Tulo Virrat -käpykylään perjantaina -iltana 14.6.24.
Suunnilleen ensimmäiseksi sattuu silmään eilinen "Suomenselän Sanomat".
Kas näin.
Pääkirjoitussivulla raporttia kaupunginvaltuuston kokouksesta:
KAUPUNGILLA PUOLEN MILJOONAN SOPEUTUSTAVOITE VUOTEEN 2027
- "Haasteena on asukasluvun laskeminen Virroilla".
- Valtuutettu X:ää suretti eniten syntyvien lasten vähäinen määrä. (Tosiaan näin kirjoitettu: "Eniten syntyvien lasten..."😏)
- "Tänä vuonna on syntynyt kuusi lasta. Jos sama tahti jatkuu, se merkitsee että tänä vuonna Virroille (väkiluku 6275) syntyy noin 20 lasta".
- Valtuutettu Y totesi, että lihavat vuodet ovat ohi.
- Valtuutettu Z totesi: "Kymmenen vuoden aikana Virroilta on kadonnut tuhat asukasta, viimeisen seitsemän vuoden aikana noin 450 ihmistä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kaikkeen toimintaamme"..
- Z jatkoi: ""Ei ole syntynyt yrityksiä, jotka toisivat työpaikkoja.
Jne. jne.
Siis aivan tätä tuttua tarinaa, joka toistuu sadoilla vastaavilla Suomen paikkakunnilla.
Tuppukylästä toiseen.
Vertailun vuoksi:
Virtain väkiluku 1980: 9621
Valitettavasti Wikipedia kertoo Virtojen väkiluvun vain tuohon vuoteen 1960 asti.
Todennäköisesti se oli 1950 -luvulla vieläkin suurempi.
Karmeaa katsottavaa tuokin Virtain "pääkatu", Virtaintie.
Ennen niin vilkas.
Nyt jonkinlainen irvikuva aikaisempien vuosikymmenien pöhinästään.
Kohta ollaan jo tilanteessa, jossa "ei haavan lehtikään enää värähdä".
Pari kirppistä, kebab -paikka, pubi, K -kauppa...
Ylä-Pirkanmaan Osuuspankin konttori on auki ma ja to 10.00 - 12.30. Hienoa että edes joskus!
Lukuisia myytyjä tai myynnissä olevia, tyhjiä liikehuoneistoja...
Voi surkeuksien surkeus!
Mutta kaikesta tästä Virtojen kuolinkamppailusta huolimatta ilo aina käydä Virroilla.
Vuodesta toiseen.
Vuosikymmenestä toiseen.
Kaikkina vuodenaikoina.
Tuskin juuri kukaan yksityinen henkilö Virroilla näin usein käykään. On käynyt.
Ihan vapaa-ehtoisesti.
Omia aikojaan.
Omilla kustannuksillaan.
Aina muutaman matkailu -euron paikkakunnalle jättäen.
Ruokakauppoihin.
Majoitusliikkeeseen.
Kahvista.
Kitusen Kievarin lounaista...
Sattuu nimittäin olemaan niin, että ensimmäiset muistikuvat tältä maalliselta vaellukselta ovat juuri - Virroilta!
Nuo pari - kolme ikimuistoista kesää 50 -luvun lopussa...
Kun olimme kesälapsina Rantasen talossa, Alamyllyllä.
Kun omia kesämökkejä - joita perheellä sittemmin riitti - ei vielä ollut.
Ne olivat hienoja kesiä tuossa Alamyllyn pihapiirissä!
Harrastuksena mulla oli - naulaaminen!
Mirja toi 100 - 200 gramman pusseissa nauloja Jäähdyspohjan kaupasta (joka on kadonnut jo vuosikymmeniä sitten).
Mikä nautinto olikaan niitä naputella Alamyllyn "luiskaan" (joka on vaihdettu kertaan, ellei useampaankin sen jälkeen, vuosikymmenien varrella).
Ei kuitenkaan tullut pojasta rakennusmestaria...
"I am always drawn back to places where I have lived, the houses and their neighborhoods". - Truman Capote: "Breakfast at Tiffany's"
Niin.
Sitten tulikin oltua poissa Virroilta muutamia vuosikymmeniä...
Fast forward 1960 -luvun alusta 1990 - luvun loppuun.
Kas kummaa - minulla on "henkilökohtaisia asioita" Jyväskylässä, taisi olla jotain 1,5 vuoden ajan. Oho!
Yhtenä kesänä päätän järjestää "ohjelmaa", eli viikonlopun Virroilla.
Vielä siihen aikaan sinne pääsi Jyväskylästä bussillakin,
Kyseinen viikonloppu oli täydellinen katastrofi - sekä totaalinen menestys.
Itse olin aivan täpinöissäni, nk. "liekeissä" tästä mahdollisuudesta palata ihanien lapsuuden kesien Virroille.
Siis elämän ensimmäisten muistikuvien syntysijoille.
Neiti sensijaan oli stressaantunut ja pahantuulinen.
Tietenkin - alle 30 -vuotiaalla tuo kuuluisa "biologinen kello" tikittää - ja meikäläisen kanssa hengailu oli - ja on - tietenkin ajanhukkaa.
Siitä näkökulmasta.
Kävimme fillarilla "keskustasta" Alamyllyllä - minulle käsittämätön ihme päästä sinne - tytöllä kova kiire päästä pois.
Palatessa Torisevan kautta "keskustaan" pysähdyimme Kahvimajalla.
Tutustuin kahvilan emäntään, Jaana Kallioon.
Juttelimme mukavia - sillä seurauksella että Pitkäsen korttiteline on siitä alkaen ollut siinä tiskin päällä joka kesä, ja on tälläkin hetkellä.
Seuralainen keskittyi mököttämiseen.
Jonkinlaista "eloa" kyseiseen Suomi-Neitoon tuli vasta kun seuraavana päivänä kesähotelli Domuksessa tuli laskun maksamisen hetki.
Nosti jupakan jostakin kymmenen rosentin opiskelija-alennuksesta, jota hänelle ei oltu myöntää...
Voi Herran tähden sentään!
Mutta sen jälkeen on sitten Virroilla taas tullut vierailtua joka kesä.
Useimpina vuosina pari - kolme kertaa vuodessa muutoinkin. Eri vuodenaikoina.
Hienoja reissuja, etupäässä.
Löytyi uusia asiakkaita - joista osa jo poistunutkin kuvioista.
Mm. Palmroth-Centerin alasajon johdosta, ja Virtojen hiljentymisen vuoksi, ylipäätään.
Paljon liikuntaa, aina fillari mukana.
Paljon uintia.
Jonkun verran vapaa-aikaakin, erikoista sinänsä.
Kesäisin on tullut aina vähintäin kerran käytyä Alamyllyllä, Rantasen talon pihapiirissä.
Uimassakin siinä samassa Torisevalta Jäähdyspohjaan laskevassa purossa.
Se sama pikkuinen sauna törröttää vieläkin puron töyräällä.
Lukitsemattomana.
Mulla on kuva tuosta saunan rappusilta 50 -luvun lopusta.
Jotain siinä touhuan,
Samoin talon vierestä, pusikoiden seassa vieläkin pystyssä olevasta leikkimökistä.
Mirjan sylissä siinä istuskelen
Pariin otteeseen - ensimmäisen kerran jo joskus vuosituhannen alussa - on Rantasen Leenakin ollut paikalla.
Hän muisti minut. Hyvin. Sen makkaranpaistoreissun Eurankarille kerran Juhannuksena...
Aikoinaan meitä kesä -asukkaitakin vastaanottanut Rantasen talo toimii nyt kesämökkinä.
Silloin 2000 -luvun alussa kerran sain sovittua, että myöhemmin samana kesänä tuli mahdollisuus yöpyä tyhjän Rantasen talon yläkerrassa.
Samassa vintissä, jossa jo 50 -luvulla asustimme ne kesät.
Oli väkevä tunnelma!
Aamulla istua siinä samoilla rappusilla, ja palautua yli puolen vuosisadan taakse.
À la recherche du temps perdu...
Tästä purosta tuli sitten vuosituhannen alussa synnytettyä (kahlatessa, uimahousuissa) tämmöinen kuvakin:
(skannimine tuuleveski)
Myykin postikorttina aika hyvin. Läpi maan. Korppoosta Kainuuseen.
Nyttemmin tämmöistä kuvaa ei kyseisestä paikasta voisi enää aikaansaada.
Kasvusto on levinnyt puron varsille, ja kävelysilta on uusittu vähemmän nätiksi...
Lakarin leirintä (myöh. "Lakarinharjun camping") toimitti yöpymispaikan virkaa melkein neljännesvuosisadan ajan.
Ennen väistämätöntä konkurssiaan parisen vuotta sitten.
Oli kummallinen paikka, salaperäisine omistussuhteineen.
Ei niistä päässyt perille.
Mutta mukavat, erittäin edulliset, vaatimattomat lautamökit.
Lukuisia, lukuisia kesäöitä tuli niissä vietettyä, varsinkin numero nelosessa.
Yöradio päällä.
Aamulla matkaa Kangasjärven rannalle, uimaan, ehkä 20 metriä...
Ne olivat hyviä vuosia.
Oli todella omituinen yritys tuo Lakari, ei tosiaan voinut järjellä selittää.
Moni muukaan.
Jos jotakin ko. yrityksen taustasta yritti kysellä, törmäsi vaikenemisen muuriin.
Mutta kiinni on!
Ja pysynee!
Vuodet vierivät, Virrat hiljeni hiljenemistään.
Satojen muiden vastaavien suomalaisten paikkakuntien tavoin.
Nythän on tilanne se, että Virtaintiekin on muuttunut irvikuvaksi entisestään.
Liiketiloja siis tyhjillään.
Pari - kolme kirpparia.
Joku pubi vielä sinnittelee.
Kebab -mesta. Grilli.
Veikon kone, K -kauppa.
Siinä se suunnilleen on.
Mutta yllätys oli suuri, kun eräänä päivänä muutama vuosi sitten välähti että Hei!
Tässähän ollaan jo lakisääteisellä työeläkkeellä!
Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?
Juolahtipa mieleen, että voisi olla ideaa liittyä johonkin eläkeläisyhdistykseen.
Tiedossa oli, että sitä kautta saisi jotakin etuja, esimerkiksi majoituksesta.
Mutta mihin eläkeläisyhdistykseen liittyä?
Tämmöisen, jolla ei ole osoitetta Suomessa?
No tietenkin Virtain Eläkkeensaajat ry:n - kuten jo todettu, tämän maallisen taipaleen ensimmäiset muistikuvathan ovat juuri Virroilta!
Jäsenmaksu ei ollut kuin 15 euroa vuodessa.
Liittymisen jälkeen tuli Eläkkeensaajien Keskusliitosta kirjekuorellinen etukuponkeja Helsinki - Tukholma -risteilylle.
Toppen!
Tosin niitäkin piti pyytää tuolta EKL:stä
Paikallisyhdistys Virtain Eläkkeensaajat ry. nimittäin oli "unohtanut" kertoa Keskusliitolle uudesta jäsenestään..
Keskusliittoa virtolaisten laiminlyönti hävetti, ja juuri siksi niin monta etukuponkia lähettivätkin.
Periaatteessa niitä olisi alunperin pitänyt tulla yksi tai kaksi.
Mutta kun ei tullut ainoatakaan.
Siis Virtojen eläkkeensaajat ry:ltä, eli paikallisyhdistykseltä.
Miten enteellistä tapaus myöhemmille kokemuksille Virtain Eläkkeensaajat ry:n kanssa olikin!
😏
Alkoi nimittäin varsinainen värkkääminen kyseisen yhdistyksen - tai pikemminkin porukan "rahastonhoitaja" Tuovi Satamon kanssa.
Aiheena - jäsenmaksun maksu.
Siitä ei meinannut tulla yhtikäs mittään - eikä lopuksi tullutkaan.
Vuosien sekoilu jäsenmaksun kanssa.
Mahdottomaksi meni, loppuviimein.
Tallella olevan jäsenkortin mukaan kahtena ensimmäisenä vuonna - 2020 ja 2021 - olen maksanut jäsenmaksun käteisellä Virroilla.
Esimerkiksi yhtenä vuonna kyseinen porukka järjesti vallan mainion päiväretken Seitsemisen kansallispuistoon.
Yhdistyksen puheenjohtaja oli retkelle lähtiessä paikalla Rajaniemen lomakeskuksessa.
Maksu tapahtui siis in cash, ja nainen (nimi unohtunut) vieläpä kuittasi rahasuorituksen saaduksi jäsenkorttiin.
Seuraavina kahtena vuonna tämä ei enää onnistunut.
En ollut tilaisuudessa tuolloin retkien ajankohtana, touko - kesäkuun vaihteessa, Virroilla käydä.
Osin tämä johtui liikenneyhteyksien alinomaisesta huononemisesta tuonne Virrat -pussinperälle.
Vuosina 2022 ja 2023 tapahtui maksu siis pankin kautta - tosin kovan väännön jälkeen.
Vastapuolena tuo em. rouva Tuovi Satamo.
Jäsenmaksun maksu -kuvio vaikeutui vaikenemistaan.
Vuonna 2023 oli tilanne jo sellainen, että pankkisiirtolomake Tallinnan -kämpälle oli postitettu vaillinaisin postimerkein.
Ihme, että se ylipäätään tuli - sitten joskus kun vihdoin tuli.
Kovasti piti asiasta Satamon kanssa vääntää.
Henkilölle piti rautalangasta selvittää:
Kun vastaanottajan postiosoite sijaitsee ulkomailla - kuten mulla Tallinnassa - eivät kotimaiset postimerkit tietenkään riitä.
Vaikeaa?
Kyllä.
Vaikeaa Tuovi Satamolle - jopa ylivoimaisen vaikeaa.
Sama peli nimittäin jatkui tämän vuoden keväällä.
Jopa entisestäänkin kärjistyneemmässä muodossa.
Helmikuussa 2024 tuli "postia" Virtain eläkkeensaajat ry:ltä.
Tosin kirjeen lähettäjä selvisi vasta sitä avates...
Anteeksi - eihän kirjettä tarvinnut eikä voinutkaan edes "avata".
Kirjettä ei koskaan oltu suljettukaan!
Auki repsottavan kirjekuoren sisältä löytyi - ihme kyllä! - Virtain Eläkkeensaajat ry:n 50 -vuotisesite.
Jostakin kummallisesta syystä se saapui perille, vaikka samassa sulkemattomassa kirjeessä ollut pankkisiirtolomake sitävastoin oli kadonnut matkalla.
Tippunut jossakin vaiheessa kirjekuoresta pois.
Mikäs sen luonnollisempaa.
Vielä:
Kirjekuoreen oli lätkäisty - siis lätkäisemällä lätkäisty - postimerkkejä oikein urakalla.
Isolla kädellä!
Yhteensä kolme (3) värikästä, nättiä Suomi-postimerkkiä.
Yhteisarvoltaan eur. 3,70.
Siis aivan liikaa.
Jaahas.
Satamon Tuovi on näköjään viimevuoisen puheluni johdosta sentään yrittänyt oikeaa taksaa jäsenpostitukseensa.
Taidot eivät vaan riittäneet.
Puhumattakaan siitä, että olisi sulkenut kirjekuoren.
Sehän olisikin ollut aivan liikaa vaadittu, tässä tapauksessa.
Soitto Satamolle.
Heti alkoi Arvoisa Rouva ärhentelemään.
Kuten oli arvattavissakin.
Närkästyneen "rahastonhoitaja" -rouvan mielestä "tämä oli jo toinen kerta kun annan hänelle muistutusta".
Totta! Ja hyvästä syystä!
Kun sama holtiton meno Virtain Eläkkeensaajat ry:ssä vaan jatkuu, ja jopa pahenee.
Seuraavaksi Satamo suvaitsee tiuskia, jotta "Maksa se vaan pankkiin".
Hänen Ylhäisyytensä!
Eli hän ei enää edes yrittänyt toimittaa jäsenmaksulomaketta.
Mahdoton tehtävähän se oli Tuovi Satamolle ollutkin.
Ilmoitin ettei tuo käy.
Hänen ehdottamansa systeemi ei käy.
Haluan jäsenmaksulomakkeen, jonka saatuani maksan jäsenmaksun.
Kuten oli arvattavissakin, mitään jäsenmaksulomaketta Virtain Eläkkeensaajat ry:ltä ei sitten koskaan tullut.
Näin loppui jäsenyyteni Virtain Eläkkeensaajat ry:ssä.
Käytännössä sain potkut, kun rohkenin kysyä heidän "lähettämänsä" jäsenmaksulomakkeen perään.
Sitten tuli rähäkän jälkeen vähän selailtua samassa avonaisessa, väärin postimaksutetussa kirjeessä kuin ihmeen kaupalla perille tullutta muuta materiaalia:
JÄSENTIEDOTE VIRTAIN ELÄKKEENSAAJAT RY. 50 VUOTTA
"Yhdessä ja talkoissa".
Lehtinen alkaa vastenmielisen näköisen, turpean papin sepustuksella, jonka skippaamme.
Ei tota kestä.
Sitten kaupunginjohtajan tervehdys.
Blaa blaa blaa...
"Toimivat peruspalvelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta" -tyyppistä lässytystä.
Pari väliotsikkoa:
"Virtain kaupunki on viime vuodet panostanut suunnitelmallisesti Virtain veto-, pito- ja elinvoiman lisäämiseen, muun muassa elinvoimapaketilla".
"Meillä on vahva usko tulevaisuuteen. Pienillä paikkakunnilla on elämää ja meidän pitää kertoa sitä myös muille!". (kirjoitusvirhe tekstissä)
Siis täyttä sontaa. Ei tuotakaan propagandaa voinut enempää lukea.
Sitten kuvia jäsenistöstä ja yhdistyksen "aktiviteeteista": Joku bussiretki, makkaranpaistoa Heraskosken laavulla.
Yhdessä kuvassa istutaan totisina kirkossa.
Kovin on raihnaisen näköistä porukkaa.
Rajaniemen Lomakeskus Virroilla...
Oma, surullinen tapauksensa.
Melko iso kiinteistö.
Omistajatahona ilmeisesti Eläkkeensaajien Keskusliitto.
Lappu pantiin luukulle.
"Ei kannattanut".
Eläkkeensaaja -lehdessä oli jo alkuvuonna 24 päätoimittaja, Eläkkeensaajien Keskusliiton puhheenjohtaja Simo Paassillan erittäin etova kirjoitus "Jäähyväiset Rajaniemen lomakeskukselle".
Tosin kirjoituksessa oli joku hyväkin kohta:
"Rajaniemen lomakeskus on tehnyt enemmän tai vähemmän tappiota jo vuosien ajan".
"Narun pää tuli vetävän käteen ja yhtiön oma pääoma ja kassavarat kävivät vähiin".
"Käyttöaste oli monta vuotta matalalla ja meni vuosi vuodelta vain huonompaan suuntaan".
"Omat jäsenet eivät enää olleet sitoutuneita Rajaniemeen".
Juurikin näin.
Kuitenkin Paassilta lopettaa kirjoituksensa parhaaseen - tai siis pahimpaan - demarityyliin:
"On aihetta todeta painokkaasti, että syy toiminnan kuihtumiseen ei ole Rajaniemen henkilökunta. Henkilökunta on ollut erinomaisen sitoutunut lomakeskuksen toimintaan ja tehnyt kaikkensa asiakkaiden viihtyvyyden hyväksi. Suurkiitos heille!".
Höpö-höpö.
Mitä siellä Rajaniemessä tuli muutaman kerran pistäydyttyä, niin aivan silmiinpistävää oli henkilökunnan korkea ikärakenne sekä yleinen väsähtäneisyys,.
Rajaniemessä hiippaili tätejä, jotka eppäilemättä olivat olleet "talossa" vuosikymmeniä - asenne ja ote sitten sen mukaisia.
x
Tänään tänne Virroille ja Hotelli Tarjanteeseen tullessa tuli napattua tuosta hotellin aulasta Virtain palveluopas 2024.
Surkuhupaisaa luettavaa, tämäkin.
Tahatonta komiikkaa - omalla karulla tavallaan.
Kas tällaista propagandaa suoltaa kaupunginjohtaja Henna Virtanen, Virrat -nimisen uppoavan laivan Arvoisa Rouva Kapteeni.
Viran puolesta:
Elinvoimaa yhteistyöllä
"Virtain kaupunki on viime vuodet panostanut suunnitelmallisesti Virtain veto-, pito ja elinvoiman lisäämiseen, muun muassa elinvoimapakettina. Tämä jatkuu edelleen ja vielä kehittyy...".
"Toimivat peruspalvelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta...".
"Uudenlaisia avauksia on tehty...".
"Yhteisöllisyyttä on pyritty lisäämään entisestään...".
"Valtuusto hyväksyi elinvoimalupauksen...".
"Toimiva vuoropuhelu...".
"Yrittäjämyönteisen ilmapiirin edistäminen...".
"Yrittäjyyteen kannustaminen...".
"Hyvä yhteistyö...".
"Kunnan elinvoiman kehittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä....".
"Meistä jokainen voi vaikuttaa...".
Voi miten herttaista!
Miten tuota höttöä sitten voisi kommentoida?
Ei oikein muuten, paitsi:
Blaa blaa blaa blaa!
x
Menetinkö jotakin kun - käytännössä - tulin erotetuksi Virtain eläkkeensaajat ry:stä?
En.
Samat edut - mm. pieni alennus Turun LaivaHostel Borean yöpymismaksusta - ja paljon, paljon muuta saa nimittäin nyttemmin hankitulla nerokkaalla Museokortilla.
Nuo Eläkkeensaajien Keskusliiton liittymisen yhteydessä lähettämät etukupongit Tukholman -risteilylle poikivat aivan mielettömän "tuoton".
Jollakin nuista risteilyistä, kun Stokiksessa kerrankin oli runsaasti aikaa, tuli nimittäin löydettyä uusi ja todella merkittävä asiakas.
Virtain eläkkeensaajat ry:lle maksetut 15 euron jäsenmaksut muutaman vuoden ajan poikivat satumaisen "tuoton":
Tuhansia, tuhansia prosentteja.
Kiitos!
Ja koittakaa nyt kuitenkin pärjäillä siellä tyhjenevässä, alati kuihtuvassa Virrat -tuppukylässänne.
Neuvostoliitossa tuollaisia syrjäkyliä muuten kutsuttiin nimityksellä "perspektiivitön kylä"...
😏
(Virrat 14.6.2024)
ArcticParadise.fi
Vastuullisuus, eettisyys, tasa-arvo, ihmisoikeudet!
