Laulu kuolleesta rakastetusta / O:n tarina

 (aihio) 

(Punkaharju, Kulennoinen, Hiekkalahti 20.11.2024)

ArcticParadise.fi

Your network is your net worth - Andrew Tate

 

As. Oy Topeliuksenkatu 15, Helsinki: Satavuotishistoriikki!

Toimittaja Kimmo Oksasella iso juttu "Kuuluisuuksien talo"/ Hamasi... siis Helsingin Sanomissa 3.11.2024.

Sama kaupunkitoimittaja soittikin kerran, taisi olla joskus silloin 2012 tienoilla, talon entisen asukkaan Jukka Kuoppamäen täyttäessä 70 vee.

Jaahas.

Tämän 100 -vuotishistoriikin tekijäporukaksi ilmoitetaan vanhat tutut nimet... 

Jo 2011 talosta pois lähtiessä juuri tämä sakki oli vallankahvassa:

Märta Gartz-Kuokkanen, Erkki Myllylä, Ilkka Niiniluoto, Pekka Ruokolahti...

Talon "historiankirjoitus" on siis vankoissa pikkuporvarillisissa käsissä!

Myös 2012 talosta pois muuttanut Urho Kaleva Kekkosen rakastajatar  Maarit Tyrkkö (ent. Huovinen) ollut hankkeessa mukana.

 

Kirja näkyy olevan melko mittava - netin mukaan 198 sivua.

ISBN -numerokin painotuotteella on.

Ei julkisessa myynnissä.

Täytyypä kysellä kirjastosta. 

 

Kiinnostavaa tsekata, löytyykö teoksesta mitään uutta.

Vaiko vanhan (talon 90 -vuotishistoriikin) kertausta.

Esimerkiksi entisen seinänaapurin Pekka Ruokolahden tyhjää ja tyhmää jorinaa "nimeltä mainitsemattomasta" entisestä naapuristaan - minusta.

Jonka kyseinen kansalainen Ruokolahti - tuo mitättömyys - koki olevan "omituinen".

Kun en kokenut olevan mitenkään tarpeellista alkaa selostamaan tyypille toiminnastani, joka häntä niin kovasti kiinnosti.

Sekös herra Ruokolahtea riipoi. 

BIG TIME.

Riipoi niin paljon, että vuosia talosta pois - ulkomaille - muuttoni jälkeen "selän takana" alkoi puhumaan paskaa.

Sattumoisin sain tuon Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n 90 -vuotishistoriikin käsiini.

Todennäköisesti tavalla tai toisella saan tämän satavuotishistoriikinkin...

😅

Parasta tässä Hesarin jutussa 3.11. ovat kuvat.

Vaikka talossa useita vuosikymmeniä (taisi olla vuodesta 1972 vuoteen 2011) tuli asuttua, eipä ollut tiedossa, miten alunperin 20 -luvulla katutasossa näkyy sijainneen joku liikehuoneisto!

Jutun kuva on vuodelta 1929 - siis ajalta jolloin ylin, kuudes kerros eli "oma" kerrokseni - oli jo lisätty rakennukseen.

 

Hauska tuokin jutun kuva pyykkien kuivatuksesta Sibelius -puistossa vuonna 1950!

Samoin kuva talon päivettyneistä, iloisista tytöistä portilla vuonna 1953.

Ajalta, jolloin lasten touhut olivat vielä normaaleja. 

Ei digiä, ylenpalttisen runsaita kieltoja jne.

Pihoilla paljon lapsia.

Tuskinpa nuita mielisairaita aitojakaan isoa korttelipihaa turhaan pilkkomassa.

Toimittaja Kimmo Oksanen valittaa, "kuinka valtavasti kerrottavaa Helsinginkin kerrostaloilla ja niiden pihamailla olisi, jos vaan kertojia löytyy".

No, oman osuuteni katson tehneeni.

😏

Alla olevan ensimmäisen Google -haun takaa linkki "Kotini" -stooriin on alunperin jo vuodelta 2004.

Ajalta, jolloin tämä kätevä Blogger  -alusta ei vielä ollut käytössä.

Toisen Google -haun takaa löytyvä stoori Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n "Historiikistä" on vuodelta 2014.

Kun sattumoisin törmäsin Topeliuksenkatu 15:n entisiin naapureihini, Seija ja Matti Koskivaaraan Kuusamon Kantojärvellä.

Mukava pariskunta kutsui sisälle mökkiinsä ja tarjosi kahvit.

Ilmoittivat että mielihyvin saan jatkossakin käydä kesäisillä Kantojärven -vierailuilla uimassa siinä heidän niemenkärjessään.

Kuten jo vuosia olin tehnytkin - mikäli lahden toisella rannalla entisen oman mökkimme "Peuraperän" tontilla on vaikuttanut olevan jotakin liikettä. Silloin ei viitsi mennä häiritsemään.

Esittelin Koskivaaroille hopeasormustani, jossa upotuksena juuri heidän rannastaan elokuussa 1994 löydetty kivi - lumikvartsi.

Koskivaarat kertoivat Topeliuksenkadun 90 -vuotishistoriikista, ja toimittivat sen meilitse. 

Muuten aikamoinen yhteensattuma, että sittemmin satuimme Koskivaarojen kanssa naapureiksi Topeliuksenkadulla.

Heidän Kantojärven -mökkinsähän oli 60 -luvulla lähin naapurimme - Matin isän, niinikään maanmittausinsinöörin rakentama.

Matti kertoi jopa olleensa tuolloin teini-ikäisenä isänsä mukana palstaamme lohkomassa.

Jonkin verran jähmettyi tunnelma kyllä Koskivaarojen kanssa kun he hokasivat suhtautumiseni nyky -Kantojärveä kohtaan.

Meidän aikanamme, alkaen vuodesta 1961, vuoteen 1974, paikka oli melkeinpä erämaata.

Varsinkin 60 -luvulla.

Nyt sitten mökkejä rannoilla runsaasti, laitureita, muoviveneitä, telttasaunoja ja paljuja, metsäautoteitä...

Kuusamo - Kemijärvi tieltä kantautuu liikenteen melu öisinkin.

Meidän aikanamme ainoat äänet olivat rantasipin viserrys, sekä käen kukunta Konttaisen suunnalta.

Rannat rehevöityneet, kiitos Kantojärveen laskevien "yläpuolisten" järvien vesien kuormituksen, mökkeilystä aiheutuvan...

Tuskinpa Kantojärven vesi enää juomakelpoistakaan on...

Niin, eiväthän Koskivaarat voineet olla huomaamatta asennettani nyky -Kantista kohtaan.

Ei voi mitään.

En voi auttaa.

Pilattu on.

Mökkislummi on.

Minun Kantojärveni.

Hauskoja lukuhetkiä!

😏

Yahoo- ja Google -haut: 

Arctic Paradise Kotini

Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n "Historiikki" 

 

Jälkikirjoitus:

Tosi vähän kommentteja tästä Hesarin jutusta artikkelin jälkeiselle "Keskustelu" -osastolle.

Marraskuun 9. päivään mennessä vain yhdeksän kappaletta.

Kaikki vieläpä sisällöltään mitäänsanomattomia.

 

Hetkonen!

Satavuotias talo!

Asukkaita talon läpi "kulkenut" ehkä tuhansia. 

Suuri joukko vielä elossa olevia.

Iso juttu Hesarissa satavuotispäivän johdosta.

Sata vuotta!

Yhdeksän (9) kommenttia!

On surkeaa.

(Junassa Oulu - Seinäjoki) 

ArcticParadise.fi

Isn't it fun?

Living in the most chaotic time to be alive?

- Andrew Tate

Näyttääkkö keskaria - vai peukuttaakko?

Pyöräilijä joutuu jatkuvasti autoilijoiden raivon kohteeksi.

Ja se pahenee vaan.

Kekkosen aikaan Härmässä oltiin vielä nöyriä ja hiljaisia...

Suut supussa.

Nykyään ei käytöstapoja enää juurikaan ole.

Aina on joku "puolustamassa oikeuksiaan": Huomauttelemassa tai kommentoimassa...

Autoilijat hyvä esimerkki.

Fillaristi niin monelle heistä punainen vaate.

Torvet tööttää nyky -Suomen liikenteessä!

Alati kiihtyvällä tahdilla.

Vuosi vuodelta enempi.

Myönnettäköön, että se tämän tööttäily -villityksen joku vuosi alkaessa välillä jurppi.

BIG TIME.

Mutta ei enää.

 

Löytyi nimittäin kikka nuiden ratti -raivopäiden kiusaamiseksi.

Heille pitääkin peukuttaa!

Hölmistyvät täysin!   

Ovat lietsoneet ittensä silmittömään psykoosiin siellä ahtaassa metallikopperossaan.

Ovat valmiita "taisteluun"...

Mutta saavatkin osakseen aseistariisuvan peukutuksen!

Voi sitä pettymystä, super -hermostuneen kuskin naamasta luettavaa!

Ikävä tuottaa nuille tätä pettymystä!

 

Yksi keissi erityisesti jäi mieleen.

Ajalta, jolloin tuo peukutus -ase ei ollut vielä käytössä:

Oli kesä.

Taisin olla tulossa Merikannontien suunnasta kämpille Topeliuksenkadulle.

Olisinko sen Sibelius -monumentin vierestä kulkevan hiekkatien jälkeen painunut Mechelininkadun yli kohti Töölön kirjastoa...

Siinä kohtaa ei ole suojatietä, lähin on Humalistonkadun kulmassa,

Joten lienen vaan ylittänyt kadun minulle sopivasta kohtaa.

Todennäköisesti juuri niin.

Säännöthän on sinänsä ihan kivoja, joskus jopa hyödyllisiäkin.

Silloin kun niitä voi ja ehtii ja kannattaa noudattaa.

Muilta osin - soromnoo!

😏

Joka tapauksessa joku autoilija hidasti vauhtia, ja alkoi naama punaisena heristämään nyrkkiä huutaen jotakin sieltä ahtaasta rötisköstään.

En antanut tuon raivokohtauksen häiritä kulkua.

Vilkaisin vasemmalle, ravintola Lehtovaaran ohi, pitkin Mechelininkatua:

Em. raivokuski on kaasuttanut - kovaa - eteenpäin kohti "Töölön viiskulmaa"...

Kolari!

Suunnilleen siinä kohta, missä ennen sijaitsi Etolan liike.

Nk. "peltikolari" tosin, mutta kolari yhtä kaikki.

Aijä nousi juuri autostaan, ja kädet heiluen alkoi selittämään jotakin kolaroinnin toiselle osapuolelle.

Kovasti siellä setvittiin.

Ai että nauratti.

Vieläkin naurattaa...

😅

(skannimine: sõitan ära)

(Rhodos, Kreikka 17.10.2024)

ArcticParadise.fi

"Ihminen on luotu elämää varten!" - Riki Sorsa: Tämä kultainen maa

  

Eräs raiskausuutinen: HS 5.4.2023

Helsingin Sanomat 5.4.2023:

 

Mies raiskasi naisen parkkihallissa

"Nainen tapasi ravintola Baarikärpäsessä kiinnostavan oloisen nuoren miehen, jonka kanssa juttu luisti.Mies ehdotti yötä Malmilla, jossa hänellä olisi käytettävissä asunto.Yhteisenä suunnitelmana oli harrastaa seksiä, jonka vuoksi he pysähtyivät kaupassa ostamassa kondomeita.

Malmilla tilanne muuttui. Asunnon sijasta mies johdatti naisen kylmään parkkihalliin, Mitään asuntoa ei ollutkaan.Tämän jälkeen mies raiskasi naisen.Teon jälkeen mies oli poistunut paikalta, ja sanonut lähtiessään "Näkyillään!", joka oikeuden mukaan osoitti erityistä välinpitämättömyyttä uhria kohtaa.

Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2000 syntyneen miehen raiskauksesta ja pahoinpitelystä vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus kovensi tuomiota ja korotti tuomion kahteen vuoteen ehdotonta vankeutta".

Jostakin syystä asiaa ei uutisessa mainita, mutta ainahan nuissa keisseissä tulee sitten mittavat korvaukset vielä päälle.

Mutta hetkonen!

Missä on näyttö tapahtuneesta "raiskauksesta"?

Aivan oikein - sitä ei ole.

On vaan osapuolten kertomukset, kuten nykyään näissä uutisoiduissa "raiskaus" -tapauksissa lähes aina.

Nyt kun "suostumuspohjainen" raiskauslainsäädäntö tuli voimaan.

Ja kenen kertomusta uskotaan? 

Vitsi-vitsi!

 

Raiskaustapauksiin erikoistunut poliisi, tutkinnanjohtaja Jutta Antikainen, Helsingin Poliisilaitos:

"Kuka tahansa meistä voi joutua raiskauksesta epäillyksi.

Onhan se ihan järkyttävää". (IS 22.9.2024)

 

Niin onkin.

Käytännössä kenen hyvänsä elämä saattaa mennä viemäristä alas. 

Työllistyminen, talous, sosiaaliset suhteet, maine loppuelämäksi.

Kiitos tämän uuden, epäonnistuneen "suostumuspohjaisen" raiskauslainsäädännön.

Esimerkki: Kenraali Koskelan tapaus. 

Karmea julkinen myllytys - ja lopuksi vapautus syytteistä.

Perättömien raiskaussyytösten syyt?

- Se perinteinen Dagen Efter -morkkis känniseksistä

- Kostonhalu (ehkä toive "suhteesta"- heppu huikkasikin "näkyillään!)

- Rahanhimo

Mikä sitten avuksi?

Nykyinen "suostumuspohjainen" raiskauslainsäädäntö pitäisi romuttaa - mutta sitähän ei tule tapahtumaan.

Lisäksi pitäisi nuille keksittyjä raiskausilmoituksia tehtaileville Suomi-Tytöille säätää ankarat sanktiot:

Perättömästä raiskausilmoituksesta sama rangaistus, mikä aiheellisesta raiskauksesta tekijälle olisi koitunut.

Mutta tätäkään muutosta ei tule tapahtumaan. 

Kullannuppumme saavat jatkaa miesten elämien tuhoamista anonymiteetin suojasta, kuten tähänkin asti.

 

Eipä kai muuta vaihtoehto enää ole, kun nimien laittaminen paperiin etukäteen.

Mielellään parin "esteettömän" todistajan vahvistamana.

 

Vaihtoehtoisesti touhun taltiointi, joko avoimesti tai salaa.

 

Realistista?

😏

 

Syntyvyys sitävastoin jatkaa laskuaan koko ajan.

Samoin miesten testosteroonitasot: Prossa per vuosi.

Ihan vääjäämättömästi.

Miten muuten voisi ollakaan, näissä olosuhteissa...

Seksin puute kansalaisilla silmiinpistävää - samoin ylipaino.

Sadat tuhannet popsivat masennuslääkkeitä. Jne. jne.

 

Maassa, jossa suolletaan tällaistakin idiootti -lainsäädäntöä.

 

Hyvä, Suomi!

Ja Onnea!

(Rhodos, Kreikka 17.10.2024)

ArcticParadise.fi

"Average men are cucked slaves today and will be useless tomorrow" - Tate

 

Scandic Park Hotel Helsinki: Suomen Marsalkka Mannerheimin häpäisy!

Voi Herran tähden sentään!

 

Täällä entisessä Inter-Continentalissa, nykyisessä Scandic Parkissa on edelleenkin nuo aivan hirvittävät kokolattiamatot käytävillä.

Oksennuksen vihreät.

 

Joka kerroksessa toistuu sama teema:

Oksennuksen sekaan on "leivottu" Suomen kansallissankarin nimi, yhä uudestaan ja uudestaan:

 

Mannerheim...

Mannerheim...

Mannerheim...

Unelmia...

Carl Gustaf...

Mannerheim...

Minnen...

Mannerheim...päällä!

 

Marskin nimi toistuu noin puolen metrin välein.

Jne. jne. jne...

 

Mitä pirua tulla on oikein haluttu sanua?

Käsittämättömäksi jää. 

Moinen sonta.

Arvoitukseksi.

 

Siis tuhannet ja tuhannet hotelliasukkaat kävelevät käytännössä oksennusta muistuttavan mattokuvioinnin sekä värityksen päällä - Carl Gustaf Emil Mannerheimin päällä!

Mihin tuolla "taiteella" oikein on pyritty?

 

 No, olipa "pyrkimys" - mikä sitä on edes ollut - mikä tahansa...

Kysymyksessä on Marskin häpäisy.

 

Scandicille on tapahtunut täydellinen moka.

Ovat antaneet hotellin sisustus -urakan jollekin totaalisen väärälle henkilölle.

 

Kuten itse huoneenkin sisustuksesta heti huomaa...

Sohvatyynyjen Frida Kahlo -tyylinen naishahmo...

Seinätapetit.

"Seinätaulut"... 

"Hopeiset" verhot...

Tuo tummanvihreä-sininen "divaani", jolla ruskeat tyynyt...

Voiko näin mautonta edes olla?

Hillitöntä!

 

Kaikki väärin!

 

Ellei tavoitteena sitten ole ollutkin juuri täydellinen kitschi.

 

Siinä kyllä totisesti on onnistuttu!

😏 

(skannimine Helsingi punanen) 

 

 

(Scandic Park Hotel Helsinki, 15.8.2024)

ArcticParadise.fi

"Most men on this planet have sold every ounce of freedom they had, including their choice of the time they wake up in the morning." - Tate

 

VR ja Interrail -kortti: Sekoilu polkupyörän kuljettamisen kanssa totaalista!

Olipas kovaa värkkäämistä polkupyöräpaikkojen oston suhteen Valtionrautateillä kesällä 2024!

Kun varsinaisena matkalippuna toimi Interrai -kortti, sai se "järjestelmän" sekaisin - vieläpä useaan otteeseen.

Big Time!

No niin.

Euroopan -rundilta Härmään ja kämpille Tallinnaan palatessa kesäkuun 6:s., A.D. 2024 oli tilanne se, että ekan luokan Interrail -kortissa oli vielä noin kaksi kuukautta "peliaikaa" jäljellä.

Kuten oli tarkoituskin.

Interrail -kortti tilattu netistä, toimitus tuli Hollannista. Siellä on Interrail -systeemin pääkonttuuri.

Hintaero sen kymmeniä kertoja aikaisemmin - vuosikymmenien varrella - käytetyn kuukauden kortin ja tämän kolmen kuukauden kortin välillä vain jotain 300 egeä.

Kun osoite (Väestörekisterin mukaan, sekä todellisuudessakin) sijaitsee Tallinnassa, tarkoittaa tämä sitä, että Interrail -korttia voi käyttää myös Härmässä.

Laillista.

Jos osoite sensijaan sijaitsisi Suomessa, ei tämä olisi mahdollista.

Laskin niin, että tästä kuviosta kertyisi säästyä - kuten sitten lopulta kertyikin, Satasia.

Kesällähän kotimaan junaliput ovat kalliita.

Mutta se polkupyöräpaikka.

Sehän pitää hommata erikseen.

Heti ensimmäisellä kerralla, silloin kesäkuun alussa, oli tuloksena ihan täydellinen katastrofi, mitä Valtionrautateiden "palveluihin" tulee.

Täydellinen - siis sataprossanen farssi. 

Soitto heidän nk. "palvelunumeroonsa".

Takavuosina näitä fillaripaikkoja tuli sieltä hommattua useinkin. 

Tilanne meni nyt juntturaan - välittömästi.

Kuultuaan asian, aloitti nuori "säpäkkä" naisvirkailija giganttisen sekoilun.

Kuultuaan, että varsinaisena matkalippuna käytettiin  (netistä suoraan Hollannin -pääkonttorista ostettua) Interrail -korttia, meinasi neito:

"Sun pitää palautta se kortti sinne Hollantiin, mistä olet sen ostanutkin.

Sitten sun pitää ostaa uusi matkalippu täältä Suomesta, ja liittää polkupyöräpaikka siihen!".

Olin että HÄH?

Täytyy myöntää, että monenlaista söhellystä tässä vuosikymmenien varrella on tullu kuultua, Interrail -kortin käytöstäkin, mutta tämän Suomi-Tytön "logiikka" ylitti kyllä kaiken aikaisemman!

Kun arvoisalle neidille yritti jotakin asiasta mainita, oli vastauksena:

"Kuule, sä et nyt oikein käsitä tätä".

Mie:

"Kuule, se olet kyllä sinä, joka et käsitä!".

End of (maksullinen) puhelu.

Minun toimestani.

 

No, menin sitten Tampereelle, kuten oli suunnitelmissakin - paikallisjunalla.

Pyörämaksu nolla (0,-) euroa.

 

Tampereella:

Siellähän on Suomen toinen vielä jäljellä oleva lipputoimisto (kuinka kauan?).

Sieltä varmaankin saisi nuita polkupyörälippuja ostettua!

 

Pari ensimmäistä kertaa sujuikin ihan OK.

Esitin asiani, maksoin ja poistuin.

Vaikeaa?

 

Kyllä!

Nimittäin kolmannella kerralla oli Armon Rouvilla toinen ääni kellossa.

Nuo kaksi siellä pitkään istunutta - siis nimenomaan istunutta - rouvaa olivat "ajatelleet" asiaa. 

Heti luukulle saapuessani alkoi toinen rouvista, toisen kuunnellessa korvat höröllään, selittämään että "viime kerralla oli tapahtunut jokin erehdys".

Kas!

Jaksoin kuunnella alkavaa sepustusta  noin 20 sekunttia. Että "olisi pitänyt sitä" tai "olisi pitänyt tätä".

Tilanteen toivottomuus oli selkeää.

Voi vain kuvitella, mitä kummallista, käänteistä "logiikkaa" käyttäen nuo naiset olivat "keskinäisissä keskusteluissaan" vatvoneet asian umpisolmuun.

Niinpä totesin:

"Huomaan ettei tästä tule mitään!".

Käännyin kannoillani ja jatkoin suoraan Helsingin IC -junaan.

Fillaripaikka ostettu etukäteen nuilta samoilta rouvilta, siis. Joku päivä aiemmin.

  

Sinne jäivät mietiskelemään "tapausta". 

Parin tunnin kuluttua ostin Helsingin lipputoimistosta kaikki nuo viisi (5) polkupyöräpaikkaa. 

Ei ollut mitään ongelmia. 

 

Asiointia Helsingin lipputoimistossa piti sitten elokuun alkuun saakka jatkaa.

Tamperetta EI voinut käyttää.

Monenlaista sekoilua kyllä Helsinginkin lipputoimistossa.

Kesällä 2024 tuli käytyä läpi kaikki variaatiot ilmaiseksi annetun pyörälipun ja (lähes) väärinkäytösepäilyn (Tampereen lipputoimistotoimisto) välillä.

Kerran hämmästyin lipputoimistosta ulkona "polkupyörälippua" lähemmin tarkastellessani...

Sehän olikin joku ihme rullatuolipaikka!

No, takaisin lipputoimistoon ja uusi jonotus.

Kopea rouva suvaitsi työstää uuden lipun - mitään anteeksipyyntöjä esittämättä, tietty.

Helppo kuvitella, millainen katastrofi reissusta fillarin kanssa "pyörätuolipaikalla" olisi pahimmillaan muodostunut..

Kesällä, kun junat täysiä. Fillaripaikat vähissä.

Konduktöörillä oikeus poistaa junasta mikäli fillaripaikkaa ei ole...

 

Pääsääntöisesti naisvirkailijoiden otsat menivät välittömästi kurttuun, kun paikalle astui näissä polkupyöräpaikka -asioissa.

Kerran yksi tietokonetta sörkkiessään totesi, että "hyvä kun he sentään saivat tämän mahdollisuuden, ennen ei ollut".

Siis mahdollisuuden LISÄTÄ polkupyöräpaikka matkalippuun, tässä tapauksessa siis "erikoiseen" Interrail -lippuun.  

 

Kerran taas oli tiskin takana vuorossa eestiläinen naisvirkailija.

Hänet tunnisti heti murteesta.

Tulimme hyvin juttuun, käyttäen hänen äidinkieltään. 

Hän oli - tyypillistä kyllä - ainoa huumorintajuinen virkailija kesän aikana.

Aikansa touhusi tietokonettaan, ja totesi:

"Täähän on ihan mahdotonta. Lipussa lukee "erikoisvapaalippu", joten saat sen ilmaiseksi. En löydä keinoa periä siitä maksua!". 

Erosimme hymyssä suin. 

Niin, tuo "erikoisvapaalippu"...

Tuo kummallinen merkintä toistui säännönmukaisesti nuissa kesän aikana OSTETUISSA polkupyöräpaikoissa.  

Joskus virkailija mustalla tussilla vetivät sen yli, joskus taas eivät.

Ota tuostakin nyt selvää!

 

Aivan oma sotkunsa läpi kesän muodosti sitten tuo polkupyöräpaikka merkitty paikkalippu - siis henkilöpaikkalippu.

Varsinainen pyöräpaikka sijaitsi aina vaunussa neljä.

 

Sensijaan samaan polkupyöräpaikkalippuun oli merkitty myös oma istumapaikka, joka sijaitsi milloin missäkin vaunussa.   

Tulos:

Kun kasseja ja muitakin kantamuksia oli aina massiiviset määrät, tottakai nousin aina saman vaunun numero neljä yläkertaan.

Luonnollisesti.

Sehän olisi ollut aivan pöljää, ja selälle murhaavaa, lähteä fillari vaunuun numero neljä jätettyään haahuilemaan jonnekin mahdollisesti hyvinkin pitkän junan toiseen vaunuun.

Ei helvetti.

 

Tämä tietenkin aiheutti muutamaan kertaan ankaraa kyselemistä konduktööreiltä: "Miksi herra ei istu omalla paikallaan?".

Piti kertoa tuo lipputoimistosta annettu selitys.

Jonka mukaan he eivät voi tässä Interrail -"erikoistapauksessa" vaikuttaa paikan valintaan.

"Järjestelmä" antaa istumapaikan sattumanvaraisesti.

Annettua paikkaa ei tarvitse kuulemma noudattaa.

Saa vapaasti valita paikkansa, sanoivat.

Tämä selvä!

Siis minulle - ei konduktööreille.

Eräs konduktööri, selityksen kuultuaan, alkoi kiinnostumaan asiasta erityisen paljon.

Selitin kuvion hänelle aivan juurta jaksain.

Kovin oli heppu täpinöissään, "etteihän se noin voi mennä".

Kovasti touhusi ottavansa asian esille, ja yrittävänsä vaikuttaa tilanteeseen.

Toivotin onnea yritykselle - todeten että paras olla varovainen.

Kaveri voi saada "hankalan ihmisen maineen", jos organisaatiossaan alkaa liikaa kyselemään... 

😏

Tampere, elokuun alku

Kesän reissut tuolla Interrail -kortilla ovat ohi.

Joka ikinen kerta onnistui fillarin kuskaaminen mukana - vaikka erilainen sekoilu ja sähläys olikin aikamoista.

Nyt elokuun alussa kulku käy muissa asioissa Tampereen rautatieaseman VR -lipputoimiston ohi.

Lompsassa on vielä muuta viimeisin Helsingin lipputoimistosta ostettu fillarin kuljetuslippu.

Astun sisään lipputoimistoon.

Mikään ei ole kesäkuun alun jälkeen muuttunut.

Samat pari rouvaa istuvat palleillaan.

Toisella on asiakas.

Menen vapaana olevan eteen ja heilutan kädessä olevia lippuja.

Siis niitä, joidenka myyminen meni kesäkuussa heiltä vaikeaksi, niin vaikeaksi.

Selvästi nainen muistaa minut.

Onhan "tapaustani" siellä käsitelty varmaankin perusteellisesti, ja joukolla. 

Lausun:

"Te onnistuitte kesäkuussa kehittämään ONKELMAN näiden pyöräpaikkojen suhteen.

Tässä muutamia viimeisimpiäni.

Kuluneena kesänä näitä tuli käytettyä kymmeniä!".

Nainen tajuaa mistä on kysymys.

Olen jo kääntynyt kannoillani, ja jatkamassa pois, kun hän huikkaa perääni:

"Parempaa päivänjatkoa!".

Vastaan:

"Ei tässä päivässä mitään vikaa ole!".

Että siis vieläkin, ryssittyään koko kuvion, pitää Tampereen lipputoimiston naisten yrittää vielä jotakin vängätä.

No, kauanko tuota Tampereen lipputoimistoakaan on enää olemassa?

Jää nähtäväksi.

x

Epilogi: Syksyllä.

"Syksyllä kaikki on toisin".

No niin.

Kesä meni, ja Interrail -kortin voimassaolo loppui. Elokuun toisella viikolla.

Hyvin sujui  itse tuon kortin kanssa.

Oli ylellistä reissata ekassa luokassa pari kuukautta Suomessa.

Sieltä sai sitä kahviakin.

Sanomalehdet valitettavasti katosivat.

Sen sinänsä täysin turhan "korona" -hysterian" seurauksena.

Mutta jos oli kauheaa tahkoamista kesällä fillarin mukaan saaminen nuille junamatkoille Interrail -korttia käytettäessä, ei kuvio syksylläkään helpottunut.

Siis normi -pileteillä matkustaessa.

Sinänsä kyllä polkupyörän saa vaivattomasti liitettyä junalippuun, VR:n nettipalvelusta ostettaessa.

Mutta, mutta.

Mutta.

Sitten kun tuleekin kyseeseen jo ostetun matkalipun matkustuspäivän vaihto...

Vaikeaksi menee.

Kuten Suomessa käytännössä AINA, kun tulee kyseeseen jokin ihan normikuviosta "poikkeava" juttu.

Järjestelmä sekoaa!

Ensimmäinen tapaus:

Elokuussa tuli keissi, jolloin jo valmiiksi ostetun junalipun (polkupyöräpaikkoineen) päivämäärää tosiaan piti muuttaa.

Matkaosuus sama.

Kellonajatkin samat.

Taktikoin Helsingin rautatieaseman lipputoimistossa niin, että pääsin sen järkeväksi tiedetyn ainoan miesvirkailijan luokse.

Käytännössä tapahtuu niin, että ottaa useamman jonotusnumeron, ja antaa vuorojen mennä ohi siihen saakka että pääsee haluamalleen virkailijalle.

Asiallinen heppu alkoi värkkäämisen.

Vaihtomaksu vitosen.

Pian hän kuitenkin ilmoitti, ettei ko. osuudelle "ole polkupyöräpaikkoja vapaana".

Olin että HÄH?

Kyseisen junapäivän reitti: Orivesi - Jyväskylä - Ähtäri.

Maanantai -päivä, ei voi olla ruuhkaa.

No, "tilanne oli päällä", joten ilmoitin että OK.

Jätetään sitten fillaripaikka pois.

Poistuin lipputoimistosta siis muuten kelvollinen lippu taskussa, mutta ilman polkupyöräpaikkaa.

Ei muuta kuin heti nettiin tutkimaan asiaa.

Aivan oikein arvattu:

Ainoastaan osuus Orivesi - Jyväskylä on IC -juna.

Eli vain siihen tarvii varata sen pyöräpaikan.

Osuus Jyväskylä - Ähtäri on paikallisjuna.

Sinne ei edes tarvita mitään pyöräpaikkaa.

No niin.

Siis takaisin lipputoimistoon (ei samana päivänä), ja liittämään se pyöräpaikka tuohon Orivesi - Jyväskylä -osuuteen.

Ei mitään ongelmaa.

Lähtöön oli niin paljon aikaa, että hintakin oli sama.

Paitsi vitosen pyörämaksu piti pulittaa.

Ajan ja vaivan tuhlausta kylläkin, tietty.

VR:n pyörälippuohjelma on siis rakennettu niin, ettei järjestelmä osaa antaa pyöräpaikkaa tällaisissa lipunvaihto -tapauksissa, jos jatkoyhteys onkin paikallisjunalla!

Ja vaikka tuo Helsingin VR:n asiointipisteen ainoa miesvirkailija asiallinen kaveri onkin, hänen ammattitaitonsa ja tietämyksensä ei ensimmäisellä käynnillä riittänyt. 

Eli asiakkaan pitää tietää ja osata enemmän kuin lipputoimiston virkailijat!

Tyypillistä.

Toinen tapaus:

Pikkuisen "haastavampi" keissi.

Siis Valtionrautateille.

Jälleen kyse valmiiksi ostetun junamatkan päivämäärän siirrosta. 

Vaihtomaksu sen femman.

Mutta nyt tulikin kyseeseen myös päivämäärien hinnoittelu -erosta johtuva hinnankorotus.

Huomasin että virkailija oli em. hinnannousun lisäksi veloittamassa myös yhdelle juna -osuudelle lisäksi polkupyöräpaikan.

Huomautin, että jo viimeksi tuo meni pieleen.

Jo viimeksi samanlaisessa vaihto -keississä hän peri pyörämaksun toiseen kertaan.

Kuten jo pariin kertaan todettu, kyse asiallisesta kaverista.

Kuultuaan pointin kaivoi taskustaan jonkinlaisen Valtionrautateitten oman kortin, ja mitätöi maksupäätteellä tuon ylimääräisen pyörämaksun.

Lausuen samalla hövelisti jotakin tyyliin:

"Jos mä oon viimeksi jotakin mokannut, niin korjataan se tässä omaan piikkiin!".

Jaaha.

Häneltä jäi tietty täysin huomioimatta, että kun hän nyt mitätöi tämänkertaisen ylimääräisen pyörämaksun - se edellinen turha tuplamaksu pyörästähän jäi voimaan!

En kuitenkaan halunnut kärjistää tilannetta entisestään, ja annoin olla.

Tulin kuitenkin kaverille todenneeksi, että vaikeaksi on mennyt tämä fillarin kuskaaminen junassa.

Että onneksi täällä Helsingissä sentään vielä on tämmöinen live -asiakaspalvelupiste.

Hirvittää ajatellakaan, miten touhu onnistuisi netissä (ei mitenkään).

Tähän virkailija:

"Joo, olisin itsekin netissä heittänyt pyyhkeen kehään!".

Olipas siinä rehellinen Valtionrautateitten virkailija!

Kolmas tapaus:

Piti Ähtärin Eläinpuisto-Zoon pysäkiltä päästä Stadiin.

Tiistai 24.9.24

Edellisenä iltana muuten tuli tieto, että surullisenkuuluisa, miljoonia maksamaan tullut Panda -hömpötys loppuu ny sit...

Ei ollu kahdesta Kiinasta roudatusta epelistä saattamaan kriisikunta, Ähtäri -käpykylän konkka -taloutta kukoistukseen...

Toisin kuin oli suunniteltu.

Ähtäriläiset höppänät sydäntalvella muutama vuosi sitten hurmiossa tanssivat pandojen saapumisen kunniaksi letkajenkkaa tuppukylänsä "pääkadulla"...

Kovassa pakkasessa.

😏

Valtionrautateiden saitilta kun nyt lippua yritti ostaa, tarjottiin reittiä Jyväskylän kautta.

Eläinpuisto - Jyväskylä kiskobussilla..

Jyväskylässä yli tunnin odotus, ja vaihto IC-junaan.

Perillä Stadissa 16.54.

Hinta oli niin kova, että tuli tutkittua vaihtoehtoja.

Aivan oikein!

Eikun menee sillä samalla 10.30 kiskobussilla vain Haapamäelle  asti.

Siellä noin kolmen tunnin odotus.

Jatkaa siten paikkarilla Tampereelle.

Tampereella noin tunnin vaihto-aika.

R -junalla Stadiin.

Tuloaika kello 18,49.

Lopputulos:

Oikein mukavaa "omaa aikaa" se kolmisen tuntia Haapamäellä.

Omalaatuinen, rautatiehistoriallinen paikkakunta.

Höyryveturipuiston "Ukko.Pekka" -ravintolassa hyvää laatu-aikaa nauttia mainiosta kotiruokalounaasta - työeläkekortilla vain kympin kustannus!

Paistettua lohta, paistettuja perunoita.

Lakkatuutinkin sai jälkkäriksi kahvin kanssa.

Haapamäen kirjastossa hyvät tietokoneet, sekä printtimediaa luettavaksi.

Tampereen -pysähdyksen aikana voi käväistä tutun Scandic Koskipuiston aulassa kahvilla ja  WiFillä.

Sinne tulee Hesari ja Kauppalehtikin - toisin kuin Haapamäen kirjastoon.

Tulo Stadiin siis vain parisen tuntia myöhemmin kuin Jyväskylän kautta kiertäessä olisi ollut.

Entä kulut?

Luokkaa puolta halvempi reitti kuin tuo Valtionrautateiden saitin suosittelema Jyväskylän -kierros.

Jyväskylä - Stadi -osuushan on kallis IC -juna, ja siinä vieläpä pakollinen lisämaksu fillarista.

Kiskobusseissa filo seuraa mukana ilmaiseksi.

Ankaraa säätämistä taas - kaikki tarvii ite selvittää!

 

Ai niin.

Semmoinenkin kuvio vielä, "normi-piletillä" matkustettaessa, että:

Jos käy niin, että esimerkiksi unohtaa polkupyöräpaikan oston sen normi -matkalipun oston yhteydessä...

Käyden sitten lipputoimistossa ostamassa fillaripaikan erikseen...

Varsinaisessa matkalipussa on eri istumapaikka paikka kuin fillarin paikkalipun yhteydessä automaattisesti tulevassa toisessa paikassa!

Ihan vaan yksinkertaisuuden vuoksi, varmaankin!

Ettei homma vaan vahingossakaan menisi liian vaikeaksi.

Eli:

Yksi matka, yksi paikka(lippu) fillarille, mutta kaksi (2) paikkaa matkustajalle - itelle!

Yleensä eri vaunuissa, vieläpä!

Tämä selvä - harvinaisen selvä!

😏 

Niin ja koko tämän fillarinkuljetus -sekoilun perussyy, sitten...

Tietenkin tuo katastrofaalinen virhe, mikä nykyisiä IC -junia suunniteltaessa tehtiin.

Polkupyörille vain kolme (3) paikkaa, siinä nelosvaunussa.

Toisissa junissa tosin ykkösvaunussa vielä pari "varapaikkaa", mutteivät ne Isoa Kuvaa muuta.

Kaiken huipuksi nuo nelosvaunun kolme paikkaa on varustettu sillä surkuhupaisalla teline -systeemillä.

Siis että fillarit pitäisi ripustaa niihin maailman epäkäytännöllisimpiin koukku -härveleihin..

Pisteenä iiii:n päällä vielä nuo värkit varustettu markka-aikaan kolikkosysteemillä - jota fiaskoa tosin juuri kukaan ei ole vuosiin edes yrittänyt käyttää.

Mahtaisivatko eurot edes kelvata.

Siis kolme - viisi pyöräpaikkaa per pitkä IC -juna!

Varsinkin kesäaikaan yhtälö on mahdoton!

Nuo teline -hökötykset vaan turhaan vievät sitä vähäistäkin tilaa.

Tilaa, johon vieläpä usein äidit ovat tuuppaamassa lastenrattaitaan.

Joskus joku on änkeämässä fillariakin, vaikka paikkalippu on jäänyt ostamatta.

Joskus taas matkustajat työntävät isoja matkalaukkujaan tuohon polkupyöräsyvennykseen.

Luvatonta sekin.

Entä miten muualla?

Saksassa on monenlaisia junia, mutta esimerkiksi niissä 80 -luvun junarungoissa on aivan omat osastonsa, jonne fillarit voi viedä.

Samoin rinkat, sukset jne.

Itse voi matkustaa samassa osastossa.

Olihan meilläkin vielä IC -junia edeltäneissä Sinisissä junissa kokonainen oma matkatavaravaunu.

Ja homma pelasi!

Yhteenvetona menneen kesän fillarilippu -härdelleistä:

Koko sotku niin nyky -suomalaista, niin nyky -suomalaista, että!

Varsin tyypillistä tälle Suomi -Hölmölän nyky -meiningille.

Ei niin pientä asiaa olekaan, ettei se menisi säätämiseksi.

Tyhjän värkkäämistä riittää.

(skannimine raudteejaama)

(Paimentupa, Koli 9.8.2024)

ArcticParadise.fi

I survived.

My memories are an undefatigable source of elation.

I can't wipe the smile off my face.- Tate

Virtain Eläkkeensaajat ry:lle eivät kelpaa jäsenet. Ainakaan kaikki.

 

Tulo Virrat -käpykylään perjantaina -iltana 14.6.24.

Suunnilleen ensimmäiseksi sattuu silmään eilinen "Suomenselän Sanomat".

Kas näin.

Pääkirjoitussivulla raporttia kaupunginvaltuuston kokouksesta: 

KAUPUNGILLA PUOLEN MILJOONAN SOPEUTUSTAVOITE VUOTEEN 2027

- "Haasteena on asukasluvun laskeminen Virroilla".

- Valtuutettu X:ää suretti eniten syntyvien lasten vähäinen määrä. (Tosiaan näin kirjoitettu: "Eniten syntyvien lasten..."😏) 

- "Tänä vuonna on syntynyt kuusi lasta. Jos sama tahti jatkuu, se merkitsee että tänä vuonna Virroille (väkiluku 6275) syntyy noin 20 lasta". 

- Valtuutettu Y totesi, että lihavat vuodet ovat ohi.

- Valtuutettu Z totesi: "Kymmenen vuoden aikana Virroilta on kadonnut tuhat asukasta, viimeisen seitsemän vuoden aikana noin 450 ihmistä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kaikkeen toimintaamme"..

- Z jatkoi: ""Ei ole syntynyt yrityksiä, jotka toisivat työpaikkoja.

Jne. jne. 

Siis aivan tätä tuttua tarinaa, joka toistuu sadoilla vastaavilla Suomen paikkakunnilla.

Tuppukylästä toiseen.

Vertailun vuoksi:

Virtain väkiluku 1980: 9621

Valitettavasti Wikipedia kertoo Virtojen väkiluvun vain tuohon vuoteen 1960 asti.

Todennäköisesti se oli 1950 -luvulla vieläkin suurempi.

Karmeaa katsottavaa tuokin Virtain "pääkatu", Virtaintie. 

Ennen niin vilkas.

Nyt jonkinlainen irvikuva aikaisempien vuosikymmenien pöhinästään.

Kohta ollaan jo tilanteessa, jossa "ei haavan lehtikään enää värähdä".

Pari kirppistä, kebab -paikka, pubi, K -kauppa... 

Ylä-Pirkanmaan Osuuspankin konttori on auki ma ja to 10.00 - 12.30. Hienoa että edes joskus!

Lukuisia myytyjä tai myynnissä olevia, tyhjiä liikehuoneistoja...

Voi surkeuksien surkeus!

Mutta kaikesta tästä Virtojen kuolinkamppailusta huolimatta ilo aina käydä Virroilla.

Vuodesta toiseen.

Vuosikymmenestä toiseen.

Kaikkina vuodenaikoina.

Tuskin juuri kukaan yksityinen henkilö Virroilla näin usein käykään. On käynyt.

Ihan vapaa-ehtoisesti.

Omia aikojaan.

Omilla kustannuksillaan.

Aina muutaman matkailu -euron paikkakunnalle jättäen.

Ruokakauppoihin.

Majoitusliikkeeseen.

Kahvista.

Kitusen Kievarin lounaista...

Sattuu nimittäin olemaan niin, että ensimmäiset muistikuvat tältä maalliselta vaellukselta ovat juuri - Virroilta!

Nuo pari - kolme ikimuistoista kesää 50 -luvun lopussa...

Kun olimme kesälapsina Rantasen talossa, Alamyllyllä.

Kun omia kesämökkejä - joita perheellä sittemmin riitti - ei vielä ollut.

Ne olivat hienoja kesiä tuossa Alamyllyn pihapiirissä!

Harrastuksena mulla oli - naulaaminen!

Mirja toi 100 - 200 gramman pusseissa nauloja Jäähdyspohjan kaupasta (joka on kadonnut jo vuosikymmeniä sitten).

Mikä nautinto olikaan niitä naputella Alamyllyn "luiskaan" (joka on vaihdettu kertaan, ellei useampaankin sen jälkeen, vuosikymmenien varrella).

Ei kuitenkaan tullut pojasta rakennusmestaria...

"I am always drawn back to places where I have lived, the houses and their neighborhoods". - Truman Capote: "Breakfast at Tiffany's"

Niin.

Sitten tulikin oltua poissa Virroilta muutamia vuosikymmeniä...

Fast forward 1960 -luvun alusta 1990 - luvun loppuun.

 

Kas kummaa - minulla on "henkilökohtaisia asioita" Jyväskylässä, taisi olla jotain 1,5 vuoden ajan. Oho!

Yhtenä kesänä päätän järjestää "ohjelmaa", eli viikonlopun Virroilla.

Vielä siihen aikaan sinne pääsi Jyväskylästä bussillakin,

Kyseinen viikonloppu oli täydellinen katastrofi - sekä totaalinen menestys.

Itse olin aivan täpinöissäni, nk. "liekeissä" tästä mahdollisuudesta palata ihanien lapsuuden kesien Virroille.

Siis elämän ensimmäisten muistikuvien syntysijoille.

Neiti sensijaan oli stressaantunut ja pahantuulinen.

Tietenkin - alle 30 -vuotiaalla tuo kuuluisa "biologinen kello" tikittää - ja meikäläisen kanssa hengailu oli - ja on - tietenkin ajanhukkaa. 

Siitä näkökulmasta. 

 

Kävimme fillarilla "keskustasta" Alamyllyllä - minulle käsittämätön ihme päästä sinne - tytöllä kova kiire päästä pois.

Palatessa Torisevan kautta "keskustaan" pysähdyimme Kahvimajalla.

Tutustuin kahvilan emäntään, Jaana Kallioon.

Juttelimme mukavia - sillä seurauksella että Pitkäsen korttiteline on siitä alkaen ollut siinä tiskin päällä joka kesä, ja on tälläkin hetkellä.

Seuralainen keskittyi mököttämiseen.

Jonkinlaista "eloa" kyseiseen Suomi-Neitoon tuli vasta kun seuraavana päivänä kesähotelli Domuksessa tuli laskun maksamisen hetki.

Nosti jupakan jostakin kymmenen rosentin opiskelija-alennuksesta, jota hänelle ei oltu myöntää...

Voi Herran tähden sentään!

Mutta sen jälkeen on sitten Virroilla taas tullut vierailtua joka kesä.

Useimpina vuosina pari - kolme kertaa vuodessa muutoinkin. Eri vuodenaikoina.

Hienoja reissuja, etupäässä.

Löytyi uusia asiakkaita - joista osa jo poistunutkin kuvioista.

Mm. Palmroth-Centerin alasajon johdosta, ja Virtojen hiljentymisen vuoksi, ylipäätään.

Paljon liikuntaa, aina fillari mukana.

Paljon uintia.

Jonkun verran vapaa-aikaakin, erikoista sinänsä.

Kesäisin on tullut aina vähintäin kerran käytyä Alamyllyllä, Rantasen talon pihapiirissä.

Uimassakin siinä samassa Torisevalta Jäähdyspohjaan laskevassa purossa.

Se sama pikkuinen sauna törröttää vieläkin puron töyräällä.

Lukitsemattomana.

 

Mulla on kuva tuosta saunan rappusilta 50 -luvun lopusta.

Jotain siinä touhuan,

Samoin talon vierestä, pusikoiden seassa vieläkin pystyssä olevasta leikkimökistä.

Mirjan sylissä siinä istuskelen

Pariin otteeseen - ensimmäisen kerran jo joskus vuosituhannen alussa - on Rantasen Leenakin ollut paikalla.

Hän muisti minut. Hyvin. Sen makkaranpaistoreissun Eurankarille kerran Juhannuksena...

Aikoinaan meitä kesä -asukkaitakin vastaanottanut Rantasen talo toimii nyt kesämökkinä.

Silloin 2000 -luvun alussa kerran sain sovittua, että myöhemmin samana kesänä tuli mahdollisuus yöpyä tyhjän Rantasen talon yläkerrassa.

Samassa vintissä, jossa jo 50 -luvulla asustimme ne kesät.

Oli väkevä tunnelma!

Aamulla istua siinä samoilla rappusilla, ja palautua yli puolen vuosisadan taakse.

À la recherche du temps perdu...

Tästä purosta tuli sitten vuosituhannen alussa synnytettyä (kahlatessa, uimahousuissa) tämmöinen kuvakin:

(skannimine tuuleveski)

Myykin postikorttina aika hyvin. Läpi maan. Korppoosta Kainuuseen.

Nyttemmin tämmöistä kuvaa ei kyseisestä paikasta voisi enää aikaansaada.

Kasvusto on levinnyt puron varsille, ja kävelysilta on uusittu vähemmän nätiksi...

Lakarin leirintä (myöh. "Lakarinharjun camping") toimitti yöpymispaikan virkaa melkein neljännesvuosisadan ajan.

Ennen väistämätöntä konkurssiaan parisen vuotta sitten.

Oli kummallinen paikka, salaperäisine omistussuhteineen.

Ei niistä päässyt perille.

Mutta mukavat, erittäin edulliset, vaatimattomat lautamökit.

Lukuisia, lukuisia kesäöitä tuli niissä vietettyä, varsinkin numero nelosessa.

Yöradio päällä.

Aamulla matkaa Kangasjärven rannalle, uimaan, ehkä 20 metriä...

Ne olivat hyviä vuosia.

Oli todella omituinen yritys tuo Lakari, ei tosiaan voinut järjellä selittää.

Moni muukaan.

Jos jotakin ko. yrityksen taustasta yritti kysellä, törmäsi vaikenemisen muuriin.

Mutta kiinni on!

Ja pysynee!

Vuodet vierivät, Virrat hiljeni hiljenemistään.

Satojen muiden vastaavien suomalaisten paikkakuntien tavoin.

Nythän on tilanne se, että Virtaintiekin on muuttunut irvikuvaksi entisestään.

Liiketiloja siis tyhjillään.

Pari - kolme kirpparia.

Joku pubi vielä sinnittelee.

Kebab -mesta. Grilli.

Veikon kone, K -kauppa.

Siinä se suunnilleen on.

Mutta yllätys oli suuri, kun eräänä päivänä muutama vuosi sitten välähti että Hei!

Tässähän ollaan jo lakisääteisellä työeläkkeellä!

Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?

Juolahtipa mieleen, että voisi olla ideaa liittyä johonkin eläkeläisyhdistykseen.

Tiedossa oli, että sitä kautta saisi jotakin etuja, esimerkiksi majoituksesta.

Mutta mihin eläkeläisyhdistykseen liittyä?

Tämmöisen, jolla ei ole osoitetta Suomessa?

No tietenkin Virtain Eläkkeensaajat ry:n - kuten jo todettu, tämän maallisen taipaleen ensimmäiset muistikuvathan ovat juuri Virroilta!

Jäsenmaksu ei ollut kuin 15 euroa vuodessa.

Liittymisen jälkeen tuli Eläkkeensaajien Keskusliitosta kirjekuorellinen etukuponkeja Helsinki - Tukholma -risteilylle.

Toppen!

Tosin niitäkin piti pyytää tuolta EKL:stä

Paikallisyhdistys Virtain Eläkkeensaajat ry. nimittäin oli "unohtanut" kertoa Keskusliitolle uudesta jäsenestään..

Keskusliittoa virtolaisten laiminlyönti hävetti, ja juuri siksi niin monta etukuponkia lähettivätkin.

Periaatteessa niitä olisi alunperin pitänyt tulla yksi tai kaksi.

Mutta kun ei tullut ainoatakaan.

Siis Virtojen eläkkeensaajat ry:ltä, eli paikallisyhdistykseltä.

Miten enteellistä tapaus myöhemmille kokemuksille Virtain Eläkkeensaajat ry:n kanssa olikin!

😏

 Alkoi nimittäin varsinainen värkkääminen kyseisen yhdistyksen - tai pikemminkin porukan "rahastonhoitaja" Tuovi Satamon  kanssa.

Aiheena - jäsenmaksun maksu.

Siitä ei meinannut tulla yhtikäs mittään - eikä lopuksi tullutkaan.

Vuosien sekoilu jäsenmaksun kanssa.

Mahdottomaksi meni, loppuviimein.

Tallella olevan jäsenkortin mukaan kahtena ensimmäisenä vuonna - 2020 ja 2021 - olen maksanut jäsenmaksun käteisellä Virroilla.

Esimerkiksi yhtenä vuonna kyseinen porukka järjesti vallan mainion päiväretken Seitsemisen kansallispuistoon.

Yhdistyksen puheenjohtaja oli retkelle lähtiessä paikalla Rajaniemen lomakeskuksessa. 

Maksu tapahtui siis in cash, ja nainen (nimi unohtunut) vieläpä kuittasi rahasuorituksen saaduksi jäsenkorttiin.

Seuraavina kahtena vuonna tämä ei enää onnistunut.

En ollut tilaisuudessa tuolloin retkien ajankohtana, touko - kesäkuun vaihteessa, Virroilla käydä.

Osin tämä johtui liikenneyhteyksien alinomaisesta huononemisesta tuonne Virrat -pussinperälle.

Vuosina 2022 ja 2023 tapahtui maksu siis pankin kautta - tosin kovan väännön jälkeen.

Vastapuolena tuo em. rouva Tuovi Satamo.

Jäsenmaksun maksu -kuvio vaikeutui vaikenemistaan.

Vuonna 2023 oli tilanne jo sellainen, että pankkisiirtolomake Tallinnan -kämpälle oli postitettu vaillinaisin postimerkein.

Ihme, että se ylipäätään tuli - sitten joskus kun vihdoin tuli.

Kovasti piti asiasta Satamon kanssa vääntää.

Henkilölle piti rautalangasta selvittää:

Kun vastaanottajan postiosoite sijaitsee ulkomailla - kuten mulla Tallinnassa - eivät kotimaiset postimerkit tietenkään riitä.

Vaikeaa?

Kyllä.

Vaikeaa Tuovi Satamolle - jopa ylivoimaisen vaikeaa.

Sama peli nimittäin jatkui tämän vuoden keväällä.

Jopa entisestäänkin kärjistyneemmässä muodossa.

Helmikuussa 2024 tuli "postia" Virtain eläkkeensaajat ry:ltä.

Tosin kirjeen lähettäjä selvisi vasta sitä avates...

Anteeksi - eihän kirjettä tarvinnut eikä voinutkaan edes "avata".

Kirjettä ei koskaan oltu suljettukaan!

Auki repsottavan kirjekuoren sisältä löytyi - ihme kyllä! - Virtain Eläkkeensaajat ry:n 50 -vuotisesite.

Jostakin kummallisesta syystä se saapui perille, vaikka samassa sulkemattomassa kirjeessä ollut pankkisiirtolomake sitävastoin oli kadonnut matkalla.

Tippunut jossakin vaiheessa kirjekuoresta pois.

Mikäs sen luonnollisempaa.

Vielä:

Kirjekuoreen oli lätkäisty - siis lätkäisemällä lätkäisty - postimerkkejä oikein urakalla.

Isolla kädellä!

Yhteensä kolme (3) värikästä, nättiä Suomi-postimerkkiä.

Yhteisarvoltaan eur. 3,70.

Siis aivan liikaa.

Jaahas.

Satamon Tuovi on näköjään viimevuoisen puheluni johdosta sentään yrittänyt oikeaa taksaa jäsenpostitukseensa.

Taidot eivät vaan riittäneet. 

Puhumattakaan siitä, että olisi sulkenut kirjekuoren.

Sehän olisikin ollut aivan liikaa vaadittu, tässä tapauksessa.

Soitto Satamolle.

Heti alkoi Arvoisa Rouva ärhentelemään.

Kuten oli arvattavissakin.

Närkästyneen "rahastonhoitaja" -rouvan mielestä "tämä oli jo toinen kerta kun annan hänelle muistutusta".

Totta! Ja hyvästä syystä!

Kun sama holtiton meno Virtain Eläkkeensaajat ry:ssä vaan jatkuu, ja jopa pahenee.

Seuraavaksi Satamo suvaitsee tiuskia, jotta "Maksa se vaan pankkiin".

Hänen Ylhäisyytensä!

Eli hän ei enää edes yrittänyt toimittaa jäsenmaksulomaketta.

Mahdoton tehtävähän se oli Tuovi Satamolle ollutkin.

Ilmoitin ettei tuo käy.

Hänen ehdottamansa systeemi ei käy. 

Haluan jäsenmaksulomakkeen, jonka saatuani maksan jäsenmaksun.

Kuten oli arvattavissakin, mitään jäsenmaksulomaketta Virtain Eläkkeensaajat ry:ltä ei sitten koskaan tullut.

Näin loppui jäsenyyteni Virtain Eläkkeensaajat ry:ssä.

Käytännössä sain potkut, kun rohkenin kysyä heidän "lähettämänsä" jäsenmaksulomakkeen perään.

Sitten tuli rähäkän jälkeen vähän selailtua samassa avonaisessa, väärin postimaksutetussa kirjeessä kuin ihmeen kaupalla perille tullutta muuta materiaalia:

JÄSENTIEDOTE VIRTAIN ELÄKKEENSAAJAT RY. 50 VUOTTA

"Yhdessä ja talkoissa".

 Lehtinen alkaa vastenmielisen näköisen, turpean papin sepustuksella, jonka skippaamme. 

Ei tota kestä.

Sitten kaupunginjohtajan tervehdys. 

Blaa blaa blaa...

"Toimivat peruspalvelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta" -tyyppistä lässytystä. 

Pari väliotsikkoa:

"Virtain kaupunki on viime vuodet panostanut suunnitelmallisesti Virtain veto-, pito- ja elinvoiman lisäämiseen, muun muassa elinvoimapaketilla".

"Meillä on vahva usko tulevaisuuteen. Pienillä paikkakunnilla on elämää ja meidän pitää kertoa sitä myös muille!". (kirjoitusvirhe tekstissä)

Siis täyttä sontaa. Ei tuotakaan propagandaa voinut enempää lukea. 

Sitten kuvia jäsenistöstä ja yhdistyksen "aktiviteeteista": Joku bussiretki, makkaranpaistoa Heraskosken laavulla. 

Yhdessä kuvassa istutaan totisina kirkossa.

Kovin on raihnaisen näköistä porukkaa. 

 

Rajaniemen Lomakeskus Virroilla...

Oma, surullinen tapauksensa. 

Melko iso kiinteistö.

Omistajatahona ilmeisesti Eläkkeensaajien Keskusliitto.

Lappu pantiin luukulle.

"Ei kannattanut". 

Eläkkeensaaja -lehdessä oli jo alkuvuonna 24 päätoimittaja, Eläkkeensaajien Keskusliiton puhheenjohtaja Simo Paassillan erittäin etova kirjoitus "Jäähyväiset Rajaniemen lomakeskukselle".

Tosin kirjoituksessa oli joku hyväkin kohta:

"Rajaniemen lomakeskus on tehnyt enemmän tai vähemmän tappiota jo vuosien ajan".

"Narun pää tuli vetävän käteen ja yhtiön oma pääoma ja kassavarat kävivät vähiin". 

"Käyttöaste oli monta vuotta matalalla ja meni vuosi vuodelta vain huonompaan suuntaan".

 "Omat jäsenet eivät enää olleet sitoutuneita Rajaniemeen". 

Juurikin näin. 

 

Kuitenkin Paassilta lopettaa kirjoituksensa parhaaseen - tai siis pahimpaan - demarityyliin:

"On aihetta todeta painokkaasti, että syy toiminnan kuihtumiseen ei ole Rajaniemen henkilökunta. Henkilökunta on ollut erinomaisen sitoutunut lomakeskuksen toimintaan ja tehnyt kaikkensa asiakkaiden viihtyvyyden hyväksi. Suurkiitos heille!".  

Höpö-höpö.

 

Mitä siellä Rajaniemessä tuli muutaman kerran pistäydyttyä, niin aivan silmiinpistävää oli henkilökunnan korkea ikärakenne sekä yleinen väsähtäneisyys,. 

Rajaniemessä hiippaili tätejä, jotka eppäilemättä olivat olleet "talossa" vuosikymmeniä - asenne ja ote sitten sen mukaisia. 

x

 

Tänään tänne Virroille ja Hotelli Tarjanteeseen tullessa tuli napattua tuosta hotellin aulasta Virtain palveluopas 2024.

Surkuhupaisaa luettavaa, tämäkin.

Tahatonta komiikkaa - omalla karulla tavallaan. 

 

Kas tällaista propagandaa suoltaa kaupunginjohtaja Henna Virtanen, Virrat -nimisen uppoavan laivan Arvoisa Rouva Kapteeni.

Viran puolesta:

Elinvoimaa yhteistyöllä

"Virtain kaupunki on viime vuodet panostanut suunnitelmallisesti Virtain veto-, pito ja elinvoiman lisäämiseen, muun muassa elinvoimapakettina. Tämä jatkuu edelleen ja vielä kehittyy...".

"Toimivat peruspalvelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta...".

"Uudenlaisia avauksia on tehty...".

 "Yhteisöllisyyttä on pyritty lisäämään entisestään...".

"Valtuusto hyväksyi elinvoimalupauksen...".

"Toimiva vuoropuhelu...".

"Yrittäjämyönteisen ilmapiirin edistäminen...".

"Yrittäjyyteen kannustaminen...". 

"Hyvä yhteistyö...".

"Kunnan elinvoiman kehittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä....".

"Meistä jokainen voi vaikuttaa...".

 

Voi miten herttaista!

Miten tuota höttöä sitten voisi kommentoida?

Ei oikein muuten, paitsi:

Blaa blaa blaa blaa!

 

x

Menetinkö jotakin kun - käytännössä - tulin  erotetuksi Virtain eläkkeensaajat ry:stä?

En.

Samat edut - mm. pieni alennus Turun LaivaHostel Borean yöpymismaksusta - ja paljon, paljon muuta saa nimittäin nyttemmin hankitulla nerokkaalla Museokortilla.

Nuo Eläkkeensaajien Keskusliiton liittymisen yhteydessä lähettämät etukupongit Tukholman -risteilylle poikivat aivan mielettömän "tuoton".

Jollakin nuista risteilyistä, kun Stokiksessa kerrankin oli runsaasti aikaa, tuli nimittäin löydettyä uusi ja todella merkittävä asiakas.

Virtain eläkkeensaajat ry:lle maksetut 15 euron jäsenmaksut muutaman vuoden ajan poikivat satumaisen "tuoton":

Tuhansia, tuhansia prosentteja.

Kiitos!

Ja koittakaa nyt kuitenkin pärjäillä siellä tyhjenevässä, alati kuihtuvassa Virrat -tuppukylässänne.

Neuvostoliitossa tuollaisia syrjäkyliä muuten kutsuttiin nimityksellä "perspektiivitön kylä"...

😏

(Virrat 14.6.2024)

ArcticParadise.fi

Vastuullisuus, eettisyys, tasa-arvo, ihmisoikeudet!