7.7.2025

Seura -lehti: Ympäristörikoksesta tuomittu Levin Päivikki Palosaari: "Olen ajojahdin uhri!".

Seura 25.2.2025:

"Päivikki tuomittiin 2019 ympäristön turmelemisesta viiteenkymmeneen  päiväsakkoon. Vuonna 2021 hovioikeus kovensi rangaistusta ja antoi ympäristörikoksesta kolme kuukautta ehdollista vankeutta. Päivikki koki joutuneensa ajojahdin kohteeksi.

"Joudun kantamaan ympäristörikollisen leimaa koko lopun elämäni. Se tuntuu raskaalta, sillä luonnonsuojelu ja kierrättäminen ovat aina olleet sydämenasioitani. Asia on mielessäni päivittäin".

 

Just joo... 

 "Ajojahdin uhripa" hyvinkin...

Aivan!

 😏 

 

Mutta onpa hienoa olla täällä Levillä!

Viihtyisä hirsimökki tuolla Etelärakassa.

Täysin varustettu - paitsi WiFiä ei ole.

Hiljaista seutua, mäntymetsää.

Eikä ole miesmuistiin tullut goisattua näin hyvin! 

Ikkuna raollaan korvan juuressa - sisään virtaava ilma tätä Maailman Puhtainta.

Sen tuntee selvästi. 

Miten ilma hyväilee kasvoja. 

 

Mökin viikkohinta RCI:n kautta 199,-, josta saa vielä sen 24 euron hyvityksen jälkeenpäin. 

 

Uusi uimapaikkakin löytyi!

Levijärven puolelta "Lumikkolenkin" päässä hiekkaranta.

Siellä ei juuri koskaan ketään.

Levi muutenkin tosi hiljainen aina heinäkuussa - sopii! 

 

Kävin HulluPorossa kuntosalilla.

Asiallinen sali. 

Mukavaa juttuseuraa. 

Yhdeksän (9,-) euroa. 

Mutta "pieniäpä ne on silakat joulukaloiksi"- HulluPoro Oy:n taloustietoja kun kattoo. 

Tappiollinen tilikausi takana, Finderin mukaan. 

 

DuckDuckGo-, Bing-, Yahoo -(ja Google) -hakuja:

 

Matkamiehen mietteitä Päivikki Palosaari 

Matkamiehen mietteitä Lappi 

Matkamiehen mietteitä Kauko Raatiniemi

Matkamiehen mietteitä Jussi Eiramo 

Matkamiehen mietteitä Vastuullista matkailua 

Arctic Paradise Reilut lappilaiset nokipannukahvit 

 

(skannimine varjud Paradiisis) 

 

 (Levillä 7.7.2025)

ArcticParadise.fi

"When you truly understand karma, you realize you are responsible for everything in your life." - Keanu Reeves

 

 

 

 

12.5.2025

Kohtaamiani: Puukontekijä Kauko Raatiniemi, Kolari (eli maailman, tai ainakin Suomen kalleimmat postikortit...?)

 (kesken)


Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä...


Tähän valloittavaan persoonaan mulla oli kunnia tutustua joskus noin parikymmentä vuotta sitten.

Palataan Teemaan myöhemmin.



Kunhan keritään...


 

Lappi -ja Kuusamo -aiheisia  tekstejä: 

Elämää Pohjois-Suomessa...

 

DuckDuckGo-, Bing,- Yahoo- (ja Google) -haut:

 

Matkamiehen mietteitä Reidar Särestöniemi

Matkamiehen mietteitä Pentik 

Matkamiehen mietteitä Dominick Arduin 

Matkamiehen mietteitä Eläköön Posion terveyspalvelut ulkoistetaan

Matkamiehen mietteitä Saariselkä Vastuullista matkailua

Matkamiehen mietteitä Kateus voittaa kiimankin 

Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Matkamiehen mietteitä Levi Päivikki Palosaari

Matkamiehen mietteitä Posion Ossuuspankki

Matkamiehen mietteitä Kakslauttanen Jussi Eiramo

Matkamiehen mietteitä Saamelaisille Sajos 

Matkamiehen mietteitä Levillä ei levitellä

Matkamiehen mietteitä Tapaus Koillismaan liikenne 

Matkamiehen mietteitä Hotelliaamiainen Lapissa 

Matkamiehen mietteitä Kuusamo

Matkamiehen mietteitä Ruka

Arctic Paradise Kuusamo 

Arctic Paradise Ruka 

Matkamiehen mietteitä Posio

Matkamiehen mietteitä Salla

Arctic Paradise Salla

Matkamiehen mietteitä Pentik 

Matkamiehen mietteitä Jouni Alavuotunki

Matkamiehen mietteitä Seppo Ervasti

Matkamiehen mietteitä Jouko Kämäräinen

Matkamiehen mietteitä Kuusamon Hyvinvointikeskus

Matkamiehen mietteitä Posion Osuuspankki 

Matkamiehen mietteitä Pro Kuusamo ry

Matkamiehen mietteitä Elämää luontokaupunki Kuusamossa 

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kaivoshanke 

Arctic Paradise Kuusamon Kuningas-Timantti 

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kansanopisto 

Matkamiehen mietteitä Paanajärvi 

Matkamiehen mietteitå Tervetuloa "LuontoKaupunki" Kuusamoon 

 



(IC -juna Tampere - Helsinki 12.5.2025)

ArcticParadise.fi

Karma doesn't shout.

It whispers 

- and then it strikes.

9.5.2025

Kirja-arvio: Antti Poikelus: Hotellimuistelmat


Mieluisimpiä lukukokemuksia aikoihin.

Tämä kirja löytyi - kuinkas muuten - erään hotellin "jätettyjen kirjojen" hyllystä.


Teoksen aiheena tuttu hotelli: Tampereen nyt jo lopetettu Victoria.

Tuttu kirjoittaja: entinen vastaanottopäällikkö Antti Poikelus.


Victoriassa mulla oli aikanaan postikorttitelinekin.

Hotellissa tuli yövyttyä muutamia kertoja.


Tuohon aikaan - olisiko ollu joskus 2005 - 2010 paikkeilla - nk. Hotel Vip Club -kortilla sai edulliset yöpymiset tuossakin hotellissa.

Nyt tuo etukortti -kuviokin on ollut jo kauan lopetettu.

Aika ajoi ohi.


Victoriahan sijaitsi Tampereen keskustassa aivan ihanteellisella paikalla.

Siinä Itsenäisyydenkadun "mäessä", rautatieaseman takana, vastapäätä Tullikamaria.


Jossakin vaiheessa tutustuin Anttiin.

Mukava mies.

Tulimme hyvin juttuun, ja sain sijoitettua korttiständinkin respan tiskille.


Victoriassa miellytti sekin, ettei hotelli ollut liian "luxus".

Ihan perushotelli.

 

Häätyy kyllä sanua, että tämä Antin kirja yksityiskohtaisuudessaan on järkälemäinen kuvaus hänen vuosistaan Victorian vastaanottopäällikkönä.

35 vuotta!

Elämänmakuista tarinointia.

 

Voi sanoa että kirja on melko perusteellinen "ruumiinavaus" yhden tamperelaishotellin historiaan ja päivittäiseen toimintaan.

Paikoitellen tava -lukijalle liiankin perusteellinen.

Esimerkiksi kun sivukaupalla käydään läpi vaikkapa jotakin työvuorolistojen laadintaprosessia... 

 

Henkilökunnalle ehkä tärkeää - asiakkaalle ja lukijalle vähemmän. 


Antti oli epäilemättä alan "viimeisiä mohikaaneja"- ellei peräti viimeinen.

Mitä uran pitkä -ikäisyyteen tulee.

Mutta hänelläkin jäi ura "kesken"- kuten itse kirjoittaa.

 

Antti pääsi yllättämään.

Eipä olisi arvannut, että tuon joviaalin hahmon sisällä piili tämän tasoinen tekstinikkari! 

Omien sanojensa mukaan maalaispoika jostakin Pirkanmaalta - kaikkea muuta kuin akateeminen teoreetikko!

Jouhevasti soljuvaa, eräänlaisella ironistis-satiirisella huumorilla ryyditettyä tekstiä. 

Hauskoja - tai ainakin kiintoisia - tapauksia vuosien varrelta. 


Mulla meni Antin kanssa aina hyvin.

Tosin hyvin toimineelle, kohtuullisesti myyneelle  korttitelineelle tuli talon ämmien aloitteesta lähtö hotellista.

Samalla loppui asiakassuhteeni Hotelli Victoriaan.

Ei minua siellä kaivattu. 

Näköjään.


Arvoisilla Rouvilla  oli ilmeisesti nk. "tekemisen puute", kun ottivat korttitelineeni silmätikuksi.

No, nyt nuilla naisilla ei ole sitten mitään tekemistä - ei ainakaan Hotelli Victoriassa.

Josko muuallakaan - ei ole tietoa. 

Epäilenpä, ettei.


Antti vaikeroi asiasta ilmoittaessaan jotakin "työyhteisön ilmapiiristä".

Mies oli nk. "kahden tulen välissä", enkä halunnut häntä siihen jättää. Kärvistelemään.

Kiitin ja kumarsin.

Poistuin. 

Tampereelta löytyi sittemmin muita majoituspaikkoja, jonne roponi kelpasivat. 


Sitten Hotelli Victoria lopetettiin.

Rakennus purettiin.

Käsittämättömältä liike tuntui silloin - ja tuntuu vieläkin.

 

Aina tuota Itsenäisyydenkatua fillaroidessa - siis todella usein - tulee mietittyä, mitä järkeä tuossakaan nyt oli?

Myöskään Antti kirjassaan ei käsitä, saati hyväksyä tapahtunutta.

Vaikka uransa pitkä olikin, kirjoittaa Antti että se jäi "kesken". 


No, minun postikorttikuvioni Victoriassa ehti tuskin alkaakaan.

😏


Toisaalta Antti lienee niitä viimeisiä - ellei peräti viimeinen - joka Suomessa hotellialalla kykeni pitkän uran luomaan.

Juuri hiljattain eräs tuttu hotellinjohtaja kertoi, että tyypillisen uran kesto nykyään on luokkaa 6 - 7 vuotta.

 

Loppuvuonna 2014 Victoria siis suljettiin, ja sittemmin koko talo purettiin pois. 

Nyt Victorian paikalla jököttää massiivinen Scandic Hotelli.

Tyhjältä, jopa tosi tyhjältä on tuo viime vuodet vaikuttanut.

Scandic Suomen "tulos" tappiollinen viime vuosien (2020 - 2023) aikana yhteensä n. 145 miljoonaa euroa.

Lähde: Fonecta Finder.

Siis tappiota neljän viimeksi ilmoitetun tilikauden aikana n. 145 miljuunaa!

Huh - huh! 


Poikeluksen Antilla  on omalaatuinen, brittityylinen ja Suomessa harvinaislaatuinen huumori, jota ilahduttavasti viljelee läpi teoksen.

Tyyliin:

"(Nuorena) myyntipalvelussa toimiessani aktivoiduin kyselemään aika paljon hotellin toiminnasta. Tämän johdosta sain kommentin, jonka muistan hyvällä edelleen: "Sinä pääset tällä alalla vielä pitkälle". Näinhän siinä kävikin. Ainakin vuosissa mitattuna".

😏

"Postisalaisuus säilyi. Emme me työkaverin kanssa yövuorossa koskaan ottaneet aulan postilaatikkoon jätettyjä kortteja aamu neljän aikoihin ja lukeneet jokaista. Emme suinkaan".

😏 


Erityisen antoisaa on lukea Antin - työvuorolistojen laatijan - kertomusta saikuttelijoiden aiheuttamasta lisäduunista. 

Saikku -soiton saatuaan "alkoi armoton säätäminen".

Voi kuvitella tilanteen.

No, nythän viime vuosina kaiken kiristyessä saikutteluun lienee jo saatu ainakin jotakin pientä rotia, mutta Antin aikoina tilanne lienee ollut melko tolkuton. 

 

Realistisesti kirjassa kuvataan myös harjoittelijoiden aiheuttamaa monenmoista ongelmaa:

"Monasti ajatellaan, että harjoittelijat ja työssäoppijat ovat tervetullutta lisätyövoimaa. Joidenkin tehtävien osalta näin onkin. Mutta kolikon toinen puoli on se, että homma sitoo ja kuormittaa kovasti vakituista henkilökuntaa. Melkein tuplatyön joutuu treenivuoroissa tekemään".

Ei ole yllättävä lausunto.

Näkeehän tilanteen toki asiakaspuoleltakin, ja vieläpä vuosi vuodelta enenevässä määrin. 

Uusavuttomuuden alati vallatessa alaa.

 

Pari jännää hämäläista ilmaisua opetti kirja:

"Kölvit".

"Olla hökällä".

 

Kirjan kustantaja Warelia on uusi tuttavuus.

Ei ole julkisuudessa paistatellut. 

Kuitenkin firmalla on kohtuullisen laaja tuotanto, oma myymälä (auki kesäisin) ja oma verkkokauppakin.

Ilmoittaa olevansa  "Itsenäinen ja omaleimainen yleiskustantamo, joka julkaisee suomenkielistä tieto - ja kaunokirjallisuutta".

Siellä "Suomen kirjapääkaupunki" Sastamalassa.

Paljon meteliä itsestään ei Warelia todellakaan ole pitänyt. 


Jos katsoo Warelian taloustietoja Finderista:

Liikevaihto viimeisten viiden vuoden ajan luokkaa 120 - 150k vuosi.

Tulos kahtena vuonna tonnin miinuksella.

Muina kolmena vuonna tulos 3 - 10k plussalla.

Varsin vaatimatonta.

 

Miten ihmeessä nuin vaatimattomilla luvuilla on voinut laajahkoa toimintaa harjoittaa?

Voiko kirjailijoille tuollaisista numeroista jäädä paljon mitään?

 

Ei voi ymmärtää...

 

(skannimine Tampere)

 


Bing-, Yahoo-, DuckDuckGo  (ja Google) -haut:


Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Matkamiehen mietteitä Pekka Kleemola

Matkamiehen mietteitä Hotelli Marski

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere

Matkamiehen mietteitä Hotel Bulevard Hanko Esa Aarnio

Matkamiehen mietteitä Chic & Basic Barcelona

Matkamiehen mietteitä Scandic Park Hotel Helsinki

Matkamiehen mietteitä Kuortaneen liikuntahotelli

Matkamiehen mietteitä Hotel Indigo Bulevard

Matkamiehen mietteitä Hotel Katajanokka

Matkamiehen mietteitä Best Western Hotel Carlton

Matkamiehen mietteitä Hotelli Punkaharju

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere



(Virrat 9.5.2025)

ArcticParadise.fi


The world is different now.

Only the most competitive will survive.

You aren't going to have a work-life balance anymore. 

- Andrew Tate



23.4.2025

Luottotappio: Riihimäen Uusi Kirjakauppa

 

Näitähän riittää - ja jatkossa vielä enemmän.

Kun tämä hyvässä vauhdissa oleva Suomen talouden alasajo ja yhteiskunnan romahdus  ottaa vielä uusia kierroksia.

Kivijalkamyymälät kadonnevat kaikki, tai lähes kaikki.

Pikkupaikkakunnilta eritoten - mikäli siellä enää mitään lopetettavaa kohta edes onkaan.

 

Nyt sitten Riihimäkikin, kohtuullisen kokoinen paikkakunta ruuhka -Suomessa.

 

Viime vuonna tuli muutaman vuoden tauon jälkeen Riksussa vierailtua.

Oli ilahduttavaa, että vanha asiakas Riihimäen Uusi Kirjakauppa oli löytänyt uuden yrittäjän.

Vanhan Rouvan eläköidyttyä. 

 

Tuon Vanhan Rouvan kanssa meillä meni aina hyvin.

 

Tämä uusi kauppias, Henrik Pohjavirta...

Osin boheemin oloinen tyyppi. 


Tilasi postikortteja ja kirjoja yhteensä 91,- euron satsin.


Seuraavassa kuussa kun itse henkilökohtaisesti kävin viemässä, ei tyyppi kyennytkään kaivamaan kuvettaan.

Red flag.

Annoin henkilölle kuitenkin LUOTTOA.

Ei olisi pitänyt.


No, eihän sitä suoritusta koskaan tullut.

Firma nurin.

Siis hänen firmansa.


Tavallaan sääli, tuohan oli niitä ihan viimeisiä yksityisiä, ketjuihin kuulumattomia kirjakauppoja.


Ja kuten kuvioihin kuuluu, putiikki sai viime vuosina paikallislehdistössä runsaasti palstatilaa.

Toki.

Vihervassari-hörhö-suvakkitoimittajat pitivät "esimerkillisenä yrittäjänä", 

Myös "Yrittäjän podcastissa" Henrik pääsi myötämielisen toimittaja Pauli Reinikaisen  avustuksella ilmaiseksi markkinoimaan "yrittäjyyttään".

Otsikolla "Yrittäjä joka ei anna periksi".

Jakso 7.2.2024 - muutama kuukausi ennen kuin suvaitsi jättää laskunsa mulle maksamatta.

91,- euroa!

 

Taas lopahti yksi liike Riksun kuihtuvassa keskustassa, jossa ei kohta enää haavanlehtikään värähdä.

Kymmenien ja satojen suomalaisten paikkakuntien tavoin.


Suomen, sellaisena kuin sen tunsimme, romahduksen alati täydellistyessä.


Sääli että Riihimäen Uusi Kirjakauppa meni nurin.

Melkein satavuotias liike.

Ei ollu tuosta Henrik Pohjavirta -hahmosta Vanhan Rouvan toiminnan jatkajaksi.


Oli omalla tavallaan sympaattinen puoti - kaikessa sekasotkussaan, jopa kaaoksessaan.

Tavaranpaljous ja epäjärjestys toivat mieleen legendaarisen Keski-Töölön Paperikaupan,  Ruusulankadulla.

Mahtaako se enää sinnitellä?

Täytyypä käydä kurkistamassa.

Aivan ainutlaatuinen puoti.

Tunnelma suoraan jostakin 50 -luvulta.


Erikoisuus tässä luottotappio  -keississä Riihimäen Uudesta Kirjakaupasta:

Hyväpuheisen Henrik Pohjavirran tilaamien korttimallien - joita hän ei siis koskaan kyennyt maksamaan - joukossa tämä erikoisuus:


(skannimine loot)


Jotenkin kuvaavaa, että juuri tämä malli oli Riksuun tilattujen joukossa!

Unkarilaisessa paikallisjunassa kuvattu.

😏


Jotenkin ironista, että tämä luottotappio -keissi saattoi olla elämäni viimeinen asiointi Riihimäellä.

Mahdollisesti. 

Todennäköistä, ei kuitenkaan varmaa.

Eipä nyt tule mieleen yhtään syytä, miksi masentavassa Riksussa enää vierailla.


Nimenomaan Riksuun nimittäin tein tämän yhä jatkuvan urani ensimmäisen "iskun" keväällä 1982.

Joku pieni tilaus taskussa poistuin paikkakunnalta kulahtaneella paikallisbussilla.

Ainoana matkustajana, osan aikaa.

Vihellellen.

Tuota linkkaria odotellessa lueskelin mukana ollutta kirjaa silloisen linjiksen takapihalla,

Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys.

Teksti oli niin hyvää, että lukemista piti jatkaa vielä joitakin Hämeen syrjäkyliä sorateiltä pitkin kiemurtelevassa paikkarissakin.


Se oli hieno päivä.

Oma polku oli löytynyt!


Ja nyt sitten samaisesta Riksusta ehkä viimeisellä käynnillä, 43 vuoden kuluttua, luottotappio niskaan...


Olisi voinut olla nätimpi Riksu -finaali.


Henrik "Ohari" Pohjavirta valitsi kuitenkin toisin.


Kontiomäki 23.04.2025)

ArcticParadise.fi

Karma catches up.

Sooner or later.

 

 

17.4.2025

Kappas! R!sto "Räppääjä" Lounema ylistää blogissaan "Homo -Reitari" Särestöniemi -töhertelijää! / Urkki, Nikita ja Marski

Mitä hemmettiä!

 

Risto "Räppääjä" Louinema (s. 1939, Pori) hehkuttaa saitillaan Reidar "Homo" Särestöniemeä.

Tuota Suomen yliarvostetuinta (varsinkin Kekkosen aikaan) sutailijaa. Varsinainen töhrijä.

Hyvää sauna -kamuaan.

😏 


Urho Kaleva Kekkonenhan oli myös innokas Reitarin kanssa saunoja...


No.

Se mikä olisi kiinnostavaa:

 

Oliko Urkkin homo?

Tai kenties  bi?

 

Kova saunamies, ainakin.

Myös Neuvostoliiton Nikita Hrustsovin kaa...

😏

 

Kerrotaan, että Nikitan Urkki -kaveruus olikin juuri se syy, miksi Kremlin herrat kyseiselle papparaiselle antoivat fudut.

Meni kapitalistisen maan presidentin kanssa alasti saunaan juomaan kaljaa.

"No nyt se perkele menee antamaan Urkille Karjalan takaisin!".

Potkut tuli Nikitalle.

Lokakuu 1964.

Syytösluettelossa kiinnostava kohta "pidäkkeettömästä käytöksestä".

Siis saunomisesta Urkin kaa...

😏


Lähtiäislahjaksi iso, kallis Hasselblad -kamera.

Suurvaltajohtajan loppuvuodet kuluivat datsalla kukkia kuvatessa.


Niin, olihan kahden lesbo -tyttären isä Marskikin gay.

Alkaen vaakuna -symboliikastaan...

Mitä vaakunansa symboliikkaa ei kuitenkaan löydy sukunsa vaakunasta Helsingfors Riddarhusetista:

Aatelissuku numero kahdeksan vaakuna.

Siinä seinällä, heti muusikoiden esiintymispaikan takana


Eli homo -erotiikka oli Marskin kehittelemä oma juttu.

 

(KIlpisjärvellä 17.4.2025)

ArcticParadise.fi

It's all a charade!


Bing-, Yahoo- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Risto Lounema

Matkanmiehen mietteitä Reidar Särestöniemi


 

 

 

 

 

 

11.4.2025

Honkarakenteen yhtiökokous 11.4.2025 / Tytti Yli-Viikari sai töitä! / Fibon konsertti Ritarihuoneella


Paluumatkalla Sotkamosta ja Saimaalta Stadiin pieni mutka Tuusulan kautta.

Sattuu nimittäin olemaan Honkarakenteen yhtiökokous tänään.

Käydäänpä tsekkaamassa ja fiilistelemässä mitä tuolle firmalle kuuluu.

Onhan sitä salkussakin pikkuinen siivu.


Hankittu keväällä 2022.

Possan arvo laskenut luokkaa 40 rosenttia.

Dividenditkin vaatimatonta tasoa.

Eli jotain tolle alisuoriutujalle tarttis tehdä... 


Alunperin Honkaa tuli merkattua keväällä kolme vuotta sitten Holiday Club Rönnäsin (Loviisa) mökin inspiroimana.

Tuokin mökkikylä - kuten myös toinen hyvä tuttu, Ähtärin HC -mökkikylä - on nimittäin Honkarakenteen tuotantoa.

Ihan toimivat, jopa mukavat kai joskus 80/90 -luvuilla rakennetut mökit.

Tuli mieleen, että jos kerran Hongan mökit kelpaavat mulle majoituksiin näin hyvin, niin miksipä ei silpaista firman lappuja pikkusatsi salkkuunkin?

Onhan kysymyksessä kotimainen, vakiintunut, hyvämaineinen brändi.

Pohjois-Karjalais -lähtöinen perheyritys, Saarelaiset.

Joka vieläpä oli 80 -luvun alussa työnantajani iso asiakas. 

Yksi myyntikonttori sijaitsi tuolloin Etu-Töölössä Hotelli Presidentin alakerrassa, ja sijaitsee vieläkin.

Jotain metsäkuvia tuli käytyä sinne viemässäkin. 


Mutta kovin on laskusuuntainen ollut Hongan trendi.

On ollut niin paljon "Musta Joutsen" -tyyppistä markkinahäiriötäkin.

Nk. "koronaa" (tai siis sitä lietsottua hysteriaa).

Ukrainan sotaa.

Venäjän -kauppakin hyytyi.

Jne.


Keravan asemalta fillarilla Hongan pääkonttoriin Tuusulaan, osoite Lahdentie 870.

Möötti on jo alkanut vartti sitten.

Nyt pitää kiirehtiä.

Kauhea ilma, ja vastatuuli.

Alussa vaikea löytää tuota nk. "Vanhan Lahdentien" alkuakin.


Mutta sinnikkäästi vaan, etiäppäin.

Matka on arvioitua pitempi.

Ei se Hongan pääkonttuuri olekaan vielä tuon mutkan tai tuon nyppylän takana.

Mutta periksi ei anneta, kun kerran tänne asti on vaivauduttu!


Vihdoinkin näkyvät vasemmalla Hongan keltaiset kyltit. 


Olen tietty viimeinen joka yhtiökokoukseen saapuu.

Kokouspaikkana toimivan ruokasalin ovet ovat jo kiinni.

Joku nainen tulee avaamaan, kun kurkistelen ikkunan takaa.


Juuri salin takaosaan marssiessani on toimitusjohtaja katsauksessaan päässyt esityksensä Crescendoon:


- Huonosti menee

- Erittäin huonosti.

- "Haastavat ajat".

- Henkilökunta joutunut "venymään äärimmilleen".

- Harkinnassa ovat "uudet liittoutumat".

Jne jne.


Ei hyvältä kuulosta! Ei todellakaan.


Osinkoakaan ei jaeta.


Joku kysyy alan yleisnäkymistä.

Vastaukseksi ilmoitetaan, että "saneerauksia tai konkursseja ei alalla ole ilmennyt".

Siis toistaiseksi.


Sitten joku tiedustelee vasta uutisoidusta kilpailija Kontiotuotteen saamasta jättitilauksesta.

Alkaa merkillinen kiemurtelu.


Toimitusjohtaja toteaa vähättelevään sävyyn, että kysymys olisi vain jonkinlaisesta kilpailijan saamasta "aiesopimuksesta".

Että "katsotaan, miten tässä käy".


Samassa toimitusjohtaja toteaa olevansa alan edunvalvontajärjestön johtaja.


Jaahas.

Tätä tyypillistä nyky -suomalaista huttua, siis.

Kahdella pallilla istumista.


Toisaalta vähätellään kilpailijan saamaa isoa tilausta.

Toisaalta ollaan alan nokkamiehenä muka-iloisia Suomeen saadusta isosta tilauksesta.


Olen että: Ei saatana!

Nyky-Suomi sontaa.


Ensin tarvon tänne kovalla kiireellä, vastatuuleen pinnistäen.

Raju fyysinen ponnistelu tänne pääsyssä.

Firman osakekurssi laskenut BIG TIME,

Osinkoa ei tiedossa.

Toimitusjohtaja maalaa tilanteesta synkkääkin synkemmän kuvan.

Sitten vielä alkaa venkoilla kilpailijan saaman tilauksen suhteen.

Toisaalta vähättelee, toisaalta "iloitsee".


Onneksi möötin virallinen osuus loppuu, ja alkaa "kahvittelu".

Tarjolla on vege -mössöä, kahvia sekä jotakin makeaa.

Aika heikko esitys.


Samalla kypsyy päätös:

Myyntiin vaan, Hongan laput!

Kaikki!

Otetaan tappio kotiin!


Yleensä vastaavissa tilanteissa on ollut tapana jättää muutama nk. "yhtiökokous -osake" salkun pohjalle..

Esimerkiksi toisen toivottoman tapauksen, Panostajan suhteen näin tuli meneteltyä.

Panostajalla olikin helmikuun alussa Tampereella taas kelpo tarjoilut.


Nyt ei ole järkeä jättää salkkuun edes nuita yhtiökokous -lappuja..

Kun tänne on näin hankala tulla, ja tarjoilutkin näin vaatimatonta tasoa..

Hyvästi, Honkarakenne!

 

Mutta kukapas tuossa naapuripöydässä kahvitteleekaan!

Tuohan on se yksi korkean profiilin somettaja -sijoittaja!

Vaihdamme pari sanaa.

Samalla kiinnittyy huomio kaverin pikkutakin hihansuihin:

Todella erittäin rispaantuneet!

Erittäin!

Kappas vaan!

Äijähän on pihi!

Ilmankos hän aina kuvien kera raportoikin yhtiökokoustarjoiluista.

Joita kutsuu "reaaliosingoiksi".

Selvä!


Tyypillä lienee salkun koko seitsennumeroinen. 

Kulkee kärkkymässä muutaman euron "reaaliosinkoja" yhtiökokouksista.

Käyttää about 20 - 25 vuotta vanhaa, hihoista rispaantunutta pikkutakkia.


Tyypillinen piensijoittaja, siis!

Ja vähän suurempikin!


Pöytääni ilmestyy jyväskyläläinen pariskunta.

Ohoh!

Nyt ei ollakaan osastolla - Samuli Putroa lainataksemme - "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään".

Yllättävää!


Seuraa toinenkin, jätti -ylläri:

Arvosteltuani tarjoilujen vege -sontaa (muuta suolaista ei ole), veikkaa mukava rouva että olen ammatiltani - maanviljelijä!

Tämä oli huippujuttu!

Pelkästään tämän takia tänne kannatti tulla!


Minä - stadilainen "intellektuelli", syntynyt Eiran sairaalassa, käynyt Englantilaista koulua, kirjoittanut Sykistä - "maanviljelijä".

😏


Ukki tosin oli, Karjalan kannakselta.

Mutta ei nyt sotkeennuta siihen...


Tsufet silpaistuani hyppään fillarin selkään ja aloitan sotkemisen kohti Järvenpäätä.

Muutama kilsa.

Järvenpään asemalla on R-kiska, eli ilmainen WiFi.

Kohta on Pörssin sulkemisaika.


Äkkiä Honkarakenteet myyntiin - se onnistuu.

Melkein samalla summalla merkkaan Nokian Panimoa. 

Meni usko Honkaan.


Toisaalta käytänhän Nokian Panimon tuotteitakin - lähinnä Keisari -bisukkaa.

Ja heidän yhtiökokouksiinsa on helpompi pääsy kuin tänne.

Oletettavasti paremmat tarjoilutkin.

Saihan Olvinkin möötistä Iisalamesta mukaansa kaksi muovikassillista firman virvokkeita...

😏


Tämä EXIT Hongasta ei merkitse kuitenkaan siltojen polttamista siihen suuntaan.

Hongallahan on vallan mainiot tuotteet!

Joita tulee käytettyä - ton edellä mainitun Isnäsinkin (Rönnäs) ohella.


Esimerkiksi Ähtärin Holiday Clubin mökit.

Rakastan!


Höylähirttä.

Sisäpuolelta KOKONAAN puulla vuorattua - lattioita lukuun ottamatta.

Sauna (Harvia, salkun eniten noussut lappu) siitä hyvällä tavalla "erikoinen", että vaikka se jonkun telkkari -ohjelman ajaksi jää vaikka tunniksi päälle...

Silti OK löylyt.

Eivät liian kuivat tai kylmät...


Sama koskee Ähtärin Honka -mökkien takkaa:

Ei mitään onkelmia sytyttämisessä!

Mikä imukyky korsteenilla!


Mukava köllötellä siinä n. 2,5 metrin päässä soffalla.

Takkatulen loisteessa ja lämmössä...


Toinen asia on, että takka ei ole "varaava".

Eli "lämmitetään harakoille".


No, kyllä takan seinämissä jotain lämpöä vielä aamuisinkin on...

Mutta silti...


Summa summarum:

Kiitos, Honkis! 

Ja hyvästi!

 

(Paitsi mökkienne käyttäjänä, asukkaana...

Kiitti!😏)


x


Kappas!

Tänään julkistettiin:

Tytti Yli-Viikarille löytynyt vihdoinkin töitä! 


Tämähän on upeaa!

 

Tytillä tärppäsi!

Aika montaa "tasonsa mukaista"  hommaahan rouva jo turhaan ehtikin hakea.

 

Tämä Arvoisa Rouva ent. Valtiontalouden Tarkastusviraston Pääjohtaja eli Pukki Kaalimaan Vartijana ei tähän päivään mennessä ole osoittanut minkäänlaisia katumuksen merkkejä.

Hän maksaa siitä kalliisti.

On jo maksanutkin.

Eihän Suomen Kansa tuollaista porsastelua anna anteeksi - eikä unohda.

Ei ikuna!


Jaahas, nyt Tytti yrittää come-backiä "kiertotietä".

"Alakautta".


Onnistui työnsaanti Porvoon J.L. Runeberg -museosta - "kesäoppaaksi".

Selvä.

Joku kesä ehkä siellä (toivottavasti hyvätuloinen mies Tytillä).

Sitten - pölyn laskeuduttua - ylöspäin museohierarkiassa.

Rouvahan osaa sitä ranskaakin...

Ennemmin tai myöhemmin sitten museonjohtajan homma jossakin.

Suomessa riittää museoita.


Sitten pääsee taas johtajanhommiin.

Ja edustuskuluihin plus matkoihin käsiksi.


Helppoa kuin heinänteko!


Yhtä kaikki:

Täytyypä taas ensi kesänä pistäytyä tuolla Ruuneperi -museossa.

Tuolla nerokkaalla Museokortilla.

Nauttimassa Tytin opastuksesta.

Ja onhan siellä se hauska seinä Johan Ludvigin metsästysaseitakin.


Pakko nähdä ja kuulla tuo Tytti -kuuluisuus livenä- in action!

😏


x

 

Stadissa konserttiin Ritarihuoneelle.

Kävi Joulu - viimesyksyisestä Suomalaisen Barokkiorkesterin (FiBo) asiakaskyselystä arpajaisvoitto!

 

Pe/Fre 11.4.2025 klo/kl. 19

BÖÖMIN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

BÖHMENS OLIDLIGA LÄTTHET 

 

Tulossa yli kahden viikon mökkimajoituksista Itä-Suomesta.

Mahtaako habitukseni herättää kiusallista huomiota? 


Ei suinkaan.

Sekaan vaan!

Kukaan ei tuijota asusteita.

 

Sitä paitsi tuossa astelee juuri heppu farkuissa ja lenkkareissa.

Täällä ehkä Valtakunnan upeimmassa salissa - Ritarihuoneella.

 

Saan tuolin numero 90.

Aikoinaan kuulunut Riddersvärd -suvulle.

(...) " Adoptoitu sukuhaara immatrikuloitiin Suomen Ritarihuoneeseen 6.2.1818 aatelisena sukuna numero 90. Se sammui 22.4.1881".

Tämä sopii minulle.

Sammunhan kohta itsekin pois, katoan näyttämöltä.

 

Musa alkaa.

Kyllähän tämä on puhdistavaa settiä - kaiken nyky -kakofonian keskellä.

 

Proggis:

Biber (1644 - 1704) 

Muffat (1653 - 1704)

Biber

Muffat 


Huomio kiinnittyy Muffatin viimeisen setin otsikkoon:

 "Delirium amoris"

😏 

 

En muistanutkaan miten upeat nuo Ritarihuoneen vaakuna -seinät ovat.

Oisiko  niin, että valaistusta olisi viimevuotisesta eli edellisestä - ensimmäisestä - kerrasta jotenkin säädetty?

Vaakunat ovat kaikki hyvässä tikissä, huollettu ja väritykset sekä kultaukset kondiksessa. 


Varsinkin heti orkan takan oleva seinä loistaa ja kimaltelee.

Vaakunat kuin säkenöiviä jalokiviä!

 

Näin perjantaisin Viikkari kämpille Tallinnaan lähtee tuosta Skattalta ysiltä.

Joten on poistuttava jo väliajalla. 


Väliajan alkaessa on kuitenkin tilaisuus kiertää salia ja tarkastella vaakunastoa lähemmin.

Silmiinpistävä yleiskuva:

Ruåttin värien, keltaisen ja sinisen, hallitseva käyttö heraldiikassa.


Esimerkiksi tuo aatelissuku Bäck i Finland, aateloitu 1633, sammunut vuonna 2008:

Keltauinen risti sinisellä taustalla.

Voiko asiaa selkeämmin ilmaista?


Allt för Sverige!

Heja Sverige!

Heja, heja, heja!

Du gamla, du fria!


Kas!

Tuossahan on Standertskjöld -suvun vaakuna!

Kovin on sini - keltainen, sekin.

Mutta hetkonen!

Alunperin Lempäälän papin-perkeleen eli kirkkoherra Justanderin suku jakautui sittemmin kahteen haaraan:

Aateliseen ja vapaherralliseen.

Kumpaankohan 60 -luvun suosikkilaulaja Carola Liemola kuului?


Niin tai näin, eversti ja tehtailija Hugo Robert Standertsköldtin rakentama (rakennuttama) Aulanko on upea!

Kävin viimeksi pari viikkoa sitten.

Monumentti luonnossa!

 

Tuossa af Schultén -suvun vaakuna.

Eipä jätä tämäkään mitään arvailujen varaan: 

Lähestulkoon pelkkää sinistä ja keltaista taas.

Varmuuden vuoksi vielä Ruåttin lippu ylhäällä liehumassa.

Saken är klar!

 

Mutta mitäköhän tämän vaakunan sisällä kolmio ja kolme ruusuketta merkkaavat?

Tre Kronor?

Götaland, Svealand, Norrland?

 

Tähän af Schultén -sukuun mulla on sitäpaitsi erikoissuhde,

Huhtikuussa 1981 kaikkien aikojen ensimmäinen asiakas oli silloinen Artekin taiteellinen johtaja, arkkitehti Ben af Schultén.

Kaikki alkoi siitä.


Mutta nyt ei ehdi vaakunoita enempää tutkia.

Pakko poistua siis jo väliajalla.

Jotta kerkiää lauttaan, ja toisaalta ettei herätä liikaa häiriötä poistumalla salista kesken kaiken.

Jotain siinä vastaanoton nuorten kanssa rupatellaan.


Kappas!

Ohi kävelee tutun näköinen mies.

Hymyilee ironisesti minut - itä-suomalaisessa mökkeily -vaatetuksessa, lukuisine kasseineni - nähdessään.

Nähtävästi hän tajusi, että olin hieman erikoisempi tapaus konserttivieraiden joukossa.


Vasta jälkeenpäin välähtää, kuka henkilö oli.

Takavuosina paljonkin julkisuudessa esiintynyt professori, kansanedustaja, monipuolinen  yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Kovasti on vanhentunut, on jo kahdeksankymppinen.

Vilkaisen hänen blogiaan. Melko vaatimatonta settiä huippuvuosien teksteihin verrattuna.

Toisaalta hän on ollut tavallaan oikeassa vuosikymmenien ajan.

Nähtävästi on koittanut aika himmailla, ja nauttia kamarimusiikista.

Hyvä niin.


Ehdin jo fillaroida suunnilleen Päävartion kohdalle kun muistan!

Hemmetti, mullahan oli se kaljatölkki jemmassa, viilentymässä, siellä Ritarihuoneen pihalla, roskiksen takana!

Juuri ja juuri ehtii palata sen hakemaan.


Mukava hörppiä Ms Viking Xpressin kannella Keisari -bisseä!´

Osakkeenomistajana!

Katsella taakse jäävän Helsinki -synnyinkaupungin loittonevaa siluettia.


Tämä oli hyvä päivä.


(Hotel Lilla Roberts, 11.4.2025)

ArcticParadise.fi

It's all a charade!

25.3.2025

Nokian Panimon osakeanti - osallistuako vai ei? / Päivitys 11.4.2025


Uskomaton tuo sijoituskirjailija Esa Juntunen!

Mikä vauhti kaverilla päällä!

Kirjoja, esiintymisiä, blogi jne. 


Eri asia, kauanko tuota ruljanssia jaksaa.

Ja kuinka järkevää tuollainen nk. "henkilöbrändin" rakentaminen ylipäätään on.

Sijoituspuolella Merja Mähkä, Jasmin Hamid, tämä Juntunen...

Muutaman sadan tonnin salkut kai jokaisella näistä "sijoitusviihteen" tarjoajista.


Kim Lindström ja Erkki Sinkko näihin verrattuina "raskassarjalaisia".

Molemmilla varmaankin kymmenien miljuunien salkut.


Viime vuonna Sijoitusmessuilla oli tilaisuus Esaa kuullakin.

Varsin selkeäpuheinen ja realistinen tyyppi.

 

Päällimmäisenä jäi mieleen miehen harrastama syvä skeptisyys suoria osakesijoituksia kohtaan.

Mitä itsekin on vuosia harrastanut - ja olisi kertomansa mukaan päässyt indeksisijoituksilla parempiin tuloksiin. 

Paitsi että yleissivistävä viihde- ja jännitysmomentti olisi harrastuksesta jäänyt pois...

 

Juuri näinhän asia onkin! 

Miten ihmeessä me piensijoittajat voisimme "voittaa" markkinoilla hääräävät miljoonat "asiantuntijat", nykyään myös robotit, tekoälyn jne...?

Ihan utopistinen idea!


Juntuselta pukkaa meiliin moninkertaisesti enemmän tarinaa kuin mitä ehtii lukea.

No, Elisa -analyysin luin.

Sen innoittamana merkkasin pikkusiivun lisää... 

Olisihan sijoituslehtien ja -blogien sekä esiintymisten seuraaminen aivan turhaa, ellei jotakin annettua ideaa edes joskus soveltaisi käytäntöön.

 

Tämän Nokian Panimo -tekstinkin luin.

Yksinkertaista, kelpo analyysiä. 

Juntunen osaa kirjoittaa selkeästi.


Kyseessä ensimmäinen normaali listautuminen Stadin pörssiin pitkiin aikoihin,.

Pyynikin tuotteetkin ovat tuttuja - tosin oikeastaan vain keltapurkkisen Keisari -oluen osalta.

Mainio tuote - ja vieläpä pirkanmaalainen!   


Mutta satsatako Pyynikin Panimoon?

Esa Juntusen lopputulema kuuluu jotta hän on 50/50 -kannalla. 

Ei kuitenkaan mattinykäsmäisesti "fifty-sixty."


Joo, sama täällä.

Mutta vaakakupissa painavat pari asiaa merkkaamisen puolelle, toisin kuin  Esalla:

 

Olen Pyynikin Panimon mallasjuomien kuluttaja (Esa kertoo olevansa lonkero -mies).

Liikun niin paljon Pirkanmaalla, luokkaa 10 - 12 viikkoa vuodessa.

Paikallisuus on siis yksi argumentti.

Hyvässä lykyssä yhtiökokouksetkin Nokialla, tarjoiluineen...

😏  


Onhan salkussa Olviakin, ollut jo kauan.

Iisalmessa oli kerran tilaisuus osallistua yhtiökokoukseen - ja mitkä tarjoilut siellä olikaan!

Lounaan sai nauttia henkilökunta -hintaan, ja lähtiessä kaksi muovikassillista Olvin tuotteita lykättiin mukaan!


Minimimerkintä Pyynikillä 300 lappua à 2,50 eli 750,- euroa.

 

Jatketaan Matti Nykäs -tyylillä:

"Ehkä merkkaan, ehkä en..."

 

(Tallinna 25.3.2025)

ArcticParadise.fi 

"Don't you know, little fool, you never can win? Why not use your mentality? Step up, wake up to reality".


PÄIVITYS 11.4.2025


No niin...

Tässä kävi sitten niin, että kypsyi päätös merkata.

Mutta mitä ihmettä?

Nordnetiltä tuli viesti:

"Merkintähakemuksenne on hylätty!".


Jassoo.

Homma kiikasti kuulemma puuttuvasta osoitteesta Suomessa.

Vai sillä lailla.


Mutta kas kummaa:

Kun lapun kaupankäynti huhtikuun alussa alkoi, ei mitään "nousupiikkiä" ilmennytkään.

Osakkeen hinta asettui melko tarkasti siihen antihintaan 2,50 / kpl.


Ei paniikkia, siis.


Joten tänään tuli merkattu pieni siivu, prosessi kesti muutaman sekunnin.

Järvenpään asemarakennuksessa, junaa ootellessa, R -kioskin ilmaisella WiFillä.

Nuista piti maksaa 2,56 / kipale - siis kuusi senttiä enemmän kuin mitä oli osakeanti -hinta.

Toki myös Nordnetille 7,- kuluista.

Eestissä muuten osakekauppa on ilmaista - ainakin omassa LHV Pankassa.


Mutta toisaalta "riski" oli pienempi, kun markkinahinta oli jo pörssissä asettunut.

Eikä tarvinnut edes ostaa sitä osakeannin minimimäärää, 300 kpl.


Mutta silti:

Mitä järkeä tässä taas oli?

Mitä kummallista tuo nyt taas oli, että puuttuva osoite Suomessa esti osakeantiin osallistumisen?

Suomen kansalaiselta, jolla verovelvollisuus Suomeen.

Ja sitten heti pörssistä samaa osaketta saikin ostaa...


Järkee vai ei?

 

Vastaus:

Ei mitään järkee.


No, tää oli taas tätä suomalaista ylisäätelyä ja itseensä -käpertymistä...


(Järvenpäässä 11.4.2025)

ArcticParadise.fi

It's all but a charade!