12.5.2025

Kohtaamiani: Puukontekijä Kauko Raatiniemi, Kolari (eli maailman, tai ainakin Suomen kalleimmat postikortit...?)


Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä...


Tähän valloittavaan persoonaan mulla oli kunnia tutustua joskus noin kai yli parikymmentä vuotta sitten.

Joskus vuosituhannen alussa taisi olla.

Vähitellen tästä kolarilaisesta puukko -firmasta kehkeytyi hyvinkin merkittävä tavarantoimittaja.

Alun jälkeen asiointi Wood Jewelillä keskittyi kylläkin enemmälti Kaukon Tuomas -poikaan.


Juttumiehiä molemmat.

Ja mikäs siinä.

Hauskahan se oli lätistä - enhän mie itekhän oo mikhän tuppisuu!


Raatiniemet olivat sikäli erikoisia, että paitsi että olivat tämän blogin innokkaita lukijoita, myös antoivat nk. palautetta.

Tuomaskin soitti kerran varta vasten, ja kehui vuolaasti. Oli Matkamiehen mietteistä aivan haltioissaan.

Kertoi yötä myöten ahmineensa kaikki kirjoitukset, siis satoja.

Kauko puolestaan toisinaan tiedusteli, koska ilmestyisi taas uusia tekstejä...


Niin, tosiaankin...

Meillä meni Raatiniemien kanssa työasiat hienosti kauan, kauan aikaa...

Ehkä yli pari vuosikymmentä?

Kuvio oli lähestulkoon se kuuluisa "Match Made In Heaven!".


Ostoni näiltä kolarilaisilta oli vuosien ajan merkittävää luokkaa. 

Taisi olla huippuvuosina kymppitonnin hujakoilla, ehkä enemmänkin...


Tutustuin rouva Raatiniemeenkin, siihen aikaan kun häntä vielä tapasi siellä Kolarin liikeessä.


Kaikkien kolmen likkeeen - Levi, Äkäslompolo, Kolari - myyntitilillä olleet korttiständini toimivat ongelmitta.


Mitä nyt joskus joku vaihdevuosien kanssa kipuileva keski-ikäinen huuhkaja jotakin tiuski.

Tekemisen puutteessa, ja tarpeessa "kohottaa profiiliaan".

Kunnes sitten jo lähikuukausina, ellei -viikkoina, katosi.

Kuten nuo puotipuksut jokainen katoavat.

Vaikka omasta mielestään heidän työpaikkansa ovat ikuisia...

😏


Kyseessä Wood Jewelin  kanssa oli nk. win-win kuvio.

He saivat vaivattoman tuotteittensa jakelijan.

Jakelijan omalla riskillään ja kuluillaan - lähes kaikki vieläpä vientiin.


Minä sain kolme Lapin vähittäismyyntipistettä Pitkästen postikorteille.


Mutta kuten elämässä yleensäkin, jos jokin tilanne on hyvä, alkavat ongelmat.

Kiinalaisen sananlaskun sanoin:

"Kun talo on valmis, astuvat ongelmat sisään".


Loppuvuosina alkoi Kaukolta tulla kummallista juttua, yhä tiheämpään tahtiin.

Kun muutaman kerran vuodessa olimme puhelinyhteydessä, oli Kaukolla tapana aloittaa tyyliin:

"Ai tuliksä taas Tallinnan ilotalosta, vai"?


Alkoi väsyttämään tuo jankutus. 

Jonkun kerran yritin miehelle vähän ISOMMILLA kirjaimillakin selvittää, että lähes 7 -kymppisen elämässäni on muutakin touhua kuin bordelleissa hyppääminen.

Toki, kämppä on Tallinnassa.

Toki, olen poikamies.

Mitä sitten?


Ja selvää on, että vuosikymmenien varrella pitkillä reissuillakin Keski- ja Itä-Euroopassa, Venäjällä, Thaikuissa, Afrikassa, Kuubassa..

Ilman muuta bordellikäynnit ovat jääneet väliin.

Tottahan toki!

Moinenhan olisi vastuutonta, moraalitonta toimintaa!

Isänmaata tien päällä sensijaan on tullut ikävöityä sitäkin enemmin!

Toki!

😏


Sitten kun heitin Kaukolle vastapalloa tyyliin 

"Aviovuode on rakkauden hauta" tai 

"Avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen...

- Kauko suuttui.


Jaaha.

Osui ja upposi!

😏


Jotain täyttyi Kaukon tietenkin keksiä.

No, alkoi sitten mua syyttämään "huumorintajuttomuudesta".

Höpsistä.


Muistan tilanteen hyvin.


Olin juuri tuolloin Kihniössä Pyhäniemen lomakeskuksen vastaanoton kahvilassa aamukahvilla.

Tuohon aikhaan sinne kerääntyi aina aamuisin semmoinen puolen tusinan paikallisen ukon kööri kahvittelemaan.

Olin tietysti ainoa ulkopuolinen, kuten niin usein, niin monessa paikassa.

Pidin huolta siitä että läppä lensi, ja nauru raikui.

Spesialiteettinihan on juuri tilannekomiikka, nimenomaan tuntemattomien kanssa.

Tuttujen kanssa onkin sitten monasti sitäkin vaikeempaa...

😏


Ja juuri tuolloin olin saanut Raatiniemen Kaukolta tietää, "ettei olisi arvannut minun olevan niin huumorintajuton tyyppi".

Siis sen jälkeen, kun olin parisen vuosikymmentä heittänyt Kaukon kanssa huulta.


Eli kuvio menikin näin:

Kaukon mielestä oli ihan ookoo, että hän loppuvaiheissa käytännössä joka kerta alkoi jotakin "Tulitko jälleen ilotalosta?" -sheissiä.

Mutta sensijaan kun mie puolestani heitin jotain siitä paljon puhutusta ja mainostetusta "avioliiton ihanuudesta" tuolle vuosikymmeniä samassa avioliitossa olleelle yli seitsemänkymppiselle...

Huumorintajunsa loppui siihen.

Ymmärrettävää sinänsä...

😏


Niin..

Mitään uutta tässä keississä ei tietenkään ollut.

Vuosikymmenien kiertely Lapissa on toki opettanut.

Lapin ihmisiä kiinnostaa lähinnä kaksi seikkaa:


Paljonko sillä on rahhaa?

Mistä se tullee?

Ketä se nai?


Voi sitä mieliharmia, jos/kun jäävät vastausta vaille!


Sitten kevhäälä 2025 kun tuli Levillä käytyä kurkistelemassa Wood Jewelin liikeessä kauan, kauan ollutta korttiständiä - kadonnut.

Tuomakselta sain kuulla että "menekki on nykyisin niin pientä", joten ständi on poistettu tiskiltä.

No, mikäs sitten.

Lopputili ja lomarahat!


Tähän loppui "yhteistyöni" Raatiniemien kanssa.

Loppui aivan turhaan.

Heidän olisi kannattanut pitää ständejäni liikkeisssään vaikka menekki olisi ollu yksi (1) kappale per vuosi.

Vaikka eihän se sitä ollut. Kaukana siitä. 

Niin merkittävä ja helppo asiakas olin heille.

Mutta tosiaankin mikäpäs siinä sitten.

Loppui meikäläiseltä sitten tämän tavarantoimittajan tuotteiden myynti.

Sadoilla tuhansillahan niitä tulikin jo myytyä...


Kalliiksi tulivat, Pitkäsen postikortit, Raatiniemille...

😏


Toinen asia on, kuka tuon päätöksen korttiständien poistosta teki?

Veikkaan, että joku nuista vaihtuvista rouvista, puotipuksuista.

Piti häärätä ja yrittää "nostaa profiilia" - sen ajan kuin se mitätön "ura" kestää.

Naisia tietenkin, kaikki.

Nehän ne nyky -Suomessa ovat joka asiaa sörkkimässä.

Vaikea kuvitella naisvaltaisempaa yhteiskuntaa kuin Suomi.


Mitä taas tuohin Kaukon esille ottamaan ilotalo -kysymykseen nuin ylipäätään tulee...

Sehän se Suomessa mättääkin, ettei Keski- ja Itä-Euroopan, Espanjankin tyyppistä bordellijärjestelmää ole.

Toki prostituutio on Suomessa laillista. Tietyin edellytyksin.

Vaikka suuret joukot kuvittelevatkin prostituution olevan laitonta.

Mutta markkinointi- ja parituslainsäädännöt ovat niin mielitautisia.


Lopputuloksena vähäinen tarjonta, suurissa osissa maata - vaikkapa juuri Kolarissa - ei ollenkaan.

Päätähuimaavan korkea hintataso.

Kummallinen kissa-ja-hiiri -leikki polliisin kanssa.

Satoja tuhansia vuositasolla tienaavat OnlyFans -tähdet.

Jotka naiset varmaankin maksavat täydet verot huipputuloistaan... 

Vitsi - vitsi!

Pyllistelyhän nauttii Suomessa verovapautta.


Kuolevien käpykylien hiljaisuuden rikkoo korkeintaan runkkauksen suhina...


Mutta nk. "virallisena narratiivina" jatkaa tietenkin luja usko nk. "Rakkauteen ja Parisuhteeseen".

Toki.

Ja hyvä niin.!1

On hienoa, ettei suuri massa koskaan opi, ja jokainen sukupolvi tekee samat virheet, aina uudestaan ja uudestaan

Sillä keinoin säilyy yhteiskuntatarauha.

Älykkäimmät yksilöt kulkevat sitten tässäkin asiassa omia polkujaan, kuten kaikissa muissakin kysymyksissä.

Näinhän se on aina ollut.


Ai niin...

Loppuihan Kaukolta huumorintaju silloinkin, kun totesin:


"Juu, Kauko! Oon tehny elämässäni paljon kauheita virheitä!

Mutta mulla on ollu varaa nuihin virheisiin!

Enhän koskaan tehnyt sitä karmeinta mokaa, minkä mies voi tehdä:

Mennyt naimisiin!".


Ei naurattanut Kaukoa.


Tai kun samasta teemasta jatkoin:

"Kuule, ei tää poikamiehen elämä aina niin rapiaa ole.

Mutta se lohduttaa, ettei yhtenäkään aamuna ole tarvinnut  herätä vanhan naisen vierestä!".

Synkkä hiljaisuus linjan toisessa päässä...

😏


Mutta rehellisyyden nimissä on kyllä todettava:

Reilu ja antelias kaveri, tuo Kake!


Pari - kolme vuotta sitten, kun viimeksi tapasimme:

Kauko saapui rouvineen Pohjoisen autopikajunalla Pasilan asemalle.

Olin aamulla vastassa, paketillinen Wood Jewelin puukkoja oli tulossa samalla Lapista.

Myhäillen avasi Kauko auton takakontin ja ojensi toimituksen.


Ja kas kummaa!

Suurieleisesti antoi Lapinmies toisenkin lootan!

Suklaakonvehtirasia!

Jotain halpatuontia, ehkä Puolasta.

Semmoinen, jota halpahalleissa kaupitellaan.

Esimerkiksi Annen Torilla Kolarissa.

Mikäli se mahtaa enää olla olemassakaan.

Kolarin "keskustahan"" on sekin - satojen muiden vastaavien tuppukylien tavoin - hiipunut lähes olemattomiin.


Satoja kertoja tuli Kolarissakin käytyä, 80 -luvulta alkaen.

Turha sielläkään enää on käydä.

Game over!

Kaikki on tuhottu.


Ajatella!

Sain Kaukolta liikelahjan!


Oh-hoh!

Jo vain!


(skannimine Lappi -vaade)



Lappi -ja Kuusamo, Kainuu-ja Pohjois-Karjala -aiheisia  tekstejä: 

Elämää Pohjois-ja Itä-Suomessa...

 

DuckDuckGo-, Bing,- Yahoo- (ja Google) -haut:

 

Matkamiehen mietteitä Reidar Särestöniemi

Arctic Paradise  Karhun kanssa törmäyskurssilla

Matkamiehen mietteitä Ahosen Weken muistoa kunnioittaen

Matkamiehen mietteitä Pentik 

Arctic Paradise Suksitestarin tapaus 

Matkamiehen mietteitä Luottotappio Harri Kukkonen Ilomantsi

Matkamiehen mietteitä Dominick Arduin 

Arctic Paradise Vihattu ja rakastettu Ruka 

Matkamiehen mietteitä Eläköön Posion terveyspalvelut ulkoistetaan

Matkamiehen mietteitä Saariselkä Vastuullista matkailua

Matkamiehen mietteitä Kateus voittaa kiimankin 

Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Arctic Paradise Pako Pohjoiseen 

Matkamiehen mietteitä Levi Päivikki Palosaari

Matkamiehen mietteitä Posion Ossuuspankki

Matkamiehen mietteitä Kakslauttanen Jussi Eiramo

Matkamiehen mietteitä Saamelaisille Sajos 

Matkamiehen mietteitä Levillä ei levitellä

Matkamiehen mietteitä Majoituskokemus Hotelli Kajaani

Matkamiehen mietteitä Tapaus Koillismaan liikenne 

Matkamiehen mietteitä Hotelliaamiainen Lapissa 

Arctic Paradise Kuusamon Kuningas-Timantti 

Matkamiehen mietteitä Kuusamo

Matkamiehen mietteitä Ruka

Arctic Paradise Kuusamo 

Arctic Paradise Ruka 

Matkamiehen mietteitä Posio

Matkamiehen mietteitä Salla

Arctic Paradise Salla

Matkamiehen mietteitä Pentik 

Matkamiehen mietteitä Jouni Alavuotunki

Matkamiehen mietteitä Seppo Ervasti

Matkamiehen mietteitä Jouko Kämäräinen

Matkamiehen mietteitä Kuusamon Hyvinvointikeskus

Matkamiehen mietteitä Posion Osuuspankki 

Matkamiehen mietteitä Pro Kuusamo ry

Matkamiehen mietteitä Elämää luontokaupunki Kuusamossa 

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kaivoshanke 

Arctic Paradise Kuusamon Kuningas-Timantti 

Matkamiehen mietteitä Kuusamon kansanopisto 

Matkamiehen mietteitä Paanajärvi 

Matkamiehen mietteitå Tervetuloa "LuontoKaupunki" Kuusamoon 

Matkamiehen mietteitä Petkeljärvi luottotappio Harri Kukkonen 

 


Saattaisit pitää myös tästä:

Matkamiehen mietteitä Bo "Bosse" Grahn

😏 

 

(IC -juna Tampere - Helsinki 12.5.2025)

ArcticParadise.fi

Karma doesn't shout.

It whispers 

- and then it strikes.

9.5.2025

Kirja-arvio: Antti Poikelus: Hotellimuistelmat


Mieluisimpiä lukukokemuksia aikoihin.

Tämä kirja löytyi - kuinkas muuten - erään hotellin "jätettyjen kirjojen" hyllystä.


Teoksen aiheena tuttu hotelli: Tampereen nyt jo lopetettu Victoria.

Tuttu kirjoittaja: entinen vastaanottopäällikkö Antti Poikelus.


Victoriassa mulla oli aikanaan postikorttitelinekin.

Hotellissa tuli yövyttyä muutamia kertoja.


Tuohon aikaan - olisiko ollu joskus 2005 - 2010 paikkeilla - nk. Hotel Vip Club -kortilla sai edulliset yöpymiset tuossakin hotellissa.

Nyt tuo etukortti -kuviokin on ollut jo kauan lopetettu.

Aika ajoi ohi.


Victoriahan sijaitsi Tampereen keskustassa aivan ihanteellisella paikalla.

Siinä Itsenäisyydenkadun "mäessä", rautatieaseman takana, vastapäätä Tullikamaria.


Jossakin vaiheessa tutustuin Anttiin.

Mukava mies.

Tulimme hyvin juttuun, ja sain sijoitettua korttiständinkin respan tiskille.


Victoriassa miellytti sekin, ettei hotelli ollut liian "luxus".

Ihan perushotelli.

 

Häätyy kyllä sanua, että tämä Antin kirja yksityiskohtaisuudessaan on järkälemäinen kuvaus hänen vuosistaan Victorian vastaanottopäällikkönä.

35 vuotta!

Elämänmakuista tarinointia.

 

Voi sanoa että kirja on melko perusteellinen "ruumiinavaus" yhden tamperelaishotellin historiaan ja päivittäiseen toimintaan.

Paikoitellen tava -lukijalle liiankin perusteellinen.

Esimerkiksi kun sivukaupalla käydään läpi vaikkapa jotakin työvuorolistojen laadintaprosessia... 

 

Henkilökunnalle ehkä tärkeää - asiakkaalle ja lukijalle vähemmän. 


Antti oli epäilemättä alan "viimeisiä mohikaaneja"- ellei peräti viimeinen.

Mitä uran pitkä -ikäisyyteen tulee.

Mutta hänelläkin jäi ura "kesken"- kuten itse kirjoittaa.

 

Antti pääsi yllättämään.

Eipä olisi arvannut, että tuon joviaalin hahmon sisällä piili tämän tasoinen tekstinikkari! 

Omien sanojensa mukaan maalaispoika jostakin Pirkanmaalta - kaikkea muuta kuin akateeminen teoreetikko!

Jouhevasti soljuvaa, eräänlaisella ironistis-satiirisella huumorilla ryyditettyä tekstiä. 

Hauskoja - tai ainakin kiintoisia - tapauksia vuosien varrelta. 


Mulla meni Antin kanssa aina hyvin.

Tosin hyvin toimineelle, kohtuullisesti myyneelle  korttitelineelle tuli talon ämmien aloitteesta lähtö hotellista.

Samalla loppui asiakassuhteeni Hotelli Victoriaan.

Ei minua siellä kaivattu. 

Näköjään.


Arvoisilla Rouvilla  oli ilmeisesti nk. "tekemisen puute", kun ottivat korttitelineeni silmätikuksi.

No, nyt nuilla naisilla ei ole sitten mitään tekemistä - ei ainakaan Hotelli Victoriassa.

Josko muuallakaan - ei ole tietoa. 

Epäilenpä, ettei.


Antti vaikeroi asiasta ilmoittaessaan jotakin "työyhteisön ilmapiiristä".

Mies oli nk. "kahden tulen välissä", enkä halunnut häntä siihen jättää. Kärvistelemään.

Kiitin ja kumarsin.

Poistuin. 

Tampereelta löytyi sittemmin muita majoituspaikkoja, jonne roponi kelpasivat. 


Sitten Hotelli Victoria lopetettiin.

Rakennus purettiin.

Käsittämättömältä liike tuntui silloin - ja tuntuu vieläkin.

 

Aina tuota Itsenäisyydenkatua fillaroidessa - siis todella usein - tulee mietittyä, mitä järkeä tuossakaan nyt oli?

Myöskään Antti kirjassaan ei käsitä, saati hyväksyä tapahtunutta.

Vaikka uransa pitkä olikin, kirjoittaa Antti että se jäi "kesken". 


No, minun postikorttikuvioni Victoriassa ehti tuskin alkaakaan.

😏


Toisaalta Antti lienee niitä viimeisiä - ellei peräti viimeinen - joka Suomessa hotellialalla kykeni pitkän uran luomaan.

Juuri hiljattain eräs tuttu hotellinjohtaja kertoi, että tyypillisen uran kesto nykyään on luokkaa 6 - 7 vuotta.

 

Loppuvuonna 2014 Victoria siis suljettiin, ja sittemmin koko talo purettiin pois. 

Nyt Victorian paikalla jököttää massiivinen Scandic Hotelli.

Tyhjältä, jopa tosi tyhjältä on tuo viime vuodet vaikuttanut.

Scandic Suomen "tulos" tappiollinen viime vuosien (2020 - 2023) aikana yhteensä n. 145 miljoonaa euroa.

Lähde: Fonecta Finder.

Siis tappiota neljän viimeksi ilmoitetun tilikauden aikana n. 145 miljuunaa!

Huh - huh! 


Poikeluksen Antilla  on omalaatuinen, brittityylinen ja Suomessa harvinaislaatuinen huumori, jota ilahduttavasti viljelee läpi teoksen.

Tyyliin:

"(Nuorena) myyntipalvelussa toimiessani aktivoiduin kyselemään aika paljon hotellin toiminnasta. Tämän johdosta sain kommentin, jonka muistan hyvällä edelleen: "Sinä pääset tällä alalla vielä pitkälle". Näinhän siinä kävikin. Ainakin vuosissa mitattuna".

😏

"Postisalaisuus säilyi. Emme me työkaverin kanssa yövuorossa koskaan ottaneet aulan postilaatikkoon jätettyjä kortteja aamu neljän aikoihin ja lukeneet jokaista. Emme suinkaan".

😏 


Erityisen antoisaa on lukea Antin - työvuorolistojen laatijan - kertomusta saikuttelijoiden aiheuttamasta lisäduunista. 

Saikku -soiton saatuaan "alkoi armoton säätäminen".

Voi kuvitella tilanteen.

No, nythän viime vuosina kaiken kiristyessä saikutteluun lienee jo saatu ainakin jotakin pientä rotia, mutta Antin aikoina tilanne lienee ollut melko tolkuton. 

 

Realistisesti kirjassa kuvataan myös harjoittelijoiden aiheuttamaa monenmoista ongelmaa:

"Monasti ajatellaan, että harjoittelijat ja työssäoppijat ovat tervetullutta lisätyövoimaa. Joidenkin tehtävien osalta näin onkin. Mutta kolikon toinen puoli on se, että homma sitoo ja kuormittaa kovasti vakituista henkilökuntaa. Melkein tuplatyön joutuu treenivuoroissa tekemään".

Ei ole yllättävä lausunto.

Näkeehän tilanteen toki asiakaspuoleltakin, ja vieläpä vuosi vuodelta enenevässä määrin. 

Uusavuttomuuden alati vallatessa alaa.

 

Pari jännää hämäläista ilmaisua opetti kirja:

"Kölvit".

"Olla hökällä".

 

Kirjan kustantaja Warelia on uusi tuttavuus.

Ei ole julkisuudessa paistatellut. 

Kuitenkin firmalla on kohtuullisen laaja tuotanto, oma myymälä (auki kesäisin) ja oma verkkokauppakin.

Ilmoittaa olevansa  "Itsenäinen ja omaleimainen yleiskustantamo, joka julkaisee suomenkielistä tieto - ja kaunokirjallisuutta".

Siellä "Suomen kirjapääkaupunki" Sastamalassa.

Paljon meteliä itsestään ei Warelia todellakaan ole pitänyt. 


Jos katsoo Warelian taloustietoja Finderista:

Liikevaihto viimeisten viiden vuoden ajan luokkaa 120 - 150k vuosi.

Tulos kahtena vuonna tonnin miinuksella.

Muina kolmena vuonna tulos 3 - 10k plussalla.

Varsin vaatimatonta.

 

Miten ihmeessä nuin vaatimattomilla luvuilla on voinut laajahkoa toimintaa harjoittaa?

Voiko kirjailijoille tuollaisista numeroista jäädä paljon mitään?

 

Ei voi ymmärtää...

 

(skannimine Tampere)

 


Bing-, Yahoo-, DuckDuckGo  (ja Google) -haut:


Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu

Matkamiehen mietteitä Pekka Kleemola

Matkamiehen mietteitä Hotelli Marski

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere

Matkamiehen mietteitä Hotel Bulevard Hanko Esa Aarnio

Matkamiehen mietteitä Chic & Basic Barcelona

Matkamiehen mietteitä Scandic Park Hotel Helsinki

Matkamiehen mietteitä Kuortaneen liikuntahotelli

Matkamiehen mietteitä Hotel Indigo Bulevard

Matkamiehen mietteitä Hotel Katajanokka

Matkamiehen mietteitä Best Western Hotel Carlton

Matkamiehen mietteitä Hotelli Punkaharju

Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere



(Virrat 9.5.2025)

ArcticParadise.fi


The world is different now.

Only the most competitive will survive.

You aren't going to have a work-life balance anymore. 

- Andrew Tate