(kesken)
Olipas kovaa värkkäämistä polkupyöräpaikkojen oston suhteen Valtionrautateillä kesällä 2024!
Kun varsinaisena matkalippuna oli Interrai -kortti sai se "järjestelmän" sekaisin - vieläpä useaan otteeseen.
Big Time!
No niin.
Euroopan -rundilta Härmään ja kämpille Tallinnaan palatessa kesäkuun 6.s., A.D. 2024 oli tilanne se, että ekan luokan Interrail kortissa oli vielä noin kaksi kuukautta "peliaikaa"jäljellä.
Kuten oli tarkoituskin.
Hintaero sen kymmeniä kertoja aikaisemmin - vuosikymmenien varrella - käytetyn kuukauden kortin ja tämän kolmen kuukauden kortin välillä vain jotain 300 egeä.
Kun osoite (Väestörekisterin mukaan, sekä todellisuudessakin) sijaitsee Tallinnassa, tarkoittaa tämä sitä, että Interrail -kortia voi käyttää myös Härmässä.
Laillista.
Jos osoite sensijaan sijaitsisi Suomessa, ei tämä olisi mahdollista.
Laskin niin,etä tästä kuviosta kertyisi säästyä - kuten sittenliopuklta ketyikin,.Satasia.
Kesällähän kotimaan junaliput ovat kalliita.
Mutta se polkupyöräpaikka.
Sehän pitää hommata erikseen.
Heti ensimmäiselläkerralla, silloin kesäkiuin alussa,oli tuloksena ihan täydelline katastrofi, mitä Valtionrautateiden "palveluihin" tulee.
Täydellinen - siis sataprossanen farssi.
Sotto siis heidän "palvelunumeroonsa".
Takavuosina näitä fillaripaikkoja tuli sieltähomattua useunkin.
Tilanne meni juntturaan välittömästi.
Kuultuaan asian, aloitti nuori "säpäkkä" naisvirkailija giganttisen sekoilun.
Kuultuaan, ettävarsinaisen amatkalippuna oli (netistä suoraan Hollannin -pääkonttorista ostettu) Interrail -kortti, meinasi:
"Sun pitää palautta se kortti sinne Hollantiin,mistä olet sen ostanutkin.
Sitten sun pitää ostaa uusi matkalippu täältä Suomesta, ja liittää polkupyöräpaikka siihen!".
Olin että HÄH?
Täytyy myöntää, etä monenlaista söhellystä tässä vuosikymmenien varrella on tullu kuultua, Interrail -kotrin käytöstäkin, mutta tämän neitosen "logiikka" ylitti kyllä kaiken aikaisemman!
Kun tytölle yritti jotakin asiasta mainita, oli vastauksena:
"Kuule, sä et nyt oikein käsitä tätä".
Mie:
"Kuule, se olet kyllä sinä, joka et käsitä!".
End of (maksullinen) puhelu.
No, menin sitten Tampereelle, kuten oli suunnitelmissakin - paikallisjunalla.
Pyörämaksu nolla (0,-) euroa.
Tampereella:
Siellähän on Suomen toinen vielä jäljellä oleva lipputoimisto (kuinka kauan?).
Sieltä sdaisi nuita polkupyörälippuja ostettua!
Pari ensimmäistä kertaa sujuikin ihan ok.
Esitin asiani, maksoin ja poistuin.
Vaikeaa?
Kyllä!
Nimittäin kolmannella kerralla oli rouvilla toinen ääni kellossa.
Nuo kaksi siellä pitkään istunutta - iis nimenomaan istunutta - rouvaa olivat "ajateleet" asiaa.
Heti luukulle saapuessani alkoi toinen rouvista, toisen kuunnellessa korvat höröääl, selittämään että "viime kerralla oli tapahtunut jokin erehdys".
Kas!
Arvon rouvatolivat siis "ajatllet" asiaa.
Jaksoiojn kuunnell anoin 20 sekuttia rouvan sepustusta, että "olisi pitänyt sitä" tai "olisi pitänyt tätä".
Huomasin heti tilanteen toivottomuuden.
Voi vain kuvitella, mitä kummallista, käänteistä "logiikkaa" käyttäen nuo naiset olivat "keskinäisissäkeskusteluissaa" vatvomnut asian umpisolmuun.
Niinpä totesin:
"Huomaan ettei tästä tule mitään!".
Käännyin kannoillani ja jatkoin suoraan helsingin IC -junaan.
Fillaripaikka ostettu etukäteen nuilta samoilta rouvilta.
Sinne jäivät mietisekelemään asiaa.
Parin tunnin kuklutta menin Helsingin lipputoimistoon, ja ostin kaikki nuo viisi (5) polkupyöäpaikkaa.
Tällä kerralla ei ollut mitään ongelmia.
Asiontia helsingin lipputoimistossapiti kuitenkin elokuun alkuun saakka jatkaa.
x
Epilogi: Syksyllä.
"Syksyllä kaikki on toisin".
No niin.
Kesä meni, ja Interrail -kortin voimassaolo loppui. Elokuun toisella viikolla.
Hyvin sujui itse tuon kortin kanssa.
Oli ylellistä reissata ekassa luokassa pari kuukautta Suomessa.
Sieltä sai sitä kahviakin...
Mutta jos oli kauheaa tahkoamista kesällä fillarin mukaan saaminen nuille junamatkoille Interrail -korttia käytettäessä, ei kuvio syksylläkään helpottunut.
Siis normi -pileteillä matkustaessa.
Sinänsä kyllä polkupyörän saa vaivattomasti liitettyä junalippuun, VR:n nettipalvelusta ostettaessa.
Mutta, mutta.
Mutta.
Sitten kun tuleekin kyseeseen jo ostetun matkalipun matkustuspäivän vaihto...
Vaikeaksi menee.
Kuten Suomessa käytännössä AINA, kun tulee kyseeseen jokin ihan normikuviosta "poikkeava" juttu.
Järjestelmä sekoaa!
Ensimmäinen tapaus:
Elokuussa tuli keissi, jolloin jo valmiiksi ostetun junalipun (polkupyöräpaikkoineen) päivämäärää tosiaan piti muuttaa.
Matkaosuus sama.
Kellonajatkin samat.
Taktikoin Helsingin rautatieaseman lipputoimistossa niin, että pääsin sen järkeväksi tiedetyn ainoan miesvirkailijan luokse.
Käytännössä tapahtuu niin, että ottaa useamman jonotusnumeron, ja antaa vuorojen mennä ohi siihen saakka että pääse haluamalleen virkailijalle.
Asiallinen heppu alkoi värkkäämisen.
Pian hän kuitenkin ilmoitti, ettei ko. osuudelle "ole polkupyöräpaikkoja vapaana".
Olin että HÄH?
Kyseiselle matkapäivälle oli osuus Orivesi - Jyväskylä - Ähtäri.
Maanantai -päivä, ei voi olla ruuhkaa.
No, "tilanne oli päällä", joten ilmoitin että OK.
Jätetään sitten fillaripaikka pois.
Poistuin lipputoimistosta siis muuten OK lippu taskussa, mutta ilman polkupyöräpaikkaa.
Ei muuta kuin heti nettiin tutkimaan asiaa.
Aivan oikein arvasin:
Ainoastaan osuus Orivesi - Jyväskylä on IC -juna.
Eli siihen tarvii varata sen pyöräpaikan.
Osuus Jyväskylä - Ähtäri on paikallisjuna.
Sinne ei edes tarvita mitään pyöräpaikkaa.
No niin.
Siis takaisin lipputoimistoon (ei samana päivänä), ja liittämään se pyöräpaikka tuohon Orivesi - Jyväskylä -osuuteen.
Ei mitään ongelmaa.
Lähtöön oli niin paljon aikaa, että hintakin oli sama.
Paitsi vitosen pyörämaksu piti pulittaa.
Ajan ja vaivan tuhlausta kylläkin, tietty.
VR:n pyörälippuohjelma on siis rakennettu niin, ettei järjestelmä osaa antaa pyöräpaikkaa tällaisissa lipunvaihto -tapauksissa, jos jatkoyhteys onkin paikallisjunalla!
Ja vaikka tuo Helsingin VR:n asiointipisteen ainoa miesvirkailija asiallinen kaveri onkin, hänen ammattitaitonsa ja tietämyksensä ei ensimmäisellä käynnillä riittänyt.
Eli asiakkaan pitää tietää ja osata enemmän kuin lipputoimiston virkailijat!
Toinen tapaus:
Pikkuisen "haastavampi" keissi.
Siis Valtionrautateille.
Jälleen kyse valmiiksi ostetun junamatkan päivämäärän siirrosta.
Mutta nyt tulikin kyseeseen myös päivämäärien hinnoittelu -erosta johtuva hinnankorotus.
Samalla virkailija veloitti myös sen yhden juna -osuuden hinnoittelu -erosta johtuvan hintalisän.
Huomasin että virkailija oli em. hinnannousun lisäksi veloittamassa myös yhdelle juna -osuudelle polkupyöräpaikan.
Huomautin, että jo viimeksi tuo meni pieleen.
Jo viimeksi samanlaisessa vaihto -keississä hän peri pyörämaksun toiseen kertaan.
Kuten todettu, kyse asiallisesta kaverista.
Kuultuaan pointin kaivoi taskustaan jonkinlaisen Valtionrautateitten oman kortin, ja mitätöi maksupäätteellä tuon ylimääräisen pyörämaksun.
Lausuen samalla hövelistä jotakin tyyliin:
"Jos mä oon viimeksi jotakin mokannut, niin korjataan se tässä omaan piikkiin!".
Jaaha.
Häneltä jäi tietty täysin huomioimatta, että kun hän nyt mitätöi tämänkertaisen ylimääräisen pyörämaksun - se edellinen turha tuplamaksu pyörästähän jäi voimaan!
En kuitenkaan halunnut kärjistää tilannetta entisestään, ja annoin olla.
Tulin kuitenkin todenneeksi, että vaikeaksi on mennyt tämä fillarin kuskaaminen junassa.
Että onneksi täällä Helsingissä sentään vielä on tämmöinen live -asiakaspalvelupiste.
Hirvittää ajatellakaan, miten touhu onnistuisi netissä (ei mitenkään).
Tähän virkailija:
"Joo, olisin itsekin netissä heittänyt pyyhkeen kehään!".
Olipas siinä rehellinen Valtionrautateitten virkailija!
Kolmas tapaus:
Piti Ähtärin Eläinpuist-Zoon pysäkiltä päästä Stadiin.
Tiistai 24.9.24
Edellisenä iltana muuten tuli tieto, että surullisenkuuluisa, miljoonia maksamaan tullut Panda -hömpötys loppuu ny sit...
Ei ollu kahdesta Kiinasta roudatusta epelistä saattamaan kriisikunta, Ähtäri -käpykylän konkka -taloutta kukoistukseen...
Toisin kuin oli suunniteltu.
Kun ähtäriläiset höppänät sydäntalvella seitsemän vuotta sitten hurmiossa tanssivat pandojen saapumisen kunniaksi letkajenkkaa tuppukylänsä "pääkadulla"...
Kovassa pakkasessa.
😏
Valtionrautateiden saitilta kun nyt ostaa lippua yritti ostaa, tarjottiin reittiä Jyväskylän kautta.
Eläinpuisto - Jyväskylä kiskobussilla..
Jyväskylässä yli tunnin odotus, ja vaihto IC-junaan.
Perillä Stadissa 16.54.
Hinta oli niin kova, että tuli tutkittua vaihtoehtoja.
Aivan oikein!
Eikun menee sillä samalla 10.30 kiskobussilla vain Haapamäelle asyi.
Siellä noin kolmen tunnin odotus.
Jatkaa siten paikkarilla Tampereelle.
Tampereella noin tunnin vaihto-aika.
R -junalla Stadiin.
Tuloaika kello 18,49.
Lopputulos:
Oikein mukavaa "omaa aikaa" se kolmisen tuntia Haapamäellä.
Omalaatuinen, rautatiehistoriallinen paikkakunta.
Höyryveturipuiston "Ukko.Pekka" -ravintolassa hyvää laatu-aikaa nauttia mainiosta kotiruokalounaasta - työeläkekortilla vain kympin kustannus!
Paistettua lohta, paistettuja perunoita.
Lakkatuutinkin sai jälkkäriksi kahvin kanssa.
Haapamäen kirjastossa hyvät tietokoneet, sekä printtimediaa luettavaksi.
Tampereen -pysähdyksen aikana voi käväistä tutun Cumulus Koskipuiston aulassa kahvilla ja WiFillä.
Sinne tulee Hesari ja Kauppalehtikin - toisin kuin Haapamäen kirjastoon.
Tulo Stadiin siis vain parisen tuntia myöhemmin kuin Jyväskylän kautta kiertäessä olisi ollut.
Entä kulut?
Luokkaa puolta halvempi reitti kuin tuo Valtionrautateiden saitin suosittelema Jyväskylän -kierros.
Jyväskylä - Stadi -osuushan on kallis IC -juna, ja siinä vieläpä pakollinen lisämaksu fillarista.
Kiskobusseissa filo seuraa mukana ilmaiseksi.
Ankaraa säätämistä - kaikki tarvii ite selvittää!
(kesken)
(Paimentupa, Koli 9.8.2024)
ArcticParadise.fi
I survived.
My memories are an undefatigable source of elation.
I can't wipe the smile off my face.- Tate
