Mieluisimpiä lukukokemuksia aikoihin.
Tämä kirja löytyi - kuinkas muuten - erään hotellin "jätettyjen kirjojen" hyllystä.
Teoksen aiheena tuttu hotelli: Tampereen nyt jo lopetettu Victoria.
Tuttu kirjoittaja: entinen vastaanottopäällikkö Antti Poikelus.
Victoriassa mulla oli aikanaan postikorttitelinekin.
Hotellissa tuli yövyttyä muutamia kertoja.
Tuohon aikaan - olisiko ollu joskus 2005 - 2010 paikkeilla - nk. Hotel Vip Club -kortilla sai edulliset yöpymiset tuossakin hotellissa.
Nyt tuo etukortti -kuviokin on ollut jo kauan lopetettu.
Aika ajoi ohi.
Victoriahan sijaitsi Tampereen keskustassa aivan ihanteellisella paikalla.
Siinä Itsenäisyydenkadun "mäessä", rautatieaseman takana, vastapäätä Tullikamaria.
Jossakin vaiheessa tutustuin Anttiin.
Mukava mies.
Tulimme hyvin juttuun, ja sain sijoitettua korttiständinkin respan tiskille.
Victoriassa miellytti sekin, ettei hotelli ollut liian "luxus".
Ihan perushotelli.
Häätyy kyllä sanua, että tämä Antin kirja yksityiskohtaisuudessaan on järkälemäinen kuvaus hänen vuosistaan Victorian vastaanottopäällikkönä.
35 vuotta!
Elämänmakuista tarinointia.
Voi sanoa että kirja on melko perusteellinen "ruumiinavaus" yhden tamperelaishotellin historiaan ja päivittäiseen toimintaan.
Paikoitellen tava -lukijalle liiankin perusteellinen.
Esimerkiksi kun sivukaupalla käydään läpi vaikkapa jotakin työvuorolistojen laadintaprosessia...
Henkilökunnalle ehkä tärkeää - asiakkaalle ja lukijalle vähemmän.
Antti oli epäilemättä alan "viimeisiä mohikaaneja"- ellei peräti viimeinen.
Mitä uran pitkä -ikäisyyteen tulee.
Mutta hänelläkin jäi ura "kesken"- kuten itse kirjoittaa.
Antti pääsi yllättämään.
Eipä olisi arvannut, että tuon joviaalin hahmon sisällä piili tämän tasoinen tekstinikkari!
Omien sanojensa mukaan maalaispoika jostakin Pirkanmaalta - kaikkea muuta kuin akateeminen teoreetikko!
Jouhevasti soljuvaa, eräänlaisella ironistis-satiirisella huumorilla ryyditettyä tekstiä.
Hauskoja - tai ainakin kiintoisia - tapauksia vuosien varrelta.
Mulla meni Antin kanssa aina hyvin.
Tosin hyvin toimineelle, kohtuullisesti myyneelle korttitelineelle tuli talon ämmien aloitteesta lähtö hotellista.
Samalla loppui asiakassuhteeni Hotelli Victoriaan.
Ei minua siellä kaivattu.
Näköjään.
Arvoisilla Rouvilla oli ilmeisesti nk. "tekemisen puute", kun ottivat korttitelineeni silmätikuksi.
No, nyt nuilla naisilla ei ole sitten mitään tekemistä - ei ainakaan Hotelli Victoriassa.
Josko muuallakaan - ei ole tietoa.
Epäilenpä, ettei.
Antti vaikeroi asiasta ilmoittaessaan jotakin "työyhteisön ilmapiiristä".
Mies oli nk. "kahden tulen välissä", enkä halunnut häntä siihen jättää. Kärvistelemään.
Kiitin ja kumarsin.
Poistuin.
Tampereelta löytyi sittemmin muita majoituspaikkoja, jonne roponi kelpasivat.
Sitten Hotelli Victoria lopetettiin.
Rakennus purettiin.
Käsittämättömältä liike tuntui silloin - ja tuntuu vieläkin.
Aina tuota Itsenäisyydenkatua fillaroidessa - siis todella usein - tulee mietittyä, mitä järkeä tuossakaan nyt oli?
Myöskään Antti kirjassaan ei käsitä, saati hyväksyä tapahtunutta.
Vaikka uransa pitkä olikin, kirjoittaa Antti että se jäi "kesken".
No, minun postikorttikuvioni Victoriassa ehti tuskin alkaakaan.
😏
Toisaalta Antti lienee niitä viimeisiä - ellei peräti viimeinen - joka Suomessa hotellialalla kykeni pitkän uran luomaan.
Juuri hiljattain eräs tuttu hotellinjohtaja kertoi, että tyypillisen uran kesto nykyään on luokkaa 6 - 7 vuotta.
Loppuvuonna 2014 Victoria siis suljettiin, ja sittemmin koko talo purettiin pois.
Nyt Victorian paikalla jököttää massiivinen Scandic Hotelli.
Tyhjältä, jopa tosi tyhjältä on tuo viime vuodet vaikuttanut.
Scandic Suomen "tulos" tappiollinen viime vuosien (2020 - 2023) aikana yhteensä n. 145 miljoonaa euroa.
Lähde: Fonecta Finder.
Siis tappiota neljän viimeksi ilmoitetun tilikauden aikana n. 145 miljuunaa!
Huh - huh!
Poikeluksen Antilla on omalaatuinen, brittityylinen ja Suomessa harvinaislaatuinen huumori, jota ilahduttavasti viljelee läpi teoksen.
Tyyliin:
"(Nuorena) myyntipalvelussa toimiessani aktivoiduin kyselemään aika paljon hotellin toiminnasta. Tämän johdosta sain kommentin, jonka muistan hyvällä edelleen: "Sinä pääset tällä alalla vielä pitkälle". Näinhän siinä kävikin. Ainakin vuosissa mitattuna".
😏
"Postisalaisuus säilyi. Emme me työkaverin kanssa yövuorossa koskaan ottaneet aulan postilaatikkoon jätettyjä kortteja aamu neljän aikoihin ja lukeneet jokaista. Emme suinkaan".
😏
Erityisen antoisaa on lukea Antin - työvuorolistojen laatijan - kertomusta saikuttelijoiden aiheuttamasta lisäduunista.
Saikku -soiton saatuaan "alkoi armoton säätäminen".
Voi kuvitella tilanteen.
No, nythän viime vuosina kaiken kiristyessä saikutteluun lienee jo saatu ainakin jotakin pientä rotia, mutta Antin aikoina tilanne lienee ollut melko tolkuton.
Realistisesti kirjassa kuvataan myös harjoittelijoiden aiheuttamaa monenmoista ongelmaa:
"Monasti ajatellaan, että harjoittelijat ja työssäoppijat ovat tervetullutta lisätyövoimaa. Joidenkin tehtävien osalta näin onkin. Mutta kolikon toinen puoli on se, että homma sitoo ja kuormittaa kovasti vakituista henkilökuntaa. Melkein tuplatyön joutuu treenivuoroissa tekemään".
Ei ole yllättävä lausunto.
Näkeehän tilanteen toki asiakaspuoleltakin, ja vieläpä vuosi vuodelta enenevässä määrin.
Uusavuttomuuden alati vallatessa alaa.
Pari jännää hämäläista ilmaisua opetti kirja:
"Kölvit".
"Olla hökällä".
Kirjan kustantaja Warelia on uusi tuttavuus.
Ei ole julkisuudessa paistatellut.
Kuitenkin firmalla on kohtuullisen laaja tuotanto, oma myymälä (auki kesäisin) ja oma verkkokauppakin.
Ilmoittaa olevansa "Itsenäinen ja omaleimainen yleiskustantamo, joka julkaisee suomenkielistä tieto - ja kaunokirjallisuutta".
Siellä "Suomen kirjapääkaupunki" Sastamalassa.
Paljon meteliä itsestään ei Warelia todellakaan ole pitänyt.
Jos katsoo Warelian taloustietoja Finderista:
Liikevaihto viimeisten viiden vuoden ajan luokkaa 120 - 150k vuosi.
Tulos kahtena vuonna tonnin miinuksella.
Muina kolmena vuonna tulos 3 - 10k plussalla.
Varsin vaatimatonta.
Miten ihmeessä nuin vaatimattomilla luvuilla on voinut laajahkoa toimintaa harjoittaa?
Voiko kirjailijoille tuollaisista numeroista jäädä paljon mitään?
Ei voi ymmärtää...
(skannimine Tampere)
Bing-, Yahoo-, DuckDuckGo (ja Google) -haut:
Matkamiehen mietteitä Törmäslompolon maatilamatkailu
Matkamiehen mietteitä Pekka Kleemola
Matkamiehen mietteitä Hotelli Marski
Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere
Matkamiehen mietteitä Hotel Bulevard Hanko Esa Aarnio
Matkamiehen mietteitä Chic & Basic Barcelona
Matkamiehen mietteitä Scandic Park Hotel Helsinki
Matkamiehen mietteitä Kuortaneen liikuntahotelli
Matkamiehen mietteitä Hotel Indigo Bulevard
Matkamiehen mietteitä Hotel Katajanokka
Matkamiehen mietteitä Best Western Hotel Carlton
Matkamiehen mietteitä Hotelli Punkaharju
Matkamiehen mietteitä Scandic Koskipuisto Tampere
(Virrat 9.5.2025)
ArcticParadise.fi
The world is different now.
Only the most competitive will survive.
You aren't going to have a work-life balance anymore.
- Andrew Tate
