(KESKEN)
Mikä kaunis, aurinkoinen kevätpäivä!
"Päiväretkellä" asuinkaupunki Tallinnasta synnyinkaupunki Stadiin.
Sunnuntai. Töölön kirjasto auki.
Nyt on tilaisuus käydä vilkaisemassa monikymmenvuotisen asuintalon, Asunto Oy. Topeliuksenkatu 15.:n historiikkiä.
Talolla on uusi nimikin: Tilia Töölö.
Odotinkin jotakin sontaa.
Mielenkiintoista kyllä, talon 90 -vuotishistoriikissa sontaa suoltanut entinen seinänaapuri, Pekka Ruokolahti -niminen tyyppi, näyttää tällä kertaa rauhoittuneen.
Onko mies väsynyt?
Toistaa edellisen "historiikin" sepustustaan lyhennetyssä muodossa, mutta on jättänyt meikäläisen morkkaamisen muisteluistaan tällä kertaa pois. Oho!
En kuulemma ollut tuolle pikkusieluiselle pikkuporvarille "tarpeeksi ystävällinen", kuului Ruokolahden talon 90 -vuotis historiikissa esittämä moite.
Lisäksi herra paheksui, kuin en tilittänyt sille tietoja "bisneksistäni".
Miksi ihmeessä olisinkaan, mokomalle?
Sen sijaan nyt pääsee vauhtiin toinen hahmo muinaisuudesta, jo kohta parikymmentä vuotta siten talosta pois muuttanut hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalo.
Herra aloittaa vuodatuksensa jeesustelemalla ettei koskaan edes halunnut Tilia Töölö Topeliuksenkatu 15 -taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi silloin 80 -luvulla.
"Mutta kuin niin kovasti pyydettiin...",.
😏
Kosto -kirjoitelmassaan Sinisalo jurnuttaa sitä, että järkkäsin hänelle tuolloin 80 -luvulla huomautuksen silloiselta Oikeusasiamieheltä, entiseltä Oikeusministeri Jacob Södermanilta.
Sitä Sinisalo vaikeroi vieläkin.
Lakimieskoulutuksen saanut henkilö, tuomarina vuosikymmenet toiminut, tekee parhaansa vähätelläkseen moitittavaa menettelyään,
Ilmeisesti toimi silloin 80 -luvulla Helsingissä "oikeusneuvosmiehenä" eli tuomarina.
Mutta nytpä haluttiinkin tuomari edesvastuuseen.
Siinä onnistuen.
Sinisalolle näyttää muodostuneen vuosikymmenien mittainen henkinen trauma Oikeusasiamieheltä saamastaan huomautuksesta.
Oli vissiin tuudittautunut siihen ajatukseen, että hänpä tässä vaan tuomaroi, ja jakaa Oikeutta - toisille.
Enpäs arvannutkaan, että tuo Oikeusasiamieheltä saamansa huomautus moitittavan menettelynsä takia Ilkalle nuin koville otti.
Ottaa näköjään vieläkin - tapaus vuosilta 1987 - 1988.
Tuo kohta neljänkymmenen vuoden takainen revohka sai alkunsa siitä, että Ilkka Sinisalo hermostui tähän vaatimattomaan persoonaani.
Tapaus liittyi talon tuolloiseen nolla -tason isännöitsijään, Charlie nimeltään.
Oli niin, että vaadin aktiivisempaa otetta tältä eläkeläis -isännöitsijältä.
Juttu koski naapurini, Ruokolahden kämpän (Pekka Ruokolahti ei vielä itse asunut huoneistossa) toistuvia järjestyshäiriöitä.
Ilkka Sinisalo erosi hallituksen puheenjohtajan paikalta dramaattisesti, ilmoittaen "saaneensa tarpeekseen".
Meikäläisestä, nimittäin.
Pudottaen postiluukusta ero-ilmoituksensa Helsingin Raastuvanoikeuden kirjekuorissa!
Eikä Ilkka olisi Ilkka, ellei hän jonkinlaisella "kielipelillä" yrittäisi lieventää dramaattista, ¨
yhtä hallituksen jäsentä (minua) osoittavaa erokirjettään nimittämällä sitä "tiedotteeksi".
Just joo.
Hyvä. Ilkka!
On sulla varmaan tuota juristerian koulimaa "ossaamista", mutta nyt se ei riitä.
Tsorry, Ilkka!
No jokainen voi kuvitella minkälainen vaikutus Toepeliuksenkadun kaltaisessa pikkuporvaristalossa syntyy, kuin hallituksen jäsenet yllättäen saavat yhtä hallituksen jäsentä - meikäläistä - koskevaa postia Oikeuslaitokselta.
Etenkin Märta Kuokkaseen oli teho erittäin voimakas.
Sittemmin Sinisalo kylläkin perui eronsa, Kuinkas ollakaan.
Oli kertomansa mukaan "saanut niin paljin yhteydenottoja että jatkaisi".
Niinpä tietenkin.
😏
Oikeusasiamies Jacob Södermanille antamassaan vastineessa Sinisalo kertoi, "ettei muita kirjekuoria tuohon hätään ollut saatavilla".
Aha.
Siis kovin vähästäpä "hätääntyi" tuolloinen virkatuomari, tuleva hovioikeudenneuvoksemme.
Täytyy vain toivoa ette Sinisalo sen jälkeen, monikymmenvuotisen uransa Oikeuslaitoksessa aikana, "hätääntynyt" yhtä herkästi.
😏
Kirjoitelmassaan Ilkka Sinisalo vaikeroi, jotta hän koki "mielipahaa" PYÖRÄVARASTO -ASIAN johdosta.
Höpsistä, Ilkka!
Onko sinun Ilkka kaiken lisäksi vielä vääristeltävä talon historiaa?
On siinä meillä "oikeudenpalvelija".
Sinisalon hermostuminen ja dramaattinen eroilmoituksensa Helsingin käräjäoikeuden virallisessa kirjekuoressa postiluukusta henk. koht. toimitettuna EI liittynyt pyörävarasto -asiaan.
Toisin kuin Hovioikeudenneuvoksemme tökerösti yrittää vääristellä.
Sinisalon "kilahtaminen" ja moitteet/huomautuksen Eduskunnan Oikeusasiamieheltä saanut menettely liittyi aivan toiseen asiaan.
Nimittäin A -rapussamme Ruokolahden asunnon liepeillä toistuneisiin järjestyshäiriöihin.
Joihin tuo silloinen nolla -isännöitsijämme "Charlie" kaikessa flegmaattisuudessaan oli haluton puuttumaan.
Toistuvista pyynnöistäni huolimatta.
Tai ehkä niiden johdosta...
😙
Hallituskaan ei sitten MILLÄÄN ollut valmis alkamaan toimenpiteisiin.
Kunnes lopulta - järjestyshäiriöiden jatkuessa - sain aikaiseksi hallituksen Ruokolahden kämpälle antaman huomautuksen.
Koville otti!
Nuista Ruokolahden asunnon liepeillä toistuvasti ilmenneistä järjestyshäiriöistä infoa linkeissä aikaisempiin kirjoituksiin.
Löytyvät tämän postauksen lopusta.
Kyseessä väkivaltatilanteet.
Väkivallan kohteina AINAKIN asuntoon sisääntunkeutuja -yrittäjän veriseksi pahoinpitelemä, rapusta löytynyt kissa.
Sekä Ruokolahden asunnon ovi.
Jonka potkimiseen jouduin useamman kerran heräämään.
Allekirjoittanuttakin uhkailtiin, kun en kyseistä vonkaajaa päästänyt rappuumme.
Siis:
Ensin Sinisalo toimii törkeästi.
Käyttää virka-asemaansa väärin, yksityisasiassa.
Sitten saa muistutuksen/huomautuksen/moitteet Eduskunnan Oikeusasiamieheltä.
Vielä vuosikymmenien kuluttua nillittää "kokeneensa mielipahaa".
Vääristellen taloyhtiön historiaa, väittäen "mielipahansa" liittyneen aivan muuhun asiaan.
Muuten nopealla googletuksella näyttäisi siltä, että samainen Mielensäpahoittaja - Tuomarimme sittemmin Hovioikeudessa toimiessaan satsasi seksuaalirikos- ja intimiteettisuoja -keisseihin.
Edelleen nopean googletuksen perusteella ollen useissa tapauksissa "eri mieltä" kollegojensa kanssa...
Ottakaamme esimerkki:
"YLE -syyttäjä 6 - 0"
Tapauksessa kyse käräjäoikeuden ratkaisun (tuomion) kumoamisesta. Syytös koski MOT -ohjelman väitettyä intimiteetin loukkausta eräässä seksuaalirikos -asiassa.
"Hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalo olisi (aínoana) halunnut pitää voimassa käräjäoikeuden ratkaisun, jopa hieman korottaa vahingonkorvauksia".
LÄHDE: YLE MOT 20.7.2007 / Ohjelman tuottaja Matti Virtanen
Paitsi että vääristelee ja vähättelee tapahtumien kulkua, osoittautuu Ilkka Sinisalo myös varsin röyhkeäksi ylemmän laillisuusviranomaisen antaman moitteen/huomautuksen halveksujaksi.
Sinisalo loihee lausuman:
"Sääliksi käy virkamiehiä, kun he joutuvat käsittelemään tällaisia asioita, vaikka tärkeämpiäkin on olemassa".
Ja minä kun olin luullut, että Oikeusasiamies -instituutio olisi olemassa juuri oikeuslaitoksen viranomaisten tekemisten kontrolloimiseksi.
Kansalaisten oikeusturvan kannalta tuiki tarpeellinen, perinteikäs osa Suomen oikeusjärjestelmää.
Näin ei kuitenkaan Ilkka Sinisalon tekstin mukaan ole asian laita.
Sinisalon kirjoitelmasta huokuu hovioikeudenneuvoksemme käsitys Oikeusasiamieheltä saamastaan huomautuksesta/moitteesta aivan jonninjoutavana puuhasteluna.
Vielä:
Sinisalo kirjoittaa "me" -muodossa tarinoidessaan Oikeusasiamiehelle antamastaan vastineesta.
"Päätimme vastata..."
Ketkä ihmeen "me"?
Kenen "meidän" selän taakse Sinisalo siltä osin yrittää vielä vuosikymmenien jälkeen piiloutua?
Sepustuksensa Sinisalo lopettaa valitukseen, miten juuri hänen kohdalleen sattui "hankala osakasasukas".
Eduskunnan Oikeusasiamies oli kuitenkin sillä kannalla, ettei kyse ollut "hankalasta osakasasukkaasta" vaan tuomari Ilkka Sinisalon moitittavasta menettelystä.
Kumpaakohan pitäisi uskoa?
😏
Kirjassa on kelpo kuva rapusta.
Niin, tuo rappu...
Jotain ehkä olen siellä kokenut minäkin...
Esimerkiksi ne ajat, jolloin avasin ylimmän kerroksen yksiöni oven minuutilleen sovittuun aikaan.
Samassa alakerran rouvan sipsuttelun äänet alkoivat kuulua, kun hän saapui "kylään".
Kiitos käynnistä!
Milloin en sitten itse hiippaillut myöhään illalla, perheen lasten nukkuessa, saman rouvan tykö.
Mukavaa vapaa-ajan viettoa avioparin vesisängyssä, matkatöissä olleen isukin 12 -vuotta vanhaa skottiviskiä naukkaillen.
Kuunnellen samaisen rouvan stooria herran henkivakuutuksen suuruudesta.
Sekä toivetta siitä, että juuri tänä yönä sattuisi se kuolemaan johtava onnettomuus...
"Sitähän se kaikki on - Rakkautta, Rakkautta vaan!". (Dave Lindholm)
Topeliuksenkatu 15:n A -rappu tarjosi tältä osin minulle siis eräänlaista "avioliittokoulutusta"...
Kiitos!
Luullakseni olin hyvä oppilas!
Parhaani ainakin yritin!
😏
80 -luvun lopulla olin juuri alkanut yksityisyrittäjäksi, ja työpäivät venyivät keskiyöhön.
Taloyhtiön hallituksessa tavattu sinkkutyttö asusti pari kerrosta alempana.
Pitkän työpäivän jälkeen oli tapana hipsiä nuo kaksi kerrosta alaspäin, siellä odotti avattu ovi.
Helppoa ja vaivatonta. Nopeaa ja tehokasta.
Siisti kämppä, alle 30 -vee pitkäkinttuinen blondi...
Tuolloisen suosikkini Rick Jamesin musaa ämyreistä.
"Super Freak!
MTV eli tuolloin kukoistuskauttaan.
Rick Astley, Mel & Kim, Madonna... Princen kulta-kausi. Nick Kershawn "The Riddle".
Se oli upeaa aikaa - niin kauan kuin sitä kesti.
Ja kestihän ainakin seuraavaan kesään saakka.
Organisoin meille elokuussa yhteisen Kökarin -viikon.
Romanssi alkoi olla jo finaalivaiheessa, mutta tilalle tuli paljon muuta!
Kökar, muutkin Ahvenanmaan saaret, sekä YKSI IDEA, joka "kantoi" elämää ja yritystoimintaa isolta osin vuosikymmenien ajan.
Kiitos, Topeliuksenkatu 15!
Kiitos, Topeliuksenkatu 15:n silloinen hallitus!
Ettehän toki tätä tarkoittanut, mutta näin kävi:
Tuli sekä toosaa että fyffeä. 😏
Lahjoititte mulle lisäksi Ahvenanmaan - luokkaa 5% tuloista vuosikymmenten ajan.
Kaksi elämän parasta osakesijoitustakin - kaksi eri Oolannin firmaa.
Kymmeniä reissuja saaristoon.
Hienoa elämää - mahtavia kokemuksia.
Lukemattomia uintireissuja.
Ilman kautta Topeliuksenkatu 15.:n hallituksessa 80 -luvulla olisin jäänyt kaikesta paitsi!
Elämässä tuppaa menemään niin, että kun "tilanne on päällä", ei kaikkia seurausvaikutuksia millään pysty ennakoimaan.
Ne selviävät vasta jälkeenpäin, joskus vasta vuosikymmenienkin kuluttua.
Niin kuin nyt.
Muutakin mieleen painunutta rapustamme, sen hissistä.
Tuolloinen rapun asukas rouva Melkas sattui samaan hissiin.
Mukava nainen, pilke silmäkulmassa, juttelimme paljon.
Tuli jotakin puhetta hänen statuksestaan, oli eronnut nainen.
Rouva Melkas hymyili vinosti, todeten...
"Niin, avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen!".
Kiitos, rouva Melkas!
Panin visusti mieleeni!
Edelleen rapusta:
Vuodenvaihteessa 2010/2011 kävi selväksi, että se putkiremppa todella alkaa, ja kämppä on tyhjennettävä kuukausiksi.
Kauhea tilanne.
Sattumoisin neljännessä kerroksessa oli myytävän yksiön asuntonäyttö.
Poikkesin sisään.
Tuttu luukku - sama, johon 80 -luvunlopulla hiippailin myöhään iltaisin "kuuntelemaan Rick Jamesiä".
Tutustuimme erään saksalaisen Wernerin -herran kanssa.
Tulos:
Hän osti kämppäni.
Mikä tuuri!
"Enkelit heittää arpaa - kaikki sattumaa!".
Satumainen onni, tosiaan.
Sain Werneristä samalla muuttomiehen.
Neljänä eri päivänä tyhjensimme varastoa yksiöstäni.
Aloitimme aikaisin aamuisin.
Minä pakkasin ylhäällä.
Werner roudasi hissillä tavaroita alhaalla odottavaan laina -pakuun.
Kun auto olit saatu täyteen joskus iltapäivällä, pidimme tauon.
Iltalautalla Tallinnaan.
Talskussa keskiyöllä siten lastin purkaminen.
Valmista joskus kolmen maissa aamuisin.
Maksoin Wernerin yöksi läheiseen hotelliin.
Itse goisin jo uudessa kämpässä.
Neljä reissua vaati muutto.
Wernerin apu oli korvaamaton.
En ymmärrä miten muuten olisin pärjännytkään - eihän mulla ole edes ajokorttia ollut koskaan.
Sitä paitsi jonkun tuntemattoman muuttofirman kanssa asiointi olisi ollut täyttä tuskaa.
Monin verroin kalliimpaakin.
Häätyy sanua, että kyseinen Werner oli kyllä erikoinen heppu.
Ilmeni miehen olevan työtön.
Taustaltaan inssi.
Ennen asunto -projektiamme kuluttanut aikaansa lähinnä kirppiksiä kierrellen.
Yrittäen jonkin euron tienata ostamalla ja myymällä rihkamaa.
Miekkosella oli "perhe" isossa asunnossa Eino Leinon kadulla, ihan muutaman sadan metrin päässä.
Pieni tytär.
Välit suomalaisen rouvaan finaalissa.
Werner itse asusteli muutaman sadan metrin päässä, Walhallankadulla.
Nyt siis ostamassa tavallaan kolmatta kämppää nuiden kahden välistä.
Melko kimuranttia!
Tämmöisen kanssa siis olin tekemässä elämäni siihen asti tärkeintä asuntokauppaa.
Työttömän kirppiksillä -kiertelijän.
Ainoa selitys, jonka tyypin touhuille keksin, oli ilmeisesti joku Sakuista tulossa oleva perintö.
Jonka hän ehkä jotenkin yritti keplotella turvaan tuolta Eino Leinon kadun naiselta?
Vai koittiko hän saada Saksan -perinnön junailtua Topeliuksenkadun -asunnon kautta sille pienelle tytölleen?
Jotakin tällaista, ehkä...
Joka tapauksessa kauppa solmittiin mukavan tunnelman vallitessa Aleksilla Nordean arvokkaan konttorin tiloissa.
Saavuin paikalle fillarilla, viimeiset Topeliuksenkadun -romppeet muovikasseissa.
Viimeinen Pitkänen oli poistunut Topparilta!
Ennen iltalautan lähtöä uuteen asuinkaupunki Tallinnaan nautin eräässä keskustan baarissa tarjouskupongilla kahden euron skumppa -lasin.
Jo samana yönä kello 01.30 kauppasumma kilahti nettipankkiin.
Alkoi uusi elämänvaihe. Ulkomailla.
56 -vuotiaana.
Viimeisin tieto Werneristä:
Kouluttautunut Japanissa jonkinlaisen aasialaisen hierontatekniikan osaajaksi.
Ilmoittelee ottavansa vastaan asiakkaita jossakin Saksassa,
Kirjan toimituskunta:
Maarit Tyrkkö (ent. Huovinen) , Urho Kaleva Kekkosen rakastajatar
Ilkka Niiniluoto, ratikkakisko -filosoofi
Märta Gartz-Kuokkanen, talon aktivistirouva
Pekka Ruokolahti, entinen pikkusieluinen seinänaapurini
Erkki Myllylä, eläkkeellä oleva konttorikone/IT -kauppias
Maarit Tyrkön (ent. Huovinen) tunsin hyvin.
Siis tämän Urho Kaleva Kekkosen viimeisen rakastajattaren.
Ikäeroa oli 47 vuotta, ja Urkki jo eturauhashoidoista toipuva vanhus, mutta se ei tahtia haitannut.
Maarit tosin kiisti intiimisuhteen kauan, kauan.
Kun hyvää hyvvyyttäni small talkin -omaisesti otin Urkki -teeman hississä framille, seurasi sihinää:
"Se oli työsuhde".
Just joo.
Työsuhdepa hyvinkin!
Tottahan toki!
Mitäpä muutakaan!
Jäi mieleen esim. kerran Töölöntorin K -kaupassa naistenlehden kannesta Maaritin lausunto:
"Mielestäni on epäkorrektia udella entisen presidentin yksityiselämää!".
Ajattelutapa siis niin 70 -luvun kekkoslovakialainen, niin kekkoslovakialainen, että!
Maarit kiisti Urkki -suhteensa vuosikymmenet, kunnes sitten:
"Rakastin Urkkia!".
Tulihan se sieltä lopulta, vaikka koville ottikin!
(IL 24.8.2016)
Aviomiehensä Pentti Huovisen kuoltua innostui tilittämään.
Kirjoitti parikin kirjaakin Urkki -suhteestaan.
Nk. "Kiss and Tell" -kirjallisuutta.
Varmaankin tienasi hyvät massit.
Pääsi markkinointikierroksille ympäri maan Martta -kerhoihin, kirjastoihin rouvien lukupiireihin jne.
Ja ennen kaikkea:
Sai "kirjoihin ja kansiin" oman versionsa tapahtumista.
Kekkosen suvun päämies Timo Kekkonen lienee kommentoinut Maaritin kirjoja vain kerran:
"Olisi voinut jäädä kirjoittamatta".
"Isoisä ei Tyrkön kuvailemina loppuvuosinaan ollut terävimmillään".
"Tyrkkö on tässä vienyt mediaa kuin pässiä narussa".
(Seura 29.8.2016)
Mulle tämä Urkki/Maarit kuvio oli täysin selvä jo vuosia aikaisemmin.
Viimeistään silloin kun luin Presidentinlinnan entisen linnanvoudin, sankarini Arimo Raesteen muistelmat "Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut".
Mitä Urkin "lämpimille" ilmestyneeseen Maaritin seuraavan miehen, aviomies Pentti Huovisen rooliin tulee...
Hänkin Maaritia huomattavasti vanhempi, vakavarainen mies...
Arimon kirjasta latinankielinen ilmaisu:
"Vestigia terrent!".
😏
Kerrotaan, että Tyrkkö/Huovinen -huushollissa ei nimeä Urho Kekkonen saanut lausua.
Aihe oli tabu.
Ilmankos Maarit tuon Huovisensa kuoltua alkoikin suoltaa nuita Urkki -muisteluitaan.
Oli muuten ihme äijä tuo sotkamolainen Huovinen
Oli muuttanut piäkaupunniin joskus 50 -luvulla, mutta hississä ei edelleenkään osannut käyttäytyä.
"Ensin ulos, sitten sisään" -sääntö oli tyypille tuntematon..
Pari kertaa jouduin Pentti Huovista tuuppaamaankin.
Tuo Maaritin pitkäaikainen Urkki -rakas...
Osin 60 -luku, koko 70 -luku ja pätkä vielä 80 -lukuakin piti Suomen Kansan elää Valheessa.
Tuli Urkin johdolla teeskennellä "Ystävyyttä" Neuvostoliiton kanssa.
Urkki kaappasi koko Ulkopolitiikan, ja niine avuineen haali käytännössä lähes yksinvaltaisen roolin sisäpolitiikassakin.
Eräänlaisen huipentumana se "poikkeuslailla" masinoitu pressanvaali 1974.
Oli se etovaa touhua!
Suomen virka- talous- ja poliittisen eliitin nöyristelyllä ja ruskeakielisyydellä ei ollut rajaa, ei määrää.
Oksettavaa katsoa vanhoja filmipätkiä esim. Neuvostoliiton suurlähetystön vastaanotoilta.
Mikä häpeä!
Kansakunta rähmällään!
Vain muutama suoraselkäinen löytyi koko valtakunnasta Urkkia ja hänen perässähiihtäjä -jengiään vastustamaan:
Kauko Kare
Tuure Junnila
Ahti M. Salonen
Georg C. Ehrnrooth
sekä tietysti Veikko Vennamo.
Isänmaallisia tyyppejä, joiden jokaisen elämän Urkki -mafia pyrki ja monasti onnistukin tekemään vaikeaksi.
Jo 70 -luvun alussa, kai 73 - 74, tuli usein Topeliuksenkadulta käytyä Meilahdessa luudaamassa.
Monasti lenkiltä palatessa siinä nk, "Meikun mäessä" lipui vastaan alas Urkin Cadillac.
Iso Päällikkö palasi iltaisin Linnasta Tamminiemeen.
"Jaaha, tuossa menee itse pääpiru!", tuumasin.
No, ei mennyt montaakaan vuotta, niin Urkki sairastui ja joutui luopumaan presidenttiydestä.
Eleli eristyksissä Tamminiemessä.
Turvamiehet ulkoiluttivat pipopäistä ex -presidenttiä Seurasaaressa.
Kerrotaan että Urkki oli niin itsepäinen ja agressiivinenkin, että turvamies oli joutunut käyttämään sairasta vanhusta vastaan "karate-iskua".
Eräs Tamminiemen aidan takana kytännyt lehtivalokuvaaja näki.
Muistuu mieleen myös Urkin 74 -vuotispäivä 3.9.1974.
Juuri pahimpaan suomettumisen aikaan.
Keskellä pimeintä 70 -lukua.
Oli ihmeellinen, trooppisen lämmin Helsinki -ilta.
"Those lovin' Helsinki nights..." (Jim Pembroke - Wigwam)
Vielä illalla suht' myöhään, kun Tuulikin kanssa ulkoilutimme Tunski -samojedia Sibelius -monumentin tykönä, lämpöä ihan hellelukemat.
Jotain 25 graadia.
Lintsin kauden päättymispäivä, ja ilotulitus.
Koska oli myös Maaritin Urkki -rakkaan 75-vee -päivä, oli ilotulitukseen laitettu extra -voimaa.
Unohtumaton ilta.
Unohtumaton hetki, kun kirkkaasti oivalsin:
"Hei, tää koko sirkushan perustuu VALHEELLE!".
Niin, ja tuota VALHETTAHAN piisasi sitten ihan Urkin surkeaan loppuun asti.
Seuraavaksi alettin "perässähiihtäjien" taholta valehtelemaan ja pimittämään Ison Päällikön kondista.
Eli juuri kuten "Sleepy Joe" Bidenin tapauksessakin viime vuodet.
Mitäköhän Tuulikille muuten kuuluu?
Elääkö?
Tuolloin 1974 "työskenteli" alastonmallina Vapaassa Taidekoulussa.
Anteeksi, Rakas Lukija, sanan "työ" käyttö tässä yhteydessä.
Häipyi Ruåttiin jo puolisen vuosisataa sitten.
Tytön taipumukset ja edellytykset viittasivat vahvasti nk. "Rakkauden Ammattilaisen" uraan.
Toimiko Sveduissa "alalla"...
Jos, niin ainakin eläkekertymä heikko.
Ei vaan olematon.
Ilkka Niiniluoto
Tämä professori ilmestyi taloon kai joskus vuosituhannen vaihteessa.
Häneen mulla oli nolla -kontakti.
En edes yrittänyt mitään - mitäpä yhteistä meillä olisi saattanutkaan olla?
Vaikutelmaksi jäi, että kyseessä oli arvonsa tunteva herra.
Nyt vasta viime aikoina ovat miehen aivoitukset käyneet tutummiksi.
On ponnekkaasti lobannut mm. Helsingin Sanomissa, yhdessä osakas Erkki Myllylän kanssa, Topeliuksenkadulle suunnitteilla olevia raitioliikenne -kiskoja vastaan.
Tämähän on tuttua, normaalia suomalaista porvaris -käyttäytymistä:
1) Päivitellään ongelmaa. Vaikkapa asunnottomuutta, huumeidenkäyttäjiä, maahanmuuttajien oloja tms.
2) Kun ehdotettu ratkaisu jollakin tavalla koskee omia todellisia tai kuviteltuja etuja, pillastutaan.
Esimerkiksi oman asunnon arvon laskuun vedoten.
Nyt näkyy filosoofillamme ja konttorikone/IT -kauppias Erkillä olevan yhteinen huoli:
Ei ratikkakiskoja MEIDÄN talomme eteen!
Siis näennäisen vastakkaiset henkilöt yhdistävätkin nopeasti voimavaransa, kun OMISTA EDUISTA on kysymys.
Avot!
Mutta onhan meillä Suomessa toki kunniakkaat perinteet filosoofian saralla:
Akateemikko G.H, von Wright: "Unohti" harhautuksia ja puolitotuuksia vilisevissä muistelmissaan kätevästi natsisympatiansa. Häntä pidettiin maan "johtavana intellektuellina".
VIITE: Yle MOT 11.11.2002
Muuten von Wrightin feikki -muisteloiden ilmestyttyä tätä "Älyn Jättiläistä" haastatteli myötäsukaisesti Helsingin Kirjamessuilla 2002 - kukas muu kuin Ilkka Niiniluoto!
😏
Pekka Himanen: Sai tuolloiselta nolla -pääministeri Käteiseltä 700.000,- johonkin "maan tilaa" koskevaan selvitykseen, joka sekin oli nolla -tasoa.
Kunnostautui "kalsarikänni" -rimpuilussaan poliisia vastaan. Nyt kadonnut kuvioista. Eikä ihme.
Esa Saarinen: Nautiskeli julkisuudesta vuosikymmenet, päällimmäisenä aiheena ylistys "Kuningattarelle", eli Pipsa -rouvalle.
Muilta osin herran "sanoma", if any, jäi arvoitukseksi.
"Omaan piikkiinsä" järjesteli yksityisyrittäjänä hintavia seminaareja Kreikassa. Vuositulot hulppeat.
Niin että kuin Härmän "filosoofinen perinne" on tätä tasoa, kyllähän joukkoon hyvin mahtuu yksi Niiniluodon tyyppinen ratikkakisko -filosoofikin.
Vallan mainiosti.
Saarialhot
Tähän jo minun aikanani iäkkääseen ilmeisesti lääkäri/ylihoitajapariskuntaan niin ikään nolla -kontakti.
Kovasti puhisivat kiukkua meikäläisen havaitessaan.
Toisaalta...
Menetinkö jotain?
Tuskin.
Vaikea kuvitella, että meilläkään mitään puhumista ollutkaan olisi.
Jäivät mieleen sen muovisen "kasvi" -hömpötyksensä ansiosta.
Änkesivät sen puolitoistametrisen hökötyksen rapun alatasanteelle "viihtyvyystekijäksi".
Kaiken huipuksi muovirumilus oli ketjulla patteriin tai johonkin lukittu.
Ja minä kun luulin, että ylimääräisen roinan säilyttäminen rapussa olisi ollut kiellettyä?
Näin ainakin talon hallinto vuosien varrella toisti.
Ehkäpä keississä oli kysymys Georg Orwellin kirjoista tutusta kuviosta:
"Kaikki ovat tasa-arvoisia.
Mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset...".
😏
Pekka Ruokolahti
Seinänaapurini viime vuodet talossa.
Yhdessä tuon selittäjä -Sinisalon kanssa aivan omaa luokkaansa.
Ilmestyi taloon joskus 90 -luvulla - kuulemma "paluumuuttajana".
Tehnyt työuransa joskus vuosikymmeniä sitten ilmeisesti "kahvi"automaattien parissa.
Toisin sanoen ollut tuhoamassa kahvikulttuuria.
Sehän on ihan hirveätä moskaa mitä nuo automaatit suoltavat.
Harmi vaan etä monessa paikassa nykyään on vain tuota automaatti"kahvi" -moskaa saatavilla.
"Kiitos" osaltaan Pekka Ruokolahden uurastuksen.
Pitäisi lailla kieltää nuo automaatit.
Tietyllä tavalla hyvä että tuli - Ruokolahden kämppä hiljeni samalla.
Kysehän on asunnosta, jossa ennen Ruokolahden itsensä muuttoa taloon ilmenneiden toistuvien järjestyshäiriöiden takia huoneistolle piti taloyhtiön hallituksen antaa huomautus.
Nämä järjestyshäiriöt on kuvailtu toisaalla tässä postauksessa, samoin kuin alimpana olevien linkkien takana olevissa teksteissä.
Lisäksi ennen Ruokolahden asuntoonsa muuttoa viikonloppuaamut hänen asuntonsa naapurina olivat... hmmmm... "haastavia"
Nimittäin alle kahden metrin päässä sängystäni, heti ohuehkon seinän takana, harrastettiin seksiä, vielä... hmmmmm... varsin "erikoista" sellaista.
A -rapussahan olimme, mutta nyt kyllä erehdyttiin naapurissa B -rapun puiolelle... 😏
Olisi ollut mukavaa viikonloppu -aamuisin goisia vähän pitempään, mutta nuissa olosuhteissa se oli mahdotonta.
Nuoren naisen kannustushuutojenkin kuuluessa aivan "korvan juuresta".
Siis ei kauhistus- vaan kannustushuutojen.
Taas toisaalta Ruokolahden 80 -luvun vuokralaisista jäi mieleen eräs Saara -neitonen, jonka kanssa tapailimmekin.
Mm. hänen kotiseudullaan Pohjois-Karjalassa.
Kiitos tästä järjestämästäsi tuttavuudesta, Pekka Ruokolahti!
Ruokolahden katkeruus - jopa talon historioihin viemänsä - juontaa juurensa asuntonsa 80 -luvun järjestyshäiriöistä, joihin puutuin.
Talon 90 -vuotishistoriikissa Ruokolahti jaksaa vielä morkata allekirjoittanutta, mutta tästä 100 -vuotishistoriikista tuo tyypin raapustama sonta näkyy tipahtaneen pois.
Syystä tai toisesta.
No, ehtihän mitättömyys jo tehdä itsestään naurunalaisen.
Talon Nar... siis HenkilöGalleriaa
Merja Ailus nyk. Kasoi, os. Kasanen on tyystin sivuutettu talon 100 -vuotishistoriikissa.
Miksi?
Merjahan oli merkkihenkilö, valtaisan KEVA-korruptioskandaalinsa vuoksi.
Suomalainen ahneus sai naisessa kasvot - tosin VTT:n poispotkittu ja tuomittu pääjohtaja Tytti Yli-Viikari sittemmin pani vieläkin paremmaksi..
Mitä etujen kahmimiseen ja rahankäytön holtittomuuteen tulee.
Merjalla piti olla työsuhde -Bemaria, hulppeata virka -asuntoa Skattalla, viimeisen päälle remppaa keittiössä, kodinkoneet uusinta huutoa...
Siis eläkevakuuttajalla.
Alunperin Merja tuli taloomme Ailuksen pojan vaimoksi.
Sitten tuon eronsa jälkeen kuvioihin ilmestyi se entinen ammattipyöräilijä, mukava Tomi Kanto jonka kanssa usein fillarivarastolla jutskailtiin.
Jotenkin tämänkin pariskunnan välit kärjistyivät sitten siihen pisteeseen, että Seiska alkoi uutisoimaan jostakin epäselvistä kiinteistökaupoista tms.
KEVA -hässäkässä ei kai koskaan edetty oikeuteen asti.
Hoidettiin maan tavan mukaan "vapaa-ehtoisella" eroamisella.
Sen sijaan Merjan keissi perustettomasti Norjasta nostetuista lapsilisistä kuivui oikeudessa kokoon.
Lapsilisä -jupakka oli yksi syy Merjan luottamuspulaan, jonka mm. KEVAn silloinen hallituksen puheenjohtaja Leena Räty toi ilmi.
Merjan mukaan kyse olikin ex -miehen (kenen niistä?) perusteettomasta ilmiannosta.
Vaati ex-mieheltään oikeudessa korvauksia henkisestä kärsimyksestä:
"Virheetön virkaurani lakaistiin roskiin".
Vaikeita noi ihmissuhteet!
Toisaalta:
Rakkaushan on ikuista - vain sen kohteet vaihtelevat...
😏
Muuten Merjahan toimi ennen KEVA -jaksoaan ay -johtajana.
Vaati ponnekkaasti "naisille parempia palkkoja".
Eli niin kuin opetti!
KEVAssa nautiskeli yli 21k liksaa - ja haalitut edut päälle!
Aikansa...
😙
Kohun - ja satojen tonnien erorahan - jälkeen nimi taas vaihtui, samoin asuinpaikka.
Lakiasiaintoimisto Lappeenrannassa.
Nyt ei löydy netistä enää,,,
Onkohan nimi taas vaihtunut?
Toisaalta raskaita tuollaiset prosessit.
Muistuu mieleen, kun kerran 90 -luvulla törmäsimme Töölön terveysasemalla.
Oli mukavat rupattelut silloin nätin, vilkkusilmäisen nuoren naisen kanssa.
Juttelimme mm. Rovaniemestä, jossa hän oli asunut ja opiskellut, muistaakseni.
Nyt ei vuosiin ole netistä löytynyt henkilöstä uutta kuvamateriaalia.
Ja nuo viimeisimmät, kohta vuosikymmenen vanhat kuvat...
Raskaita prosesseja.
Totisesti,
Jukka Kuoppamäki
Entinen naapurini Haukilahden Nunnanpoluilta. 1970 -luvun ihan alku.
Mukava mies.
Vuosien varrella olemme useampaan otteeseen törmänneet "baanalla".
Kerran Tampereen Cumulus Koskipuiston aamiaisella.
Sirpa tosin tuijotti mua närkästyneenä.
Kerran Joensuun Kimmelin aulassa, missä hän istui nurkassa yksin kirjoitushommissa.
Jotenkin tuntui muistavan miut, vaikka naapuruudesta Jedassa on vuosikymmeniä.
Heillä oli rivitalossamme muistaakseni kuusi muksua, meilläkin kolme.
Joensuussa juttu meni siihen, että Kuoppis alkoi selittämään jotakin Atlantis -teoriaansa.
Ennen kuin Sirpa pyyhälsi paikalle ja tilanne oli ohi,
Viimeksi kohtasimme Jukan kanssa laajasalolaisessa hoitokodissa muutama vuosi sitten.
Antoi siellä ilmaiskeikan.
Yritin taas jutella, mutta sitten Sirpa alkoi mulkoilla vihaisesti.
Kiinostava tyyppi tuo Kuoppis.
Zacharias Topeliuksen jälkeläinenkin.
Aniharva muuten tietää, että Topelius, kansalliskirjailijamme, oli puoli -juutalainen.
Mikä näkyi naamastaankin.
Oma suosikkini Jukan biiseistä: "Väinämöinen".
Unohdettu helmi.
Jukan kanssa olisi ollut mielenkiintoista rupatella enemmänkin.
Mutta kun Sirpa...
Meillä oli Jedan Melsteninrannassa legendaarinen talkkari Pave.
Paven kämpässä kokoontui varsin sekalainen, kiinnostava seurakunta paikallisia hahmoja.
Tuolloin rakenteilla olevan Etelä-Espoon työmaitten raksaduunareita Pohjois-Karjalasta, meitä teinejä keskikaljan ja röökin perässä, sekä julkkiksia.
Junnu Vainiolla ja Eikka Grönillä keikkojen jälkeen kovat ryyppyputket.
Junnulta opin - hänen soitettuaan jollekin naiselle - käsitteen "alan ammattilainen".
Eikan spesiaali oli sormikoukku - joka laulajan häviölle joutuessaan tuppasi muuttua paini -otteluksi.
Kerran Paven kämpillä istuskeli Kuoppiskin. Pastellinsävyisessä rimpsutakissaan,
Käyttäytyi tosi siististi - koko tuohon muuhun rymy -porukkaan verrattuna.
Hippi -Kuoppamäeksi häntä nimitettiin.
Kuoppiksen legendaarinen "moniosaaja" -broidi Mikko kävi joskus naapurissamme sukulaisissa..
Kerran Mikon kuvankaunis missi -tyttöystävä, myöhemmin vaimo, mallikaunotar Stina N. istuskeli kivellä tupakilla Kuoppamäkien asunnon edessä.
Tunski -samojedia ulkoiluttaessa sain jututettua neitoa.
Oli sympaattinen ihminen.
Olin aivan liekeissä tapaamisesta.
Kaikki nämä vuosikymmenet, yli puoli vuosisataa, olen muistanut Stinan...
Toisaalta olisi kauhistus nähdä hänet nyt, edes valokuvassa.
Joita ei tosin netistä löydykään.
Vain pieni maininta toiminnasta eräässä uskonnollisessa yhteisössä.
Junnu Vainiota lainaten:
"Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
Sellaista elämä on",
Michael Monroe
Jaahas. Tällekin turhakkeelle on kirjassa uhrattu palstatilaa...
Niinpä tietysti.
Suomihan on turha -julkkujen ja diletanttien luvattu maa.
Kyseessä Suomi -Tsuhnalandian yliarvostetuimman Hanoi Rocks -bändin mitätön laulaja.
Bändin, jolla ei ollut yhtään kunnon biisiä, ja joka ei koskaan breikannut.
Ei haitannut Tilia Töölön 100 .vuotishistorian toimituskuntaa.
Mukaan piti vaan ängetä Makkonenkin.
Myönnettiinhän hahmolle vastikään muuten Valtion - Pyhän ValtioVallan - toimesta anomuksestaan elinikäinen "taiteilijaeläke".
Siis "taiteilijaeläke"...
😏
Keikkapalkkiot on tämäkin "artisti" saanut huolettomasti tuhlata.
Mikäpäs siinä...
Rahaa on!
Tosin se on kaikki velkarahaa, ja maa on käytännössä konkurssissa.
Mutta ei nyt olla ilonpilaajia.
"Kaikki ottavat. Tyhmä se joka ei ota!".
- Nikolai Gogol: Kuollet sielut
Koskivaarat
Oikein mukava pariskunta, Seija ja Matti.
Mikä erikoisinta, ilmeni että heidän kesämökkinsä on juuri se sama "Koskivaaran mökki", joka lapsuudessani sijaitsi lahden takana vastapäätä omaa "Peuraperäämme" Kuusamon Kantojärvellä.
Pari kertaa kävin heillä siellä viime vuosina kahvittelemassakin,
Juuri heiltä sain talon 90 -vuotishistoriikinkin.
Siis sen, jossa tuo pikkusielu Pekka Ruokolahti kirjoittaa minusta sontaa luullen pääsevänsä ampumaan "selän takaa"
Koskivaarojen rannassa, siinä niemenkärjessä, käyn kesäisin uimassa niillä vakituisilla pyörämarsseilla Rukalta Juumaan.
Jos Peuraperässämme ovat uudet asukkaat paikalla, ja jos "autorannassa" on ihmisiä.
Siis ne saksalaiset, joiden mökkiin tuo rantsu nykyisin kuuluu.
Koskivaarat antoivat kerran luvankin käyttää rantaansa.
Kiitos!
Koskivaarojen niemenkärjestä on peräisin elokuussa 1994 löydetty lumikvartsi, josta valmistettu sormus on koristanut vasenta pikkurilliä siitä asti.
Kiitos!
Tosin Koskivaarojen kanssa ilmapiiri viilentyi viimeksi.
Kantojärvihän on pilattu - kuten joka ikinen järvi, jolle tulee mökkiasutusta erilaisine lieve -ilmiöineen,
Lapsuuteni rakas Kantojärvi.
60 -luvulla se oli keskellä erämaata.
Niin ainakin tuntui.
Mitä nyt vähän rantasipi iltaisin visersi, ja käki kukkui Konttaiselta.
Nykyisin Kemijärventien autoralli pauhaa läpi yön.
Kaikesta muusta Kantojärven pilaamisesta puhumattakaan:
Mökkejä muutaman sadan metrin välein.
Vesi juomakelvotonta, tosin kuin 60 / 70 -luvulla.
Metsäautoteitä ristiin/rastiin.
Ylisuuret porotokat kolunneet KAIKEN naavan ja jäkälän.
Rannoilla lasikuituveneitä. telttasaunoja, laituri -hökotyksiä yms. roinaa.
Mutta minullapa on tallella Elettyä Elämää ajalta, jolloin kaikki oli hyvin!
Sitä ei voi ottaa pois!
Ihminen pilaa kaiken!
Niin eikä mikään ole niin inhimillisempää kuin närkästyä totuudentorvesta, joka vaan kertoo miten asiat ovat.
"Totuudenpuhujalle ei yösijaa löydy" - mutta löytyi sentään uimapaikka siitä Koskivaaraojen rantsusta.
Jatkossakin.
Ja tuo lumikvartsi sormukseen.
Ettei pääse maailmalla tiukoissakaan tilanteissa unohtumaan, kuka sitä oikein on...
Poika Kantojärveltä.
Taidemaalari Pekka Ryynänen
Tämän herran tapasin Topeliuksenkadulla vain kerran.
Yllärtäen kodissani - nimittäin entisessä, monikymmenvuotisessa kodissani.
Silloisessa naapurissani,
Tapaus jostakin vuodelta 1999, ehkä.
Olin juuri palannut Intian -reissulta - siltä ensimmäiseltä ja samalla viimeiseltä.
Pakko oli noihin aikoihin löytää uusi matkakohde, kun Kuuban -reissut loppuivat.
Sinne ei ollut enää asiaa, kun pitivät meikäläistä "vakoojana".
Riitti, kun kameran kanssa hiippaili syrjäkujia...
Jutteli tavallisten kuubalaisten kanssa...
Selvä vakooja!
Ei sopinut tuo Intia vartalolleni.
Saunominen on kyllä kivaa - mutta kun sitä Goalla jatkui 24/7 oli se liikaa...
Anyways reissun jälkeen eräänä iltana työskentelin kämpässä kaikessa rauhassa kun ovikello soi.
Se oli uusi naapuri Merja Eronen, joka naapuriasunnon eli entisen kotini oli ostanut.
"Miten olisi raikas olut?", tiedusteli Merja.
No mikäs siinä.
Siirryin siis sen muutaman metrin matkan nuoruudenkotiini.
Siellä odotti pöydän ympärillä seurue.
Merjalla ja puolisollaan YLEn alkoholisoituneella toimittaja Hannu Erosella olivat kylässä - Ryynäset, Raija ja Pekka.
Tuttuja kesältä1975.
Tuona Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä vauhdikkaana kesänä liftasin Topeliuksenkadulta Jyväskylään, jossa taidemaalari Carolus Enckell Pekan avustama työskenteli ison tilaustyön parissa.
Lahdesta Jyväskylään liftin tarjosi muuten sittemmin kuuluisa TV -toimittaja, tosi mukava Jyrki Koulumies.
Sama, joka junaili Victoria Mullovan sitten loikkaamaan Neuvostoliitosta Kuusamon kautta Ruotsiin ja sieltä eteenpäin.
Caroluksen tilaustyönä kirjaston seinä.
Meitä majaili ylioppilaskylän kaksiossa muutaman tyypin porukka.
Carolus, legendaarinen "seuirustelu-upseeri" Jussi Rinne, Ryynäset ja mie.
Brenkkua kului. En tajua missä välissä Carolus ja Pekka kerkisivät maalaushommiin sinne kohteeseen.
Jonakin iltana tunnelma tiivistyi siihen pisteeseen asti, että meidän tuli ajankohtaiseksi ottaa Pekan kanssa mittaa toisistamme.
Painiottelu ylioppilaskylän asuntolan takapihalla.
Korkeita rikkaruohoja ja ohdakkeita kasvavalla joutomaalla,
Ottelu päätyi nk. "ratkaisemattomaan".
Samalla loppuivat tappeluhommat meikäläiseltä.
Eipä ole ollut tarvettakaan.
Ja nyt siis törmään samaan tyyppiin vuosikymmenin jälkeen omassa entisessä kodissani!
Jotain siinä juteltiin.
Raijahan oli jo tuolloin sairastunut niin pahasti, että liikkui rullatuolilla.
Raijan kanssa tulimme aina erinomaisen hyvin toimeen.
Jo Jyväskylässä silloin noin neljännesvuosisata aiemmin, samoin nyt Topeliuksenkadulla.
Ehkäpä liiankin hyvin - Pekan mielestä, nimittäin...
Tarjotun huurteisen nautittuani tiedustelin seurakunnalta, josko intialainen brandy kiinnostaisi?
Kiinnostihan se.
Kipaisin omalta puoleltani hakemassa tuliaisflindan.
Se oli hyvää, kaikkien mielestä.
Paitsi Pekan.
Alkoi nektaria arvostelemaan.
Raija hermostui, alkoi tiuskimaan Pekkaa ojennukseen.
Jaahas, totesin.
Sama vanha Pekka.
Lasillisen jälkeen kiitin seurasta ja palasin taklaisin seinän taakse hommiin.
Toki on ollut tiedossa, että Ryynäset kai jostakin 90 -luvun alusta lähtien asuivat Espanjan Fuengirolassa.
Raija jäi sairaseläkkeelle nuorena.
Aina Fugessa käydessä - viimeiset yli kymmenen vuotta, joskus kaksikin kertaa per vuosi - on tullut aprikoitua:
Missäs Ryynäset?
Ei heitä kertaakaan näkynyt, vaikka Fuge on pienehkö mesta.
Ja käyn aina ajoissakin suomalaispaikoissakin.
Raija kuolikin jo 2015.
Mutta Pekka?
Ei mitään merkkiä miehestä netissäkään.
Kotisivut katosivat jo vuosia sitten, samoin sivua Kuvataiteilijamatrikkelissa ei enää löydy.
Taiteilijanahan Pekka ei koskaan "breikannut".
Valtaosin tusina -konstruktivismia - joukossa kyllä muutama melko hyväkin työ.
Mutta nekin vuosikymmenien takaa.
Kunnes nyt kuluvassa maaliskuussa:
Fuengirola.fi -nettilehdessä juttuja:
Taidemaalari Pekka Ryynänen kadonnut!
Alzheimerin tautia sairastava Pekka oli viety hoitokotiin, josta oli seitsemän tunnin kuluttua ottanut hatkat.
Lähimuistia "korkeintaan neljä minuuttia".
Lompsassa sata euroa.
Osaa sanoa osoitteekseen ainoastaan "Acapulco" - Ryynästen asunto sijaitsi Acapulco -kadulla.
Saattaa tiedustella tietä baariin.
Osaa "jonkin verran" Espanjaa. Siis vuosikymmenien maassa asumisen jälkeen.
Ei takkia mukana, ei puhelinta, ei kaikkia tupakoita.
Kävely on viime aikoina rajoittunut 200 - 400 metriin.
Fugen suomalaispiireissä huoli Pekasta, etsintäpartiota pyritään organisoimaan.
Fuengirola.fi -saitilla pärstäkuva Pekka Ryynäsestä.
Kovin ovat vuodet vanhentaneet - ja mitä ilmeisimmin myös elämäntavat.
Käviköhän tuossakin niin, että Raijan poistuttua kuvioista jöötä pitämästä repsahti mies samalla.
Monet nuista todella nuorena naimisiin menneistähän ovat sitten yksin jäädessään aivan avuttomia.
Etenkin miehet.
Niin...
Jyväskylän porukasta Carolus, Jussi ja Raija kuolleet. Pekka toistaiseksi kadonnut.
Merja Erosen kutsujen sakista entisessä kodissani ainakin Hannu Eronen sekä Raija Ryynänen ovat kuolleet. Pekka siis toistaiseksi kadonnut.
On mukavaa olla hengissä. Toistaiseksi.
Leena Brandt
Pienenä yllärinä kirjasta käy ilmi, että aikoinaan hallituksessa - taisi olla puheenjohtajakin? - häärännyt toimittaja Leena Brandt kertoo "ettei saanut makua" tuohon surulliseen portti -asiaan.
Niin, sitä porttiahan väännettiin kuin käärmettä pyssyyn.
Turhaa, naurettavaa porttia - jonka syyttäjä/tuomari Ilkka Sinisalo kirjoitelmassaan luonteelleen ja tyylilleen uskollisesti toteaa olleen "aivan välttämätön".
Kas kun Ilkka oli kerran jopa "pelästynyt pahanpäiväisesti", kun roskia viedessään havaitsi roskiksessa spurgun.
No jo on aikoihin eletty.
Sattumoisin juuri nyt on "luvun alla" Tampereen puretun, erittäin tutun Hotelli Victorian entisen vastaanottopäällikkö Antti Poikeluksen mainio kirja "Hotellimuistelmat".
Antti oli hieno mies, ja kirjoittaa vetävästi.
Kas näin:
"Victorian roskiksesta tuli mieleen muisto. Siellä majaili yhteen aikaan eräs kadun kulkija. Kerran avatessani roskalaatikon luukkua jätesäkillinen roskia kädessäni näin siellä herran istuksimassa silmälasit nenällään Hesaria lukien. "Anteeksi, mutta pitäisi heittää tämä roskapussi sinne". Herra nykäisi takinhelmansa tieltä pois. "Heitä siihen vaan". Minähän heitin".
No niin.
Tässä tapauksessa stadilaista jouhevaa asennetta piti siis hakea Mansesta saakka. Ainakaan Ilkka Sinisalolta sitä ei - kertomansa mukaan - löytynyt.
Höpö -portin - muuten kalliiksi tulleen - ylittäminen kesti multa noin 45 sekkaa.
Stadin äärimmäisen houkuttelevat ja kauniit, maailmanluokan korttelipihathan on nyt sitten onnistuttu lähes totaalisesti tuhoamaan - juuri ylenpalttisesta portituksesta ja aidoituksesta johtuen.
Osa tätä sairasta, kauan jatkunutta villitystä kaiken - ihan kaiken - lukituksesta, kontrolloinnista, valvomisesta, kieltämisestä.
Kovalla paineella ihmiset ajettu kaikki vaan sinne nettiin. Yksin olemaan,
Onks nyt sitten hyvä?
Talkkari -instituutio sekin onnistuttiin tuhoamaan.
Vielä 80 -luvullakin Topeliuksenkadun talossa oli ihan oikeat, elävät talkkarit, asuivat siinä piharakennuksessa.
Mukava nuori pari.
Heppu kiersi iltaisin raput koiransa kanssa.
Nyt nuo "huoltoyhtiöt" ovat "jossakin", ja veloittavat "hinnaston mukaan" joka ikisestä pikkuasiasta.
Talkkari -instituution tuhoaminen osaltaan johtui kai jostain lakimuutoksesta, liittyen työsuhdeasuntoihin tms.
Onks nyt sitten hyvä?
Isännöinti
Oma surullinen lukunsa.
Lopetin käynnit yhtiökokouksissa jo kai joskus 90 -luvun alussa.
Kaava oli aina sama:
Kokouksen puheenjohtaja - joskus se taisi olla itse hovioikeudenneuvoksemme - ao. kohdassa kiireesti lausui:
"Emmeköhän me noudata Kiinteistöliiton suositusta ja hyväksytä tätä isännöintiä Isännöintiliiton normitaksojen mukaan,
Eikä lammasmaisesta kokousporukasta kukaan älähtänyt mitenkään.
Toljottivat vaan.
PAM!
Asia päätetty!
Ja hillitön rahastus jatkui vaan - kulloisestakin isännöitsijästä riippumatta.
No, sittemminhän sekä Isännöintiliitto itse että kuusi sen suurta jäsenyritystä tuomittiinkin kartellin ylläpitämisestä.
Lisätietoja: Wikipedia
Keissi paljolti analoginen Matkahuollon ja bussiyritysten vastaavaan keissiin.
Vielä Isännöintiliiton saaman kartelli -tuomion jälkeenkin sama suhmurointi on jatkunut.
Helsingin Sanomat on laajasi raportoinut teemasta.
Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanerva on jopa myöntänyt alan ongelmat.
Koro-Kanervahan esiintyy muuten ihmeellinen turbaanimainen hiustötsö päässään.
Mitähän ihmeen järkeä - if any - tuossa on?
Mitä haluaa sanoa?
Isännöintiliiton sivuilla muuten kuvassa 27 henkilökunnan jäsentä.
Näistä neljä (4) "miesoletettua",
Varsin tyypillinen jakauma siis suomalaisessa järjestöelämässä ja nk. "kolmannella sektorilla".
Naiset valloittaneet nuo helpohkot, suhteellisen turvalliset, hyväpalkkaiset ja siistit sisähommat.
Sitten ne vielä valittaa.
Näitä riittää Suomessa - korruption luvatussa maassa.
Jossa väkivaltaista, mafia -tyyppistä korruptiota ei edes tarvita - rötöstely toimii "vallan mainiosti" ilmankin.
Kohteliaan, rakenteellisen korruption merkeissä.
Kuinkahan paljon extraa vuosikymmenien varrella Tilia Töölö Asunto Oy Topeliuksenkatu 15 -taloyhtiö maksoi isännöinnistä.
Hirvittää ajatellakaan.
Summan täytyy olla tähtitieteellinen!
Onhan isännöintiala Suomessa iät ja ajat ollut pelkkä vitsi.
Vaikkeivät sitä - ainakaan minun aikanani - Topparilla talon hyväuskoiset, naiivit hallinto-henkilöt hiffanneetkaan. Osakkaista puhumattakaan.
Maksoivat vaan kiltisti.
Periaatteella - tuolla peri pikkuporvarillisella - "tehdään vaan kuten ennenkin, ettei vaan tulisi mitään riitaa"-
Hoh - hoijaa...
Kuin lopetin yhtiökokouksissa käymisen, mietin.
Aha.
Täähän on ihan toivotonta.
Kaikkein tärkeintä tuolle porukalle on "konsensus".
Isännöintikysymys hyvä esimerkki.
Ne haluaa maksaa näköjään liikaa, koska se on "etujärjestöjen suositus"-
Selvä.
Ei tuota sakkia voi auttaa.
Ainakaan minä en ehdi, enkä jaksa. Yksin.
Maksakoot sitten vaan isännöinnistä ylihintaa, jos kerran varaa on.
Mulla vain yksiö 23 neliötä, joten eivät nuo ylisuuret isännöintikustannukset meikäläistä niin paljon satuta.
Päinvastoin kuin nuita hallituksessakin olevia talon määrääjiä, isojen kämppien omistajia.
Toivottavasti nauttivat liika -maksamisestaan.
Mutta takaisin Leena Brandtiin.
Kirjasta käy nyt siis ilmi, etten ollutkaan ainoa tuon höpö -portin vastustaja!
Leena Brandtkin vastusti!
Hauska tietää, että JOSTAKIN olimme samaa mieltä!
Leenahan lähti sittemmin tuolta vastenmielisestä YLEstä - varmaankin henkilökohtaisesti nk. "hyvän sään aikana".
Viime aikoinahan YLEssä on lakkautettu nuita suojatyöpaikkoja ja jaettu potkuja oikein urakalla.
Vihdoinkin!
HIENOA!
Jouduin kerran antamaan tälle YLE -mastodontin silloiselle toimittajalle "palautetta".
Hän nimittäin touhukkaasti raportoi sieltä minulle tuiki tutusta Brysselistä jotain seksikaupan vastaista litaniaa.
Kaikki ne feministien normaalit kliseet.
Olipa poikkeuksellisen etovaa jeesustelua tuo Leena Brandtin "raportti" Brysselistä.
Laitoin siis vähän palautetta seurauksella, että kun henkilö minut seuraavan kerran kadulla näki, meinasi pyörtyä!
😏
Sittemminhän Leena pyrki jopa takasin sinne Brysseliin. Turhaan.
Hän katsoi itsellään olevan "annettavaa" europarlamentaarikkona.
Puolue: Vihreät.
Ei ylläri.
Ei sitten vähimmässäkään määrin.
Pari kivaa tyttöä Leenalla oli.
Tuli usein juteltua.
Ja miten terveitä!
Lapset olivat löytänet "aukon" puskien välistä naapuritalon pihalle.
"Kielletty" reitti lyhensi aamuisinkin heidän koulumatkaansa.
Oli ilo katsella, miten lapsilla oli vielä tervettä järkeä luonnostaan jäljellä.
Päinvastoin kuin taloyhtiön hallituksella, joka sittemmin esti tuon reitin.
Sairasta.
Mutta mitä muuta pikkusieluisilta pikkuporvareilta sitten voisi odottaakaan?
Ai miten niin pikkuporvareilta?
No, riippuu mihin vertaa...
1970 -luvulla, kun silloisen Töölön Kirjan pysäkiltä läksin koulutielle Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun, Haagaan, odottivat koulu- jopa luokkatovereina moni-moni-miljardööri Herlinit.
Tosin heitä ei käytännössä erottanut nk. "tavallisista pulliaisista" mitenkään.
Tuohon verrattuna Tilia Töölön johtoporukka (kirjan toimituskunta) todellakin on pikkuporvareita.
Olkoonkin, että joku/jotkut heistä voi ehkä olla jopa meikäläistä varakkaampaa sakkia...
En tiedä...
😅
Muuten: Hukkaan heitettyä aikaa, nuo 70 -luvun kouluvuodet SYKissä.
Jotain hyötyä sentään:
Venäjän alkeet.
Niistä on ollut valtaisaa hyötyä itä-Euroopassa, ml. asuinkaupunki Tallinnassa.
Jo koko kuluvan vuosituhannen ajan, paljon ennen kämpän hommaamista Talskusta.
Ai niin...
Poikihan tuo "nerojen SYKissä" ajan tuhlaaminen toki muutaman hyvän pan... anteeksi "ihmissuhteen".
Tosin nämä realisoituivat vasta 1980 -luvulla.
Kerran kaksikin saman vuorokauden aikana.
Hyvää kannatti odottaa!
Seppo Sännälä
Kaikenlaisia sitä onkin...
Tämäkin kolumnisti, "Mustien autojen viikko" -palstanpitäjä.
Sanotaanko vaikka niin, jotta henkilön ulkonäkö vastasi luonnetta, ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä.
Täydellisesti!
Eli jo tyypin ulkonäön perusteella mikään ei sittemmin yllättänyt.
😏
Covid
Tilia Töölö 100 vuotta -kirjasta löytyy joku sivu nk. "Covidin" vaikutuksesta talon elämään.
Kyseinen kohta on merkillistä luettavaa.
"Maskit otettiin käyttöön syksyllä 2020 viranomaisten suositusten mukaan".
No kuka otti, kuka ei! 😏
Kerrotaan maski -idiotismista kauppareissulla ja absurdista käsineiden käytöstä rapussa.
Voiko hullumpaa olla?
Sitten taas toisaalta tekstissä - etenkin nk. "rivien välissä" - on aivan järkwevää juttua siitä faktasta, että ne vähät nk. "korona -uhrit" olivat vanhuksia, joilla oli useita perussairauksia taustalla.
Juuri niin.
Nk. "korona-uhrit" eivät kuolleet koronan takia, vaan koronan kanssa.
Siinä on valtaisa ero, jota aniharvat tajusivat.
Sen hysterian keskellä.
Lietsotun hysterian.
Kirjan "Covid" -kohta ristiriitaisuuksineen lienee selitettävissä sukupuoli -erolla.
Kuten "Covid" -vedätys ylipäätään.
Nuo älyvapaat maski -määräykset ja muut rajoitukset, samoin kuin Topeliuksenkadun absurdi käsine -hullutus, olivat nimenenomaan naissukupuolen "rauhoittamiseksi" suunnatut.
Siis aivan kuten portti -hullutuskin.
Yllättävää kyllä, kirjan tekstistä käy ilmi, että joku/jotkut tuolla Topparilakin tajusivat, että "Covidissa" oli kyse massiivisesta huijauksesta.
Huijauksesta, jonka kuitenkin annettiin kauan jatkua.
Kun joukkopsykoosi oli kerran saanut vallan.
Ja kontolli- valvonta- ja lupa -jengi - nuo sadattuhannet - pääsivät vauhtiin.
98 % rahvaasta uskoi "korona" propagandaan.
Ainakin aluksi.
Mutta nythän "Covidista" - flunssa flunssien joukossa - ei enää haluta edes puhua.
Varsinkin tuon Suomenkin historian surullisen hulluus -ajanjakson "päättäjät" vaikenevat kuin muuri.
Mutta kävipä tuuri, etten "Covid" -hulluuden aikana enää asunut talossa.
Voi kuvitella sitä vahtimisen, kyttäämisen ja ilmiantojen määrää, joka talossa (rapussamme) tuolloin olisi vallinnut.
Esimerkiksi Pekka Ruokolahden ja sen kiukkuisen Saarialhon pariskunnan taholta.
Käsineiden käyttämättömyydestäkin.
Olisinhan ollut herkkupala tuon tyyppisille tyypeille.
Unelma -kohde!
x x x
Mutta helkkarin hyvä investointi tuo Topparilla asuminen kyllä oli.
Keväällä 2011 kun tuli putkirempan takia siirrettyä kirjat Tallinnaan ja myytyä kämppä, pääsi kivasti arvonnoususta nettoamaan.
Niillä fyffeillä on saanut tuplasti enemmän neliöitä - hyvästä talosta - Tallinnassa.
Monta kymppitonnia jäi vielä ylikin käyttörahoiksi.
Kiitos!
Juttuhan menee niin, että Stadin totaalisen sairasta asuntojen hintatasoa pääsee hyödyntämään vain - hyppäämällä ulos.
Jos Stadiin jää, "mitä se hyväjää" mikä sen kämpän arvo on - jos siellä meinaa jatkaa asumista.
Tilanteesta pääsee kyllä nauttimaan muuttamalla muualle Suomeen, tai vaikkapa Eestiin.
Eikä kukaan ole onnistunut selittämään, miksi Stadin asuntohinnat ovat Pariisin, Lontoon ja Nykin luokkaa.
Kysymys:
Miksi ihmeessä tuo pikkusieluinen pikkuporvarisporukka - siis tämän kirjan toimituskunta - ei pyytänyt MULTA tekstiä tähän kirjaan?
Mielihyvin olisin osallistunut!
😏
No, käyhän tämä toki näinkin...
x x x
Tässä kirjoituksessa on useampaan otteeseen nimitetty entisiä naapureita - lähinnä hallituksen jäseniä - sekä kirjan toimituskuntaa "pikkuporvareiksi".
Miksi? Millä perusteella?
Anna Kontula on paitsi poliitikko, myös sosiologi.
Hän on herkullisella tavalla analysoinut pikkuporvarillisuutta:
"Elämänasenne, jossa järjestys ja asioiden oikealla paikalla oleminen ja hallinta on kaikki kaikessa".
"Ylivakuuttamista ei tunneta".
"Pikkuporvari ulottaa moraalikäsityksensä ja maailmankuvansa koskemaan kaikkia muitakin".
"Teeskentely korvaa leikin, pöytätavat moraalin ja naapurikyttäys yksilönvapauden"
Anna Kontula: "Pikkuporvarit", Into -kustannus 2021
Ulkokultaisuutta, sovinnaisuutta, ahdasmielisyyttä, tylsyyttä, laskelmointia ja kauhistelua.
"Pikkuporvari haluaa taivutella kaikki muut elämään niin kuin hän itse haluaa, ja juuri se tekee hänestä vaarallisen".
Pikkuporvarillisuudelle on tyypillistä kaiken vieraan ja muutoksen pelko. Se tukeutuu mielellään tuttuun ja turvalliseen. Sillä on vahva näkemys siitä mikä on oikein tai väärin.
"Kun se menee tarpeeksi pitkälle se tukahduttaa kaiken minkä vuoksi on mielekästä elää".
LÄHDE: YLE 3.10.2021
x
Yhteenvetoa:
Asunto Oy Topeliuksenkatu 15 oli muutamaa intti- ym. -välivuotta lukuun ottamatta kotitaloni 70-luvun alusta helmikuuhun 2011.
Hyvä siellä oli asua.
Lukemattomia, lukemattomia múkavia muistoja. Lukemattomia!
Otetaan tähän otannaksi vain kolme:
Toukokuussa 1985 olin juuri valmistunut koulutuksesta.
Suomessa alkoi meneillään virkamieslakko.
Junatkaan eivät kulkeneet.
Lakkoiltiin niin perkuleesti.
Olin jumissa.
En päässyt tavanomaisille myyntireissuille ympäri Suomen.
Jotain piti keksiä.
Pakkasin matkalaukun, ja lähdin A -rapun yksiöstä - se numero 15 - vientihommiin kolmeen eri Pohjoismaahan.
Omaa matkalaukkuakaan ei ollut - se oli alumiininen laina -kapsäkki.
Hyvin meni reissu.
Alkoi löytyä asiakkaita Oslosta ja Köpiksestä.
Joku uusi asiakas Stokiksestakin - siellä oli aikaiemmin jo yksi.
Huomasin jotta Taivaan Vallat - tää juttuhan toimii!
Tuo lähtö Topparilta oli startti vuosikymmenien mittaiselle vienti -uralle ympäri Eurooppaa. Vähän muuallekin.
Joka jatkuu vaan.
Ilman vientiä olisi pitänyt laittaa pillit pussiin jo vuosikymmeniä sitten.
Suurkiitos, Suomen hyväpalkkaiset virkamiehet, että lakkoilitte!
Pakotitte keksimään uutta.
Sopeutuman tilanteeseen.
Kiitos As. Oy Topeliuksenkatu 15 tarjoamastasi "kotipesästä".
Base Camp!
Toinen huippuhetki:
Joskus 80 -luvun lopulla, ostettuani vanhemmiltani vuonna -81 käynnistetyn postikorttituotannon omakseni, A 16 -huoneistomme pienessä työhuoneessa tein painavia postikortitpaketteja Stokkalle toimitettavaksi.
Myyntipisteitä oli parhaimmillaan muistaakseni viisi (5) eri puolilla konsernia, ml. Akateemisessa,
Viikkotäydennykset saattoivat olla luokka 500- 1000 kpl.
No, nyttemminhän markkinat ovat tietty romahtaneet, kuten printtimedialla ylipäätään.
Stokkakin on sössitty varjoksi entisestä, yli satavuotiaasta mahtavuudestaan.
Oli mahtavaa raskaitten kantamusten kanssa talsia se noin kilsan matka Töölöntorin taksiasemalle, ja jatkaa siitä mittariautolla Stokkan tavaranvastaanottoon, ajoluiskaa alas Keskuskadulta klitsuun.
Taksiradio soitti Chrissy Hynden ja Pretendersin biisiä "Back in the Chain Gang" Sitä biisiä kuuntelen vieläkin - muistaen tuon taksireissun.
Fiilikset tuolloin olivat aivan Taivaallisissa Sfääreissä.
"Kunpa tämä vaan jatkuisi"...
Ja onhan se jatkunutkin, tähän päivään asti.
Vielä seitsemän (7)vuotta lakisääteisen Työeläkkeen alkamisen jälkeenkin...
Kuinka moni voi sanoa jotain vastaavaa?
Fantastinen työ -ura, joka on tarjonnut kaiken - ihan KAIKEN - ja eikun jatkuu...
Unelmaduuni jo 43 vuotta.
Alkoi 80-luvulla Topparilta!
😏
Kolmas vahvaakin vahvempi flashback Topeliuksenkadulta:
Joskus 90-luvun loppupuolella:
Olin tuolloin jo viimeinen talossa budjannut Pitkänen.
Kesäkuun alkua.
Topeliuksenpuisto vehreimmillään.
Kysehän on muuten ihan maailmanluokan puistosta - tuskin tuollaista koivikkoa löytyy mistään muusta kaupungista.
Eihän koivujakaan kasva kuin muutamassa Pohjoisen maassa,,,
Se oli vielä sitä aikaa, kun Turun -busseilla oli pysäkki Kivelänkadun ja Mekkiksen kulmassa.
Retkisuuntana ihana Ahvenanmaa.
Fillari mukana, tietty.
Kuten se on ollut vuodesta 82 lähes joka reissulla.
Tunnelma jälleen aivan huipussaan - mitä kivaa Oolanti tällä kertaa tarjoaisikaan....?
Åland, jonka lyhyt toimiminen Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n hallituksessa mulle "lahjoitti" - tosin "mutkien kautta".
Kiitos vielä kerran!
Topeliuksenkadun yksiön Grundig -putkiradiosta kuultu Frank Sinatran klassikko "Summerwind".
Bändiliiderinä legendaarinen Nelson Riddle -nero.
Biisi sopi tilanteeseen paremmin kuin hyvin.
Those lonely days
Go on and on
And guess who sighs his lullabies
Through nights that never end?
My fickle friend
The summer wind
Sekin oli ikimuistettava hetki.
Tajusin jälleen, mikä OnnenPoika olin.
Olen.
x
Muuten tässä päivänä muutamana tuli rämplättyä vähän taskulaskinta.
Tulos:
Vuosikymmenien varrella tuli yövyttyä Topparilla luokkaa yli 10.000 (kymmenen tuhatta) yötä.
Ilmestyin taloon tyhjätaskuna, ja poistuin 118.000,- euroa taskussani.
Se tekee noin kymmenen euroa per Topeliuksenkadulla nukuttu yö.
Aika hyvä korvaus nukkumisesta, elämisestä, kämpän hyödyntämisestä yritystoiminnan tarpeisiin,... Olemisesta.
Kiitos!
x
Entä sitten nuo Pekka Ruokolahden ja hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalon sonta -kirjoitukset?
Selkeästi molemmat tyypit ovat mulle katkeria.
Pekka Ruokolahdelle järjestin toistuvien järjestyshäiriöiden johdosta luukkuaan koskevan hallituksen muistutuksen.
Niin vaikeaa kuin sen antaminen sitten lopulta tuolle hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalon johtamalle hallitukselle olikin.
Kunnes tuolle hallituksen passiivisuudelle tuli seinä vastaan, ja se muistutus oli pakko antaa.
Järjestyshäiriöt esiin nostanut taho - meikäläinen - taisi olla väärä...
😏
Hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalolle taas järjestin moitittavan menettelynsä johdosta muistutuksen ylemmältä lainvalvojalta, Eduskunnan Oikeusasiamieheltä.
Tämä on Sinisaloa rieponut vuosikymmenien ajan. Big Time.
Jopa siihen pisteeseen asti, että henkilö nyt talon satavuotishistoriassa kokee tarvetta
1) selitellä, selitellä ja selitellä moitittavaa menettelyään
3) osoittaa halveksuntaansa Eduskunnan Oikeusasiamiehen päätöstä kohtaa
3) kirjoittaa allekirjoittaneesta sontaa.
Muuten Sinisalohan asui talossa suhteellisen lyhyen ajan - ainakin esim. allekirjoittaneeseen verrattuna.
Mutt kovat traumat näkyy vieneen mennessään...
x x x
Minulla oli erittäin ahkerat, lahjakkaat ja nuorena jopa komeat vanhemmat.
Matti ja Inari.
Aloittivat taipaleensa keskikoulupohjalta heti sodan jälkeen.
Aloittivat sodan runtelemassa maassa työelämässä käytännössä nollasta.
40 -luvun nk. "Vaaran vuosina".
Yksi kesä meni hanttihommissa Ruotsissa, eikä Suomeen takaisin paluu ollut edes varma.
Noissa oloissa.
Elättivät, kasvattivat ja kouluttivat hyvissä kouluissa neljä lasta.
Epävarmoilla yksityisyrittäjien tuloilla.
Perheessä riitti vauhtia - mm. useampia mökkejä eri puolilla Suomea.
Aina Helsingin Santisista Kuusamon Kantojärvelle asti.
Se Keski-Euroopan -reissukin kesällä 1963 oli ikimuistoinen.
Topeliuksenkadulla meillä oli parhaimmillaan kaksi isoa ylimpien kerrosten huoneistoa puistonäköalalla, plus yksi yksiö siinä sivussa.
Aika hyvin Matin ja Inarin lähtökohdat huomioiden,
He olivat yritteliäisyyden perikuvia, todellinen "self-made" -pariskunta.
Ilkka Sinisalo, hovioikeudenneuvos, katsoo kuitenkin tarpeelliseksi mollata viha -kirjoituksessaan vieläpä edesmennyttä Äitiäni.
No, moista Ilkalta voi odottaakin.
Hän palaa vielä johonkin muinaiseen 80 -luvun autotalli -teemaan.
Kun taloyhtiö päätti ottaa autotallin omaan käyttöönsä, pyörävarastoksi.
Kyllä, se oli Äidilläni vuokralla.
Sinisalo kirjoittelee, että pyörävarasto -päätös olisi ollut Äidilleni jotenkin vastenmielinen.
Saattaa hyvin ollakin.
Olin itse paikalla kokouksessa, jossa asiasta päätettiin.
Varsinkin Leena Brandt esiintyi kokouksessa ponnekkaasti käyttötarkoituksen muutoksen puolesta.
Mitäpä muuta Vihreältä voisi odottaakaan.
Muut kokouksessa läsnäolleet vaan toljottivat tylsämielisen näköisinä eteensä.
Mykkinä.
Jouduin käyttämään puheenvuoron jossa totesin, että autotallista maksettiin ja oli aina maksettu vuokraa.
Ei mitään reaktiota, elonmerkkiä nuilta mykiltä toljottelijoilta.
Mahtoivatko edes ymmärtää koko asiaa.
No, pyörävarastohan autotallista tuli.
Minunkin polkupyörääni varten.
Toki Äiti osasi tarvittaessa pitää puolensa.
Hyvä, Äiti!
Sinisalo kirjoittaa, että Äidille oli tärkeää ettei autotallin tulisi uutta autoa vuokralaiseksi.
Niin, ehkä.
Silloinhan olisi kysymys ollut vuokrasopimuksen ehtojen muutoksesta, jolloin perusteet valitukselle olisivat olleet olemassa.
Toisin kuin kyseessä olleessa tallin käyttötarkoituksen muutoksessa.
Muuten olinhan itsekin taloyhtiön vuokralainen, vuosia.
Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, nimittäin.
Vuokrasin pannuhuoneen vieressä ollutta isoa ja korkeaa varastoa.
Irtisanoin vuokrasuhteen kahdesta syystä:
1)
Ilmanvaihtohormien kuolleet rotat.
Lemu oli sanoin kuvaamattoman kuvottava.
2)
Yhtenä kesänä viikkojen ajan toistunut porttikongista pannuhuoneeseen ja siis myös omaan varastooni johtaneen oven auki repsottaminen.
Yö toisensa perään.
Huomautukset silloiselle isännöitsijälle olivat turhia.
Korjausta asiaan ei tullut.
Kuka tahansa saattoi kävellä avoimesta ovesta pannuhuoneeseen ja varastooni.
Ei kiitos!
Pakko oli purkaa vuokrasopimus taloyhtiön kanssa,
Kun talon hallinto oli taas niin passiivinen.
Erkki Mäntylälle kun asiasta mainitsi oli reaktiona - mestarillisen nopea puheenaiheen vaihto!
😏
Yhtä kaikki, Ilkka Sinisalo on kaiken esiin tulleen valossa viimeinen henkilö, jolla on varaa vuosikymmenien jälkeen piikitellä siitä, että joku joskus puolusti omia etujaan.
Hänhän muutama vuosikymmen sen jälkeen kun Eduskunnan Oikeusasiamies on antanut hänelle muistutuksen/huomautuksen moitittavasta menettelystään kehtaa vielä vängätä selvää asiaa.
Selittelee, selittelee, selittelee.
Vähättelee ja halveksii ylemmältä lainvalvojalta saamaansa noottia.
On kyllä erikoinen persoona tuo Ilkka Sinisalo.
Sangen erikoinen.
x x x
Nyt sitten vaan jäämme odottelemaan As. Oy Topeliuksenkatu 15 Tilia Töölön seuraavaa "historiikkia".
110 v.? 125 v.
Mahtavatko Pekka Ruokolahti ja Ilkka Sinisalo jälleen saada palstatilaa viha -kirjoitelmilleen?
Kuten asuinmaa Eestissä on tapana sanoa:
"Elame, näeme!".
Tosin kymmenen vuoden kuluttua niin monet ovat jo - kuolleet...
Puhumattakaan 25 vuoden kukuttua...
😏
"Go ahead and talk.
Whatever you got to say to me
Won't come as any shock".
- Bob Dylan: "Tight Connection To My Heart".
'
Bing-, Yahoo- ja Google -haut:
Matkamiehen mietteitä Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n "Historiikki"
Arctic Paradise Kotini
Topeliuksenkatu 15 Pekka Ruokolahti
(Töölössä 23.3.2025)
ArcticParadise.fi
"Lähti ku kuppa Töölöstä".
Sanonta on ironinen, koska hienoston Töölössä kuppa on ollut melko harvinainen. Joten jos joku hyvin vähäinen, esim. turha toivo katoaa, voidaan sanoa että se lähti kuin kuppa Töölöstä.
- Walter de Camp / City -lehti 7.5.2004
