelvottomatkin esitykset?

"Ettei kukaan vaan loukkaantuisi". 

 

Sitten nuo itkeskelyt... 

Tuntuu, ettei jakso ole tuottajien mielestä onnistunut ilman jotakin ihme tunnepuuskia, itkeskelyjä.

Onko niin, ettei Suomen Kansa hyväksy viihdetaiteilijaa ilman jotakin "paljastuksia" ja tunnekuohuja? 

 

Muutamat meikäläisittäin "Isot Nimet" loistavat poissaolollaaan:

Tuomari Nurmio, Tero Vaara, Jii Karjalainen, Dave Lindholm sekä Kauko Röyhkä.

Vaikea kuvitellakaan kyseisiä herroja tuossa proggiksessa nyyhkimässä...

 

No, Dumarille ja Davelle kylläkin kelpasivat lottoavan tuulipukukansan rahoista imuroidut taiteilija-eläkkeet...

😏 

Kuten maailman turhimmalle rokki-rämpyttelijälle, "Andy McCoylle" eli Hulkon Antillekin. 

Vielä kun suurtuhlari Kojolle myönnettäisiin ilmaset fyffet loppuelämäksi, olisi kuvio täydellinen. 

 

Päällimmäiseksi vaikutelmaksi Vain elämää -proggiksesta jää - konsensus.

Perisuomalaiseen nyky -tyyliin ollaan niin kohteliaita, niin kohteliaita, että!

Ei kuulu jaksoissa poikkipuolista sanaa. 

 

Valtaosin osallistujat keski-ikäisiä tai jopa Viivin tapaan hyvin nuoria.

Maassa on pienet piirit musa-alallakin, eikä kukaan halua "vaikean" mainetta.

Työtilaisuuksien menettämisen pelossa. 

 

Eikä kukaan tunnu hiffaavan mikä on taustalla nuissa taiteilija-eläke -kuvioissa: 

Järjestelmä rakennettu "hyvinä aikoina".

Järjestelmään EI ole enää varaa, ei ole ollut enää pitkiin aikoihin. 

Taiteilija-eläke -järjestelmää on jo rukattukin kitsaammaksi - samaan aikaan kun anojien joukko paisuu paisumistaan 

Alle kymmenelle prossalle anojista tuo lottovoitto enää nykyisin pystytään myönnetään. 

Jatkossa vielä harvemmille - Suomihan on konkurssissa, odottaa vaan lähivuosina maahan saapuvia Valuuttarahaston tms. holhoojia.

Omin voimin emme tätä sotkua kykene selvittämään. 

 

Tuollaisille Viiveille ja kumppaneille ei tule olemaan mitään jaettavaa. 

Juuri nämä samat taiteilja-eläkeläiset, joidenka kanssa nuoremmat Vain elämää -esiintyjät kaveraavat jaksoissa, ovat syöneet pöydän tyhjäksi.

 

Viivin sukupolvelle jää muruset pöydältä - jos sitäkään. 

 

(skannimine mündid) 

 

(Kuusamo 22.11.2025)  

www.ArcticParadise.fi

"Money is simply stored time and energy..." - Andrew Tate

 

Voisit pitää myös tästä:

DuckDuckGo,- Bing- ja Yahoo  -haut:

Matkamiehen mietteitä Ville Hytönen 

Ei Woke -Google! 

    

Kirja-arvio: Mika Waltari: Ihmeellinen Joosef eli Elämä on seikkailua

Olipa surkea Mika Waltarin  salanimellä M. Ritvala vuonna 1938 julkaistu "vakava ajanvieteromaani".

Aivan höpöä.

Työvoitto tämän kirjan loppuun saattaminen.

Ei ihmetytä että aikanaan julkaistu salanimellä. 

 

Löytyi jonkun hotellin aulan jätettyjen kirjojen hyllystä.

Södikan julkaisema uusintapainos, näköjään vuodelta 1993. 

 

Takakannen teksti lupasi kyllä hyvää:

"On kevät. Neiti ylioppilas Karin Laureus kulkee Esplanadia vastatuuleen hame lepattaen. Hän kihisee suuttumuksesta. Sen kohteena ovat miehet ja miesten petollisuus. Majuri, josta hän oli kuvitellut löytäneensä turvallisen olkapään, on paljastunut isäpapan rahojen havittelijaksi.

Vasta avatussa kesäravintolassa istuvat Karinin muodikkaat ystävät juoruamassa tyhjänpäiväisiä. Neitosen katse harhautuu viereisiin pöytiin...".

 

Hei!  Tämähän on varsin elokuvallista!

Kun avaus johinkin KultaKauden Suomi-Filmiin!

Lisäksi kansikuva on mainio.

Taiteilija Eeli Laitisen tekoa - ilmeisesti juurikin 30 -luvulta. 

Haluan lukea kirjan! 

Odotusten mukaan luvassa olisi hauskaa ja kiinnostavaa ajankuvaa sotia edeltäneen ajan Helsingistä, hassuttelua sen ajan puheenparsineen ja käytöstapoineen...

Mutta ei... 

Tavattoman pitkäpiimäistä, aivan ylivenytettyä jaarittelua yhden "ihmissuhteen" synnystä.

Tuntuu, että kirjoittaja on saanut maksun liuskojen mukaan (217 sivua)?

 

Toki monet Helsingin merkittävät paikat kirjassa vilahtavat, mutta nimenoman elokuvassa ne olisivat oikeuksiinsa päässeet:

Esplanadi, Kappeli, "Brunnis", Töölö...

Mitä Helsinkiin tulee, yksi yllättävä detalji kaiken puuduttavan tekstimassan keskellä:

TÄHDET!

"Niinpä tuijotin ikkunasta hämärtyvää katua ja ja katselin vaaleita tähtiä ja pilviä...

OHHOH!

Siis tähtiä keskikaupungin illassa...?

Ei onnistuisi nykyään, ei ole onnistunut ties koska.

1930 -luvulla tietty kaupungin "valosaastetta" niin niukalti, että tähdetkin ovat näkyneet.

Pientä hupia tarjoavat sentään tekstissä siellä täällä vilahtavat tuon ajan nuorten "hesalaisten" sanat:

- likka 

- fuskata

- bluffia 

Olivathan ne käytössä jonnekin 70/80 -luvuillekin asti.

Ennen kuin katosivat.

 

Samoin hieman kiintoisaa on Waltarin  kuvaus 30 -luvun ylemmän porvariston elämäntyylistä Helsingissä.

Palvelijoineen, päivällisineen, kylpyläreissuineen, kesähuviloineen, kotiopettajineen, amerikkalaisine autoineen päivineen.

Perheen varallisuudeksi mainitaan 20 silloista miltsiä - nykyrahassa luokkaa 8,8 miljuunaa. 

 

Hyvin on 1930 -luvun porvaristolla tämän tarinan mukaan muutenkin mennyt!

Ja mitkä käytös - sekä puhetavat! 

 

Esimerkki: 

Sulhaskandidaatti Joosef ensi käynnillä Karinin vanhempien tykönä:

" Olen iloinen saadessani näin perhepiirissä tilaisuuden tutustua teihin, rouva Laureus", Joosef sanoi matalalla, miellyttävällä äänellä. 

"Teidän nimenne esiintyy julkisuudessa monien kiitettävien aloitteiden yhteydessä, niin että on mielenkiintoista tutustua myös persoonallisuuteen joka nimen takana piilee". 

Niin, ja teititteleväthän kertomuksen nuoretkin toisiaan aivan loppumetreille asti...😏 

 

Viimeisillä sivuilla:

"Voinko nyt katsoa olevani kihloissa kanssasi?".

  

Yksi (1) painovirhe kirjassa.

Tuohon aikaanhan painotaloissa oli aivan oma ammattikuntansakin: Oikolukijat.

Toisin kuin nyt.

Nyky -teksteissä virheitä senkun vilisee. 

 

Eräs bongattu detalji stoorissa, matkalla  Laureus -perheen kesähuvilalle, Laurilaan:

"Raahasin matkalaukkuni pitkin soratietä..."

Niin, todellakin. 

Eihän tuohon aikaan matkalaukuissa mitään pyöriä ollut. Laukkujen raahaminen todella raskasta puuhaa. 

Kun vaatteetkin olivat niin painavia, näihin nykyisiin halpis -rääsyihimme  verrattuina.

 

x

 

Mutta kaiken kaikkiaan tylsä, jonninjoutava kirja.

Onko sepustus tosiaan kirjoitettu vain rahan takia?

 

Kaikesta huolimatta Waltarihan oli ammattikirjailija, joka ELÄTTI perheensä vuosikymmenet kirjoittamisellaan.

Skaalana kaikki Kieku & Kaiku -sarjiksen tekstittämisestä Sinuheen.

 

Toisaalta tavattoman epätasoinen on Mikan tuotanto, laadultaan.

"Lähdin Istanbuliin" -matkakertomus ihan timanttia.

Parhaita lukukokemuksia aikoihin - tuli vieläpä luettua kirja juurikin Istanbulissa! 

 

Samoin stoori "Ennen maailmanloppua", tarinaa kirjailijakokouksesta Saksassa viime sotien ajalta.

Miksi kukaan ei ole kuvannut tätä filmille? 

"Asettelu" muistuttaa vähän  King Vidorin ikonista "Gildaa", starring Rita Hayworth ja Glenn Ford.

 

"Rakkaus vainoaikaan" -kertomus sitten täyttä sontaa.

No, kaikkea se perheen elättäminen teettää... 

 

No, onneksi "Ihmeellinen Joosef " -kirja sentään loppui.

Revitty kirja, josta muovikerroksella päällystetyt kannet poistettu, viskattu joutomaan puskiin. 

Ajanoloon siitä tulee uutta biomassaa. 

 

 

Bing-, Yahoo- ja DuckDuckGo -haku:

Matkamiehen mietteitä Mika Waltari Rakkaus vainoaikaan  

 

Saataisit pitää myös tästä:

Matkamiehen mietteitä Veronmaksajain Keskusliitto  

Samat hakukoneet. Ei Google.

 

(Kreeta 14.10.2025)

 ArcticParadise.fi 

 Voi turhuuksien turhuus! - Raamattu: Saarnaajan kirja

 

Tämän tekstin kirjoittajan on Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen julistanut "suomalaisen kirjallisuuden viholliseksi"...

😏 

Taide -arvio: Tampereen Hämeensillan kököt "Pirkkalaisveistokset": Mietteitä Wäinö Aaltosen epäonnistumisesta.

 

Aika monta vuosikymmentä piti kulkea pitkin Hämeensiltaa ennen kuin tuli lähemmin tarkasteltua nuita Wäinö Aaltosen "Pirkkalaisveistoksia".

Tulivat aina vaan sivuutettua ikäänkuin "tapettina".

Patsaat vuosilta 1927 - 1929, tehtailija Rafael Haarlan lahjoitus.

"Tampereen käyntikortti, josta kaupunki tunnistetaan".

"Monumentaaliset veistokset tilattiin Wäinö Aaltoselta suoraan ilman veistoskilpailua".

Mutta hei!

Figuureissahan ovat mittasuhteetkin aivan päin prinkkalaa!

Aivan kökköä!

Eränkävijä:

Joku veltto ilveksen -raato roikkuu olkapäällä.

Suhteettoman pieni kikkeli, tuollaisella bodarilla.

Mitä hemmettiä?

Kauppias:

Roikottaa, tyrkyttää jotakin tiskirätin näköistä riepua.

Herran tähden sentään!

Miksi tyypillä on tuollainen nyrkkeilijän -nenä. Kauppiaalla?

Aivan liian leveä, tuo mieleen kansallissosialistisen Saksan.

Ja sielläkin lähinnä jonkun nyrkkeilijä -tyypin. 

Suomen Neito:

Tusinatason naisfiguuri.

Paitsi että "neidon" niskaan on lätkäisty jokin ihmeellinen, repaleinen, säkkimäinen hivakka.

Mikä/mitä se on, jää epäselväksi.

Lisäksi figuurin vyötäröllä kiemurtelee kummallinen liero, mikä lie tuokin.

"Neidon" pään asento on samalla tavalla eteenpäin painunut ja tuskaisen mietiskelyn raskauttama, kuin saman akateemikkomme Aleksis Kivi -patsaassa.

Vastakohta vaikkapa Neuvostoliiton "sosialistisen realismin" aikaisten nais -Amatsoonien ylväisiin päiden asentoihin on raju.

Veronkantaja:

Viestikapulako tuo on, tuo tötsä kädessään?

Kaikilla kolmella mieshahmolla joko enemmän tai vähemmän liian pitkät, ylikorostuneet ylävartalot.

Ja pienet kikkelit.

Lihaksistot irvokkaat kuin pahimman luokan doping -bodareilla.

Hyi!

 

Akateemikkomme selitteli jälkeenpäin, että oli "luullut patsaiden tulevan 3 - 4 metriä korkeille jalustoille". Ja siitä johtuisi "teosten" muotopuolisuus eli ylävartaloiden suhteeton koko.

 

Joo, joo.

Oli vissiin niin tulenpalava hoppu, ettei tullut tällaista perusjuttuakaan tarkistaneeksi?

😏 

 

Ainakin Wäpi osasi myyntipuheen.  

Nk. "after sales" -osastolla. 

 

Paitsi natsi-estetiikan, tuovat tekeleet mieleen Neuvostoliiton "sosialistisen realismin" propaganda -tyylin.

 

Hyvä, että vihdoinkin hiffasin tämän akateemikko Aaltosen vedätyksen.

Arvattavasti 99% väestä ei hokaa mitään.

Tuskin tarkastelevat patsaita ollenkaan, vaikka päivittäinkin kulkevat ohi.

Parin metrin päästä.

Mullekin meinasi käydä niin...

😏

Hämeensillan patsas -fiasco on "case study" teemasta:

"Hiding in plain sight".

Wäinö Aaltonen on hutiloinut todella BIG TIME Hämeensilta -projektinsa kanssa.

Tuli ihme "kiire" saada tilaustyö maaliin.

Uudet, kiinnostavammat tilaukset painoivat päälle.

Rahapulastako johtui, että piti päästää secundaa markkinoille?

Wikipediakin kertoo:

"tilattiin Aaltoselta tiukalla aikataululla..."

"kipsimallien piti olla valmiina silloin ja silloin, jotta ne ehdittäisiin valaa ajoissa..."

"Aaltosen työtä häiritsivät myös muut työt, matkat ja muutto..."

"hän ehti keskittyä vain Suomen Neitoon ja Eränkävijään..."

"kiire pakotti nopeuttamaan työskentelyä..."

"Kauppias ja Veronkantaja jäivät siis kahta muuta keskeneräisimmiksi"...

Jaaha.

Siis vielä keskeneräisemmiksi.

Tuostahan jo ilmeneekin, että kaikki neljä veistosta ovat keskeneräisiä.

😏

Kustannusten Wiki kertoo viisinkertaistuneen budjetista ja kohonneen nykyrahassa noin 200.000,- euroon. 

Jotka kauppaneuvos Rafael Haarla kuitenkin avokätisesti pulitti.

Hyvin rahastettu, Wäinö Aaltonen - kiireessä kyhätystä secundasta!

Toisaalta:

Tarvitsihan Wäinö toki massinsa.

Neljän avioliiton eli neljän katastrofaalisen emämunauksen mies.

Siipoista kolme ekaa jonkinsorttisia taiteilijoita, joiden ylläpito varmaan tuli Wäinölle kalliiiksi.

Vasta neljäs vaimo oli kunnollisen porvarillisen ammatin harjoittaja, lääkäri. 

Kuinka Wäinö Aaltonen kehtasikaan jättää nämä sonta -pystinsä nyt jo kohta sadaksi vuodeksi jälkipolville riesaksi?

 

HÄPEÄ!

 (skannimine Tampere)

 

Bing-, Yahoo- ja DuckDuckGo -haut:

Matkamiehen mietteitä Tampereen taidemuseossa pervoillaan  

Saattaisit pitää myös tästä:

Matkamiehen mietteitä Topeliuksenkatu 15 Ilkka Sinisalo

Samoilla hakukoneilla. Ei Google.

 

 (Tampere 14.9.2025)

 ArcticParadise.fi 

"Hämeensillalle voi pysähtyä ja katsella ympärilleen.Tuo kahdeksantoistametrinen putous on merkittävä lasku. Sillä se on nostanut kaupungin." - Väinö Linna

 

Naantalin matkailua 2025: Meren rannalla sinilevää, kylpylän ulko-altaalla "ureaa".

Mikä upea, aurinkoinen ja lämmin syyskuinen päivä Naantalissa!

Melkein helle!

Varsinainen intiaanikesä.

Jo kolmatta päivää - ja loppuviikko on luvassa tätä samaa! 

 

Parina päivänä tullut käytyä tuolla monivuotisella, vakituisella uimapaikalla.

Vanhan Kaupungin läpi, harjua ylös, ja Lappalaisenmäen portaita alas, 

Siellä on laiturikin.

Vähän kun talsii kallionsyrjää, löytyy se "oma" pieni kolo.   

Mukavasti heinillä pehmustettu.

Hyvä ottaa siinä nokosia.

 

Tänään oli mukana kaikki "varusteet"mukavan iltapäivän viettoon tuolla Paratiisissa.

Sadeviitta makoilu -alustaksi, uikkarit tietenkin ja pyyhe. Vettä, eväitä, lukemista... 

Kaikki valmista täydellistä iltapäivää varten. 

 

"Leiri" oli jo rakennettu, eikun uikkareissa laiturille,,,

Ei saatana!

Sinilevää!

Ällöttävinä lauttoina, möykkyinä ja viiruina.  

Se siitä uintireissusta sitten! 

 

Illalla "lohdutuspalkinnoksi" Naantalin Kylpylän bastu- ja allasosastolle.

  

Kas!

Tuossa seinällähän on tuoreet terveysviranomaisten todistukset nähtävissä.

 

Ulko-allas:

"Vedenlaatu muutoin hyvä, poikkeuksena urea". 

 

No, kaikkihan tietävät, mitä "urea" tarkoittaa... 

 

Eli Naantalin matkailua syyskuussa 2025:

Meren rannalla sinilevää,

Kylpylän ulko-altaassa "ureaa". 

  

Selvä!

 (skannimine hommik/paad)

 

Saattaisit pitää myös tästä:

Bing,- Yahoo- ja DuckDuckGo -haku:

Matkamiehen mietteitä Santinen 

Ei Google! 

 

(Naantalin kirjastossa 8.9.2025) 

ArcticParadise.fi

Future Shock! -Curtis Mayfield

Elokuva-arvio: Lauri Törhösen "Insiders" - uskomaton "kalkkuna"

Kävipä tuuri että männä viikolla tuli - vieläpä kahteen kertaan - telkusta tämä ennen näkemätön, "ikoniseksi" mainittu elokuvarohvessoori Lauri Törhösen raina juppivuodelta 1989!  

Missasin leffan tuolloin - ei ollu telkkuakaan. 

Tosin "Tv -lupa -tarkastajille" asian ymmärtäminen oli perin vaikeaa.

Tykkäsivät käydä oven takana Topeliuksenkatu 15:ssa rimputtelemassa ovikelloa.

Olikohan niillä provisiopalkka? 

 

Mutta vihdoinkin nyt, muutaman vuosikymmenen kuluttua, pääsi todistamaan syytä,  miksi Insidersilla on moinen kulttimaine:

Ei suinkaan laadun, vaan sen puutteen takia.

Totaalista kökköyttä Törhöseltä. 

Taas.  

Törhöstelyä. 

 

Viimeksi (tammikuu 2021) yritys katsoa Törhös -tuotantoa lopahti lyhyeen, keskeytykseen.

Oli pakko luovuttaa "Ameriikan raitin" katsominen.

Ei sitä vaan kestänyt! 

 

Tällä kertaa täytyy vaan todeta, että Törhönen ei petä!

Armotonta potaskaa.

Mutta "Insiders" on niiiin huono, että tämä alkaa jo kiinnostamaan.

Siksikin, että tuon juppi -ajan eläneelle pätkä on kuitenkin aikakauden ajankuvaa. 

Ihan vaatetuksista, sisustuksista, musasta ("Johnny Lee Michaels" alias Jouni Turpeinen) alkaen. 

 

Eräät sisäkuvat kuvattu "citykulttuurin" erään pää-ideologin, Lauri Nykoppin kotona. 

No, nykyisin Kurrenkin kuviot ovat perin toisenlaisia.

Taiteilija elelee luonnon helmassa Hirvensalmella, Hesarin jutun 10.9.2017 mukaan soutelee ja kalastelee... 

Niin muuttuu maailma! 

Viimeksi kun kohtasin Kurren, Eirassa joskus vuosituhannen vaihteessa, oli miehellä vielä kova vauhti päällä ja puheli meikäläisellekin sijoitusrahastoista...

😏 

 

Se vaan, että vaikka tuo kuuluisa juppi -aika tulikin sinniteltyä läpi, tämän filkan kuviot kuitenkin tuntuvat perin vierailta. 

Nuo vuodet kuluivat pienyrittäjänä työn touhussa ja velkojen (asuntovelka ja yrityksen käynnistämis -velka) maksussa. 

Eipä siinä ollu juuri aikaa juppeiluun. 

Vielä kun iski silloin kesällä 1991 se syvä talouslama niskaan, niin olihan siinä olemista.

Ainakin siihen asti, kun helmikuussa 1993 siunaantui se merkittävä Veikkausvoitto, joka pelasti tilanteen... 

Kiitos, Herra!

😏  

 

Jos miehet noin karkeasti ottaen lajitellaan peppu- tai tissimiehiksi, tekee Törhönen tässäkin tekeleessään selväksi kumpaan osastoon hän kuuluu.

Jälkimmäiseen.

Sen verran antaumuksellista on tuohon aikaan vielä nuorten ja hehkeiden Nina Nurmisen ja Katja Kiurun rintavarustuksien esittely.

Muidenkin. 

Eikä siinä mitään.

Mukavata katselemistahan tuo.

Nähtävästi tytöillekin mieluisaa esittelemistä - sen lyhyen aikaa kun tuota kiinteyttä riitti. 

 

Toisaalta:

Tuskin Törhösen oppi-isä ja kaveri Jörn "Jörkka" Donnerkaan suolsi nuita omia kalkkunoitaan muuta kuin saadakseen pesää?

Siinä kohtuullisesti onnistuenkin, kai. 

Kiitos näyttelijättärien roolinkipeyden. 

😏 

 

Mutta jos on naisnäyttelijöiden kauneus katoavaista, ei miehilläkään niin helppoa ole.

Ainakin kun vertaa Ilkka Heiskasen ulkonäköä vuosimallia 1989 herran nykyiseen.

Sama koskee Kurreakin. 

Riippuu toki paljon myös elintavoista. 

Vuoden 1994 Video-oppaassa kiteytti Bello Romano "Insidersin" aika hyvin:

"Heikko kuvaus 1980 -luvun citykulttuurista läpinäkyvine henkilöhahmoineen ja pinnallisine juonineen".

Siinä se. 

 

Mutta vaikka Törhösen tuotokset surkeita ovatkin olleet (lisää tuskin tuleekaan), on herra tarjonnut meille - kansalaisille, ja monilla tapaa hänen touhujensa maksajille - muuta hupia.

Ei nyt ihan "koko rahan edestä", mutta vähintäin kohtuullisissa määrin, kuitenkin.

Olemmehan pitkään saaneet nautiskella elokuvaohjaajan väitöskirja -farssista eri käänteineen. 

Kunnon soppa.

 

Tapahtumapaikkana Lapin Yliopisto, jokahan tuli meille tutuksi tässä taannoin.

Kun sen jonkun "mediaroffeesoori" Mauri Ylä-Kotolan känninen sössötys "luento" piti keskeyttää. 

"Teoriasta tekoihin" kuului juopuneen jaarittelun nimi.

"Luennon" tuloksena eli "tekona" kyseiselle "tiedemehelle" potkut.

Iltalehden 27.3.25 mukaan tämäkin mediapersoona aikoo törhösmäisesti viedä entisen työnantajansa, Lapin Yliopiston, käräjille.

 

Ylä-Kotola -klippi löytyy netistä vieläkin.

Mahtavaa settiä! 

Siis tällaistäkö nuo paljon mainostetut "humanistit" tuollakin Lapin Yliopistossa puuhailevat.

Dokailua ja sekoilua!

Kansan rahoilla! 

 Viime keväänä uutisoi Hesari:

"Lauri Törhösen väitöskira pysyy hylättynä - Törhönen ryhtyy oikeustoimiin. Lauri Törhönen kertoo tiedotteessaan vaativansa, että päätös hänen väitöskirjansa kumoamisesta hylättäisiin. Törhönen vaatii myös vahingonkorvauksia". - HS 22.4.2025

Sillä lailla!

Tyypillä on asennetta!

Jaksaa taistella "oikeuksiensa" puolesta vielä lähes 80 -vuotiaana, surkean uran jälkeen.

 

Ai niin.

Entä kukapa toimi Törhösen väitöskirjan nk. "vastaväittäjänä"?

Ei kukaan muu kuin eläkkeellä oleva (s.1953) "filosofi/yritysvalmentaja" Esa Saainen.

Siis tämä joka on vuosikymmenet jaksanut jankuttaa sen Pipsan - "Kuningattarensa" -ihanuutta. 

Esa Saarinen puolsi Törhösen sittemmin hylätyn väitöskirjan hyväksymistä.

Toki.

Härmässä piirit ovat pienet, kaikki tuntevat toisensa, ja monenmoista kaveruutta ja eturistiriitaa on maa täynnänsä.

Ristiin sekä rastiin. 

Ja sitten vielä se iänikuinen "konsensus" - menttaaliteetti.

Suomessa halutaan olla "ystävällisiä". 

 

Muuten miten on voinut julkisrahoitteisssa hyväpalkkaisessa ja turvallisessa virassa yliopistolla toiminut filosofian rohvessoori Esa Saarinen toimia samalla "yritysvalmentajana"?

Mitä tekemistä filosofialla ja yritysvalmennuksella ylipäätään voi olla keskenään? 

Kaverin puolesta kyselen...

😏

 

Mutta joo.

Hyvä kun Teema näytti tämän kalkkunan.

Onhan "Insiders" kuitenkin jonkinmoinen dokumentti tuosta ajasta, joka koko ajanjaksokin sitten päätyi katastrofiin eli em. 90 -luvun lamaan. 

 

(skannimine suu) 

 

DuckDuckGo,- Bing,- Yahoo- (ja Google) haku:

Matkamiehen mietteitä Lauri Törhönen Ameriikan raitti

 

(Saariselkä 17.8.2025) 

ArcticParadise.fi 

"A few years later you´re in massive debt in a sexless marriage stuck in a house you can´t afford, bankrupted financially and spiritually". - Tate