Francois Truffautin "Baisers volés" tuli eilen Teemalta.
Ihmeen hyvin kestänyt aikaa, vaikka on jo vuodelta 1968.
Ihmeen tutuilta vaikuttivat näyttelijät, melkein kaikki.
"Hei, mehän olemme joskus muinoin tavanneet!".
Tästä leffasta jäi hyvät, kepeät fiilikset.
Nykypäivän näkövinkkelistä niin herttaisen lapsenomaista touhua, tuolloin 60 -luvulla.
Kadotettu viattomuus!
Ja tuo Charles Trenetin upea chanson (1942):
"Que reste-t-il de nos amours?"...
Voiko ranskalaisempaa biisiä olla?
Tosin sitten kun käy tsekkaamassa mitä tästä mösjööstä netissä tiedetään...
Homo ja pedari.
Olisihan se pitänyt arvata, kun kerran niin hymyilee kuvissa.
Epäilyttävää.
Hauskaa tuokin, miten pitkään seurustellut nuoripari 60 -luvun Ranskassa teititteli toisiaan.
Kiinnostavaa ajankuvaa, että päähenkilö hyppää prostien tykönä vähän väliä.
Homma oli mitä luontevinta.
Mutta mitä on tapahtunut Jean-Pierre Léaudille?
Tämä Ranskan "Uuden Aallon" yksi keskeisimmistä näyttelijöistä.
Lapsesta asti esitti Truffautin pätkissä tuota "Antoine Doinel" -hahmoaan.
Alkaen "400 kepposta"-filkasta (1959).
Netistä kun kattoo, niin heppu nykyään kuvien perusteella ihan pultsari -tasoa.
Naamasta näkyy psykologiset ongelmat BIG TIME.
Nopealla nettivilkaisulla selviää, että kahdeksankymppiselle Jean-Pierre Léaudille on käynnistetty jopa jonkinlainen taloudellinen tukikampanja.
Elämänhallinta tyypillä romahtanut täysin.
(Viipusjärvi, Kuusamo 12.1.2025)
ArcticParadise.fi
Tähtikirkkaan taivaan alla, Otava pään päällä, kuun valossa fillarilla mökille.
Metsän siimekseen. Hankien keskelle.
"Nun ist die Welt so trübe,
der Weg gehüllt im Schnee
Es zieht ein Mondenschatten
als mein Gefährte mit".
- Franz Schubert : Die Winterreise, "Gute Nacht".
