Pääministeri pakenee Brysseliin: Suomen syöksykierre syvenee...

"Suomalaisen päättäjän ominaispiirteisiin kuuluu vastuunkanto ja rohkeus uudistuksiin". 

Pääministeri Jyrki Katainen valtiopäivien avajaisissa 2013



 

No nys se sit lähtee...


Kapteeni hylkää uppoavan laivan... 


Vajaan kolme vuotta Härmän niinsanottu hallitus ehti istua - ja mikä ministeripako! Kaikki jotka suinkin kykenevät, yrittävät pelastaa oman nahkansa ja luikkia Suomen politiikasta Brysseliin luostarioluiden, simpukkapatojen sekä valkkarin ääreen... Korkeita liksoja unohtamatta!

Tuo Katainenkin...

Tyyppi ilmestyi kuvioihin jokunen vuosi sitten.  Nuori, partiopoikamainen olemus. Kohtelias, halusi miellyttää, alussa oli innokaskin.

Kivireen vetäminen kävi kuitenkin liian raskaaksi, ja vielä nuori kaveri osoitti loppupelissä selviä väsymisen merkkejä.

Ihmekös tuo.

Tuollainen hallituspohja!

Kuuden puolueen "sateenkaarihallitus", kokoomuksesta kommunisteihin. Aivan mahdoton yhtälö.

Yritys miellyttää kaikkia vei miehestä mehut. Kun oikeasti intressit olivat ja ovat ristiriitaiset, jopa vastakkaiset.

Mutta kyllähän tuoltakin puhetta piisasi. Aikansa. Varsinainen selittelijä.  

//

Suomi on taloudellisesti ja poliittisesti pahemmassa rakosessa kun aikoihin.


Talous käytännössä junnaa paikallaan, ties kuinka monetta vuotta. Raju rakennemuutos jatkuu, ja jatkuu...

Sitä paljon puhuttua ja kaivattua "kasvua" ei vaan saada aikaiseksi, ei sitten millään!

BKT ei ole kasvanut sitten jotain vuoden 2007, ja velkaantuminen - sekin vaan jatkuu ja jatkuu...  Sata miljardia on jo plakkarissa!

Käytännössä kukaan ei ole valmis luopumaan mistään. "Eduista".


Poliittisesti, etenkin turvallisuuspoliittisesti, maa on karmeimmassa tilassa vuosikymmeniin.

Puolessa vuodessa on koko lähiseutujen turvallisuuspoliittinen asetelma muuttunut täysin.

Natoon olisi ehkä ollut mahdollista livahtaa joskus 90 -luvulla, Venäjän heikkouden aikana.

Nyt ei. Sitäpaitsi on enemmän kuin kyseenalaista, huolisiko Nato Suomea.  


Kulttuurisesti Härmän tilaa voidaan luonnehtia kahdella sanalla: Jähmeä ja jäykistynyt. 

Suomalaisen kun tapaa, riittää viiden minsan keskustelu. Siinä ajassa henkilön historian, poliittiset mielipitteet, harrastukset, palkan, omaisuuden jne. voi jo päätellä. 

Yllätyksiä ei juuri koskaan tule - hyvin on lähestulkoon totalitaristinen tasapäistämispolitiikka onnistunut!

//

Tämmöiseen pisteeseen jättää tuo Katainen maansa.

Kuitenkin henkilö on tyrkyllä tärkeämpiin virkoihin - tietenkin Brysseliin. Komissaariksi tms.asti! Vaikka ei osanne edes ranskaa. Mahtaako osata saksaakaan?

Mitä ihmettä!

Pienen Suomen pääministeriys oli Jyrki Kataiselle liian raskas taakka - ja eikun hamuamaan isompia saappaita? No, ammattipoliitikko mikä ammattipoliitikko.

Jokin tässä mättää - ja pahasti!


(Keszthely, Unkari, 9.6.2014)


www.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettimyymälä - saitin etusivulta sisään!



Terveisiä Brysselistä!

Kas Suomen entinen, hanskat tiskiin lyönyt pääministeri Jyrki Katainen lähettää tervehdyksensä Brysselistä!


HS 18.7.2014:

"Minulla oli tarkoitus lopettaa politiikka kokonaan ja yrittää hankkiutua EU:hun töihin, mutta sitten minut pakotettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Kaksi topakkaa tätiä Pohjois-Savosta sanoi, että joko lähdet tai itket ja lähdet, ja minä en uskaltanut vastustaa sitä. Sillä tiellä olen ollut", Katainen kertoo.
(...)

Katainen pyrkii myös uuteen, vuoden loppupuolella aloittavaan komissioon, mahdollisesti kilpailu-, kauppa- tai sisämarkkinakomissaarin tehtäviin. 

"Sellaiset salkut kiinnostaa, joilla on tekemistä kasvun, talouden, investointikyvyn ja EU:n sisämarkkinoiden syventämisen kanssa".

Pätkäkomissaarin tehtävässä (liksa etuineen noin 25.000,- kuussa, eli yli tuplaten Suomen pääministerin palkan) Kataisella on syksyllä edessään neljä keskeistä teemaa.

Ensimmäinen niistä on EU:n talouskurilainsäädännön arviointi." 



No mutta! Tämähän on vallan uutta tietoa!

Sehän ei koskaan politiikkaan siis himoinnutkaan, vaan mies pakotettiin siihen! Topakkojen pohjois-savolaisten tätien toimesta!

Kiitos tiedosta! Selkis!

Ja nyt henkilö katsoo erikoisalakseen nimenomaan talouden. Jopa "talouskurin", vaikkei siitä hänen pääministeriaikanaan Härmässä ollut tietoakaan! 

"Annettavaa" talouden saralla piisaisi - vaikka "kapteeni" poistuikin uppoavasta Suomi -laivasta ensimmäisten joukossa. - Toki Yours Truly poistui aikaisemmin, jo vuosia sitten... Hyvän sään aikana... ;-) 


Kauppalehti  18.7.2014:

TASA-ARVOKYSYMYS VOI NOSTAA KATAISEN TIEN PYSTYYN

 "(...) komissio on ollut huolissaan naisten asemasta yritysmaailmassa ja esittänyt naiskiintiöitä pörssiyritysten hallituksiin. Nyt siltä itseltään odotetaan esimerkkiä.

Parlamentti, joka lopulta hyväksyy komission kokoonpanon, on myös esittänyt tasa-arvovaatimuksia".

Jyri Katainen: "Toivon mukaan tasa-arvo toteutuu aiempaa paremmin, eli käytännössä naiskomissaarien ja johtajien määrä nousee."

Sillä lailla!

Ensin ne meinaa viedä siltä lusikan suusta, ja sitten se vieläpä mielistelee niitä!

Voiko ruskeakielisempää olla?    


(Helsinki 21.7.2014)

www.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettikauppaa - saitin etusivulta sisään! 


Ei muuta kuin SuperKomissaariksi!

Jyrki Katainen nousee SuperKomissaariksi!

Hänen vastuulleen  tulee "kasvu ja työllisyys" -osa-alue.

Lähde: Ilta-Sanomat 1.9.2014.


Kaunista!

Monisatamiljoonaisen Euroopan Unionin "SuperKomissaariksi" vaan, ja "vastuualueiksi" juuri nuo keskeisimmät, joissa kaveri muutaman miljooonan asukkaan Härmässä epäonnistui - täydellisesti. 

Eläköön Euroopan Unioni! Eläköön politiikka! 


(Tampere 1.9.2014)

  

   


  

Neste Oilin yhtiökokous 3.4.2014: Vain yksi konfekti per henkilö!

Olin muuten paikalla...


Suvaitsin kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollani...

-

Aamulla Salon Matkahuollosta hommaamassa alennushintainen bussilippu Helsinkiin. Esittäen vaadittavan alennuskortin.

Säästöä tulee melkein seitsemän euroa (7,-).

Rahastaja nousee bussiin noin kymmenen minuuttia matkattuamme. Hän - lipun nähtyään - tiedustelee alennuskorttia.

Vastaan, korttia näyttäessäni, että tuo dokumentti oli esittää kymmenen minuuttia sitten lippua ostaessa, ja alennuskortti löytyy vielä nytkin.

Rahastaja ei ymmärrä piikkiä, vaan alkaa tilittämään jotakin. Kuulemma Matkahuollon tarkistus ei riitä - heidänkin on se vielä tehtävä.

Okei.

Tarkistellaan, tarkistellaan, tarkistellaan!

Niin perkeleesti!

- 

Parkkeeraan fillarin Finlandia -talon pääoven eteen kello 11.07, ollen seitsemän minsaa myöhässä.

Pyörää lukitessa kiinnittyy huomio muutaman kymmenen metrin päässä, tuon Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen kulmassa, päivystäviin kahteen ratsupolliisiin.  

Finlandia -talon surullisenkuuluisat seinien marmorit kupruilevat muuten taas... Luonnollisesti. Asiahan toki tiedettiin jo viime remontin aikaan...

Samassa ovi aukeaa, ja ulos säntää nuori, jäntevä, turvamiehen oloinen heppu kysyen tiukasti, olenko tulossa yhtiökokoukseen?

Vastaan myöntävästi, todeten hänelle että ikkunoista pälyilee lisäksi kaksi muutakin naamaria.

Viittaan myös ratsupolliiseihin, ja esitän toivomuksen, että "kaikki sujuu hyvin". 

Kaveri ei selvästikään käsitä piikkiä...

No, tilaisuuteen rekisteröinti sujuu sinänsä jouhevasti. Naisia on ilmoittautumispapereiden kanssa tiskin takana suuri joukko. 

Seuraavaksi vessaan, tuntien että tarkkailun alaisena tässä ollaan...

Sitten viemään laukkuja ja rotsia narikkaan.

Tiloissa parveilee runsaasti nappikuulokkeilla varustettuja tyyppejä. 

Ahaa...

Narikan nuorukainen ilmoittaa ykskantaan, että kaikki laukut ja kassit on sitten luovutettava.    

Esitän hämmästykseni. Olkalaukussa on lompakko, silmälasit, kaikki - miksi ihmeessä sekin pitää luovuttaa?

Nuorukainen sopertelee, että "yleensä" kaikki luovuttavat kaiken. 

Totean, etten usko, ettei salissa olisi yleisöä ilman laukkuja ja salkkuja. Käytännössä esimerkiksi jokaisella naisella on laukku mukanaan. 

Lisäksi tiedustelen, jotta  "uimahousuissako tänne pitäisi tulla"?

Ohi meni, sekin piikki. Paitsi vieressä samaan tilaisuuteen tulossa olevalta rouvalta, joka toteaa että "vaikeata on". 

Ei käynyt selväksi, mitä hän "vaikeudella" tarkoitti, mutta joka tapauksessa vastaan hänelle, jotta "erittäin vaikeata tosiaankin on". Todennäköisesti hän - ikiaikaista suomalaisperinnettä noudattaen - tarkoitti kuitenkin että se joka kysyy  jotakin, on häirikkö.

Naulakon kaveri alkaa hätääntyneenä soitella jonnekin, mutta - ihme ja kumma! - kuitenkin  päästää meikäläisen etiäppäin. Olkalaukun kera.

-

Marssi saliin sujui meiltä muutamalta myöhässä saapuvalta noiden korvanappityyppien herkeämättömästi valvovien katseiden alla... 


Tyhjä paikka löytyy yläriviltä.

Hallituksen puheenjohtajan, vuorineuvos Jorma Elorannan katsaus on juuri menossa.

Nyt tulee mielenkiintoista asiaa:  Eloranta ottaa esiin mahdollisuuden, ettei Suomen Valtio jatkossa olisikaan Neste Oilin enemmistöomistaja. Välttämättä.

Juuri joku päivä sittenhän sama teema nousi esiin Finnairin kohdalla. 

Kysymysten aika ei kuitenkaan koita vielä. 

Hetken kuluttua alkaa toimitusjohtaja Markku Lievosen katsaus.

Hän on kuulemma erittäin pätevä ja arvostettu yritysjohtaja, mutta mikään esiintyjä/puhuja mies sitävastoin ei ole. "Karismaa"... No, sitä ei vaan ole.

Nukahdan. Finlandia -talon nahkaiset istuimet ovat siihen tarkoitukseen juuri sopivat. Ylärivillä voi päätäkin nojata seinään... Naapuri näkyy keskittyvän sanaristikkoon...

-

Muutaman minsan tupsluurit antavat aivan uutta puhtia.

Nyt onkin näköjään jo päästy yleisökysymyksiin.

Heti alussa eräs mies kysyy tuosta todella kiinnostavasta, vuorineuvos Elorannan puheeksi ottamasta asiasta: Valtion osuuden laskemisesta Neste Oilissa alle enemmistön. 

Eloranta ei kuitenkaan halua enempää keskustelua asiasta. Kummallista. Miksi ihmeessä hän sitten otti aiheen esiin? 

Niin, ja tietenkin puheenvuoron pyytää se pitkä mies, Pekka Jaakkola, joka tahtoo kysyä jotakin käytännössä lähes yhtiökokouksessa kuin yhtiökokouksessa.

Viime syksynä kerran sunnuntain lounaspöydässä Munkkivuoren Pikku Ranska -ravintolassa herralle tuli jotakin välttämätöntä asiaa meikäläisellekin. Onnistuin kuitenkin luikertelemaan pois...

Kas kummaa, se toinen yhtiökokousten vakiokyselijä, Ritva Siipi ei kuitenkaan taida olla paikalla.

Kysymys "naisten osuudesta yhtiön hallinnossa" jää siis tällä kertaa kuulematta... ;-) 

-

Vielä pukkaa kymysyksiä...

Monellehan nämä pörssiyhtiöiden yhtiökokouksissa tehdyt julkiset kysymykset ovat niitä elämän huippuhetkiä. 

Täytyy kyllä olla varsin erikoinen ihminen, jotta tämmöisiin tilaisuuksiin tulee kysymyksiä esittämään.

Kaikkihan on jo sovittu etukäteen.Pörssiyhtiöiden yhtiökokoukset ovat useimmiten pelkkä muodollisuus.

Oleellista on ilmapiirin nuuskiminen, joku satunnainen keskustelu tarjoilun ääressä - tai niinkuin tällä kertaa, Jorma Elorannan esiin ottama, mutta kesken jäänyt teema Valtion osuuden supistamisesta alle puoleen Neste Oilissa.

Päätän häipyä aulatiloihin, siellähän oli kompuutterikin, alakerrassa... Olen unohtanut, paljonko Neste Oilin lappuja salkusta löytyy - tarkistetaanpa asia. Pitäisi soittaa pari puheluakin...

-

Kas vaan, salista poistuessa huomaan kaksikin nettipäätettä käytävällä. Molemmat vapaita.

Kompuutterista ei kuitenkaan voi Neste Oilin osakasluetteloa tarkistaa.

Joku kuuluu takana selvittävän, että alakerran tietsikoissa se proggis olisi valmiina.

Päätän tsekata asian nettipankistani. Tieto löytyy nopeasti.

Osa porukasta on jo purkautunut salista jonottamaan sapuskaa.

Yhtiökokouksen esityslistan läpikäymiseen menisi ehkä vielä vähintäin puolisen tuntia.

Meilien tsekkausta, aikataulujen tarkistelua, pieni toimeksianto pankin osakevälitykseen...

Viereisen koneen ääreen saapuu joku Neste Oilin nuori sijoittajasuhde -heppu.

Pian hänellä on asiakaskin. Farkkuihin ja bootseihin pukeutunut 50 + -kaveri kyselee jotakin. Tyyppi haluaa erityisesti mainita, että hänellä on kolmen miljoonan osakesalkku. 

Miksiköhän asiasta piti retostella?

Äkkiä osakemiljonäärin (?) luokse saapuu tämän mielitietty: Lyhytkokoinen, noin kolmevitonen Thaikku..

Ahaa!

Miehellä on siis kolmen miljuunan osakesalkku...

Ymmärtäisimme kyllä, jos olisi kyse kaksikymppisestä... Kaksvitosesta... Mutta että kolmevitonen ... Ja miehellä - ilmoituksensa mukaan - kolmen miltsin salkku?

Yhtälössä jokin ei täsmää...

- 


Olisikohan kulunut varttitunti - kenties 20 minsaa - tietokoneella, kun takaa lähestyy joku Neste Oilin virkailija. 

Alkaa inisemään, mitä oikein puuhailen päätteellä?

Päätteet ovat kuulemma "tarkoitetttu Neste Oilin sijoittajainformaatiota varten".

Selvää on, että äijä on tarkkaillut minua jo kauan. Aikansa kuluksi.

Alkaa kyselemään, haluaisinko jotakin tietoa Neste Oilista.

Kysyn, mitä hänellä olisi esittää?

Tyyppi aloittaa litaniansa, maireasti hymyillen:

"Firmalla menee hyvin, ja maksaa hyvää osinkoa..."

Suuni loksahtaa (lähes) auki...

"Ai tuollaistako sinulla olisi tarjolla?"...

Tyyppi:

" Siis haluaisitko sä oikeesti jotakin tietoa firmasta"?

Mie:

"En ainakaan välttämättä sulta!" 

- 

Siinä siis henkilön "sijoittajainformaatio":

"Firmalla menee hyvin ja maksaa hyvää osinkoa".

-


Kokouksen ainoasta  kiinnostavasta teemasta - Jorma Elorannan maininnasta, että Valtion enemmistö-omistajuuden voisi vähitellen kyseenalaistaa - tuollaiselta puhtaasti nolla-tason "informaatikolta" olisi ollut turha mitään kysellä.

Sitäpaitsi tyypin hengitys haisi niin karmealta, ettei sitä enempää olisi kestänyt Erkkikään.

-

Buffetin puolelle on kerääntynyt jo kymmenittäin ihmisiä. Luullen että tarjoilu on jo alkanut, suuntaan sinne.

Erehdys! 

Väkeä kerääntyy pöytien ääreen jatkuvalla syötöllä, joku jopa rullatuolissa. 

Tunnelma on ahne - kuin vankileirin asukkaille olisi jotakin hätä-apua tiedossa.

Joku alkaa jo rohmuamaan, seurauksena erään tarjoilijoista tiukka nootti:

"Saa ottaa vasta kun kokous on päättynyt!". 

Huh - huh, mitä touhua!

Salin puolella kokous edelleenkin venyy ja venyy, kello on jo puoli kaksi.

Jonossa naapurini osoittautuu varsin selväjärkiseksi henkilöksi, päivittelemme tilanteen irvokkuutta.

"Joku tolkku se pitäisi olla kerjätessäkin!". 

Kaveri kertoo sitten myös varsin kiinnostavaa tietoa, että tämä yhtiökokous oli Finlandia -talon saitilta "kadonnut".

Kuulemma talon kokoukset oli asianmukaisesti luotteloitu ympäröivien päivien osalta, mutta jostakin syystä tämä päivä ja tämä kokous näyttivät tyhjää.

Ahaa!

Tosiaankin, vaikka tänne fillaroidessa kiire olikin, ehdin juuri havaitsemaan, että Finlandia -talon lipputangoista puuttuivat Neste Oilin liput kokonaan. Tapanahan on, että kun Finlandia -talossa järjestetään näitä suuryritysten yhtiökokouksia, liput hulppeasti tangoissa liehuvat. Ei nyt.

Samalla tulen ajatelleeksi - ja talosta poistuessa vielä tarkistaneeksikin - että myös kokouksen kyltit olivat tänä vuonna hyvin vaatimattomat. Mannerheimintiellä yksi vaatimaton opaste, ja talon edessä olevissa niinikään vaatimattomissa opasteissa "Nesteen vihreällä" sana Yhtiökokous useampaankin kertaan, mutta nimi Neste Oil varsin pienellä, ihan kyltin reunassa.

Selväksi käy, että tätä kokousta halutaan tietoisesti pitää "matalalla profiililla". 

Ehkäpä oli tarkoituksena jopa pitää tämä yhtiökokous "salassa".

Vitsi - vitsi!

-

Vihdoinkin kokous salissa päättyy, ja yleisö purkautuu tarjoilupöytien ääreen. Varsinainen ryysis.

Kas, tuossahan on sama eläkeläispariskunta, joiden kanssa tapasimme eilen Elisan yhtiökokouksessa Pasilassa. He hoitavat parisuhdettaan käymällä yhdessä näissä yhtiökokouksissa... ;-) Ennen pöytään saapumistani eilen istuivat kaksistaan tuppisuina - mitäpä puhumista vuosikymmenien mittaisen, puuduttavan avioliiton jälkeen olisikaan?

Livahdamme uuden tuttavuuteni kanssa sivupöytään, mahdollisimman kauas.

Alan olla jo kypsä tätä kokousta. Hotkin nopeasti. Täältä täytyy päästä ulos, pois, raikkaaseen kevätpäivään!

Onneksi kahvitiski on aivan nurkan takana, eikä sinne täydy jonottaa. Vielä.

Tarjoilija ojentaa kupin kahvia - vajaan, tosin. Pöydällä on myös lautasellinen konfekteja.

Otan kaksi... ;-)

Vasta poistuessani takaisin pöytään äkkään tylyn viestin konfektien vieressä:

"Vain yksi konfekti per asiakas!".

Arvotavaraa, näemmä! Nämä pikkuriikkiset, peukalon kynnen kokoiset namut.

En kuitenkaan lähde tuota ylimääräistä herkkua palauttamaan.

Jestas sentään!

Kummallista sinänsä, ettei kukaan juossut perään tuon extrakonfektin johdosta. Tilaisuuden luonne huomioiden...

 -

Aivan älytöntä kiusaamista ja kaavoihin kangistelua tuollainen Neste Oilin yhtiökokouksen tapainen tarjoilukäytäntö.

Esimerkiksi edellisenä päivänä Messukeskuksessa Elisan yhtiökokouksessa tarjoilut alkoivat pari tuntia ennen yhtiökokousta. 

Varsin jouhevaa.

Samoin ensi kuussa, toukokuun 6. päivänä Wallenberg -ryhmän Investorin yhtiökokouksessa Stokiksessa. 

Kokouskutsussa nimittäin lukee:

"Enklare förtäring serveras före årstämman".

Täytynee kunnioittaa tuotakin tilaisuutta läsnäololla...

Saas nähdä, viliseekö siellä näitä korvanappityyppejä yhtä paljon...Vai onko yhtään rennompi meininki...

-

Yli kaksi ja puoli tuntia tuo Neste Oilin yhtiökokous kesti.

Ei missään nimessä "ilmaisen lounaan" arvoinen ajankäyttö. Ajantuhlaus, pikemminkin. 

-

Voi kuinka hyvältä tuntuukaan fillaroida Arabiaan, reproon, tuon koettelemuksen jälkeen. 

-

Uteliaisuus heräsi: Miksi ihmeessä tuossa yrityksessä ollaan noin hermostuneita, miksi noita nappikorvia siellä noin suuressa määrin pälyili?

Netistä löytyy kiinnostavaa dataa:

Greenpeace -järjestö näkyy joitakin vuosia sitten järjestäneen Neste Oilin yhtiökokouksessa "aktion". Joku heppu oli rynnännyt ison lakanan kera lavalle protestoimaan palmuöljykuvioita vastaan.

Kupletin juoni alkaa valjeta...

Kun tällä meikäläisen habituksella varustettu, maihariin pukeutunut heppu saapuu fillarilla Finlandia -talon eteen muutaman minsan myöhästyneenä, valpastui tuo turvallisuusporukka silminnähden.

Varmaan jokaista askelta tarkkailtiin. Nappikorvat raportoivat niin vessassa käynnit kuin tietokoneella työskentelynkin tarkasti. 

Ei olisi ihme, jos tuolta päätteeltä tarkastettaisiin myös, millä sivuilla tuli käytyä.

Anteeksi pettymys! Tietokoneen selailumuistista löytyy vain Danske, Matkahuolto, Kauppalehti ja Hotmail...

Niin, ja "järjestyshäiriötäkään" ei tullut aiheutettua - ellen sitten sattunut tirsat ottaessani kuorsaamaan... ? ;-) 

-

Mutta kyllähän turva-ala valtavan hyvä bisnes on. Työllistävä vaikutus Big Time. 

-

Eri asia on, etteivät nuo, keitä Neste Oil noin hirveästi tuntuu pelkäävän, varmaankaan toista kertaa samantyyppistä aktiota järjestäisi. Tietenkin he, fiksuina ihmisinä,  keksivät jotakin uutta... Uutta ja yllättävää...

Että sikäli nuo turvajärjestelyt todennäköisesti ovat aivan turhia...

-

Arabiassa asiat sujuvat hyvin.

Paluulippu kotiin Tallinnaan on vasta 21.30 Viikkarilla, joten vapaata aikaa on.

Tänään, torstaina, on SanomaTalon Mediatorilla taas tuollainen 125 minuuttia -tapahtuma, Hesarin 125 -vuotisjuhlien takia. Sinne!  

Johan tuo pömpöösi pääkonttori tuossa onkin muutaman vuoden jököttänyt. Isolla tohinalla rakennettiin, ja nyt sitten jo firman karmeittein talousvaikeuksien takia myyty pois. Samoinkuin WSOY:n talo Bulevardilta, kiinteistöjä Vantaalta jne.. Piti nimittäin saada Sanoma Oy:n kassaan rahhaa. Sanomatalon uudet omistajat ovat Saksasta, joku kiinteistösijoitusrahasto tms. Sanoma Oy jatkaa talossa hyyryläisenä.

Olen Sanoma Oy:n osakkeenomistaja, mutten oikein koskaan kunnolla talossa käynyt. Ohjelman mukaan Hesarin vt. päätoimittaja Riikka Venäläinen esittelisi talon. Sitten olisi tiedossa jotakin muodikasta yrittäjyys -läppää...

Kahviakin olisi ilmoituksen mukaan tarjolla. Joku uusi nimi, jotakin "erikoiskahvia". Olemmehan Helsingissä. 

Pari hipsteri -osaston hemmoa tosiaankin on pystyttänyt tarjoilupisteensä Mediatorin reunalle. 

Annetaan vajaa pahvimukillinen kahvia, kuulemma jotakin hienoa. Sokeria ei ole tarjolla ollenkaan.

Kun sitä kysyy, saa vastaukseksi että kyseinen juoma olisi parasta nautittavaksi ilman sokeria.

Jassoo. 

Siis viereisestä kahvilasta hakemaan sokeria.

Kysymykseen, olisiko teillä sokeria, tulee napakka vastaus:

"Sokeria on tarjolla vain asiakkaillemme". 

Vastaan tytölle, ettei tässä ilmatteeksi mitään olla pyytämässä. "Sano vaan, mitä sokeri maksaa. Senhän toki tiedämme, ettei Suomesta saa nykyään mitään ilmaiseksi".

Tytön naama menee happamaksi. Tai siis entistäkin happamammaksi. Ei tykännyt piikistä!

No, kaksikymmentä senttiä osoittautuu sitten sokurin käyväksi hinnaksi kyseisessä kahvilassa. Ensimmäinen ja samalla viimeinen rahasuoritus, joka meikäläisen lompsasta tuonne jää...

-

Tilaisuuden alkuun on vielä vähän aikaa, aikaa tarkkailla järjestäjiä sekä yleisöä.

Pähkinänkuoressa: Miespuoliset noita "hipstereitä", naispuoliset feministejä.

Heti huomaa, että Suomen johtavan feministilehden naiset ovat nimenomaan toimittajia. Se käy selväksi pukeutumisesta. 

Luulisi tosin, että tämmöisessä isossa, kansainvälisessä pörssiyrityksessä henkilökunnan ulkoasuun kiinnitettäisiin huomiota, mutta ei.  

Vt. päätoimittaja Riikka Venäläinen esiintyy maihinnousukengissä. Ja kolttu... Kuosista on vaikea päätellä, onko siinä mallina ollut teltta vai säkki. Joka tapauksessa levenee alaspäin, parhaaseen 70 -luvun tyyliin.  Kaiken kruunaa takamuksen raskas ryppyisyys. 

Mitäköhän aina niin huoliteltu, Lontoon räätäleiden valmistamissa puvuissa jopa Helsingin raitiovaunuissa esiintynyt Aatos Erkko tästä kaikesta tuumaisi? Niin henkilökunnan pukeutumisesta, kuin firman taloussekoiluistakin?

Jos ovat nuo tilaisuuden miespuoliset hipsterit honteloita, niin sitäkin rotevampia näyttävät olevan nämä Hesarin naiset. Siis varsinkin ahteri -osastolta. 

Tuossa esimerkiksi on tuo lyhyt mutta sitäkin tanakampi keski-ikäinen nainen, jonka kasvot ovat jostakin tutut. Kenties joku noista Hesarin aivopieruja päästelevistä naiskolumnisteista - "Naisen euro on 80 senttiä"... Just joo...

Ikää hänellä on varmaankin yli 40 vuotta, mutta pukeutuu monta, monituista  numeroa liian ahtaaseen kaksikymppisten mekkoon. Nk. "Suomalaista maatiaisrotua" edustava vartalo, lyhyet mutta sitäkin muhkuraisemmat kintut korkkareissa!

Aivan järkyttävän näköistä! Irvokasta.

-

Viimeisin Hesarin Kuukausiliite on taas hyvä esimerkki lehden nykyisestä linjasta.

Pääjuttuna jälleen kerran naisasiaa. Tulokulmana aiheeseen tällä kertaa "Stadin somalitytöt".

Ainoa, mitä lehdestä pystyi lukemaan, oli se viimeisen sivun sarjis. Joka olikin kyllä sitäkin parempi, hauskempi...

Yleensä Kuukausiliitteessä on edes joku isompi nk. "lukujuttu", tavallisesti joltakin noista taitavista keski-ikäisistä miestoimittajista: Saska Saarikoskelta, Jouni K. Kemppaiselta tai Ilkka Malmbergilta. 

Nyt - ei mitään.

Ennakoi tulevaa?

 -

 Tilaisuus alkaa jonkun hipsteri -hepun kitaralla säestämään lauluun. Rakkaudesta on kysymys...

Ensimmäiseksi aletaan haastattelemaan jotakin nuorta "start-up" -yrittäjää, olisikohan parikymppinen heppu. Jälleen tätä samaa hipsteriporukkaa...

Niin, noita "start-up" -yrityksiä hehkutetaan. Vaikka niiden luoma "apu" on aivan mitätöntä luokkaa verrattuna siihen, että Härmästä on onnistuttu hävittämään satoja tuhansia teollisia työpaikkoja viime vuosina. BKT lienee jossakin vuoden 2006 tasossa... Ja eikun velkaa lissää - entisten sadan miljardin lisäksi! Hallitus - pääministeriä myöten - haluaa paeta Brysseliin...

Taitaa olla paras jatkaa matkaa...

Talo tuli nähtyä, ja "ilmainen" kahvi (sokerista 20 senttiä) sekä musiikkinumero koettua. Eiköhän tämä ole nyt tässä.

Helsinki ● Helsingfors 14.12.1996
Yö kun saapuu Helsinkiin...
First We Take Helsinki...

-

Useita kohtauksia saman päivän sisällä koto -Suomesta.

Hillitöntä tarkistelua, tarkistelua, tarkistelua:

"Ettei vaan mitään pääse sattumaan".

Tarkkailua, tarkkailua, tarkkailua...


- Alennuskortti bussiin tarkistetaan kahdesti

- "Vain yksi konfekti per asiakas"...

- "Sokeria on tarjolla vain asiakkaille"...

- "Nettipiste on tarkoitettu vain Neste Oilin informaation katselemiseen"...


Huh - huh! Mikä kontrolli, kielto ja kyttäysyhteiskunta!

-

Onneksi kohta pääsee Tallinnan -lauttaan, ja Viikkarin Blue Deli -kahvilan edullisen viinilasillisen ja juustojen pariin. Kotona Talskussa, jonne matkaa Helsingistä kertyy 84 kilometriä, puhaltavat jo Keski-Euroopan raikkaat tuulet. 


Tuli käytyä - Härmässä.

"Jähmeä ja jäykistynyt".


Kovin tuntuu pipo siellä Suomessa kiristävän. 





"Suomi putos puusta, 

nyt on maito milkkiä..." (Ismo Alanko)



Dixi, et animam levavi



shop.ArcticParadise.fi

Postikorttien nettimyyntiä