Kesken / Hotelliarvio: Scandic Grand Central, Helsinki

Kävipä Joulu viime vuonna - taisi olla juuri joulukuussa - kun Scandicilla oli tämä "Vuoden 2026 sunnuntait 60,- / yön sis. aamiainen" -kampanja.

Tulin ostettua seitsemän yötä - mm. juuri tämä nyt menossa oleva Stadin Grand Hotel Centralissa.

Kyseessähän on Eliel Saarisen piirtämän rautatieasemamme sivusiiven entisistä Rautatiehallituksen toimitiloista, jotka rempattiin ja avattiin hotellikäyttöön muutama vuosi sitten.

Tulo eilen sunnuntai-iltana hyvissä ajoin.

Hiljaiselta vaikutti, hotelli.

Listahinta näkyi olevan vain 99,- euroa - kummallisen alhainen, ottaen huomioon että nyt pitäisi olla turistisesonki menossa.

Huone annettiin Kaisaniemen puistoa vastapäätä ensimmäisestä kerroksesta.

Sisäpihan yli semmoista mukulakivettyä käytävää pitkin perille.

Ja millainen piha!

Todella iso, laitettu puutarhanomaiseksi.

Eipä olisi uskonut, että Stadin ydinkeskustasta löytyy tämmöinen Salainen Puutarha!

Ylenpalttisen runsaasti heinää, saniaisia, monen sorttisia koristekasveja, lehtipuita, pensaita, jopa muutama kuusi.

Ihmeellistä, että portti Läntiselle Teatterikujalle on vieläpä päiväsaikaan auki.

Vaikka Kaisaniemen puisto moninaisine maahantunkeutujien aiheuttamine ongelmineen ja vaaroinen sijaitsee aivan vieressä.

Täällä osin melkein "viidakkomaisella" pihallahan nuilla matuilla olisi oiva tilaisuus tehdä pahojaan.

Ensimmäisen kerroksen huoneen ikkunasta esteetön näkymä Kaisaniemen puston siihen kulmaan, josta lähtee se rautatieaseman alittava pyöräilytunneli.

Taustalla oikealla näkyy Kasvitieteellisen puutarhan rakennuksia.

Ihmisiä pujahtaa tunneliin muutaman metrin päässä ikkunasta, joka on ulkoapäin tummennettu

Kansalaiset eivät tiedä, että heitä katsellaan.

Ikkunaa ei saa auki, eikä huoneeseen kuulu yhtään mitään.

Täydellistä "mykkäelokuvaa".

Melko hyvin tuolla sai goisia.

Huone viileähkö.

Ikkunaa ei tosiaankaan saanut avattua - tätä nyky -hulluutta.

Iloisena yllärinä jääkaappi.

Aina niitä ei kaikissa hotelleissä enää ole.

Tosin karmea moga jääkaapin suunnittelussa.

Se oli mallia aukesi ylhäältäpäin ja juomille pysytylokerot.

Tietäähän sen, miten tuossa käy:

Lokeroiden pohjat aivan jossakin alas valuneessa töhnässä - ja näytti siltä että lokerikon pohjien putsaaminen olisi "haastavaa".

Kylppäri/suihkussa tämä nyky -hulluus jatkuu...

Suihkun vedensekoitin ja hanat ovat aivan karmeaa teknoa.

Visiitin aikana lorautti vettä niskaan ehkä 6 - 7 kertaa hanojen kanssa vehdatessa.

Vaikka osasin jo varoa.

Voi vaan kuvitella, kuinka läpimäriksi kastuvat ne, jotka eivät osaa varoa.

Miksi ihmeessä tämäkin piti tehdä niin vaikeeksi?

No siksi tietenkin, kun kaikki muukin tehdään.

Mikään helppo, hyväksi todettu, yksinkertainen ei enää kelpaa.

Edullisuudesta puhumattakaan.

KAIKKI sörkitään piloille.

Aamupala kohtalainen - sitä tuttuakin tutumpaa Scandic -osastoa.

Se myönteinen on tapahtunut, että viime aikoina Scandic -aamiaisille on ilmestynyt ketjun monessa hotellissa - röstiperunoita.

Ketjun munakokkelithan ovat vetistä, syömäkelvotonta moskaa.

Sitten tarjollla tietenkin ne iänikuiset pekonit ja nakit - laiha lohtu meille jotka emme sikaa syö.

Ennen röstiperunoita vaihtoehdoksi jäi lähinnä paahtoleipä.

Johon toki siihenkin vuosien mittaan kyllästyy.

Eli todella tervetullut lisä aamiaispöytään, nämä röstiperunat.

Täällä Grand Centralissa ne olivat vieläpä riittävan rapeita ja "kuivia" - toisin kuin joissakin muissa Scandiceissa.

Maanantain ohjelma vapaa. Ei asiakaskäyntejä.

Vaihtoehtoja:

Vesibussiristeilylle Itään, nimittäin Sipoon Kaunissaareen.

Vesibussiristeilylle Länteen, nimittäin Espoon Isoon Vasikkasaareen.

Molemman kiinnostavia, ennen käymättömiä kohteita,

Mutta, mutta.

Molemmissa tapauksissa tulisi kova hoppu ja stressi ehtiä 18.35 IC -stogeen kohti Imatraa, nyt alkavan Itä_Suomen -rundin ekaa majapaikkaa.

Lappeenrannan puolella kuntarajaa odottaa nimittäin etukäteen maksettu huone Holiday Club Saimaalla.

Eli päätös on skipata tällä kertaa molemmat nuo sinänsä houkuttelevat vaihtoehdot.

Joskus toiste, sitten.

Mutta ainahan on Pihlajasaari!

Pihlajasaari ei petä tälläkään kerralla!

JT Linen vesibussiyhteyshän on paitsi lyhyt - viitisentoista minsaa - myös super -edullinen.

Lähtöpaikka Cafe Carusellin edestä Merisatamanrannasta, hinta työeläkekortilla femman, meno -paluu.

Eikä nytkään ollut ruuhkaa sen paremmin aluksella, kuin itse saarellakaan. Vaikka on keskikesä.

"Ekan rantsun" ja uimakoppien jälkeen vielä "tokan rantsun" ja uimakoppien ohi...

Kallioille.

Matalien käkkärämäntyjen alle... Sadeviitta makuu -alustaksi. Kävyt noukittava pois alta.

Ensin tsimmaamaan siitä laiturilta.

Ihanaa!

Vesi about 17 graadia, ehkä.

Juuri passelin viileätä.

Monta astetta lämpimämpää kuitenkin kuin eilen omalla "kotirannalla" Tallinnassa.

Sitten...

Makoilemaan sadeviitan päälle, varjoon....

Kallionkolon heinikko pehmentää alustaa.

Vähän eväitä ja lehtien lueskelua.

Kolotukset ja kivistykset jäivät taas mereen.

Lämpimähkö vieno tuuli puhaltaa...

Uni voittaa!

Herätessä vajaan tunnin kuluttua ensimmäinen mikä sattuu silmään:

Haukilahden vesitorni!

Teinivuosieni JEDA!

Elettyä elämää on takana tuolta vesitorniltakin.

"Haikaranpesästä"...

Enpä olisi silloin 70 -luvun alussa vielä kerran jos toisenkin uiskentelevani ja makoilevani täällä Pihliksessä, ja suora näkö-yhteys Haikaranpesään!

Kaikkien näiden vuosikymmenien, ja mitä kummallisimpien kuvioiden jälkeen...

Jedan vuodet olivat oamlla tavallaan erikoisia, ja mieleenpainuvia...

Sitten lipuu Ms Finlandia ohi, jos ei ihan niin melkein kosketusetäisyydeltä.

Komeasti sinivalkoiseksi uudelleenmaalattu paatti.

Elämäni yksi ehkä viidestä parhaasta sijoituksesta.

Kun silloin syyskuun alussa 2000 filalroin Bulsulla Ålandsbankenin konttuurion ohi, ja poikkesin sisään.

Poistuen Rederi Ab Eckerön pienosakkaana.

Kuviosta aukesi vuosien mittaan uusi markkina-alue, lukemattomat mahtavat reissut ympäri Eestiä, omaa postokorttituotantoa ympäri maata, tyydyttävä vironkielen taito, jopa asunto Tallinnassa.

Paitsi että ihan normiosinkoakin Eckerö on maksanut...

x

Aika palata Stadiin.

Vielä kerkiää Pikku Roballa käydä ilmaisilla tsufella Hotel Lilla Robertsissa.

"Strawberry" -hotellien jäsenetu.

Se norski -miljardööri Petter Stordalen siis piffaa.

Vakipoaikka tuolla nurkassa:

Pikkupöytä, mitä mukavin nahkanojatuoli, sähköpistoke, päivän printtimedia.

Ikkunapaikka.

Matkakassit pois Scandic Grand Centralin säilytyksestä.

Stogessa ekaan luokkaan.

Kiitos talvella spesutarjouksesta ostetun ensimmäisen luokan kolmen kuukauden Interrail -lipun.

Pohjois-Karjala odottaa!

Tästä hienosta päivästä kuuluu kiitos siis Scandic -ketjun sUnnuntai -öiden erikositarjouksen.

Vielä niitä on kolme jäljelläkin:

Joensuu Ilomantsista ensi sunnuntaina palatessa, Stokiksen Scandic Anglais elokuun ekana sunnuntaina, sekä Kuopion legendaarinen Atlas Kuusamosta joulukuussa kotiin Tallinnaan palatessa.

Kyllä svenskit osaavat!

DuckDuckGo-, Bing- ja Yahoo -haut:

Matkamiehen mietteitä Scandic Marski

Matkamiehen mietteitä Auli Kauppinen

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto

Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Matkamiehen mietteitä Green Star Oulu

Matkamiehen mietteitä Hotellimuistelmat Antti Poikelus

Matkamiehen mietteitä Scandic Park Hotel

Matkamiehen mietteitä Hotelli Katajanokka

Matkamiehen mietteitä Best Western Hotel Carlton

Matkamiehen mietteitä Sokos Hotel Albert

Matkamiehen mietteitä entinen hotelliyrittäjä Esa Aarnio

Matkamiehen mietteitä Hotelli Kajaani

(Scandic Grand Central Helsinki 20.7.2026)

ArcticParadise.fi

"You are LUCKY to be going through these hard times.

After all - what is a man's purpose once he is in Heaven?"

- Andrew Tate

Kesken / Kauhistus! Ihastus 70 -luvulta käveli vastaan.

 Oho!

Voi hyvänen aika sentään!

Toissapäivänä Hämeestä ja Pohojanmaalta Stadiin stogella saapuessa asemalaiturilla - X. !

Eipä ole paljoa julkisuudessakaan enää viime vuosina näkynyt - sen jälkeen kun sai tuon käytännössä jokaisen suomalaisen viihde-, kylddyyri- ja taide-alan edustajan kaikkein himoitumman "palkinnon":

Valtion elinikäisen taiteilijaeläkkeen.

Tosin kukaan ei koskaan ole selittänyt meille - kansalaisille ja veronmaksajille - mitä tekemistä X.:n kaltaisilla keskinkertaisilla poppareilla on "taiteen" kanssa.

Meidän pitäisi vaan mukisematta uskoa, että nämä Andy McCoyt ja Mike Monroetkin ovat "taiteilijoita"...

Joille kätännössä velaksi otettua massia vaan lappaamalla lapetaan.

😏

Voi kuinka ihastunut olinkaan neitoon joskus 70 -luvun alussa.

Liftausreissu Mallasmäen Kesälukiosta silloin heinäkuussa Valkeakosken Vuolteensillan tanssilavalle...

Missä X. esiintyi Dannyn showssa.

Sydän pamppaillen suoritettu "haastattelu" kesälukion lehteen.

Muutama hitti neidolla nuihin aikoihin.

Sitten vuosikymmeniä hiipuvaa uraa, ja välillä muitakin töitä.

Ponnekkaasti jaksoi kuitenkin anoa taiteilija-eläkettä.

Välillä jopa vetäisten käyttöönsä "rasismi-kortin" syynä, miksi hänelle tuota lottovoittoa ei oltu myönnetty.

Nyt sitten hiljeni, kun suoritukset tilille alkoivat tipahtelemaan...

Kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen kävelee asemalaiturilla vastaan.

Se X.:n kunniaksi on kyllä lausuttava, että hän on pysynyt tunnistettavana.

Käytännössä ihan sama rokkari - farkkulook kuin aina.

Sekä byysät että rotsi suoraan 70 -luvulta.

Samoin näyttävä fleda.

Tyyli ja vaatetus siis sama kuin aina, ja ulkonäkökin niin, että hänet vielä tuntee samaksi ihmiseksi.

Nimittäin jonkun kerran on viime vuosina käynyt niinkin, ettei nuita 70 - 80 - 90 -lukujen kaunottaria pysty ollenkaan identifioimaan.

Piti oikein kääntyä taakse katsomaan tätä ilmestystä.

Samassa raskaita kasseja kantava X. pysähtyy ja alkaa odottamaan - perässä kainalosauvojen kanssa köpöttelevää vanhusta.

Armottoman vaikeaa on tämän rajusti ylipainoisen kainalosauva -taaperrus.

No mutta tuohan on H. !

Pariskunta on ollut yhdessä yli puoli vuosisataa.

Kertomansa mukaan olleet yhdessä 24/7 sen yli 50 vuotta.

Menivät naimisiin vasta parisen vuotta sitten.

Varmaan romanttista...!

😏

Ja mie kun muistan kuin eilisen päivän senkin kerran 70 -luvulla, kun Espalla menin neitoa jututtamaan.

Ja tuo sama raihnainen vanhus tuli jotakin ärisemään...

Aha.

Tähän on siis tultu...

DuckDuckGo-, Bing- ja Yahoo -haut:

Matkamiehen mietteitä Punkaharjun valtionhotelli

Matkamiehen mietteitä Taiteilijaeläkkeet

Matkamiehen mietteitä Balladi kadonneesta rakastetusta

(Scandic Grand Central, Helsinki rautatieasema 19.7.2026)

ArcticParadise.fi

No nyt! Andrew ja Tristan Tate pidätetty!

 It was bound to happen...

Kauan - vuosia - kerkesivät broidikset kaasuvalottaa koko maailmaa "kaikella muulla" - ovelahkoa hämäystä menneiden rötösten peittelyksi.

Lain koura saattaa olla hidas - mutta lopulta se kuitenkin nappaa väärintekijät.

Melkein aina.

Ovathan veljekset toki fiksuja tyyppejä.

Mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi fiksuja tulevan kovan kohtalonsa välttääkseen.

Muistuupi mieleen sekin Piers Morganin haastis joku vuosi sitten.

Andrew paasasi - tyylilleen uskollisena - kuin papupata.

Sotkeutuen lopulta omaan näppäryyteensä.

Herra hoki koko ajan hädissään että "What I'm saying... What I'm saying..."

Olisivat vaan elelleet matalalla profiililla siellä Romaniassa.

Hissukseen.

Masseineen ja maksullisine naisineen.

Niin mitään hätää ei olisi ollut.

Mutta ei.

Piti vaan elvistellä.

Kymmeniä rikossyytteitä ja tutkimuksia käynnissä ainakin kolmessa eri maassa.

Todennäköisesti 99% aiheettomia - mutta se yksikin prossa riittää!

On selvää, ettei tuollaisesta sotkusta voi selvitä Andrewn ja Tristanin valitsemalla taktiikalla.

Brassailemalla, ja haastaen riitaa joka suuntaan.

Aivan kuin he olisivat halunneet lisää vaikeuksia...?

Keissi on sikäli kinkkinen, että paljossa siitä mitä Tate jankuttaa on perää...

Sitten taas esim. tyypin vouhotus rahan ihanuudesta on aivan pimeetä.

Eikä niistä miljuunista siellä kiven sisällä paljon iloa tule olemaankaan.

Niin ja kappas vaan!

Miehän oon jo n. 3,5 vuotta sitten analysoinut ja ennustanut kaiken tämän melko tarkkaan:

DuckDuckGo, Yahoo ja Bing -haut:

Matkamiehen mietteitä Andrew Tate

(Ms Viking Cindarella Tallinn - Helsinki 19.7.2026)

ArcticParadise.fi

"It is getting dark

Try your best

Play the best moves on the chessboard

Be the light God made you be

FIGHT!".

-  Andrew Tate

Kesken / Kirja-arvio: Toivo Hovi (Lauri Kettunen); Tisza tulvii - Ilona, Ilona! (1945)

 (aihio)

(Keszthely, Unkari 18.5.2026)

ArcticParadise.fi

Tämän blogitekstin kirjoittajan on Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen suvainnut julistaa "suomalaisen kirjallisuuden vihaajaksi"...

😏

Aikaansaavan "liikemies" Jethro Rostedtin twiitit: "Velkani vanhenevat..."

"Liikemies" (😏) Jethro Rostedtin twiitti X:ssä 30.4.2026:

"Oppositio jättää vaihteeksi ihan turhanpäiväisen ja vain vaalien vuoksi tekemänsä välikysymyksen. Oppositiosta ei löydy ensimmäistäkään tyyppiä, joka saisi Suomen taas jaloilleen tai edes ymmärtäisi tilannetta. Ei tosin hallituksestakaan. Ehdotankin, että koko sakki ulos."

Joku Tommi Pitkänen vastasi:

"Siis poliitikoista ja ilmeisesti virkakunnastakaan ei löydy talousviisautta? Mut tää on helppo: Jethro kehiin! Hepun velkasaldo oliko se kahdeksan (8) miltsiä, jonka "luvannut hoitaa". Vie kuulemma vaan vähän aikaa... Sitä ootellessa...😏

J.R.:

"No se ero mussa ja sussa toki on, että sä et ole saanut mitään aikaan. Tuo 8 muuten veroja (vanhenee) ja yli puolet korkoja (vanhenee myös). Yritin sun nimellä löytää tuloja, mutta sähän olet ihan nolla😅"

T.P.:

"Totta kyllä sikäli, että oon ollu velaton toukokuusta 1995 😏. Se riittää mulle varsin hyvin - sulle ei tainnut "riittää" mikään - tuloksena katastrofisi."

J.R.: 

"Ja sähän asut Tallinnassa 😅😅😅 varsinainen veronmaksaja."

T.P.:

"Kyllä, nimittäin SUOMEEN. Vaatimuksestani, nimittäin. Asia käsitelty Oikaisulautakunnassa kolmeen kertaan. Mielihyvin näytän dokumentit. Sopisiko tavata Turussa, vaiko Fugessa? Edellisessä käyn kuukausittain jälkimmäisessä aina keväisin...😏 Kerro kun sopii!

J.R.:

"Ei mua sun dokumentit kiinnosta, huolehdi vaan omista asioistasi, se on paras ohjenuora kyylille ja Viroon muuttaneille. Mutta tule toki terassille silti, se sivistää!".

Sitten tulikin Jethrolta blokki:

J.R.:

"Nyt ei jaksa länkyttää, hyvää yötä!".

Aha.

Loppu mediapersoonaltamme paukut.

Mie vielä (postaus, ei vastaus, jotka J.R. siis esti):

"Oho! Tuomittu talousrikollinen (Wikipedia) Jethro Rostedt blokkasi mut! Heppu ilmaisi tyytymättömyytensä maan talousasioiden hoitoon. Ei kuitenkaan kestänyt kommentteja omasta talouskatastrofistaan... Tunnustanut jo rikoksensa, selvisi ehdollisella, mutta syyttäjä valittanut...😏".

Tämä Jethro -petosmies siis on tuomittu, tunnustanut talousrikollinen.

Lähde: Wikipedia

"Syyskuussa 2025 käräjäoikeus tuomitsi rikoksensa tunnustaneen Rostedtin kolmesta törkeästä ja yhdestä perusmuotoisesta veropetoksesta vuoden ja 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä 90 tuntiin yhdyskuntapalvelua.Tuomio ei ole lainvoimainen sillä aluesyyttäjä jätti tuomiosta valituksen Turun hovioikeuteen, vaatien Rostedtille ehdotonta vankeutta". 

Selvä pyy.

Voro siis tunnusti päästäkseen ehdollisella, mutta voi vielä joutua lusimaan.

Edelleen Wikipedia:

"20 maaliskuuta päivättyjen ulosottotietojen mukaan Rostedtilla on maksamatonta velkaa yli 8 500 000 euroa".

Sillä lailla!

Kovan luokan talousviisas, liikemies!

"Yrittäjä".

Tällä tyylillä Suomi nousuun!

😏

Joku kommentti epäonnistuneen "liikemies" -Jethron ajatusmaailmasta:

1)

Henkilö kirjoittaa"saaneensa aikaan" paljon.

Onko tuo vitsi?

2)

Kutsuu mut terassille, se kuulemma "sivistää".

Ai jaaha.

Olemmekin nyt näköjään Suomenmaassa ehtineet siihen pisteeseen, että jopa Jethro Rostedtin kaltainen luuseri -helppoheikkikin kuvittelee edustavansa "sivistyneistöä".

Otetaanpa tähän väliin esimerkiksi kebab -kauppiaamme omaa hengentuotantoa:

Twiittinsä 20.3.26:

"Mitäs kuluttajansúoja tähän sanoo jos on ihan selvästi tilannut paskalla marinoidut pöksyt mutta saakin valkovuodolla höystetyt? Kuka maksaa palautuksen postimaksut?".

Hei täähän vasta onkin varsin "sivistynyt", tämä yhteisestä kassastamme nyysinyt vero -petturimme!

Muuten tämän nimenomaiseen Jethron twiitin aiheeseen liittyen:

Wikipedian mukaan ukkomies on ollut 20 -vuotiaasta asti naimisissa jonkun konttoristin kanssa...

😏

Siis romantiikan erikoismies...

Toisaalta: 

Mutta mikäs siinä.

Kysymyshän on maasta, jossa maailmanhistorian väkinäisin vitsinvääntäjä Spede Pasanen makoilee Hietaniemen Taiteilijakukkulalla.

Ihan siinä Alvar Aallon, Mika Waltarin, Akseli Gallen-Kallelan ja Tapio Wirkkalan naapurissa.

3)

Jethro kirjoittaa että massiiviset velkansa korkoineen "vanhenevat". 

Jassoo.

Niinkös kriminaalimme tämän on - hmmm... ajatellutkin...

😏

Mutta herran olisi hyvä muistaa, että han itsekin vanhenee.

Kuvista päätellen on jo vanhentunutkin raskaassa oikeusprosessissaan BIG TIME.

Sekä laihtunut isosti.

Juttunsakin alkaa olla jo väkinäisiä.

Niinhän nuille pyknikko -hassuttelijoille usein käy:

Jope Ruonansuun ja Mikko Kivisenkin  "hauskuus" katosi samaa tahtia kilojen kanssa...

Ilmankos tämä velkojaan vanhentava - ja velkojensa vanhentama  - suurvelallisemme talvella reissasikin ilmeisen huolettomana ympäri maailmaa.

Postauksia tipahteli milloin Aasian puolelta, milloin Latinalaisesta Amerikasta...

Ei murheen häivää!

Mutta luulisi tuollaisen maailmalla reissaamisen olevan varsin hintavaa?

Varsinkin jos/kun on velkaa niskassa jethromaisesti se yli kahdeksan miltsiä...

Kaverin puolesta kyselen. 

😏

Niin...

Paljon tuhoa on tuo Jethro ympärilleen kylvänyt, jälkeensä jättänyt.

Wikipedian lista "aikaansaamistaan" talouskupruista on hengästyttävää luettavaa.

Vielä samassa syyskuussa 2025 Jethro sai käräjäoikeudessa toisenkin tuomion, 500 000 euron sopimussakon maksamisesta.

Tällä kertaa mönkään menneistä kiinteistökaupoista Topi Sukarin kanssa - Uudessakaupungissa.  

Kova on "Koko Kansan" Jethrollamme ollut vauhti päällä.

Kun on halunnut "aikaansaada"...

Mutta meille - Jethron ilmaisun mukaan "kyylille" - miehen tarjoama ajanviete on toki mitä mainiointa viihdykettä. 

Kiitos, Jethro!

Juuri nyt jännäämme siis Hovioikeuden ratkaisua:

Lähteekö rötöksensä tunnustanut säätäjä sittenkin lusimaan ehdotonta?

Jo ensikuussa tiedämme enemmän.

Toisaalta jos tuo syyttäjän vaatimus ehdottomasta vankeustuomiosta Rostedtille menestyisi...

Ei välttämättä huono ratkaisu "sankarillemme".

Meidän, Kansalaisten, rahojen kuppaajalle. 

Jospa herra oppisi vihdoinkin nöyrtymään...

Ja lopettaisi moiset höpö -puheet "velkojen vanhentumisesta".

Googletuksen mukaan törkeä veropetos tyyliin Jethro Juuso Rostedt vanhenisi 10 vuodessa - mutta kai Verottaja voi keskeyttää sen vanhenemisen?

Uusimalla asian?

Tarkkailkaamme, Ystävät, tilanteen kehittymistä - Jethro-vohkijan sanoin "kyyliä" kun olemme...

😏

(skannimine mündid)

(Ms Gabriella Stockholm - Helsinki 1.5.2026)

ArcticParadise.fi

"Pain is certain, suffering is optional". - Buddha

Elokuva-arvio: Tuomari Nurmio: "13 kylmää laulua" : Sontaa!

Voi voi.

Tää pätkähän oli ihan apulantaa.

Ja niinku Dumarilla on "backlogissaan" ihan huippumatskuakin...

Muutamat uran alkuaikojen riimittelyt suorastaan nerokkaita.

Lasten mehuhetki ilmestyessään aivan vallankumouksellinen biisi.

Käytettyä rakkautta...

Kohdusta hautaan...

Punainen planeetta...

Maailmanpyörä palaa...

Upeaa, oloissamme täysin erikoislaatuista tuotantoa jostakin 70/80 -lukujen vaihteesta,

Niin, onhan noiden helmien julkaisusta toki jo muutama vuosikymmen ehtinyt vierähtää...

Tämä leffa sensijaan oli tosiaan ihan höpöä. 

Jokunen väsynyt, löysä esitys menneiden aikojen klassikoista - kaikki "uudet" biisit ihan täyttä skeidaa. 

Miksiköhän ihmeessä raina on tehty?

Tämä on vaan omiaan vetämään lokaan menneet kulta-ajat.

Kinopalatsin pienessä salissa tusinan verran yleisöä.

Harmaahapsia, koko sakki.

Habituksesta päätellen reliikkejä jostakin muinaisilta taistolaisajoilta.

Ei tämä konserttitaltiointi Tavastian keikalta 2024 kauaa teatterissa pyöri.

Oli tänäänkin muuten ainoa proggis Finnkinon Helsingin -"tarjonnassa" mitä saattoi edes kuvitella menevänsä katsomaan.

Lippujen hinnat nykyään aivan pilvissä.

Tämäkin vähän yli tunnin pätkä 13,- egeä.

Tuotanto:

Rillumarei Productions Oy

Hannu Nurmio

Osoitteensa Espoossa.

Niin...

Upporikas Suomi - Tsuhnalandia on toki maa, jossa Pyhän Valtion  taiteilijaeläkeläiset, varakkaatkin, saavat vapaasti vielä keikkailla.

Valtaisa "kilpailu-etu" alalla, keikkojen ja myynnin puutteessa kärvisteleviin kollegoihin nähden.

Lisäksi etuoikeutetut saavat Tuomari Nurmion tapaan vapaasti harjoittaa vielä yritystoimintaakin.

Elinkeinonvapaus, nääs!

Sitten vielä nuo Tuomarin jorinat biisien välissä...

Jenkki -imperiaĺismia vastaan...

Rahan ja ahneuden voimasta maailmassa...

Venäjän olojen arvostelua...

Hoh - hoijaa...

Uusien biisien sanoituksetkin ovat tätä tasoa:

"Supervalta USA tekee mitä huvittaa,

Se ottaa Lähi-idän öljykentät hallintaan,

Vapaan maailman vapain maa saa kaiken,

minkä haluaa."

Voi Herran tähden sentään...

Tuo Dumarin brändi...

Esimerkiksi biisin Tonnin stiflat videolla tolkutonta jonkun kalliolaisen räkälän yleisön kosiskelua.

Hillitöntä stadilaisuuden yli -hehkutusta.

Tuossa kuppilassa - Dumarin duunari -"kohdeyleisön" keskuudessa - ei voisi viipyä viittä minsaakaan.

Hyi helevetti!

Mitä ihmettä Nurmio tuota luuseriporukkaa nuoleskelee?

Ylemmän keskiluokan perheestä, isä varatuomari, äiti kauppias.

Hannu on eliittikoulu SYK:n kasvatti, juristi koulutukseltaan itsekin.

Tuollaisella taustalla  riekkuu Kallion kaljakuppiloiden sakkia mielistelemässä.

Vieläpä varakas mies - juurihan oli myymässä Espoon Suvisaariston tonttiaan muutamalla sadalla tonnilla...

Yhtälö ei täsmää.

"Lapsuuteni sitkein haave oli päästä pois Kalliosta" - Tuomari Nurmio Apulehti 19.7.2021

😏

Muistuupi mieleen Tuomarin lausunto jostain ehkä neljännesvuosisadan takaa.

Kysymys oli jotenkin NarriGallerian bileistä 6.12.

Tähän Dumari:

"En voisi mennä sinne. Se olisi uran loppu".

No voi olla ettei hän siellä ole ollutkaan - lieneekö saanut edes kutsua.

(Ehkä on saanutkin, kaikkihan Suomessa yritetään vetää "konsensukseen" sisään).

Mutta tällekin varakkaalle ja hyvätuloiselle artistille kelpasi kyllä tuo käytännössä joka ikisen suomalaisen kylddyyri- ja "taide" -ihmisen himoituin herkku, lottovoitto:

Valtion taiteilijaeläke.

Saman tien voisi mennä kyllä sinne Linnaankin.

Samasta asiastahan on kyse.

Viimeksi tuli bongattua Nurmio yhtenä kesänä muutama vuosi sitten Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comin rullaportaissa.

Jonkun skidin kanssa oli laskeutumassa - espoolainen perheenisä ja porvarismies - nähtävästi viihde-elektroniikka -ostoksilta.

Skidille tietokonepeli tms?

Vieraalta näytti tilanne, uran alkuaikojen biisien tunnelmaa ja maailmankuvaa vasten peilaten.

Mutta hienosti on Nurmion Hannulta brändin rakentaminen ja ylläpitäminen vuosikymmenien ajan sujunut.

Tuo fiktiivinen Tuomari Nurmio -hahmo on tuonut leivän pöytään - ja vauraudenkin.

Itse hän on käyttänyt toiminnastaan nimitystä "show bisness".

Sitten vielä taiteilijaeläke päälle, niin - avot!

Toisaalta:

Samana vuonna 2018 kun Dumarille myönnettiin taiteilijaeläke sai sen myös miljoonia netonnut Martti Syrjäkin.

Mikä ei tietenkään estä vielä yhtä Eppujen "jäähyväiskonserttia" eli rahastuskierrosta ensi kesänä.

Samoin maailman turhimmille rokkareille (ei ainoatakaan kunnon biisiä) Michael Monroelle ja Antti "Andy McCoy" Hulkolle ehdittiin jo Valtion tunnetusti pulleasta kassasta nuo lottovoitot jakaa.

Mutta hei!

Vielä on suurtuhlari Timo "Nolla" Kojolle taiteilijaeläke myöntämättä!

Samoin valokuvaaja Risto "Räppääjä" Lounema odottaa edelleen tätä tunnustusta - kuten monikymmenvuotisen nillityksensä mukaan kaikkea muutakin arvonantoa.

Nyt vauhtia, lautakunnat!

Kiire on!

Niin muuten...

Taiteilijaeläkettä pitää anoa...

😏

Varakas ja hyvätuloinen Reijo "Reiska" Taipale anoi kai melkein kymmenen kertaa - turhaan.

Katkeroitui.

Koska kilpakumppani Eino "Eikka" Grönhän poistui todella nuorena, vain 57 -vuotiaana myönnetyn taiteilijaeläkkeen turvin talviksi Floridaan golffaamaan jo ammoin.

(skannimine kino)

(Ms Viking XPRS Hel - Tal 27.4.2026)

ArcticParadise.fi

"I go along with the charade,

until I can think myself out".

- Bob Dylan: Brownsville Girl

Kirja-arvio: Sinikka Klemettilä: Matti Ensimmäinen Suuri : Matti Klemettilän ihmeellinen elämä

Hauskimpia lukukokemuksia aikoihin.

"Suomen Kuninkaan" Matti Klemettilän (1875 - 1964) elämänkerta oman lapsenlapsensa kirjaan panemana.

Olihan tämä nimi Matti Klemettilä hämärästi tuttu.

Esi-isä Santeri Alkion elämänkerrasta, nimittäin.

Tuossa Aulis J. Alasen tiiliskivessähän on se kuvakin Ilkka -lehden perustamistilaisuudesta Alkion puutarhassa Laihialla 1906:

Matti Klemettilä ojentaa Santerille mustan kynän, jossa teksti:

"Lakia lykkää, oikeutta osoita, kansanvaltaa vartuta".

Klemettilä toimi Ilkka -lehden alkuaikoina jonkun aikaa hankkeen taloushallinnossa.

Alkio päätoimittajana, elämänsä loppuun asti, vuoteen 1930.

Tämä ei kuitenkaan estänyt tätä myöhemmin Matti Ensimmäinen Suureksi itsensä tituloinutta konkurssin jo 1910 -luvulla tehnyttä liikemiestä julistautumasta "Ilkka -lehden perustajaksi".

Joka jotenkin "armollisesti" soi Santeri Alkiolle päätoimittajuuden.

Samoin Maalaisliiton/Keskustapuolueen mies uskoi perustaneensa.

Aulis J. Alasen Alkio -elämänkerta tietää tästäkin toista.

Historioitsijat kiistävät Klemettilän väitteet jyrkästi, Sinikka Klemettilän kirjankin mukaan (s. 49).

Muuten ei hassumpi idea tuo Alkion & kumppaneiden Ilkka -lehden perustaminen Alkion puutarhassa silloin 1906.

Ilkka Oy on nykyään pörssiyhtiö.

Julkaisee lehtiä vieläkin, muun toimintansa ohessa.

Omistaa mm. 10.9% Alma Mediasta.

Markkina-arvo satakunta miljuunaa..

Työllistää viitisensataa henkilöä.

Ja maksoi mullekin taas osinkoa, 54,50 brutto kuluvan kuun alussa!

Santeri Alkio oli Matti Klemettilän oppi-isä:

"Santeri Alkio oli ilman muuta Matin aatteellinen oppi-isä, jonka näkemykset hän jakoi oikeastaan kaikessa, ja esikuva muutenkin: häntä vanhempi, karismaattinen, sivistynyt".

No, näkemyseroa tuli kuitenkin sitten aikanaan Klemettilän keksiessä tuon Suomen Kuningas -hömpötyksensä.

Mutta Alkio oli silloin jo kuollut...

Kummallista, ettei näin erikoisesta hahmosta viime vuosikymmeninä, ennen tätä kirjaa, juuri mitään ole kuulunut.

Oloissamme kuitenkin ainutlaatuinen tapaus.

Sanan parhaassa, englantilaisessa merkityksessä varsinainen eksentrikko.

Juuri tällaisiähan Saarivaltakunnassa perinteisesti on rakastettu..

Kirjoittaja tapasi isoisänsä vain kerran, pikkutyttönä, tämän kuolinvuoteella.

Ja kiinnostui aiheesta enemmän vasta 80 -luvulla kesätoimittajana Ilta-Sanomissa, kun isoisäänsä koskeva aineisto sattumoisin ilmestyi esille.

Kirjan kirjoittamisen aika koitti vasta neljännesvuosisadan päästä: Perinnön turvin ja vuorotteluvapaalla.

Kaikesta päätellen tietoisena siitä, että viimeiset hetket projektille ovat käsillä - muutamaa aikalaista saattoi vielä haastatellakin.

Ja ettei kukaan muu hankkeeseen alkaisi eikä kykenisikään.

Paljon jalkatyötä, tapaamisia, matkustamista, arkistojen kaivamista, ajattelemista.

Miellyttävä tyyli kirjassa - kirjoittaja suhtautuu omalaatuiseen, "rakastettavaan"  esi-isäänsä suurella lämmöllä. 

Siis meillä on Suomenmaassa ollut vuosikymmeniä hahmo, joka sinnikkäästi pyrki Suomen Kuninkaaksi?

Juuri tämä kuningasmielisyyshän tosiaankin sitten ratkaisevasti erottaa Klemettilän oppi-isästään Alkiosta.

Matti Klemettilä muistelmissaan:

"Santeri Alkion suuri valtioteko oli toki se, että hän esti saksalaisen kuninkaan Suomeen tulon. Toinen Alkion suurvaltioteko oli, että hän esti Mannerheimin valitsemisen tasavallan presidentiksi 1919, koska Mannerheim seikkailunhalussaan ja ymmärtämättä Suomen uutta valtiollista ja arkaluontoista ulkopoliittista asemaa olisi voinut tuhota koko Suomen nuoren itsenäisyyden. Sensijaan valitsi Alkio presidentiksi K.J.Ståhlbergin, joka solmi Tarton rauhan ja vahvisti väkijuomien kieltolain. Siksipä onkin hyvin ymmärrettävää, että Mannerheim muistiossaan kuittasi Alkion maininnan vain parilla rivillä".

Juurikin näin!

Alkiohan pettyi alunperin uskomaansa Manneheimiin pahasti, ja 20 -luvulla nimitti tätä jopa "Operettikenraaliksi".

Aulis J. Alasen Alkio -elämänkerran mukaan.

(Syystä, muuten...😏)

Teos jättää ilmaan mm. kysymyksen:

Kun Klemettilä Suomen -taloussotkujensa (konkurssi ja tuomio sekä mielisairaalareissu) jälkeen yritteli Pietarissa päästä jaloilleen jonkun Suomeen hommaamansa viljalastin avulla...

Joka hanke sekin meni myttyyn, aiheuttaen Matin lopullisen taloudellisen syöksykierteen...

Niin hallitsiko hän venäjänkielen?

Matin kouluvuosina 1800 -luvun puolella venäjä lienee ollut hänelläkin pakollisena ohjelmassa?

Edelleen:

Mitä Matti Klemettilä touhusi Pietarista paluun jälkeen, aina 30 -luvulle saakka?

Tiedot aika hajanaisia.

Paitsi että vielä ikämiehenä, jossakin vintillä Kirkkkonummella asustellesaan, toimi renkinä ja marjanpoimijana.

Mistä rahat esimerkiksi kalliiseen Tukholman -matkaan hotelliyöpymisineen olivat peräisin?

Sitten Matti Ensimäisen politiikka viime sotien aikana...

Hänhän kannatti neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa, toisin kuin esim. Tanner ja Erkko!

Jonka jälkimmäisen mukaanhan Talvisotaakin on nimitety (Tukholmaan turvaan livahtaneen) "Erkon sodaksi".

Valtava määrä dataa sekä ajankuvaa tässä kirjassa.

Ja millä mukavalla kepeähköllä tyylillä!

Vauhtia riittää!

Vastaakohta professori Aulis J. Alasen Alkio elämäkertaan on raju.

Kyseisessä opuksessahan vatvotaan kymmeniä sivuja jotakin nuorisoseuraliikkeen/raittiusliikkeen/maalaisliiton/Ilkka -lehden kokouksia riitoineen ja puheenvuoroineen jostakin 1800/1900 -lukujen vaihteesta..

Alkio -kirjan läpi lukeminen kesti kuukausia - se toimitti kyllä mainiosti unilääkkeen virkaa.

Kirjojen tyyleissä kyse toimittajan teoksen ja professorin teoksen erosta.

Klemettilän oma kuningas -höpsötyshän puhkesi vasta paljon myöhemmin, 30 -luvun lopulla.

Ollen kiivaimmillaan 50 -luvulla.

Ja nyt ei ollutkaan kymysys enää tuontikuninkaasta - vaan meidän omasta Matistamme.

Kas näin, Matin mietteet:

Suomi perinnölliseksi Kuningaskunnaksi kolmen Pohjoismaan tyyliin.

Matti Ensimmäinen Suuri tietenkin kunkuksi.

Alkuperäinen Kuningatarkandidaatti "dollariprinsessa" Ameriikasta.

Henry Ford jopa vastasi pahoitellen, ettei hänellä ollut tytärtä.

Sitten Kuningatarkandidaatiksi Englannin Margaret.

Kuninkaanlinna Tähtitorninmäelle jnpp. jnpp.

Mahtava tyyppi!

Ja paljolti jopa oikeassa - tähän parlamentarismiin verrattuna - nuisssa Kuningas -kaavailuissaan.

Tuskin se tätä nykyistä teatteria huonompi tsydeemi olisi ollut...

😏

Monia omakohtaisestikin kutkuttavia yksityiskohtia kirjassa.

Tietenkin monet Alkio -viitteet.

Vai ovat Santeri Alkio, Matti Klemettilä ja kumppanit kahvitelleet vuonna 1919 Ekbergin kahvilassa?

Silloin oli Ekberg sijainnut jo muutaman vuoden nykyisessä osoitteessaan Bulevardilla...

Täytyykin ensi kerralla katsella vähän sillä silmällä ympärilleen, jotta missäköhän pöydässä herrat juttelivat.

Ettei vaan olisi ollut tuo syvennys, jossa lukioiaikoina koulusta lintsatessa tuli lueskeltua Gogolin "Pietarilaisnovelleja"...

Tai sitten tuo Sinikan kuvaus käynnistäään Vaasassa Raastuvankatu 30:n "pytingissä"(kirjan ilmaus), vintillä.

Matin talo vuosina 1911 - 1914.

Myyty konkan takia pois.

Mutta hei! Mähän tunnen tuon talon!

"Pytingissä" toimi kauan Vaasan Matkaiutoimisto, missä mulla vuosia oli korttiständi.

Siellä tuli ennen tätä läppäriaikaa lukuisia kertoja hyödynnettyä ilmaista nettipistettä.

Samoin tuonne Raastuvankatu 30:n matkailutoimistoon tuli tehtyä tilauksesta heille joku omakin postikortti.

Kuvattu viereisestä näkötornista.

Sinikan fiilistelyyn esi-isänsä vanhan talon rojua täynnä olevalla vintillä on niinikään helppo samaistua.

Sellaisen, joka on tehnyt vastaavan väkevätunnelmaisen ekskursion oman esi-isänsä Santeri Alkion Laihian -kotimuseon vintille.

Missä Äitikin sodanaikana evakossa Helsingistä asusteli.

Pölyisiä kirjapinkkoja, edellisen vuosisadan alun paperikantisia versioita, päällimmäisenä joku V.A. Koskenniemen esseekokoelma...

Kekkonen...

Niin, Urkki lähetti Matille onnittelusähkeitä, ainakin 70- ja 75 -vuotissynttäreiden johdosta.

Kehui tätä mielenterveyspotilasta "onnelliseksi mieheḱsi".

No, ehkä Matti sitä olikin - Urkkiin verrattuna, ainakin.

Toisaalta Urkkihan tunsi vetoa nimenomaan "persoonallisuksia" kohtaan.

Olipa kymysyksessä sitten homo -Reitari Särestöniemi, Timo Sarpaneva -vonkaaja tahi Tarmo Manni -hassuttelija...

Urkki oli kiinnostunut!

UKK onnittelusähkeessään 1955:

"Koko sen ajan, jonka olen Teidät tuntenut, olen tavallaan ollut kateellinen Teille, sillä Te olette onnellinen ihminen".

Hauska detalji kirjassa naiskirjoittajan aprikointi isoisänsä aviollisesta yhteiselämästä.

Muhkea tätihän tuo Matin vaimo silloin aikoinaan näkyy olleen.

Eihän siitäkään avioliitosta sitten lopulta mitään tullut - mistäpä tulisi.

Kirjeenvaihdossaan Matti vaikeroi jo varhain, että vaimon vaatima seksi vie mieheltä kaikki mehut - helppo kuvitella.

Kun katsoo kuvaa kyseisestä tantasta...

Ei saatana...

😏

Elämänsä loppuvuosikymmeninä Klemettilästä tuli jonkinlainen Eduskunnan epävirallinen maskotti.

Puolittain "asui" Eduskunnassa, pommittaen poliitikkoja ja mediaa loputtomilla hallitusohjelmillaan ja ministerilistoillaan.

Pääministeriksi tietty - kukapas muu kuin megalomaaninen Matti Klemettilä.

Suhtauduttiin kuin höpsöön kylähulluun.

Vaikka olihan Matin sanomissa paljon asiaakin.

Kylmän Sodan aikana ajoi USA:n ja NL:n rauhanneuvotteluja.

Ehdottaen sitten, tyylilleen uskollisena, itselleen Nobelin Rauhanpalkintoa.

Loppu siellä jossakin kirkkonummilaisen vanhainkodin pikkuhuoneessa oli sitten surkea.

Vuosikymmeniä poikki olleet välit sukuun aivan loppumetreillä vähän lämpesivät.

Matti Klemettilä finaalissa:

"En voi salata että elämäni on ollut karvas pettymys. Tosin on siinä ollut valoisiakin puolia, mutta lopputulos on kuitenkin nolo.- - Että hankkeissani on jotakin tosiperää ollut, osoittaa kirjeet joita olen saanut Ruotsin kuninkaalta, Y.K.:n pääsihteeri U Thantilta, Englannin p.m. McMillanilta, Engl. Kuningattarelta, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Hollannin, Intian ym. hallituksilta. Niistä kirjeistä on osa talletettuna Valtion Arkistoon Helsingissä. Myös maailman rauhan asiaa olen tarmokkaasti ajanut. Samoin Suomen yleistä kulttuurijuhlaa olen yrittänyt aikaan saada. Mutta kaikesta huolimatta on lopputuloksena plus miinus nolla."

Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. 

- Raamattu: Saarnaajan kirja

Sitäpaitsi eivätkös kahdellakin elämänalueella, urheilussa ja liike-elämässä, huippumenestyneen Paavo Nurmenkin viimeiset aatokset kuuluneet:

"Olen elänyt turhaan."

(skannimine Vaasa)

Lähde: Suomenmaa 14.4.2026:

"Erikoislaatuinen monarkisti..."

(Ms Finlandian lounge Tal - Hel 27.4.26)

ArcticParadise.fi

Tämän blogin kirjoittajan on Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen suvainnut julistaa "suomalaisen kirjallisuuden viholliseksi".

😏

Polkupyörän kuljetusmaksun (ahneuden) Suomen ennätys: Kutilan Liikenne, Rovaniemi

Äsken bussilla Rovaniemeltä tänne Ouluun.

Netistä ostettu matkalippu 18,90.

Roin linjiksellä odottavan bussin matkatavaraluukku auki.

Fillarin laitto sisään itsepalveluna.

Kuljettaja istui paikallaan, ja noteerasi matkalipun maksetuksi nimen perusteella.

Alkoi kinuamaan maksua pyörästä.

Kaivoin kympin esiin ajatellen sen varmaan riittävän.

Väärin!

Kuski alkoi vaatimaan toista kymppiä.

Kirjaimellisesti käsi ojossa.

Koko 3,5 -tuntisen matkan ajan oli bussi lähes tyhjä.

No, oletettavasti tuokin linja on jotenkin yhteiskunnan subventoima?

Paljon Onnea, Kutilan Liikenne!

Teillä on nyt sitten Suomen ennätys polkupyörämaksussa.

Eli ahneudessa.

Touhu on vielä Eskelisen Lapin Linjojakin (15,-) ahneenpaa...

(skannimine Oulu)

(Oulu 22.4.2026)

ArcticParadise.fi

DuckDuckGo-, Yahoo- ja Bing -haut:

Matkamiehen mietteitä Tapaus Linjaliikenne Nyholm, Turku

Kirja-arvio: Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8, puh 35

 

Upea päivä!

Lämmin, aurinkoinen, tyyni huhtikuun päivä Vuokatilla.

Kevät toista kuukautta etu-ajassa.

Halpisviikko Katinkullassa 205,- euroa sis. kaikki herkut: Asunnossa sauna, täysin varustettu keittiö, tietty kaikki petivaatteet sekä pyyhkeet, takka johon klapeja mielin määrin, iso telkku, radio... Jne.

Esteetön näkymä terassilta suoraan Jäätiönlahden yli Vuokatinvaaralle. 

Hitaitten aamutoimien jälkeen lähtö kipuamaan vaaralle.

Se tien mäki -osuus fillaria taluttaen.

Kas!

Suruvaippa! 

Useita sitruunaperhosia!

Eväiden syöntiä ja ihmisten kanssa juttelua vaaran laella näkötornissa.

Laskettelurinne on vielä auki.

Sunnuntai.

Sinitaivaalla ei pilven hattaraa.

Lämpöä varmaan lähes parikymmentä astetta.

Pari tyttöä kertovat tulleensa Kokkolasta asti päiväksi laskettelemaan, iskän kyydissä.

Tulee siinä laskettelupäivälle matkaa, sekä hintaa!

Lähden sille tutulle pikku lammelle, Eino Leinon polun varrella.

Sinne missä on se laituri, jolla on usein tullut kesäisin köllöteltyä ja torkuttua.

Toden totta, laituri on paikallaan.

Teen sille "leirini".

Makoilemaan!

On niin hiljaista, että lammen jään sulamisen kuulee.

Raps-raps-raps-raps...

Torkahdan aurinkoon ja lämpöön.

Suloista.

Herätessä on hyvä hetki loikoillessa lukea viimeiset sivut Henrik Tikkasen "osoite -sarjan" ensimmäisestä teoksesta, "Kulosaarentie 8".

On aina ilo saada joku kirja finissiin siksikin, että pääsee valkkaamaan seuraavaa luettavaksi.

Häätyy myöntää, että tähän kirjaan tarttuminen tuotti vaikeuksia.

Teos ei "kutsunut luokseen".

Jotenkin oli semmoinen vastenmielinen ennakko-aavistus, että kyseessä sitä jörndonnermaista näsäviisasta suomenruåttalaista itsekeskeistä paljastuskirjallisuutta.

No, osin olikin.

Alussa melkoista sinnittelyä lukemisen kanssa, mutta loppua kohti "paransi kuin sika juoksuaan".

Stoori, esitystapa ja hieman jopa kirjoittajan persoonakin alkoivat osittain hieman miellyttää.

Mutta siis vain osittain.

Oman vaikeutensa muodosti Tikkasen tapa kertoa suvustaan nimiä mainitsematta tyyliin "äidinpuoleinen isoäiti", "kaksoset", "velipuoli" jne.

Vaikea pysyä kärryillä.

Tekstistä alkoi kuitenkin putkahdella hyviäkin heittoja:

"Pienen maan yläluokalle on aina etua vieraasta sortovallasta, se kun kohdistuu itse kansaan mutta tukee rikkaiden euoikeuksia. Tsaarin poliisi on paljon edullisempi kuin tilanomistajien tai vuorineuvosten oma poliisi..." jne.

Juurikin näin!

Tuohan on selitys sille, että yläluokka vannoi Porvoon valtiopäivillä 1809  uskollisuutta Tsaarille...

Samaan aikaan kuin Suomen talonpoikaisarmeijan rippeet vielä verissä päin taistelivat heitä jahtaavia venäläisiä vastaan Pohjois-Pohjanmaalla, aina Ruotsin puolelle asti.

Ja 1812 Tsaari Aleksanteri Ensimmäisen vieraillessa Turussa toivottivat aateliset ja porvaristo tämän tervetulleeksi riemusaatossa.

Sellaista se - yläluokkien "isänmaallisuus"...

😏

Samoin pidin Tikkasen kirjauksista sotakokemuksistaan.

Innokas sotilaspoika oli ilmoittautunut vapaa-ehtoisena rintamalle 19-vuotiaana.

Oli kertomansa mukaan mukana jopa Kannaksen taisteluissa kesäkuussa 1944.

Mutta kaikkinainen hurraa-isänmaallisuus loistaa Tikkasen sotakokemuksissa poissaolollaan.

Päällikkö kuulemma valvotutti nuorta Henrikiä yöt läpeensä "henkisellä kidutuksellaan" - jonka laatu tosin ei selviä.

Vihollisen tulittava taistelukone jahtasi pellolla hyppelehtivää Henrikiä - kertomansa mukaan.

Lehmät ympärillä saivat osumia ja kuolivat - toisten lehnien jatkaessa rauhallisesti ruohon syöntiään...

Henrikillä oli silmää absurdiudelle.

Talvisodasta Tikkasella on kiinnostavaa sanottavaa:

"Samantekevää mikä teoria Suomen joutumisesta sotaan on oikea. Varmaa on että sota oli välttämätön ja että järkevät ja kaukokatseiset poliitikot hankkivat sen meille lopettaakseen sisäisen hajaannuksen joka oli vallinnut sisällissodasta lähtien. Kansa yhtenäistyi ja kansakunta hankki sen välttämättömän identiteetin joka oli pysyvän itsenäisyyden edellytys. Meidän sadan päivän sankaruuteemme vastasi onnekkaamman kohtalon omaavien kansojen satavuotisia kulttuuripyrkimyksiä. Me taistelimme itsellemme sijan maailman tietoisuudessa."

Sodasta ylipäätään:

"Hyvä puoli rikkaudessa on, että se suo rikkaille mahdollisuuden välttää sota ja kurjuus. Mutta useimmiten rikkaiden ei tarvitse lähteä minnekään, sillä sota uhkaa harvoin omaisuuksia. Ihmisiä tapetaan ja rajoja siirretään, mutta rikkaat pysyvät rikkaina. He kuuluvat luokkaan, jonka on onnistunut pysyä sodan joutavuuksien yläpuolella. Vallankumoukset sen sijaan... Jne."

"Kansakunnan johtajat lähtevät sotaan kansan vuoksi, mutta päätyvät kansan uhraamiseen oman itsensä vuoksi".

Sitävastoin tuo Tikkasen harjoittama oman ja jopa omien vanhempiensa yksityiselämän ruotiminen on vastenmielistä. 

Kaikki nuo kirjan konkurssit, impotenssit, onaniat, ryhmäseksit, itsemurhat, yökastelut jne.

Kirjan ilmestyessä 70 -luvulla tämä tyyli ollut Iso Juttu.

Silloinhan vielä oli yhteiskunnassa kovat paineet tuon sorttisiin "avautumisiin" - nyt moinen on ihan peruskauraa.

Reaktio on lähinnä vaivautunut "hoh-hoijaa".

Pari kertaa tuli Henrik Tikkanen tavattuakin.

Aivan 70 -luvun alussa Haukilahden Sorsa-Baarissa.

Melko pian sen jälkeen kun keskiolut vapautui.

Hänhän kuolikin sitten 1984 melko nuorena, vain 59 -vuotiaana.

Eli hänen kanssaan jonkin sanan vaihtaessamme hän oli vasta noin 45 -vuotias sotaveteraani!

Nuori!

Tuo yksinäinen, miellyttävästi hymyilevä herra keskiolut -kolpakkonsa ääressä.

Näin lähellä oli sota vielä 1970 -luvun Espoon Haukilahdessa!

Lukukokemuksen jälkeen tulee pitkään mietittyä sanaa, joka Henrik Tikkasen kertomaa tarinaa omasta ja perheensä elämästä kuvailisi.

Onko sana "absurdi" sittenkään sopivin?

"Irvokasta"?

Ei - osuvammalta sanalta tuntuu:

Makaaberia.

"Makaabereissa töissä keskeisellä sijalla ovat kuoleman symbolit tai muut vastaavat elämän päättymiseen, tuhoon tai  tai rappioon viittaavat temaattiset yksityiskohdat".

Pienoisromaanin päällysliepeen teksti kiteyttää hyvin:

"Tikkasen kulttuurisuvin vaiheiden säälimätön kirjaanvienti, armoton itseironinen tilitys menneisyyden kanssa. Se on kertomus henkiinjäämisestä häpeän, nöyryytysten, sodan keskellä. Epätoivon tragedia, jonka häpeämättömät kohtaukset muuttavat hetkeksi mustaksi komediaksi...Jne.

Samoin tulee pähkäiltyä tuota Ullanlinnan psykiatri -murhaaja Roope Bob Tikkasta. 

Ruotsinkielinen hänkin.

Tämä "lääkäri" oli tutkinut murhaajien sielunelämää - jopa akateemisiin opinnäytteisiin asti.

Yritti murhata oman uusperheensä jo vuosia ennen Ullanlinnaa. 

Ajamalla auton mereen Kauppatorilta - kyydissä Victoria -vaimon ohella pieniä lapsiakin.

Ullanlinnan murhan jälkeen "osallistui" poliisin kanssa etsintöihin "kadonneen" vaimonsa löytämiseksi.

"Hyvä boogie" Roope Bobilla?

Tikkas -suvun ruotsinkielisestä kulttuurihaarasta, jota Henrik edusti,  löytyy Robert -nimisiä.

Mm. Henrik Tikkasen arkkitehti -isä, Toivo Robert Tikkanen.

On huomionarvoista, että Ullanlinnan murhaajan molemmat etunimet ovat väännöksiä nimestä Robert.

Murhaaja -Roope oli tuon uhrinsa, Victoria Westinin kanssa hankkiutunut osakkeenomistajiksi (yhteisellä velalla) Ullanlinnan taloon.

Jonka oli piirtänyt - kukapas muu kuin Henrik Tikkasen isä Toivo Robert Tikkanen.

Voiko kaikki tämä olla yhteensattumaa?

Vaiko suunnitelmallista?

Piti oikein rekisteröityä Murha.Infoon lisätietojen urkkimiseksi.

Siellä kovin kiistettin Roope Bobin Henrik ja Märta Tikkas -jälkeläisyys.

Aha.

Olkoon niin.

Mutta Henrikillä oli veljiä ja kai yksi velipuolikin.

Voisiko Roope Bobin yhteys Toivo Robertiin ja Henrikiinkin olla tätä perua?

Valistunut arvaus on, että joku sukulaisuussuhde Roope Bob Tikkasella Henrik Tikkaseen kuitenkin on.

Lapsenlapsi? Veljenpoika? Serkku?

Vähintäin jotain.

Ellei paljon enemmänkin...

Murha.Info -saitin Ullanlinnan murha -ketjussa on tätä kirjoitettaessa 1244 sivua.

Eli tuhansia postauksia.

Sitä ettei Roope Bob Tikkanen ollut Märta ja Henrik Tikkasen jälkeläinen, toistetaan toistamasta päästyäkin.

Jopa moderaattori kehoitaa lopettamaan turhan vatvomisen teemasta.

Mutta hetkonen!

Henrikhän oli aikaisemminkin naimisissa!

Nimittäin virolaistaustaisen Vaike Lia Alla Etrockin kanssa.

Liitosta syntyi 50 -luvulla kaksi lasta, Vaike nuorempi sekä Paul.

Tuo Roope Bobhan saattaa olla Henrikin lapsenlapsi tätä kautta?

Se selittäisi hänen ei-suomalaiset, ei-skandinaaviset piirteensäkin.

Kasvoiltaan tyyppi on tumma, keski-eurooppalaisen näköinen.

Case solved?

Niin tai näin - kyllä Roope Bob Tikkasen toiminta Henrikin mainitseman sukunsa kohtalon, sukukirouksen tunnusmerkit täyttää.

Vaikka ei aivan suora jälkeläinen Henrikille olisikaan.

Jotain sukua lienee i alla fall - eihän Suomenmaassa ruotsinkielisiä Tikkasia niin suurta joukkoa edes ole.

Entä Henrik Tikkanen taiteilijana?

En koskaan arvostanut nuita hänen viiva -piirustuksiaan.

Niitähän Hesari julkaisi varsinkin 70 -luvulla nimikkeellä "Henrikit" ihan kyllästymiseen asti.

Isokokoisina, seinällä hänen töitään tuli nähtyä joskus Yrjönkadulla, siinä kulahtaneessa pikku kahvilassa aivan entisen ruotsinkielisen tyttökoulun vieressä.

Joskus kai 70 -luvun alussa, kun tuli aloitettua tämä kahvila -harrastus.

Pieni kahvi maksoi 80 pennistä markkaan per kuppi.

Rahanarvomuuntimen mukaan yksi markka vuodelta 1971 vastaisi nykyrahassa 1,66 euroa.

Eli helsinkiläisen kahvikupin rahanarvokorjattu normihinta (nyk. eur. 3,-) on melkein tuplaantunut.

Tikkasen "osoite-sarjan" yksi myöhäisempi osa näkyy olevan nimeltään Yrjönkatu - ilmeisesti asui sielläkin?

Ai niin.

Henrikin koulutukseksi mainitaan Wikipediassa "Ylioppilas, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu".

Hyvä esimerkki, miten kulttuurialalla on ollut mahdollista luoda pitkää ja menestyksekästä uraa ilman muodollista korkeampaa koulutusta.

Jos vaan lahjakkuutta ja ahkeruutta löytyy.

Ja paitsi Jedan Sorsa-Baarin tuoleja, olemme siis Henrikin kanssa yhdessä kuluttaneet myös SYK:n istuimia...

Tosin mähän ajauduin sinne aivan vahingossa, mutta se on jo toinen tarina...

😏

(Vuokatti, Sotkamo 12.4.2026)

ArcticParadise.fi

Tämän blogin kirjoittaja on elinikäinen suomalaisen kirjallisuuden lukija. Kuluttaja.

Jonka Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja, Hänen Paskan-Tärkeytensä Ville Hytönen on nimittänyt "suomalaisen kirjallisuuden vihaajaksi".

Aha.

😏

DuckDuckGo-, Yahoo- ja Bing -haut:

Matkamiehen mietteitä kohtaamiani Ville Hytönen

Ensimmäinen - ja viimeinen - käynti tallinnalaisella hammasklinikalla... Kiskoivat hillitöntä Suomi -lisää!

 Pakko oli löytää asuinkaupunki Tallinnasta uusi hammaslääkäri. 

Entisen kanssa meni liian vaikeaksi.

Ei meinannut aikojakaaan enää löytyä...

Toimitilat olivat hulppeat - ja hinnat sen mukaiset.

Vaihtoon!

Vakituisen fillarireitin varrella Admirali Maja - talossa iso hammaslääkäriaseman kyltti.

Kokeillaanpa tuota.

Paras kuitenkin olla varovainen.

Mennään paikan päältä varaamaan aika - siinä voi samalla tehdä johtopäätöksiä ja  tarvittaessa pakittaa.

Edelliseen hammaslääkäriasemaan verrattuna vaatimattomampi paikka, sisustukseltaan ja "ilmeeltään".

Lupaavaa!

Kuitenkin:

Muutaman minuutin ajanvaraus -prosessin aikana virkailija yritti kolmeen kertaan saada jäämään hoitoon heti.

Eikä siinä vielä kaikki.

Ohi kuljeskellut hammaslääkärin oloinen heppu yritti hänkin kysellä vastaanottovirkailijalta samaa - josko asiakkalle sopisi tulla saman tien.

Kuultuaan vastauksen poistui olkiaan kohouttaen.

Ahaa! Ei täällä ainakaan ruuhkaa ole!

Pahat aavistukset heräsivät moisesta tyrkyttämisestä.

x

No sitten parin päivän kuluttua varatulle hammaslääkärikäynnille.

Etuajassa otettiin sisään - tuiki harvinaista näissä kuvioissa.

Ainahan nuissa pitää odottaa.

Jos ei muuten, niin asiakkaalta halutaan "ottaa luulot pois"...

😏

Miespuolinen hammaslääkäri ja nais -assistentti.

Heti suuhun katsoessaan alkoi lekuri kommentoida kolmea poistettua hammasta.

Puheli, jotta "implantteja" olisi tarvis...

Olin että jaaha.

Tää on taas tätä. 

Hyvin tavanomaista, että kyseisen ammattikunnan edustajat alkavat vänkäämään "tarvittavista lisätoimenpiteistä".

Että pääsisivät laskuttamaan - Isolla Kädellä. 

Nopealla nettivilkaisulla esimerkiksi Suomessa yhden implantin hinnaksi mainitaan "noin 2.200,- viiva 2.900,- euroa".

Just joo.

Kysymykseen, mitä ihmettä yli 70 -vuotias tekisi implanteilla, kun erinomaisen hyvin on mennyt jopa parikymmentä vuotta ilmankin, tuli vastaukseksi jotakin epäselvää stiknafuliaa. 

No, varsinaiset toimenpiteet sujuivat kyllä ihan hyvin.

Pikkuriikkisen (millin puolikas, ehkä) lohkeaman paikkaaminen ilman puudutusta, sekä hammaskiven poisto.

Sitten seurasi ylläri.

Välittölmästi - siis aivan heti - hammaskiven poiston jälkeen lekuri vaan - KATOSI.

Sanaakaan virkkomatta häipyi jonnekin takahuoneeseen.

Ei "Kiitos käynnistä". Ei "Näkemiin". Ei mitään. 

Ei edes jatkanut jankuttamista siitä "implantti" -teemasta.

Ehkä hän arvioi asiakkaan toivottomaksi tapaukseksi "implanttien" kaupittelunsa suhteen.

Ehkä hän suuttui, kun asiakas osoitti nolla -kiinnostusta "implantti" -teemaa kohtaan?

Niin tai näin:

Epäkohteliasta. Ennenkokematonta tökeryyttä.

Kun lekuri oli häippäissyt, jäimme vielä mukavan assistentin kanssa hetkeksi rupattelemaan.

Pumppasin häneltä vähän hammaskiveen liittyvää tietoa, minkä hän auliisti jakoikin.

Mutta koko ajan oli tunne, että lekuri syöksyy paikalle tiuskimaan, jotta "Mitä sä täällä enää kyselet, mene jo matkoihisi".

Vastaanottotiskillä koitti sitten Totuuden Hetki.

Lasku käynnistä: 220 euroa!

Siis minimaalisen pienen lohkeaman muovipaikkaus ilman puudutusta sekä hammaskiven poisto.

Suomi-lisää räppäistiin laskuun BIG TIME!

Kuittien mukana annettiin käyntikortti "seuraavaa ajanvarausta varten".

Seuraavaa kertaa ei tule.

Käyntikortti lensi kotiin fillaroidessa tienpientareen pusikkoon.

Hölmöjä olivat.

Sensijaan että olisivat olleet kohtuullisia, olivat ahneita.

Sensijaan että olisivat hoitaneet asian niin, että asiakas palaisi, karkottivat asiakkaan heti pois.

Eivät kyenneet ajattelemaan nenäänsä pitemmälle.

Niin...

Ylipäätäänhän se on ongelmallista nuiden lääkäreiden kanssa.

Tavallaanhan heti ovat paikalla parantamassa potilasta.

Mutta toisaalta sairaudet ovat heidän elinkeinonsa.

Kas siinäpä dilemma.

Kukas se juuri tarinoikin... Joku joka oli ollut ison lääkejätin palveluksessa...

Firman sisällä ei kuulemma koskaanpuhuttu "sairauksien parantamisesta".

Markkinaosuuksista sitäkin enemmän...

😏

BIG PHARMA!

Mutta joo.

Eesti on muuttunut.

Ei täällä meno vielä muutama vuosi sitten tämmöistä ollut.

Kuin nyt, monessa asiassa.

(skannimine suu)

(Tallinn 9.4.2026)

ArcticParadise.fi

"Ja kun kerran on tottunut omistamaan ison pinon rahaa ja kiinnittämään siihen mielensä, sitä ei enää voi kuluttaa, siitä ei uskalla lohkaista nurkkaakaan. Tuntuu siltä kuin se olisi rakennelma, joka romahtaa, jos sitä vain hipaiseekin. Siihen voi kajota vasta, kun välttämättömyyden pakko kuristaa kurkusta. Ennemmin olisin pantannut vanhat vaatteeni ja myynyt hevosen, vieläpä vähemmän vastahakoisesti ja haikaillen, kuin olisin tehnyt loven rakkaaseen rahakukkarooni, joka minulla oli pantuna sivuun." 

- Michel de Montaigne, 1500 -luku.